perjantai 30. joulukuuta 2011

Mennyt vuosi ja vuosi vaihtuu!

Aloitin bloggaamisen omaksi ilokseni vajaat kaksi vuotta sitten. Kirjoittelin alkuun harvakseltaan, aina kun tuli sellainen olo, että nyt on pakko kirjaa ajatuksia ylös. Enemmän olen ollut kiinnostunut lukemaan muiden blogeja kuin kirjoittaa omaani, mutta kun Dee lähestyi ratsastusikää alkoi bloggaamisen into lisääntyä :) Ajattelin, että haluan itse joskus lukea näistä vaiheista myöhemmin ja koska en ole kauhean hyvä pitämään mitään päiväkirjaa paperisena, niin tällainen sähköinen treenipäiväkirja blogin muodossa on aivan täydellinen minulle. Kirjoittamiseni lisääntyessä myös lukijoitakin on tullut, mikä on ollut todella hauskaa, vaikka alkuperäinen tarkoitus ei ollut kirjoittaa tätä lukijoille vaan itselleni ja eräänlaisena "purkautumiskeinona".
Tilastoja katsoessani nyt, blogisivuani on aukaistu koko historiassa huimat 5813 kertaa!!! En olisi koskaan kuvitellut tuollaista lukua, mutta kiitos kaikille kiinnostuneilla ja mukava huomata, jos huolimattoman kirjoitustaidon omaavan henkilön kirjoituksia silti kiinnostaa lukea ;)

Katsastellaanpa nyt kulunutta vuotta.
Ykkösjuttu, josta olen ylpeä näin jälkikäteen, on se, että Dee saatiin satulaan ja totutettua ratsastajaan kaikkien apujoukkojen vajavaisuuksista huolimatta!










Ja aika pian siitä, kun Dee oli hyväksynyt minut selkäänsä pääsinkin jo etenemään sillä itsenäisesti kaikissa askellajeissa.

Muutimme kesäkuun alusta Tuomarinkartanoon Helsinkiin, jotta Dee olisi lähempänä minua ja pääsisin sen kanssa maastoilemaan turvallisesti. Ja vaikka välillä ketoonkin olen saanut selästä tulla, pääasiallisesti kaikki sujui hyvin, kunnes tuli satulaongelmia ja niistä koituvia pukituksia.








Satulaongelmat saatiin onneksi loppujen lopuksi syksyllä selvitettyä ja sain hankitta Deelle satulan, jonka alla se liikkuu edelleen tyytyväisenä ja rauhallisena. Sitä odotellessa, milloin tulee eteen taas vaihtaa sitä penkkiä... tällaista tämä on nuoren lihaksia kasvattavan raakileen kanssa.
Lokakuu oli viimeinen viettämämme kuukausi Tuomarinkylässä. Tuona aikana Dee kulki paremmin kuin koskaan, se oli hyvin oppinut pelkät pohjeavut mm. laukannostoissa. Sen lisäksi hyppäsimme aivan loppukuusta sujuvasti helppoja linjoja, pieniä pystyjä ja yhden hurjan 60cm okserinkin. Hyppykertoja ratsastajan kanssa koko aikana tuli varmaan sen neljä kertaa. Hyvällä mielin sain päästää Deen Tuomarinkylän muuton jälkeen lomailemaan Järvenpäähän. Se oli lihaksikas, karva kiilsi ja muutenkin hyvässä pirteässä kunnossa.




Vuoden aikana kävimme yhdissä näyttelyissäkin elokuussa, joissa Dee oli päivän Best In Show.








Myös Ypäjällä syyskuussa Dee hurmasi saksalaisen tuomariston pukitteluista huolimatta ja sai hyvät arvostelut, sekä kiinnosti monia todella paljon. Ennen kaikkea me saimme hakemamme kokemuksen "kisapaikalta", joka on arvokkaampi, kuin yhdetkään arvostelut yhteensä. Selvisimme päivästä kunnialla läpi ja minulla sekä taustajoukoilla oli ihan hauska reissu muutenkin :)





Loppu vuosi marraskuu ja joulukuukin on mennyt kevyesti, vaikka selässä olen pääsyt kuitenkin käymään ehkä neljä kertaa. Treenin aloittamista on kaiken aikaan hankaloittanut kenkien irtoaminen, jonka varmaan jokainen vakituisesti seuraava lukija onkin saattanut edellisistä teksteistä lukea. Eli ei aivan toivotulla tavalla ole mennyt. Sen lisäksi mutaiset tarhat ehtivät sitten kuitenkin aiheuttaa riviä toiseen takaseen, jota nyt hoidellaan sitten pois uusimmassa kotitallissamme Vihdissä, jossa on hyvät puitteet aloittaa treenaaminen säännöllisesti, kunnes jalka-asiat on sellaisella tolalla, että on reilua alkaa kunnolla vaatimaan.

Tänään saapuu kengittäjä kattomaan kaikki kaviot läpi ja keskustellaan mikä ensiapu Deen etukavioihin olisi paikallaan, jotta kengät nyt pysyisivät edes kuukauden siitäkin huolimatta, että kavion aines on pehmentynyt ja huonontunut tämä kenkärumban myötä.
Sen jälkeen lähdenkin uuden vuoden viettoon ja sunnuntaina Dee pääsee irtohyppäämään, mikäli kengät vielä ovat tallessa kaikissa jaloissa.....

Ensi vuonna seuraavan kerran katsastelen tulevan vuoden hataria suunnitelmia :)

Eli nyt HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!!! Toivottavat: Dee ja Heidi


3

torstai 29. joulukuuta 2011

Ylläri ylläri - kenkä irti, sekä muutto

En tiedä itkeäkö vaiko nauraa... nauranut olen ehkä enemmän ulos päin, mutta sisäisesti tekisi mieli lyödä jotakuta... Saimme varmasti "parhaimman" läksiäislahjan Järvenpäästä, eli irtokengän. Olisikohan tämä jo viides kerta? En enää muista, olen seonnut jo laskuissani. Toisesta etusesta taas siis kenkä uupuu, ja voitte vain kuvitella mitä tällainen jatkuva kenkien irtoilu tekee kavioille > hallaa. Tutkiskelin Deen kavioita samalla niitä pestessäni, että ne ovat alkaneet tulla "lapiomaisiksi" muodoltaan. Lisäksi kanta kavioissa on lähes olematon ja ne saisivat olla muutenkin vähän pystymmät. Kaiken tämän lisäksi etukaviot ovat liian lyhyet, kun ne eivät ole päässeet kasvaa vaan kuluneet, ja niissä saisi olla enemmän "massaa". Harmi juttu, sillä Deellä on aina ollut ideaalin muotoiset, malliset sekä laatuiset kaviot. Nyt se ovat kärsineet todella paljon näistä irtoilevista kengistä, sekä liian pienistä kengistä, sillä normaali koon kenkiä emme ole voineet edes ajatella näihin mutatarhoihin.

Kuva ei kyllä anna kavioiden tilasta oikeaa kuvaa, mutta tältä nämä nyt tässä näyttävät. Miljoonia reikiä ja kaviot alkaneet mennä hassun muotoisiksi. Lisäksi pienet kengät jalassa näyttää tuolta kuin vasemman puolimmainen kavio antaa näyttää - järkkyä. Tässä meneekin aikaa, kun saamme nämä taas korjattua entiseksi.


Lisäksi tosiaan takaset ovat turvoitelleet aavistuksen, kuin varoittaakseen jaloissa olevasta alkavasta ongelmasta haavojen ja mudan/kosteuden aiheuttavan rivin johdosta. Ei hyvä. Tässä tilanteessa olen todennut, että sopiva määrä hoitoa on hyväksi sekä tasapainoksi myös antaa jalkojen olla välillä rauhassa, ja pitämällä ne mahd. kuvana. Mutta kun on kyse siitä, että hevosen jalat ovat olleet märkänä viimeiset kaksi kuukautta sateisien ja kosteiden kelien ja myös märkien tarhojen ansiosta, on jalkoja parempi pestä useamminkin ja yrittää niitä pitää puhtaina, kuin likaisina. Märkänä kun ne jokatapauksessa ovat suurimman osan ajasta, pesit niitä tai et.
Olen vähän, en nyt sanoisi hysteerinen, mutta tarkka jalkojen(kin) suhteen, sillä jos ne eivät ole kunnossa, ei hevonenkaan voi jälleen kerran hyvin ja treenaamista täytyy vähän jarrutella. Lisäksi jalkavaivojen pitkittyminen saattaa jättää pysyviäkin vammoja ja kroonisia vaivoja. Siksi jalkojen hoito myös ennaltaehkäisevästi, kylmääminen rankempien treenien jälkeen joko kylmän juoksevan veden alla tai kylmägeelipatjojen kanssa ehkäisee mahdollisia rasituksessa aiheutuneita vammoja. Liikakylmääminen taas kuitenkin saattaa aiheuttaa muita ongelmia, eli tässäkin asiassa on pidettävä se kultainen keskitie. Ehkä tärpeinpänä jalkojen kannalta (kuin myös muun kropan) on riittävän pitkät alku- ja loppukäynnit, joista yritän pitää aina kiinni. Tuomarinkylässä ollessamme hyvien ulkoilumaastojen ja puitteiden ansiosta tuli myös käveltyä muutenkin pitkiä, n. 45-85min, lenkkejä kaikenlaisilla alustoilla, joka on myös kunnonkohotuksen ja kestävyyden kannalta todella tehokasta.

Deen ratsastukset ovat olleet siis taas jäissä viikon, osa syynä ollut oma flunssani, jonka takia on pitänyt ottaa rauhallisesti, osa syynä joulun pyhät, ja nyt sitten tämä kengättömyys, ja jälleen kerran flunssa ja kuumeilu itselläni.
Tänään oli Deen siirto siitä huolimatta uuteen talliin Vihti Dreesage Centeriin ja ai että olen tyytyväinen, että saimme sieltä paikan! Kaikki on niin siistiä, järjestelmällistä. Ihan hävetti tuoda kasa loimia, jotka on mutakerroksen alla. Kaikki viime viikolla äitini hankkimat joululahjaloimet Deellekin ovat sen näköisiä, ettei niitä ole kahteen vuoteen pesty. Tosiasiassa ne ovat viikon vanhat loimet, eli ihan tuliterät :) Onneksi uudella tallilla kuuluu palveluihin pesula, eli kaikki loimet ja muut tekstiilit, sekä suojat jne. pestään sekä kuivatetaan sinulle valmiiksi! Tämä onkin todella hyvä, sillä en ole hirveästi viitsinyt kotona omassa koneessa pestä likaisia rättejä, etenkin kun poikaystäväni on vähän allerginen kaikelle eläinpölylle. Meiltä menikin heti suurin osa loimista pesuun alkajaisiksi!
Myös muut varusteemme kaipaavat extrahuoltoa, on ne niin karseessa kunnossa. Ihan inhottaa.
Huomenna onkin vuorossa harjojen ja harjapakin pesu ja nahkavarusteiden huolto. Deen klippausta pitää myös harkita tässä ensi kuun aikana, sillä se on kasvattanut aikamoisen karvan siitä huolimatta, että olen yrittänyt loimituksella sitä estävän. Nyt kun treenit lisääntyvät on parempi saada nopean kuivumisen kannalta tuo pumpulikarva pois.

Dee kotiutui jälleen uuteen karsinaansa hyvin ja se sai vierustoverikseen Deen mielestä hyvin tylsän ruunakaverin - se ei reagoinut Deen mihinkään provosointiin mitenkään eli "voihan tylsyys, kuinka tylsä kaveri!" :) Vastapäätä Deetä asustaa ratsutuksen alla oleva 2,5v. Frank, jonka selässä olen taas parisen kertaa käynyt. Nyt ollaan jo edetty hienoa laukkaa liinan päässä molempiin suuntiin ja irrallaankin pieni pätkä ravia! Hyvin on edistynyt.

Ensi postauksessa informaatiota, kuinka Deen ekat päivät sujuvat uudessa paikassa. Perjantaina ainakin luvassa (jälleen) kengitys. Tällä kertaa laitetaan ympäri kengät ja etusiinkin laitetaan kakkosen kengät takaisin. Lauantaina lähdemme uuden vuoden viettoon Himokselle, mutta uuden vuoden päivänä luvassa irtohypytystä ja maanantaina selkään.
2

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!



Joulua vietellessä hevonenkin on saanut levätä hetken. Tänään kävimme koko perheen voimin hakemassa oripojan tarhasta, pesin sen jalat, ja huomasin oikean takasen vähän turvonneen ja siellä pari haavaa. Toivotaan, ettei meille tule samanlaista riviongelmaa, mitä lähes jokaisella muulla tallimme hevosella on... Onneksi päästään muuttamaan jo muutaman päivän päästä huippu puitteisiin, ja loppuu tämä saven kanssa pelleily ja niistä koituvat haitat ja jalka- sekä kenkäongelmat.
Joululahjaksi pojat syöttivät Deelle kilon porkkanapussin kokonaan samaan aikaan kun minä puuhailin jalkojen parissa :) Dee oli oikein mielissään saamastaan runsaasta huomiosta!

Rauhallista joulua kaikille!
0

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Puomitreeni selästä käsin

Nyt jouluviikon maanantaina otin kevyen puomitreenin Deen kanssa. Hevonen oli alkuun jälleen juoksuttaessa liinan päässä erittäin energinen, ja siksi sen olenkin tässä taas viime aikoina juoksuttanut ennen selkään menoa, jotta pahimmat patoutumat saadaan purettua. Kymmenen minuutin sisään ori alkoi pikkuhiljaa kuunnella ja liikkua rennosti keskittyen enemmän minuun, kuin ympärillä oleviin tapahtumiin.


(Tuoreita kuvia ei vieläkään valitettavasti ole, mutta mausteeksi jotain vanhoja - tässä Dee hollannissa elokuussa 2010)


Selästä käsin ori tuntui rennolta, vaikka viereisessä tarhassa olevat hevoset meinasivatkin viedä sen huomiota, sain sen kuitenkin houkuteltua keskittymään itseeni sekä itseensä. Ravit kumpaankin suuntaan alkaa tuntua todella hyvältä. Saan ajoittain houkuteltua sitä pidemmälle kaulalle, jota jatkossa myös osana pitää harjoitella enemmän, jotta pystyn myöhemminkin ratsastaa sitä erilaisissa muodoissa. Se vastaa suhteellisen terävästi pohkeisiin, mikä on jo taas paljon parannusta esimerkiksi kolmen kuukauden takaiseen. Laukannostoissa olen pyrkinyt keskittymään omaan istuntaani, etten häiritse hevosta ennen nostoa tai sen aikana. Tein muutamia ravi-laukka siirtymisiä, ja tällä kertaa laukat nousivat terävästi, muutama oikein hyväkin erittäin tasapainoinen rento nosto saatiin aikaiseksi. Enemmän ehkä oli vaikeuksia sitten pidätteiden läpi saamiseen, kun lähti valmistelemaan laukasta takaisin raviin.
Minun täytyy itse olla nopeampi, ei ehkä niinkään avuissa, vaan nopeammassa temmossa teettää hevoselle tehtäviä, jotta se kehittyisi myös vastaamaan nopeasti pyydettyihin apuihin.

Puomit otin nopean alku verryttelyn jälkeen mukaan kuvoihin. Löysimme heti alusta lähtien hyvät paikat puomeille sekä ravissa, että laukassa ja Dee teki jälleen sujuvia laukanvaihtoa puomin päällä suuntaa vaihtaessamme. Se on tavattoman nopea oppimaan! Kentän pohja ainoastaan toi yhdessä kulmassa haastetta, etenkin ensimmäisellä kerralla, kun lähestyimme ensiksi lävistäjällä sijaitsevaa puomia vasemmasta kierroksesta ja siitä suunnan vaihdos oikeaan. Puomin jälkeisessä mutkassa on todella pehmeä kohta, jossa Deeltä lähti takajalat lähes alta ja pelkäsin jo hetken, että kaadumme. Onneksi ei sentään. Otimme uuden lähestymisen samaisessa tehtävässä, mutta selkeästi Dee itsekin oli vähän varovaisempi ja keskittyi, jottei mutkaan tulla liian vauhdilla. Jätin tehtävän siihen, sillä en halua ehdoin tahdoin tehdä minkäänlaista asiaa hevosen kanssa, jossa on vaarana sattua jotain. Kentän pienuus onkin todella haastavaa näin nuorelle hevoselle. Siinä tulee kulmat todella nopeasti vastaan ja ajoittain joutuu tekee tiukankin käännöksen. Yllättävän hienosti Dee kuitenkin on selvinnyt, sillä on hyvä tasapaino ja se löytää tasapainoaan kokoajan lisää, mitä enemmän harjoitellaan.

Kaikenkaikkiaan maanantaisesta treenistä jäi ihan hyvä maku suuhun.


Kevät 2011


Tiistaina otin enemmän siirtymisiä käynnistä raviin, ravista laukkaan ja taas takaisin, sekä pysähdyksiä käynnissä. Dee tuntui kuitenkin näin toisena perättäisenä päivänä taas vähän väsyneemmältä, sekä ratsastuksen ajoitus pimeään aikaan toi haastetta, sillä oma hämäränäköni on niin huono, että kentän pari kelmeää valoa ei kauheasti lohduta vaikka ovat ne parempia kuin ei mitään. Jotenkaan en siis uskaltanut aivan samaan tapaan ratsastaa kuin eilen, ja laukannostoissakin tapahtui muutama väärälaukka. Ei siis mitään häkellyttävän hienoa suoritusta tänään, mutta jos jotain positiivista, Dee oli taas kauhean kivan tuntuinen käteen ja liikkui pohkeesta pyydettäessä eteenpäin. Myös "sivuttaissuunatista" pohjeapua harjoittelimme sekä käynnissä, että ravissa, jotta hevonen ei niin helposti kaatuisi mutkissa sisään ja saisin sen "tasapainoitettua". Vielä vähän vaikeita juttuja Deelle, mutta se yrittää kovasti. Sen työmotivaatio on selkeä plussa tässä hevosessa!


Kevät 2011


Eilen sain myös tiedon siitä, että meille vapautui tallipaikka Vihti Dressage Centeriin, joten pääsemme toden teolla treenaamaan hulppeisiin puitteisiin ensi kautta varten! Muutto tulee nopeasti eteen, eli jo ensi viikolla joulun pyhien jälkeen :) Hienoa, olen todella innoissani tästä. Uskon, että jos viihdymme vain Vihdissä, emme sieltä heti halua muuttaa pois. Etenkään, kun ensi vuonna ja viimeistään vuoden päästä moni talli menee remonttiin uusien EU säädöksien astuessa vuonna 2014 voimaan. Eli vuoden päästä saattaa olla aika iso pula tallipaikoista talven kynnyksellä pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla, kun satoja hevosia joutuu muuttamaan tilapäisesti karsina- ja talliremonttien tieltä! Että jos meillä on ollut nyt hankalaa löytää tallipaikkaa Tuomarinkylästä lähtöä ennen ja jälkeen, niin vuoden päästä tilanne olisi kymmenen kertaa vaikeampi. Siksi ajattelin kerrankin olla kaukaa viisas, ja vaikka meille olisikin auki taas kesäpaikka Dumin talleista, en ehkä ole siirtämässä hevosta nyt mihinkään. Lisäksi olen kyllästynyt muuttamiseen. Tämä onkin neljäs vai viides muutto vuoden aikana sen jälkeen, kun Dee palasi Hollannista kotiin. Ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna keskitymme vain treenailuun ja mahdollisiin kisoihin valmisteluihin.

Loppuun pakko laittaa kaksi kuvaa, joissa ero pisti silmään kuva-arkistoja puhdistaessani, ja jotka on otettu melkeimpä tasan vuoden aikaerolla, joista näkee Deessä valtavan muutoksen! Ekassa kuvassa Dee Hollannissa syyskuussa 2010 2,5 -vuotiaana ja jälkimmäisessä Dee Suomessa elokuussa 2011 n.3,5 -vuotiaana!







Ja tästä jälkimmäisestäkin ori on jo taas muuttunut mielestäni jonkin verran. Joskus sen kameran muistan vielä ottaa tallille mukaan ;)
0

lauantai 17. joulukuuta 2011

Lihashuoltoa

Eilen Dee sai viimein hierontansa, jonka se olisi kyllä totta puhuen tarvinnut jo paljon aikaisemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ristiselän tienoilta löytyi kohtia, joihin ori reagoi jonkin verran, kuten oletinkin. Uskon, että edellisen satulan suurin ongelma oli se, että se oli liian pitkä Deen lyhyeeseen runkoon. Tällaiselle lyhyteselkäiselle ja korkea säkäiselle hevoselle on todella vaikeaa löytyy sopiva satula. Onneksi nykyinen satulamme tuntuisi olevan ok, vaikka sekin saisi mielestäni olla vielä puoli tuumaa pienempi istuimeltaan.
Lisäksi vasemmalta puolelta sä'än alta löytyi kipeä kohta.
Lavoistaan, sekä takaosastaan hevonen oli hyvässä kunnossa ja kaulassakaan ei ollut sanomista. Se on siis selkä joka onkin hevoselle usein se kaikkien ongelmien lähtökohta. Ja edellinen satula varmasti oli selän kipeyttänyt. Asiaa tuskin auttoivat nämä kengättömät ajat viime kuun aikana, kun irtokenkärumbaa olemme käyneet, kun hevonen on liikkunut toispuoleisesti ontuen ja varoen arkoja kavionpohjiaan.
Uusi hieronta tiedossa toivottavasti heti tammikuun alusta tai niin nopeasti kuin mahdollista. Ja hieronta-/fysiokertoja täytyy ottaa kalenteriin mukaan vähintään kerran kuussa.
Dee sai myös palautetta siitä, että sillä on suuri lihasmassa ikäisekseen, mikä on mukava kuulla näin lepojaksonkin jälkeen.

Tiistaina ratsastin orin toiseen kertaan ja se oli paljon parempi kuin ekalla kerralla. Se rentoutui ajoittain enemmän ja pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan tämän kautta hevoseen enemmän. Rentoutta ja notkeutta pitää jatkossakin haalia. Hieman väsähtäneeltä se tuntui kuitenkin, kun edellisenä päivän jäljiltä, joten yritin tehdä lyhyen ja ytimekkään harjoituksen, jossa käytiin kaikki askellajit läpi.

Nyt alan sitten pikkuhiljaa katsomaan Deen ruokintaa uudenlaiseksi, sillä tuntuu, että hevonen alkaa heti kuihtumaan kun lisää liikuntaa. Se oli vielä lomajaksolla hyvän pyöreässä kunnossa. Pikkuhiljaa ja pieniä muutoksia tehdään ja katsotaan mihin suuntaan lähtee. Lisäksi energiaa työskentelyä varten täytyy saada lisää.

Joulu on kohta ovella ja kiirettä piisaa. Mitenhän ajattelin joka paikkaan oikein ehtiä ja kotiakin pitäisi vähän joulua varten laittaa... kysynpähän vaan. Tänään ja huomenna itselleni haastetta tuo se, että samaan vuorokauteen pitää mahduttaa pikkujoulujuhlinta, juhlinnan mahdolliset jälkiseuraukset, autolla ajo tallille, hevosen treeni ja työpäivä. Ja kiva olisi, jos johonkin väliin ehtisi hetkeksi silmiään lepuuttaa, ettei samoilla silmillä tarvitse kaikkea suorittaa :) Onneksi jouluna on vapaata! Sitä odotellessa!
2

tiistai 13. joulukuuta 2011

Vihdoin oman hevosen selässä!

Tätä päivää olenkin odottanut jo, jos nyt ei kovin pitkään, mutta ainakin kovin hartaasti :)

Ensiksi kuitenkin tilanne infoa uudesta tuttavuudestani sisäänratsastettavasta 2,5v. Fidertanzilaisesta orista. Olen Irlannin reissuni jälkeen todella tiiviiseen tahtiin käynyt pikku Frankin selässä, ja sen kanssa olemme päässeet pisteeseen liinassa laukkaaminen. Varmaan tämä hyväluonteinen ori kulkisi jo ilman liinaakin, mutta meidän satulaongelma hiukan verottaa askelten eteenpäin ottamista, sillä etenkin laukassa satula ei pysy sivuttais suunnassa paikallaan vaan valuu ulkokyljelle, josta Frank ottaa vähän kuumaa ymmärrettävästi. Onneks se kuitenkin on niin fiksu, että pysyy kuitenkin pienestä sinkoilusta huolimatta kivasti lapasessa eikä se kuitenkaan halua heittää minua selästä, vaikka paino inhottavasti kovemmissa vauhdessa lähteekin valumaan väärään suuntaan. Kunhan Frankin omistaja saapuu etelän lomaltaan takaisin, katsotaan vielä satula-asiat kuntoon. Siihen asti pikkuori saa vähän vapaata ja aikaa miettiä uusia koettuja asioita. Selkään nousu ei ole enää tälle nuorelle ongelma, se on ihanan nopeasti tullut sinuiksi sen kanssa, että selkään kivutaan, ja siellä matkustetaan sekä sieltä tullaan jossain vaiheessa pois.

Dee sai Irlannin -reissuni aikana taas kengät jalkoihinsa, luottokengittäjämme kävi lyömässä ja nyt on ori liikkunut liinan päässä todella kivasti. Se on ollut rento, liikkuu hyvässä tahdissa ja irtonaisesti. Ennen kaikkea se on tehnyt hienoja siirtymisiä meidän tallin kentän raskaasta pohjasta huolimatta. Laukka tarvii edelleen voimaa, sen huomaa varsinkin juuri tuosta raskaan pohjan takia, ettei laukka meinaa jaksaa pyöriä siinä. Dee vaikuttaa tyytyväiseltä, kun on päässyt takaisin hommiin.
Eilen sitten päätin kivuta selkään, kun liinatyöskentely on mennyt niin rauhallisesti. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä juuri tänään Deestä löytyikin sitä sen ominaista tulta ja tappuraa, ja se oli jo alku liinajuoksutuksessa normaalimpi itsensä - eli dynamiitti. Mietin siinä hetken, että kuinkahan järkevää nyt on nousta selkään, kun se on tuolla tuulella että pitää kummankin pään nousta vuorotellen ja kaahottaa aivan älytöntä vauhtia. Kuuliaisuudesta ei tietoakaan. Päätin juoksuttaa sitä sitten sen aikaa ainakin, kun se kuunteli minua edes keskinkertaisesti, ennen kuin selkään kampean. Raskas pohja verottaa enuja tässäkin suhteessa ja aika pian itselleni tuli sellainen tunne, että nyt voisi olla turvallisempi hetki aloittaa loman jälkeinen ensimmäinen ratsastus. Selkään pääsin hyvin ja oripoika seisoi suht rauhassa, mutta kun liikkeelle lähdimme niin hetken olikin keskusteltavaa, että mites tämä homma nyt oikein menikään. Muutama Deemäinen pukki sieltä tuli, kunnes poika rauhoittui ja alkoi kuuntelemaan. Ravi sujui kumpaankin suuntaan ookoosti. Näin jälkikäteen kun mietin Deen ratsastamista, niin sen kanssa olisi kyllä hirmu tärkeetä saada ensiksi sen mieli rauhalliseksi ja sitten ratsastaa enemmän eteenpäin. Muuten se kaahottaa tahditonta ravia kaatuen lapa edellä mutkissa ja aivan tasapaino kateissa. Sen kanssa pitää vain tehdä rauhallisia toistoja, kuten ympyrän teossa, että se ymmärtää pitää ympyrän muodon kaatumatta sisälle. Monen hevosen kanssa on se ongelma, että niillä on iso liike ja ne mieluusti lähtee siinä liikkeessä, etenkin ravissa, leijailemaan. Niitä on monesti saatava ratsastettua nopeammiksi, mutta Deen kanssa tilanne on toisin päin. Se on jo valmiiksi niin nopea, niin malttamaton, että sen kanssa täytyy löytää jokin "fengshui" -mielentila ennen kuin lähtee kovin ajamaan eteenpäin. Deellä ei luonnostaan ole mikään iso ravi, vaikka muuten liikkuukin hyvällä liikemekaniikalla. Sen oma mieli vaikuttaa kovasti siihen, että se jännittää selästään ja niskastaan, joten se on saatava rennoksi ennen kuin yrittää saada enemmän esimerkiksi ravia esiin. Muutoin se suihkii menemään selättä tasapaino horjuen sähellysravia, jonka yritän saada kitkettyä siitä pois. Uskon, että kun saan hevoseen rennon mielentilan, ja että se malttaa odottaa minua, saadaan esiin rennompaa liikkumistakin.
Nämä oli näitä huonosti nukutun yön jälkeisiä mietintöjäni eilisestä. Vaikka muuten meni ihan ookoosti, laukat nousi ja ylläpidettiin suht hyvin. Nyt sitä vaan tajuaa kuinka paljon töitä meillä on seuraavana vuonna edessä. Tänään otetaan vielä toinen ratsastuskerta, jospa se menisi jo rutiinilla ja rauhallisemmalla mielellä :)
Perjantaille olen saanut hoidettua Deelle hieronnan eräältä tallillamme käyvästä hieroja -opiskelijasta, joten päästään vähän lihashuollonkin pariin vihdoin.

Eilen myös kävin talutusratsastuksessa kaverini Miljan 2,5v. poniorin selässä. Sen selässä on käyty istumassa kerran aijemmin ja nyt sitten kipusin kyytiin ja otettiin rauhallisesti käyntiä talutuksessa pari kierrosta, jotta poni tottuu painoon ja liikkeeseen selässä. Pikkaisen poni jännitti, mutta oli reipas ja ensimmäinen "ratsastuskerta" sen kanssa saatu kunnialla läpi.

Tästä nämä treenit sitten taas lähtee, ja Deen kanssa kohti ensi kevättä mennään. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja päästään starttaamaan ekoihin kilpailuihimme!


Kävimme Irlannissa tutustumassa laukkahevoskulttuuriin, oli erittäin siistiä! :)
0

torstai 1. joulukuuta 2011

Kurasta ja sisäänratsastettava pikkuori

Sainpa eilen jälleen huomata, että yksi etukenkä on irronnut tarhassa. Ei kerkeä tulla ikävä kengittäjää tässä, kun saa lähes viikottain soitella :) Mutta olen henkilökohtaisesti aivan loppu tuohon kuran määrään, oli hevonen kuinka lomalla ja levossa tahansa. Tallipaikkamme hinta tosin on todella edullinen ja siellä on kuitenkin erittäin hyvä hoito sekä rehujen laatu muuten, mutta tuo, ettei meillä pysy kengät jalassa on todella iso miinus. Ja alkavia treenejä ajatellen ei lainkaan hyvä, että saa jatkuvasti keskeyttää liikuttamisen ja laittaa seisomaan. Lisäksi nyt kun laskin, niin en marraskuussa päässyt yhtään edulisemmin vaikka olisimme olleet vähän kallimmassakin paikassa, sillä kengityksien lukumäärä on vienyt ihan kiitettävän summan rahaa. Tämä asia jotenkin vie itseltäni intoa koko touhusta... olen miettinyt moneen kertaan onko tässä heppahommassa taas mitään järkeä, kun tarpeeksi hyviä tallipaikkoja ei vain taida Suomessa olla olemassakaan... Tuntuu kummalta, kun ei ole kyse siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kunnon puitteista.

Siksipä nyt tammikuuksi yritän saada Deen siirrettyä maneesitalliin, jossa hiekkapohjaiset tarhat, siltikään hoidosta tinkimättä! Ihan Helsingin kyljestä tuskin paikkaa saamme, mutta jo vähänkään pidemmältä löytyy muutama todella laadukas paikka. Toivotaan, että meitä nyt tälläkertaa lykästäisi talliapaikan saanti, viime aikoina kun senkään kanssa ei ihan liiaksi tuota tuuria ole ollut. Tässä tilanteessa olen kuitenkin valmis ajamaan vähän pidemällekin, jotta kiva paikka löytyy.

Muutoin positiivista on ollut se, että Deen lihakset ovat todella kasvaneet levossa ja se on pyöristynyt mukavasti muualtakin kuin vatsan seutuvilta. :) Nyt pitäisi vain saada se pikkuhiljaa tosissaan liikkeelle, mutta se prosessi siirtyköön Irlannin reissuni jälkeiselle ajalle sekä kun meillä taas olisi kaikki jalat kengällisiä...

Pientä valoa tunnelin päähän on nyt muutaman päivän aikana ollut havaittavissa, joka on myös tuonut itselleni intoa taas hevosten kanssa työskentelemiseen.
Olen nimittäin tämän hetkisen kouluvalmentajani Ompun 2,5v. puoliveriorin "Frankin" selässä käynyt kaksi kertaa! Nämä kerrat olivat tämän nuoren oripojan ensimmäiset, ja täytyy sanoa, että olipa tuhat kertaan helpompi hevonen sisään ratsastaa kuin Dee koskaan vuosi sitten! Tälle orille kävi kaikki, se oli ensimmäisellä kerralla hiukan tottakai jännittynyt, mutta ravasi jo kiltisti heti liinan päässä ja minä selässä tuona kertana. Toisena päivänä pääsimme ravaamaan kumpaankin suuntaan liinan päässä ja se oli jo täysin rela ratsastajan alla. Se on aivan mahtava luonteeltaan! Huomaa kyllä näiden saksalaisten ja hollantilaisten eron - ei turhaan hollantilaista hevosta kutsuta säpäkämmiksi. Pätee ainakin tämän Ompun sakun ja oman hollantilaiseni välillä!

Frankin kanssa jatketaan ratsujuttuja jatkossakin, joten siitä enemmän myöhemmin :)
0

perjantai 25. marraskuuta 2011

Väliaikatietoja

Päivitetääs taas meidän tilannetta sitten viime kerran, jolloin taisinkin olla repimässä hiuksia päästäni hevosen kengättömyydestä johtuvan ontumisen johdosta.

Nyt alkaa näkymään valoa tunnelin päässä. Dee kävelee normaalisti ja liikkuu jäykkyyttään lukuunottamatta liinan päässä puhtaasti! Parisen kertaa olen varovaisesti liinatyöskennellyt sen kanssa, ja yhden kerran jo jopa sivuohjillakin ja hevonen vetreentyy kerta kerralta enemmän ja ajoittain taas liikkuu ihan kivastikin. Yhden kerran olen myös irtojuoksuttanut kentällä, ja taisi tehdä hyvää, sillä ori juoksi kuin viimeistä päivää ainakin puoli tuntia kenttää päästä päähän...... Mutta jee, kengät pysyivät jalassa tässäkin touhussa, eli hyvin menee ;)

Hieronta on ensisijainen juttu, mikä minun on saatava järjestettyä pojalle, mutta näyttäisi siltä, että pikainen ulkomaan visiittimme Irlantiin kuun vaihteessa sekoittaa vähän tilannetta ja alkuperäistä suunnitelmasta poiketen hierontaa joudumme siirtämään marraskuun lopulta joulukuun puolelle.

Iloisia uutisia myös kuljetuskaluston kamaralla, saimme avopuolisoni kanssa ostettua kunnon neliveto maasturin toiseksi autoksemme, joten nyt ei pitäisi pienet lumimyräkätkään vaikeuttavan hevosen vetoa. On aavistuksen mukavampaa muutenkin suunnitella erilaisia ajomatkoja, kun on oma vetoauto, eikä aina tarvitse lainailla kavereilta... Etenkin, kun ensi kaudella on tiedossa enemmän vedettävää jo yhteisen ensimmäisen kisakautemme merkeissä. Vielä pitäisi traileri hankkia, mutta se jääköön vielä suunnitelmaksi, on niitä rahareikiä tällä hetkellä muutenkin ihan riittävästi.

Ratsastamaan olen päässyt viime aikoina ihan mukavasti, mm. iso puoliveri Tinon kanssa on tullut hetkiä vietettyä. Viime viikonloppuna osallistuimme esimerkikisi Jenny Erikssonin valmmennuksiin Trans Sport horsesilla Tinon omistajansa ollessa kipeenä ja näin estyi itse osallistumasta. Oli kiva päästä Tinolla ratsastamaan ihan koulupenkillä ja kunnon kouluvääntöä, vaikka mitään uutta en oppinut ja ihmettelin hiukan valmennusten hintalaatusuhdetta, mikä ei mielestäni aivan kohdannut. Jokatapauksessa pääsin taas etsimään kadonneita istumislihaksiani harjoitusravien merkeissä, ja kuten olen maninnutkin, Tinon ravi on iso ja aika haastava. Olin kuitenkin aika tyytyväinen siihen miten suoriuduin oman istuntani kanssa, vaikka muuten ruunan raakuuden takia monet tehtävät jäivät suorituksiltaan meiltä vähän "vajaiksi". Olisin muutenkin halunnut ratsastaa hevosta enemmän "nenää ylöspäin", kuin hakevan sille keinolla millä hyvänsä pyöreää muotoa, jossa se helposti valahtaa vain pitkäksi etupainoiseksi... siitä sitten yritä lähteä tekemään avoja tai väistöjä. Valmentajan ohjeistus oli kuitenkin tämä ja niillä menin, ja kyllä minulle jotain työkaluja jäi käteenkin tämän ison hevosen ratsastamiseen, mutta ennen kaikkea seuraavan kerran tämän hevosen selkään noustessani jatkan keskittymistä siihen, että saan sen nenän ylös ja painoa enemmän takaosalle, vaikka se itse muoto siitä vähän kärsisikin. Erittäin opettavaista oli mennä vähän kokeneemmalla hevosella vaikka Tinokin kääntyy muistaakseni ensi vuonna vasta 7 -vuotiaaksi. Ja ratsastukset jatkuvat varmasti pian Deenkin kanssa, sillä pikkuhiljaa sen liikuntaa on alettava lisäämään ja satulaa selkää laittamaan :)

Joulukin lähestyy uhkaavasti ja nyt pitäisi alkaa miettimään lahjahankintoja läheisille ja ystäville. Omalle lahjatoivelistalle kuuluu ykkösenä uusia ratsastus- ja tallivaatteita ja miksei lahjakortteja muihinkin vaateliikkeisiin. Tuntuu, että olisi jo aika päivittää taas omaa vaatekaappia, kun aina se kaikki ylimääräinen jostain kumman syystä menee näiden eläinten tarpeisiin. Rahaa en halua lahjaksi yhtään, sillä se on jo nähty, etten sillä saa koskaan itselleni mitään kivaa ostettua vaan se menee laskuihin ja bensoihin... Mutta iloista joulunodotusta kaikille! Minä lähden perheen kanssa tänään kuuntelemaan Vesa-Matti Loirin joulukonserttia eli aika ihanaa! :)
0

maanantai 14. marraskuuta 2011

Talven treenisuunnitelmia

Nyt kun ei ole mitään oikeastaan tapahtunut viimeisen kahden viikon aikana, on ollut todella antoisaa vain lukea muiden blogeista heidän treenailujaan ja kehitystä. Erityisesti tavoitteellisesti treenaavat ratsukot ovat aina mielenkiintoista seurattavaa ja tämä uusi nykyajan blogikulttuuri mahdollistaa helposti tällaisten mielenkiintoisten ratsukoiden treenien ja valmennusten seuraamisen. Samalla on herännyt itselleni ajatuksia omista suunnitelmistamme vähän tarkemmin, miten lähdetään liikkeelle, kun saamme tämän lomailujakson päätökseen.


Minä ja Dee heinäkuussa 2011


Aivan alkuun lähdemme lihashuollosta liikkeelle, ja olen ottanut yhteyttä erääseen hierojaan, jota meitä sileällä auttanut Omppu suositteli. Olisi kiva saada vakituinen hieroja meille jatkossa, joka olisi riittävän ammattitaitoinen ja pystyisi antamaan minulle vinkkejä ja työkaluja hevosen fyysisen kunnon kehittämiseen ja ylläpitoon. Haluan saada Deelle hierojan katsomaan hevosen läpi ennen kuin lähdemme treenaamaan talvikaudella nelivuotiskevättä kohden, jotta mahdolliset jumit löydetään nyt ja saadaan myös ennaltaehkäisevää lihashuoltoa. Tästä aihepiiristä etsinkin luettavaa materiaalia enemmän ja aihe kiinnostaa minua kovasti. Ehkä joskus innostun itsekin kouluttautumaan tällä saralla, aina välillä on käynyt mielessä, eikä koulutuskaan olisi kovin pitkä.

Huomenna saamme Deelle etukengät takaisin jalkaan, ja toivotaan niiden pysyvän nyt viime kertaa paremmin kiinni, ettei kengittäjälle ihan heti tarvitse uudestaan soitella.

Tämän jälkeen aloitan kevyen liikuttelun maastakäsin, jotta hevonen pysyy notkeana ja virkeänä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kun olemme saaneet hierojan käymään katsomassa hevonen läpi, aloitamme tulosten mukaan kevyesti ratsastaen. Oletan, että joulukuun alkupuolella päästään jo selkään takaisin. Joulukuu otetaan kuitenkin loppuun asti melko rennosti letkistäen hevosta.

Tammikuun alusta aletaan enemmän keskittymään varsinaiseen treenaamisen. Lisää tasapainoa ratsastajan kanssa, terävyyttä avuille, lisää vaihteita, kunnon kohotusta, intervalliharjoituksia, hyppytreenejä - toivotaan, että päästäisiin Nevalan kurssille tammikuun aikana ensimmäistä kertaa.
Joudutaan kuitenkin ottamaan tammi-helmikuussa huomioon mahdolliset pakkaslukemat, jotka ainakin viime vuosien mukaan on ollut yli -20 astetta. Niillä keleillä tulee väkisin enemmänkin hidastempoisempaa treeniä ilman liiallista hengästyttämistä. Leuto syksy antaa kuitenkin toiveita siitä, ettei tuleva talvikaan olisi niin anakara mitä on ollut. Lunta tosin saisi tulla, että päästään hangille liikkumaan! Mikä onkaan parasta jumppaa, kuin hankityöskentely!

Ruokintaa täytyy myös miettiä, lähdetäänkö sitä muuttamaan treenien muuttumisien myötä.
Ai että tämä hevosen treenaus on mielenkiintoista!
0

tiistai 8. marraskuuta 2011

Masentava marraskuu

"Laitanpa vielä yhden suosikkini estekentiltä. KWPN ori Hickstead (Hamlet - Ekstein - Ulft). Erittäin nopea ja jopa räjähtävän näköinen pieni ori. Ei varmaan myöskään esittelyjä kaipailisi, mutta sanotaan nyt, että henkilökohtainen Olympia kultamitali Honkongissa 2008 meni oikeeseen osoitteeseen. Prossimitali viime vuoden Kentuckyn MM:ssä sekä Aachenin GP voitto vahvisti, että hevonen (sekä ratsastaja) ovat todentotta vielä parinkin vuoden jälkeen huippuvireessä.



"


Tämän vuoden helmikuun 16. pvä julkaisin blogissani tekstin Täydellisiä hevosia, josta äsköisen pätkän kopioin tähän. Ei varmaan ole mennyt ohi korvien keneltäkään Hicksteadin kuolema Veronan World Cup radan jälkeen Italiassa... Enpä olisi uskonut vielä helmikuussa tuota ylläolevaa tekstiä kirjoittaessani, että vielä samana vuonna näin tapahtuisi.

Henkilökohtainen suosikkihevoseni maailman kärjestä kuoli niin järkyttävällä tavalla yllättäen kaikkien silmien edessä, että aivan omaa selkäpiitä karmii, kun tajuan taas kuinka nopeasti elämä voikaan olla ohi - niin oman hevoseni, itseni tai jonkun läheisenkin. Surullinen mieli valtaa jälleen pitkäksi ajaksi, ja jotenkin tämä talven alku ja pimeys, tämä aika vuodesta, saa itseni muutenkin todella synkkenemään ja masentelemaan. Osa ihmisistä, jotka minut tuntee, varmasti tietävät tähän syynkin ja se ei ole pelkästään vähenevä auringon valo...
~Rest in peace Hickstead~

Deen ensimmäinen lomaviikko on mennyt niinkin railakkaasti, että mutarallin ohessa tarhassa oripoika tiputti etukenkänsä. Eihän siitä kengityksestä ollutkaan kuin viisi päivää, kun popot oli heitetty sinne saviseen tarhaan... eikä niitä sieltä ole löytynytkään vaikka vähän on yritetty sillä silmällä etsiä.
Juttelin alkuun kengittäjämme kanssa, että olisi voinut olla viisas ja jättää vielä silloin pienemmät kengät tiukemmalla sovituksella jalkaan, jotta ne ei noin herkästi olisi tippuneet, mutta on se hyvä olla näin jälkeen viisas... Nythän asialle ei voinut enää mitään ja oli syytä miettiä vaihtoehtoja - laitetaanko kengät uudestaan etusiin, joista ne ärsyttävimmässä tapauksessa tippuu jälleen vai antaisiko olla kuukauden ilman kenkiä. Tarhan pohja nyt on pehmeää kuin mikä, joten kavio ei pääsisi kulumaankaan.

Noh tuolla suunnitelmalla lähdettiin sitten liikenteeseen, eli Dee sai olla ilman etukenkiä, kun kerran kävelikin ihan ookoosti ilman.

Nyt viikon kengättömyyden jälkeen liikkuminen on kuitenkin muuttunut todella huonoksi. Ori ei mielellään liiku tarhassaan, johtuuko sitten mudasta vai siitä, että jopa sillä alustalla kavion pohjat ovat herkät ja se aristaa niitä. Huoh... sama kuin seisoisi karsinassa päivät pitkät, yhtä paljon liikkuu tällä hetkellä tarhassaan.
Laitoin orin liinan päähän ja tutkiskelin sen liikkumista niin. Virtaa olisi vähän liikaakin, mutta hevonen liikkuu niin pahan näköisesti, että päätin siltä seisomalta, että ne popot on laitettava takaisin jalkaan. Pidemmän päälle tuollainen liikkuminen tekee hallaa lihaksistolle, jonka pitäisi nyt näin loman aikana rentoutua ja päästä kasvamaan levossa. Myös hevosen mieli on selkeästi vähän maassa nyt. Sitä kiukutti mennä takaisin tarhaan, kiukutti mennä vesikarsinaan pesulle, kiukutti tehdä lähes kaikkea. Kiukutus tarttui siitä sitten itseenikin, kun tajusin kuinka väärän johtopäätöksen olen tehnyt taas tämän eläimen kanssa. Perhana, kun sitä ei osaa tehdä järkeviä ratkaisuja ajoissa, ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että hevoselta meinaa  pinna revetä!!!
Nyt sitten se saa kengät takaisin jalkaan vasta viikon päästä tiistaina. Siihen asti se joutuu kärvistelemään... Tekisi mieli hakata omaa päätä näihin näppäimiin ja kirjoittaa punaisella isolla veden kestävällä tussilla omaan otsaan LOSER!

Kunnes etukengät on saatu jalkaan takaisin, suunnittelin, että aloitan kevyen liikuttelun kolmisen kertaan viikkoon. Pelkkä tarhassa möllötys ei selkeästi ole tämän hevosen pääkopalle sopiva juttu oli sitten kuinka iso ruohotarha vain, joten täytyy keksiä sille aina välillä tekemistä. Lisäksi, sen on hyvä päästä myös kevyesti liikkeelle muutenkin, jotta paikat pysyy vetreinä. Eikä tarkoitus ole tietenkään pudottaa kuntoakaan, jonka olemme vaivalla sille kasanneet. Satulaton loma jatkuu kuitenkin silti, eli mitään kovin järisyttävää, saatika raskasta liikuntaa ei ole luvassa. Kunhan pääsee vetristelemään paikkoja ja mieli pysyy iloisena. Kuun loppuun yritän saada myös Deelle hieroja-ajan, jotta päästään tsekkaamaan läpi kaikki lihakset ja avaamaan mahdolliset jumit.

Jotta tämä postaus ei mene pelkäksi synkistelyksi, niin iloisia ja jännittäviäkin uutisia on luvassa nuorien hevosten osalta :) Ennen joulua minua on pyydetty muutamien satulaan totutettavien hevosten selkään. Näitä on mm. parisen kappaletta Fidertanzilaista nuorta puoliveristä sekä kaverini Miljan hieno esteponi, kaikki vuosimallia 2009. Myös ratsastajaan totuttamani ja sisäänratsastamani hannoveritamma Sancenza (s. 2007) tulee ratsastukseeni ainakin talveksi. Se on ikäisiään jonkin verran jäljessä, koska varsoi tänä vuonna komean orivarsan London Baronista, joten päästään aloittamaan varmaan aika perusjutuista mitä Deenkin kanssa olemme tässä hionneet viime kuukausina. Kivaa saada lisää kokemusta uusista nuorista!


Minä ja hann-tamma Sancenza 2,5 -vuotiaana tammikuussa 2010, toista kertaa ratsastaja selässä! :)


Lisäksi tällä viikolla vuorossa 7v. pv-ruuna Tinon kanssa estetreeniä. Toivotaan vain, että itse saisin itseni kuntoon tästä flunssasta, joka iski lopullisesti minuun pari päivää sitten nostattamalla kunnon kuumeen. Eli tällä hetkellä olen saikulla ja antibiotilla. Yritän kaikin tavoin malttaa mieleni, ja pysytellä sängyn pohjalla, mutta se on niiin vaikeaa, kuten arvata saattaa!
0

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lomailua part I

Jo puolessa päivässä oli oripoika ehtinyt juuri pesulasta tulleet loimensa kurata saveen. Myös häntä oli harmaan mudan peitossa puoleen väliin ja valkoisia sukkia ei juurikaan näkynyt. Mutta Dee näytti pirteältä ja tyytyväiseltä uuteen ympäristöönsä ja siihen, että sillä on ruhtinaaliset tilat juosta nurmitarhassaan :)


Dee tutkii reviiriään...


Dee huomasi minut :)

"Tuun sun luo niin nopee kun uskallan tässä mäessä juosta!"


<3





Deen karsina- ja tarhavierustoveri Miro


Valppaana, mitä tallin ympäristössä tapahtuu!

Näissä rauhallisissa merkeissä lomailu alkanut. Nuorella hevosella on upean paljon tilaa liikkua, sekä lihakset että mieli pääsee levähtämään ensimmäisen vuoden ratsun oppikoulusta.
2

maanantai 31. lokakuuta 2011

Hevosen muutto talvilomakotiin sekä blogin uusi ulkoasu!

Mitäs pidätte tästä ulkoasusta? Ei ole todellakaan syksyinen saatika talvinen, mutta ihanat kesämuistot lämmittää tässä ulkoasussa tulevan talven yli :)
Esittelyt itsestäni ja Deestäkin ovat hyvässä työvaiheessa, joten nekin julkaistaan joku päivä, kun ne valmistuvat.

Tänään oli niin haikea mieli muuttaa. Jotenkin jää ikävä Tuomarinkartanon miljöötä. Onneksi tämä ei ole lopullista ja hevoselle varmasti hyvä vaihtoehto tähän väliin.

Tavaraa meille on kertynyt taas edellisen muuton jälkeen kolme kertaa enemmän... ihan hullua miten paljon sitä vain on tullut krääsää hankittua - ei ollut yhtään turhaa kokonainen paku tilavine takatiloineen tälle romukasalle. Kaikkien tavaroiden järjestykseen laitto ja putsaus vei elämästäni sen kaksi tuntia. Tällainen siivous ja inventaario teki oikein hyvää kuitenkin, tietää taas mitä sitä kaikkea omistaakaan :)

Mieli piristyi kuitenkin muuton suoritettua. Dee sai valtavan karsinan edelliseen verrattuna, paljon  heinää ja naapurikarsina kaverikseen ystäväni Miljan ruunan Miron, jonka joku saattaa muistaakin vuoden takaisista blogikirjoituksistani, jolloin Mirolla ratsastin paljonkin! Kaiken tämän lisäksi se sai pitkästä aikaa vesiautomaatti kupin, jolla on mukava läträtä vettä :) Voiko pienen oripojan loma paremmin alkaa?

Toivotaan, että Dee käyttäytyy uudessa tallissa yhtä hyvin ja tyylikkäästi, kuin kaikissa edellisissäkin talleissa... eiköhän :) Huomenna täytyy mennä heti tarkastamaan, kuinka se on asettunut uuteen isoon tarhaansa.
2

lauantai 29. lokakuuta 2011

VAUU, mulla on niin hieno hevonen!!!

Tämän viikon treeniohjelmaamme on kuulunut Ompun valmennus keskiviikkona, torstaina aika pitkä maasto ja eilen perjantaina rataesteharjoituksia. Hevonen on kulkenut niin hienosti, ettei mitään järkeä! Aivan mahtavuutta päästää heppa lomailemaan tällaisten suoritusten jälkeen uuteen talliin jossa se tosiaan saa olla aamusta iltaan ulkona isossa nurmitarhassa ja mahdollisesti myös vapaalla heinällä!

Kuviahan tai saatika videoita minulla ei tietenkään ole, vaikka kuvaajia olisi ollut joka päivä, mutta en sitten koskaan muistanut mitään kameraa ottaa mukaan. Jää siis taas se todistusaineisto pois, mutta ehkä joku päivä sitten.

Ompun valmennus meni hyvin. Harjoiteltiin taivuttamista käännöksissä oikeisiin suuntiin, suunnan muutoksia ravissa, ravi-laukka siirtymisiä ja kaikkien näiden harjoitusten kautta vahvistaen nuoren hepan tasapainoa ratsastajan kanssa. Dee keskittyi hienosti, vaikka oli ehkä aavistuksen virtavalla tuulella. Varsinkin kun muita hevosia lähti maneesista pois, niin se oli takuuvarma pukkisarjan paikka siihen väliin. Onneksi pysyin kyydissä suurista iloitteluista huolimatta, ja aika nopeasti aina tällaisen episodin jälkeen Dee taas alkoi keskittymään. Laukannostot eivät olleet ihan samaa priimaa, kuin mitä ne oli tauon jälkeen heti ensimmäisellä ratsastuskerralla, mutta nyt niissä on selkeä nosto ja hevonen ymmärtää vihdoin ilman ääntä, pelkistä paino ja pohjeavuista laukannoston merkityksen! Omppu antoi palautetta, että hevonen on kehittynyt ihan hirveästi siitä kuin aloitimme vajaa pari kuukautta sitten ja että hyvää työtä on tehty. Lisäksi sen laukka on kehittynyt ihan vähässä ajassa ratsastajan kanssa paljon.
Olin tyytyväinen oripoikaan tämän treenin jälkeen.

Seuraavana päivänä lähdimme ystäväni Janitan ja hänen vuokraheppansa kanssa maastoon ja ajattelimme tällä kertaa kokeilla järjestelmää siten, että minä ja Dee menisimme edeltä ja Janita tulee sitten perästä, koska hänen on helpompi säädellä kokeneen ja osaavan hevosensa vauhtia edellä olevan mukaan. Lisäksi Dee on niin rohkea, ettei se välttämättä tarvitse mitään veturia nenänsä eteen. Lähinnä häiritsee meitä kumpaakin vaan, jos edellä oleva ei mene esimerkiksi tarpeeksi lujaa, jolloin joudun pidättämään, josta Dee ottaa herneet nenään ja rupee tapansa mukaan > pukittamaan ja kiemurtelemaan.
Oli aivan mahtava ilma, sopivan viileä/lämmin, aurinko paistoi ja ei tuulen virettäkään. Aivan ihanaa oli nautiskella maastoilusta vielä kerran, ennen muuttoamme! Dee tuntui todella hyvältä, sillä oli eilisen rankan treenin jälkeen silti virtaa, mikä on vain positiivista. Ravi sekä laukat sujuivat todella hyvin ja suunnitelmamme Janitan kanssa sujui hyvin, sillä me Deen kanssa paineltiin eteenpäin huomattavasti reippaammin jättäen Janita mustine ratsuineen taakse. Dee ei pelännyt mitään ja vaikutti olevan tyytyväinen siihen, että menee "lauman" kärjessä. Onhan se toki tuollainen johtajasielu aina pienestä pitäen ollut. Illasta Dee sai vielä uudet popot jalkaansa ja vihdoin se sai myös numeroa isommat kengät sillä edeltävät olivatkin aivan liian pienet jo, sillä se kasvoi niistä niin nopeasti ulos kengityksen jälkeen.

Pienellä epäilyksellä mietin eilen, perjantaina, kuinka Dee jaksaisi kolmannen ratsastuspäivän putkeen. Aika harvoin nimittäin niin olen tehnyt, jos koskaan. Perjantaina olikin siis luvassa esteharjoitukset ja suunnitelmissa oli jo suorittaa ihan esterata, eikä pieniä ristikoita.
Juoksutin Deen liinassa taas alkuun, jotta näin kuinka se liikkui kengityksen jäljiltä, mutta sainkin todeta, että oripojalla oli edelleen virtaa vaikka muille jakaa. Se nousi liinassa kerran jopa pystyyn, loikkasi siitä eteenpäin ja liikkui aikamoisella energialla sekä onneksi puhtaasti. Lisäksi maneesissa olevat muut hevoset antoivat lisävirtaa oripojalle, joka katseli korvat tötteröllä maneesissa sijaitsevia esteitä ja niitä ylitteleviä ratsukoita. No mutta eikun selkään ja verryttelemään.

Aloitimme lävistäjillä olevilla esteillä, jotka siis alkuun olivat ihan maapuomeja. Tästä muodostui kahdeksikon muotoinen kuvio, jossa kaksi estettä. Dee meni todella reippaasti puomien yli ravissa ja aika pian se nosti oma-aloitteisesti laukan ja jatkoimme muutaman kierroksen niin, kunnes esteet rakennettiin ristikoiksi. Aloitimme uudestaan suoraan laukassa ja Dee hyppäsi hyvin! Ei yhtään epäröinyt vaan loikkasi sujuvasti aina eteen tulevan ristikon yli. Kun tämäkin alkoi olemaan helppoa kuin heinän teko, nostettiin esteet ensimmäistä kertaa pystyiksi. Me olemme siis aikaisemmin aina hypänneet pelkkiä ristikoita, ei koskaan mitään isompaa. Lähestyimme ekaa lävistäjällä olevaa pystyä ravissa, josta Dee loikkasi isolla hypyllä ja laskeutui laukassa. Tästä kannustin oria pitämään laukan ja jatkoimme seuraavalle pystylle, jonka yli jälleen hienosti. Teimme myös muutamassa suunnan vaihdoksessa esteen päällä laukan vaihdon :D Eli "aika ällöä" auttavan henkilön Kirsin sanoin, ilmeisesti pröystäilemme Deen kanssa liikaa taidoillamme, hehheh...

Ihan viimeiseksi pystyjen lisäksi otimme kuvoihin mukaan toisen pitkän sivun alussa olevan okserin. Hyppäsimme samassa järjestyksessä pystyt ja käänsin lyhyellä sivulla okserille. Tässä kohdassa Dee oli ekaa kertaa: "apua, pitääkö medän toikin hypätä?!?!" Pysähdyimme okserin eteen, annoin oripojan vähän aikaa katsella sitä, sillä tämä toki on aika uusi juttu sille. Tämän jälkeen uusi lähestyminen laukassa ja valtavalla varmuus loikalla ylitse. Pikkasen sain ennen okseria kannustaa sitä. Otin saman okserin vielä uudestaan heti perään pari kertaa, jotta este tulee tutuksi. Dee lopulta rentoutui taas ja innolla hyppäsi tätäkin estettä. Lopuksi vielä loppuravien aikana ylitimme pari kavalettia jotka oli riputeltu pitkin maneesia, eikä hevonen sanonut mitään. Aika huippu treenikerta oli! Dee laukkasi niin hyvin itse eteenpäin ja sillä oli hyvä imu jokaiselle esteelle. Ponnistuspaikat osuivat ihan kohdilleen ja hevonen tuntui innokkaalta ja energiseltä. WAU! Kirsi ei olekaan nähnyt Deetä tämän uuden satulan alla ja kommentoi vain, että ero aikaisempaan on niin huomattava!

Meidän treenit jäävätkin pidemmälle tauolle nyt ja oli todella hyvä mieli lopettaa näin onnistuneisiin fiiliksiin! Seuraava kuukausi ainakin Deellä on satulatonta ja muutenkin vapaampaa. Käyn ehkä irtojuoksuttamassa ja hypyttämässä sitä välillä, jotta vireys säilyy, mutta muuten se saa vain olla! Katsotaan miltä hevonen näyttää kuukauden jälkeen ja päätän sitten jatketaanko lomailua, vai aletaanko pikkuhiljaa ratsastamaan kevyesti. Toivon meidän pian saapuvan takaisin Tuomarinkylään, mutta nyt ainakin tuntuu ihan hyvltä vaihtoehdolta meille tämä lomajakso. Se on tullut tarpeeseen!

Lomailusta huolimatta bloggailu tuskin jää tauolle, ja saan kyhättyä varmaan valmiiksi esittelysivut meistä ja toteuttamaan toivepostauksenkin. Vielä voi kysymyksiä/aiheita ehdottaa, mistä haluaa lukea :)

Lisäksi bloggailujen aiheena varmasti on ainakin pv-ruuna Tino, jota kerkeän ratsastelemaan nyt vähän enemmän kun Dee lomailee. Kivaa, ettei omat ratsastukset jää kuitenkaan tauolle! Ensi kertaan siis taas :)
0

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Syksyisissä tunnelmissa

Ei auta ei, lehdet tippuvat kauhealla vauhdilla. Taivaalta sataa jäävettä ja tuulee vaakasuoraan... Huoh.

Meillä oli kuitenkin eilen mukava kävelylenkki herra hevosen kanssa ja sain näpsästyä meidän maastoista vähän kuvia, missä me olemme harjoitelleet ratsun juttuja viimeisen kesän. Kohtahan me muutammekin muutamaksi kuukaudeksi pois, ja kyllä tulee ikävä näitä maisemia ja maastoja!




















Loppu viikosta suunnitelmissa vielä maastoilua ja sileän treeniä. Ensi viikolla viimeistä viikkoa viedään meillä Tuomarinkylässä, ja ehkä vielä yksi Ompun treeni saadaan mahdutettua, yksi hyppypäivä sekä uudet kengät laitetaan oripojalle jalkaan. Siinähän se sitten taitaa ollakin. Voi olla, että ensi vuoden puolella, ellemme jo ole saapuneet takaisin, vierailemme ainakin Nevalan Karin valmennuksessa silmällä pitäen sitä, että keväällä pitäisi jo hypätä yksi noviisiluokka alle - iiks! Aika menee niin äkkiä!

Niin joo, ja tällaisella menopelillä Fagerströmin Ninan huippuhevoset matkustavat - aika hulppeaa..




Meillä on Deen kanssa kansainvälinen meininki vintillä tämän pari päivää. Harmi, etten pääse HIHS:iin seuraamaan itse kisakoitosta. Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla rahalla ja ajalla :) Nyt kuitenkin täytyy säästellä viimeisiä kolikoita mahdollista kevään oripäivämatkaa varten Hollantiin ;)

(Tähän loppuun vielä: minulta on kyselty muutamia kysymyksiä ja toivottu jonkinnäköistä toivepostausta, jossa kertoisin enemmän Deestä jne, ja jotta tekstissä osaisin kertoa asioita joita halutaan lukea, niin kysymyksiä saa laittaa lisää ja enemmän tulemaan. Katsotaan saadaanko kerättyä riittävä määrä materiaalia ja aiheita mistä kirjoittaa, olen itse huono keksimään mitä meistä kirjoittaisin... joten kysymyksiä ja aiheita vaan ampumaan :)
2

tiistai 18. lokakuuta 2011

Maanantain ratsastus

Nautiskelua maanantain syysauringossa :)


Oli aivan pakko tulla kertomaan heti tänään, miten meillä meni eilinen ratsastus melkein parin viikon ratsastustauon jälkeen.

Jumankeuta mitä laukannostoja me teimme!!!!!! WAU! Oliko tämä se sama hevonen, jolla oli vielä aikaisemmin suuri työ tehdä onnistunut laukannosto?

Kenttä oli sateiden ja jälkeenpäin parin kuvien päivien jäljiltä todella hienossa kunnossa ja auringonpaisteessa päälläni oleva toppatakki oli ehkä liikaa, vaikka tuuli olikin kirpeä. Hiki virtasi itselläni vaikka en olisi tehnyt mitään. Dee tuntui alusta asti kuuliaiselta ja herkältä. Se oli herkkä pohkeelle ja tasainen ohjastuntumalle. Jo ravissa tuli sellainen olo, että voimme vain nautiskella tästä tunteesta, niin hyvä se oli.
Ensimmäisistä laukannostoista lähtien ori nosti laukan pelkästä pohjeavustani samantein. Kaikki laukat puhtaita, ei ristilaukkoja ja muita singahteluja saatika pukkeja. Hevonen vain nosti ne ja minä itse yritin pitää mielessäni oman istunnan, eli ylävartalo pystyssä, rennot lantionpohjan lihakset ja jalat pitkälle alas paino jalustimille. Ja tsadam - teimme sujuvia hienoja laukannostoja kumpaankin suuntaan useita kertoja ja kaikki onnistuivat. Hieno poika! :)

Siihen oli hyvä lopettaa tämä treeni ja tänään sitten vain kävelyä ja ehkä hiukan liinan päässä hölköttelyä.
Olen niiiiin tyytyväinen ja sanon sen vielä kerran, että tuo satulaton jakso taisi tehdä todella hyvää pojalle. Se oli aivan eri meiningillä menossa ja vaikutti jopa vähän sellaiselta, että jos osaisi puhua niin se olisi sanonut: "Hei mä osaan nää jutut jo, keksi jotain uutta!" :D

Olen ylpeä pienestä oripojasta!
0

maanantai 17. lokakuuta 2011

Irtohypytystä ja muuta touhuilua

Dee on saanut nyt siis 1,5 viikon huilin, joka on tullut ilmeisesti tarpeeseen. Pikku hiljaa aloittelemme vielä viimeisen treenijakson Tuomarinkylässä, ennen muuttoamme talveksi. Sain myös huilijakson päätteeksi palautetta, että hevonen alkaa olla jo ärsyttävä viedä tarhaan ja tuoda takaisin... outo juttu, sillä itselläni hevonen on ollut ihan mukava talutuskerroilla, vaikka toki pirteä onkin - mutta säpäkkähän ori on aina ollut :) Hienoa, että nuori hevonen alkaa käyttäytyä, kuten ikäisensä kuuluukin; eli olla elämän iloinen. Ei sillä, etteikö se kokoajan tyytyväinen ja positiivinen ole ollut, mutta se viimeinen terävyys ja energia on ymmärrettävästi ollut ehkä kadoksissa, kun treeni on ollut 3 vuotiaan lihaksistolle ja mielelle ajoittain aika rankkaa.


Dee keväällä 2011



Lauantaina otimme porukalla irtohypytyskerran. Dee oli intoa täynnä, kun pääsi maneesiin kirmaamaan vapaana ja vielä enemmän ilakoi, kun pääsi kujaan. Arvioimani välit jäivät todella ahtaiksi, kun orin laukka olikin yllättävän matkaa voittavaa, joten kujaa saimme säätää sopivaksi pariinkin otteeseen, kunnes pääsimme kunnolla nostamaan esteitä ja kunnes hypyt alkoivat soljumaan ilman kummallisia "pelleloikkia". Dee hyppäsi sellaisella ilmavaralla, innokkuudella ja energialla, että kaikkien läsnäolijoiden raipoilla avitusten sijaan he saivat vain vierestä ihastella, kuinka helposti ori selvitti aina vain isompaa ja isompaa tehtävää. Se näytti aivan leijuvan aina viimeisen okserin ylitse. Olin todella tyytyväinen näkemääni ja Dee vaikutti myös tyytyväiseltä itseensä :)

Sunnuntaina, eli eilen, olin suunnitellut loivaa laskua treeniin ja toki hevonen oli eilisen illan hyppyjen jälkeen pidettävä liikkeessä, jottei lihakset jumitu. Juoksutin orin kentällä sivuohjien kanssa. Ensiksi mietin ohjasajoakin, mutta hevonen vaikutti niin energiseltä jo karsinassa sitä valmiiksi laittaessa, että totesin tälle päivälle sivuohjat olevan parempi vaihtoehto, jossa se saa kiskoa omia voimia vastaan eikä mahdollista vetokilpailua minun kanssani.
Ennakointi oli kuitenkin turhaa, sillä vaikka hevonen oli energinen ja pirteä, se oli silti yllättävän kuuliainen ihan alusta alkaen. Annoin sen ensiksi ravailla muutamia kierroksia ilman mitään sivuohjia, jotta vertyy ja vasta kun lämmittely oltiin saatu suoritettua viritettiin ohjia ja aloitettiin siirtymis -työskentelyt. Eli perus käynti-ravia, ravi-laukka ja taas takaisin siirtymiset. Dee oli todella kuulolla kumpaankin suuntaan. Se lähti käskystä heti eteenpäin, mutta tuli todella hyvin myös takaisin, niin pyytäessäni. Meillä kun on ollut jarru yleensä kateissa tässä juoksutuksessa... Laukannostot sujuivat ihan kivasti. Alkuun tuli kumpaankin suuntaan vääriä laukkoja, sekä oikeaan ristilaukkaakin, mutta pian jalatkin oltiin saatu järjestykseen ja Dee teki todella sujuvia ja nopeita siirtymisiä laukkaan ja takaisin raviin.
Kestoltaan treeni oli lyhyempi, kuin mitä normaalisti, mutta tehokkuus parempi ja pakko aloitella muutenkin lepäilyn jälkeen kevyesti.
Loppukävelyt suoritimme pitkän kaavan mukaan, ja ilta ehtikin siinä välissä jo pimentyä ennen kuin takaisin talliin pääsimme.


Dee treenissä viime keväänä


Tänään suunnittelin ennen töihin menoa kivuta selkään ja tehdä mutamat siirtymiset kentällä ja käydä vähän tuulettumassa maastopoluilla. Sääkin näyttää edelleen suosivan, aurinko paistaa vaikka muuten aika rapsakka ilma onkin! :) Yritän saada järkättyä vähän tuoreampia kuvia meidän treeneistä, on vain hiukan haastavaa houlutella ketään kykkimään tuonne viileyteen enää tähän aikaa vuodesta.
Mutta ensi kertaan taas ja nautitaan näistä viimeisistä aurinkoisista syyssäistä!

ps. Huomisesta lähtien saamme vintille Deen naapureiksi Nina Fagerströmin hevoset, jotka tulevat Oslosta Helsinkiin HIHS:iä varten. Vau! Jännää :)
0

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Viikon kuulumiset

Nyt on hyvä päivä kirjoitella vaihteeksi ajatuksia tänne. Tuntuu, että viime aikoin kiireitä on ollut todella paljon, eikä koneelle ole juurikaan ehtinyt antaa ajatustakaan. Onneksi välillä näinkin.
Viikon kiireisiin on kuulunut normaali Deen hoidon lisäksi, ystävien näkemistä pitkien taukojen jälkeen, töitä tottakai, kodin sisustamista ja nyt muutamana päivänä ystäväni Pihlan Tino -hepan ratsastamista sillä aikaa, kun Pihla on lomailemassa vähän lämpöisimmillä mailla.

Lähdenpä nyt kuitenkin ensiksi kertomaan meidän viikon takaisesta maastoireissusta. Meillä taisi kaikilla olla todella kivaa, ainoastaan ei päästy Janitan ratsuineen yhteisymmärrykseen millä vauhdilla sitä matkaa nyt oikein taitetaan. Rankka reissu pienelle pojalle kuitenkin vedettiin, ensimmäisen kerran ratsain kaksi kertaa Dumin ympäri, mutta kyllä se taisi hommasta tykätäkin. Laukat nousi kivasti ja se ei pelännyt ylittää vastaantulevia lätäköitä eikä mitään ja mikä tärkeintä, iloitteluista ja vauhdista huolimatta itse pysyin selässä :)

Tämän päätteeksi päädyin siis ostamaan tuon Bruno -merkkisen estesatulan, jonka kanssa Dee on kulkenut niin vaaivattomasti ja ennenkaikkea tyytyväisenä.
Ja maastoreissun jälkeen päätin taas antaa pojalle pidemmästi vapaata, jospa kerrankin vapaapäivät aloitetaan siitä kun on mennyt pitkään hyvin. Deen päiväohjelma on ollut vaihtelevalla tavalla vähän tylsää, ainakin omasta mielestäni, olen vain kaksi kertaa kerennyt viikon aikana lähteä talsimaan tuonne mutavelliin sen kanssa, kaksi kertaa erittäin kevyesti liinan päässä sitä pyöräyttänyt ja muuten se onkin saanut tarhailla ja nukkua karsinassa. Välillä mietin, että kyllästyyköhän se, kun ei mitään tapahdu nyt yhtäkkiä ja omat kiireenikin ovat rajoittaneet seuran pitoa, mutta eilen taas sain varmistuksen, että aika tyytyväiseltä oripoika vaikuttaa: tulin talliin ja kurkkasin karsinaan jossa nukkui pienellä kerällä "pikkuinen" poika <3 Ja aivan unessa. Menin karsinaan, niin se ei viitsinyt muutakuin vähän silmiään aukaista, mutta ei lähtenyt nousemaan vaikka tulinkin sitä häiritsemään. Siinä pienen rapsutteluhetken aikana Dee kellahti vielä kyljelleen, aivan kuin koira sanoakseen "rapsuta vielä lisää". Ehkä se siis nauttii nyt vain oleilusta, onhan se aika paljon tehnytkin. Odottelemme vielä, että päästään sinne Järvenpäähän, jossa Dee saa hetken aikaa olla vain hevosena, syödä, ulkoilla, liikkua omaan tahtiin ja nukkua. Vielä ennen kuun vaihtoa olisi tarkoitus pari maastoreissua tehdä, ja ehkä yksi treeni maneesissa laukannostojen merkeissä, sekä yksi hyppy kerta. Irtohypytystäkin ollisi vielä kiva keretä järjestämään... Katsotaan kuinka moni asia näistäkin toteutuu.

Sitten vielä mietteitä tästä mun parin päivän hoidokista Tinosta, josta olen parilla sanalla aina välillä tainnutkin kertoa. Tino on siis saksalaisyntyinen estesukuinen ruuna, joka toimii ystäväni Pihlan kouluhevosena. On ollut todella kivaa ratsastaa säännöllisesti hevosta, joka osaa asioita, on varma, säntäilee harvemmin kuin tuo oma koltiainen, ja voi keskittyä siihen ratsastamiseen ja kokeilla verestää muistia kaikesta sileällä väännöstä, jota en ole päässyt aikoihin tekemään. Yritin erityisesti keskittyä omaan istuntaani, joka on viime aikoina Deen kanssa lähtenyt asettumaan vähän väärään suuntaan. Myös laukannostoja oli kiva treenata hevosella, joka osaa ne itse hyvin ja näin ehkä saan hyviä tunteita siitä miltä sen noston aina pitäisi tuntua Deenkin kanssa.
Viime päivinä sainkin kokeilla kaikkea mitä tästä suuresta ruunasta saa irti, ja ei voi muuta sanoa, kuin, että sen karsina möllötys saattaa ensi näkemällä hiukan hämätä. Oikeasti se on aika näyttävä hevonen, suurilla liikeradoillaan. Treenattu on pohkeenväistöjä; avoja ja sulkuja sekä ravissa että laukassa, tempon vaihteluita sekä muuten vain herkistelyää pohkeelle ja muille avuille. Myös Tinon suuressa ravissa istumistakin treenasin ja pärjäsin siinä yllättävän hyvin, kun keskityin asiaan ihan täysin :D Tuli sellainen olo, että vaikka esteratsastaja olenkin, niin kyllä tälläisellä hevosella vois käydä täräyttää mukavan helppo B tason kouluohjelman, hehheh! Mutta taidan pysyä silti niissä esteissä, myös Tinon kanssa, jonka hyppy on suorastaan räjähtävän voimakas. Vielä ei ole tullut eteen estettä, jota se ei olisi yli päässyt tai tehtävää, jota ei olisi sujuvasti suoritettu ja sen kanssa hyppäämisestä tulee todella upea tunne. Pihlan toiveesta ensi kaudella startataan Tinon kanssa muutamia esteluokkia, Pihlan ja Tinon koulukisojen ohella, josta olen aika innoissani!

Sen sellaista, ei mitään maata mullistavaa, mutta hevosihmisen arkea vain. Syysilmatkin painaa todella päälle, ja kesäihmisenä vihaan - VIHAAN kylmää, jääsadetta ja pimeää. En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset ovatkin niin alakuloista kansaa... täytyy alkaa itsekin napsimaan D -vitamiinia, jotta jaksaa pysyä pirteänä tämän kaamoksen edetessä. Omasta kunnosta ja hyviä ruokavaihtoehtoja olen yrittänyt suosia. Pitää paljon töitä ja muuta aktiviteettia touhuavana ihmisenä löytää hyvät ja terveyttä edistävät elämäntavat, sekä syödä riittävästi, mutta silti laadukkaasti, jotta jaksaa painaa. Lepoa ja riittävää unen saantia unohtamatta! Ensi kesäksi olen pistänyt varovaisesti itselleni tavotteita - kroppa rantakuntoon ja jos saisi itselleen treenattua sellaisen kunnon, että voisi startata Helsinki city maratoninkin :D
Vain näitä tavoitteita asettaessani itselleni näin yksilönä, sekä hevospuolella, jaksan painaa tuon talven läpi.

Kaikesta tästä kurasäästä huolimatta - hyvää syksyn jatkoa kaikille, pitäkää itsenne lämpimänä ja mieli valoisana, vaikka muuten talvi ei sitä valoa välttämättä niin paljon suokaan :)
0

tiistai 4. lokakuuta 2011

Satulasotaa

Ypäjän jälkeen olemme jatkaneet oikean satulan löytämistä, joka on osoittautunut haastavaksi. Silmämääräisesti jokin satula sopii todella hyvin, mutta hevonen ei kulje sitten mihinkään tai jos kulkee, on tosi vastahankoinen tekemään yhteistyötä ratsastajan kanssa. Dee on niin herkkä hevonen ja kertoo pienemmästi karvan vinoudesta, mikäli se sitä häiritsee... ja välillä kertoo sen todella rankalla kädellä, nimimerkillä "pari kertaa taas viimeaikoina saanut tutustua maankamaraan lähemmin".

