sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Paluu radoille Ainossa


Mieletön olo, ja olen äärettömän tyytyväinen! Vaikka itse valmistautuminen ei mennyt ihan putkeen, olin oman aikataulumogani vuoksi myöhässä verkasta (laittamassa hevosta vasta kuntoon, kun olisi pitänyt jo siirtyä verryttelemään) ja tästä johtuen meinasi olla lähellä omien pasmojen sekaantuminen lopullisesti. Kaikesta kiireestä huolimatta Dee oli yllättävän skarppina eikä ottanut normaalia enempää kierroksia verryttelyssä - oli jopa ihan ratsastettavissa.

Itse suorituksen alkuun yritin nollata oman mieleni kaikesta kiireestä, mutta en ehkä siinä ihan onnistunut. Mutta itse suoritus lähti tosi kivasti liikkeelle, ja koko radan läpi Dee oli ihan fantastisen hyvä! Se oli tosi paljon menossa, ei kytännyt yhtään mitään, vaikka ei ole saikun jälkeen kertaakaan hypännyt kodin ulkopuolella! Sille vielä on viime vuosina voinut olla aina vähän ongelma hypätä yhtäkkiä jossain muualla kuin tutussa ympäristössä - nyt ei mitään. Se oli ihan kuin kotonaan radalla. Ja aavistuksen ehkä vähän liian yli-innokaskin, ja parissa kohdassa jäätiin vähän taistelemaan niistä askelista hevosen kanssa. Kuten esteeltä numero 3, joka oli pysty ja siitä 32 metriä kaarevalla linjalla okserille, joka oli sijoitettu seinän viereen. Tähän minun piti saada se 8 rauhallista askelta, ja takerruin tuohon ajatukseen ehkä liikaa, vaikka oikeasti tuo väli olisi tullut ja tulikin oikein nätisti 7 askeleella - kuitenkin hyppy pystylle oli jo sen verran "etenevä", ja kaarrettakin oikaisin vähän liikaa, niin se yksi askel sinne lisää olisi ollut ihan mahdoton ja Deellä nyt tunnetusti tuo normi laukkakin etenee luonnostaan niin paljon. Näin olleen neloselle hyppy ei ollut ihan yhteisymmärryksessä, ja vähän saman tyyppinen tilanne oli perusradan viimeiselle okserille, esteelle numero 8, jossa Dee jäi kaarteessa kiinni sisäohjaan ja jäin typeränä pitelemään itse takaisin päin ja lähestyminen oli vähän sellaista vetoa puolin sun toisin - tässä nyt ei kuitenkaan tapahtunut mitään muuta ihmeellistä, päästiin hyvin perille, paikka ok ja hyppy ihan hyvä.

Perus radan puhtaan suorituksen jälkeen jatkettiin suoraan uusintaan, jossa kaikki meni oikein kivasti. Pystyin ratsastamaan haluttuihin paikkoihin ja vaikka Deellä tuntui kierrokset jo nousevan este esteeltä, sekin malttoi oikein hyvin ja ennen kaikkea - ei epäröinyt hetkeäkään yhtään mitään! Puhtaalla suorituksella, mutta kuitenkin aika hitaalla uusinnalla, jossa en oikaissut kaarteita yhtään, meillä ei ollut asiaa sijoituksille, mutta ne nyt eivät olekaan tässä vaiheessa se itseisarvo, vaan se miten hyvän startin saimme tähän kauteen tämän hevosen kanssa! Nyt on jotenkin erityisen hyvät fiilikset, ja tuntuu siltä ihan oikeasti, että Deellä alkaa olemaan kaikki hyvin!

Ja videota katsoessani pakko todeta, että sen laukka on parantunut sitten viime vuosien ihan kauheasti. Siinä alkaa olemaan tosi kivasti poweria takaosassa ja liikkuu selän läpi kantaen etuosaansa. Näin se on tuskin liikkunut ikinä! Tämä tilanne tuntuu nyt niin ihmeelliseltä ja ihanalta, ja uskomattomalta.
Koutsilta tulikin palaute, että eikun siirtyminen eteenpäin isompiin luokkiin. Eli tässä vaiheessa voisi jo alkaa miettimään tulevan kauden kilpailukalenteria, jota en ole uskaltanut vielä tähän mennessä tietenkään suunnitella ollenkaan.

Nyt kuitenkin ennen seuraavaa starttia voi hengähtää helpotuksesta ja tyytyväisestä, sillä aikamoisen iso kynnys saatiin ylitettyä, joka on ollut kysymysmerkkinä pitkään. Seuraavaksi lähdetään toisiaan nostamaan tasoa ja katsomaan, pysyykö meno samanlaisena - varmana ja positiivisena. Toivomme niin!

Alla video suorituksesta 90cm radalta pitkän sairasloman jälkeen

torstai 23. helmikuuta 2017

Kisapäivän aattoaamu!


Kyllä - en ole uskaltanut rehellisesti sanoen toivoa, että vielä näemme tämän päivän, että me olemme Deen kanssa valmistautumassa kisapäivään ja että kaiken lisäksi innokkaalla ja äärettömän onnistuneella fiiliksellä! Mulla on ihan kylmät väreet hyvällä tavalla päällä nyt, kun mietin tätä kaikkea - on tämä Dee -niminen hevonen ollut kaikekseltaan valtava tunteita laidasta laitaan tuottava projekti. Ja melkein meinaa ihan herkistyä kyyneliin, kun mietin tätä meidän tilannetta nyt... olen niin onnellinen, vaikka vielä ei olla edes päästy kisapaikalle asti :'D

Ja kisathan meillä lähtee tottakai ihan pienestä koitoksesta liikkeelle, eli lähdemme huomenna illalla Ainoon hyppäämään 1-tason iltakisoihin 90cm luokan. Mutta tämä on iso juttu meille. Viimeinen vuosi on paranneltu, hoidettu, otettu takapakkia ihan hurjasti, koettu jo toivotonta tunnetta ja melkein olen jo luovuttanut kaiken suhteen. Kunnes aina jostain on löytynyt sellainen sitkeys ja päättäväisyys jatkaa vielä yrittämistä.

Eilen illalla vietettiin pitkä hetki valmentajani kanssa koneen ääressä, kun kävimme minun ja Deen lähes KAIKKI kilpailuvideot läpi aina 5 -vuotiskaudesta lähtien. Etenkin tilanteet, joissa meni jotain pieleen, kelattiin uudelleen ruudulle ja katsottiin uudelleen, uudelleen ja uudelleen, että mitä siellä tapahtuu ja miten minä vaikutin tilanteeseen, muistanko mitä mietin niinä hetkinä, mitä olin suunnitellut ja miten minun olisi pitänyt tilanne ratsastaa. Älyttömän opettavaista ja hyödyllistä, mutta myös aika raadollista katsoa niitä videoita kaikki epäonnistuneet radat mukaanlukien läpi erittäin kokeneen ihmisen kanssa. Se mikä oli hienoa kuitenkin nähdä, että vaikka tulostaso laski, oli oman istuntani ja vaikuttamiseni taso kaikenaikaan nousujohteista - parannus on ollut vuosien saatossa selkeä.
Olen tällä hetkellä niin onnellinen etenkin siitä, että minulla on valmentaja, jota kiinnostaa katsoa läpi kaikki meidän radat ja analysoida niitä kanssani - tähän asti olen analysoinut videot lähinnä yksikseni ja kirjoitellut niistä tänne blogiin!

Kokonainen kehityskaari tuoreena verkkokalvoilla jatkettiin harjoituksia tänä aamuna valmistuen perjantai-illan kisoihin, ja me tehtiin jo suhteutettuja linjoja 120cm tasolla, yksi okseri lopussa 130cm! Ja tekeminen tuntuu aina vaan helpommalta ja korkeus ei enää tunnu missään! Kaikista tärkeimmät asiat mitä nyt on tuoreeltaan omassa mielessäni on se, että minun pitää tukea edestä hevosta loppuun asti ponnistuspaikkaan - teen paljon ja usein sen virheen etenkin silloin, kun on tulossa paikka vähän lähemmäksi estettä, että luovutan ikään kuin kesken ja heitän ohjaa pois jo askelta ennen ponnistusta. Nyt piti malttaa se mieli ja ratsastaa loppuun asti, jalasta kohti ohjaa. Toinen juttu mikä on nyt viimeisen kahden viikon aikana ollut kehityksen alla on tempo, jolla tehtäviä suoritetaan. Nyt olemme lähteneet nostaa tempoa ylös päin, vaikka otan ja tasapainotan hevosen hyppyjen jälkeen takaisin, minun pitää jatkaa ajatusta kuitenkin eteenpäin, ja laukata kaarteiden läpi eteenpäin - ei nyppiä askeltakaan taaksepäin. Ja jotain olemme taas parantaneet menossamme näiden huomioiden jälkeen. Dee tuntuu hyvältä!

Alla pikku pätkä aamun treeneistä

Linkki


Olen nyt todella paljon mukavuusalueeni ulkopuolella, kun poweria on vaadittu lisää ja se näkyy vähän siinä miten oma olemus muuttuu tuolla selässä, mutta toisaalta suunta tuntuu nyt niin oikealta ja olemme Deen kanssa aika hyvin samalla aaltopituudella. 

Huominen luokka on meille tasoltaan todella helppo, mutta se vaikeus päivään tuleekin siitä, että Dee ei ole hypännyt kodin ulkopuolella kertaakaan saikun jälkeen. Se on niin herkkämielinen hevonen, että tämä voi olla sille vähän liiankin jännää yhtäkkiä hypätä vieraassa paikassa ja joudun nyt jo asennoitumaan siihen, että minun täytyy tukea sitä oikeasti askel askeleelta radan alusta loppuun asti. Mutta jos tämän suoritamme hyvin, olemme jonkinlaisen välietapin vihdoin ylittäneet! :) Pitäkää meille peukkuja siis!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Sissi ja Pantsun estetreenit


Olimme viime viikolla toista kertaa Sugar Baby:n eli "Sissin" kanssa Ainossa treenaamassa Pantsun silmien alla oman kotivalmentajani eli Sissin omistajan Marikan ja hänen toisen nuoren hevosensa kanssa. Niin siistiä päästä treenaamaan näin paljon ja tavoitteellisesti tällaisella nuorella, kuin Sissi!

Vaikka se on nyt vielä hirmuisen kuivassa kunnossa, kuntoa ja voimaa ei ole oikein nimeksikään, niin tällä hevosella on vaan niin ihana asenne työntekoon. Se ei kysele, se tekee - ja just niin kuin kuski osaa pyytää. Suoraviivaisuudesta huolimatta se on kauhean herkkä tamma, mutta me tulemme kyllä todella hyvin juttuun yhdessä. Jos vertaan sitä Deehen tässä vähän, niin se on aika lailla erityyppinen hevonen. Dee on aina ollut pienikokoisempi ja sen myötä aika paljon enemmän sinut nuoruusvuosienkin ajan kroppansa kanssa. Sissi tuntuu siltä, että se on kuin iso hirven vasa, joka huojuu vähän puolelta toiselle, ja yrittää selvitellä, miten se pitkät koipensa oikein asettelisikaan. :D Se tarvitsee aika paljon tukea ratsastajalta, ja suoraan meneminen tuntuu olevan tällä hetkellä ehkä vaikeimpia asioita sen kanssa. Myös ison kokonsa ja tämän myötä suuren laukkansa takia se ei oikein meinaa jaksaa pyörittää sitä laukkaa kauhean hyvin aina, ja se jää helposti vähän pohkeen taakse. Tasapainottomuus ja voimattomuus näkyvät myös tällä hetkellä paljon siinä, että se vaihtelee laukkoja miten sattuu ja aika usein ristille.

Kuntoa sen kanssa nostetaan kokoajan, ja koska ei ole kotona maneesia, niin liikutus tosiaan tapahtuu pelloilla, jotka ovat olleet pohjiltaan onneksi tähän asti todella todella hyvät! Ratsastuspäivien välissä on kevyempiä juoksutuspäiviä ja melkeinpä kerta viikkoon Sissi on saanut yhden kokovapaan, jolloin se vain tarhailee kaverin kanssa. Viikko viikolta tuntuu paremmalta, vaikka edelleen toivotaan takaisin siihen sitä energiaa, mikä hevosessa oli vielä vuosi sitten. Se tulee sille ajan kanssa, kun kunto kasvaa. Ruokapuolta olemme lisänneet aika paljon, Sissi syö tällä hetkellä Hartogin rehuja täysrehuna Conceptia, ja ohelle lucerne-haketta, turvotettavaa sinimailaspellettipuuroa, rypsiöljyä, vitamiineja sekä Care Promise mashia liikutusten jälkeen. Karsinassa sillä on heinäverkko, joten heinäbaari on auki 24h/7 karsinassa ollessaan. Tällä reseptillä toivotaan, että tamma keräisi massaa ja pystyisi rakentamaan tarvittavaa lihasta ja saisi energiaa riittävästi sekä massan kasvatukseen, että työn tekoon.
Mutta se vie aikaa. Ja Piia sanoikin tällä valmennuskerralla, että Sissi on vielä niin varsan ja keskeneräisen näköinen iso hevonen, että tämä on "valmis" vasta kahden vuoden päästä. Siihen asti sitä pitää treenata huolella ja rauhassa nyt. Kyllähän se on viime kaudella hypännyt 5 -vuotis racingiä hyvin tuloksin kvaalaten HIHS:iin ja sielläkin se oli muistaakseni kokonaiskilpailun 4. viisivuotiaissa, mutta on selkeästi monia ikätovereitaan keskeneräisempi kasvultaan + loppusyksyn ja alkutalven tauko treeneissä, niin se näkyy.

