tiistai 11. heinäkuuta 2017

Terveisiä kesäisestä Helsingistä


Ja tarkempien kordinaattien kera Helsingin Tuomarinkylästä! Viime viikon torstaina pelloille nousi perinteiseen tapaan heinätalkoiden voimalla hirmumäärä heinäseipäitä, johon nostettiin heinät kuivumaan. Ja voin sanoa, että vaikka tuon näyn olen nähnyt ihan pikkutytöstä asti, kun näillä kulmilla aina olen asunut, niin silti tuo peltomaisema heinäseipäineen saa minut edelleen pysähtymään katsomaan sitä näkyä! Se on henkeäsalpaavan hieno!

Vaikka asutaan täällä kaupungissa, niin Tuomarinkylässä on aina sellainen fiilis, kuin olisi maalla. Maastot ovat yksi parhaimpia osia tästä alueesta, jossa on säilynyt vanha kartanomiljöö jopa ihan keskiajalta asti tähän päivään. Tätäkään ei tule ajatelleeksi hirveän usein, koska alue on itselleni niin arkipäivää, mutta selkeästi tässä on tulossa vanhenemisen ja "viisastumisen" merkkejä (just joo :D), kun tällaisiin asioihin alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ja sitä huomaa pysähtyneensä nykyään joka päivä vaan nauttimaan jostain maisemasta, näkymästä tai kauniista asioista, joita arkipäivässä kohtaa.

Monesti sitä tuntuu, että olisi ihan böndellä, kun nautiskelee peltojen vierustaa ja vanhojen metsien siimeksissä kulkevia ratsastusreittejä, ja vastaan tepastelee yhtäkkiä kolmen peuran perhe. Sielu lepää ja uskon sen ihmisten ohella vaikuttavan hevosienkin mieliin rentouttavasti. Ja onhan se tänäpäivänä paljon tutkittu ja puhuttanutkin asia, että ihminen kaipaa ja tarvitsee luontoa ympärilleen voidakseen hyvin. Ainakin Dee rakastaa kulkea näitä maastoja kerta toisensa perään ja mm. tuossa muutama päivä takaperin suoritettiin oikein kunnon laukkamaasto pitkästä aikaa - voin kertoa, että aika lujaa mentiin, ja vieläkin hevosesta olisi löytynyt yksi vaihde lisää, jos olisin antanut luvan :D

Otimme eilen ilta-auringossa kuvia iltaratsastuksen jälkeen taustalla heinäseipäät ja näitä kuvia tulee nähtäväksi tänne blogiinkin enemmän, kunhan kuvaajamme Suvililja Phtographyn Susanna kiireiltään ehtii kuvat läpi katsomaan! Sen mitä näin niitä vilaukselta, niin upeita ovat, rakastuin ihan totaalisesti <3 Myös itse iltaratsastuksessa Dee tuntui ihan super ihanalta, rennolta ja vastaanottavaiselta - olen tuntenut olevani taas kotona, kun olen saanut satuloida hevoseni estesatulaan ;)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Ja näin sen pitäisi mennä

Oman räpeltämisen jälkeen on hyvä katsella, miten niitä ratoja tulisi ratsastaa, miten siihen hevoseen tulisi vaikuttaa ja miltä kaiken kuuluisi näyttää. Paljon onneksi löytyy jo pelkästään tuon samaisen suorittamamme ohjelman videoita Youtubesta laidasta laitaan, ja se on opettavaista katsella, vaikkei ratsukko olisikaan tasoa Charlotte Dujardin.