Kaikista maailman satulakokeiluista Dee on kulkenut yhden satulan kanssa paremmin kuin ikinä. Liekö sitten sattumaa, että juuri näinä parina kertana hevonen on ollut niin hyvä juuri tällä satulalla, ja sitten muiden satuloiden kanssa on mennyt sitten vaihtelevasti huonommin tai jopa ei ollenkaan. Joka tapauksessa viime tekstissäni kerroin parista satulasta, joista tämä Bruno merkkinen ranskalainen satula on ollut ainoa satula minkä kanssa ori on kulkenut mielellään, nostanut laukat kumpaankin suuntaan ilman pukitteluja tai muuta vastustelua. Vaikka kyseinen satula ei ehkä ihan 100% istuva muuten olekaan ja mietityttää jääkö se kuinka nopeasti liian kapeaksi edestä sille.
Näiden kahden satulan jälkeen on ollut vielä neljä muutakin penkkiä kokeilussa, ja yhtä Antareksen ihanan pehmeää penkkiä kokeilin kaksi kertaa, ekalla kerralla hypättiin pieniä ristikoita ja toisella kerralla Saarisen Omppu tuli pitämään meille pientä valmennusta. Antares istahti Deen selkään todella hyvin, se oli myös huomattavasti leveämpi, kuin Bruno ja sinne mahtui mukavasti lampaankarva romaani väliin eli toisin sanoen pientä kasvuvaraakin olisi tässä satulassa ollut. Satula oli mukavan pehmeä itselleni istua ja sen nahka ei ollut niin liukasta, joten siinä sai aika hyvän pidon persukselle vaikka ei kokopaikkaisilla housuilla ratsastanutkaan, mutta istuin oli kokoa turhan iso joka loi minulle sellaisen tunteen, että tilaa oli heilahtaa niin eteen kuin taaksekin aika lailla, sekä siivet olivat aika isot, joten en löytänyt mukavaa tukea.

Kaikesta istuvuudesta huolimatta Dee kävi todella kuumana hyppykerralla, jolloin satula oli siis ensimmäistä kertaa ratsastuksessa kokeilussa. En osannut sanoa, johtuiko kuumuus ja "vikurointi" mahdollisesti siitä, että pienessä maneesissa oli meidän lisäksi kolme muutakin ratsukkoa, joka toi lisähaastetta itsellenikin, kun joutui huutelemaan etukäteen mistä yritämme tulla ja mihin mahdollisesti voimme sännätä odottamattomasti, jotta muut ratsukot tajuaisivat pysyä pois tieltä... Hevonen hyppäsi tavanomaiseen tapaansa erinomaisesti. Sen kanssa on helppo löytää sopivat ponnistuspaikat, sillä Dee on sen verran fiksu, että osaa itsekin arvioida sopivia kohtia. Se on myös helpompi ja kuuliaisempi ratsastaa aina ennen estettä ja esteen jälkeen. Muutoin en saanu kauhea hyvää fiilistä tästä kerrasta. Välillä singahdeltiin ties minne ja saatiin yksi kouluratsukko vauhkoontumaan ja laukkaamaan maneesin päästä päähän holtittomasti - onneksi ratsastaja pysyi kuitenkin selässä kangista roikkuen... huoh.
Olin todella masentunut treenin jälkeen. Tuntui käsittämättömältä miten huonolta Dee tuntui taas ratsastettavuudeltaa, vaikka itse hypyt sujuivat hienosti ja teki ori muutamaan sunnanvaihdokseen sujuvan laukanvaihdonkin. Muut katsomassa olleet kaverini ihmettelivät kovasti masentunutta mielialaani, sillä heidän mielestään Dee sujui ja selvitti estetehtävät vaivattoman näköisesti. Ja satulan piti olla ainakin oikeatsi sopivan kokonen, eikä kinnata mistään. Tunne oli silti huono ratsastaessa, tuntui, että en saanut riittävää kontaktia hevoseen ja jos jotain taas pyysin enemmän, oli ensimmäinen vastaus taas jullittelu ja niskurointi.
Päätin sinä iltana, että hevonen saa tältä istumalta viikon tai jopa kaksi vapaata, johon kuuluu pelkkiä maasta käsin kävelylenkkejä ja irtojuoksutusta mahdollisuuksien mukaan. Onhan Dee tehnyt kieltämättä tasaiseen tahtiin koko kesän ja alku syksyn hommia, vaikka välillä pidempiäkin lepojaksoja on saanutkin.

Jo neljän päivän kävelyn jälkeen ori alkoi olla niin hiiltynyt jölköttelyyn, että sen käsiteltävyys alkoi olla rasittavaa taistelua. Annoin sen kuitenkin lepäillä kokonaisen viikon loppuun asti, jonka jälkeen tulikin ohjelmaan tämän Ompun ohjaama valmennus, jossa yritettiin katsoa miten hevonen kulkee näin vapaiden jälkeen ja miltä satula hänen mielestään näyttää. Taas satuttiin maanesiin sellaiseen aikaan, että siellä oli paljon muitakin ratsukoita ja ikäväksemme myös näitä vatipäitä, jotka suihkivat laukanvaihtoa meidän takaa ohittaen ja jotka eivät pyynnöistä huolimatta ymmärtäneet ilmeisesti ihan heidän omankin turvallisuuden puolesta, että ei ehkä kannata tulla meidän ohi niin että ratsastajan jalat lähestulkoon hipaisevat toisiaan. (Tässä syy miksi en ole edes viitsinyt mitään vakimaneesi korttia hankkimaan, sillä käytämme maneesia vain silloin kun on pakko, muutoin selviämme vallan mainiosti kentällä ja maastossakin, kun on sulaa.)
Dee tuntui heti alusta asti erittäin vastahankaiselta ja sellaiselta, että se räjähtää miljooniin osiin, jos pyydän siltä jotain. Laukannostot eivät onnistuneet tänään ollenkaan ja hevonen oli muutenkin levoton jo ympärillä olevasta häslingistä, sen ymmärrettäköön. Pikkaisen joutui myös laittamaan ori "ojennukseen" loppu vaiheessa, kun keskittyminen ja minun kuunteleminen oli sitä luokkaa, että en keksi edes sille asialle edes sanoja. Tämän jälkeen hevonen ryhdistäytyi ja kulki ihan ookoosti loppuun ja tuli muutama ihan hyväkin pätkä, mutta silti fiilikset eivät olleet hyvät. Ompun mielestä satula istui todella hyvin, niinkuin itsenikin mielestä. Olin jo tekemässä siis tästä satulasta kauppoja, kunnes onneksemme (näin jälkikäteen ajateltuna) emme päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen hinnasta ja päätin olla satsaamatta tämän tason satulaan tässä vaiheessa. Palautin suurimman osan satuloista tämän jälkeen pois, mutta jätin Brunon odottamaan vielä, sillä se oli ainut satula missä ori on kulkenut todella hyvin.

Seuraavana päivänä pääsin pitkän tauon jälkeen irtohypyttämään Deetä ja ai että se tykkäsi siitä! Se oli vain innoissaan alkuun siitä vapaana juoksemisesta ja oli ihan täpinöissään milloin päästetään se kujaan. Poika hyppäsi sujuvasti kaikki tehtävät mitä eteen rakennettiin, mutta korkeuksia en uskaltanut 110cm korkeammaksi asettaa pelkästään jo tauon takia. Pääasia, että hevoselle jää hyvä mieli ja että asia on helppoa ja kivaa, etenkin viime aikojen jälkeen,kun on tehty paljon asioita, jotka tuntuvat olevan sille vielä aika hankalia.

Sunnuntaina Dee sai välikävelypäivän ja vähän palautua kahdesta rankasta päivästä, ja eilen maanantaina otettiin Ompun kanssa jälleen treeni. Satulana toimi tällä kerralla siis Bruno. Juoksutin hevosen vielä ennen selkään nousua varuiksi, jotta näen miten se liikkuu liinassa satula selässä ja näen samalla millä mielellä se muutenkin on. Laukkojen nostot onnistuivat hyvin vasempaan kierrokseen, mutta oikeaan nousi alkuun aina ristilaukkoja, joista poika hermostui ja yritti epätoivoisesti vaihtaa myötälaukaksi. Itse pysyin rauhallisena ja pyysin aina takaisin raviin, josta hevonen sai itse keräillä taas itsensä, kunnes taas pyysin laukannostoa ja tulihan sieltä muutaman yrittämän jälkeen ihan kelpo nostokin, mutta huomaa, että tällä hetkellä vaikeaa on. Tätä tämä on nuorten kanssa, kun ne muuttuu ja kasvaa niin paljon, että ne eivät meinaa pysyä itse fyysisen kehityksen perässä. Toisena aikana ne on parempia kuin koskaan ja yhtäkkiä ennen helpot asiat muuttuivatkin hankalemmiksi.
Kun nousin selkään, hevonen tuntui alkuun hiukan varautuneelta, mutta hetken kävelyn jälkeen rentoutui ja rupesi kuuntelemaan. Nostin ravin ja ravailtiin ympäri maneesia ja Dee suorastaan liisi! Se tuntui niiiin hyvältä ja tätä tunnetta olen jäänyt pitkäksi aikaa kaipaamaan. Hevosta, joka kulkee rennolla kropalla ja mielellä eteenpäin, eikä vastustele jos pyydän jotain vaan yrittää reippaasti parhaansa mukaan. Laukannostotkin alkoivat pienen yrittämisen jälkeen onnistumaan. Heti kun itse nostin itseni istumaan suorassa ja hiukan jopa painoa siirtäen taakse päin, sain käsijarrut pois päältä. Minulle on nimittäin tämän suunnattoman pukittelun ja muun johdosta tullut automaattinen refleksi varautua pukittamiseen ja muuhun pitäen paino ja yläkroppaa edessä. Laukannostoissa jännityn, tunnen kun hartiani jäykistyvät ylöspäin ja kumarrun eteenpäin, jonka jälkeen pohje käy hitaaksi ja ennen kaikkea annan ristiriitaista signaalia hevoselle - eli pohkeella ja äänellä yritän saada hevosta nostamaan laukan ja kulkemaan eteenpäin, mutta istunnalla jarrutan tätä toimenpidettä istumalla hevosen edellä. On uskomattoman vaikea päästä tällaisesta tavasta eroon, kun siihen on jäänyt. Pään sisäinen valtataistelu suorastaan. Kun uskalsin istua taakse satulaan ja pyytää siitä laukkaa, nostot paranivat entisestään. Kaikista parasta oli kuitenkin se, että hevonen ei pukittanut lainkaan! Ei missään tilanteessa vaikka välillä meille tulikin kääntämisen suhteen pieniä informaatiokatkoksia. Sain myös itse onnistumisen tunteita, kun sain itseni istumaan kunnolla istuinluilleni, suoristamaan selkäni ja uskaltamaan nostamaan katseeni eteenpäin. Taas rullasi laukka pyöreänä vaivattomasti. Upeeta!

Satulaa vielä kokeilen maastossa tänään. Kolmas kerta toden sanoo, mutta luulenpa, että meidän penkki on löytynyt kaiken sen epätoivoisen etsiskelyn jälkeen. Ei ole helppoa ei. Ei pidä yhtään vähätellä varusteiden istuvuutta, ei varsinkaan nuorilla hevosilla, joiden pitäisi oppia, että ratsastus on kivaa!

Talveksi löysimme Järvenpäästä tallipaikan meille. Treenailu jatkuu miten jatkuu, mutta ainakin ensi kuussa Dee saa tarhailla aamusta iltaan ja syödä heinää, eli lomailla aika rutkasti, kunnes taas ruvetaan virittelemään. Viimeistään huhtikuussa palaamme Tuomarinkylään, ellei aikaisemmin tallipaikkaa vapaudu. Myös pientä suunnittelua treenailun suhteen on muutenkin, saas nähdä vaan miten saan kaikki asiat hoidettua... siitä en paljasta vielä tässä vaiheessa enempää, vaan katsotaan onko suunnitelmani mahdollinen toteuttaa... ;)
0

perjantai 23. syyskuuta 2011

European Breeding Event Finland Ypäjä

On vähän jäänyt nämä kirjoittelut viime aikoina, vaikka niin lupailin vielä kertovani viime hetken treenien sujumisesta ja tunteista ennen Ypäjä koitosta.

Treenit sujuivat iha ok Ypäjä viikolla, tosin laukannostot eivät vain onnistuneet. Dee tuntui vaikealta ja pukitti aina laukannostossa. Vasempaan suuntaan laukat nousivat vaikeammin, oikealle ne sentään nousi, mutta usein pukin saattelemana.Ravipätkät sujuivat sen sijaan kokoajan paremmin, vaikka alkuun hevonen tikitti aina pientä ravia eikä uskaltanut rennosti venyttää itseään. Se nökötti aina siinä tietyssä muodossa, vaikka annoin ohjaa, se ei venyttänyt kaulaansa eteenpäin. Satuloidessa Dee alkoi olemaan ihan viime aikoina vähän kireänä ja mietin usein, että tässä penkissä on vaan jotain vikaa.


Kuvaaja Tanja Ukkonen


Näillä eväillä kuitenkin lähdettiin Ypäjälle ajamaan edellisenä iltana ennen meidän päivää.
Dee matkusti hyvin ja asettui Ypäjällä lainakarsinaansa rauhallisesti syömään heiniään, vaikka naapurikarsinoissa muutama hevonen vetikin kierroksia ja oli rauhattomia. Oli tosi kiva huomata, kuin fiksusti se osaa käyttäytyä sitten kuitenkin vieraassakin paikassa. Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä juoksutin sen liinassa ajattellen, että hevosella saattaa olla patoutunutta energiaa, kun oli antanut sen pari päivää ennen lauantaita vaan levätä. Yllätyksekseni Dee liikkui liianan päässä rennosti, teki kivat laukannostot kumpaankin suuntaan ja vaikutti sopivan energiseltä, mutta erittäin rauhalliselta ja tyytyväiseltä elämäänsä. Siitä sain itsellenikin mielenrauhan ja pystyimme menemään koko porukka hyvillä mielin nukkumaan.

Lauantaiaamuna meillä oli aikainen herätys, sillä orikatsastuksen oli määrä alkaa klo: 08:00. Me tosin olimme vasta viimeisiä osallistujalistassa.
Aamulla minulle njousi ensimmäistä kertaa pieni jännitys vatsanpohjaan, mutta selkään päästessäni jouduin unohtamaan jännitykseni taka-alalle, sillä Dee oli erittäin intopiukeena sekä samalla ärsyttävän nihkeän oloinen jo pelkästään kävellessämme pitkältä kolmostallilta opistohallin luo. Pääsimme verryttelemään siihen isompaan halliin, jossa ei meidän onneksemme ollut ketään muita verkkaamassa, joten saimme aika rauhassa itseksemme hakea tuntumaa ja yhteistä säveltä. Alkuun Dee oli kuin viritetty jousi. Se pukitti ja pukitti, kunnes yhden kerran murahdin sille, niin johan alkoi kulkemaan. Se tuntui todelta hyvältä käteen, sillä se oli vieraanpaikan innostuksesta niin hyvin itse kulkemassa eteenpäin. Laukannostot sujuivat jotenkuten, paremmin taas oikeassa kierroksessa kuin vasemmassa, mutta sain Deen kanssa erittäin hyviä laukkapätkiä isossa hallissa, jossa oli tilaa mennä, eikä tullut tiukkoja käännöksiä. Luottavaisin mielin lähdettiin odottamaan vuoroamme toiseen halliin tuomariston eteen.








Sinne päästyämme, Dee jännittyi hiukan uudelleen, mutta käveli silti rohkeasti yleisön edestä ja kukkalaitteiden vierestä. Totesin mielessäni, että meillä on täällä todella pieni tila liikkua, kun toiselle pitkälle sivulle oli rakennettu estekuja. Jäljelle jäävä tila oli pituudeltaan siis ihan normi, mutta kapea kuin mikä. Hetken käyntijakson jälkeen tuomaristo pyysi nostamaan ravin. Aloitin vasemmassa kierroksessa. Dee tuntui piukealta ja kun pyysin sitä pohkeella eteenpäin se pukitti heti yhden kunnon pukin. Rohkaisin sitä jatkamaan ravia siitä huolimatta, että alku oli tuollainen. Dee rauhottui jonkun verran, mutta tuntui silti aika kireältä. Pyysin sitä lisäämään ravia pitkillä sivuilla ja tunsin kuinka se tosissaan yritti, mutta oli silti jotenkin niin jännittynyt, ettei siitä tullut rentoa ja hyvää sitten millään. Vaihdoimme tuomarien pyynnöstä pian ravissa suuntaa kentän poikki ja oikeeseen kierrokseen tuntui, että sain oriiseen taas hiukan enemmän kontaktia. Hevonen lisäsi ravia paremmin pitkillä sivuilla ja aavistuksen tuntui paremmalta ratsastaa eteenpäin.






Kuvaaja Tanja Ukkonen

Pian minua pyydettiin oikeassa kierroksessa nostamaan laukan pääty-ympyrällä jommassa kummassa päädyssä mietinkin mielessäni, kuinka saan oripojan taipumaan niin pienelle ympyrälle, sillä me emme ole pahemmin ympyröitä/voltteja tehneet, emme varsinkaan laukassa vaan laukanneet vaan suoraa uraa ympäri. Lähdin silti tietenkin yrittämään ja siinä vaiheessa Dee suorastaan suuttui, niin kipata potkut sieltä tuli. Se yritti nostaa laukkaa, mutta aina ensimmäisen askeleen jälkeen kun lähdin jatkamaan matkaamme kaartaen oikealle pysyäksemme ympyrällä, Dee pukitti. Kun viimein sain laukan jotenkin nousemaan jatkoin omatoimisesti ympäri maneesia, sillä tiesin etten saa hevosta laukkaamaan niin pienellä ympyrällä. Laukka oikealle meni alku hangoittelun jälkeen jotenkin, mutta en kyllä ollut yhtään tyytyväinen.


Dee vetää herneen nenään laukannostoissa...

Jossain vaiheessa meitä käskettiin taas vaihtaa suuntaa ja nostamaan laukat vasempaan. Vasempaan meillä on ollut viime viikkoina vaikeuksia muutenkin nostaa laukat, joten pienellä epäilyllä lähdin taas yrittämään. Tähän suuntaan ori ei enää suostunut laukkaa nostamaan, aina kun pyysin, sain vain vihaisen pukin päälle. Hevonen tuntui aivan huutavan, että en pysty tähän. Harmitti ihan hirveästi, sillä teimme erittäin hyviä pätkiä vielä verkassa. Mutta näin jälkikäteen analysoituna, tila oli verkassa kymmenen kertaa suurempi, joten laukkaamiseen oli tilaa! Vasempaan kierrokseen emme tainneet siis esittää askeltakaan vasenta laukkaa. Kyllä otti päähän!



Kuvaaja Tanja Ukkonen

Ratsastuksen jälkeen otimme orilta satulan ja suojat pois, ja asetin sen poikittain tuomariston eteen rakennearvostelua varten. Tässä vaiheessa toinen tuomareista, Saksan hannover Verbandista Dr. Ludwig Christmann tuli sanomaan, että ori on hieno ja tiedusteli onko se enemmän este -vai koulupuolen hevonen ja että voisinko vielä antaa sen juosta vapaana hallissa. Irrotin ohjat suitsista ja päästin oripojan vapaaksi. Dee näytti todella hienoa ravia ja aika railakasta laukkaa vapaana, josta varmasti kuvaustui hyvin esiin orin luonne, kuinka kipakka, nopea ja energinen se oikeasti on. Tuomarien hetken vielä arvioidessa Deetä vapaana, sain luvan ottaa hevosen takaisin kiinni ja poistua.

Tunteeni oli hiukan sekavat esiintymisen jälkeen. Tavallaan olin onnellinen, kuinka rohkeasti pikkuori asteli ensimmäistä kertaa elämässään yleisön eteen, oli musiikkia, kuulutuksia jne. Lisäksi tavoitteeni pysyä vain kyydissä toteutui. Silti harmitti, että Dee tuntui verryttelyssä sen hetken aikaa todella hyvältä ja sain sen siellä laukkaamaan ja tuomarien edessä se olikin niin työn ja tuskan takana. Olisimme voineet näyttää niin paljon enemmän. Taustajoukkoni kuitenkin sanoivat ja rauhoittelivat, että hyvin meni ja Dee sai arvokasta kokemusta tulevaisuuden kisauraa ajatellen. Ja tottahan se oli. Itse olen vaan niiiiiin kriittinen, vaikka kuinka otan sen asenteen, että mennään vaan totuttelemaan kisapaikkatunnelmaan ja olen iloinen jos pysyn selässä.

Kävellessämme takaisin tallille kelailin mielessäni tapahtumaa ja rupesin taas miettimään, että satulassa täytyy olla jotain vikaa, vaikka Dee onkin kevyempi takapäästään kuin edestä ja pukittelee mielellään irtonakin paljon, nyt se oli kuitenkin välillä ihan vihastuneen oloinen. Ja kaikki se, miksi se ei enää ole nostanut vasempaan kierrokseen laukkaa vaikka sen pitäisi olla oriin vahvempi kulkusuunta? Fysioterapeutti ei silloin löytänyt Deen selästä mitään ongelmia, mutta siitä alkaa olemaan jo pari kuukautta aikaa ja hevonen on kyllä muuttunut sen jälkeen taas rutkasti.

Kun saimme hevosen hoidettua karsinaan syömään päiväheiniä palasimme takaisin hallille hakemaan tuomarien arvosteluja.
Paperin käteen saadessani palasi vähän parempi mieli. Saksalaiset tuomarien arviointi:

"Good canter in free running. Walk with safe rythm, trot lacking elasticity. Shows better movement in free. Under saddle looked very green.

Good overall confirmation, stallion type lots of presence.

He is maybe stallion prospect if he inproves under saddle."



Kuvaaja Tanja Ukkonen

Kotiin lähdimme hyvällä fiiliksellä kaikesta huolimatta. Mietin kovasti Deen käytöstä, huonontunutta ratsastettavuutta, joka on huonontunut ihan huomaamatta todella paljon. Mietin, että onko se huonoa käytöstä, josta minulle eräs suomen ammattilainen sanoi ja antoi neuvoksi, että seuraavalla ratsastuskerralla antaa orille oikein isän kädestä, sillä hänen mielestään hevonen vain pelleilee ja että olen päästänyt sen niskan päälle. Noh, hiukan epäilyttää tämä, sillä orilla on aina ihan alusta asti olla tiukka kuri ja meillä ei todellakaan ole mitenkään ongelmia ihmisen kunnioittamisen kanssa. Ori on luonteeltaan niin hieno käsitellä, josta olemme esimerkiksi Tuomarinkylässä meidän tallin tallimestarilta saanut paljon kiitosta! Ratsastaessa se on aina ollut kipakka ja maastossa monesti laukatessa saattaa jossain välissä tulla ilopukkeja, mutta se on aina ollut kauhean kiva ja kevyt ratsastaa... paitsi nyt.

Annoin oripojalle parisen päivää vapaata, jolloin kävin sen kanssa vain pitkiä kävelylenkkejä maasta. Tiistaina päätin vielä kokeilla satulaamme ja lähteä maastoon, että miltä se siellä tuntuu. Hevonen vikuroi heti selkään noususta lähtien, se pukitti ja potki nyt jopa käynnissä. Ravissa se yritti vain heittää minua selästä ja kun pyysin oria laukkaamaan jatkoimme kunnon pukkiloikka laukalla. Emme varmaan menneet normaalia askelta kertaakaan. Lopetin ratsastuksen laukan jälkeen siihen ja tulin kesken maastolenkin alas selästä. En vain pystynyt jatkamaan, niin kamalalta se tuntui!
Tallille päästyämme tarkasti satulan vielä paljaalle selälle ja enpä ihmettele enää sen jälkeen miksi hevonen vikuroi. Satula on jäänyt sille ahtaaksi edestä, se nousee takaa ilmaan ja ei muutenkaan tuntunut istuvan sitten mitenkään päin. Otti päähän, etten ole tarkastanut satulan tilannetta usemmin, vaan vain silmä määräisesti katsonut, että eihän se ihan tunnu enää sopivan.

Sain onneksi heti seuraavana päivänä pari satulaa kokeiluun. Tämän lisäksi olemme Deen kanssa aloittamassa valmennus yhteistyötä kouluratsastaja Omppu Saarisen kanssa, ja Omppu lupautui tulemaan katsomaan kokeilusatuloiden tilannetta ja katsomaan miltä ori näyttää ratsastettuna. Ranskalainen Bruno -merkkinen satula istui Deen selkään paremmin, kuin toinen kokeilussa oleva Prestige Paris D. Brunokin oli valitettavasti ehkä hiukan tiukka edestä. Mutta ehdottomasti silti tilavampi, kuin meidän oma satula on. Kokeilin ratsastaa tällä satulalla kokeeksi, miltä hevonen tuntuu toisella penkillä ja sain huokaista helpotuksesta, sillä Deen ratsastettavuudessa tosissaan ei ole mitään vikaa, se on vain yrittänyt kertoa, että satula ei sovi se selkään. Lainasatulalla Dee alku jännityksestä rentoutui nopeasti ja teimme sujuvia laukan nostoja kumpaankin suuntaan. Vaihdoimme ravissa kahdeksikolla suuntaa ja ori pysyi kokoajan rentona ja rauhallisena. Pukittelu loppui siihen!
Omppu antoi kiitosta siitä, että se on kivan näkinen hevonen ja erittäin hyvällä mallilla ikäisekseen ja vaikuttaa luonteeltaan todella yhteistyöhaluiselta, mutta herkältä hevoselta. Ja sitähän se onkin.

Vielä jatkamme uuden penkin etsintää, ja tänään meillä onkin kokeilussa Antareksen estepenkki, joka on levempi kuin kokeilemamme Bruno. Toivotaan, että löydetään sopiva satula hevoselle, jotta se taas tykkää itse iloisesti liikkua eteenpäin. Samalla itse joudun kyllä keskittymään enemmän omaa istuntaani, jonka voi jo kuvistakin nähdä - paha etukeno könötys.

Talvea kohti mennään ja jossain vaiheessa Deelle on luvassa kuukauden satulaton loma, jonka se on totisesti ansainnut! Vielä on etsinnässä tallipaikka talveksi sen jälkeen kun vintti menee kiinni. Pari paikkaa on jo tiedossa, mutta yritän vielä saada meitä yhdelle maneesitallille majailemaan, jotta päästään talvellakin hyvissä puitteissa harjoittelemaan nelivuotis -kautta kohden.
2

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI