maanantai 31. lokakuuta 2011

Hevosen muutto talvilomakotiin sekä blogin uusi ulkoasu!

Mitäs pidätte tästä ulkoasusta? Ei ole todellakaan syksyinen saatika talvinen, mutta ihanat kesämuistot lämmittää tässä ulkoasussa tulevan talven yli :)
Esittelyt itsestäni ja Deestäkin ovat hyvässä työvaiheessa, joten nekin julkaistaan joku päivä, kun ne valmistuvat.

Tänään oli niin haikea mieli muuttaa. Jotenkin jää ikävä Tuomarinkartanon miljöötä. Onneksi tämä ei ole lopullista ja hevoselle varmasti hyvä vaihtoehto tähän väliin.

Tavaraa meille on kertynyt taas edellisen muuton jälkeen kolme kertaa enemmän... ihan hullua miten paljon sitä vain on tullut krääsää hankittua - ei ollut yhtään turhaa kokonainen paku tilavine takatiloineen tälle romukasalle. Kaikkien tavaroiden järjestykseen laitto ja putsaus vei elämästäni sen kaksi tuntia. Tällainen siivous ja inventaario teki oikein hyvää kuitenkin, tietää taas mitä sitä kaikkea omistaakaan :)

Mieli piristyi kuitenkin muuton suoritettua. Dee sai valtavan karsinan edelliseen verrattuna, paljon  heinää ja naapurikarsina kaverikseen ystäväni Miljan ruunan Miron, jonka joku saattaa muistaakin vuoden takaisista blogikirjoituksistani, jolloin Mirolla ratsastin paljonkin! Kaiken tämän lisäksi se sai pitkästä aikaa vesiautomaatti kupin, jolla on mukava läträtä vettä :) Voiko pienen oripojan loma paremmin alkaa?

Toivotaan, että Dee käyttäytyy uudessa tallissa yhtä hyvin ja tyylikkäästi, kuin kaikissa edellisissäkin talleissa... eiköhän :) Huomenna täytyy mennä heti tarkastamaan, kuinka se on asettunut uuteen isoon tarhaansa.

lauantai 29. lokakuuta 2011

VAUU, mulla on niin hieno hevonen!!!

Tämän viikon treeniohjelmaamme on kuulunut Ompun valmennus keskiviikkona, torstaina aika pitkä maasto ja eilen perjantaina rataesteharjoituksia. Hevonen on kulkenut niin hienosti, ettei mitään järkeä! Aivan mahtavuutta päästää heppa lomailemaan tällaisten suoritusten jälkeen uuteen talliin jossa se tosiaan saa olla aamusta iltaan ulkona isossa nurmitarhassa ja mahdollisesti myös vapaalla heinällä!

Kuviahan tai saatika videoita minulla ei tietenkään ole, vaikka kuvaajia olisi ollut joka päivä, mutta en sitten koskaan muistanut mitään kameraa ottaa mukaan. Jää siis taas se todistusaineisto pois, mutta ehkä joku päivä sitten.

Ompun valmennus meni hyvin. Harjoiteltiin taivuttamista käännöksissä oikeisiin suuntiin, suunnan muutoksia ravissa, ravi-laukka siirtymisiä ja kaikkien näiden harjoitusten kautta vahvistaen nuoren hepan tasapainoa ratsastajan kanssa. Dee keskittyi hienosti, vaikka oli ehkä aavistuksen virtavalla tuulella. Varsinkin kun muita hevosia lähti maneesista pois, niin se oli takuuvarma pukkisarjan paikka siihen väliin. Onneksi pysyin kyydissä suurista iloitteluista huolimatta, ja aika nopeasti aina tällaisen episodin jälkeen Dee taas alkoi keskittymään. Laukannostot eivät olleet ihan samaa priimaa, kuin mitä ne oli tauon jälkeen heti ensimmäisellä ratsastuskerralla, mutta nyt niissä on selkeä nosto ja hevonen ymmärtää vihdoin ilman ääntä, pelkistä paino ja pohjeavuista laukannoston merkityksen! Omppu antoi palautetta, että hevonen on kehittynyt ihan hirveästi siitä kuin aloitimme vajaa pari kuukautta sitten ja että hyvää työtä on tehty. Lisäksi sen laukka on kehittynyt ihan vähässä ajassa ratsastajan kanssa paljon.
Olin tyytyväinen oripoikaan tämän treenin jälkeen.

Seuraavana päivänä lähdimme ystäväni Janitan ja hänen vuokraheppansa kanssa maastoon ja ajattelimme tällä kertaa kokeilla järjestelmää siten, että minä ja Dee menisimme edeltä ja Janita tulee sitten perästä, koska hänen on helpompi säädellä kokeneen ja osaavan hevosensa vauhtia edellä olevan mukaan. Lisäksi Dee on niin rohkea, ettei se välttämättä tarvitse mitään veturia nenänsä eteen. Lähinnä häiritsee meitä kumpaakin vaan, jos edellä oleva ei mene esimerkiksi tarpeeksi lujaa, jolloin joudun pidättämään, josta Dee ottaa herneet nenään ja rupee tapansa mukaan > pukittamaan ja kiemurtelemaan.
Oli aivan mahtava ilma, sopivan viileä/lämmin, aurinko paistoi ja ei tuulen virettäkään. Aivan ihanaa oli nautiskella maastoilusta vielä kerran, ennen muuttoamme! Dee tuntui todella hyvältä, sillä oli eilisen rankan treenin jälkeen silti virtaa, mikä on vain positiivista. Ravi sekä laukat sujuivat todella hyvin ja suunnitelmamme Janitan kanssa sujui hyvin, sillä me Deen kanssa paineltiin eteenpäin huomattavasti reippaammin jättäen Janita mustine ratsuineen taakse. Dee ei pelännyt mitään ja vaikutti olevan tyytyväinen siihen, että menee "lauman" kärjessä. Onhan se toki tuollainen johtajasielu aina pienestä pitäen ollut. Illasta Dee sai vielä uudet popot jalkaansa ja vihdoin se sai myös numeroa isommat kengät sillä edeltävät olivatkin aivan liian pienet jo, sillä se kasvoi niistä niin nopeasti ulos kengityksen jälkeen.

Pienellä epäilyksellä mietin eilen, perjantaina, kuinka Dee jaksaisi kolmannen ratsastuspäivän putkeen. Aika harvoin nimittäin niin olen tehnyt, jos koskaan. Perjantaina olikin siis luvassa esteharjoitukset ja suunnitelmissa oli jo suorittaa ihan esterata, eikä pieniä ristikoita.
Juoksutin Deen liinassa taas alkuun, jotta näin kuinka se liikkui kengityksen jäljiltä, mutta sainkin todeta, että oripojalla oli edelleen virtaa vaikka muille jakaa. Se nousi liinassa kerran jopa pystyyn, loikkasi siitä eteenpäin ja liikkui aikamoisella energialla sekä onneksi puhtaasti. Lisäksi maneesissa olevat muut hevoset antoivat lisävirtaa oripojalle, joka katseli korvat tötteröllä maneesissa sijaitsevia esteitä ja niitä ylitteleviä ratsukoita. No mutta eikun selkään ja verryttelemään.

Aloitimme lävistäjillä olevilla esteillä, jotka siis alkuun olivat ihan maapuomeja. Tästä muodostui kahdeksikon muotoinen kuvio, jossa kaksi estettä. Dee meni todella reippaasti puomien yli ravissa ja aika pian se nosti oma-aloitteisesti laukan ja jatkoimme muutaman kierroksen niin, kunnes esteet rakennettiin ristikoiksi. Aloitimme uudestaan suoraan laukassa ja Dee hyppäsi hyvin! Ei yhtään epäröinyt vaan loikkasi sujuvasti aina eteen tulevan ristikon yli. Kun tämäkin alkoi olemaan helppoa kuin heinän teko, nostettiin esteet ensimmäistä kertaa pystyiksi. Me olemme siis aikaisemmin aina hypänneet pelkkiä ristikoita, ei koskaan mitään isompaa. Lähestyimme ekaa lävistäjällä olevaa pystyä ravissa, josta Dee loikkasi isolla hypyllä ja laskeutui laukassa. Tästä kannustin oria pitämään laukan ja jatkoimme seuraavalle pystylle, jonka yli jälleen hienosti. Teimme myös muutamassa suunnan vaihdoksessa esteen päällä laukan vaihdon :D Eli "aika ällöä" auttavan henkilön Kirsin sanoin, ilmeisesti pröystäilemme Deen kanssa liikaa taidoillamme, hehheh...

Ihan viimeiseksi pystyjen lisäksi otimme kuvoihin mukaan toisen pitkän sivun alussa olevan okserin. Hyppäsimme samassa järjestyksessä pystyt ja käänsin lyhyellä sivulla okserille. Tässä kohdassa Dee oli ekaa kertaa: "apua, pitääkö medän toikin hypätä?!?!" Pysähdyimme okserin eteen, annoin oripojan vähän aikaa katsella sitä, sillä tämä toki on aika uusi juttu sille. Tämän jälkeen uusi lähestyminen laukassa ja valtavalla varmuus loikalla ylitse. Pikkasen sain ennen okseria kannustaa sitä. Otin saman okserin vielä uudestaan heti perään pari kertaa, jotta este tulee tutuksi. Dee lopulta rentoutui taas ja innolla hyppäsi tätäkin estettä. Lopuksi vielä loppuravien aikana ylitimme pari kavalettia jotka oli riputeltu pitkin maneesia, eikä hevonen sanonut mitään. Aika huippu treenikerta oli! Dee laukkasi niin hyvin itse eteenpäin ja sillä oli hyvä imu jokaiselle esteelle. Ponnistuspaikat osuivat ihan kohdilleen ja hevonen tuntui innokkaalta ja energiseltä. WAU! Kirsi ei olekaan nähnyt Deetä tämän uuden satulan alla ja kommentoi vain, että ero aikaisempaan on niin huomattava!

