keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Oripäivien jälkeen

Kävin perjantai päivänä katsastamassa kolmivuotiata sekä nelivuotiaita Suomen oripäivillä. Useampaa päivää en todennäköisesti olisi jaksanut olla, jotenkaan tämä tapahtuma ei ole koskaan kunnolla oikein napannut. Jo pelkät järjestelyt ovat aika pitkästyttäviä näin yleisöstä ajatellen :)



Joka tapauksessa mielenkiinnolla menin katsomaan etenkin kolmivuotiaita, jotka ovat siis vuotta vanhempia kuin oma Dee. Mieleeni ei jäänyt yhtääkää hevosta oikein selvästi. Laatu oli mielestäni tasapaksua eikä mitään kovin kiinnostavaa ollut. En jaksanut edes jäädä kuuntelemaan väliarvosteluja vaan päätin olla kotona hyvissä ajoin perillä ja lähdin nelivuotiaiden koeratsastuksien jälkeen pois. Sai kuitenkin olla hyvillä mielin, kun mietin: Dee ei ollut ainakaan yhtäkään kolmivuotiasta huonompi! :)

Nyt pitäisi saada Deestä kunnon videota aikaiseksi, sillä Hollannissa ollaan kovasti kiinnostuneita näkemään sellaista pätkää. Kunnon videokameraa itselläni ei tosin ole, ja menin tilaamaan vähän paremman kameran ja sen pitäisi kilahtaa postista milloin tahansa... sitä odottellessa siis!

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Hypytyksiä jälleen, onnettomuuksia ja muita mietteitä viikolta

8 päivän työputki takana ja aika istahtaa miettimään kulunutta aikaa...

Tuoreimmassa muistissa on tämän päivänen uusi irtohypyytysreissu Tuulen tallille, jossa Dee hyppäsi jo paljon rohkeammin kuin edellisellä kerralla, vaikka vieläkin on pientä epävarmuutta isommilla esteillä havaittavissa. Yhtäkään kieltoa ei kuitenkaan tullut ja viimeinen suoritus, jossa kujan päässä metrin okseri, suoriutui hyvässä rauhallisessa tempossa ja reilulla ilmavaralla :) (Videomatskuakin löytyy, kunhan tajuan miten tuo kännykkä suostuu siirtämään ne koneelleni!) Liikettä ravissa tällä kertaa ei voinut kauheasti kehua, joten saa vain todeta, että poika taitaa vielä kasvaa melkoisesti kun liikkuminen muuttuu viikoittain niin hurjasti. Lastaukset ja matkatkin sujuivat loistavasti, Dee on matkustamisessa jo aika konkari ja kävelee autoon tottuneesti ja itsevarmasti.
Haaveria kuitenkin tällä reissulla saatiin todistaa. Deen tarhakaverin irtohypytys ei mennyt oikein nappiin. Itse olin vain sivusta kuvaamassa sen jälkeen kun olin saanut oman varsan lastattua autoon, enkä ollut osallisena koko harjoituksessa. Pakko sanoa, että välillä ne jotka ovat ihan ammattilaisia, ainakin täällä Suomessa, ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika urpoja monessakin hevosen käsittelyssä. Sen olen todennut jo monessa muussakin tilanteessa monen vuoden ajan, mutta nyt sain olla oikein videon kera todistamassa kuinka ajattelemattomalla toiminnalla saadaan onnettomuus aikaiseksi... Ori oli ylittänyt yhteen otteeseen maapuomikujan, sen jälkeen puomit nostettiin ristikoksi ja jo kolmannella kerralla porukka laittoi viimeisen aika hervottoman kokoiseksi okseriksi. En tiedä mitä he ajattelivat tämän tehdessään, sillä jo tällaiseen tehtävään kokemattoman varsan vieminen on mielestäni todella epäreilua itse hevoselle. Ei ole väliä minkä kokoisia esteitä kaksivuotiaat varsat tällä hetkellä kujassa hyppäävät, kunhan hypytyskerrat ovat onnistuineita ja helppoja varsalle, näin sille jää hyvä mieli ja itseluottamus kasvaa!
Noh, tottakai orivarsa kieltäytyi hyppäämästä, se näytti hiukan pelästyneeltä, kun edellisen pikkuristikon jälkeen edessä on lähes metrin okseri. Se pysähtyi kyttäämään puomeja ja hiukan jälkijunassa tuli kaksi henkilöä juoksutuspiiskojen kanssa huitomaan perästä päin... ilmeisesti ajatuksena oli saada varsa yli hinnalla millä hyvänsä. Orivarsa joutui entistä enemmän pakokauhun valtaan ja se teki yllättävän ratkaisun rynniä sivusta kujan rajaavan liinan läpi ja vetäen mukanaan muutamia estetolppia kujasta. Toinen raipalla huitovista ei kerennyt pois alta ja hevosen vetämä naru veti jalat alta sekä yhden estetolpan pääty paiskautui takaraivoon. Ja kypäriähän meillä ei tietenkään ollut! Kenelläkään!
Ambulanssin soitin paikalle ja eikun sairaalaan. Onneksi kuitenkaan lopulta aivotärähdystä vakavempaa ei sattunut.

Tästä päästään itse aiheeseen: onnettomuudet, riskit ja vastuut hevosmaailmassa. Viimeisimpiä puheenaiheita on ollut työpaikallani se, että kuka onkaan vastuussa jos jotain tapahtuu esim heidän omistamalleen hevoselle minun sillä ratsastaessa tai ajaessa. Ajatus on viimeaikoina pienten hullunrohkeiden tempausten saattelemana noussut mieleeni ja lähdin kysymään asiasta itse tallin omistajilta. Vastaus tähän oli: "Mitä siellä nyt voisi sattua? Jos varsa menee ojaan, niin eikun ajat sen sieltä pois eikä ne autoja pelkää!"
Niin... me kun tosiaan joudumme treenaamaan esimerkiksi ravihevoset yleisellä hiekkatiellä, jossa kulkee ihan autoja. Minun ajokokemuksella en lähtisi kovin henkseleitä paukutellen itsekseni nuorta ravihevosta ajamaan sinne liikenteen sekaan. En menisi edes ratsastaen, vaikka tiedänkin tässä hommassa hevosen olevan paremmin hallinnassani. Nuori on aina nuori ja kokematon kuski ei sitä asiaa ainakaan paranna! Kun mainitsin, että mitä tahansa voi hevosten kanssa sattua, milloin vain ja kaikki riskit pitää ottaa huomioon, sainkin vastakysymyksen: "Onko susta tullu vähän pelkuri?" (Ei nyt sana tarkasti noin, mutta tätä tällä kysymyksellä kuitenkin tarkoitettiin!)
Tekeekö se minusta pelkurin, jos alan miettimään asioita sen vaatimalla vakavuudella? Jos en halua riskeerata omaa henkeäni muiden hevosten takia, olenko pelkuri? Mielummin tapatan itseni oman hevoseni kanssa jos on pakko, kuin  muiden vieraiden, se on pelkästään terve itsesuojeluvaistoni vaikka aika rohkea muutoin olenkin. Silti tyhmän/hullun rohkea ei pidä olla. Sitäpaitsi pitää muistaa, että tuolla liikenteen seassa on paljon muitakin ihmisiä ja vaikka kuinka oma ajokkini olisi hallinnassa voi silti tapahtua onnettomuus jonkun muun tyrimisen johdosta. Kuka on vastuussa, jos hevonen makaakin seuraavana jonkun mersun konepellillä? Niin ja minähän olen aiva hupsu kun tuollaisia kyselen... juu-u!

Näiden tapahtumien johdosta olen ruvennut miettimään, löytyykö tämän maan kamaralta ainuttakaan oikeasti pätevää hevosihmistä, jos ammattilaisetki pystyvät puhumaan vastuuttomasti ja tekemään niin julmetunmoisia mogia...? Lisäksi muiden syyttäminen omista virheistä on aika yleinen käytäntö myös näin hevospiireissä, jos olette sattuneet huomaamaan. Asenteet ovat ehkä vähän vääränlaisia ja sitä oikeaa pitkäjänteisyyttä ei tunnu löytyvän.

Ainakin virheistä opimme, tai minä opin ainakin ja myös muiden virheitä seuraamalla saa vain vahvistusta omille opeilleni. Täydellisyyttä hakevana persoonana olen miettinyt, että minun täytyy itse kehittyä vain paremmaksi eikä välittää muiden kommenteista. Täytyy pitää oma pää ja kulkea sitä polkua mikä itselleen tuntuu oikealta!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Matkustamista ja irtohyppäämistä kera 2-v. oripoikien

Tänään lähdettiin porukalla viemään Deetä sekä Deen toista tarhakaveria FWB-o. Legend Romadour (i.Rosario) eli "Roopea" Tuulentallin maneesille irtohyppäämään. Ilokseni sain todeta vielä kotitallin pihalla, että Dee kulkee autoon jo varsin  itsevarmoin ottein eikä vuosi sitten takaista pienoista lastausongelmaista ole enää olemassakaan :) Pojat jaksoivat niin urheasti seistä autossa, vaikka lähtö meinasi kaiken maailman turhista syistä viivästyä enemmän ja enemmän.

 
Pojat valmiina pikku reissulle!

Ajomatkahan ei meiltä ollut kovinkaan pitkä, mutta varsin hyvää treeniä nuorille jätkille.
Ensimmäisenä vuorossa oli meidän porukan hevosista minun tänä talvena sisäänratsastama vm.07 syntyinen hannover -tamma Sancenza (i. St. Moritz), joka tunnetaan luonteensa puolesta hieman pörhönä yksinkertaisena tyyppinä, jolle kaikki mahdolliset asiat ovat hirveän pelottavia. Tamma liikkui kivasti ja oli myös mukava huomata, että arkuudestaan huolimatta se hyppäsi hyvällä asenteella vaikka esteitä ei 80cm korkeammalle nostettukaan.

"Sanden" jälkeen oli aika purkaa autosta mr. Dee. On se jännä, kun pojalla alkaa heti esiintymishalut purkautua yli äyräiden tullessamme vieraaseen paikkaan...! :D Uskomattoman hienoa raviakin se esitti, mikä ei ole ihan normaalia, sillä Dee väläyttelee ravillaan hyvin harvoin. Tänään kuitenkin polvi nousi ja joku taisikin tokaista, että "tolla oriilla on kyllä aika leuhkat liikkeet".
Irtohypytys aloitettiin puomit maassa. Dee meni innolla kujaan minun saattelemana, mutta ylläri ei antanut enää kujan jälkeen kiinni. Se pääsi maneesiin irralleen juoksentelemaan ja päätti oma-aloitteisesti kiertää maneesin ympäri ja laukata rytmikkäästi uudelleen kujaan! Erittäin hyvä asenne ei voi muuta todeta. Eikä siinä sitten mitään, päätimme vain nostaa esteitä aina kun poika oli edellisen kerran ylittänyt, kun se kerran itse niin hienosti kujaan osasi mennä. Vimeinen okseri oli metrin korkeudessa, kun Dee ponnasi sen ylitse kepeästi, päättikin yhtäkkiä tulla kaurakipon luokse ja antautua vihdoin kiinni. Ajattelin viedä sen vielä yhden kerran itse kujaan ja lopettaa siihen, mutta Dee oli sitä mieltä jo, että hän on hypännyt aivan tarpeeksi ja kieltäytyi hyppäämästä kokonaan... Eikun puomit takas maan tasolle, jotta saadaan vielä yksi onnistunut suoritus. Tällä kertaa puomit ylitettiin metrin loikilla yli, mutta huomasi varsan olevan jo hiukan väsynyt. Tähän oli aika lopettaa, joten fleece niskaan ja loppu kävelyille siksi aikaa, kun Roope saadaan irtohypytettyä.

Maneesin ulkopuolella mietin itsekseni, etten lähde yrittämään Deetä yksin autoon, jotta ei tapahtuisi mitään kämmejä, kun tallin pihassa lastaus sujui niin hienosti. Aikamme käveltyä mentiin notkumaan heppiksen kylkeen. Lämmin aurinko paistatteli päivää ja Deen noukkiessa maasta heinänkorsia istahdin auton rampille lekottelemaan.
Tässä vaiheessa oripoika ajatteli jälleen ottaa ohjat omiin "kavioihinsa" ja tallusti rampilta minun ohitseni suoraan autoon! En pysty vieläkään tajuamaan miten siitä on noin itsevarma tullut! Vuosi sitten lastaukseen tarvittiin se kolme ihmistä varmistamaan, että varsa saadaan autoon ja tänäpäivänä se tallustaa sisään ihan omin nokkinensa... on siinä taas omistajalla pähkäiltävää, kuinka erityislaatuinen hevonen hänellä onkaan! :)

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Ravia ravia!

Mielenkiintoinen päivä töissä, saa todeta näin ratsuihmisenä. Pääsin 2 vuotiaan lv -tammavarsan Legend Noblesse (i. Gigant Neo) eli "Ainon" puikkoihin ajokerran ollessa sen ehkä neljäs...? Ja oma ajokertani kautta aikojen toinen :) Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö pelännyt mitä tästä yhdistelmästä seuraisi. Olin varma, että löydytään yhdessä ojan pohjalta vähintään 10 metrin ajon jälkeen. Mutta ei, kaikki meni hyvin ja varsa oli kuuliainen, vaikkakin kuuma!
Nopeasti sitä sai tuntumaa koko touhuun, mutta ajolasit pitäisi melkein olla. Myös irtokarvaa oli suu täynnä lenkin jälkeen. Pitäisi ehdottomasti opettaa myös Dee ajoon, on se niin kivaa ja hyvää liikuntaa varsalle, jolla ei vielä voi ratsastaa! Saa nähdä saisinko vermeitä lainaan tätä ajo-opetusta varten... vai täytyykö hankkia suoraan omat kamat. Uskoisin, että Dee kipakkuudestaan huolimatta nopeasti tajuaisi homman idean ja voisi jopa ihan tykätäkin siitä. Katsotaan miten meidän käy.
Terveisin ajoon hurahtanut ratsastaja.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kuvia löytynee...

Irc-galleria nikkini "heidie`" alta. lisäilen niitä sinne sitä tahtia kun niitä näpsitään :) Eli:
http://irc-galleria.net/user/heidie%60

Kevät on tulossa... aivan varmasti!

Onhan näitä blogeja joskus aikaisemminkin kirjoiteltu, mutta katsotaan saisinko kiinnostuksen pysymään nyt kerrankin tämän yhden ympärillä...

Tätä kirjoittaessani ulkona paistattelee aurinko, ja vaikka lunta vielä on paljon(!) maassa, lämmittää auringon säteet jo varsin keväisesti.
Yksi ehdoton kevään merkki näin hevosittain ja ylipäätään, jos eläimiä on omistanut, on karvanlähdön alkaminen. Tein jo huomion parisen viikkoa sitten töissä, että Deen suunnaton mammutinturkki lähtee tuppoina irti, eli ei muuta kuin harjaamaan ja edesauttamaan turkiksen tiputtamista. Vaikka karvanlähtö nyt muuten ei ole kauhean ihanaa aikaa, kun saa keräillä tuppoja suusta ja silmistä, sekä oudosti karvoja kulkeutuu näihin aikoihin enemmän autoon ja jopa kotiovelle asti, saa tämä tapahtuma kummasti mielen kohti kevättä päin ja odottelemaan kesän lämpöä!
Silti viimeisin talvi on ollut loistava runsaan lumen ansiosta, harmi ettei ole ollut sen enempää säännöllistä treenattavaa hevosta, sillä tällaisina talvina kunnon kohotus ja harjoittelu tulevaa kisakautta kohti olisi mitä ihanteellisin. Toivon siis tällaisia talvia jatkossakin, jotta pääsisin sitten vaikka tuon oman hevosen kanssa pikkuhiljaa treenailee, kun sen aika koittaa.
(Okeiokei, kaikesta huokuvasta positiivisuudestani huolimatta, olen kironnut varmaan tuhat ja sata kertaa tämän talven aikana tätä lumimäärää. Tällaiset v*tutus hetket ovat lähinnä osuneet silloin, kun olen lähtemässä aamulla töihin - A. auto on lumen vuoraama, - B. pääsen töihin, saan aloittaa tallin pihan auraamisen säälittävän pienellä lumikolalla ennenkuin aamutallia pystyn edes aloittamaan, - C. koko työpäivä kolauksista huolimatta on paskakärrien kanssa tarpomista 40cm lumihangessa, - D. kun pääsen vihdoin miettimään kotiin lähtöä, saan taas etsiä hangesta autoani, - ja lisätään nyt vielä se E. pakkaset ovat kyllä kaikin keinoin hankaloittaneet kaikkea olellista...)
No onpahan kunto noussu ja bikiinitkin kehtaa laittaa taas päälle ensi kesänä, jos rannalle asti joskus eksyn! :)

Oripoikani Dee on miehistynyt talven aikana suunnattomasti. Siis lähinnä ulkomuodollisesti. Se on muuttunut paljon muhkeammaksi, sen hieno kaula on muuttunut entistä hienommaksi massaa saadessaan. Edelleen toivon rintakehän alueelta levenemistä, tuntuisi olevan edestä hiukan ahdas... noh, mutta jalat ovat sentään super suorat ja kaviot erittäin hyvälaatuiset, niistä ollaankin saatu hyvää palautetta muutamilta kengittäjiltä. Ei pitäisi siis tuleva kisaura jalka-asentovirheisiin tyssätä... ellei muuten mene rikki. Ehkäpä tuo ehtii leventyä ja muuttua aikuismaisemmaksi vielä, onhan se - jos totta puhutaan - vasta 1v. ja 10 kuukautta. Säkä mitattiin ja epäviralliseksi tulokseksi saatiin säältä 160cm ja takapuolen päältä 161cm. Iso jätkä taitaa tulla!

Talven aikana ollaan harjoiteltu satunnaisesti liinassa juoksutusta, kerran on ohjasajo-ohjillakin sählätty, mutta suurimmaksi osaksi ollaan tehty kävelylenkkejä taluttaen pitkin Pornaisten pitäjää.
Seuraavaksi suunnitelmissa on irtohypyytysreissut! Niitä odotellaankin innolla, näin estesieluisena ihmisenä... ;)

Hyvää kevään odotusta, vaikka tuskin näitä toivotuksia hirveän moni lukee. Mutta silti! :)