Mutta kylläpä tämä Dujardinin ratsastus on hevosella kuin hevosella jotain niin kaunista katsottavaa, joten aivan pakko jakaa tänne tämä video muutaman päivän takaisista Englannissa käydyistä kouluratsastuskisoista Hartpury Festival of Dressage:sta, jossa Dujadin mm. starttasi super kauniilla suomalaiskasvatilla, FWB-tamma MSJ Kom Fairytalella (Fürst Heinrich - Weltmeyer)! Hevonen on raaka esiintyjä, mutta niin vaan voitti tämänkin Inter I -luokan. Ja vaikka näin amatöörinkin silmin pystyy näkemään, ettei suoritus ole vielä ihan virheetön, niin voi jestas tuo ratsastus on vaan upeata katsottavaa! Onneksi nykyään on mahdollista nähdä tällaista ratsastusta ihan kotisohvaltakin niin paljon, kuin sielu sietää :)



Noh, jätetään nämä koulujutut nyt bloginkin puolella hautumaan hetkeksi ja palataan tuttuun ja turvalliseen esteratsastukseen ;)

Sillä tänään hyppään rataa eräällä super mielenkiintoisella ruunalla, jonka kanssa olisi tarkoitus startatakin tässä lähiaikoina jotain. Hevonen on jo aikuinen konkari, joskaan ei mikään isompien luokkien hevonen kuitenkaan ja aivan eri tyyppinen hevonen ylipäätään, mihin olen tottunut. On aivan mahtavaa hypätä pitkästä aikaa hevosella, joka oikeasti tietää mitä pitää tehdä ja toimi hyvin koulutetun aikuisen hevosen tavoin - eli erittäin luksusta itselleni, joka on tottunut ratsastamaan enemmän ja vähemmän hevosia, joita pitää auttaa ja avittaa esteillä raakuutensa puolesta, tai sitten, että ne ovat muuten vain osoittautuneet hankaliksi tapauksiksi. Koen tällaisen mahdollisuuden omaa ratsastusta ajatellen hyödylliseksi, jotta voin vihdoin keskittyä rauhassa itseeni ja hevonen hoitaa oman osuutensa. Uskon, että se tekee omalle tekemiselleni hyvää.

Myös Deen kanssa suunnitteilla kavalettijumppaa ja pikku hyppyjä - uskon, että se on niistä aivan totaalisen innoissaan pitkästä aikaa!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Valkoiset aidat korkattu


Odotukset eivät olleet suuret, kun ensimmäisen päivän jälkeen mietin harjoituskoulustarttia kotitmäellä, johon meidät ilmoitin hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, jälleen. Ei siksi, etteikö Dee olisi tehnyt todella hienosti töitä, vaan juurikin minun itseni puolesta - tuntui etten vain kykene istumaan siellä koulusatulassa.

Toisena päivänä Dee oli entistäkin parempi, ja sain itsekin paljon nopeammin tuntumasta kiinni. Vielä joutui pitämään paljon taukoja itseni takia - unohdin kai välissä hengittää, kun tuntui, että happi loppuu :D Oli tosi kivaa kuitenkin, vaikka olo oli ajoittain kuin aloittelijalla - toisaalta nautin siitä, että olen niin haastavassa tilanteessa, etten voi enää pysytellä mukavuusalueella, vaan on pakko yrittää oppia ja haastaa itsensä.

Dee teki mm. elämänsä hienoimpia avoja molempiin suuntiin ja liikkui muutenkin yllättäen aika hienoja pätkiä. Helpolla ei päästy, ja tehtiin töitä ja toistoja kaikkine taukoineen yhteensä 1,5h. Ei varmastikaan tarvitse sanoa, että sen jälkeen oli sekä ratsastajalla että hevosella tunne, että töitä on tehty. Ja ennen kaikkea töitä aivan uudella tavalla ja hakien uutta tapaa liikkua ja ratsastaa. Itse löysin vatsalihakset, Dee varmasti osittain myös ja takaosan aivan uudella tavalla, sillä keskityttiin erityisesti siihen, että saadaan painoa taaemmaksi kohti takajalkoja, takajalkoihin aktiivisuutta ja muoto "ylös" ja turpa eteen. Kiitos jälleen Reetalle kaikesta avusta, mun potkimisesta persuuksille, satulan ja muiden puuttuvien osien lainasta - olet kyllä kultaa! :) <3










Treenin päätteeksi Dee kertoi oman mielipiteensä treenin rankkuudesta - juuri ja juuri ehdittiin saada satula pois selästä, kun se jo kellahti kentälle pyörimään hiekassa... Tältä hevoselta tulee kyllä niin selkeästi aina nuo mielipiteet ja fiilikset ilmi, se ei säästele sanomisiaan :D Ja erityisen tyhmä sitä saa olla, jos ei tajua, mitkä ovat herran tunnelmat minkäkin asian suhteen. Rakastan sitä juuri sen takia. Se ei ole kyllä lainkaan sisäänpäin kääntynyt hevonen - jos se osaisi puhua kuten ihmiset, niin se jutustelisi taukoamatta!




Jos ensimmäisen päivän treenien jälkeen epäilin itseäni pelkästään tulevan startin järkevyyden kannalta, niin näiden toisen päivän treenien jälkeen tulin ajatelleeksi sitä, että toivottavasti Deetä ei rupea ärsyttämään päivästä toiseen samojen asioiden pänttääminen. Sen kanssa olen oppinut sen, miten tärkeää on pitää treenaaminen vaihtelevana, kunnon palautteluineen ja ennen kaikkea hevosen mieli virkeänä ja motivoituneena. Se hyvä motivaatio ei tule taikka säily sillä, että jyystetään liikaa samaa asiaa päivästä toiseen, vaan treeniviikkojen tulee olla vaihtelevia ja monipuolisia.

Tällä kertaa nyt oli pakko kuitenkin sohaista vähän ampiaspesää, sillä kolmantena päivänä itseni takia oli pakko ratsastaa edes kerran tuleva ohjelma, Helppo A 4:2009, läpi. Tällä kertaa ratsastin itsenäisesti, mikä oli tähän väliin varmasti ihan hyvä juttu, että saa vähän sisäistää itsenäisesti kahta aikasempaa päivää, jolloin minulla oli toinen silmäpari kertomassa kokoajan vierestä miltä näyttää. Koetin pitää verryttelyn lyhyenä ja sen jälkeen vain aloittaa radan ratsastamisen. Pientä turhautumista alkoi olemaan jo ilmoilla hevosen puolelta, Dee oli ihan kysymysmerkkinä: "ootsä äippä seonnu?!? Me tehdään jo kolmatta päivää näitä ihan samoja juttuja, eikö jo riittäis??"

Koska rata sujui kohtuu hyvin, vaikka tunsinkin allani muhunoivan jo pientä tulistumista, jätin radan jälkeen homman siihen ja lähdettiin kävelemään pitkän loppukäynnit maastoon. Kädet ristissä sitä mentiin kohti neljättä päivää, että pikkuinen Dee jaksaisi VIELÄ kerran ja sitten voisimme jättää koulutuuppailut loppuviikosta muhimaan taka-alalle. Positiivisinta tässä kolmantena päivänä oli se, että tajusin yhtäkkiä vähän paremmin, miten siellä satulassa oikein istutaan ja se istuminen alkoi tuntua jopa ihan miellyttävältä - halleluuja! Edistystä ja jopa yllättävänkin nopeasti, kun jaksoi pari päivää itseään rääkätä! :D

Niinpä koitti rataharjoituspäivä.



Dee oli vielä suhteellisen tyyni kun verryteltiin ja se tekikin oikein hienoja pätkiä taas - tunsi, kun se oikein skarppasi! Mutta kun välissä annoin sille pitkät ohjat ennen omaa lähtövuoroa, se selkeästi jo oletti, että nyt on tän päivän hommat purkissa ja voi että sitä pettymyksen määrää, kun näin ei ollutkaan, vaan vielä keräsin ohjan tuntumalle ja suunnattiin sinne valkoisten aitojen sisäpuolelle...


