perjantai 30. joulukuuta 2011

Mennyt vuosi ja vuosi vaihtuu!

Aloitin bloggaamisen omaksi ilokseni vajaat kaksi vuotta sitten. Kirjoittelin alkuun harvakseltaan, aina kun tuli sellainen olo, että nyt on pakko kirjaa ajatuksia ylös. Enemmän olen ollut kiinnostunut lukemaan muiden blogeja kuin kirjoittaa omaani, mutta kun Dee lähestyi ratsastusikää alkoi bloggaamisen into lisääntyä :) Ajattelin, että haluan itse joskus lukea näistä vaiheista myöhemmin ja koska en ole kauhean hyvä pitämään mitään päiväkirjaa paperisena, niin tällainen sähköinen treenipäiväkirja blogin muodossa on aivan täydellinen minulle. Kirjoittamiseni lisääntyessä myös lukijoitakin on tullut, mikä on ollut todella hauskaa, vaikka alkuperäinen tarkoitus ei ollut kirjoittaa tätä lukijoille vaan itselleni ja eräänlaisena "purkautumiskeinona".
Tilastoja katsoessani nyt, blogisivuani on aukaistu koko historiassa huimat 5813 kertaa!!! En olisi koskaan kuvitellut tuollaista lukua, mutta kiitos kaikille kiinnostuneilla ja mukava huomata, jos huolimattoman kirjoitustaidon omaavan henkilön kirjoituksia silti kiinnostaa lukea ;)

Katsastellaanpa nyt kulunutta vuotta.
Ykkösjuttu, josta olen ylpeä näin jälkikäteen, on se, että Dee saatiin satulaan ja totutettua ratsastajaan kaikkien apujoukkojen vajavaisuuksista huolimatta!










Ja aika pian siitä, kun Dee oli hyväksynyt minut selkäänsä pääsinkin jo etenemään sillä itsenäisesti kaikissa askellajeissa.

Muutimme kesäkuun alusta Tuomarinkartanoon Helsinkiin, jotta Dee olisi lähempänä minua ja pääsisin sen kanssa maastoilemaan turvallisesti. Ja vaikka välillä ketoonkin olen saanut selästä tulla, pääasiallisesti kaikki sujui hyvin, kunnes tuli satulaongelmia ja niistä koituvia pukituksia.








Satulaongelmat saatiin onneksi loppujen lopuksi syksyllä selvitettyä ja sain hankitta Deelle satulan, jonka alla se liikkuu edelleen tyytyväisenä ja rauhallisena. Sitä odotellessa, milloin tulee eteen taas vaihtaa sitä penkkiä... tällaista tämä on nuoren lihaksia kasvattavan raakileen kanssa.
Lokakuu oli viimeinen viettämämme kuukausi Tuomarinkylässä. Tuona aikana Dee kulki paremmin kuin koskaan, se oli hyvin oppinut pelkät pohjeavut mm. laukannostoissa. Sen lisäksi hyppäsimme aivan loppukuusta sujuvasti helppoja linjoja, pieniä pystyjä ja yhden hurjan 60cm okserinkin. Hyppykertoja ratsastajan kanssa koko aikana tuli varmaan sen neljä kertaa. Hyvällä mielin sain päästää Deen Tuomarinkylän muuton jälkeen lomailemaan Järvenpäähän. Se oli lihaksikas, karva kiilsi ja muutenkin hyvässä pirteässä kunnossa.




Vuoden aikana kävimme yhdissä näyttelyissäkin elokuussa, joissa Dee oli päivän Best In Show.








Myös Ypäjällä syyskuussa Dee hurmasi saksalaisen tuomariston pukitteluista huolimatta ja sai hyvät arvostelut, sekä kiinnosti monia todella paljon. Ennen kaikkea me saimme hakemamme kokemuksen "kisapaikalta", joka on arvokkaampi, kuin yhdetkään arvostelut yhteensä. Selvisimme päivästä kunnialla läpi ja minulla sekä taustajoukoilla oli ihan hauska reissu muutenkin :)





Loppu vuosi marraskuu ja joulukuukin on mennyt kevyesti, vaikka selässä olen pääsyt kuitenkin käymään ehkä neljä kertaa. Treenin aloittamista on kaiken aikaan hankaloittanut kenkien irtoaminen, jonka varmaan jokainen vakituisesti seuraava lukija onkin saattanut edellisistä teksteistä lukea. Eli ei aivan toivotulla tavalla ole mennyt. Sen lisäksi mutaiset tarhat ehtivät sitten kuitenkin aiheuttaa riviä toiseen takaseen, jota nyt hoidellaan sitten pois uusimmassa kotitallissamme Vihdissä, jossa on hyvät puitteet aloittaa treenaaminen säännöllisesti, kunnes jalka-asiat on sellaisella tolalla, että on reilua alkaa kunnolla vaatimaan.

Tänään saapuu kengittäjä kattomaan kaikki kaviot läpi ja keskustellaan mikä ensiapu Deen etukavioihin olisi paikallaan, jotta kengät nyt pysyisivät edes kuukauden siitäkin huolimatta, että kavion aines on pehmentynyt ja huonontunut tämä kenkärumban myötä.
Sen jälkeen lähdenkin uuden vuoden viettoon ja sunnuntaina Dee pääsee irtohyppäämään, mikäli kengät vielä ovat tallessa kaikissa jaloissa.....

Ensi vuonna seuraavan kerran katsastelen tulevan vuoden hataria suunnitelmia :)

Eli nyt HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!!! Toivottavat: Dee ja Heidi


3

torstai 29. joulukuuta 2011

Ylläri ylläri - kenkä irti, sekä muutto

En tiedä itkeäkö vaiko nauraa... nauranut olen ehkä enemmän ulos päin, mutta sisäisesti tekisi mieli lyödä jotakuta... Saimme varmasti "parhaimman" läksiäislahjan Järvenpäästä, eli irtokengän. Olisikohan tämä jo viides kerta? En enää muista, olen seonnut jo laskuissani. Toisesta etusesta taas siis kenkä uupuu, ja voitte vain kuvitella mitä tällainen jatkuva kenkien irtoilu tekee kavioille > hallaa. Tutkiskelin Deen kavioita samalla niitä pestessäni, että ne ovat alkaneet tulla "lapiomaisiksi" muodoltaan. Lisäksi kanta kavioissa on lähes olematon ja ne saisivat olla muutenkin vähän pystymmät. Kaiken tämän lisäksi etukaviot ovat liian lyhyet, kun ne eivät ole päässeet kasvaa vaan kuluneet, ja niissä saisi olla enemmän "massaa". Harmi juttu, sillä Deellä on aina ollut ideaalin muotoiset, malliset sekä laatuiset kaviot. Nyt se ovat kärsineet todella paljon näistä irtoilevista kengistä, sekä liian pienistä kengistä, sillä normaali koon kenkiä emme ole voineet edes ajatella näihin mutatarhoihin.

Kuva ei kyllä anna kavioiden tilasta oikeaa kuvaa, mutta tältä nämä nyt tässä näyttävät. Miljoonia reikiä ja kaviot alkaneet mennä hassun muotoisiksi. Lisäksi pienet kengät jalassa näyttää tuolta kuin vasemman puolimmainen kavio antaa näyttää - järkkyä. Tässä meneekin aikaa, kun saamme nämä taas korjattua entiseksi.


Lisäksi tosiaan takaset ovat turvoitelleet aavistuksen, kuin varoittaakseen jaloissa olevasta alkavasta ongelmasta haavojen ja mudan/kosteuden aiheuttavan rivin johdosta. Ei hyvä. Tässä tilanteessa olen todennut, että sopiva määrä hoitoa on hyväksi sekä tasapainoksi myös antaa jalkojen olla välillä rauhassa, ja pitämällä ne mahd. kuvana. Mutta kun on kyse siitä, että hevosen jalat ovat olleet märkänä viimeiset kaksi kuukautta sateisien ja kosteiden kelien ja myös märkien tarhojen ansiosta, on jalkoja parempi pestä useamminkin ja yrittää niitä pitää puhtaina, kuin likaisina. Märkänä kun ne jokatapauksessa ovat suurimman osan ajasta, pesit niitä tai et.
Olen vähän, en nyt sanoisi hysteerinen, mutta tarkka jalkojen(kin) suhteen, sillä jos ne eivät ole kunnossa, ei hevonenkaan voi jälleen kerran hyvin ja treenaamista täytyy vähän jarrutella. Lisäksi jalkavaivojen pitkittyminen saattaa jättää pysyviäkin vammoja ja kroonisia vaivoja. Siksi jalkojen hoito myös ennaltaehkäisevästi, kylmääminen rankempien treenien jälkeen joko kylmän juoksevan veden alla tai kylmägeelipatjojen kanssa ehkäisee mahdollisia rasituksessa aiheutuneita vammoja. Liikakylmääminen taas kuitenkin saattaa aiheuttaa muita ongelmia, eli tässäkin asiassa on pidettävä se kultainen keskitie. Ehkä tärpeinpänä jalkojen kannalta (kuin myös muun kropan) on riittävän pitkät alku- ja loppukäynnit, joista yritän pitää aina kiinni. Tuomarinkylässä ollessamme hyvien ulkoilumaastojen ja puitteiden ansiosta tuli myös käveltyä muutenkin pitkiä, n. 45-85min, lenkkejä kaikenlaisilla alustoilla, joka on myös kunnonkohotuksen ja kestävyyden kannalta todella tehokasta.

Deen ratsastukset ovat olleet siis taas jäissä viikon, osa syynä ollut oma flunssani, jonka takia on pitänyt ottaa rauhallisesti, osa syynä joulun pyhät, ja nyt sitten tämä kengättömyys, ja jälleen kerran flunssa ja kuumeilu itselläni.
Tänään oli Deen siirto siitä huolimatta uuteen talliin Vihti Dreesage Centeriin ja ai että olen tyytyväinen, että saimme sieltä paikan! Kaikki on niin siistiä, järjestelmällistä. Ihan hävetti tuoda kasa loimia, jotka on mutakerroksen alla. Kaikki viime viikolla äitini hankkimat joululahjaloimet Deellekin ovat sen näköisiä, ettei niitä ole kahteen vuoteen pesty. Tosiasiassa ne ovat viikon vanhat loimet, eli ihan tuliterät :) Onneksi uudella tallilla kuuluu palveluihin pesula, eli kaikki loimet ja muut tekstiilit, sekä suojat jne. pestään sekä kuivatetaan sinulle valmiiksi! Tämä onkin todella hyvä, sillä en ole hirveästi viitsinyt kotona omassa koneessa pestä likaisia rättejä, etenkin kun poikaystäväni on vähän allerginen kaikelle eläinpölylle. Meiltä menikin heti suurin osa loimista pesuun alkajaisiksi!
Myös muut varusteemme kaipaavat extrahuoltoa, on ne niin karseessa kunnossa. Ihan inhottaa.
Huomenna onkin vuorossa harjojen ja harjapakin pesu ja nahkavarusteiden huolto. Deen klippausta pitää myös harkita tässä ensi kuun aikana, sillä se on kasvattanut aikamoisen karvan siitä huolimatta, että olen yrittänyt loimituksella sitä estävän. Nyt kun treenit lisääntyvät on parempi saada nopean kuivumisen kannalta tuo pumpulikarva pois.

Dee kotiutui jälleen uuteen karsinaansa hyvin ja se sai vierustoverikseen Deen mielestä hyvin tylsän ruunakaverin - se ei reagoinut Deen mihinkään provosointiin mitenkään eli "voihan tylsyys, kuinka tylsä kaveri!" :) Vastapäätä Deetä asustaa ratsutuksen alla oleva 2,5v. Frank, jonka selässä olen taas parisen kertaa käynyt. Nyt ollaan jo edetty hienoa laukkaa liinan päässä molempiin suuntiin ja irrallaankin pieni pätkä ravia! Hyvin on edistynyt.

Ensi postauksessa informaatiota, kuinka Deen ekat päivät sujuvat uudessa paikassa. Perjantaina ainakin luvassa (jälleen) kengitys. Tällä kertaa laitetaan ympäri kengät ja etusiinkin laitetaan kakkosen kengät takaisin. Lauantaina lähdemme uuden vuoden viettoon Himokselle, mutta uuden vuoden päivänä luvassa irtohypytystä ja maanantaina selkään.
2

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!



Joulua vietellessä hevonenkin on saanut levätä hetken. Tänään kävimme koko perheen voimin hakemassa oripojan tarhasta, pesin sen jalat, ja huomasin oikean takasen vähän turvonneen ja siellä pari haavaa. Toivotaan, ettei meille tule samanlaista riviongelmaa, mitä lähes jokaisella muulla tallimme hevosella on... Onneksi päästään muuttamaan jo muutaman päivän päästä huippu puitteisiin, ja loppuu tämä saven kanssa pelleily ja niistä koituvat haitat ja jalka- sekä kenkäongelmat.
Joululahjaksi pojat syöttivät Deelle kilon porkkanapussin kokonaan samaan aikaan kun minä puuhailin jalkojen parissa :) Dee oli oikein mielissään saamastaan runsaasta huomiosta!

Rauhallista joulua kaikille!
0

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Puomitreeni selästä käsin

Nyt jouluviikon maanantaina otin kevyen puomitreenin Deen kanssa. Hevonen oli alkuun jälleen juoksuttaessa liinan päässä erittäin energinen, ja siksi sen olenkin tässä taas viime aikoina juoksuttanut ennen selkään menoa, jotta pahimmat patoutumat saadaan purettua. Kymmenen minuutin sisään ori alkoi pikkuhiljaa kuunnella ja liikkua rennosti keskittyen enemmän minuun, kuin ympärillä oleviin tapahtumiin.


(Tuoreita kuvia ei vieläkään valitettavasti ole, mutta mausteeksi jotain vanhoja - tässä Dee hollannissa elokuussa 2010)


Selästä käsin ori tuntui rennolta, vaikka viereisessä tarhassa olevat hevoset meinasivatkin viedä sen huomiota, sain sen kuitenkin houkuteltua keskittymään itseeni sekä itseensä. Ravit kumpaankin suuntaan alkaa tuntua todella hyvältä. Saan ajoittain houkuteltua sitä pidemmälle kaulalle, jota jatkossa myös osana pitää harjoitella enemmän, jotta pystyn myöhemminkin ratsastaa sitä erilaisissa muodoissa. Se vastaa suhteellisen terävästi pohkeisiin, mikä on jo taas paljon parannusta esimerkiksi kolmen kuukauden takaiseen. Laukannostoissa olen pyrkinyt keskittymään omaan istuntaani, etten häiritse hevosta ennen nostoa tai sen aikana. Tein muutamia ravi-laukka siirtymisiä, ja tällä kertaa laukat nousivat terävästi, muutama oikein hyväkin erittäin tasapainoinen rento nosto saatiin aikaiseksi. Enemmän ehkä oli vaikeuksia sitten pidätteiden läpi saamiseen, kun lähti valmistelemaan laukasta takaisin raviin.
Minun täytyy itse olla nopeampi, ei ehkä niinkään avuissa, vaan nopeammassa temmossa teettää hevoselle tehtäviä, jotta se kehittyisi myös vastaamaan nopeasti pyydettyihin apuihin.

Puomit otin nopean alku verryttelyn jälkeen mukaan kuvoihin. Löysimme heti alusta lähtien hyvät paikat puomeille sekä ravissa, että laukassa ja Dee teki jälleen sujuvia laukanvaihtoa puomin päällä suuntaa vaihtaessamme. Se on tavattoman nopea oppimaan! Kentän pohja ainoastaan toi yhdessä kulmassa haastetta, etenkin ensimmäisellä kerralla, kun lähestyimme ensiksi lävistäjällä sijaitsevaa puomia vasemmasta kierroksesta ja siitä suunnan vaihdos oikeaan. Puomin jälkeisessä mutkassa on todella pehmeä kohta, jossa Deeltä lähti takajalat lähes alta ja pelkäsin jo hetken, että kaadumme. Onneksi ei sentään. Otimme uuden lähestymisen samaisessa tehtävässä, mutta selkeästi Dee itsekin oli vähän varovaisempi ja keskittyi, jottei mutkaan tulla liian vauhdilla. Jätin tehtävän siihen, sillä en halua ehdoin tahdoin tehdä minkäänlaista asiaa hevosen kanssa, jossa on vaarana sattua jotain. Kentän pienuus onkin todella haastavaa näin nuorelle hevoselle. Siinä tulee kulmat todella nopeasti vastaan ja ajoittain joutuu tekee tiukankin käännöksen. Yllättävän hienosti Dee kuitenkin on selvinnyt, sillä on hyvä tasapaino ja se löytää tasapainoaan kokoajan lisää, mitä enemmän harjoitellaan.

Kaikenkaikkiaan maanantaisesta treenistä jäi ihan hyvä maku suuhun.


Kevät 2011


Tiistaina otin enemmän siirtymisiä käynnistä raviin, ravista laukkaan ja taas takaisin, sekä pysähdyksiä käynnissä. Dee tuntui kuitenkin näin toisena perättäisenä päivänä taas vähän väsyneemmältä, sekä ratsastuksen ajoitus pimeään aikaan toi haastetta, sillä oma hämäränäköni on niin huono, että kentän pari kelmeää valoa ei kauheasti lohduta vaikka ovat ne parempia kuin ei mitään. Jotenkaan en siis uskaltanut aivan samaan tapaan ratsastaa kuin eilen, ja laukannostoissakin tapahtui muutama väärälaukka. Ei siis mitään häkellyttävän hienoa suoritusta tänään, mutta jos jotain positiivista, Dee oli taas kauhean kivan tuntuinen käteen ja liikkui pohkeesta pyydettäessä eteenpäin. Myös "sivuttaissuunatista" pohjeapua harjoittelimme sekä käynnissä, että ravissa, jotta hevonen ei niin helposti kaatuisi mutkissa sisään ja saisin sen "tasapainoitettua". Vielä vähän vaikeita juttuja Deelle, mutta se yrittää kovasti. Sen työmotivaatio on selkeä plussa tässä hevosessa!


Kevät 2011


Eilen sain myös tiedon siitä, että meille vapautui tallipaikka Vihti Dressage Centeriin, joten pääsemme toden teolla treenaamaan hulppeisiin puitteisiin ensi kautta varten! Muutto tulee nopeasti eteen, eli jo ensi viikolla joulun pyhien jälkeen :) Hienoa, olen todella innoissani tästä. Uskon, että jos viihdymme vain Vihdissä, emme sieltä heti halua muuttaa pois. Etenkään, kun ensi vuonna ja viimeistään vuoden päästä moni talli menee remonttiin uusien EU säädöksien astuessa vuonna 2014 voimaan. Eli vuoden päästä saattaa olla aika iso pula tallipaikoista talven kynnyksellä pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla, kun satoja hevosia joutuu muuttamaan tilapäisesti karsina- ja talliremonttien tieltä! Että jos meillä on ollut nyt hankalaa löytää tallipaikkaa Tuomarinkylästä lähtöä ennen ja jälkeen, niin vuoden päästä tilanne olisi kymmenen kertaa vaikeampi. Siksi ajattelin kerrankin olla kaukaa viisas, ja vaikka meille olisikin auki taas kesäpaikka Dumin talleista, en ehkä ole siirtämässä hevosta nyt mihinkään. Lisäksi olen kyllästynyt muuttamiseen. Tämä onkin neljäs vai viides muutto vuoden aikana sen jälkeen, kun Dee palasi Hollannista kotiin. Ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna keskitymme vain treenailuun ja mahdollisiin kisoihin valmisteluihin.

Loppuun pakko laittaa kaksi kuvaa, joissa ero pisti silmään kuva-arkistoja puhdistaessani, ja jotka on otettu melkeimpä tasan vuoden aikaerolla, joista näkee Deessä valtavan muutoksen! Ekassa kuvassa Dee Hollannissa syyskuussa 2010 2,5 -vuotiaana ja jälkimmäisessä Dee Suomessa elokuussa 2011 n.3,5 -vuotiaana!







Ja tästä jälkimmäisestäkin ori on jo taas muuttunut mielestäni jonkin verran. Joskus sen kameran muistan vielä ottaa tallille mukaan ;)
0

lauantai 17. joulukuuta 2011

Lihashuoltoa

Eilen Dee sai viimein hierontansa, jonka se olisi kyllä totta puhuen tarvinnut jo paljon aikaisemmin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ristiselän tienoilta löytyi kohtia, joihin ori reagoi jonkin verran, kuten oletinkin. Uskon, että edellisen satulan suurin ongelma oli se, että se oli liian pitkä Deen lyhyeeseen runkoon. Tällaiselle lyhyteselkäiselle ja korkea säkäiselle hevoselle on todella vaikeaa löytyy sopiva satula. Onneksi nykyinen satulamme tuntuisi olevan ok, vaikka sekin saisi mielestäni olla vielä puoli tuumaa pienempi istuimeltaan.
Lisäksi vasemmalta puolelta sä'än alta löytyi kipeä kohta.
Lavoistaan, sekä takaosastaan hevonen oli hyvässä kunnossa ja kaulassakaan ei ollut sanomista. Se on siis selkä joka onkin hevoselle usein se kaikkien ongelmien lähtökohta. Ja edellinen satula varmasti oli selän kipeyttänyt. Asiaa tuskin auttoivat nämä kengättömät ajat viime kuun aikana, kun irtokenkärumbaa olemme käyneet, kun hevonen on liikkunut toispuoleisesti ontuen ja varoen arkoja kavionpohjiaan.
Uusi hieronta tiedossa toivottavasti heti tammikuun alusta tai niin nopeasti kuin mahdollista. Ja hieronta-/fysiokertoja täytyy ottaa kalenteriin mukaan vähintään kerran kuussa.
Dee sai myös palautetta siitä, että sillä on suuri lihasmassa ikäisekseen, mikä on mukava kuulla näin lepojaksonkin jälkeen.

Tiistaina ratsastin orin toiseen kertaan ja se oli paljon parempi kuin ekalla kerralla. Se rentoutui ajoittain enemmän ja pääsin ratsastamaan ja vaikuttamaan tämän kautta hevoseen enemmän. Rentoutta ja notkeutta pitää jatkossakin haalia. Hieman väsähtäneeltä se tuntui kuitenkin, kun edellisenä päivän jäljiltä, joten yritin tehdä lyhyen ja ytimekkään harjoituksen, jossa käytiin kaikki askellajit läpi.

Nyt alan sitten pikkuhiljaa katsomaan Deen ruokintaa uudenlaiseksi, sillä tuntuu, että hevonen alkaa heti kuihtumaan kun lisää liikuntaa. Se oli vielä lomajaksolla hyvän pyöreässä kunnossa. Pikkuhiljaa ja pieniä muutoksia tehdään ja katsotaan mihin suuntaan lähtee. Lisäksi energiaa työskentelyä varten täytyy saada lisää.

Joulu on kohta ovella ja kiirettä piisaa. Mitenhän ajattelin joka paikkaan oikein ehtiä ja kotiakin pitäisi vähän joulua varten laittaa... kysynpähän vaan. Tänään ja huomenna itselleni haastetta tuo se, että samaan vuorokauteen pitää mahduttaa pikkujoulujuhlinta, juhlinnan mahdolliset jälkiseuraukset, autolla ajo tallille, hevosen treeni ja työpäivä. Ja kiva olisi, jos johonkin väliin ehtisi hetkeksi silmiään lepuuttaa, ettei samoilla silmillä tarvitse kaikkea suorittaa :) Onneksi jouluna on vapaata! Sitä odotellessa!
2

tiistai 13. joulukuuta 2011

Vihdoin oman hevosen selässä!

Tätä päivää olenkin odottanut jo, jos nyt ei kovin pitkään, mutta ainakin kovin hartaasti :)

Ensiksi kuitenkin tilanne infoa uudesta tuttavuudestani sisäänratsastettavasta 2,5v. Fidertanzilaisesta orista. Olen Irlannin reissuni jälkeen todella tiiviiseen tahtiin käynyt pikku Frankin selässä, ja sen kanssa olemme päässeet pisteeseen liinassa laukkaaminen. Varmaan tämä hyväluonteinen ori kulkisi jo ilman liinaakin, mutta meidän satulaongelma hiukan verottaa askelten eteenpäin ottamista, sillä etenkin laukassa satula ei pysy sivuttais suunnassa paikallaan vaan valuu ulkokyljelle, josta Frank ottaa vähän kuumaa ymmärrettävästi. Onneks se kuitenkin on niin fiksu, että pysyy kuitenkin pienestä sinkoilusta huolimatta kivasti lapasessa eikä se kuitenkaan halua heittää minua selästä, vaikka paino inhottavasti kovemmissa vauhdessa lähteekin valumaan väärään suuntaan. Kunhan Frankin omistaja saapuu etelän lomaltaan takaisin, katsotaan vielä satula-asiat kuntoon. Siihen asti pikkuori saa vähän vapaata ja aikaa miettiä uusia koettuja asioita. Selkään nousu ei ole enää tälle nuorelle ongelma, se on ihanan nopeasti tullut sinuiksi sen kanssa, että selkään kivutaan, ja siellä matkustetaan sekä sieltä tullaan jossain vaiheessa pois.

Dee sai Irlannin -reissuni aikana taas kengät jalkoihinsa, luottokengittäjämme kävi lyömässä ja nyt on ori liikkunut liinan päässä todella kivasti. Se on ollut rento, liikkuu hyvässä tahdissa ja irtonaisesti. Ennen kaikkea se on tehnyt hienoja siirtymisiä meidän tallin kentän raskaasta pohjasta huolimatta. Laukka tarvii edelleen voimaa, sen huomaa varsinkin juuri tuosta raskaan pohjan takia, ettei laukka meinaa jaksaa pyöriä siinä. Dee vaikuttaa tyytyväiseltä, kun on päässyt takaisin hommiin.
Eilen sitten päätin kivuta selkään, kun liinatyöskentely on mennyt niin rauhallisesti. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä juuri tänään Deestä löytyikin sitä sen ominaista tulta ja tappuraa, ja se oli jo alku liinajuoksutuksessa normaalimpi itsensä - eli dynamiitti. Mietin siinä hetken, että kuinkahan järkevää nyt on nousta selkään, kun se on tuolla tuulella että pitää kummankin pään nousta vuorotellen ja kaahottaa aivan älytöntä vauhtia. Kuuliaisuudesta ei tietoakaan. Päätin juoksuttaa sitä sitten sen aikaa ainakin, kun se kuunteli minua edes keskinkertaisesti, ennen kuin selkään kampean. Raskas pohja verottaa enuja tässäkin suhteessa ja aika pian itselleni tuli sellainen tunne, että nyt voisi olla turvallisempi hetki aloittaa loman jälkeinen ensimmäinen ratsastus. Selkään pääsin hyvin ja oripoika seisoi suht rauhassa, mutta kun liikkeelle lähdimme niin hetken olikin keskusteltavaa, että mites tämä homma nyt oikein menikään. Muutama Deemäinen pukki sieltä tuli, kunnes poika rauhoittui ja alkoi kuuntelemaan. Ravi sujui kumpaankin suuntaan ookoosti. Näin jälkikäteen kun mietin Deen ratsastamista, niin sen kanssa olisi kyllä hirmu tärkeetä saada ensiksi sen mieli rauhalliseksi ja sitten ratsastaa enemmän eteenpäin. Muuten se kaahottaa tahditonta ravia kaatuen lapa edellä mutkissa ja aivan tasapaino kateissa. Sen kanssa pitää vain tehdä rauhallisia toistoja, kuten ympyrän teossa, että se ymmärtää pitää ympyrän muodon kaatumatta sisälle. Monen hevosen kanssa on se ongelma, että niillä on iso liike ja ne mieluusti lähtee siinä liikkeessä, etenkin ravissa, leijailemaan. Niitä on monesti saatava ratsastettua nopeammiksi, mutta Deen kanssa tilanne on toisin päin. Se on jo valmiiksi niin nopea, niin malttamaton, että sen kanssa täytyy löytää jokin "fengshui" -mielentila ennen kuin lähtee kovin ajamaan eteenpäin. Deellä ei luonnostaan ole mikään iso ravi, vaikka muuten liikkuukin hyvällä liikemekaniikalla. Sen oma mieli vaikuttaa kovasti siihen, että se jännittää selästään ja niskastaan, joten se on saatava rennoksi ennen kuin yrittää saada enemmän esimerkiksi ravia esiin. Muutoin se suihkii menemään selättä tasapaino horjuen sähellysravia, jonka yritän saada kitkettyä siitä pois. Uskon, että kun saan hevoseen rennon mielentilan, ja että se malttaa odottaa minua, saadaan esiin rennompaa liikkumistakin.
Nämä oli näitä huonosti nukutun yön jälkeisiä mietintöjäni eilisestä. Vaikka muuten meni ihan ookoosti, laukat nousi ja ylläpidettiin suht hyvin. Nyt sitä vaan tajuaa kuinka paljon töitä meillä on seuraavana vuonna edessä. Tänään otetaan vielä toinen ratsastuskerta, jospa se menisi jo rutiinilla ja rauhallisemmalla mielellä :)
Perjantaille olen saanut hoidettua Deelle hieronnan eräältä tallillamme käyvästä hieroja -opiskelijasta, joten päästään vähän lihashuollonkin pariin vihdoin.

Eilen myös kävin talutusratsastuksessa kaverini Miljan 2,5v. poniorin selässä. Sen selässä on käyty istumassa kerran aijemmin ja nyt sitten kipusin kyytiin ja otettiin rauhallisesti käyntiä talutuksessa pari kierrosta, jotta poni tottuu painoon ja liikkeeseen selässä. Pikkaisen poni jännitti, mutta oli reipas ja ensimmäinen "ratsastuskerta" sen kanssa saatu kunnialla läpi.

Tästä nämä treenit sitten taas lähtee, ja Deen kanssa kohti ensi kevättä mennään. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja päästään starttaamaan ekoihin kilpailuihimme!


Kävimme Irlannissa tutustumassa laukkahevoskulttuuriin, oli erittäin siistiä! :)
0

torstai 1. joulukuuta 2011

Kurasta ja sisäänratsastettava pikkuori

Sainpa eilen jälleen huomata, että yksi etukenkä on irronnut tarhassa. Ei kerkeä tulla ikävä kengittäjää tässä, kun saa lähes viikottain soitella :) Mutta olen henkilökohtaisesti aivan loppu tuohon kuran määrään, oli hevonen kuinka lomalla ja levossa tahansa. Tallipaikkamme hinta tosin on todella edullinen ja siellä on kuitenkin erittäin hyvä hoito sekä rehujen laatu muuten, mutta tuo, ettei meillä pysy kengät jalassa on todella iso miinus. Ja alkavia treenejä ajatellen ei lainkaan hyvä, että saa jatkuvasti keskeyttää liikuttamisen ja laittaa seisomaan. Lisäksi nyt kun laskin, niin en marraskuussa päässyt yhtään edulisemmin vaikka olisimme olleet vähän kallimmassakin paikassa, sillä kengityksien lukumäärä on vienyt ihan kiitettävän summan rahaa. Tämä asia jotenkin vie itseltäni intoa koko touhusta... olen miettinyt moneen kertaan onko tässä heppahommassa taas mitään järkeä, kun tarpeeksi hyviä tallipaikkoja ei vain taida Suomessa olla olemassakaan... Tuntuu kummalta, kun ei ole kyse siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kunnon puitteista.

Siksipä nyt tammikuuksi yritän saada Deen siirrettyä maneesitalliin, jossa hiekkapohjaiset tarhat, siltikään hoidosta tinkimättä! Ihan Helsingin kyljestä tuskin paikkaa saamme, mutta jo vähänkään pidemmältä löytyy muutama todella laadukas paikka. Toivotaan, että meitä nyt tälläkertaa lykästäisi talliapaikan saanti, viime aikoina kun senkään kanssa ei ihan liiaksi tuota tuuria ole ollut. Tässä tilanteessa olen kuitenkin valmis ajamaan vähän pidemällekin, jotta kiva paikka löytyy.

Muutoin positiivista on ollut se, että Deen lihakset ovat todella kasvaneet levossa ja se on pyöristynyt mukavasti muualtakin kuin vatsan seutuvilta. :) Nyt pitäisi vain saada se pikkuhiljaa tosissaan liikkeelle, mutta se prosessi siirtyköön Irlannin reissuni jälkeiselle ajalle sekä kun meillä taas olisi kaikki jalat kengällisiä...

Pientä valoa tunnelin päähän on nyt muutaman päivän aikana ollut havaittavissa, joka on myös tuonut itselleni intoa taas hevosten kanssa työskentelemiseen.
Olen nimittäin tämän hetkisen kouluvalmentajani Ompun 2,5v. puoliveriorin "Frankin" selässä käynyt kaksi kertaa! Nämä kerrat olivat tämän nuoren oripojan ensimmäiset, ja täytyy sanoa, että olipa tuhat kertaan helpompi hevonen sisään ratsastaa kuin Dee koskaan vuosi sitten! Tälle orille kävi kaikki, se oli ensimmäisellä kerralla hiukan tottakai jännittynyt, mutta ravasi jo kiltisti heti liinan päässä ja minä selässä tuona kertana. Toisena päivänä pääsimme ravaamaan kumpaankin suuntaan liinan päässä ja se oli jo täysin rela ratsastajan alla. Se on aivan mahtava luonteeltaan! Huomaa kyllä näiden saksalaisten ja hollantilaisten eron - ei turhaan hollantilaista hevosta kutsuta säpäkämmiksi. Pätee ainakin tämän Ompun sakun ja oman hollantilaiseni välillä!

Frankin kanssa jatketaan ratsujuttuja jatkossakin, joten siitä enemmän myöhemmin :)
0

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI