perjantai 25. marraskuuta 2011

Väliaikatietoja

Päivitetääs taas meidän tilannetta sitten viime kerran, jolloin taisinkin olla repimässä hiuksia päästäni hevosen kengättömyydestä johtuvan ontumisen johdosta.

Nyt alkaa näkymään valoa tunnelin päässä. Dee kävelee normaalisti ja liikkuu jäykkyyttään lukuunottamatta liinan päässä puhtaasti! Parisen kertaa olen varovaisesti liinatyöskennellyt sen kanssa, ja yhden kerran jo jopa sivuohjillakin ja hevonen vetreentyy kerta kerralta enemmän ja ajoittain taas liikkuu ihan kivastikin. Yhden kerran olen myös irtojuoksuttanut kentällä, ja taisi tehdä hyvää, sillä ori juoksi kuin viimeistä päivää ainakin puoli tuntia kenttää päästä päähän...... Mutta jee, kengät pysyivät jalassa tässäkin touhussa, eli hyvin menee ;)

Hieronta on ensisijainen juttu, mikä minun on saatava järjestettyä pojalle, mutta näyttäisi siltä, että pikainen ulkomaan visiittimme Irlantiin kuun vaihteessa sekoittaa vähän tilannetta ja alkuperäistä suunnitelmasta poiketen hierontaa joudumme siirtämään marraskuun lopulta joulukuun puolelle.

Iloisia uutisia myös kuljetuskaluston kamaralla, saimme avopuolisoni kanssa ostettua kunnon neliveto maasturin toiseksi autoksemme, joten nyt ei pitäisi pienet lumimyräkätkään vaikeuttavan hevosen vetoa. On aavistuksen mukavampaa muutenkin suunnitella erilaisia ajomatkoja, kun on oma vetoauto, eikä aina tarvitse lainailla kavereilta... Etenkin, kun ensi kaudella on tiedossa enemmän vedettävää jo yhteisen ensimmäisen kisakautemme merkeissä. Vielä pitäisi traileri hankkia, mutta se jääköön vielä suunnitelmaksi, on niitä rahareikiä tällä hetkellä muutenkin ihan riittävästi.

Ratsastamaan olen päässyt viime aikoina ihan mukavasti, mm. iso puoliveri Tinon kanssa on tullut hetkiä vietettyä. Viime viikonloppuna osallistuimme esimerkikisi Jenny Erikssonin valmmennuksiin Trans Sport horsesilla Tinon omistajansa ollessa kipeenä ja näin estyi itse osallistumasta. Oli kiva päästä Tinolla ratsastamaan ihan koulupenkillä ja kunnon kouluvääntöä, vaikka mitään uutta en oppinut ja ihmettelin hiukan valmennusten hintalaatusuhdetta, mikä ei mielestäni aivan kohdannut. Jokatapauksessa pääsin taas etsimään kadonneita istumislihaksiani harjoitusravien merkeissä, ja kuten olen maninnutkin, Tinon ravi on iso ja aika haastava. Olin kuitenkin aika tyytyväinen siihen miten suoriuduin oman istuntani kanssa, vaikka muuten ruunan raakuuden takia monet tehtävät jäivät suorituksiltaan meiltä vähän "vajaiksi". Olisin muutenkin halunnut ratsastaa hevosta enemmän "nenää ylöspäin", kuin hakevan sille keinolla millä hyvänsä pyöreää muotoa, jossa se helposti valahtaa vain pitkäksi etupainoiseksi... siitä sitten yritä lähteä tekemään avoja tai väistöjä. Valmentajan ohjeistus oli kuitenkin tämä ja niillä menin, ja kyllä minulle jotain työkaluja jäi käteenkin tämän ison hevosen ratsastamiseen, mutta ennen kaikkea seuraavan kerran tämän hevosen selkään noustessani jatkan keskittymistä siihen, että saan sen nenän ylös ja painoa enemmän takaosalle, vaikka se itse muoto siitä vähän kärsisikin. Erittäin opettavaista oli mennä vähän kokeneemmalla hevosella vaikka Tinokin kääntyy muistaakseni ensi vuonna vasta 7 -vuotiaaksi. Ja ratsastukset jatkuvat varmasti pian Deenkin kanssa, sillä pikkuhiljaa sen liikuntaa on alettava lisäämään ja satulaa selkää laittamaan :)

