torstai 26. elokuuta 2010

Ei mee asiat koskaan niin kuin etukäteen on suunnitellut... mutta sekös tästä elämästä tekeekin jännää!

Iita ei sitten koskaan tärpännyt, joten ei pikkuvarsaa ensi vuonna... Olen ollut tästä kyllä kovin pettynyt, mutta tätähän tämä saattaa olla ja siitä oltiin tietoisia, kun tähän astutusrumbaan lähdettiin! Ensi vuonna uudestaan.......

Deen kuulumisia sain kuulla parisen päivää sitten, kun Laura saapui Hollannin reissultaan kotiin. Jätkä näytti kuvien ja kuulumisten perusteella voivan erinomaisesti ja on saanu laitumella ilahduttavasti vähän lihaa luiden päälle. Treeni Alexandran luona on alkanut ja kovin kriittinen nainen taitaa olla kyseessä, mikä on hyvä vaan. Eipähän luulla liikoja itsestämme... tai siis hevosesta. Mutta upealta Dee silti näyttää ja toivottavasti sen kyvyt riittävät samalla niin, että sitä kannattaa viedä oritesteihin ylipäätään. Edessä on myös röntgenit, joista saamme selville, mikäli jaloista löytyy jotain huomautettavaa. Siinä tapauksessa Dee tulisi ennen aikaisesti kotiin. (Kovan ikävän kourissa tämäkään vaihtoehto ei minusta kuulosta huonolta....)



Kuvassa pikku-Dee uudessa kodissa laitumien jälkeen elokuussa 2010.

Itsekin olen taas päässyt satulassa käymään muutamien nuorukaisten selässä testaamassa. Eniten aikaa on vierähtänyt Tuomarinkartanossa ystäväni Miljan nelivuotiaan Riantilaisen ruunan Gallops Jamiron selässä ja tavoitteena on tehdä "Mirosta" vähän varmempi maastoilija ja muutenkin kaasuakin yritetään löytää. Kaasua on löytynytkin aina välillä, ja useimmiten aika hallitsemattomasti. Pääsimpä jopa tutustumaan eräällä maastoreissulla Tuomarinkartanon seudun kasvillisuuteenkin hyvin läheisesti! Varsinainen velikulta on kyllä tämä ruuna, mutta joku siinä on mikä siitä tekee kivan vaikka vekkuli onkin... Ja jotain samanlaista pilkettä silmäkulmassa sillä on, kuin veljellään Nolandolla, jolla ratsastelin parisen vuotta takaperin (ja jolta myös pääsin nauttimaan näistä mukavista ilmalennoista parisen kertaa).

Mukavaa, että on päässyt taas vähän ratsastelemaan ja kisahinku on niin kova tällä hetkellä taas... jos joskus löytyisi heppa millä pääsisi starttailee, lähinnä esteille veri vetää... Jos ei muuta niin viimeistään sitten kun herra D on tarpeeksi iäkäs ja kypsä tällaisen ratsunuran aloittamiseen! Eipä siihenkään enää loputtomasti aikaa ole, seuraavaksi se on jo kolme... niin se aika vaan kuluu.

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot