maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää uutta vuotta 2013!

Olin jo kirjoittamassa Deen ja minun kuluneesta vuodesta, mutta vaikka vuoteen mahtui onnistumisia ja tavoitteiden osittaista saavuttamistakin, meni vuosi suurimmalta osalti pilalle alkaen aina omien välilevyongelmieni alkuvuodesta, aina Deen selkäongelmiin, talliongelmiin ihmisten ja tallin pidon kesken ja lopulta toetamus siitä, ettei sitä aijottua noviisia nyt vain tänä vuonna tulla hyppäämään, kun pitää keskittyä hevosen hyvään mieleen ja lihottamiseen.

Pyyhin lopulta tekstin roskakoriin, kun tajusin etten edes halua kirjoittaa sitä. Enkä vain jaksa teeskennellen kirjoittaa pelkkiä hyviä asioita vuodesta, kun rehellisesti vuotta miettiessä tulee vähän paha mieli siitä kuinka kaikki kaikenkaikkiaan meni. Sain todeta, että ihmiset joihin ensi näkemän jälkeen luotin, eivät olleetkaan luottamuksen arvoisia ja tämä sama meininki levittyi myös tänne blogiin, kun sitä alkoi joku/jotkut tietyt henkilöt sabotoimaan. Törmäsin tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti törkeisiin ja kieroihin ihmisiin ja kaiken tämän lisäksi tietenkin oman terveyden kanssa sain viime keväästä asti kamppailla aika täysiä, joten ei ole ollut kovin helppoa pitää samalla itsestään huolta ja samalla yrittää pitää huolta 600kg eläimestä, joka asuu kotoani 50 kilometrin päässä.

Syksyllä sekä minä, että hevonen oltiin "aavistuksen" väsyneitä tästä kaikesta. Tein ratkaisun helpottaakseni omaa ja hevosen oloa ja lähetin hevosen ulkomaille treeniin, joka on ollut paras päätös pitkään aikaan. Yksi isoimmista ja raskaimmista päätöksistäni oli myös ruunauttaa hevonen marraskuussa, kun mietin jatkoa ajalta, jolloin hevosen pitäisi jälleen asua Suomessa.

Oma stressitaso on laskenut jo tässä ajassa hirmuisesti, kun on saanut viettää aikaa enemmän ihmisten kanssa, joille ei tarvitse jatkuvasti selitellä kaikenmaailman tekemisiä, sekä ennen kaikkea viettää paljon kotona aikaa vaan itselleen, lukien koulukirjoja ja ottaen etäisyyttä kaikkeen. Lottopotti ratsastuksen suhteen on ollut Zorro -ponin estepilotiksi ryhtyminen! Tämä projekti antaa minulle energiaa ja valmiuksia valmistautua Deen kotiin paluuseen ja tulevaan kisakauteen. Lisäksi projekti on kaiken stressin jälkeen suoranaista terapiaa, kun on mukavia ihmisiä ympärillä ja kaikki puhaltaa yhteen hileen.

Toivon todella, että ensi vuosi sujuu paremmin ja näitä notkahduksia tietenkin tarvitaan, jotta ymmärtää elämässä eri asioiden arvon ja näistäkin asioista on opittu ja on pakkokin ottaa opikseen. Olen todella kiitollinen siitä, että oma kuntotaso on alkanut kohentumaan ihan silmiinpistävän paljon vaikka vielä työtä onkin ja en halua siitä ottaa paineita vaan edetä omalla painolla.

Vuosi 2013 alkaa hyvissä merkeissä, ensiksi on luvassa Nevalan estevalmennus viikonloppu ponin kanssa ja aika pian myös lähtö Hollantiin häämöttään! Keväällä pääsen näillä näkymin starttaamaan Deen kanssa ja aloittamaan yhteisen kisauran sen kanssa ja myös Zorro -ponin kanssa on kehittynyt kaikenlaisia suunnitelmia...! Ensi vuotta odotan jotenkin niin innolla, että se antaa ihan hirmuisesti voimaa arkipäivään ja omaan kehittämiseen ratsastajana!

Blogini on nostattanut suosiotaan tänä vuonna ihan hirmuisesti, lukijoita on tullut lisää kymmenkertainen määrä, rekisteröityneitä lukijoita on tällähetkellä 166, bloglovinin kautta seurailee muutama ja anonyymisti toiset reilu 100 kappaletta arviolta lisää, ja se on kyllä ihan päätähuomaava luku minulle. Muistelisin, että blogia oli avattu tasan vuosi sitten reilut 5000 kertaa, kun tänäpäivänä luku on lähemmäs 54 000(!)  katselukertaa - en ole kauhean hyvä matikassa jaksaakseni laskea, kuinka suuri nousu vuoden takaiseen tämä on ollut, mutta en olisi ihan tuollaisia lukuja odottanut :)
Blogia avataan keskimäärin tänäpäivänä n. 300 kertaa päivässä ja luku kasvaa kaikenaikaa, ihan hullua, suorastaan pelottavaa...

Bloggailua jatkan ensi vuonna toivottavasti entistä ahkerammin, joten kolmen vuoden oma treenipäiväkirja projektini saa jatkoa edelleen. Kirjoittelua jatkan niin pitkään, kun se tuntuu kivalta ja on innokkuutta kirjoittaa! Toivottavasti muutkin saa tästä blogista hyviä lukuhetkiä itselleen :)

Haluan toivottaa kaikille paitsi lukijoille, myös henkilöille, jotka ovat tsempanneet minua tänä vuonna vaikeuksien yli


 Toivottaen:


lauantai 29. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset hypyt!


 Tänään oli sitten tämän vuoden viimeiset hypyt. Eipä olisi uskonut alkuvuodesta, että se olisi tällaisella pienemmän muotoisella kaverilla, eikä Deellä! Siksi elämä onkin ihanaa, kun ei tiedä mitä esimerkiksi taas seuraava vuosi tuo tullessaan! Ajattelin vielä huomenna kirjoittaa koosteen koko vuodestani Deen ja minun osaltani, mutta mennään nyt takaisin tähän päivään ja ERINOMAISESTI sujuneisiin hyppyihin.
Itseäni taas soimaan hiukan, itsekriittinen kun olen, mutta siksipä sitä harjoitellaan, että voisi tulla paremmaksi ja paremmaksi, ja kehittyä ratsastajana ja kunkin hevosen kanssa ratsukkona.

Ponpon odottelemassa tarhassaan :)


Varmaan moni muukin sen tänään huomasi, mutta ilma oli ihan mieletön ja talvinen luonto erityisen kaunis, kun puut oli kuurasta valkoisina ja auringon valo paljasti repaleisen sumuverhon maisemassa, joten oli pakko napata siitä kuva. Ja etenkin auringon takia oma fiilis oli hirmuisen hyvä tänään - se valo tekee vain niin ihmeitä!

Poni virittelikin itseään tarhassa sinne saavuttuamme parhaan kaverinsa Murden kanssa, eli jahtasivat toisiaan takaa ja repivät aina välissä ponin takkia riekaleiksi - Milja tykkää....... :D Aikamoisia touhuttajia ne on yhdessä, vaikka aika vähän itse niiden juttuja näenkään, mutta kuullut sitäkin enemmän :)

Pitemmittä ihmettelyittä ponin haku matkavarustuspuuhiin, muut varusteet mukaan ja poni kyytiin. Ja aikaa tähänkin ehti vierähtää jokunen tovi, joten liikkeelle päästessämme sai todeta, että ehkä vähän enemmän olisi voinut taas siihen matkustamiseen varata aikaa. Mutta ei auta kiirehtiä tien päällä, vaan ajella rauhallisesti ja saapua perille sitten kun saavutaan.


Murde kattelee taustalla "mä voisin kans tulla mukaan!"





Paikan päälle saavuttuamme ponille suitset päähän, traikusta purkaminen, loimien riisuminen, satula selkään ja kävelemään. Se tuntuu jo aivan tietävän, mitä sinne oli tultu tekemään ja selkään päästyä olikin hauska huomata, että oripoika on niin innoissaan, ettei se malta edes alkuraveja kulkea rauhallisesti vaan tarjosi joka käänteessä laukkaa. Näin nuorta hevosta ei viitsi hirveästi jäädä pidättelemään, koska on aina kiva, jos ne on noin iloisia siitä työstä mitä ollaan lähdetty tekemään, joten aika pian annoin ponin laukata maneesia ympäri itse pysyen kevyessä istunnassa.


Eikös ole magee otsapanta, ei ihan joka pojalla nää tällasta, hehheh! :) Koristelut ovat jouluista jääneet, enkä sitten viitsinyt purkaakaan, kun oli niin hieno - valkkukin "tykkäs" ;D



Jo heti alusta asti Zorro tuntui hirmuisen terävältä, painoi jopa vähän kuolaimeen, mutta liikkui aika kivasti ryhdikkäänä kantaen itse itseään. Se oli todella herkkä pohkeelle ja vastasi mukavasti pidätteisiin, joten alku lämmittelyjen jälkeen oli aika hyvä ja toiveikas tunne tulevasta treenistä!

Aloitettiin hypyt kavaletilla diagonaalilla, jonka edessä oli yhden laukka-askeleen päässä apupuomi ja toinen apupuomi vielä vajaan kolmen metrin päässä esteen takana auttamassa löytämään hyvää ponnistuspaikkaa, sekä toisaalta hahmottamaan ponia ja auttamaan sitä löytämään hyvä hyppykaari, ettei se lävähtäisi niin pitkäksi hypyn jälkeenkään. 



Yhden ensimmäisen haparointihypyn jälkeen alkoi homma pelittää, ja saatiin ihan nappi lähestymisiä ja laukatkin vaihtuivat vielä tässä vaiheessa kavaletin päällä. Kavalettia nostettiin pian 70cm pystyksi, joka tultiin pari kertaa, jonka jälkeen 80cm okseriksi, josta apupuomit jo otettiin pois. Ekan kerran okserilla poni taas vähän ihmetteli, enkä ollut itse riittävästi tukemassa sitä, että se rohkenisi hyppäämään siitä mistä alunperin pitikin, vaan taas tuli sellainen hölmö puolittais "varmuusaskel", jonka ansiosta sitten tasapainokin vähän meni koko paketista. Vaikka ylitse kuitenkin mentiin, taisi siinä ylimmäiset puomit tulla matkaan. Paljon kehuja ponille, että se silti uskalsi kuitenkin vaikeuksista huolimatta yrittää ja kierros uudestaan. Tässä vaiheessa jokin loksahti vain ihan kohdilleen ja hypyt alkoivat kulkemaan kuin ajatus. Näin jo pitkältä hyppypaikat, poni oli kympillä menossa ja tuntui itsevarmemmalta kuin koskaan, meillä oli hyvä terävä laukka sekä hyppyä ja sitä toivottua hyppykaarta alkoi pikkuhiljaa löytymään! Ihan super fiilis!

(Tässä vaiheessa meidän kamera oli jo ihan syväjäässä, ja luulin jo ettei meille tullut videoita, paitsi Miljan avokin Pekan kuvaamana omaan videonkameraansa, josta en pystyisi tähän hätään mitään videoita laittamaan, mutta onneksi Timo oli muistanut vanhan hyväksi todetun kuvaustavan, eli ihan perus kännykkävideota peliin vaikka pahemmin zoomailemaan ei pysty. Saatiin siis kuitenkin aikaiseksi jonkinlainen lyhyt videokooste, joka näkyy alempana...)




Okserin jälkeen otettiin muutama hyppy yksittäisellä sinisellä pystyllä kohti lyhyttä sivua, josta kaarre vasemmalle ja tullen sama yksittäinen okseri samasta suunnasta, mistä aloitettiinkin hyppääminen. Ekalla kerralla toin hiukan lähelle pystyä, mutta jo toisella kerralla tuli parempi lähestyminen, kun Antin ohjeiden mukaisesti otin jo pidätteen ennen, kuin suoristan kohti pystyä, jolloin voin enemmän ratsastaa pohkeesta eteenpäin pystyn edessä ja saada sujuvamman lähestymisen sille ilman, että tullaan liian juureen ja joudun ennen estettä niitä turhia pidätteitä ottamaan.

Kun tehtävä sujui kuin vettä vain, otettiin kuvioihin lisää tehtävää. Eli samaisen sinisen pystyn jälkeen otettiin kaarteen jälkeen pitkän sivun suuntaisesti sijaitseva pysty, jonka jälkeen jatkettiin loivasti kaartaen diagonaalilla sijaitsevalle okserille. Tämä tehtävä sujui alusta asti tosi hyvin, vaikkakin ekalla kerralla pystyltä laskeuduttiin väärässä laukassa, jonka korjaamisen johdosta tarvittiin yhden ympyrän verran lisää aikaa, mutta parempi korjailla rauhassa ja saada onnistunut lähestyminen, jotka kaikki ovat tärkeitä rakentaessa nuoren hevosen itseluottamusta hyppäämistä kohtaan.

Seuraavaksi oli vuorossa taas kolmen esteen linjaa, joka lähti toisen lyhyen sivun kaarteesta loivasti punaisella pystyllä, josta suoristaen neljä laukka-askelta - vihreä pysty - kolme laukkaa - keltainen okseri. Ekalla kerralla poni tuntui taas hetken siltä, että sitä jännitti ja se alkaa silloin myös helposti kiemurtelemaan lähestymisessä. Tällä linjalla tehtiin noin neljä - viisi toistoa, ja annettiin sitten taas käynnissä ponin huilia, kun se suoritti ensiksi tehtävän suorana ja sujuvasti. Kokoajan selässä tuntui aika hyvältä, vaikka tarkkana saikin olla, että poni pysyy pohkeen ja ohjan välissä, ja että saan sen vihreän pystyn ja okserin välissä vielä kokoamaan mielensä ja rohkaistumaan hypätä vielä tämä okseri, kun okserit tuntuu olevan ponin mielestä niitä jännittävimpiä esteitä. Parilla kerralla tuli puomi matkaan pystyillä, mutta okserille se tuli aina tosi hyvin ja teki ihan hyviä hyppyjä sille! Tuntui siltä, että se on taas ottanut askeleen eteenpäin esteratsuna ja ymmärtää näiden perättäisten esteiden idean ja tuntuu ihan tykkäävänkin, vaikka haastetta näissä tehtävissä nuorelle onkin.

Sitten vielä viimeisenä tehtävänä otettiin ensimmäistä kertaa sarja mukaan kuvioihin. Sitä ponilla ei olekaan vielä koskaan hypätty, mutta en uskonut enää tässä vaiheessa senkään koituvan ongelmaksi. Kuitenkin huomasin tässä vaiheessa laukan nostettua, että nyt alkoi taas ponilta puhti ja terävyys aavistuksen loppua ja siihen vielä oma varmistelevat pidätteet, niin laukka kuoli jo kaartessa, johon piti ottaa alle hyppy pienellä pystyllä, josta suoralla linjalla lähestyminen sarjalle, missä a -osana oli sini-valkoinen okseri ja b -osana pysty. Ja tässä vaiheessa, kun ponilla alkaa olemaan puhti pois ja vielä outo vaaleasininen okseri oli taas vähän jännittävä, niin se ei enää vastaa odotetulla tavalla eteenpäin, joten tultiin ihan hassusti esteelle, josta kuitenkin valtavalla loikalla ylitse. Jäin itse jälkeen hypyssä (tyhmä minä) ja yritin epätoivoisesti auttaa hypyssä ja annoin ponille kaiken ohjan, etten vain häiritisi sitä suusta hypyn aikana siinä täysin kyllä onnistumatta ja käytännössä b -osalle tuntumaa suuhun ei ollut ollenkaan, mutta yritin vain pitää pohkeet lähellä ja pysyä mukana. Vielä toisen kerran samanlainen hölmö lähestyminen - tulin liian pienessä laukassa ensimmäiselle pystylle, jonka jälkeen en saanut enää ponia reagoimaan jalasta eteen, jolloin jäätiin aiottua kauemmaksi okserista, pitkältä lähtevä laaka hyppy, itse taas olin odottanut vielä yhtä askelta ja taas sama pelastusyritys: ohjaa ponille niin paljon, etten vaan häiritse sitä.
Kolmannella yrittämällä sain Antilta neuvon, että minun pitää saada jo kaarteessa tässä vaiheessa laukata enemmän ja saada kaarre loivaksi, jotta pystylle tulee hyvä hyppy, eikä pysty tiputtaisi meidän laukkaa kokonaan pois vaan eteenpäin ajamisen sijasta saisin ennen sarjaa pitää vaan pohkeen lähellä ja ylläpitää sitä hyvää laukkaa tuntumaa vasten, jolloin väli ei jäisi liian pitkäksi ja tällä kolmannella yrittämällä sarja onnistuikin jo paljon paremmin.

Parin minuutin lepokävelyt ja vielä toisto sarjalle, joka sujui jo ihan mielettömän hyvin siihen nähden, että ponilla alkoi painaa väsymys. Itse joutui vaan tässä tilanteessa olemaan entistä enemmän hereillä, ja tuke jokaista askelta ennen sarjaa.
Poni tuntui todella tyytyväiseltä itseensä loppuverryttelyjen aikana ja itsekin olin ihan tosi tyytyväinen taas. Tuntuu, että tämä poni ottaa valtavia harppauksia kokoajan eteenpäin vaikka tämä oli meidän vasta kolmas valmennuskerta!



Nyt poni saa lähes parin viikon hyppytauon ja saa tehdä helpompia hommia sileällä vapaapäiviensä lomassa. 12-13. pvä viikonlopuksi olemme ilmoittautuneet Nevalan valmennusviikonlopulle ja ennen Hollantiin(!!! :)) lähtöä ehditään varmaan ainakin kerran käydä Antin silmänallakin, mutta niitä sitten pitää suunnitella lähemmin! Mutta eikös kehitysero taas viimekertaiseen ollut huomattava? Itselleni jäi taas entistä makeampi fiilis ja aika hyvillä mielin ollaankin Dumiin parin viikon päästä suunnistamassa :)

 Kaunis hieno poni!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Aikamoinen retki - mutta ah niin viisas poni!

 Tästä valmennuspäivästä ei puuttunut äksöni. Oltiin aavistuksen myöhässä jopa, kun saavuttiin Timon kanssa Miljan tallin pihaa. Milja oli pukenut ponin valmiiksi reissua varten, joten eikun satula ja suitset vielä autoon, ja traikku kiinni, poni kyytiin ja nokka kohti maneesia, jossa oli tarkoitus olla taas Antin valmennus.

Zorro valmiina matkaan

 
Matkaan lähdettiin ja lumen peittämällä hiekkatiellä ei huomattu mitään ihmeellistä. Mutta kun käännyimme ensimmäisestä risteyksestä asfalttitielle tuntui matkan teko siltä, kuin käsijarru olisi päällä. Huomattiin siis aika nopeasti, että trailerin kärryistä yksi takarengas oli hirttänyt kiinni ja vaan laahasi paikoillaan vauhdissa mukana. Pysähdyttiin, otettiin vähän pakkia ja potkittiin rengasta ja se tuntui siitä tokenevan. Jatkettiin matkaa ihan muutaman metrin ja rengas hirtti taas kiinni, siinä sitten mentiin poni kyydissä välillä taakse päin ja eteenpäin autotiellä - onneksi liikennettä tällä tiellä on aika vähän, joten sai ihan rauhassa mennä edestakaisin. Jossain vaiheessa jatkettiin renkaan potkimista (:D) ja itselleni alkoi jo nousta epätoivo, että ei päästä näinkään lyhyttä matkaa perille ajoissa ollenkaan. Eikun sottoa Antille, että tien päällä ollaan, mutta ei päästä eteenpäin... onneksi saatiin tunti lisäaikaa, ennen kuin pitää keritä maneesilta pois alta ennen seuraavaa valmennusta, joten sinänsä meillä ei ollut mitään hätää vielä.
Jossain vaiheessa kun siinä puolisen tuntia oltiin hypitty auton perässä tiellä ja yritetty kaikkemme - päätettiin ottaa vähän eteenpäin tiellä, jotta tullaan sellaisen syrjäisen sivutien kohdalle, jonka kohdalla voitaisiin ottaa poni pois trailerista ja mennä taluttelemaan sitä sille tielle siksi aikaa, kun kuski käy huristelemassa tyhjällä kopilla pienen lenkin ja tekemässä äkkijarrutuksia, jotta rengas lähtisi pyörimään. Tässä vaiheessa meille kävi kuskin kanssa pieni infomaatio-katkos ilmeisesti, kun käveltiin ulkona auton perässä Miljan kanssa tuo matka ja huomattiin pitkältä, että kuski oli ymmärtänyt idean väärin ja oli kääntämässä koko yhdistelmää tälle auraamattomalle tienpätkälle... Siihen hankeenhan se sitten jumahti ja traileri jäi lähes poikittain keskelle autotietä. Eikun poni ulos traikusta, jotta saadaan auto työnnettyä takaisin tielle ja siinä vaiheessa täytyy myöntää, että oma pinna oli jo hiukkasen hienosti ylittämässä sietorajan ja meinasi tulla oikein perheriita siitä, kuka on idiootti ja ajaa jonnekin hankeen ja kuka muuten vaan idiootti ja panikoi. Onneksi poni osoitti jälleen kerran viisautensa, eikä ollut moksiskaan vaikka joutuikin tienreunassa odottelemaan, jotta saadaan ensiksi auto takaisin reitilleen ja sitten vielä trailerin renkaat pyörimään, kun samanaikaisesti hiljaisesta tiestä huolimatta aina ajoittain ohi suhahteli muitakin autoja.
Kuski kävi kurvailemassa yhdistelmän kanssa tyhjiltään saadakseen trailerin heräämään syväjäästä, kun me, minä, Milja ja poni sillä välin odoteltiin hangessa ja aprikoitiin päästäänkö tänään perille ollenkaan vai pitääkö ratsastaa poni takaisin kotiin. Siinä odotellessa napsasin muistoksi tästäkin tilanteesta kännykällä kuvan - Milja ja viisas reissuponi tien varressa odottelemassa kyydin saapuneeksi:


Traileri saatiin kuin saatiinkin edes jotenkin siedettävästi toimimaan, joten eikun ponin lastaus tien reunassa takaisin koppiin ja jatkettiin matkaa.
Perille siis lopulta päästiin ja aloitettiin valmennus tunnin aijottua myöhemmin. Onneksi tällä kertaa aikataulut vähän jousti, joten ei sinänsä ollut väliä vaikka myöhemmin tultiinkin, vaikka reissu itsessään oli jo tässä vaiheessa venähtänyt aavistuksen pitkäksi.

Nopeasti Zorro kuntoon ja kävelemään. Itse olin tässä vaiheessa tien reunassa tunnin kykkimisestä aivan jäässä, jalat olivat tunnottomat ja sormiin särki ja vihloi kylmyydestä. Yritin epätoivoisesti itseäni vähän lämmitellä, mutta ei auttanut, kuin nousta ponin selkään ja aloittaa treeni - aivan puupökkelönä kylmyydestä.

Zorro oli jo taas innokkaampi sitten viimekerran  tästä hyppytouhusta ja siltä löytyi vielä lisää laukkaakin, jonka ansiosta tuli ihan hyviä hyppyjäkin. Se tarvitsee vaan saada vielä lisää itsevarmuutta hyppäämisen ratsastajan kanssa, että saadaan hyppyyn kaarta tai sitten voi olla, ettei sitä oikein säväytä ylihyppäämään tällaiset maahan kaivetut kavaletit? Poni tuntui kuitenkin hyvältä ratsastettavuudeltaan edelleen. Harmittaa, kun itse oli niin jäykkä ja jäätynyt selässä,mutta tein parhaani mitä pystyin.

Aloitettiin pienellä pystyllä, joka oli keskellä kenttää pituushalkaisijalla. On aika hankalaa näin nuoren kanssa hypätä estettä keskellä kenttää, kun ei saa mistään laidasta tukea, mutta yllättävän hyvin se meni ja poni vaihtoi hienosti laukkaakin aina esteen päällä.
Tästä jatkettiin pitkän sivun vierellä sijaitsevalle okserille - ensin vasemmalta, mihin tultiin ensimmäisellä kerralla itseasiassa jo tosi hyvässä pyörivässä laukassa ja paikkakin osui ihan nappiin, kunnes ponia ehkä vähän rupesi kuitenkin jännittämään ja se otti pienen puolikkaan varmuusaskeleen. Uudemman kerran tultaessa itse hyppy jo sujui paremmin. Kun kaikki meni kivasti, vaihdettiin suuntaa oikeaan kierrokseen tarkoituksena vielä ylittää samainen okseri sieltä suunnasta. Lähestyminen sujui taas hyvin. Varmistelin ehkä jopa hieman, mikä oli virhe, sillä poni meni epävarmaksi ja teki mielenkiintoisen juupas-eipäs-juupas pohdinnan okserin ylittämisestä. Se siis oli jo ponnistamassa okserin yli, itse lähdin hyppyyn mukaan, mutta poni sitten hetken empikin, laskikin etujalkansa takaisin maahan, mutta tajusi minun jo menevän esteen yli, joten viime hetkellä sitten vielä lähtikin hyppyyn mukaan, joka aikaansai pienen katapultti -ilmiön minulle, eli sain kunnon ilmalennon okserin päällä. Laskeuduin kyllä vielä satulaan sulavasti, mutta vähän epätasapainossa ja tämän koko räpeltämisen päätteksi poni päätti ottaa hatkat ja sanoa oman mielipiteensä tähän ratsastajan keikkumiseen toisella sivulla. Se lähti siis kanuunan lailla eteenpäin, ehkä vähän protestoiden minun yhtäkkistä tasapainon horjahdusta vasemmalle ja otti pieniä pukkiakin. Yritin pysyä kaarteen satulassa, vaikka jalustimet olikin hukkuneet jo aikaa sitten ja pieni kaponen poni tuntuukin liukkaalta kuin saippua jalkojen välissä. Sinnittelin ja pysyin kyydissä, onneksi poni ei osaa ihan kauhean suurta rodeota vääntää, mutta oli se aaivstuksen huvittavaa, kun niin tyyni poni sitten yhtäkkiä yllättääkin :D

Sain todeta muutenkin tunnin aikana, että se on äärettömän herkkä ratsastajan painolle, ja esimerkiksi suoralla linjalla myöhemmin ratsastaessa ensin kahden esteen linjaa ja myöhemmin kolmen esteen linjaa ei ollut mitään ihan helppoa, jos nyt ei muutenkaan näin nuorella hevosella. Siihen päälle vielä aavistusta väsymisen merkkiä, niin siihen nähden loppu tunti sujui todella hyvin ja aloin pikkuhiljaa oikeasti hahmottamaan ponin laukkaa ja niitä ponnistuspaikkoja, jotka on ollut tähän asti vielä vähän hukassa. Treeniä vaan ja lisää itsevarmuuttaa ponille saattaa hyppy alusta loppuun, niin hyvä tulee.

Kun kolmen esteen linja: pysty - neljä laukkaa - ristikko - neljä laukkaa pysty, sujui väsymyksestä ja terävyyden puutteesta huolimatta aika sujuvasti niin siihen oli siltä erää hyvä lopettaa. Jotenkin vaikka ratsastus tuntui alkuun etenkin säätämiseltä ja omien jääpalasormien ja -jalkojen etsimiseltä, niin olin tyytyväinen taas siihen pieneen kehitykseen jota löydettiin. Tehtävät eivät olleet siis todellakaan helppoja, mutta ponille oikein sopivia sen ollessa poikkeuksellisen tasapainoinen ikäisekseen.

Kotimatka sujui ilman matkakalustuksen pettämisiä ja saavuttiin kotitallille koko porukka tyytyväisinä.
Ponin luonnetta ei voi liikaa ylistää, en ole aikaisemmin koskaan törmännyt näin viisaaseen kolmevuotiaseen oripoikaan! Treenejä jatketaan vielä joulun ja uudenvuoden välisellä viikolla ja sen jälkeen vuoden 2013 ensimmäisellä viikolla poni saa vähän vapaata hyppytouhuista. Huomenna torstaina käyn myös ponin hieromassa läpi ja kattomassa miltä selkä nyt näyttää, kun sillä on ollut reilu viikon uusi satula.

Alla kooste treenistä :)

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulun toivotukset Heidin nelivedot -blogin lukijoille!


Torstain valmennuksesta kertovaa tekstiä saadaan vielä odottaa, sillä työt ja jouluvalmistelut ovat vieneet toaalisesti kaiken ajan, mutta ensi viikolla videoiden ja muiden materiaalien pitäisi olla valmiit.

Sen sijaan haluan antaa tähän väliin joulutervehdyksen blogin lukijoille.
Toivottavasti jokainen saa viettää joulun läheistensä kanssa ja rauhoittua hetkeksi.

Haluan jakaa kuvia meidän kodin joulusta hieman, saattaa olla, että vielä lisää kuvia ja tunnelmia tulee joulun jälkeen, mutta nyt kuitenkin kuvia monen päivän jouluvalmistelujen aikaansaannoksesta. Tällä hetkellä alkaa olla pikkuhiljaa valmista, ja kinkku valmistunee yön uunissa.

Hyvää ja rauhallista joulua!!!






torstai 20. joulukuuta 2012

Mistähän pieni poni...

...näin riehaantui? :D

Parin tunnin reissu muuntautui useammaksi tunniksi kaiken maailman episodien jälkeen, mutta perille päästiin lopulta ja kotiinkin tultiin tyytyväisin mielin. Nyt on vaan niin poikki, ettei jaksa kirjoitella tämän enempää, saatika alkaa videoita latailemaan. Sauna lämpeäpään ja hyvää ruokaa, siitä on rennot illat tehty!
Kirjoittelen sitten myöhemmin analyysin valmennuksesta!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ponin kanssa Keravalla valmentautumassa


 Vihdoin saatiin valmentajan, Antin, kanssa vähän aikatauluja ynm sovittua ja koitti ensimmäinen valmennuspäivä viime sunnuntaina.
Matkaa hieman hankaloitti suunnaton lumimyrsky, mutta onneksi kilometrejä ei ollut välimatkassa montaa, joten rauhallisesti ajaen matka taittui aika mukavasti.

Eikä varmasti tullut yllätyksenä, että kovasta tuulesta ja myrskysäästä huolimatta Zorro -poni käyttäytyi, kuin viilipytty. Se meni kotona traileriin suoraan kävellen, rupesi mutustamaan heiniä ja paikan päällä perillä tuli ulos eikä sen ihmeemmin kummastellut ympäristöä.
Siinä nopeasti varustettiin poni ja mentiin maneesin suojiin kävelemään. Poni oli maneesissakin niin RENTO! Pitkin ohjin sain sen kanssa ihan huoleti kävellä, eikä sitä pelottanut taaskaan myöskään valmiiksi kasatut esteetkään maneesin keskellä. On se vain viisas luonteeltaan! Tästä tulee varmasti tulevaisuudessa jollekin poni-ikäiselle ihan super mahtava kilpaponi, sillä sen hyppykapasiteetin mitä se on irtohypytyksessä väläytellyt (130cm) lisäksi sen luonne on vain niin puhdasta kultaa, että tällaisia poneja pitäisi olla enemmän! 

Aloiteltiin alkuun keskustelemalla ja vähän kertomalla ponista ja mitä sen kanssa on tähän mennessä tehty. Aika vähän, mutta siihen nähden ja ikänsä huomioon ottaen se on aika tasapainoinen ja kypsän oloinen ratsu jo nyt.
Sen jälkeen aloitettiin tulemaan oikeassa kierroksessa suoralla linjalla kavalettia, jossa oli apupuomi. Sen kanssa ei ollut suurempia ongelmia. Itselläni tosin on vielä tekemistä hahmottaa ponin laukkaa etäisyyksiin, mutta eiköhän sekin siitä ajan kanssa rupea taas kehittymään. Saatiin ohjeeksi kuitenkin, että hypyn jälkeen jatkettaisiin vielä selkeämmin suoraan, mikä osoittautui vähän hankalemmaksi, sillä poni oli joka hypyn jälkeen jo valmiiksi kaartamassa oikealle. Sen kanssa muutenkin oikeaan kierrokseen tuntuu olevan helposti havaittavissa pientä "kaatumista" mutkissa, kun taas vasempaan kierrokseen tällaista ei tapahdu juuri ollenkaan.

Kavalettia nostettiin pystyksi parin hypyn jälkeen ja apupuomia siirrettiin yhden laukka-asekeleen päähän ennen pystyä. Minun tuli vain keskittyä puomille lähestymiseen ja antaa sen jälkeen pystyn tulla omalla painolla.
Tämän jälkeen jatkettiin tehtävää kiertäen oikealle ja hypäten diagonaalilla pieni okseri.
Okseri ehkä alkuun vähän jännitti ponia, ja sain aika paljon rohkaista sitä lähetyttäessä. Okseri ylitettiin kuitenkin epävarmuudesta huolimatta ja poni teki myös hienon laukanvaihdon esteen päällä :)

Muutama toisto tätä, ja sen jälkeen jatkettiin okserilta pientä yksittäisten esteiden radan tynkää kaartaen vasemmalla toiseen suuntaan lankkupysty. Poni ei katsonut sitä ollenkaan, vaan ylitti tasaisen varmasti. Lankulta jatkettiin oikeaan kierrokseen ja kuin peilikuvana samanalainen kaarre toisessa päästä oikealle yli vihreän pienen pystyn. Tämäkään ei tuottanut ongelmia ja jatkettiin vielä puoli maneesia ympäri lähestyen punaista pystyä, jossa hyppy kohti kulmaa. Tämä oli hiukan jännittävää ponin mielestä ja se tuntui jopa siltä, että olisi menossa oikealta ohitse. Lähdin korjaamaan sitä aika vahvasti vasemmalle ja yrittäen pitää suoran linjan esteeseen. Hyppy oli vähän epätasapainoinen ja alastulossa poni päättii suunnitelmasta poiketen kääntyä tiukasti vasemmalle, vaikka tarkoitus oli jatkaa siitä sujuvasti kuitenkin oikealle.
Siinä hetken sain ihmetellä erkaannutaanko vaiko ei, mutta seinä vähän hidasti vauhtia, joten hyvin todennäköinen maahahn mätkähdys jäi tällä kertaa näkemättä :D
Tilanne oli aivan oma mogani, kun en ollut valmistautunut ohjaamaan vasemalle korjauksen jälkeen takaisin oikealle ja etenkin nuorten kanssa saa välillä tehdä todella selkeitä ja isojakin apuja, jotta ne ymmärtävät mitä niiltä halutaan.

Tästä eikuin nokka ympäri ja uusi lähestyminen. Edelleen pienellä jännityksellä, mutta nyt jatkettiin sentään esteen jälkeen oikealle.
Tultiin vielä kerran koko viiden esteen rata putkeen ja tässä vaiheessa poni alkoi jo tuntui ehkö hitusen väsyneeltä, vaikka vauhtia siltä silti tuntui piisaavan. Terävyys kuitenkin ehkä vähän oli jäänyt pois ja kun se tämän radan suoritti niin hienosti, oli hyvä päättää harjoitus siihen ja kiittää ponia kovasti, pikkaisin loppuverkata ja tulla alas selästä.

Olin tosi tyytyväinen taas ponin reippauteen ja se saikin paljon kehuja myös Antilta sen rohkeudesta, luonteesta, tasapainoisuudestaan ja ratsastettavuudestaan! Itselleni jäi hampaankoloon opittavaa tämän ponin kanssa, täytyy saada vielä paremmin tuntumaa siihen, jotta opin näkemään etäisyydet laukassa.



Torstaina on sitten vuorossa joko valmennus, tai jos ei saada aikatauluja täsmäämään niin itsenäinen maneesikeikka. Tästä tämä treenailu sitten lähtee! Toivonmukaan ponille saadaan ajanmittaan hyppyyn ja ylipäätään liikkumiseen lisää voimaa ja ylipäätään kuntoa rakennetaan pikkuhiljaa paremmaksi. Aika hyvistä lähtöasemista olemme lähtemässä kyllä liikkeelle, joten innolla odottelen mitä tästä kuoriutuu ensi kevääseen mennessä!

torstai 13. joulukuuta 2012

Ennenjulkaisematonta videomateriaalia: Dee 3 -vuotiaana ratsutaipaleen alkuvaiheilla

Näitä pätkiä en koskaan aikaisemmin ole julkaissut, koska en vielä vuosi sitten osannut muuttaa videotiedostoja sopivampaan muotoon, jotta niille olisi voinut tehdä jotain ja lopulta julkaista yhtenä pakettina.

Nyt sitten puolitoistavuotta myöhässä näitä laittelen, mutta hauska muistella aikaa taakse päin. Tässä Deellä oli ratsastettu vasta kahden käden sormilla laskettuna, siksi meno vähän hulvatonta, mutta ah, miten mahtava tunne tuolloin oli ja muistan tuon päivän todella hyvin. Kello oli n. 08:00 aamulla, ja oli jo ihan älyttömän lämmintä, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta!

Nyt sitten pilataan tämä talvisen joulun tunnelma ihan totaalisesti, mutta kyllä se kesä on vaan parasta aikaa! :)

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Niin ikävä Dexteriä...

...ettei mitään järkeä. Ei ole ollut viimeisen viikon aikana samanlaista innostusta kirjoitella, mutta eiköhän tämä runosuoni tässä kuki taas jonain päivänä :) Ei viitsi väkisin vääntää.

Kunpa tammikuu tulisi nopeasti (alkaa Deemäiset unet häiritsemään öitä ikävän johdosta :))....!!!

Dee ja minä helmikuussa 2010

maanantai 10. joulukuuta 2012

Valoa pimeään!

Innostuin laittamaan meidän parveketta äsken. Se ei ole vielä valmis, mutta heti paljon viihtyisämpi, kun heitti kuolleet kukat kesältä viimein pois (kröhömm...) ja lisäsi jouluvaloja ja sytytti kynttilät! Mitäs pidätte? :)



Luminen talvi ja piristävä maastolenkki


 Näyttäisi siltä, että tänäkin vuonna saadaan lunta tupaan ihan riittävästi, mikä toisinaan on ihan mukavaa, kun on valoisamman oloista pidempään ja se kura on poissa. Toisinaan taas ei, jos mietitään autolla ajoa ja parkkeeraus -helvettiä pääkaupunkiseudulla... kun on vähemmän tilaa, niin sitä lunta on oikeasti joka paikassa ja PALJON, aura-autot pystyttelevät kolmen metrin korkuisia lumikasoja ja kuinka monta kertaa sitä onkaan ilahtunut, kun on jättänyt autonsa tien varteen ja siitä on poissa ollessa lumiaura vetässyt tieväylät auki jättäen auton metrin lumivallin taakse... :D onneksi toinen autoistamme edes on neliveto ja onneksi työpaikalla on lämmitetty autohalli - arvostan!

Viimeiset parisen viikkoa on mennyt töitä tehden. Siis oikeasti tuntuu, etten ole muutakuin asunut työpaikalla oli sitten päivä tai yö, niin siellä olen ollut, loput ajat olen nukkunut uupuneena kaikki loppu ajat vuorokaudesta, tai syönyt... tai kiukutellut. On sitä taas tosiaan tullut mietittyä ja masenneltua omaa kehitystä ratsastajana ja sitä, kuinka vaikeaa on oikeasti edistyä kilpailusaralla tässä lajissa - sillä se tarvitsisi niin suunnattomia satsauksia, rahaa ja myös aikamoisen tiimin taustallekin. Yksin sitä ei pitkälle pääse. Sitä miettii, kuinka suuria aikoja sitä sen rahan eteen käyttää omassa päivätyössä mikä on aina pois niistä hevoshommista, ja sitten kun on työn eteen satsannut ja ponnistellut niin paljon, ei ehkä olekaan voimia tehdä asioita sen jälkeen niin paljon kuin haluaisi. Ihanteellisintahan olisi, että tästä ratsastuksesta tai hevostouhusta saisi jollain ilveellä ammatin, jossa saisi samaan työhön sisäistettyä valtavan määrän työtunteja, omaa kehittämistä ratsastajana ja se, että siitä saisi riittävästi jenejä ruokapöytäänkin.
Ihannetilannehan on henkilöillä, joilla on sponsoria kotipuolesta edes jollain tavalla, yksi niistä "sponsoroinneista" on nimittäin se, jos on mahdollisuus asua vielä kotona vanhempien luona, jolloin omat asumiskustannukset ovat olemattomat. Tai, että vanhemmat rahallisesti kustantaa joko valmentautumisen sekä kilpailukulut tai hevosen ylläpitokustannuksista huomattavan osan. Tai perheen takaa löytyy käyttöön/lainaan trailerin vetoon soveltuva auto. Toivottavasti tällaiset ihmiset, jotka ovat näin hyvässä tilanteessa tajuavat kuinka etuoikeutettuja he ovat, sillä se ei ole mitenkään itsestään selvyys, että sama tilanne elämässä jatkuu aina. Joskus saattaa joutua repimään jokaisen euron asumiseen, elämään, hevosen ylläpitoon, autoon, valmentautumiseen ja tulevaisuudessa siihen mahdolliseen intensiivisempään kilpailemiseen omasta pussista ja sen eteen joutuu tekemään aika paljon töitä.

Tänään päivää ja ajatuksia piristi kuitenkin maastolenkki Zorro -ponin sekä Miljan ja Miron seurassa! Oli niin kivaa! :) Maastot oli todella mahtavat Miljan tallin ympäristössä ja keskustelutuokio hirmuisen puhdistava. Tällaisia hetkiä tarvitsee välillä piristyäkseen.


 

Ja tosiaan niitä maastoreittejä riittäisi vaikka kuinka moneksi tunniksi, tänään jouduttiin kuitenkin kiiruhtamaan jossain vaiheessa takaisin tallille, kun alkoi hämärtämään ja sitten taas toisaalta nuoren ponin kunto ei ihan riitä vielä hirmuisiin maratooneihin, vaikka ihan käynnissä yhtä parin sadan metrin ravipätkää lukuunottamatta mentiinkin. Hangessa tarpominen, kantojen, ojien ja puunrunkojen yli asteleminen on niin kehittävää ja hyvää liikuntaa itse kullekin. Sen lisäksi se virkistää hurjasti hevosien ja miksei siis myös ratsastajienkin mieltä, joten ei voi kuin suositella!




Ensi viikolla sitten luvassa mahdollisesti matkustus lähimaneesille joko itsenäisesti hyppyjä ottamaan tai jos saadaan valmentajan kanssa aikatauluista sovittua, niin sitten ihan valmennukseen.
Tämän kaiken tapahtuvan mahdollistamisesta haluan kiittää ponin omistajia saadessani olla pienenä osallisena ponin eteenpäin viemisessä sekä poikaystävälleni joka henkisen tuen jakamisen lisäksi jaksaa kuskailla minua ja hevosia ympäriinsä, sekä kuvailla aina välillä ratsastuksiani. Olen siis kaikesta tuosta pohdiskelusta huolimatta todella iloinen ja otettu kaikesta tuesta ja avusta mitä olen tähän asti saanut ja tilanteesta ylipäätään. Eteenpäin mennään, vaikka nämä talvet aina välillä laittaakin mielen matalaksi. Toivottavasti tämä kaikki ponnistelu ja esimerkiksi oman hevoseni koulutukseen panostaminen joskus tuottaa myös tulosta tulevaisuudessa.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Sukua ja sukulaisia

Löysin youtubesta selaillessani Deen sukulaisia ja osan näistä videoista tiesin jo aikaisemminkin, mutta nyt ajattelin ne pistää korvaan taakse muistiin. Näitä on aina kiva katsella ja löytää jotain yhtäläisyyksiä oman hevosen kanssa :)



Deen emänisän puoliveli, Sydneyn olympialaisten kultamitalisti hevonen De Sjiem hollantilaisen ratsastajansa Jeroen Dubbeldamin kanssa. Tässä videossa Ruotsissa Falsterbo Horse Showssa vuonna 1998 hyppäämässä Nation Cupia.



Deen velipuoli (samasta isästä - Osmium) Zandiego U, syntynyt 2004, kansainvälisellä 140cm radalla pari kuukautta sitten Barcelonassa. Tämä hevonen voitti myös kaksi vuotta sitten Falsterbossa Scandinavian Open kisan 6 -vuotiaille hevosille.


Sitten tietenkin Deen isänisä KWPN -kouluori Ferro. Ei varmaan tarvitse erikseen esitellä. Tässä videolla ori oli 13 -vuotias vuonna 1999 ja esittää saman kür -ohjelman Den Boschissa, mitä Sydneyn olympialaisissakin esitti tuosta vuoden päästä.



Tänä vuonna Lontoossa kouluratsastuksessa kultaa voittanut Valegro on isänsä puolelta Deen kanssa samaan tapaan Ferro -linjainen hevonen, eli ii. Ferro.

Toki näitä sukulaisia löytyisi vaikka kuinka paljon enemmän :) Harmittaa, etten ole Osmiumista löytänyt yhtäkään videota, enkä silloin aikanaan, kun ori oli Suomessa älynnyt mitään videoita ottaa.

Huomaa, että kun alkaa ikävä iskeä, niin tällaisia videoita sukulaisista ja itse Deestäkin alkaa katselemaan vapaa-ajalla. Lasken päiviä meidän lähtöön, menisipä aika jo nopeasti!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Toiveita joulupukin konttiin

Minulta usein kysytään minkälaisista ratsastusvaatteista pidän ja mitä merkkiä suosin jne. En ole mikään merkkien suurkuluttaja, enkä minkään tietyn merkin innoittama, vaan tykkään katsella eri brändien vuodenaikojen uutuksia ja kokoelmia. Se on sitten eriasia milloin on varaa panostaa siihen omaan pukeutumiseen, kun kaikki rahat laitan aina ensimmäisenä hevoseni hyvinvointiin ja sen varusteisiin... :)

Tänään kävin surffailemassa eri merkkien sivustoilla, kun aikaisemmin ihastelin Euro-Starin talven valikoimia, ja sieltä löytyi myös paljon muita ihanan näköisiä vaatteita. Tästä inspiroidun tekemään ensimmäistä kertaa tällaisen ratsastusmuotiin painottavan tekstin kaikista löytämistäni lemppareista tällä hetkellä!

Kuvassa: en yleensä pidä Kingslandin housuista tai ylipäätään vaatteista nykyään niiden ylisuurien logojen takia, mutta ylläolevat Kelly Slim Fit Ladies tummalla farkkukankaalla näyttävät hirmu tyylikkäiltä, johon nimenomaan yhdistäisin tummanruskean nahkavyön. Löysin myös Euro-Starin kiiltäväpintaiselle toppaliiville kovan haastajan, vähintään yhtä herkullisella värillä, Pikeur Sabrina -toppaliivin. Jotain väriä ja kirkasta olisi saatava tähän pimeään talveen!

 Tarvitsisin uudet ratsastushousut, jotka olisivat samalla ajattomat, mutta vähän erilaiset ja kuitenkin tyylikkäät. Ja siis muunlaiset, kuin farrkuratsastushousut. Kiersin katsomassa Animon, Cavallon, Equilinen ynm. merkkien housuja ja löysin Pikeurin Next Generation autumn/winter kokoelmasta nämä upean näköiset housut:

Pikeur Fabriana Contrast Premium -housut, aika kivoilla yksityiskohdilla nämä housut varustettu - I like!

Samalla, kun Pikeurin ja Eskadronin sivuja ja syksy/talvi -kuvastoja selailin löysin myös aika ihanan näköisen neuleen massiivisella karvakauluksella. Tätä löytyi tumman harmaana ja sitten tällaisena valkoisena! Todella lämpöisen värinen, mutta kuinkakohan käytännöllinen tuollainen neule on tallille... ehkä päivinä jolloin pitää olla edustavamman näköinen ;)

Pikeur Elena -neule

Tätä kautta eksyinkin sitten vähän myös hevosvarusteiden puolelle, ja täytyy sanoa, että ihan kiva, että Eskadron on hiukan edes tehnyt muutosta vuosia samanlaisena vallinneeseen mallistoonsa. Pidän värivalikoimista todella paljon ja esimerkiksi Eskadron Platinum Edition on kerrankin riittävän erilainen. En ehkä vuoraisi hevostani tähän, mutta muutamia tuotteita tuolta voisi olla ihan kiva lisä virkistämään hevosenkin pukeutumista :D


Palataan siis niistä hevosten varusteista takaisin ratsastajan joululahjatoiveisiin...
Itselleni ainakin seuraava pakollinen ostotarve sijoittuu nahkasaappaisiin. Minulla on tälläkin hetkellä käytössä Hööksistä ostetut reilun 200€ nahkasaappaat, jotka ovat kestäneet käytössäni viimeiset neljä vuotta, mutta alkavat olla tällä hetkellä niin puhkikulutetut, että on vain ajan kysymys milloin ne pamahtavat viimeisen kerran. Tähän mennessä olen niitä käyttänyt vetoketjujen hajoamisen ja varressa sijaitsevan venyvän resorin repeytymisen takia suutarilla, ja ne on saatu ihan siisteiksi. Meinasin niitä alkaa entisöimään tässä talven aikana ja suunnitelmissa olisi vähän "tuunata" niitä siistimmän näköisiksi, mutta ne jäävät vääjämättä huonommiksi saappaiksi arki- ja "huononilman"saappaiksi uusien tieltä. Se milloin pystyn investoimaan uusiin saappaisiin on vielä kysymysmerkki, mutta olen jo varovaisesti heittänyt toiveen ääneen ilmaan, että viimeistään synttärilahjaksi otetaan rahoituksia vastaan... Seuraavat saappaat haluan olevan laadukkaammat, jotka kestäisivät uuden veroisina pitkään! Olen aika tarkka varusteiden kunnosta, joten edellisten saappaideni kuluminen ei todellakaan pitäisi riippua huolenpidon puutteesta.

Tässä saappat, joita olen katsellut jo pidemmän aikaa ja olisi ihan mielettömän hienot:

Cavallo Milano -estesaapas - UPEAT!

Sappaat ehkä ensi vuodeksi, mutta jos nyt virallista kirjettä pukille kirjoittaisin, niin en voisi olla näitä mainitsematta, vaikka tiedän jo nyt, etten niitä jouluksi tulisi saamaankaan :) Minulla on yhdet aikaisemmat Cavallon -nahkasaappaat, joita en ole moneen vuoteen käyttänyt, kun ne ovat olleet alunperin vähän liian isolestiset jalkaani, mutta ne ovat jokatapauksessa pian 10 -vuotta vanhat ja edelleen hyvässä - lähes virheettömässä kunnossa.

Ja kuten sanottu, en osta pelkkiä merkkivaatteita, koska olen todennut halvempienkin vaatemyyjien tuotteet olevan hintansa arvoisia. Jotkut vähemmän, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut tyytyväinen. Ehkä sen olen oppinut, että mitään nahkavarusteita itselleni tai hevoselleni en enää lähde ostamaan halpismerkeistä, ne eivät yksinkertaisesti kestä käyttöä riittävän pitkään, mutta useita ratsastushousuja, paitoja ja takkeja olen ostanut esimerkiksi Hööksiltä tai Horzelta.

Parka Mazette CRW -takki, joko harmaana tai ruskeana olisi mieleeni. Musta parkatyylinen takki minulla jo on tallikäytössä, jonka olen ostanut ihan normaali urheiluliikkeestä, mutta vielä olisi tarvetta toiselle kappaleelle ja nämä Hööksin takit olivat ainakin viimevuoden mallistosta laadukkaan oloiset - tiedän vain, kun ystäväni tällaisen osti keväällä alennusmyynneistä ja on ollut tyytyväinen. 

Joulua odotellessa, vaikka meidän joulu varmaan sijoittuu tammi-helmikuun vaihteseen, kun on Hollanin matkan aika! :)

Minä ja Dee helmikuussa 2012

Kuulumiset Deeltä

Deetä on alettu pikkuhiljaa ratsastamaan taas ja poika on parantunut leikkauksesta todella hyvin. Luonteeseen, vireystilaan ynnämuuhun ruunaus ei ole vaikuttanut vielä millään tavalla eli höhöttelee omaan tuttuun tapaansa edelleen muille hevosille aina välillä, mutta se saattaa viedä jonkin aikaa (muutamia viikkoja) ennenkuin vaikutukset alkavat näkymään. Toivon mukaan siitä ei jokatapauksessa tule ihan tohvelia, pidän sen energisyydestä, vilkkaasta, rohkeasta ja räjähtävästä luonteesta :) Tuskinpa, aikapommi se on ollut ihan pienestä pitäen ja se tuntuu kuuluvan sen luonteenpiirteeseen. Tärkeintä on nyt se, että se ei stressaa tammojen ja muiden hevosten perään vaan saa käyttää kaiken sen energian mitä sillä on suorittamiseen.


 Nyt oikeastaan odottelen tietoa siitä, kuinka paljon kevyemmäksi Dee tulee ratsastettavuudeltaan, koska se alkoi olemaan tuossa syksyllä jo aika vahva, mikä näkyi kyllä sen liikkumisen laadussakin.
Tämä raskaus on nähtävissä aivan muutamissa viimeisimmissä estevalmennyksissamme, mitä syksyllä ehdimme käymään, ja se näkyi ja tuntui eniten laukassa, joka ei sitten enään pyörinytkään toivotulla tavalla. Selkään Dee tuntui kädelle ja niskastaan erittäin vahvalle ja pohkeelle ajoittain todella hitaalle, enkä pitänyt tästä tunteesta ollenkaan.
Videota Deestä olen toivomuslistalle laittanut ja ilmoittanut siitä valmentajalle. Viimeistään uskoisin kisoista tulevan materiaalia.

Muutoin Deen päivään kuuluu normaalitreenien lisäksi edelleen aina kävelytystä kävelykoneessa ja ulkoilua tarhassa. Uskon, että sen kunto kohenee tuolla reissulla huimasti, kun se saa liikkua niin paljon enemmän mitä se täällä Suomessa on saanut liikkua.


Omat päiväni viime viikolla ovat kuluneet töiden tekoon ja opiskeluun. Täytyy sanoa, että olen jo aivan puhki näistäkin asioista tällä hetkellä, että onneksi ei ole vielä hevosta liikutettavana joka päivä. Olen onneksi hierottavien hevosten kanssa hyvässä aikataulussa, ja hierottavia riittää aivan jonoksi asti, että en tiedä milloin tätä jonoa saan radigaalisti purettua. Olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi käydä 40 tuntia viikossa töissä! :)

Viime viikolla Zorro -poni oli Miljan kanssa Laineen Sepon sileän valmennuksessa, jossa poni oli taas kulkenut todella asiallisesti ja aikuisen ponin elkein - en pysty lopettamaan tätä ihmettelyä siitä, kuinka järkevä ja viisas tuo ponipoika oikein onkaan!
Perjantaina hieroin ponin läpi ja selästä löytyy pieniä kireyksiä, jotka todennäköisesti johtuvat siitä, että poni on tässä syksyn aikana täyttynyt niin paljon, että sen satula alkaa jäämään auttamattomasti liian pieneksi. Mutta ei vielä mitään maata mullistavaa, etteikö näitä kireyksiä ja jumeja olisi saatu käsittelyllä vähän laukeamaan ja lihasta rentoutumaan.
Tällä viikolla alunperin olin toivonut, että päästään taas maneesille ponin kanssa, mutta olen niin tiukasti kiinni töissä, ja kun en vieläkään ole saanut ajettua sitä e -korttia vetääkseni itse traikun, niin olen todella tylsästi myös kiinni muidenkin ihmisten (lue:kuskin) aikatauluissa, joten tämä suunnitelma sitten taitanee viipyillä ensi viikkoon. Ponin liikuttelua siis sen kotitallilla luvassa tällä viikolla. Sen e -kortin mun on pakko ajaa ennen ensi kevättä, jotta elämä helpottuisi.

Ja täytyy näin lopuksi iloita, että rekisteröitynyt lukijamäärä on kasvanut ihan parissa kuukaudessa yhtäkkiä todella paljon ja bloglovininkin kautta muutamia seuraa, sekä kävijävirtoja tässä tänään vilkaistessani huomaan, että anonyymina/non-rekisteröityjä lukijoitakin tuntuu olevan toiset mokomat päälle! En olisi koskaan silloin muutamia vuosia sitten kun aloitin tätä bloggaamista, että juttuni kiinnostaisi näin monia. Yritän kokoajan kehittää blogiani parempaan suuntaan ja yritän pitää kirjoitustyylin sellaisena, että sitä on mukava muidenkin lukea. Sain myös sähköpostia eräältä lukijalta, joka toivoisi anonyymien kommenttioikeuden takaisin. En itse pidä välttämättä ajatuksesta, kun tuntui, että anonyymina kirjoitti aikaisemmin vain katkerat ihmiset, mutta voisin harkita sitä sillä, että muuttaisin kommentointiasetuksia niin, että kaikki kommentit näkyisivät vasta hyväksynnän jälkeen, jolloin voisin suoraan kipata roskikseen vähänkin epäilyttävät kommentit ennen julkistamista. Mutta katsotaan nyt, jahkailen tätä asiaa sen vuoksi, että sen jälkeen, kun estin anonyymien kommentoinnin olen saanut bloggailuintoni takaisin samalla tasolle, mitä se on ollut joskus vuosi sitten, enkä haluaisi kadottaa tätä tunnetta enään. En kirjoittele juttujani suuren kommenttimäärän toivossa vaan ensimmäisenä päiväkirjaksi itselleni ja toiseksi, hyväksi lukumateriaaliksi toivottavasti toisille. Saa laittaa mielipiteitä asiaa koskien! :)

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017