Meidän treenit jäävätkin pidemmälle tauolle nyt ja oli todella hyvä mieli lopettaa näin onnistuneisiin fiiliksiin! Seuraava kuukausi ainakin Deellä on satulatonta ja muutenkin vapaampaa. Käyn ehkä irtojuoksuttamassa ja hypyttämässä sitä välillä, jotta vireys säilyy, mutta muuten se saa vain olla! Katsotaan miltä hevonen näyttää kuukauden jälkeen ja päätän sitten jatketaanko lomailua, vai aletaanko pikkuhiljaa ratsastamaan kevyesti. Toivon meidän pian saapuvan takaisin Tuomarinkylään, mutta nyt ainakin tuntuu ihan hyvltä vaihtoehdolta meille tämä lomajakso. Se on tullut tarpeeseen!

Lomailusta huolimatta bloggailu tuskin jää tauolle, ja saan kyhättyä varmaan valmiiksi esittelysivut meistä ja toteuttamaan toivepostauksenkin. Vielä voi kysymyksiä/aiheita ehdottaa, mistä haluaa lukea :)

Lisäksi bloggailujen aiheena varmasti on ainakin pv-ruuna Tino, jota kerkeän ratsastelemaan nyt vähän enemmän kun Dee lomailee. Kivaa, ettei omat ratsastukset jää kuitenkaan tauolle! Ensi kertaan siis taas :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Syksyisissä tunnelmissa

Ei auta ei, lehdet tippuvat kauhealla vauhdilla. Taivaalta sataa jäävettä ja tuulee vaakasuoraan... Huoh.

Meillä oli kuitenkin eilen mukava kävelylenkki herra hevosen kanssa ja sain näpsästyä meidän maastoista vähän kuvia, missä me olemme harjoitelleet ratsun juttuja viimeisen kesän. Kohtahan me muutammekin muutamaksi kuukaudeksi pois, ja kyllä tulee ikävä näitä maisemia ja maastoja!




















Loppu viikosta suunnitelmissa vielä maastoilua ja sileän treeniä. Ensi viikolla viimeistä viikkoa viedään meillä Tuomarinkylässä, ja ehkä vielä yksi Ompun treeni saadaan mahdutettua, yksi hyppypäivä sekä uudet kengät laitetaan oripojalle jalkaan. Siinähän se sitten taitaa ollakin. Voi olla, että ensi vuoden puolella, ellemme jo ole saapuneet takaisin, vierailemme ainakin Nevalan Karin valmennuksessa silmällä pitäen sitä, että keväällä pitäisi jo hypätä yksi noviisiluokka alle - iiks! Aika menee niin äkkiä!

Niin joo, ja tällaisella menopelillä Fagerströmin Ninan huippuhevoset matkustavat - aika hulppeaa..




Meillä on Deen kanssa kansainvälinen meininki vintillä tämän pari päivää. Harmi, etten pääse HIHS:iin seuraamaan itse kisakoitosta. Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla rahalla ja ajalla :) Nyt kuitenkin täytyy säästellä viimeisiä kolikoita mahdollista kevään oripäivämatkaa varten Hollantiin ;)

(Tähän loppuun vielä: minulta on kyselty muutamia kysymyksiä ja toivottu jonkinnäköistä toivepostausta, jossa kertoisin enemmän Deestä jne, ja jotta tekstissä osaisin kertoa asioita joita halutaan lukea, niin kysymyksiä saa laittaa lisää ja enemmän tulemaan. Katsotaan saadaanko kerättyä riittävä määrä materiaalia ja aiheita mistä kirjoittaa, olen itse huono keksimään mitä meistä kirjoittaisin... joten kysymyksiä ja aiheita vaan ampumaan :)

tiistai 18. lokakuuta 2011

Maanantain ratsastus

Nautiskelua maanantain syysauringossa :)


Oli aivan pakko tulla kertomaan heti tänään, miten meillä meni eilinen ratsastus melkein parin viikon ratsastustauon jälkeen.

Jumankeuta mitä laukannostoja me teimme!!!!!! WAU! Oliko tämä se sama hevonen, jolla oli vielä aikaisemmin suuri työ tehdä onnistunut laukannosto?

Kenttä oli sateiden ja jälkeenpäin parin kuvien päivien jäljiltä todella hienossa kunnossa ja auringonpaisteessa päälläni oleva toppatakki oli ehkä liikaa, vaikka tuuli olikin kirpeä. Hiki virtasi itselläni vaikka en olisi tehnyt mitään. Dee tuntui alusta asti kuuliaiselta ja herkältä. Se oli herkkä pohkeelle ja tasainen ohjastuntumalle. Jo ravissa tuli sellainen olo, että voimme vain nautiskella tästä tunteesta, niin hyvä se oli.
Ensimmäisistä laukannostoista lähtien ori nosti laukan pelkästä pohjeavustani samantein. Kaikki laukat puhtaita, ei ristilaukkoja ja muita singahteluja saatika pukkeja. Hevonen vain nosti ne ja minä itse yritin pitää mielessäni oman istunnan, eli ylävartalo pystyssä, rennot lantionpohjan lihakset ja jalat pitkälle alas paino jalustimille. Ja tsadam - teimme sujuvia hienoja laukannostoja kumpaankin suuntaan useita kertoja ja kaikki onnistuivat. Hieno poika! :)

Siihen oli hyvä lopettaa tämä treeni ja tänään sitten vain kävelyä ja ehkä hiukan liinan päässä hölköttelyä.
Olen niiiiin tyytyväinen ja sanon sen vielä kerran, että tuo satulaton jakso taisi tehdä todella hyvää pojalle. Se oli aivan eri meiningillä menossa ja vaikutti jopa vähän sellaiselta, että jos osaisi puhua niin se olisi sanonut: "Hei mä osaan nää jutut jo, keksi jotain uutta!" :D

Olen ylpeä pienestä oripojasta!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Irtohypytystä ja muuta touhuilua

Dee on saanut nyt siis 1,5 viikon huilin, joka on tullut ilmeisesti tarpeeseen. Pikku hiljaa aloittelemme vielä viimeisen treenijakson Tuomarinkylässä, ennen muuttoamme talveksi. Sain myös huilijakson päätteeksi palautetta, että hevonen alkaa olla jo ärsyttävä viedä tarhaan ja tuoda takaisin... outo juttu, sillä itselläni hevonen on ollut ihan mukava talutuskerroilla, vaikka toki pirteä onkin - mutta säpäkkähän ori on aina ollut :) Hienoa, että nuori hevonen alkaa käyttäytyä, kuten ikäisensä kuuluukin; eli olla elämän iloinen. Ei sillä, etteikö se kokoajan tyytyväinen ja positiivinen ole ollut, mutta se viimeinen terävyys ja energia on ymmärrettävästi ollut ehkä kadoksissa, kun treeni on ollut 3 vuotiaan lihaksistolle ja mielelle ajoittain aika rankkaa.


Dee keväällä 2011



Lauantaina otimme porukalla irtohypytyskerran. Dee oli intoa täynnä, kun pääsi maneesiin kirmaamaan vapaana ja vielä enemmän ilakoi, kun pääsi kujaan. Arvioimani välit jäivät todella ahtaiksi, kun orin laukka olikin yllättävän matkaa voittavaa, joten kujaa saimme säätää sopivaksi pariinkin otteeseen, kunnes pääsimme kunnolla nostamaan esteitä ja kunnes hypyt alkoivat soljumaan ilman kummallisia "pelleloikkia". Dee hyppäsi sellaisella ilmavaralla, innokkuudella ja energialla, että kaikkien läsnäolijoiden raipoilla avitusten sijaan he saivat vain vierestä ihastella, kuinka helposti ori selvitti aina vain isompaa ja isompaa tehtävää. Se näytti aivan leijuvan aina viimeisen okserin ylitse. Olin todella tyytyväinen näkemääni ja Dee vaikutti myös tyytyväiseltä itseensä :)

Sunnuntaina, eli eilen, olin suunnitellut loivaa laskua treeniin ja toki hevonen oli eilisen illan hyppyjen jälkeen pidettävä liikkeessä, jottei lihakset jumitu. Juoksutin orin kentällä sivuohjien kanssa. Ensiksi mietin ohjasajoakin, mutta hevonen vaikutti niin energiseltä jo karsinassa sitä valmiiksi laittaessa, että totesin tälle päivälle sivuohjat olevan parempi vaihtoehto, jossa se saa kiskoa omia voimia vastaan eikä mahdollista vetokilpailua minun kanssani.
Ennakointi oli kuitenkin turhaa, sillä vaikka hevonen oli energinen ja pirteä, se oli silti yllättävän kuuliainen ihan alusta alkaen. Annoin sen ensiksi ravailla muutamia kierroksia ilman mitään sivuohjia, jotta vertyy ja vasta kun lämmittely oltiin saatu suoritettua viritettiin ohjia ja aloitettiin siirtymis -työskentelyt. Eli perus käynti-ravia, ravi-laukka ja taas takaisin siirtymiset. Dee oli todella kuulolla kumpaankin suuntaan. Se lähti käskystä heti eteenpäin, mutta tuli todella hyvin myös takaisin, niin pyytäessäni. Meillä kun on ollut jarru yleensä kateissa tässä juoksutuksessa... Laukannostot sujuivat ihan kivasti. Alkuun tuli kumpaankin suuntaan vääriä laukkoja, sekä oikeaan ristilaukkaakin, mutta pian jalatkin oltiin saatu järjestykseen ja Dee teki todella sujuvia ja nopeita siirtymisiä laukkaan ja takaisin raviin.
Kestoltaan treeni oli lyhyempi, kuin mitä normaalisti, mutta tehokkuus parempi ja pakko aloitella muutenkin lepäilyn jälkeen kevyesti.
Loppukävelyt suoritimme pitkän kaavan mukaan, ja ilta ehtikin siinä välissä jo pimentyä ennen kuin takaisin talliin pääsimme.


Dee treenissä viime keväänä


Tänään suunnittelin ennen töihin menoa kivuta selkään ja tehdä mutamat siirtymiset kentällä ja käydä vähän tuulettumassa maastopoluilla. Sääkin näyttää edelleen suosivan, aurinko paistaa vaikka muuten aika rapsakka ilma onkin! :) Yritän saada järkättyä vähän tuoreampia kuvia meidän treeneistä, on vain hiukan haastavaa houlutella ketään kykkimään tuonne viileyteen enää tähän aikaa vuodesta.
Mutta ensi kertaan taas ja nautitaan näistä viimeisistä aurinkoisista syyssäistä!

ps. Huomisesta lähtien saamme vintille Deen naapureiksi Nina Fagerströmin hevoset, jotka tulevat Oslosta Helsinkiin HIHS:iä varten. Vau! Jännää :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Viikon kuulumiset

Nyt on hyvä päivä kirjoitella vaihteeksi ajatuksia tänne. Tuntuu, että viime aikoin kiireitä on ollut todella paljon, eikä koneelle ole juurikaan ehtinyt antaa ajatustakaan. Onneksi välillä näinkin.
Viikon kiireisiin on kuulunut normaali Deen hoidon lisäksi, ystävien näkemistä pitkien taukojen jälkeen, töitä tottakai, kodin sisustamista ja nyt muutamana päivänä ystäväni Pihlan Tino -hepan ratsastamista sillä aikaa, kun Pihla on lomailemassa vähän lämpöisimmillä mailla.

Lähdenpä nyt kuitenkin ensiksi kertomaan meidän viikon takaisesta maastoireissusta. Meillä taisi kaikilla olla todella kivaa, ainoastaan ei päästy Janitan ratsuineen yhteisymmärrykseen millä vauhdilla sitä matkaa nyt oikein taitetaan. Rankka reissu pienelle pojalle kuitenkin vedettiin, ensimmäisen kerran ratsain kaksi kertaa Dumin ympäri, mutta kyllä se taisi hommasta tykätäkin. Laukat nousi kivasti ja se ei pelännyt ylittää vastaantulevia lätäköitä eikä mitään ja mikä tärkeintä, iloitteluista ja vauhdista huolimatta itse pysyin selässä :)

Tämän päätteeksi päädyin siis ostamaan tuon Bruno -merkkisen estesatulan, jonka kanssa Dee on kulkenut niin vaaivattomasti ja ennenkaikkea tyytyväisenä.
Ja maastoreissun jälkeen päätin taas antaa pojalle pidemmästi vapaata, jospa kerrankin vapaapäivät aloitetaan siitä kun on mennyt pitkään hyvin. Deen päiväohjelma on ollut vaihtelevalla tavalla vähän tylsää, ainakin omasta mielestäni, olen vain kaksi kertaa kerennyt viikon aikana lähteä talsimaan tuonne mutavelliin sen kanssa, kaksi kertaa erittäin kevyesti liinan päässä sitä pyöräyttänyt ja muuten se onkin saanut tarhailla ja nukkua karsinassa. Välillä mietin, että kyllästyyköhän se, kun ei mitään tapahdu nyt yhtäkkiä ja omat kiireenikin ovat rajoittaneet seuran pitoa, mutta eilen taas sain varmistuksen, että aika tyytyväiseltä oripoika vaikuttaa: tulin talliin ja kurkkasin karsinaan jossa nukkui pienellä kerällä "pikkuinen" poika <3 Ja aivan unessa. Menin karsinaan, niin se ei viitsinyt muutakuin vähän silmiään aukaista, mutta ei lähtenyt nousemaan vaikka tulinkin sitä häiritsemään. Siinä pienen rapsutteluhetken aikana Dee kellahti vielä kyljelleen, aivan kuin koira sanoakseen "rapsuta vielä lisää". Ehkä se siis nauttii nyt vain oleilusta, onhan se aika paljon tehnytkin. Odottelemme vielä, että päästään sinne Järvenpäähän, jossa Dee saa hetken aikaa olla vain hevosena, syödä, ulkoilla, liikkua omaan tahtiin ja nukkua. Vielä ennen kuun vaihtoa olisi tarkoitus pari maastoreissua tehdä, ja ehkä yksi treeni maneesissa laukannostojen merkeissä, sekä yksi hyppy kerta. Irtohypytystäkin ollisi vielä kiva keretä järjestämään... Katsotaan kuinka moni asia näistäkin toteutuu.

Sitten vielä mietteitä tästä mun parin päivän hoidokista Tinosta, josta olen parilla sanalla aina välillä tainnutkin kertoa. Tino on siis saksalaisyntyinen estesukuinen ruuna, joka toimii ystäväni Pihlan kouluhevosena. On ollut todella kivaa ratsastaa säännöllisesti hevosta, joka osaa asioita, on varma, säntäilee harvemmin kuin tuo oma koltiainen, ja voi keskittyä siihen ratsastamiseen ja kokeilla verestää muistia kaikesta sileällä väännöstä, jota en ole päässyt aikoihin tekemään. Yritin erityisesti keskittyä omaan istuntaani, joka on viime aikoina Deen kanssa lähtenyt asettumaan vähän väärään suuntaan. Myös laukannostoja oli kiva treenata hevosella, joka osaa ne itse hyvin ja näin ehkä saan hyviä tunteita siitä miltä sen noston aina pitäisi tuntua Deenkin kanssa.
Viime päivinä sainkin kokeilla kaikkea mitä tästä suuresta ruunasta saa irti, ja ei voi muuta sanoa, kuin, että sen karsina möllötys saattaa ensi näkemällä hiukan hämätä. Oikeasti se on aika näyttävä hevonen, suurilla liikeradoillaan. Treenattu on pohkeenväistöjä; avoja ja sulkuja sekä ravissa että laukassa, tempon vaihteluita sekä muuten vain herkistelyää pohkeelle ja muille avuille. Myös Tinon suuressa ravissa istumistakin treenasin ja pärjäsin siinä yllättävän hyvin, kun keskityin asiaan ihan täysin :D Tuli sellainen olo, että vaikka esteratsastaja olenkin, niin kyllä tälläisellä hevosella vois käydä täräyttää mukavan helppo B tason kouluohjelman, hehheh! Mutta taidan pysyä silti niissä esteissä, myös Tinon kanssa, jonka hyppy on suorastaan räjähtävän voimakas. Vielä ei ole tullut eteen estettä, jota se ei olisi yli päässyt tai tehtävää, jota ei olisi sujuvasti suoritettu ja sen kanssa hyppäämisestä tulee todella upea tunne. Pihlan toiveesta ensi kaudella startataan Tinon kanssa muutamia esteluokkia, Pihlan ja Tinon koulukisojen ohella, josta olen aika innoissani!

Sen sellaista, ei mitään maata mullistavaa, mutta hevosihmisen arkea vain. Syysilmatkin painaa todella päälle, ja kesäihmisenä vihaan - VIHAAN kylmää, jääsadetta ja pimeää. En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset ovatkin niin alakuloista kansaa... täytyy alkaa itsekin napsimaan D -vitamiinia, jotta jaksaa pysyä pirteänä tämän kaamoksen edetessä. Omasta kunnosta ja hyviä ruokavaihtoehtoja olen yrittänyt suosia. Pitää paljon töitä ja muuta aktiviteettia touhuavana ihmisenä löytää hyvät ja terveyttä edistävät elämäntavat, sekä syödä riittävästi, mutta silti laadukkaasti, jotta jaksaa painaa. Lepoa ja riittävää unen saantia unohtamatta! Ensi kesäksi olen pistänyt varovaisesti itselleni tavotteita - kroppa rantakuntoon ja jos saisi itselleen treenattua sellaisen kunnon, että voisi startata Helsinki city maratoninkin :D
Vain näitä tavoitteita asettaessani itselleni näin yksilönä, sekä hevospuolella, jaksan painaa tuon talven läpi.

Kaikesta tästä kurasäästä huolimatta - hyvää syksyn jatkoa kaikille, pitäkää itsenne lämpimänä ja mieli valoisana, vaikka muuten talvi ei sitä valoa välttämättä niin paljon suokaan :)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Satulasotaa

Ypäjän jälkeen olemme jatkaneet oikean satulan löytämistä, joka on osoittautunut haastavaksi. Silmämääräisesti jokin satula sopii todella hyvin, mutta hevonen ei kulje sitten mihinkään tai jos kulkee, on tosi vastahankoinen tekemään yhteistyötä ratsastajan kanssa. Dee on niin herkkä hevonen ja kertoo pienemmästi karvan vinoudesta, mikäli se sitä häiritsee... ja välillä kertoo sen todella rankalla kädellä, nimimerkillä "pari kertaa taas viimeaikoina saanut tutustua maankamaraan lähemmin".

Kaikista maailman satulakokeiluista Dee on kulkenut yhden satulan kanssa paremmin kuin ikinä. Liekö sitten sattumaa, että juuri näinä parina kertana hevonen on ollut niin hyvä juuri tällä satulalla, ja sitten muiden satuloiden kanssa on mennyt sitten vaihtelevasti huonommin tai jopa ei ollenkaan. Joka tapauksessa viime tekstissäni kerroin parista satulasta, joista tämä Bruno merkkinen ranskalainen satula on ollut ainoa satula minkä kanssa ori on kulkenut mielellään, nostanut laukat kumpaankin suuntaan ilman pukitteluja tai muuta vastustelua. Vaikka kyseinen satula ei ehkä ihan 100% istuva muuten olekaan ja mietityttää jääkö se kuinka nopeasti liian kapeaksi edestä sille.
Näiden kahden satulan jälkeen on ollut vielä neljä muutakin penkkiä kokeilussa, ja yhtä Antareksen ihanan pehmeää penkkiä kokeilin kaksi kertaa, ekalla kerralla hypättiin pieniä ristikoita ja toisella kerralla Saarisen Omppu tuli pitämään meille pientä valmennusta. Antares istahti Deen selkään todella hyvin, se oli myös huomattavasti leveämpi, kuin Bruno ja sinne mahtui mukavasti lampaankarva romaani väliin eli toisin sanoen pientä kasvuvaraakin olisi tässä satulassa ollut. Satula oli mukavan pehmeä itselleni istua ja sen nahka ei ollut niin liukasta, joten siinä sai aika hyvän pidon persukselle vaikka ei kokopaikkaisilla housuilla ratsastanutkaan, mutta istuin oli kokoa turhan iso joka loi minulle sellaisen tunteen, että tilaa oli heilahtaa niin eteen kuin taaksekin aika lailla, sekä siivet olivat aika isot, joten en löytänyt mukavaa tukea.

Kaikesta istuvuudesta huolimatta Dee kävi todella kuumana hyppykerralla, jolloin satula oli siis ensimmäistä kertaa ratsastuksessa kokeilussa. En osannut sanoa, johtuiko kuumuus ja "vikurointi" mahdollisesti siitä, että pienessä maneesissa oli meidän lisäksi kolme muutakin ratsukkoa, joka toi lisähaastetta itsellenikin, kun joutui huutelemaan etukäteen mistä yritämme tulla ja mihin mahdollisesti voimme sännätä odottamattomasti, jotta muut ratsukot tajuaisivat pysyä pois tieltä... Hevonen hyppäsi tavanomaiseen tapaansa erinomaisesti. Sen kanssa on helppo löytää sopivat ponnistuspaikat, sillä Dee on sen verran fiksu, että osaa itsekin arvioida sopivia kohtia. Se on myös helpompi ja kuuliaisempi ratsastaa aina ennen estettä ja esteen jälkeen. Muutoin en saanu kauhea hyvää fiilistä tästä kerrasta. Välillä singahdeltiin ties minne ja saatiin yksi kouluratsukko vauhkoontumaan ja laukkaamaan maneesin päästä päähän holtittomasti - onneksi ratsastaja pysyi kuitenkin selässä kangista roikkuen... huoh.
Olin todella masentunut treenin jälkeen. Tuntui käsittämättömältä miten huonolta Dee tuntui taas ratsastettavuudeltaa, vaikka itse hypyt sujuivat hienosti ja teki ori muutamaan sunnanvaihdokseen sujuvan laukanvaihdonkin. Muut katsomassa olleet kaverini ihmettelivät kovasti masentunutta mielialaani, sillä heidän mielestään Dee sujui ja selvitti estetehtävät vaivattoman näköisesti. Ja satulan piti olla ainakin oikeatsi sopivan kokonen, eikä kinnata mistään. Tunne oli silti huono ratsastaessa, tuntui, että en saanut riittävää kontaktia hevoseen ja jos jotain taas pyysin enemmän, oli ensimmäinen vastaus taas jullittelu ja niskurointi.
Päätin sinä iltana, että hevonen saa tältä istumalta viikon tai jopa kaksi vapaata, johon kuuluu pelkkiä maasta käsin kävelylenkkejä ja irtojuoksutusta mahdollisuuksien mukaan. Onhan Dee tehnyt kieltämättä tasaiseen tahtiin koko kesän ja alku syksyn hommia, vaikka välillä pidempiäkin lepojaksoja on saanutkin.

Jo neljän päivän kävelyn jälkeen ori alkoi olla niin hiiltynyt jölköttelyyn, että sen käsiteltävyys alkoi olla rasittavaa taistelua. Annoin sen kuitenkin lepäillä kokonaisen viikon loppuun asti, jonka jälkeen tulikin ohjelmaan tämän Ompun ohjaama valmennus, jossa yritettiin katsoa miten hevonen kulkee näin vapaiden jälkeen ja miltä satula hänen mielestään näyttää. Taas satuttiin maanesiin sellaiseen aikaan, että siellä oli paljon muitakin ratsukoita ja ikäväksemme myös näitä vatipäitä, jotka suihkivat laukanvaihtoa meidän takaa ohittaen ja jotka eivät pyynnöistä huolimatta ymmärtäneet ilmeisesti ihan heidän omankin turvallisuuden puolesta, että ei ehkä kannata tulla meidän ohi niin että ratsastajan jalat lähestulkoon hipaisevat toisiaan. (Tässä syy miksi en ole edes viitsinyt mitään vakimaneesi korttia hankkimaan, sillä käytämme maneesia vain silloin kun on pakko, muutoin selviämme vallan mainiosti kentällä ja maastossakin, kun on sulaa.)
Dee tuntui heti alusta asti erittäin vastahankaiselta ja sellaiselta, että se räjähtää miljooniin osiin, jos pyydän siltä jotain. Laukannostot eivät onnistuneet tänään ollenkaan ja hevonen oli muutenkin levoton jo ympärillä olevasta häslingistä, sen ymmärrettäköön. Pikkaisen joutui myös laittamaan ori "ojennukseen" loppu vaiheessa, kun keskittyminen ja minun kuunteleminen oli sitä luokkaa, että en keksi edes sille asialle edes sanoja. Tämän jälkeen hevonen ryhdistäytyi ja kulki ihan ookoosti loppuun ja tuli muutama ihan hyväkin pätkä, mutta silti fiilikset eivät olleet hyvät. Ompun mielestä satula istui todella hyvin, niinkuin itsenikin mielestä. Olin jo tekemässä siis tästä satulasta kauppoja, kunnes onneksemme (näin jälkikäteen ajateltuna) emme päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen hinnasta ja päätin olla satsaamatta tämän tason satulaan tässä vaiheessa. Palautin suurimman osan satuloista tämän jälkeen pois, mutta jätin Brunon odottamaan vielä, sillä se oli ainut satula missä ori on kulkenut todella hyvin.

Seuraavana päivänä pääsin pitkän tauon jälkeen irtohypyttämään Deetä ja ai että se tykkäsi siitä! Se oli vain innoissaan alkuun siitä vapaana juoksemisesta ja oli ihan täpinöissään milloin päästetään se kujaan. Poika hyppäsi sujuvasti kaikki tehtävät mitä eteen rakennettiin, mutta korkeuksia en uskaltanut 110cm korkeammaksi asettaa pelkästään jo tauon takia. Pääasia, että hevoselle jää hyvä mieli ja että asia on helppoa ja kivaa, etenkin viime aikojen jälkeen,kun on tehty paljon asioita, jotka tuntuvat olevan sille vielä aika hankalia.

Sunnuntaina Dee sai välikävelypäivän ja vähän palautua kahdesta rankasta päivästä, ja eilen maanantaina otettiin Ompun kanssa jälleen treeni. Satulana toimi tällä kerralla siis Bruno. Juoksutin hevosen vielä ennen selkään nousua varuiksi, jotta näen miten se liikkuu liinassa satula selässä ja näen samalla millä mielellä se muutenkin on. Laukkojen nostot onnistuivat hyvin vasempaan kierrokseen, mutta oikeaan nousi alkuun aina ristilaukkoja, joista poika hermostui ja yritti epätoivoisesti vaihtaa myötälaukaksi. Itse pysyin rauhallisena ja pyysin aina takaisin raviin, josta hevonen sai itse keräillä taas itsensä, kunnes taas pyysin laukannostoa ja tulihan sieltä muutaman yrittämän jälkeen ihan kelpo nostokin, mutta huomaa, että tällä hetkellä vaikeaa on. Tätä tämä on nuorten kanssa, kun ne muuttuu ja kasvaa niin paljon, että ne eivät meinaa pysyä itse fyysisen kehityksen perässä. Toisena aikana ne on parempia kuin koskaan ja yhtäkkiä ennen helpot asiat muuttuivatkin hankalemmiksi.
Kun nousin selkään, hevonen tuntui alkuun hiukan varautuneelta, mutta hetken kävelyn jälkeen rentoutui ja rupesi kuuntelemaan. Nostin ravin ja ravailtiin ympäri maneesia ja Dee suorastaan liisi! Se tuntui niiiin hyvältä ja tätä tunnetta olen jäänyt pitkäksi aikaa kaipaamaan. Hevosta, joka kulkee rennolla kropalla ja mielellä eteenpäin, eikä vastustele jos pyydän jotain vaan yrittää reippaasti parhaansa mukaan. Laukannostotkin alkoivat pienen yrittämisen jälkeen onnistumaan. Heti kun itse nostin itseni istumaan suorassa ja hiukan jopa painoa siirtäen taakse päin, sain käsijarrut pois päältä. Minulle on nimittäin tämän suunnattoman pukittelun ja muun johdosta tullut automaattinen refleksi varautua pukittamiseen ja muuhun pitäen paino ja yläkroppaa edessä. Laukannostoissa jännityn, tunnen kun hartiani jäykistyvät ylöspäin ja kumarrun eteenpäin, jonka jälkeen pohje käy hitaaksi ja ennen kaikkea annan ristiriitaista signaalia hevoselle - eli pohkeella ja äänellä yritän saada hevosta nostamaan laukan ja kulkemaan eteenpäin, mutta istunnalla jarrutan tätä toimenpidettä istumalla hevosen edellä. On uskomattoman vaikea päästä tällaisesta tavasta eroon, kun siihen on jäänyt. Pään sisäinen valtataistelu suorastaan. Kun uskalsin istua taakse satulaan ja pyytää siitä laukkaa, nostot paranivat entisestään. Kaikista parasta oli kuitenkin se, että hevonen ei pukittanut lainkaan! Ei missään tilanteessa vaikka välillä meille tulikin kääntämisen suhteen pieniä informaatiokatkoksia. Sain myös itse onnistumisen tunteita, kun sain itseni istumaan kunnolla istuinluilleni, suoristamaan selkäni ja uskaltamaan nostamaan katseeni eteenpäin. Taas rullasi laukka pyöreänä vaivattomasti. Upeeta!

Satulaa vielä kokeilen maastossa tänään. Kolmas kerta toden sanoo, mutta luulenpa, että meidän penkki on löytynyt kaiken sen epätoivoisen etsiskelyn jälkeen. Ei ole helppoa ei. Ei pidä yhtään vähätellä varusteiden istuvuutta, ei varsinkaan nuorilla hevosilla, joiden pitäisi oppia, että ratsastus on kivaa!

Talveksi löysimme Järvenpäästä tallipaikan meille. Treenailu jatkuu miten jatkuu, mutta ainakin ensi kuussa Dee saa tarhailla aamusta iltaan ja syödä heinää, eli lomailla aika rutkasti, kunnes taas ruvetaan virittelemään. Viimeistään huhtikuussa palaamme Tuomarinkylään, ellei aikaisemmin tallipaikkaa vapaudu. Myös pientä suunnittelua treenailun suhteen on muutenkin, saas nähdä vaan miten saan kaikki asiat hoidettua... siitä en paljasta vielä tässä vaiheessa enempää, vaan katsotaan onko suunnitelmani mahdollinen toteuttaa... ;)