Se takakireys pettymyksestä oli niin käsin kosketeltavissa, että tuntui, etten välillä suorituksen aikana pystynyt kunnolla vaikuttamaan koko hevoseen. Välissä tuli kyllä ihan hyviäkin pätkiä ja ne palkittiinkin tuomarin Osmo Metsälän puolelta jopa seiskan arvoisesti, mutta pääsääntöisesti me ei oikein enää oltu samalla puolella Deen kanssa. Ja lopulta toivoin vain, että rata loppuisi pian ennen kuin koko homma leviää tuhansiin palasiin, jonka johdosta hienosti ratsastin yhden kohdan ohikin laukkaohjelmassa ja saatiin mm. kyseisen väärin ratsastuksen vuoksi vielä hienot -4 pistettä, hupsista.  Kun vielä saatiin yhdestä vähän myöhään tapahtuneesta siirtymisestä -2 pistettä ja Deen hienot lehmänpotkut turhautumisesta, niin eihän niissä prosenteissa juhlimista ollut, eikä päästy edes tavoitteeseen 55%, vaan lopputuloksena 53,9%! :D Loppukommenteissa olikin, että kaipaa lisää rentoutta ja tänään liian kiireinen läpi radan, mutta myös ratsastajalle noottia teiden ei niin huolellisesta ratsastamisesta.
Itse koen, että teiden ratsastminen helpottuu heti, kun hevonen saadaan rennoksi ja ennen kaikkea odottamaan ratsastajaansa, nyt sillä on kaikenaikaa vähän kiire jonnekin. Eikä kai tule yllätyksenä, että alas päin siirtymiset ovat meille tosi vaikeita ja vähän sellaisia väkisin väännettyjä. Vaikkakin yksi pysähdys suoritettiinkin seiskan arvoiseksi, niin se jäi meidän ainokaiseksi hyväksi siirtymiseksi alas päin.

Joku sanoi, että oli tosi tiukka arvostelu rataharjoituksiksi, mutta itse en voi muutakuin todeta, että saatiin juuri ne pisteet mitä tuolla suosituksella ansaittiinkin - siellä selkeästi rokotettiin asioista, joista pitääkin rokottaa, mutta uskallettiin palkita myös oikeasti onnistumisista.
En erikseen laita esille videota suorituksesta blogin puolella, mutta jos jotakuta kiinnostaa se kuitenkin nähdä, niin sen voi katsoa täältä.

Keskiviikon jälkeen Dee on saanut liinassa työskentelypäivän, sekä kävelypäivän. Huomenna lähdetään kunnolla tuulettumaan maastoon ja sunnuntaina otetaan vähän kavalettijumppaa. Maanantaina jatketaa harjoituksia. :)
Ja tosiaan, vaikka en nyt ihan innosta pompi meidän suorituksesta, niin näen kuitenkin näin muutaman päivän tehotreenin jälkeen jotain sellaista liikkumista, mitä meiltä ei ole ennen nähty. Eli olen todella tyytyväinen, että näin lyhyessä ajassa saadaan kelkkaa käännettyä näin paljon. Seuraavat rataharjoitukset on pistetty jo ylös kalenteriin, ja niitä kohti lähdetään treenaamaan. Nyt on aikaa vähän enemmän, niin voidaan tehdä hevosen kannalta paremmassa tahdissa hommia, eikä liikaa kerralla. Tärkeintä kuitenkin olisi, että lopputuloksena on rento ja tyytyväinen hevonen, jonka mielestä homma on kivaa. Ja siihen vaaditaan se niin fyysinen, kuin henkinenkin palautuminen aina harjoitteluiden välissä.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei minusta voi tulla koskaan kunnon kouluratsastajaa, mutta toisaalta tällainen uuteen asiaan kunnolla keskittyminen on myös todella antoisaa ja kivaa, ehkä jopa vähän koukuttavaakin. Ken tietää, mihin tämä juttu oikein tässä vielä etenee - koskaan ei saa sanoa ei koskaan ;)


COPYRIGHT

Heidin Nelivedot