Joulukin lähestyy uhkaavasti ja nyt pitäisi alkaa miettimään lahjahankintoja läheisille ja ystäville. Omalle lahjatoivelistalle kuuluu ykkösenä uusia ratsastus- ja tallivaatteita ja miksei lahjakortteja muihinkin vaateliikkeisiin. Tuntuu, että olisi jo aika päivittää taas omaa vaatekaappia, kun aina se kaikki ylimääräinen jostain kumman syystä menee näiden eläinten tarpeisiin. Rahaa en halua lahjaksi yhtään, sillä se on jo nähty, etten sillä saa koskaan itselleni mitään kivaa ostettua vaan se menee laskuihin ja bensoihin... Mutta iloista joulunodotusta kaikille! Minä lähden perheen kanssa tänään kuuntelemaan Vesa-Matti Loirin joulukonserttia eli aika ihanaa! :)

maanantai 14. marraskuuta 2011

Talven treenisuunnitelmia

Nyt kun ei ole mitään oikeastaan tapahtunut viimeisen kahden viikon aikana, on ollut todella antoisaa vain lukea muiden blogeista heidän treenailujaan ja kehitystä. Erityisesti tavoitteellisesti treenaavat ratsukot ovat aina mielenkiintoista seurattavaa ja tämä uusi nykyajan blogikulttuuri mahdollistaa helposti tällaisten mielenkiintoisten ratsukoiden treenien ja valmennusten seuraamisen. Samalla on herännyt itselleni ajatuksia omista suunnitelmistamme vähän tarkemmin, miten lähdetään liikkeelle, kun saamme tämän lomailujakson päätökseen.


Minä ja Dee heinäkuussa 2011


Aivan alkuun lähdemme lihashuollosta liikkeelle, ja olen ottanut yhteyttä erääseen hierojaan, jota meitä sileällä auttanut Omppu suositteli. Olisi kiva saada vakituinen hieroja meille jatkossa, joka olisi riittävän ammattitaitoinen ja pystyisi antamaan minulle vinkkejä ja työkaluja hevosen fyysisen kunnon kehittämiseen ja ylläpitoon. Haluan saada Deelle hierojan katsomaan hevosen läpi ennen kuin lähdemme treenaamaan talvikaudella nelivuotiskevättä kohden, jotta mahdolliset jumit löydetään nyt ja saadaan myös ennaltaehkäisevää lihashuoltoa. Tästä aihepiiristä etsinkin luettavaa materiaalia enemmän ja aihe kiinnostaa minua kovasti. Ehkä joskus innostun itsekin kouluttautumaan tällä saralla, aina välillä on käynyt mielessä, eikä koulutuskaan olisi kovin pitkä.

Huomenna saamme Deelle etukengät takaisin jalkaan, ja toivotaan niiden pysyvän nyt viime kertaa paremmin kiinni, ettei kengittäjälle ihan heti tarvitse uudestaan soitella.

Tämän jälkeen aloitan kevyen liikuttelun maastakäsin, jotta hevonen pysyy notkeana ja virkeänä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Kun olemme saaneet hierojan käymään katsomassa hevonen läpi, aloitamme tulosten mukaan kevyesti ratsastaen. Oletan, että joulukuun alkupuolella päästään jo selkään takaisin. Joulukuu otetaan kuitenkin loppuun asti melko rennosti letkistäen hevosta.

Tammikuun alusta aletaan enemmän keskittymään varsinaiseen treenaamisen. Lisää tasapainoa ratsastajan kanssa, terävyyttä avuille, lisää vaihteita, kunnon kohotusta, intervalliharjoituksia, hyppytreenejä - toivotaan, että päästäisiin Nevalan kurssille tammikuun aikana ensimmäistä kertaa.
Joudutaan kuitenkin ottamaan tammi-helmikuussa huomioon mahdolliset pakkaslukemat, jotka ainakin viime vuosien mukaan on ollut yli -20 astetta. Niillä keleillä tulee väkisin enemmänkin hidastempoisempaa treeniä ilman liiallista hengästyttämistä. Leuto syksy antaa kuitenkin toiveita siitä, ettei tuleva talvikaan olisi niin anakara mitä on ollut. Lunta tosin saisi tulla, että päästään hangille liikkumaan! Mikä onkaan parasta jumppaa, kuin hankityöskentely!

Ruokintaa täytyy myös miettiä, lähdetäänkö sitä muuttamaan treenien muuttumisien myötä.
Ai että tämä hevosen treenaus on mielenkiintoista!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Masentava marraskuu

"Laitanpa vielä yhden suosikkini estekentiltä. KWPN ori Hickstead (Hamlet - Ekstein - Ulft). Erittäin nopea ja jopa räjähtävän näköinen pieni ori. Ei varmaan myöskään esittelyjä kaipailisi, mutta sanotaan nyt, että henkilökohtainen Olympia kultamitali Honkongissa 2008 meni oikeeseen osoitteeseen. Prossimitali viime vuoden Kentuckyn MM:ssä sekä Aachenin GP voitto vahvisti, että hevonen (sekä ratsastaja) ovat todentotta vielä parinkin vuoden jälkeen huippuvireessä.



"


Tämän vuoden helmikuun 16. pvä julkaisin blogissani tekstin Täydellisiä hevosia, josta äsköisen pätkän kopioin tähän. Ei varmaan ole mennyt ohi korvien keneltäkään Hicksteadin kuolema Veronan World Cup radan jälkeen Italiassa... Enpä olisi uskonut vielä helmikuussa tuota ylläolevaa tekstiä kirjoittaessani, että vielä samana vuonna näin tapahtuisi.

Henkilökohtainen suosikkihevoseni maailman kärjestä kuoli niin järkyttävällä tavalla yllättäen kaikkien silmien edessä, että aivan omaa selkäpiitä karmii, kun tajuan taas kuinka nopeasti elämä voikaan olla ohi - niin oman hevoseni, itseni tai jonkun läheisenkin. Surullinen mieli valtaa jälleen pitkäksi ajaksi, ja jotenkin tämä talven alku ja pimeys, tämä aika vuodesta, saa itseni muutenkin todella synkkenemään ja masentelemaan. Osa ihmisistä, jotka minut tuntee, varmasti tietävät tähän syynkin ja se ei ole pelkästään vähenevä auringon valo...
~Rest in peace Hickstead~

Deen ensimmäinen lomaviikko on mennyt niinkin railakkaasti, että mutarallin ohessa tarhassa oripoika tiputti etukenkänsä. Eihän siitä kengityksestä ollutkaan kuin viisi päivää, kun popot oli heitetty sinne saviseen tarhaan... eikä niitä sieltä ole löytynytkään vaikka vähän on yritetty sillä silmällä etsiä.
Juttelin alkuun kengittäjämme kanssa, että olisi voinut olla viisas ja jättää vielä silloin pienemmät kengät tiukemmalla sovituksella jalkaan, jotta ne ei noin herkästi olisi tippuneet, mutta on se hyvä olla näin jälkeen viisas... Nythän asialle ei voinut enää mitään ja oli syytä miettiä vaihtoehtoja - laitetaanko kengät uudestaan etusiin, joista ne ärsyttävimmässä tapauksessa tippuu jälleen vai antaisiko olla kuukauden ilman kenkiä. Tarhan pohja nyt on pehmeää kuin mikä, joten kavio ei pääsisi kulumaankaan.

Noh tuolla suunnitelmalla lähdettiin sitten liikenteeseen, eli Dee sai olla ilman etukenkiä, kun kerran kävelikin ihan ookoosti ilman.

Nyt viikon kengättömyyden jälkeen liikkuminen on kuitenkin muuttunut todella huonoksi. Ori ei mielellään liiku tarhassaan, johtuuko sitten mudasta vai siitä, että jopa sillä alustalla kavion pohjat ovat herkät ja se aristaa niitä. Huoh... sama kuin seisoisi karsinassa päivät pitkät, yhtä paljon liikkuu tällä hetkellä tarhassaan.
Laitoin orin liinan päähän ja tutkiskelin sen liikkumista niin. Virtaa olisi vähän liikaakin, mutta hevonen liikkuu niin pahan näköisesti, että päätin siltä seisomalta, että ne popot on laitettava takaisin jalkaan. Pidemmän päälle tuollainen liikkuminen tekee hallaa lihaksistolle, jonka pitäisi nyt näin loman aikana rentoutua ja päästä kasvamaan levossa. Myös hevosen mieli on selkeästi vähän maassa nyt. Sitä kiukutti mennä takaisin tarhaan, kiukutti mennä vesikarsinaan pesulle, kiukutti tehdä lähes kaikkea. Kiukutus tarttui siitä sitten itseenikin, kun tajusin kuinka väärän johtopäätöksen olen tehnyt taas tämän eläimen kanssa. Perhana, kun sitä ei osaa tehdä järkeviä ratkaisuja ajoissa, ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että hevoselta meinaa  pinna revetä!!!
Nyt sitten se saa kengät takaisin jalkaan vasta viikon päästä tiistaina. Siihen asti se joutuu kärvistelemään... Tekisi mieli hakata omaa päätä näihin näppäimiin ja kirjoittaa punaisella isolla veden kestävällä tussilla omaan otsaan LOSER!

Kunnes etukengät on saatu jalkaan takaisin, suunnittelin, että aloitan kevyen liikuttelun kolmisen kertaan viikkoon. Pelkkä tarhassa möllötys ei selkeästi ole tämän hevosen pääkopalle sopiva juttu oli sitten kuinka iso ruohotarha vain, joten täytyy keksiä sille aina välillä tekemistä. Lisäksi, sen on hyvä päästä myös kevyesti liikkeelle muutenkin, jotta paikat pysyy vetreinä. Eikä tarkoitus ole tietenkään pudottaa kuntoakaan, jonka olemme vaivalla sille kasanneet. Satulaton loma jatkuu kuitenkin silti, eli mitään kovin järisyttävää, saatika raskasta liikuntaa ei ole luvassa. Kunhan pääsee vetristelemään paikkoja ja mieli pysyy iloisena. Kuun loppuun yritän saada myös Deelle hieroja-ajan, jotta päästään tsekkaamaan läpi kaikki lihakset ja avaamaan mahdolliset jumit.

Jotta tämä postaus ei mene pelkäksi synkistelyksi, niin iloisia ja jännittäviäkin uutisia on luvassa nuorien hevosten osalta :) Ennen joulua minua on pyydetty muutamien satulaan totutettavien hevosten selkään. Näitä on mm. parisen kappaletta Fidertanzilaista nuorta puoliveristä sekä kaverini Miljan hieno esteponi, kaikki vuosimallia 2009. Myös ratsastajaan totuttamani ja sisäänratsastamani hannoveritamma Sancenza (s. 2007) tulee ratsastukseeni ainakin talveksi. Se on ikäisiään jonkin verran jäljessä, koska varsoi tänä vuonna komean orivarsan London Baronista, joten päästään aloittamaan varmaan aika perusjutuista mitä Deenkin kanssa olemme tässä hionneet viime kuukausina. Kivaa saada lisää kokemusta uusista nuorista!


Minä ja hann-tamma Sancenza 2,5 -vuotiaana tammikuussa 2010, toista kertaa ratsastaja selässä! :)


Lisäksi tällä viikolla vuorossa 7v. pv-ruuna Tinon kanssa estetreeniä. Toivotaan vain, että itse saisin itseni kuntoon tästä flunssasta, joka iski lopullisesti minuun pari päivää sitten nostattamalla kunnon kuumeen. Eli tällä hetkellä olen saikulla ja antibiotilla. Yritän kaikin tavoin malttaa mieleni, ja pysytellä sängyn pohjalla, mutta se on niiin vaikeaa, kuten arvata saattaa!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lomailua part I

Jo puolessa päivässä oli oripoika ehtinyt juuri pesulasta tulleet loimensa kurata saveen. Myös häntä oli harmaan mudan peitossa puoleen väliin ja valkoisia sukkia ei juurikaan näkynyt. Mutta Dee näytti pirteältä ja tyytyväiseltä uuteen ympäristöönsä ja siihen, että sillä on ruhtinaaliset tilat juosta nurmitarhassaan :)


Dee tutkii reviiriään...


Dee huomasi minut :)

"Tuun sun luo niin nopee kun uskallan tässä mäessä juosta!"


<3





Deen karsina- ja tarhavierustoveri Miro


Valppaana, mitä tallin ympäristössä tapahtuu!

Näissä rauhallisissa merkeissä lomailu alkanut. Nuorella hevosella on upean paljon tilaa liikkua, sekä lihakset että mieli pääsee levähtämään ensimmäisen vuoden ratsun oppikoulusta.

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot