keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kevät käynnissä ja pitkiä päivitys katkoja

Viime viikkojen nettihiljaisuus/-pimento on johtunut kokonaan meidän muutosta uuteen ihanaan kotiin. Netti siellä ei siis vieläkään ole toiminnassa, joten koneelle pääsy saatika blogin kirjoittelu on vähän jäänyt, vaikka kerrottavaa olisikin. Kerrotaan nyt lyhykäisyydessään Deen etenemisestä sitten viime kirjoittelun...

Vaihto takaisin vanhaan satulaan on ollut varmaan fiksuin päätökseni tuossa satulatouhussa. Dee on toiminut taas normaalisti, eikä ole saanu paskaraivareita satula selässään. Meitä on käynyt avustamassa Rusthollin ratsastuskoulun ope ja kaverini Maarit parina päivänä ja Dee on liikkunut aika kivasti. Sitä pystyy ravissa ratsastaa ihan pienillä avuilla ja laukkakin sujuu pätkittäin jopa hallitusti alku pukitteluja aina lukuunottamatta. Ohjastehosteet ovat vähän hukassa, mutta se on kai ihan ymmärrettävääkin, onhan hevonen vasta herran jestas kolme.

Maastoilun makuun emme ole päässeet, sillä tallillamme on kyllä maailman huonoimmat maastot. Eli nyt onkin sitten ollut suunnitteilla tallin vaihtoa paikkaan jossa pääsisi vähän päästelemäänkin viikottain ilman että tarvitsisi pelätä mahdollisia autoja tulevan vastaan jne. Maastoilu on se mikä pitäisi tällaisen nuoren hevosen virkeänä ja tyytyväisenä. En halua tylsistyttää sitä kiertämällä kehää kentällä tai maneesissa. Haasteellisuutta tallin etsintään on tuonut kuitenkin se, että haluisin Deen myös pääsevän tarhaan lähes koko päiväksi ja sellaisia talleja ei ainakaan näin pääkaupunkiseudun tuntumassa ole ihan jonoksi asti.

Tulevan kesän laiduntilannettakin olen miettinyt, mutta on vähän haasteellinen tämän ikäiselle orille. Ja lisäksi Dee oli viime kesänä Hollannissa ollessaan ollut kuulemma erittäin aggressiivinen muille oreille, joten ehkä täytyy miettiä mikä on järkevintä, eli se ei pääse rikkomaan itseään laitumelle muiden samanikäistensä seuraan vaan jos mahdollista laiduntaa päivittäin yksin jollain pienellä palstalla. Katsotaan miten kaikkien suunnitelmien käy.

Viikko sitten meidän ratsasteluja kävi kuvaamassa Ulla, josta manitsinkin muistaakseni joskus aikaisemmin, ja Dee ei ihan toiminut samaan hienoon tapaansa kuin mitä se normaalisti on mennyt vaan testasi kuskia ihan olan takaa. Yhden kerran sain kiikutella mukana kun poika päätti kokeilla kahella jalalla tasapainoiluja. Ulla oli ainakin haltioissaan kun "tuli niin mageita kuvia", mutta itse toivoisin, että hän olisi ehtinyt näpsiä kuvia niistä siisteistäkin pätkistä :D Noh, onpahan taas ikuistettu nämä meidän alkutaipaleet, voi sitten parin vuoden päästä katsella ja muistella! Kuvia panen näytille heti kun saan itselleni niitä.

Mutta ihanaa, että saadaan nautiskella tällaisesta auringon lämmöstä jo pääsiäisenä! Loimet on heitetty auton takakonttiin odottamaan vientiä pesulaan, jotta ovat sitten taas siistejä ensi talvea varten ja oripoika on päässyt lekottelemaan aurinkoon nakuna. Saatanpa jopa niistä loimista muutaman laittaa myyntiinkin, kun itseäni rupee kyllästyttää jo itseni päällä vaatteet joita käytän liian pitkään saatika jos hevosella pitää samaa loimea käyttää monena vuonna :) Uudet vaatteet ja varusteet piristävät aina kummasti! Toivottavasti hyvät ja kuumat päivät jatkuisivat suurimman osan kesästä! Ensi kertaan siis, jolloin kuviakin toivonmukaan on jo näyttää enemmän ratsastustouhuistamme ;)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Eihyvä

En mennyt eilen sitten ollenkaan oripojan kyytiin. Kävin Cavallo Pro Shopista hakemaan yhden wintec cair estesatulan kokeiluun, ja noh, sehän ei sopinut sitten laisinkaan Deen selkään. Ajattelin siis kokeilla tätä Tattinin estesatulaa uudestaan minkä kanssa se viimeksi käyttäytyi niin ihmeellisesti. Ajattelin ottaa varmuuden, että johtuiko käyttäytyminen satulasta vai sen hetkisestä jumista vai mistä. Ei tarvinnut kuin aloittaa juoksutus, niin sain asian heti selville: satula on se syy. Dee aloitti kunnon jänniksen loikalla eteenpäin, ja jatkoi tätä monta kierrosta. Se ei enään kuunnellut omaa ääntäni, vaan laukkasi pukittaen liiankin lujaa ympyrällä yrittäen saada satulaa selästä. En voinut lopulta muuta kuin katsoa sivusta ja odottaa milloin se haluaa pysähtyä. Deen luonne tulee tällaisissa tilanteissa kyllä heti esiin, se ei luovuta kuin vasta sitten, kun se on aivan vaahdossa ja puhki. Oripoika siis lopetti juoksemisen vasta n. 15min jälkeen, oli yltäpäätä hiessä ja vaahdossa, ja höyrysi kuin mikäkin höyrykattila. Ei siis puhettakaan että olisin selkään enää mennyt!

Otin satulan heti pois ja kokeilin selkää, se ei aristanut, mutta kun kokeilin kohtaa missä satulan takaosa ns. loppuu, niin ori pinkaisi taas vauhdilla kauemmas. Satula on siis liian pitkä sen rungolle ja se lepää sen ristiselän päällä aavistuksen. Jos taas satulaa laitta eteenpäin, niin se menee lapojen päälle, mikä ei käy tietenkään päinsä sekään. Täytyy oikeasti etsiä estesatula, joka olisi vaikka 16'. Vanha kiefferi jolla olemme tähän asti menneet, on 17', mutta se on enemmän koulusatulamallinen yleissatula, joten satulan siivet eivät tarvitse edestä niin paljon tilaa. Siksi se mahtuu paremmin selkään. Estesatulassa on asia taas eri, kun siivet vievät edestä oman tilansa. Vertailin vielä tattinia ja kiefferiä keskenään, ja kyllä tattinin runko on reilu 5cm pidempi kuin kiefferin. Jatketaan siis kiefferillä, kunnes löydetään soppivampi satula.

Dee hikosi niin paljon, että päätin sen hetken kävelyn jälkeen käyttää pesulla kokonaan ja poika taisikin nauttia tästä, sen näköinen oli ainakin ilme. Vielä pesun jälkeen 45min kävelyt, jotta hepo kuivuisi kokonaan, tallin käytävällä kunnon harjaus ja eikun pihalle syömään päiväheiniä.
En ollut lainkaan tyytyväinen eiliseen, mutta katsotaan miten asian laita onkaan sitten tänään, kun mennään taas vanhalla satulalla.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Niin missäs se kevät oikein luuraa, nyt on huhtikuu jo?

Lunta on vielä ihan luvattoman paljon maassa. Tämän päivänen vesisade sai mut masentumaan jostain syystä, vaikka tämähän vain on hyvä juttu tän kevään etenemiselle... kuitenkin tällainen synkkyys tuntuu inhottavalta näin kovan talven jälkeen. Ensi kuussahan pitäisi kuitenkin puihinkin alkaa ilmestyä silmuja ja nurmikoiden vihertää... tulis jo ne nurmikot esiin!

Mutta aikas piristävä ylläri odotti kuitenkin äsken, kun kirjauduin blogiini sisälle kirjoittaakseni kuulumisia. Huomasin nimittäin, että mun hölötyksiä ja höpötyksiä, sekä touhuamisia tykkää lukea jo viisi henkilöä! Vau, tosi kiva! Pyytelen anteeksi jokaista, joka eksyy näitä tekstejä lukemaan, että en kiinnitä kauheasti huomiota oikein kirjoitukseen tai muutenkaan tekstin sisältöön. Kirjoittelen näitä siis vain sen hetkisten fiilisten ja ajatusten mukaan, joten kielioppi on aika sivuseikka siinä vaiheessa kun aivot raksuttaa lujempaa tekstiä, kuin mitä sormet kerkeävät kirjoittaa. Joskus luen tekstejä läpi ja teen joitain korjauksia silmiini pistävistä virheistä, kuten esimerkiksi, jos kokonaiseen sanaa on eksyny vääriä kirjaimia hutilyöntien seuraksena :) Eli ei siis mitenkään vakavasti otettavaa tekstiä tai pipo kireellä, kun tekstiä luon (paitsi silloin kun kirjoittelen raivopäissäni...heh)...

Deen viime viikon ohjelma koostui parista ratsastuskerrasta ja yhdestä irtohpytyksestä, jossa se hyppäsi ihan mielettömällä asenteella ja jaksoi tälläkertaa keskittyä tehviinsä paljon paremmin kuin viimeksi! Vihdoin älysin myös mitata vikan okserin koon, kun aina puhun vain "isoista hypyistä", mutta koskaan en osaa sanoa, että mitä nämä korkeudet oikein ovat... Viimeistä okseria Dee hyppäsi sen muutaman kerran esteen ollessa metrin leveä ja 130cm korkea nouseva okseri. Tämä tuntui vielä sille aika helpolta, korottaakin olisi voinut, mutta jotenkaan en vain raaskinut. Haluan sille varman tunteen hyppäämisestä, enkä tehdä liian nopeasti liian vaikeita tehtäviä ja jos 130cm menee helposti, niin sehän on vain hyvä juttu.

Ratsastaessa Dee oli ensimmäisenä päivänä ihan kiva, liikkui hyvin eteen ja ei tehnyt sen kummempia kenguruloikkia ja oli siivosti muutenkin. Mutta seuraavana päivänä ori oli kuin toinen hevonen. Epäilykseni siitä, että de olisi mennyt vähän jumiin eilisestä ratsastuksesta alkoivat jos iinä kun rupesin sovittelemaan kahta eri satulaa sille käytävällä. Se kiemurteli väänteli siihen malliin, että tyhmäkin tajuaisi että nyt on ehkä vähän lihakset hellinä. Ajattelin tuolloin kokeilla toista estesatulaani, jota olen Mirolla käyttänyt, vaikka se ei silmämääräisesti sovi lainkaan niin hyvin kuin vanha Kiefferi jolla olen aikaisemmin Deen kanssa mennyt, mutta siinä olisi enemmän lavoille tilaa liikkua mitä taas Kiefferissä ei mielestäni enään tässä vaiheessa ole kun Dee on saanut lisää lihasta. Tämä estesatula ei kuitenkaan laskeudu ihan tasaisesti hevosen selkään, mutta aluskarva vähän auttoi asiaa ja lopulta satula vaikutti hyvinkin tukevalta selässä. Maneesissa juoksutin tuttuun tapaan kumpaankin suuntaan muutaman kiekan, ja Dee veti sellaista köyrypukkia eteenpäin että huh huh... tällaista samanlaista menoa oli nähtävissä silloin, kun sillä oli ekaa kertaa satula selässä. Pikkasen rupesin arpomaan, kannattaako mun tänään kivuta selkään ollenkaan. Noh, hevonen kuitenkin rauhoittui aika nopeasti ja kun se alkoi tuntua juoksuttaessa kuuliaiselta, lopetin ja otin sivuohjat pois ja eikun selkään. Jo käynnissä Dee potki ihmeellisesti takajaloilla taaksepäin, ravissa se ei löytänyt tahtia ja laukassa se teki samaa köyrypukkia kuin juoksuttaessa pysähtyen lopulta ja nousi pystyyn! Voin kertoa, että olipahan taas selässä pysymistä, ja tässä satulassa ei ollut edes sitä kauhukahvaa asennettuna, joten täytyi keskittyä todella siihen omaan tasapainoon ja ettei vahingossa vedä hevosta suusta tasapainottaakseen itseään. Lopulta oripoika rauhoittui ja meni varsin rauhassa, mutta mieltäni askarrutti todella mistä mahtoi johtua noin radikaali käytös.

Tulin siihen tulokseen, että vaihtoehtoja on monia:
1. Joko hevonen oli vain jumiutunut edellisen kerran ratsastuksesta ja protestoi tätä. Kiefferi alkaa tuntua sille liian kapealta satulalta.
2. Tämä estesatula, jolla kokeilin, ei ollut sille sopiva lainkaan(???), mutta toisaalta se lopulta meni ihan ok tämänkin kanssa.
3. oripojalla oli joku päivä, että piti kokeilla vaihtoehtoa tiputtaa kuski kyydistä.

Oli miten oli, satulan vaihto on tulossa eteen. En vain millään haluaisi nyt ruveta vaihtaa satulaa, kun kesä on tulossa, jolloin poika pääsee laitumelle ja selkä muuttuu taas ihan toisenlaiseksi syksyyn mennessä. Toisaalta epäsopivalla satulallakaan en haluaisi mennä. Dee on vielä niin kauhean herkkä, että jos yksikin karva on vinossa, niin kaikki on silloin huonosti ja siihen pitää reagoida todella isosti... miten niin tammamainen? :)

Kumpa lumet vähän sulaisivat, että pääsemme maastoilemaan! Tänään kuitenkin viikon satulottoman tauon jälkeen olisi taas aika kiivetä oripojan selkään :) (Niin ja Kyvyt esiin -tapahtumaan osallistuminen kaatui kuljetuksen omaan mahdottomuuteensa... omat muuttopuuhamme töiden lomassa vievät jo niin paljon aikaa, ettei ole enää mahdollisuutta ensinnäkään ottaa vapaata töistä enää ylimääräistä, saatika käyttää kokonaista päivää mihinkään... Harmi, mutta näin tällä kertaa!)




COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017