torstai 28. heinäkuuta 2011

Hidasteita, mutta treeni jatkuu!

Deen kanssa on ollut nyt tässä itseasiassa viimeisen kuukauden aikana ikävä haaveri vuohisesta vähän reunemmalle, ns. jalan ulkosyrjällä, ihan pieni hankauma, joka tuli botseista, mutta joka ajan mittaan minun putsailulla ja räpläämisellä on kasvanut pikkusormenpään kokoisesta alueesta isommaksi kohdaksi. Eläinlääkärin kanssa juttelin mitä voin tehdä, kun haaveri ei parannu. Sain kuitenkin luvan jatkaa normaalia liikutusta, kun jalka ei turpoile (paitsi silloin sen jälkeen jos olen pessyt jalan esim. pesubetadinella ja rupia on siinä samassa irronnut), hevonen ei arista jalkaa ja liikkuu puhtaasti. Lisäksi sain ohjeeksi, että voisin pestä jalan pari kertaan viikkoon vaikka Hexosilillä, mutta totesin taas viimeisimmän pesun jälkeen jalan aina vaan ärtyvän pesutoimenpiteistä ja silloin kun rupea irtoaa. Nyt en ole yli viikkoon jalkaan koskenut ja se näyttää jo paljon paremmalta, kuivuneelta. Todennäköisesti rupi lähtee siis itsestään pois. Onneksi tässä tapauksessa ei ollut impparista kysymys, vaikka sellaiseksi sen pelkäsin kehkeytyvänkin.




Toinen suuri hidaste on ollut nämä kuumat, painostavat ja helteiset kelit. Olen yrittänyt mennä Deen liikuttaa joko todella aikaisin aamulla tai aivan illalla, niin myöhään kuin mahdollista. Silti on ollut melkeinpä liian kuuma. Hevosessa olisi virtaa, mutta aina liikuttassa helle vie hetkessä mehut ja se väsähtää. Elektrolyyttejä olen syöttänyt nyt joka päivä. Lisäksi ajattelin otattaa verinäytteet tulevana eläinlääkärikäynnillä, jonka olen suunnitellut elo-syyskuun vaihteeseen. Voisin kuvitella, että ratsutuksesta aiheutunut pieni paine keväällä ja kuuma kesä voi vaikuttaa mm. siihen, että raudanpuute on iskenyt. Saa nähdä. Muutoin Dee on pirteä oma itsensä. Eilen meillä oli pitkästä aikaa iltamaasto, ja kerrankin reissu missä Dee ei tuntunut väsyneeltä, edes loppuvaiheessa vaikka koko Dumi ympäri kierretiin, ravattiin ja laukattiinkin. Se tuntui itseasiassa todella hyvältä. Noh, onhan se ollutkin satulattomalla lomalla 1½ viikkoa, mutta sitä on liikutettu juoksuttaen ja taluttaen pitkiä käynti maastoja.

Kolmas hidaste: totesin eilen taas kun tutkailin satulaa, et ei se hemmetti vaan istu sen selkään kunnolla. Takana olevat patjat eivät lepää tasaisesti selän lihasten päällä ja etenkin keventäessä voisin kuvitella, että satula liikkuu selän päällä inhottavasti ylös alas. En tunne sitä kylläkään ratsastaessa itse, mutta kun katson maasta, näen eron selvästi. Täytyy siis edelleen jatkaa satulan etsintää. Omituisinta on, että minusta tuntui että satula vielä kuukausi sitten istui ihan kohtalaisen hyvin ja nyt ei taas näytä kovin hyvältä. Ehkä selkä on muuttunut, en osaa sanoa, mutta satula on jokatapuksessa liian kaareva Deen selkään. Tarvitaan suorempi penkki. Dee ei tosin ole mitenkään reagoinut satulaan mitenkään negatiivisesti ja se on liikkunut tosi hyvin eteen. Huoh, satulan etsintään hankaloittaa sekin, että budjetti on rajallinen ja tietenkin tämän kaverin selkään istuu ne kalliimmasta päästä satulat mielettömät hyvin. Mm. prestige paris D oli kuin Deen selkään tehty, mutta maksaa sitä hunajaa. Ja toiseksi, ei viitsi tässä vaiheessa vielä satsata kovin kalliiseen satulaan. Joudumme siis etsiä edelleen vähän halvempaa versiota.