Viime viikon Pantsun treeneissä keskityttiin suoruuteen ja jumppaamaan hevosia. Alkuu Sissi oli aika epätasainen edestä ja minun piti saada sitä polkemaan aktiivisemmin takaa eteen ja muotoa auki edestä. Oikealle tamma tuntui jopa vähän paremmalta suoruuden suhteen, mutta vasempaan kierrokseen se mielellään liikkui vähän takaosa sisällä. Vinous tuntuu myös edestä sillä, että se on vähän raskaampi vasemmalle kädelle kuin oikealle, eli tuntuma ei ole aivan tasainen. Tilanne parani treenin edetessä, mutta edelleen tuntui, että vasen takajalka oli vaikeampi saada polkemaan sisäjalkana rungon alle verrattaen oikeaan takajalkaan.
Energiaa Sissillä oli aluksi todella kivasti. Teimme alkuverryttelyssä kavalettityöskentelyä suoralla, jossa oli sijoiteltu kolme kavalettia vähän pidemmällä kolmen laukka-askeleen välillä ja sitten toinen väli aavistuksen ahtaammalla neljän askeleen välillä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja siinä näkyykin aika hyvin tuo hevosen "huojunta", mitä aikaisemmin mainitsin. Mutta kun sain sen paremmin liikkumaan pohkeesta kohti tuntumaan, leikittelin vastakkaisella pitkällä sivulla avotaivutusten kanssa, alkoi kavalettiosuuskin sujumaan ihan kivasti. Vasempaan suuntaan tehtävä tuntui jo aika helpolta, vaikka tässä suunnasta tultaessa pidempi kolmen askeleen väli tuotti tehtävää ja purtavaa seuraavaan ahtaampaan neljän askeleen väliin, jotta sai hevosen hiukan taaksepäin takajalkojen päälle sen jälkeen, kun on antanut enemmän sujua ensimmäisen välin eteen päin. Piia toivoi myös, että pääsisimme kulkemaan läpi kavalettitehtävän niin, ettei hevoset vaihtelisi laukkoja väleissä. Taidettiin Sissin kanssa onnistua täydellisesti vasemmassa kierroksessa viimeisessä vedossa ja olinkin siihen kierrokseen tosi tyytyväinen!

Kavalettitehtävän jälkeen tunsin, että tamma oli parhaan teränsä jo menettänyt ja kun lähdettiin tulemaan ravilähestymisillä yksittäistä pystyä apupuomin kera tuntui ihan siltä, että meno hyytyy ihan täysin. Sen jälkeen vielä lisättiin hommaan jumppalinja, jossa tultiin apupuomin kera sisään pystylle, josta oli yksi laukka-askel kavaletille, ja kavaletilta kolme laukka-askelta okserille. Vaikka jouduttiin ihan tosissaan hommiin, ja vähän jalka jo painoi, niin tykkäsin tästä tehtävästi tosi paljon ja Sissi tuntui siinä yllättävänkin hyvältä ollakseen jo vähän väsähtänyt. Jumppalinjan jälkeen otettiin yksi kierros vielä jatkaen linjalta diagonaalilla olevalle okserille, ja okserilta vaihtaen suuntaa vasemmalle ja kahden laukka-askeleen sarjalle, joka oli sijoitettu seinän viereen. Sissille riitti täyttä rundia vain se yksi kierros, ja lopulta otimme vielä yhden pystyn ja pari kertaa sarja jumppamielessä oikeastakin kierroksesta, jonka tamma suoritti edelleen todella tasaisen varmasti, joten siihen oli hyvä sen kanssa lopettaa.

Piia oli tyytyväinen näkemäänsä ja niin olen minäkin tuntemaani. Vaikka paljon on kehitettävää, tuntuu kuitenkin, että yhteistyö on jo tässä vaihessa ihan mukavalla mallilla. Omasta tekemisestä yritän keskittyä käsiin vielä enemmän, yritän löytää lisää rentoutta ja esteillä myötäämään riittävästi lähtemättä kuitenkaan hypyssä hevosen edelle. Sissin kanssa tätä on helppo kehittää, kun se on lähtökohtaisesti niin paljon kevyempi ja rennompi edestä, kuin vaikka mitä Dee on. Tykkään kyllä tästä tammasta aina vaan kerta kerralta enemmän! :)

Alla video treeneistä