tiistai 28. kesäkuuta 2011

Juhannus takana

Kiireen takia pientä taukoa kirjoittamisessa, enkä edes enää muista mitä kaikkea olin suunnitellut aikaisemmin kirjoittavani, mutta kerrottakoon näin lyhyesti miten meillä on sujunut tuon tippumis -episodin jälkeen. Kävin lääkärin suosituksesta vielä röntgenissä viime viikolla, ja pääkipuilua jatkui melkein viikon ajan, joten pienellä aivotärähdyksellä todennäköisesti mentiin, vaikka kyllähän minä jo keikuin tippumisperjantaista seuraavana sunnuntaina taas Deen kyydissä... :)
Hevonen vaikutti rauhalliselta, joten päätin lähteä suoraan takaisin maastoon heittämään pidempää lenkkiä. Ravipätkissä poika meinasi taas kuumua todella paljon ja laukkakin oli herkässä, mutta pikkasen jouduin sitä tällä kertaa rauhoittelemaan, jotta kontrolli kuitenkin säilyisi, oma käsi ja olkapää oli kuitenkin toissa päiväisestä aika kipeät. Oli aika mainiota, kun ekaa kertaa yksin maastossa ja Dee ei pelännyt taaskaan mitään. Sitä ei edes kiinnostanut vastaantulevat hevoset, vaan korvat hörössä se reippaaseen tahtiin eteni varmasti eteenpäin. Päästiin ekasta yksin tehdystä maastolenkistä turvallisesti tallille ja kyllä olin tyytyväinen, tän kanssa on kyllä kiva maastoilla! (mätkähdyksiä lukuunottamatta :D)

Viime viikolla Deen ohjelmaan kuului yhden kerran juoksutusta, jossa se liikkui pitkästä aikaa ihan mielettömän hyvin ja keskittyi kunnolla! Tämän lisäksi myös pari ratsastuskertaa, kentällä ja maastossa, jälleen yksin :) Sekä näiden lisäksi kävelylenkkejä maastakäsin ja ruohon syöntiä. Dee vaikuttaa edelleen todella tyytyväiseltä elämäänsä, mikä on kiva. Nuorella hevosella kun sen kanssa pitää olla niin tarkka, ettei rupea mikään tekeminen tökkimään. Juhannuksen ajan Dee oli kokonaan joutilaana, vain yhden kerran kävin sitä nopeasti syöttelemässä, mutta muuten se on saanut vain tarhailla ja nukkua kyljellään karsinassaan (kyljellään päivänokosten ottaminen on herra hevosen päivän kohokohidsta...). Vähän huoletti, ettei sillä käy aika pitkäksi, joten laskin sen ruokiakin jonkin verran näiden lepopäivien ajaksi, ettei tarvitse juosta seiniä pitkin.

Eilen lähdin juoksuttamaan sitä sillä ajatuksella, että se on aivan varmasti lomapäivien jälkeen täys pommi ruuan laskusta huolimatta. Noh, odotukseni muuttui vääräksi. Se oli todella rento, kuuliainen, melkein jopa laiskakin. Positiivista, että välillä näinkin, mutta rupesin miettimään onko se kipeä kun se on noin rauhallinen... Mikään ei viitannut siihen, että se olisi kipeä, lämpö normaali, söi hyvin, joi hyvin ja loppu kävelylenkillä se oli ehkä vähemmän energinen kävelemään, mutta sitäkin energisempi rynnimään ojaan syömään apilaa ja voikukanlehtiä.
Tänään olin alunperin ajatellut ratsastaa maastossa sillä taas, mutta täytyy nyt kuulostella, että jos sillä ei ole omaa energiaa liikkua riittävästi eteenpäin, niin siinä tapauksessa käydään maasta käsin reilu tunnin samoilu pitkin Domia... saas nyt nähdä.

Mitään tämän kummallisempaa ei siis ole meillä tapahtunut. Pientä edistystä jälleen, pukittelutkin on sen maastotippumisen jälkeen jostain kumman syystä vähentyneet huomattavasti... Hierojaa tai fysioterapeuttia olen yrittäny metsästää Deelle, mutta toistaiseksi henkilöt ovat hiukan nihkeitä vastaamaan puhelimeen. Että, jos joku tietää hyvän tyypin täällä pääkaupunkiseudulla, niin saa toki vinkata!

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Hengissä ollaan :)

Tänään on pääkipu näin iltaan mennessä helpottanut ja jumitkin niskassa ja selässä hiukan vetreentyneet. Aamulla oli sellainen olo, että olisi junan alle jäänyt. Lääkärissä kävin ja maanantaina vielä käyn varmuuden vuoksi röntgenissä kuvaamassa niskan, joka on hiukan arka, ettei siellä ole mikään mennyt hajalle. Mutta tuskinpa.

Tänään vielä Deen kanssa kävelylenkille vähän renotutumaan.

Katselin tänään taas kenttäratsastusvideoita youtubesta, ja mua kyllä kiinnostaa koko laji entistä enemmän! Tässä hyvä laatuista pätkää melkein 15min verran viime vuoden WEG Eventing:


perjantai 17. kesäkuuta 2011

Tultiinpa tonttiin niin että tuntuu

Ajattelin ensiksi kertoa kunnon sepostukset heti maastoilusta, mutta pää on nyt kyllä niin kipee, ettei pysty oikeen ajattelemaan... joten lyhyesti virsi kaunis.

Kaikki meni ihan jees, Dee teki omia ominaisia pukituksiaan aina välillä ja oli jopa aika kuuma, kun päästiin ekat ravit nostamaan. No laukassa sitä innostuttiinkin toden teolla, ja alkuun tuntui kaikki menevän pikku pukkien kera ihan hyvin, kunnes jostain lähdettiin kunnolla spurttaamaan maastoseuramme Kaislan ja Kirsin perään. Komeilla pukeilla ja samaan aikaan Dee taisi vetää päällään mut etukenoon, jossa tasapainoni horjahti hetkeksi ja sehän oli menoa se. Nyt on poski ruhjeilla, hampaanvälit täynnä hiekkaa, niska kipee ja selkä jumissa. Sen kamalempaa ei kuitenkaan sattunut. Dee palasi viereeni pää alhaalla kuin pyytääkseen varovaisesti "anteeks" ja nousin samantein takaisin selkään ja jatkettiin laukkaamista. Loppu reissu laukkoineen päivineen sujui ilman laskeutumisia. Ja ilman tuota omaa horjahdustani koko reissu oli hyvä.

Taidan olla tallin väelle nyt kakun velkaa... eivät vaan raukat tiedä mun kokkaustaitoja, joten en menis innolla tätä kakkua odottelemaan :/

Nyt buranaa ja nukkuu, huomenna taas uus parempi(?) päivä.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

...

Iltaklenkillä 14.6.2011










Ei muuta kommentoitavaa tällä kertaa :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Edistystä ja suunnitelmia






Deen kanssa ratsastusta on otettu jokunen kerta, ja kaksi kertaa olen nyt mennyt selkään ilman alkujuoksutuksia. Näistä kerroista huomasi, kuinka paljon epätasaisempi ja räjähtävämpi se voikaan olla ilman alku puhtien purkausta liinan päässä. Saan siis tuntea nämä purkaukset oman persukseni alla, kun ori laittaa alkuun vähän kampoihin pukkihyppelyiden kera. Deen vahvoja ominaisuuksia on kyllä hyvä tasapaino ikäisekseen, mikä on vaan positiivinen asia kouluttamisen ja edistymisen kannalta, mutta hiukan haastavaa näin ratsastajana selästä katsoen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen miettinyt, että milloinkohan olisi minun aika tulla täältä alas pukkisarjan tuloksena. Ehkäpä kaveri vähän tasaantuu tässä, kun saadaan useampia ratsastuskertoja alle :)
Viimeisin ratsastuskerta oli maastossa, ja ai että kun olin tyytyväinen tämän reissun jälkeen. Dee kulki maastossa kuin olisi aina siellä ollut. Ravattiin ja laukattiin, ja tallin pihapiirissä ohitimme ratsain liikkuvan autonkin, ja poika ei korviaan loksauttanut mistään. On se reipas! Maastoseurana meillä oli meidän tallilta 5-v. suomenhevostamma, ja olipa sekin hyvä huomata, että ori keskittyi olennaiseen, eli ratsastukseen, vaikka tamman perässä kuljettiinkin :)






Kesän suunnitelmissa olisi ottaa pari hyppykertaakin selästä käsin maastoilun ohella, kera sopivissa määrin helppoja jaksoja, jolloin nuoren ei taas tarvitse satulaa nähdäkään. Pikkuhiljaa mielessäni jo siintää vuoden päässä olevat ensimmäiset kisastartit ja haluan Deen olevan hyvin valmisteltu siihen mennessä. Toivotaan tietenkin, että terveinäkin pysytään.
Myös satulan vaihto on edessä, tuo nykyinen istuu joo ihan ookoosti Deelle edelleen, mutta minun itseni on vaikea löytää siinä istuessa oikeanlaista istuntaa mikä vaikeuttaa entisestään tasapainon pitämistä pukitellessa. Yritän seuraavan parin viikon sisään saada kokeiluun pari estesatulaa, jospa joku hyvä penkki eteen sattuisi...

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Leppoisaa heppaelämää :)

Nyt sitten jo uskallan tulla kirjoittamaan mustaa valkoiselle miten meillä Tuomarinkylässä ensimmäinen viikko on sujunut... ja sehän on sujunut tosi hyvin! :) Dee on ottanut muuton rauhallisesti, eli on ollut täysin oma itsensä ja jopa silminnähden nauttii uudesta ympäristöstä, jossa on enemmän katseltavaa ja nähtävää. Aika ihailtava asenne on oripojalla kyllä, kun ottaa uudet asiat positiivisesti mielenkiinnolla eikä kauhulla :D

Deen viikon ohjelmaan on kuulunut ekstra pitkiä kävelylenkkejä päivittäin (paitsi viime lauantaina, jolloin olin sukuloimassa serkkuni yo:n johdosta), ja nämä siis vielä toistaiseksi taluttaen, pari kertaa juoksutusta liinassa ja toissa päivänä ehdin jo kivuta kyytiinkin! Meni ihan super kivasti, kaikki askellajit mentiin läpi kumpaankin suuntaan ja Dee tuntui aivan erilaiselta, kun oli isosti tilaa liikkua eteen. Ja minähän annoin mennä sen mitä hevonen itse halusi liikkua. Laukannostotkin alkoivat jo muistuttaa laukannostoa, eikä vaan kiihdytystä ravista laukkaan. Menimme vielä neljän aidan sisäpuolella, mutta nyt loppuviikosta olisi idea lähteä maastoonkin. Ollaan me nyt ehditty jo koluta kaikki kolkat näin maastakäsin niin ei pitäisi olla mitään ylläreitä siellä. Keskellä pahinta hellettä Dee torkkuu päiväunia viileässä tallissa, ja tosiaan on ollut joka kerta vähän unisen näköinen kun olen töiden jälkeen tullut käymään... se osaa relata.

Ja onpa tämä luksusta, kun hevonen käyskentelee niin lähellä. Nyt olen alku illasta aina tarhannut Deen itse vielä toiseen otteeseen ulos ja käynyt hakemaan sisään ennen tallin sulkemista, joten omatoimista ulkoiluakin on tullut kiitettävän paljon. Kaiken tämän lisäksi ori on saanut nauttia vihreästä ½-1h per päivä, joten aika luksusta. Ennen sain vain haaveilla ehtiäkseni tekemään tämän kaiken :) Olen myös itse nauttinut kauheasti siitä, että kerkeän viettämään Deen kanssa enemmän aikaa kuin ennen, kun välimatkoihin ei mene yhtään aikaa. Pystyn käymään tallilla päivässä useamman kerran, talutella lenkkejä, tarhata itse, kantaa vesiä, antaa päivän väkirehuannokset itse ja muuten vain hengailla oman hevosen kanssa niin paljon kuin sielu sietää - IHANAA! Kaikki tällainen puuhaaminen lujittaa vaan luottamusta toisiimme! Deestä huomaa sen jo nyt, että se on onnellisen näköinen, kun tulen sitä moikkaamaan ja eilen se otti minut vastaan hörähtelemällä. Kyllä mamman sydän sulaa sellaiseen <3

Kaiken tämän "suoraan hevoshullun sarjiksesta" -tekstin päätteeksi Deeltä tunti sitten terveiset ruohoapajilta:





Ensi kerralla olemmekin todennäköisesti päässeet jo maastoilun makuun! Joten siitä sitten enemmän silloin. Nyt on aivan pakko mennä nauttimaan auringosta ja ottamaan väriä pintaan parvekkeelle parvekekukkien sekaan sekä maistelemaan appelsiini täysmehua, kun kerrankin on näin aikaa - sanon sen taas, mutta kesä on vaan vuoden parasta aikaa! Hyvää kesän jatkoja myös kaikille teillekin, jotka jaksatte mun höpötyksiä lukea :)

torstai 2. kesäkuuta 2011

Dumissa!





Noniin! Eilen pakattiin poikaystäväni kanssa kimpsut ja kampsut kasaan, polle kyytiin ja suunnistettiin Sipoon perukoilta kohti Helsingin Tuomarinkylää! Oripoika asteli tuttuun tapaansa varmoin askelin traileriin, kulki koko matkan rauhassa ja parin hirnahduksen saattelemana peruutti ulos traikusta perillä. Voin sanoa hyvällä omalla tunnolla, että fiksu pieni mies - ei aina ihan heti uskois että täytti vasta kolme viime kuussa ;) On se sellanen maailman matkaaja.

Noh, ihan niin tyylikkäästi ei sentään kotiuduttu, vaan piti ensin hörhötellä ilta karsinassa, siirrellä väliseinä lankkuja ja uhota niiden välistä naapurin ruunalle, kunnes viimein asetuttiin aloilleen ja ruvettiin syömään heinää. Ysin aikaan illasta kävin sen kanssa pienen lenkin taluttaen ja olipa orin ilme kokoajan vähän "hölmistynyt" ja kuitenkin utelias ja innokas kaikesta uudesta.

Tänään se oli kuulemma ihan kiltisti kulkenut aamulla taluttaessa tarhaan, ja itse tulinkin päivästä antamaan sille sapuskoja ja harjailemaan heti tarhavuoron jälkeen. Dee vaikutti aika rauhalliselta, mutta edelleen valppaana uudesta ympäristöstä. Se oli myös yllättävän lunkisti, vaikka Dumissa oli tänään iso hevostapahtuma ja paljon ihmisiä lapsiperheineen katselemassa hevosia.
Illasta tulin paremmalla ajalla ja ilman viilennyttyä uudestaan tallille ja juoksutin oripojan isolla kentällä liinan päässä. Pientä patoutunutta energiaa oli havaittavissa, kun ei meinannu hevonen pysyä nahoissaan. Lopulta kuitenkin rauhoittui kuuntelemaan minunkin ääniapuja ja teki ihan hyviä siirtymisiä ravin ja laukan välillä kumpiinkin suuntiin, vaikka kentän toisessa päässä oli meneillään ratsastuskoulun estetunti.
Kovin hyvin Dee ei kuitenkaan liikkunut, oli ihan silmin nähden jännittynyt ja kiireinen ja vain hetkeksi rentoutui kunnes taas rupesi kiirehtimään. Kaikkeen tähän muutoksen nähden aika jees ja poika pysyi vielä siivosti lapasessakin :)
Lopuksi pikku palauttelu kävelylenkki ja talliin pesulle ja iltaruuille.

Katsotaan miten tää homma lähtee tästä jatkossa etenemään... ihan kivasti tähän mennessä on mennyt kun on reilu vuorokausi takana uudessa tallissa! Pidetään peukkuja :)

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017