Liikutusta ja treenailua jatkamme tämän kaiken puitteissa, niin kauan ja sen mukaan, miltä hevonen tuntuu. Se on ollut hiukan laimea, tosiaan kuumuuden takia. Se on hiestä märkä pelkästään ollessaan päivällä tarhassa. Kuitenkin se karsinassa ollessaan vaikuttaa siltä, että tarvitsisi aktiviteettia. Eilen energiaa oli maastossa juuri hyvin, laukka rullasi hyvin eteen ja sain ajoittain rauhoitella sitä, ettei kuumuisi liikaa. Dee olisi jatkanut mielellään vielä toiselle kierroksellekin, mutta halusin lopettaa siihen kun se oli vielä energiaa täynnä. Olemme saaneet myös mukavasti maastokävely seuraakin muista vintin hevosista ja Dee käyttäytyy niin tammojen, ruunien kuin orienkin kanssa herrasmiesmäisesti, mikä on hyvä!

Ensi viikon lauantaina olisi ne näyttelyt Nikkilässä. Katselin myös, että Suomen Hannover-yhdistys on aktiivisena järjestämässä kaikenlaista tilaisuutta nuorille hevosille, joihin mekin olisimme tervetulleita mukaan, mm. European Breeding Event Finland on ollut kiikarissa syyskuussa. ;)


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Enpäs sitten malttanutkaan :)

HIhi, taas koneen äärellä. Jotenkin ihanaa aloittaa ensimmäinen loma-aamu sillä, että istuu koneella, juo teetä ja kuuntelee hiljaa musiikkia ja vaan lukee kaikkia kivoja juttuja netistä. Poikaystäväni sanoikin, että olen ehkä aavistuksen addiktoitunut tietokoneeseen, mikä on hullua, sillä vielä pari vuotta sitten en koneella juurikaan istunut... niin kun tarkemmin mietin, en edes omistanut tietokonetta :D Mietiskelin hiukan kuinka paljon kulutan päivän aikana aikaa koneella, ja keskimäärin se on varmasti 3tuntia per päivä...(!) On kyllä monesti sitten viikkoja jolloin ei vain yksinkertaisesti ole aikaa, kuten viimeiset kolme viikkoa kun olen vain puskenut töitä.

Sitten asiaan - Ilmoitin eilen Deen mätsäreihin, jotka järjestetään Sipoon Nikkilässä ja järjestäjänä on  Sipoon hevosjalostusseura ry!




Meillä jäi ne Kyvyt Esiin -karkelot keväältä vähän ohitse oman muuttomme vieden kaiken ylimääräisen ajan, sekä D:n ontuessa kengityksen jäljiltä. Kuitenkin haluaisin viedä sen edes kerran tänä vuonna jonnekin, missä taas totutella ihmishälinään, hevospaljouteen, kuulutuksiin, telttoihin jne.
Tämä on muuten sama Match Show, mihin osallistuimme silloin kun D oli vasta vuoden vanha! :) Tässä kuvia niiltä ajoilta:



Tähän on pakko kommentoida: Siis mitkä koivet, jalkaa löytyy! :D (siis hevoselta...)











Nyt varmaan joku ihmettelee, miksi emme ole Hippoksen järjestämiin näyttelyihin osallistuneet, niin syynä on se, että Hippos (ja RJL?) päättivät silloin, kun D ja muut Osmiumin jälkeläiset olivat jo vuotiaita, että ne eivät olekaan kantakirjakelpoisia Suomessa, vaan niitä kohdellaan kuin tilastohevosia. Dee siis on aivan KTK kelpoinen muualla maailmassa, paitsi Suomessa. D on ensirekisteröitä Hollantiin KWPN kantakirjaan, mihin kantakirjaan sen isä Osmium ja emä Olita kuuluvat. Siksi meiltä jäi myös väliin Suomen oripäivät ja siksi D oli valmisteltavana Hollannissa, jotta se olisi päässyt kokeilemaan siipiään siellä missä se kelpaa. Noh, kuten joku joka mun juttuja on lukenut, niin D ei koskaan pääsyt Hollannissa oritesteihin asti. Nyt ollaan sitten Suomessa jälleen, treenailtu ja vietetty aikaa yhdessä, opeteltu ratsun hommia, pidetty viime syksyllä hankittua rautaista kuntoa yllä. Tässä siis hiukan taustatietoa, joka ehkä on saattanut mennä ohi muutamalta.

Edelleen korvan takana siintää ajatus, että jos sen kanssa joskus onnistuisi nuo orihommatkin, jos se olisikin niin hyvä, että se jonnekin hyväksytään. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että D toimii tulevaisuudessa minun kanssa täyspäiväisenä kilparatsuna, ja etenemme tällä saralla niin pitkälle kuin rahkeet kummaltakin vain riittävät. Ulkomaille olisi myös hienoa päästä treeniin, sekin on ollut nyt tässä vähän mieltä painamassa. Jos ensi keväänä pääsisi 2kk treenaa Hollantiin Deen kanssa, kuinka hienoa se olisi?! ;) Sittenhän se oliskin jo nelivuotias... Hui miten aika vaan rientää, vastahan se syntyi!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Helteinen heinäkuu

Kuvaaja Sanna Nurmimaa

Kuumuus taitaa ottaa veronsa niin hevosesta kuin itsestänikin. Ei tarvitse kuin harjata hevonen tai puhdistaa kaviot, niin selkä on hiestä märkä. Dee on myös ollut todella "tasainen" ja laiskan oloinen koko viimeisen reilu viikon ajan. Se on saanut suurimmaksi osaksi vain nautiskella kävelylenkeistä maastakäsin ja kuunnella minun ja kaverini taukoamatonta juoruamista, välillä pysähtyä maistelemaan vihreää ja taas jatkaa matkaa. Näiden talutuslenkkien jälkeen Deen kaula ja rinnukset ovat olleet hiukan kosteita hiestä, niin kuuma on. Ja itsestäni puhumattakaan, vaatteista saisi kävelyreissujen jälkeen yhden litran maitotölkin täyteen hikeä... hyi... Mutta kunto kohoaa kohisten, niin reippaasti D laiskuudestaan huolimatta tarpoo. Ylämäissä hetkeksi puheensorina meitlä kaksijalkaisilta hetkeksi loppuu, kun on pakko vaan keskittyä siihen hengittämiseen, mennään meinaan aika vauhdilla niitä hiekkateitä ja ylämäissä yleensä tuntuu jo siltä, että kuolema on tulossa. Huh hellettä siis! Mutta on kesä vaan niin parasta aikaa! Kaikesta hikoilusta huolimatta nautin suunnattomasti, eikä ole ikävä talvea :)

D:n väsymys tästä trooppisesta ilmastosta ja kuumuudesta tuli parhaiten esiin tiistaina, kun satuloin sen ensimmäistä kertaa sitten viime viikon hyppelyjen. Se ei olisi jaksanut liikkua sitten yhtään mihinkään. Kentällä yritimme ottaa muutaman kierroksen ravia ja laukkaa, jotta pitkäaikainen ystäväni Sanna saisi napattua meistä kuvia, mutta kuvatkin kertovat juuri sen miltä se tuntuikin - tahmea. Sellainen se ei toistaiseksi ole koskaan ollut, joten lopetin ihan parin minuutin jälkeen yrittämisen. Hevonen on väsähtänyt. Ja osa varmaan väsähdyksestä johtui viime viikon rankemasta ohjelmasta. Lisäksi kenttä oli sateiden jäljiltä todella raskas. Kaiken yhteissummana ei tarvitse ihmetellä, jos 3v. ei jaksa energisesti polkea. Lähdimme vielä kävelemään muutamaksi minuutiksi maastoon, jotta Sanna saa tukahdetettua kuvaamisen himonsa, kunnes pomppasin alas satulasta ja palasimme tallille jalkaisin. Siinä päätin, että D saa vähän lomaa satulasta ja ratsastuksesta. Voidaan tehdä sitten kaikkea muuta, mm. irtohypytystä olen suunnitellut ja muutama meidän tallin porukastakin olisi kiinnostunut tähän episodiin, joten pääsisi porukalla hypyttämään ja rakentamaan kujaa.


Kuten kuva jo kertoo, D näyttää aavistuksen erilaiselta kuin viimeksi julkaisemissani kuvissa. Vaikka nämä kuvat onkin parempi laatuisia, mutta D oli erittäin tahmea ja haluton liikkumaan ja tuntui väsyneeltä. Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


Aivan alkumetreillä virtaa oli kulkea energisesti ja kevyesti ohjastuntumalla kuitenkin. Taisi jäädä silti se osio ihan näihin pariin alku-askeliin. Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


Laukkaminen vasta väsynyttä olikin. Jos viime kerroilla olen hehkuttanut, että meillä luonnistuu jo ihan siistit laukannostot, niin nyt kyllä laukka nousi vasta ajamisen jälkeen ja ylläpitäminen oli työn ja tuskan takana. Tässä vaiheessa tein päätöksen, että eiköhän tämä ratsastuskerta ollut melkein tässä. Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


Kuvaaja Sanna Nurmimaa


Maastoon lähtiessämme kävelemään, Deen askel hiukan keveni. Ehkä myös kenttä alkoi viime viikon jälkeen maistua hieman puulta. Jatkossa keskitymmekin jälleen vain pelkkään maastoiluun, missä D tykkää omatoimisesti kulkea itse eteenpäin. Saimme maastolenkiltä tosi kivoja kuvia, josta varmasti tämä päätyy kodin seinälle kehyksiin:

Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


On se sellainen kaunispoika :) Kiitos Sannalle vielä kerran kuvaamisesta. Mielellään D poseeraa joskus toistekin!

Eilen D sai uudet popot jalkaan, vaikka kaviot eivät näyttäneet vielä kovinkaan huonoilta, mutta säteet olivat etujaloissa inhottavassa kunnossa. Päätin siis soittaa hovikengittäjällemme Mikalle, joka pääsikin heti seuraavana päivänä tulemaan. D käyttäytyi kengityksessä jälleen ominaiseen tapaansa hienosti, vaikka vähän kujeillakin toki pitää, muuten menee uskottavuus hurjasta 3v. orista! ;) Mikalta saimme palautteeksi, että olemme niin mukavia asiakkaita D:n kanssa, että jos hänen kaikki asiakkaansa olisivat samanlaisia, niin kengittäisi mielellään ihan täyspäiväisesti! Heh, mukava kuulla, ettei D:n varovainen puraisu takapuolesta ja nykimiset "kengityshousujen" takana lerpattavasta vyön pätkästä ole vieläkään kengittäjäämme alkanut kyllästyttämään :D Lopputuloksena hevonen sai taas upeat kaviot, voisi kuulemma suoraan oppikirjaan ikuistaa.

Tänään ohjelmassa pitkä syöttelyoperaatio. Annan D:n siis vain nauttian vihreästä ruohosta, ilman patisteluja jatkaa kävelyä lenkillä eteenpäin. (köh köh... Siis toisin sanoen, omistaja ei nyt jaksaisi hikoilla litra tolkulla kipittäessä hevosen rivakan askeleen rinnalla tuolla autiomaisissa hiekkapoluilla... Eikö eilen hikoiltu jo taas ihan kiitettäviin.) Nyt vaan naatitaan tästä auringosta ja kuumuudesta. Illaksi sitten vielä uudestaan tarhailemaan.

Sitten vielä loppuun tuuletus: MULLA ALKOI LOMA!!!!! 8-) Katsotaan jaksanko päivitellä blogia sen aikana, tekisi ehkä mielummin mieli lähteä talleilun jälkeen aina viilentymään kaverin mökille ja hyppimään järveen viilentymään. Se on siis adios siihen asti kunnes, tulee taas kirjoitusvillitys!



maanantai 18. heinäkuuta 2011

On se vaan hieno... :)

Oli pakko ottaa vielä viime viikolla uusinta estehypyistä, kun yhdellä kerralla ei niin kauan voi mennä - ei riitä nuoren hevosen keskittyminen eikä kuntokaan yli 15min harjoituskertaa.

Viime viikon torstaina aamusta Kirsi tuli meille taas puomeja laittelemaan ja aloitimme tällä kertaa suoraan pienestä ristikosta, kun viime kerralla se pelkkä maapuomikin mentiin niin reippaasti ylitse. Kaksi ekaa lähestymistä päätyi esteen eteen pysähtymiseen ja ihmettelyyn. En viitsinyt yhtään luoda painetta tämän johdosta vaan annoin Deelle aikaa miettiä kunnes taas otimme uuden lähestymisen. Kolmannella yrittämällä päästiin nätillä loikalla ylitse ja jatkoimme samantien ravilla uudestaan samaa ristikkoa. Tämä uusi lähestyminen sujui jälleen ongelmitta. Tässä vaiheessa oripoika alkoi tuntua taas itsevarmalta ja innokkaaltakin. Otimme toiselle ristikolle lähestymisen molemmista suunnista.. Tällä kertaa kuski pysyi kyydissäkin suurista loikista huolimatta ;)

Aivan loppuun suoritimme vielä kolmen ristikon "radan", jossa tarkoitus vain oli tulla esteitä siihen tahtiin kun ne eteen tielle sattui. Parin ravilähestymisen jälkeen Dee uskalsi jo laukan nostaa ja kannustin sitä ylläpitämään sen. Hypyt tuntui selkään todella hyviltä. Osuimme pikkuesteillä juuri oikeaan ponnistupaikkaan, Dee hyppäsi korkealta, mutta todella sulavan tuntuisia hyppyjä joihin oli helppo lähteä mukaan. Ehkä maksimissaan 7 hypyn radan jälkeen oli hyvä lopettaa siihen. Oripoika oli aivan super hyvä! Ja itse hymyilin tyytyväisenä selässä varmaan kuin hangon keksi! Niin hieno, taitava, reipas ja rohkea se oli. Ei siinä voinut muuta todeta kuin, jos vaan terveenä pysyy, niin tästä tulee tosi kiva peli esteille tulevaisuudessa!

Rankan alkuviikon jälkeen Dee on saanut vain kävellä lenkkejä taluttaen. Keskiviikkona meinaan olimme myös kunnon laukkamaastolla. Ekaa kertaa uskalsin Deen antaa laukata oikein kunnolla pidempiä pätkiä. Itse joutui pysymään aika hereillä selässä kuitenkin, kun oli siinä ja siinä ettei se innostunut vähän liikaa laukkailusta. Kontrollia pyrin pitämään reippaasta vauhdista huolimatta ja niin kauan kun se kuuliaisesti ja tasaisesti etenee reippaassa laukassa eteen voin olla selässä vain hiljaa ja antaa mennä.

Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, etten ole tainnut olla kertaakaan näin mageen tuntuisen hevosen selässä. Ehkä hiukan tietenkin omaan hevoseen päin tykästyy muutenkin, mutta on se niin kuuliainen, työhön motivoitunut, innokas, herkkä, energinen, voimakas ja aika nopea reaktioissaan, ettei ihan heti tule toista samanlaista mieleen. Se on juuri niin omaan makuuni sopiva ratsastaa, että en malta odottaa mitä siitä aikuisena vielä tulee.

Tällä viikolla ohjelmassa pari maastolenkkiä selästä, toinen lähinnä kävelyä ja muutama ravipätkä, toinen vähän reipastempoisempaa, yhden kerran liinassa juoksutus ja muutoin syöttelyä ja pitkiä talutuslenkkejä, sekä mahdollisimman paljon tarhailua nyt kun taas työvuorotkin mahdollistavat sen, että pääsen vielä iltatarhamaan itse hevosen ulos päivän päätteeksi.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Ratsastuskuvia heinäkuun alusta

Olisi mulla videoitakin, mutta en vaan tajua miten iPhonella kuvatut videot saisi windows moviemakerilla käsiteltyä, kun eivät näköjään nämä applen windowsin ohjelmat kauheasti toimi keskenään... :/ Nämä kuvat ovat kesä-heinäkuun vaihteesta, ja anteeksi vain niiden huonolaatuisuus, ovat otettu kännykän kameralla...


















Ihan kivasti se jo kulkee! Kuvissa vaan näyttää ehkä vähän hienommalta mitä onkaan, ei se näin tasaisen näköisesti mene sitten livenä... enemmänkin ruutia löytyy vähän joka suuntaan. Mutta tuntuu, että Dee alkaa tykkäämään tästä ratsastustouhusta ihan todenteolla, nyt kun se on tajunnu homman idean! Se on ihan innoissaan aina lähdössä meidän maastoreissuille. Eilen mentiin pitkä kävelymaasto selästä ja oli aika hienoa, kun sai antaa vaan pitkää ohjaa ja itekki nauttia sekä relata :) Todella reipas ja rohkea kolmevuotiaaksi, ei voi muuta sanoa. Ainoa hölmö juttu sillä on maastoreissuilla, että sen on pakko tähdätä aina jokaisen kakkakasan yli... en siis osaa sanoa mikä siinä on ideana, mutta Dee kiikaroi jo pitkältä edessä häämöttävän toisen hevosen jätöskasan ja rupee aina valuu siihen suuntaan kävellessä ja lopulta keilaa koko kasan tasaseksi :D Eli toisin sanoen, pakko talloa niiden päältä. Nää on taas näitä juttuja, joita minä ihmisenä en ymmärrä, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole, joten keilailkoon rauhassa niin pitkään kunhan kulkee kuitenkin eteenpäin.
Lihonnut se on myös tämän viime kuukauden aikana, ilmeisesti melkein päivittäiset syöttelyt vihreällä on tehnyt tehtävänsä. Nyt kun pysyisi tuossa kunnossa, ei tarvitse yhtään lisää lihaa ympärillensä. Väkirehuja jo vähän vähensin, jotta pyöristyminen tasaantuisi. Myös tallin heinä on ilmeisen hyvää heinää, joten ihan samoilla väkirehumäärillä ei ole voinut enää mennä täällä kuin edellisessä tallissa.

Luin muutamista muista blogeista, kun ihmiset on tehnyt kivoja tekstejä siitä miten hevoset ovat päätyneet heille ja minkälainen historia heillä takanaan on. Ajattelin, että voisin itsekin raapustaa jonkun tiivistelmän meidän kolmesta vuodesta ja keräillä vähän vanhoja kuviakin juttuun. Ehkä siis jo ensi kerraksi saan tämän jutun kasaan ;)

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Hyppyjä!

Deen kanssa ollaan taas edistytty, vaikka aika paljon pienemmällä liikunnalla olen sitä nyt viimeiset 2 viikkoa pitänyt. Meillä nimittäin oli satulansovitusprojektia joka hiukan hiljensi ratsastamista. Sen sijaan olemme jaksaneet käydä pitkillä talutuslenkeillä, josta olen saanut huomata omankin kunnon kohotuksen :) Lisäksi viimeiset pari viikkoa olen tehnyt töissä pitkiä päiviä, joten aikaa on ajoittain ollut todella vähän.

Viime viikon torstai, perjantai ja lauantai meni ihan hukkaan tehdessäni pitkää päivää töissä, mutta eilen, sunnuntaina pääsin taas D:n selkään! Ja kolmen päivän maleskelujakso kyllä näkyi oripojassa. Se ei meinannut pysyä nahoissaan, kun aloin laittaa satulaa selkään. Kuolaimetkin otti suuhun melkein suuta valmiiksi auki pitäen - "mennään jo!" :D Selkäännousukin oli hiukan hankalaa, kun odottaminen ja seisominen ei näissä täpinöissä ole ihan Deen vahvuuksia ja apukäsiä ei tälläkertaa ollut tarjolla... pääsin kuitenkin pujahtamaan selkään hevosen hetken seisahduttua tarkkailemaan ohikulkevaa hevosta. Ja eikun matkaan.
Tarkoituksena oli kokeilla vähän mitä D sanoo maapuomista ja ristikosta, eli estealkeita toisinsanoen. Ennen kuin tähän pisteeseen päästiin, oli pakko käydä heittää lenkki maastossa, niin paljon virtaa oli, että olisi ollut suorastaan itsetuhoista mennä kentälle pyörimään. Maastossa otettiin ravipätkiä ja lyhyitä laukkapätkiä, sekä pidempi kävelyjakso josta siirryttiin sitten kentälle.

Kentälle meitä tuli avustamaan maastoseurahevosemme Kaislan omistaja Kirsi... ja apu olikin tarpeen. Olin aloittamassa laukkaamista kentällä, kun läheisen tallin pihaan ajoi hevosauto jota lähdettiin purkamaan hevosista. Lisäksi kentällä oli normaaliin nähden enemmän ratsukoita, jotka aika läheltäkin ajoittain laukkasivat/ravasivat ohi... noh D veti näistä kaikista asioista yhtessummana hiukan kierroksia. Jossain vaiheessa kesken laukan, Dee teki täyden U -käännöksen ja minä en enää pysynyt tässä liikkeessä mukana vaan mätkähin persuuksilleni kentänlle istumaan. Hevonen saatiin onneksi nopeasti kiinni, tällä kertaa se ei meinaan jäänyt minua paljoo odottelemaan. Noh, eikun uudestaan selkään. Aloitimme aika pian yksittäiselle maapuomille lähestymistä, johon oli myös estetolpat sivuille laitettu. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että Dee ei menisi välttämättä yli tai jos meneekin, pysähdymme kuitenkin ennen estettä ja kävelemme sen yli tai muuta vastaavaa. Näin on meinaan käynyt joka ikisen aikasemman nuoren kanssa, jonka kanssa niiden elämän ekat ylitykset on otettu. Eipä tullut mieleenkään siinä ravissa lähestyessämme, että puomia ennen D kerää oikein kunnolla itsensä ja loikkaa isolla hypyllä puomin yli. Sitten vielä hypyn jälkeen pieni pukki ja kas se oli sitten siinä. Sain kerätä itseni taas kentän hiekasta! Muutama ärräpää siinä taisi itseltäni päästä, kun suorastaan *itutti oma sählääminen ja tippuilu... tipun yleensä niin harvoin ja koen olevani henkilö joka ei ihan pienistä alas tule! D jäi siihen kattomaan taas vähän sen näköisenä, että miks sä poistuit kyydistä kesken kaiken kivan?

Taas uudestaan kyytiin ja uus lähestyminen. Dee kiepsahti sujuvasti "esteen" ohi oikealle. Kaarsimme takaisin esteen eteen ja lähdimme siitä ottamaan uutta lähestymistä jälleen. Nyt Dee meni taas samalla innolla puomin yli, mutta hyppy jäi tällä kertaa kuitenkin kiltiksi. Tämän jälkeen otettiin pari kertaa pienen maahankaivetun ristikon ylitystä, jotka meni hienosti ja sitten lopetimme. Olin aika ylpeä pikku hevosestani! Vaikka itse olisin voinut olla enemmän skarppina... Jokatapauksessa hevosen into pelkkään puomin ylitykseen oli niin suuri, että en voi olla kuin iloinen! Kyllä siitä vielä estetykki tulee ;)


Satulan sovituksia ja kokeilemaan lähdössä :)


Olin viime viikolla myös Deen äippän Iitan kanssa maastoilemassa ja olipa kivaa! Se on aika kiva tamma ratsastaa, niin kevyt ja säpäkkä ;) ihan kuin poikansakin melkein... Deessä on vaan sitä orimaista voimaa, joka ajoittain tuntuu kaikkea muuta kuin kevyenä ratsastaa.
Kunhan Iita saataisiin tiineeksi ja kotiutettua Koivulehdon tilalta, niin pitää aloittaa todenteolla tamman sparraaminen kantakirjaus kuntoon. Laitumella se on nyt saanut mahaa oikein kivasti, joten on siinä jotain mistä lähteä ottamaan. Suunnitelmissa olisi myös saada Dee hetkeksi Iitan omistajien luo laitumelle lomailemaan, sen se on ansainnut!

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot