torstai 26. heinäkuuta 2012

Lontoota

 Kohta jännitetään Lontoon olympialaisia kaikkien urheilulajien Suomalaisten puolesta! Ratsastuksen lajeista ainoastaan kouluratsastuksessa meillä on suomalaista väriä, mutta kaksi kappalein. Itse meinaan seurata myös muita ratsastuksen lajeja suomivahvistuksen uupumisesta huolimatta, sekä tietenkin muita urheilulajeja kaikenkaikkiaan.


Löysin Ylen sivuilta alustavat aikataulut tv -lähetyksille ratsastukista:


30.7. Kenttäratsastuksen maastokoe 22.00-23.20
31.7. Kenttäratsastuksen finaali rataesteet 12.30-15.00
2.8. Kouluratsastuksen Grand Prix, joukkuekarsinta ja 1. henk.koht karsinta 1. osuus 13-17.30
3.8. Kouluratsastuksen Grand Prix, joukkuekarsinta ja 1. henk.koht karsinta 2. osuus 13-17.30
4.8. Esteratsastuksen karsinnat 12.30-16.15
5.8. Esteratsastus joukkue 1. kierros 13.00-16.30
6.8. Esteratsastus joukkue 2. kierros 18.40-19.00
7.8. Kouluratsastus joukkuefinaali + toinen henk.koht. karsinta 13.25-17.45
8.8. Esteratsastuksen henk.koht. finaali 14.30-18.00
9.8. Kouluratsastuksen henk.koht. finaali, GP vapaaohjelma 14.30-18.00


Sain sähköpostiini kutsun kisastudiolle Tampereelle seuraamaan kenttäratsastusta, ja olisi kyllä kiva mennä, mutta lomailen kyseisen viikon, joten enköhän seuraile tätä kuninkuuslajia ihan telkkarista mökkeillessä :) Tässä kuitenkin kutsu, jos joku muu innostuu ja Tampereen suunnilla sattuu tuolloin liikkumaan.


 Silmä kovana olen seurannut myös suomalaisten kouluratsukoiden blogipäivityksiä valmistautuessaa olympialaisia varten, tässä linkit Emman ja Mikaelan blogeihin:

http://emmakanerva.blogspot.fi/
http://yle.fi/urheilu/suurtapahtumat/lontoo_2012/lontoo_mikaela_lindh/

Olisipa ollut hienoa päästä ihan paikanpäälle katsomaan ja kokemaan olympialaisten tunnelma, mutta ehkä sitten ensi kerralla neljän vuoden kuluttua voisi tähdätä seuraamaan kesäolympialaisiin Rio de Janeiroon?
2

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Lainakuski ja bloggailusta

Tänään tulee paljon tekstiä, koska parina päivänä on herännyt paljon ajatuksia sekä paljon mietteitä tukemaan aikaisempia ajatuksia hevosurheilusta, urhelusta yleensä, hevosharrastuksesta ja siinä etenemisestä, taustajoukoista ja yhteishengestä, ja muoti-ilmiöstä - bloggaamisesta.

Tänään sain myös harjoitella taas uuden kameran käyttämistä, kun itse en ratsastanut tänään, vaan ystäväni Pihla ratsasti Deen saadakseen vähän tuntumaa ensi viikkoon, jolloin itse lähden viikoksi lomailemaan ja Dee jää hoitoon siksi ajaksi.


Aloitetaan tämän päivän ratsastuksista, jotka menivät todella hyvin. Tämä ratsukko ei ole yhdessä ensimmäistä kertaa, mutta ratsastuskerrat ovat kuitenkin yhden käden sormella laskettavissa, joten vielä sellaista tutustumista ja tuntuman hakemista kuitenkin. Lisäksi Pihla on varmaan 20cm pidempi kuin minä, ja Dee suorastaa näytti ajoittain ponilta näin pitkäjalkaisen ratsastajan alla, mutta kuvia katsellessa ihan hyvältä ja sopusointuiselta meno kuitenkin antoi näyttää ulospäin!
Dee oli tänään ilahduttavan rento, kuuliainen ja harvinaisen keskittynyt. Sillä on ollut sunnuntai ja maanantai vapaata rankan viikon jälkeen, ja se on ilmeisen hyvin palautunut tästä viikosta ja näytti todella letkeältä ja tyytyväiseltä ratsastajan alla. Pihla otti Deen kanssa alkuun käynnissä pysähdyksiä, jotka sujuivat Deemäiseen tapaan vähän hitaasti, mutta jo ehkä aavistuksen paremmin, kuin pari viikkoa sitten. Näitä takaisin päin siirtymisiä ollaan tässä hiottu ja sain tosi monta hyvää vinkkiä viime viikolla Miljalta niiden työstämiseen!

(Tähän väliin pakko kommentoida, että viime perjantain Juhon valmennuksesta, ettei tästä en nyt erillistä postausta kirjoita, mutta Dee suorastaan loisti silloin sillä, että se jaksoi odottaa, pidätteet menivät läpi jne. Pientä väsymistä oli kuitenkin havaittavaissa siinä, että se ei enää jaksanut hypätä suoraan vaan lähti ajautumaan hiukan oikealle joka hypyssä, jota kyllä saatiin korjattua loppua kohden, mutta aika paljon sai ratsastaessa keskittyä siihen, että hypyt olisivat suoria. Muutoin ei valittamista taaskaan hyppytreeneistä, Dee suoritti kaikki tehtävät todella asiallisesti alusta loppuun, johon saan olla jälleen aika tyytyväinen.)




Tänään Deen ravi oli todella tahdikasta. Se olisi saanut liikkua isommin, mutta pääasia tosiaan, että tahti säilyi, mikä ei ole niin helppoa, etenkään vapaiden jälkeen. Treenien edetessä, etenkin laukkojen jälkeen ravista löytyi pikkasen enemmän letkeyttä ja selkä lähti toimimaan paremmin.

Ravin työstämisessä tuntuu olevan tuota työsarkaa silti ihan suunnattomasti. Sen sijaan laukka pyöri jälleen todella hyvin. Se onkin Deen paras askellaji, mutta tässäkin on ollut omat vaikeutensa koko ratsuksi muuntautumisen aikana, sillä laukka on isoa ja voimatonta. Voimatonta se on edelleen, mutta se on jo parantunut huomattavasti sitten viime kevään ja osiltaan tähän on syynä hyppäämistreenejen ottaminen mukaan kuvioihin useammin, jolloin takapää tekee kunnollista voimaharjoittelua ja asiaa on toki auttanut sekin, että hyppääminen on tämän hevosen mielestä todella mielekästä puuhaa, ja laukkaaminen siinä samalla on muuttunut vaikeasta asiasta mukavaksi ja helpommaksi, josta Deen mielestä on syytä ihan innostuakin.






Laukannostot sujuivat tänään ihan kivasti ratsukolta, ei tullut pukkeja niinkuin viime kerralla.

Deen kanssa laukannostot on vähän vaikeita ratsastaa ja se helposti pukittaa jos ratsastaja jättää sen "yksin" nostossa tai, että sen ravia ei ratsasta ennen nostoa tasapainoon. Itseässään laukannostot ovat nykypäivänä parantunut paljon, hyvinä päivinä laukannostoja ollaan saatu jo työstää pari kertaa ihan käynnistäkin. Ravista ne alkavat olemaan ihan napakoita, mutta vähänkään väsyneempänä/huonompana päivänä jalkojen sijoittelu on hevoselle vaikeaa ja ratsastajalta tarvitaan näissä todella paljon apua ja tukea.
Olen tehnyt Deen kanssa usein niin, että hyvinä päivinä toistoja tehdään, kun ne tuntuvat helpoilta. Vähän vaikempina päivän ne tehdään molempiin suuntiin, mutta ei jäädä jyystämään sen enempää, koska niiden parantumiseen tällähetkellä ei tarvita muutakuin aikaa sekä treenin ja ajan myötä kasvavaa voimaa. Nyt tarvitaan vaan lisää lihasmassaa hevoselle, joka toivonmukaan lähtee positiiviseen suuntaan ruokintaa parantelemalla.

Pihla ratsasti todella siististi ja eleettömästi, Dee oli tyytyväinen ja voin aika hyvillä mielin lähteä ensi viikolla rentoutumaan ja jättää kaikki huolet hetkeksi taakse ja antaa aikaa itselleni ja viettää aikaa perheen kanssa! Tätä viikkoa olen todella odottanut ja tällaisia hetkiä tarvitaan, jotta jaksaisi sitä arkea taas pyörittää iloineen ja suruineen.




Maastoponin loppukävelyt ja jäähdyttelyt ;)

Sitten päästään aiheisiin, joita tässä on saanut pyöritellä mielessä aika paljon...

Ratsastus harrastuksena on mielestäni mitä mahtavin vaihtoehto kaikista muista harrastuksista. Siinä oppii vastuuntuntoa kantamaan huolta eläimestä ja pitkäjänteisyyttä. Uskon, että näinkin ison eläimen kanssa tekeminen kasvattaa luonnetta. Ratsastus itsessään kehittää tasapainoa, oman kehon hallintaa ja tuntemista sekä varmasti jonkin verran rytmintajuakin. Parhaimmillaan ratsastus sekä harrastuksena, että tavoitteellisempana harrastuksena, huippu-urheiluun tähtäävänä ja jopa elämän tapana on yhteistyötä, ei vain sen hevosen kanssa, vaan myös muiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on tekemisissä, kun pyritään maksimoimaan hevosen hyvinvointi, hoito ja treeni/valmennus. Tähän tarvitaan jonkin verran sosiaalisuutta, mutta kaikista tärkeintä on se, että pidetään ilmapiiri kannustavana kaikkia kohtaan ja annetaan kaikenlaisille harrastajille ja/tai ammattilaisille tilaa tehdä sitä omaa juttua. Siihen tarvitaan kykyä kunnioittamaan toisen tapoja ja tekemisiä, ja antaa työrauha.

Itse olen aina pyrkinyt niin hevospiireissä, kuin muissakin elämän osa-alueilla siihen, että olen reilu kanssaharrastajiani kohtaan. Kilpailuissa ja valmennuksissa tsempataan toinen toisiamme, aina ei voi mennä hyvin ja on lupa epäonnistua ja sitä kautta taas oppia. Pyrin välttämään (tai oikeastaan tätä en harrasta ollenkaan) toisten asioiden ja tekemisiin puuttumiseen. Luotan ja arvostan, tässä tapauksessa hevospuolella, että esimerkiksi jokainen hevosenomistaja tietää parhaiten, mitä hevosensa kanssa tekee tai jättää tekemättä. En koe tarvetta arvostella kenenkään omia tekemisiä, kun ne ei minuun millään tavalla vaikuta eikä kosketa, enkä halua lähteä neuvomaan, en etenkään silloin, jos ihminen sitä neuvoa tai apua ei pyydä erikseen. Valitettavasti tällainen samanlainen ajattelutapa tuntuu olevan vähän harvinaisempaa sitten muuten yleisesti, joka aiheuttaa ikäviä kanssakäymisiä, selän takana pahan suopaista puhumista ja arvostelua, yleistä pätemistä ja tämä käyttäytyminen erityisesti ruokkii negatiivista ilmapiiriä, jossa en usko kenenkään viihtyvän. Ja jostain syystä hevospiirit ovat oiva esimerkki näistä negatiivisista piirteistä. Kai eläin itsessään nostattaa suuria tunteita ja tottakai jokaisella on oikeus mielipiteeseensä elämässä asiassa kuin asiassa. Henkilökohtaisesti itsessäni ei kuitenkaan herätä suurta kunnioitusta henkilöt, jotka päättävät, että heidän tapansa toimia on ainoa oikea. Myös henkilöt, jotka eivät kunnioita pätkän vertaa toisia ihmisiä, vaan pelailevat omia korttejaan edullisimpaan muotoon, ei itsessäni herätä myöskään sen vertaa kunnioitusta tai arvostusta.

Ratsastus urheiluna on aika lapsen kengissä Suomessa, mikä on sääli, sillä ratsastus harrastuksena on kuitenkin yksi suurimmista maassamme. Monelle tämä on elämäntapa, jotenkin se on myös muodostunut itsellenikin elämäntavaksi, vaikka perheeni ei ole missään kaavassa hevosihmisiä. Ratsastusurheilun nousun ja arvostuksen esteenä Suomessa ovat mielestäni ensimmäisenä asenteet. Meillä on paljon hyviä tekijöitä, mutta yhteistyötä hevosihmisten kesken tuntuu olevan silti vaikeaa tehdä. Kaikki kilpailuiden järjestäminen aiheuttaa enemmän ikävää arvostelua, kuin sitä yhteistä tekemistä asioiden eteen ta tsemppaamista. Kaikki ratsastus urheiluna on yksilöiden yksinäistä suorittamista ja tuntuu, että yksittäisen urheilijan tsemppaamisen sijaan pääpaino on enemmänkin toisen tekemisen epäonnistumisen toivominen. Ei meillä muutenkaan ole samanlaista valmennusjärjestelmää tässä lajissa, kuin mitä jääkiekolla, jalkapallolla, painilla tai vaikka hiihdolla on maassamme! Sillä suuremmalla syyllä ne taustajoukot ja ratsastajien takana tai hevosen hyvinvoinnin ja hoidon takana olevat tiimit ovat todella tärkeitä! Ja ne asenteet...

Itselläni ei ole onni ollut syntyä perheeseen, jossa minulle sponsoroitaisiin tämä harrastus, joka varmasti on
yksi kalleimista harrastuksista koko maailmassa(?). Olen joutunut siis rakentamaan asiat itse, jotta pääsen toteuttamaan harrastusta, joka on intohimoni. Tälläkin hetkellä elämästäni käytän kapasiteettia huomattavan osan hevoseni hoitoon ja treeniin. Jo pelkästään hevosen ylläpitoon menee rahaa enemmän, kuin omaan elämiseen - ne jotka tästä harrastuksesta ei niin perusta, pitävät kaltaisiani hulluina. Raha ei edes ole ainut asia, vaan aikaa kuluu varmasti sitten vielä tuplaten. Kaikki hoito ratsastuksen ympärillä vie valtavasti aikaa ja energiaa, käytettyjä työtunteja ei edes viitsi laskea.
Se, että kun uhraa elämästään näin paljon yhdelle asialle, ja yrittää tehdä asiat niin hyvin kuin osaa, haluaa oppia enemmän ja paremmaksi, on pitkäjänteistä työtä. Siinä vaiheessa kaikista vähiten toivoo selkään puukottajia ympäristöön tai paskan jauhajia elämään. On hienoa, jos ihmisillä on munaa tulla keskustelemaan heitä häiritsevistä epäkohdista suoraan, ja nimenomaan epäkohdista jotka jollain tavalla koskettavat heitä itseään ja heidän elämäänsä - pyrin tällaiseen itsekin. Tuntuu uskomattomalta, että viimeaikana osakseni saaman negatiivinen huomio on todella totta, koska koen olevani ihminen, joka keskittyy oikeasti omiin tekemisiinsä, pyrkii olemaan reilu, suorasanainen ja rehellinen kaikkia kohtaan.

Bloggailuni harrastuksena on näköjään myös herättänyt ihmisissä närää(?). Teksteistäni väännetään väittämiä, joita en ole koskaan väittänyt. Väitetään, että tekstieni rivien välistä voi lukea jotain, mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Joudun tämän postauksen oikeasti nyt loppua kohden valitettavasti päättämään vähän ikävään sävyyn ja tunnelmiin, mutta tiedän henkilöiden tätä lukevan, jotka hämminkiä ovat aiheuttaneet ja haluan näin sanoa: opetelkaa lukemaan! Sanoisin nämä asiat teille suoraan, jos tietäisin teidän henkilöllisyyden, mutta saan kunnian olla niinkin epäreilussa asemassa, että en edes tiedä ketä tätä lukee ja ketä ei, ja kuka viime aikoina on perättömiä asioita lähtenyt levittämään ja kuka ei. Lukekaa mieluiten joka rivi, eikä joka toista riviä. Rivien välistä lukeminen ja harhaluulot ovat sairasta käyttäytymistä, ja toisten asioihin ja elämään puuttuminen vielä sairaampaa.

Bloggauksesta haluan myös sen verran avartaa henkilöitä, joiden mielestä tämä on ihan huuhaa hommaa: kirjoittaminen on oikeasti todella terapeuttista. Bloggaus on myös jonkinlainen tämän ajan trendi - sitä tekevät monet ihmiset lapsesta aikuiseen, jopa useat huippu-urheilijat ja politikot nykypäivänä lähes poikkeuksetta kirjoittavat blogia! Tämä on minun yksi harrastuksistani, ja tällä tavalla avaan minun ja hevoseni elämää muistiin lähinnä ITSELLENI, ihan kuin eräännlainen treenipäiväkirjana, joskisn tästä on ollut iloa ja apua muillekin. Kirjoitan tätä omalla nimelläni, joka tietyllä tapaa vaatiikin rohkeutta, etenkin kun blogini on julkinen ja sitä saa lukea kuka tahansa. Olen vetänyt siihen rajan, että henkilökohtaista elämääni hevosten ulkopuolella en avaa lähes lainkaan. Se joka luulee tuntevansa minut tämän blogin lukemisen perusteella on todella väärässä. En myöskään aijo ruveta jatkossa miettimään miten alan lauseita ja asioita muodostamaan täällä, ja mitä uskallan kirjoittaa ja mitä en, jotta niistä ei vedettäisiin vääriä johtopäätöksiä. Jos jollain on niin vähän sisältöä elämässään, että kokee tärkeäksi alkaa hämmentämään toisen elämää sillä perustein, että luulee minun rivien välistä tarkoittavan jotain hullua, niin se on sääli! Mun on pakko oikeasti kehottaa tässä vaiheessa hankkimaan oman elämän ja etenkin keskittyvän siihen omaan elämään!

Jatkan bloggausta samaan malliin, kuten kaksi ja puoli vuotta tähänkin mennessä. Toistaiseksi elämme sanavapaassa maassa, emmekä Neuvostoliitossa tai Pohjois-Koreassa, enkä edes voi ymmärtää miten minun bloggauksestani voisi keksiä jotain loukkaavaa. En koe tarvetta lähteä bloggailullani vihjailemaan kenellekään mitään tai mistään. Jatkan myös hevoseni hoitoon keskittymistä kuten aikaisemminkin. Minulla on onni siinä, että vaikka jokapäiväistä tekemistä suoritan todella paljon itsekseni, on minulla silti koti- ystävä ja hevoseni puolelta laaja tiimi taustalla, joihin voin luottaa ja tukeutua. Lisäksi se, että bloggailussa yleisesti on omat miinuspuolensa, juurikin tällaisten aihepiirien ja tapausten tiimoilta, ovat ne kuitenkin onneksi harvinaisia ja jatkan tätä samaan malliin, koska tämä on antanut kuitenkin todella paljon uusia kavereita ja tällä on myös ollut omaankin tekemiseeni ainoastaan positiivisia vaikutuksia.

En olisi uskonut, että vielä joutuisin tällaisia asioita puolustelemaan, mutta nyt se on kuitenkin tehty ja loppuun käsitelty, enkä aijo enää palata asiaan. Jos jollain on jotain ongelmia kanssani, minulle voi tulla suoraan keskustelemaan, jos jossain törmäillään, eikä vetää mukaan kaikenmaailman välikäsiä ja ulkopuolisia. Ne jotka eivät pidä kirjoitteluistani, voi ihan vapaasti olla lukematta.

Luulisi, että kaikilla olisi mukavempaa, kun keskityttäisiin omiin asioihin ja puhalletaan yhteen hiileen, mutta se tuntuu ainakin tietyissä piireissä olevan ajoittain hirveän vaikeaa. Itse kuitenkin kaikesta paskasta huolimatta aijon pyrkiä positiiviseen ajatteluun, ja omaan tekemiseeni elämässäni hyvällä mielellä. Yleensä jätänkin kaiken tällaisen omaan arvoonsa, mutta viime päivinä tämä toiminta on jo mennyt niin pitkälle, että koin tarpeelliseksi sanoa asiaan jotain. Toivottavasti tämä jää viimeiseksi tekstikseni koko aiheesta ja minun annetaan jatkossa olla rauhassa.

Ensi kerralla pysytään taas ehkä asiassa :)

Loppuun vielä neutralisoimaan tätä "moraalisaarnaa" lempiotos tältä päivältä. Ei sen takia, että se olisi jotenkaan erityisen onnistunut vaan siksi, että herra hevonen näyttää tässä todella onnelliselta :)

6

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Hyvä ruoka parempi mieli?

Ainakin huomasin omalla kohdallani tänään, että ei todellakaan kannata lähteä liikkeelle aamusta niin, ettei syö mitään aamupalaa, eikä muka jaksa/kerkeä hakemaan mitään purtavaa ajomatkaltakaan. Kello kolmeen mennessä, kun oltiin Deen kanssa tsempattu Miljan opissa nopeita siirtymisiä suuntaan ja toiseen, ratsastunut toisenkin hevosen, siivoillut kaappeja ja tietenkin hoitanut kahden hevosen pakolliset hoitotoimenpiteet jne, huomasin että nyt heikottaa ja rupesin miettimään, että koko päivänä en ollut muuta suuhuni laittanut, kuin aamulla hörppinyt kupin teetä... Kun muistaisi edes sitä vettä juoda kuumina päivinä, ettei nestetasapaino järky, mutta energiataso kyllä radikaalisti alenee siinä vaiheessa, jos ei syö mitään ja huomasin muuttuvani todella kärttyiseksi, hermostuneeksi ja väsyneeksi loppuiltapäivästä.

Ehkä Deellä on samoja ongelmia osittain? Ei siis sen takia, etteikö se ruokaa saisi, mutta jos sen ruoka ei vain jostain syystä imeydy (ja suurin syy ravinnonimeytymisen puutteisiin on stressi), jos sen vatsa ei toimi tällä hetkellä ja kaikki asiat sitten sitä kautta tuntuu sen mielestä tylsiltä ja huonotuulisuudesta nyt puhumattakaan... Hyvä ja oikea ruokinta niin itsellään kuin eläimilläkin on vaan niin ehdottoman tärkeää! Täytyy taas ottaa Deen kohdalla ruokinta syyniin ja tänään aloitettiin sillä, että hain greenline -pussin rehukaupasta.


Olen jo jonkin aikaa harkinnut ottamaan Deen ruokintaan mukaan greenlinen, sillä se sisältää alfaalfaa eli sinimailaista, joka on ravintoarvoltaan huomattavasti parempaa, kuin mikään heinä. Se on myös helposti saatavilla oleva säkkirehu, joten en siksi lähtenyt kilpailuttamaan muita vähän vastaavanlaisia rehuvaihtoehtoja tai lähteä hankkimaan omia eriä heinänä sinimailasta. Greenline sopii hyvin korsirehujen korvaamiseen tai täydentämiseen, ja meidän kohdalla nyt tietenkään emme korsirehua aijo vähentää yhtään, vaan heinää annetaan niin paljon kuin vaan hevoseen uppoaa, ja tämä greenline tulee sitten vielä täydennyksenä. Greenlinessa on runsaasti hyvin sulavia kuituja (raakakuitu 25%) ja sitä käytetään monesti esim vatsaherkille hevosille, sillä se edesauttaa ruuansulatuksen toimintaa. Se on myös oiva rehu reilun valkuaissisällönsä ansiosta lihasmassan kehittämiselle, joka olisi enemmän kuin toivottavaa Deen kohdalla nyt kun se on päässyt vähän kuivahtamaan eikä myöskään pääse laitumelle pitkiksi ajoiksi syömään tuoretta vihreää.


Miinuspuolena greenlinessa on se, että se pitää turvottaa. Olen aikaisemmin turvottanut päivittäin pellavaista pari desiä vatsan toiminnan ja karvan kiillon kannalta, johon on ollut helppo lisätä myös elektrolyytit ja tarvittavat vitamiinit. En kuitenkaan suosi turvotettavan kovin paljon hevosen rehuannoksia, sillä hevosen vatsan toiminnan, ja ruuan sulatuksen kannalta yksi tärkeimpiä asioita on hevosen suussa erittyvä sylki, jota tulee ruokaa pureskeltaessa. Puuroisissa ja vetisissä ruoka-annoksissa hevosen ei tarvitse erittää sylkeä, joka neutraloisi vatsassa syntyviä vatsahappoja (vatsahapot ovat syynä vatsahaavojen syntymiseen). Siksi korsirehu (heinä) on niin suuressa roolissa hevosen ruokinnassa, koska sitä pureskeltaessa hevonen eritää sylkeä. Sylkeä saattaa erittyä vuorokauden aikana hevosesta ruokinnoista riippuen 15-25 litraa! Liian pitkät ruokintavälit voivat aiheuttaa ihan jokaiselle hevoselle vatsaongelmia, koska hevosella on pieni vatsalaukku ja rehu viipyy mahassa 2-3 tuntia, josta se siirtyy taas eteenpäin. Useat ruokintakerrat edesauttavat sitä, että vatsa ei ole koskaan tyhjillään ainakaan liian pitkään, jolloin kokoajan erittyvät mahanesteet pääsisivät vaurioittamaan mahalaukkua. Siksi olen todennut, että yöksi on hyvä jättää Deelle heinäverkko lisäheininä, josta se voi napsia vielä iltaheinien päälle mahdollisimman pitkään yöhön. Verkko on ollut lähes poikkeuksetta aamuisin aina tyhjä, eli kaikki heinä on uponnut, tosin minun pitäisi ostaa ehdottomasti isompi verkko, että siitä olisi suurempaa hyötyä (nyt meillä on sellainen normi, aika pienikokoinen heinäverkko isoilla rei'illä, joka on parhaimmillaan lähinnä kuljetuksissa matkaeväspussina).


Näillä mennään nyt ja katsotaan lähteekö jotain muutosta syntymään. Ajan kanssa näitä sitten täytyy muutella suuntaan ja toiseen ja tehdä päätöksiä sen mukaan minkä on kokenut hyväksi.

Vielä en ole lähtenyt tähän suosioon nousseeseen "yrttibuumiin", mutta jonkun verran olen ottanut selvää, esimerksiksi kuinka varastoida nokkosta, voikukkia ja muita hyödyllisiä yrtiksi kutsuttuja kasveja. Olen kuullut yrteistä olevan paljon hyötyä, mutta sitten olen myös kuullut aivan päinvastaista, että mitään eroa ei ole nähnyt sen jälkeen kun yrttejä on alkanut syöttämään. En usko oikein kumpaankaan, sillä pakkohan niistä on jotain hyötyä olla, koska ovat luonnomukaisia kasveja, joita hevosen elimistö on satojen vuosien aikana oppinut hyödyntämään, mutta että onko hyöty ollut niin suuremmoista kuin jotkut väittävät, niin en taas ihan kympillä siihenkään lähde uskomaan.

Olisi kiva tietää kuinka moni syöttää rankassa treenissä olevalle hevoselleen yrttejä? Mitä muuta syötetään yrttejen lisäksi ja onko tästä ollut jotain selvää hyötyä hevosen ulkoisessa olemuksessa, ruuansulatuksessa jne? Se ei oikein vakuuta minua, jos ihmiset sanovat luulevansa että ehkä ne ovat olleet ihan hyödyllisiä, mutta ei ole nähnyt mitään suurta konkreettista muutosta hevosessaan. Näitä olisi kiva kuulla, ja tietenkin kysymyksiä herää kuinka kalliiksi tällainen yrttisyöttely loppupeleissä tulee. Sen tiedän, että Dee ei tule pelkillä voikukilla hengissä pysymään, mutta olisi kiva löytää erilaisia vaihtoehtoja luonnonmukaisempaan ruokintaa, josta saisi kuitenkin myös riittävästi energiaa.

Katsoisipa ja suunnittelisipa sitä joskus itselleenkin ruokintaa näin tarkasti ;)



16

torstai 19. heinäkuuta 2012

Joku on kussu Deen muroihin

...näin suoraan sanottuna. Dee on ollut niin huonolla tuulella jo neljä päivää putkeen, ja tänään mulle tuli jo vähän paha mieli, kun en pysty auttamaan sitä enkä ymmärrä mikä sen ongelma on. Ongelmiahan lähti tulemaan tuossa kuukausi sitten meidän tallilla, enkä usko tietäväni edelleenkään kaikkea mitä on tapahtunut, mutta Deen iloinen ja positiivinen mieli muuttui kertalaakista ja nyt se on ollut sellaisen teiniangstin vallassa muutaman päivän, että karsinan kalterit ovat vääntyneet, kengät lennelleet, hevonen lennelly ja kaatuilu kyljelleen, jalat on naarmuilla, kauttaaltaan lähtenyt nahkaa irti riehumisen johdosta. Tänään etenkin tuntui Deen mielestä kaikki elämässä olevan sitä vastaan ja siitä hyvästä se tappoi pari pikkulintuakin karsinaansa tallomalla tahalteen... Tuntuu todella mystiseltä. Aina, kun tulen tallille ja alan tekemään Deen kanssa jotain, se tuntuu kuin "helpottuneelta" siitä, että olen tullut sitä hoitelemaan ja pitämään siitä huolta. Se tekee edelleen parhaansa ratsastaessa, on mielissään kun harjailen sitä, on rauhallisen onnellinen ja todella raukean näköinen, kun päästän sen laitumelle mutustelemaan heinää ja nauttimaan kesästä. Aina kun laitan sen karsinaan, se pistää naaman mutruun ja on todella "kärsivän" ja levottoman näköinen. Tarhassa se kuulemma on juossut ympyrää kaksi päivää, vaikka kukaan muu ei liiku lähimaillakaan ja muutkin hevoset vain tuijottavat sitä...

<3

Tarhasta se ei aina anna kiinni tallityöntekijöille. Minulle se antaa aina kiinni. Laitumella voin vain kutsua sitä nimeltä ja vislata, ja se juoksee korvat hörössä luokseni ja lähtee mielellään mukaani. Ratsastaessa hevonen tuntuu innokkaalta ja yrittäväiseltä. Se on sopivan tarmokas ja energinen, mutta keskittynyt hommaansa, se on myös kehittynyt roimasti ihan parissa kuukaudessa. Ratsastusten tai liikutusten jälkeinen pesu on sen mielestä ihanaa, ja se nauttii viilennyksestä. Naama vääntyy norsun veelle siinä vaiheessa, kun alan tekemään lähtöä ja vien sen karsinaan! Siis uskomatonta, kuinka se oikeasti protestoi yleisesti siitä, että hommat on tehty siltä päivältä tehty ja minä aijon jättää ja hylätä sen sinne. Tai sitten todellakin kuvittelen kaiken. En voi sille mitään, että kaikenmaailman tapausten jälkeen minulla ei meinaa löytyä enää luottoa ihmisten puheisiin. Jos kysyn mitä on tapahtunut, tuntuu etten aina saa välttämättä kunnollista vastausta, minulle vain kerrotaan, kuinka paljon hevoseni riehuu - ja aina silloin kun en itse ole paikalla. Kun minä saavun tallille, ori on kuin ihmisen mieli. Ainoastaan sen ilmeestä näen, että nyt ei ole kaikki sen mielestä hyvin ja viimeiset pari päivää se on jo selkeästi ollut todella huonolla tuulella. Toivon, että tässä tosiaan on joku uhma menossa, ja kyllähän oripojille saattaa tulla kaikenlaisia juttuja kevään ja kesän aikana ja myös ylipäätään nuorille hevosille sanotaan monesti tulevan kaikenlaista uhmaa neljä-viisi -vuotiaina... tiedä sitten. Toistan vielä, että tuntuu vaan tällä hetkellä kurjalta, kun en pysty enempää auttaa. En voi olla tallilla 24/7 pitämässä Deetä tyytyväisenä, enkä pelastamassa eri ihmisiä sen kiinniotossa jne....

Tänään Dee laittoi makuulle ja päätti ottaa päiväunet, kun saavuin tallille ja rupesin hoitelemaan Ossia ja valmistelemaan sitä ratsastuksia varten... on se pienen hevosen elämä rankkaa - mitähän seuraavaksi, pitääkö mun jäädä vielä yöksi peittelemään se ja lukemaan iltasatu, että se on tyytyväinen? :)
 
Toivon todella, että tämä kaikki on ohimenevää ja Dee löytää mielenrauhan myös silloin, kun en itse ole paikalla.
Deellä on ollut nyt kolme päivää vapaata, sunnuntaina ja tiistaina Deen kanssa olen kävellyt ja päästänyt sen laitumelle nautiskelemaan, maanantaina en käynyt ollenkaan tallilla, jolloin oripoika olikin sitten riehunut niin paljon, että oli aiheuttanut itselleen muutama kymmenen ruhjetta lisää, sekä irronneen takakengän, joka onneksi saatiin lyötyä jo tänään takaisin kiinni.
Tänään käytiin pelloilla ja lähimaastoissa  kävelemässä ja kentällä ottamassa  pikkaisen laukkoja. Hevonen tuntui mukavan energiseltä ja halukkaalta tehdä töitä, mutta en kymmentä minuuttia kauempaa viitsinyt sitä juoksuttaa, koska huomenissa kaverini Milja tulee auttelemaan meitä sileäntyöskentelyssä ja haluan, että Deellä on riittävästi virtaa siihen. Perjantaina on hyppypäivä Juhon valmennusten merkeissä ja la kevyet palauttelut ohjasajamalla/juoksuttamalla liinassa, ja sunnuntaina Dee ottaisi rauhalllisesti ja pyhittäisi lepopäivän itselleen. Täytyy kuitenkin käydä vähän virkistääkseni sitä päästämässä laitumelle juoksentelemaan, se tuntuu olevan sen henkireikä tällähetkellä. Jos sitä vaikka kerrankin varustaisi itsensäkin laitumelle sillä silmällä, että vartioisi oripojan laiduntamista muutaman tunnin enemmän kuin sen vaivaisen tunnin - eli nappaisin jonkun kokoontaitettavan penkin mukaan, iPodin, pari hyvää lehteä sekä kameran mahdollisten tilanne kuvien räpsimistä varten. Pienellä säävarauksella kuitenkin. Mietin vain, että kuinkahan moni vartoo hevostensa laiduntamista tänä kesänä samalla tavalla kuin minä...? Ei varmaan kukaan, olen ehkä hieman "hullu", mutta ainoastaan tarkassa vahdissani Dee pääsee laitumelle, joten koen sen todella tärkeäksi.

Itselläni on ollut oikein superviikko hevosia tällä viikolla, kun on ollut kaksi heppaa hoidettavana ja ridattavana omistajiensa lomaillessa ja on kyllä ollut aika luksusta päästä paljon ratsastelemaan. Yritän saada kuvia vielä tältä viikolta mm. superheppa Tinon ratsastuksista.

Laidunkuvia Deestä sain otettua tänään uudella kamerallani(!!!), joten odotettavissa on kenties jatkossakin taas entistä enemmän kuvamateriaalia. Tässä tämän päivän otoksia niin laitumelta, kuin vähän muistakin. Kaikki vielä kokeilukuvia, ehkäpä laatu parenee, kun itse vain harjaantuu uutta vierasta kameraa käsittelemään!



kesä <3



Pikkusen verran notkeampi kaveri :)






riiviöni :) <3


Ja kuten varmaan onkin huomattu, minulla on ollut aikamoinen kriisi tämän ulkoasun kanssa. Jo aikaisin keväällä olin suunnitellut, että kesäksi blogiin on suunniteltava vihreä ulkoasu tämmän lempivärini ja tietenkin kesän värin mukaan. Noh, otsikkobannerien loihdinta ei oikein osunut nappiin kohdallani, koin inspiraatiotyhjyyden pään sisällä ja lopulta pelastava lukija teki minulle upean bannerin! Nyt oli vain pakko todeta, että se ihana limen vihreä, joka on törmännyt eteen monessa muussakin blogissa, ei ehkä ollut kuitenkaan onnistunein tuotos omassani ja halusin jotain erilaista, joka erottuisi ja inspirtoituneena kyhäsin tämän. Olen itseasiassa nyt todella tyytyväinen. Koko blogin ulkoasu näyttää nyt asialliselta, eikä amatöörimäiseltä tai vielä kauheampaa "lapselliselta" :) Itsekin kuitenkin esiinnyn omalla nimelläni täällä, joten se minkä kuvan blogini antaa on aika tärkeää, sillä tämähän on kaikkien nähtävillä. Olen myös aika tarkka monista visuaalisista asioista, ja edeltävät vihreät sävyt tällä hetkellä jopa oksettaa. Toivottavasti kaikkien uudistusten myötä saan blogin sisältöäkin entistä mielenkiintoisemmaksi, koska nyt on oikeasti mahdollisuus kuviin päivittäin. Olen kuitenkin aika innokas kirjoittamaan, joten kuvien lisääntyessä ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että tekstin määrä siitä vähenisi. Asiatekstiä sisältävät blogit ovat omia lemppareitani ja pyrin samaan asiatekstiin myös omassani, toki välillä harhaillen vähän asioiden laidastakin. Oikolukua tekstieni kanssa yritän parantaa jatkossa, mutta kellon näyttäessä jo puolta yhtä yöllä, koen tämänkin tekstin oikolukemisen toisarvoiseksi asiaksi, ja valitsen vaihtoehdon kömpiä unten maille, jotta huomenna taas jaksaa villiorini kanssa ihmetellä maailman menoa ja mielenkoukeroita :)

Saa antaa palautetta nykyisestä ulkoasusta, sekä jos tulee jotain parannusehdotuksia vielä mieleen, niin niitä otan mielelläni vastaan :)
13

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Pikkuinen D Jr. on syntynyt!

Tänään kävin kuvailemassa Deen perjantaina syntynyttä pikkuveljeä (Cagliostro x Graham x Apple King xx). Aivan upea pitkäkoipinen orivarsa <3, joka muistuttaa erehdyttävästi omaa Deetäni pikkuvarsana! :) Luonnekin on yhtä rohkea. Aivan ihanaa! Jatkossa tulee varmaankin vähän parempilaatuisia kuvia, nyt kuitenkin pikkupokkarilla napattuja otoksia kaksi päivää vanhasta komeasti tulevaisuuden estetykistä.

"Mä oon pikkuisen verran hurmuri, isoveljen jalanjäljessä kuljen..." :)

"Mua tuli kuvailee ja ihastelee joku aivan sekopäinen tyyppi, sillä oli naama kokoajan tollasena virneenä. Mut oli se ihan kivakin, kun rapsutti mua, joten rapsutin sit myös takasin."

"Moi, oon söpö ja mulla ei ole vielä nimeä... tai ei vielä ainakaan julksitettu" :)
 
"Tuli jano -> maitobaarille!"

 Kaunis Iita-mamma hoitaa tottuneesti ja varmoin ottein <3

Ruokalepo
 
"zzzZZZzzZZz z Z zz"

 Sitten ulkoilemaan

Ihan kuin palaisin ajassa taaksepäin, silloin kun Dee oli pieni. Ainoastaan etujaloista puuttuu sukat ja hännän tyvestä "vauhtiraidat", muuten ei erottaisi :D


Laukannoston harjoittelua, kannattaa aloittaa harjoitukset ajoissa :)
  
Sellaisia iloisia uutisia tänään.

Myöskin perjantain Juhon valmennuksesta sen verran infoa, että meni ihan superisti ja Dee tuntui todell hyvältä, jaksoi keskittyä ja kerrankin otti myös pidätteet läpi. Oripoika paranee kerta kerralta! Nyt se saakin kolme päivää vapaata, ja ensi viikkokin aloitellaan rennolla maastoilulla. Perjantaina taas hypitään, mutta pyritään pitämään keskimäärin vähän kevyempi viikko, kun kaksi edeltävää ovatkin olleet aika raskaita. Tulevasta hyppyperjantaista tulee sitten selostukset toivottavasti kuvineen.

Ensi kertaan siis, heippodei!


12

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Hyvän mielen hyppyjä

Tänään oli siis tarkoitus ottaa Deen kanssa ihan muutama hyppy piristykseksi ja hiukan korottaakin, emme ole oikeastaan koskaan korottaneet ihan kauheasti ja olisihan se hyvä hypätä välillä sillä kisakorkeudella millä tasolla nelivuotiaan kuuluukin suorittaa.

Hauska kuvasarja eri hyppyvaiheista metrin okserilla, joka saatiin iPhonen ohjelmalla, jossa kamera laukaisee sekunnissa useita kymmeniä kuvia :)

Pystytettiin Janitan kanssa kaksi estetettä kentälle, yksi pysty ja yksi okseri, sekä kannettiin myös yksittäinen kavaletti lämmittelyä varten.

Dee oli alkuun taas hiukan velton oloinen ravatessa. Tein paljon pysähdyksiä ensiksi käynnissä ja sen jälkeen ravissa ravista käyntiin siirtymisiä - pari askelta käyntiä - ja siirtyminen takaisin raviin suoralla hevosella. Tänään siirtymiset sujuivat paremmin, kuin sunnuntaina ja oli myös todella hyödyllistä, että oli joku kaveri huutelemassa kentän laidalla ja huomauttelemassa mm. istunnastani, että pidän yläkropan suorana enkä rojahda liikaa eteen ja, että en lähde yli ratsastamaan Deen ravia, vaan yritän pitää tahdin rauhallisena puolipidätteiden avulla ja pohkeet lähellä.

Mutta, kun aloimme ottaa kavalettia mukaan lämmittelyihin laukassa, niin hevonen viimein syttyi ja heräsi todella. Tässä vaiheessa Dee jälleen painoi todella vahvasti kuolaimelle ja jouduin jatkaa siirtymisten tekemistä, jotta pystyn pitämään orin edelleen kuulolla.

Hyppäämisen aloitin ensiksi ristikolla ja pikku okserilla, jotka sitten parin hypyn jälkeen nostettiin pystyksi ja n. 90cm okseriksi.


Löysimme hyvin hyppypaikat vaikka Deessä olikin aika paljon pidättelemistä, niin innoissaan se taas tästä hyppytouhusta oli. :) Yritin hakea kontrollia tekemällä jokaisen esteen "eteen" ison ympyrän, jos tuntui, että hevonen lähtee liikaa painaa kädelle omin päin kohti estettä.



Lopuksi nostettiin okseria vielä nousevaksi okseriksi, jossa takapuomi oli 110cm korkeudella. Kaikki sujui hyvin, kunhan itse muistan odottaa estettä vaikka korkeutta lisää tuleekin ja muistan pitää yläkropan pystyssä. Dee oli aivan liekeissä, se hyppäsi innolla vähän isompaakin ja sain tyytyväisin mielin lopettaa harjoituksen muutamaan onnistuneeseen hyppyyn. On mulla vaan sellanen tykki, että oksat pois!

110cm



Loppuverkan ja kunnon kävelyiden jälkeen, Dee pääsi juomaan vettä, suihkuun ja kylmäyssuojat jalkoihinsa. En tiedä mainitsinko aikaisemmin näistä kylmäyssuojista, mutta ostin siis tuossa viikko-kaksi takaperin Finn-Tackin kylmäyssuojat ja olen ollut todella tyytyväinen. Säilytän niitä tallissa pakkasessa ja otan ne aina treenin jälkeen esiin, laitan ne hevosen jalkoihin 20-30 minuutiksi ja vielä kylmäämisen jälkeen yleensä kävelytän vielä hevosta hetken tai päästän laitumelle käyskentelemään, jotta verenkierto kiihtyisi takaisin normaaliin kylmäämisen jälkeen. Näin säästää todella paljon aikaa ja saa hevosen jalat tehokkaasti viilennettyä ja rasituslämpöä laskettua hetin treenin jälkeen, joka on etenkin rakempien liikutusten jälkeen äärimmäisen tärkeää rasitusvammoja välttääkseen. Etenkin näin kesällä tuntuu, ettei edes vesihanasta pysty tulemaan riittävän kylmää vettä, ja etenkin kun suositellaan vähintään 20min kylmäystä per jalka, joten käytännössä aikaa menee aivan tuhottomasti ja vettä kuluu myös aika paljon, jos ihan perinteisellä letkutuksella meinaa kylmäillä.


Tiedän liian monta hevosta, joilla on jänteet menneet ja eihän tapaturmille mitään mahda, mutta kaikkia näitä voi myös ennalta ehkäistä huolellisella loppuverryttelyllä, pitkillä loppukäynneillä ja jalat kylmäämällä. Itse olen todella tarkka siitä, että Deen kanssa kävelen aina riittävät alku ja loppukäynnit.

Huomenna olisi tarkoitus juoksuttaa Dee ja torstaina vain latailla akkuja, kävelyttää ja päästää illasta laitumelle kirmailemaan, jotta on sitten akkuja perjantaille, kun on luvassa seuraava varsinaiset estehyppelyt, eli Juhon valmennus. Lauantaina otetaan jotain palauttavaa, ja sunnuntaista lähtien ensi viikon alkuun Dee saa taas hiukan vapaata rankan putken jälkeen. Ensi sunnuntaista lähtien minulla on ihanaakin ihanempi Tino heppa hoidossa, joten varmasti jotain infoa senkin kanssa touhuamisesta varmasti kirjoittelen, mikäli koneella satun istuskelemaan ja kirjoitusintoa riittää :)

Pian käynnistyvät muuten vuoden 2012 Lontoon Olympialaiset ja itse ainakin innokkaana tulen seuraamaan este-, koulu- ja kenttäratsastuksen! Suomalaisia olympialaisiin kvaalasi ainoastaan koulupuolella, mutta sitäkin hienompaa, että jopa kahdella edustajalla: Mikaela Lindh hienolla mustalla ruunallaan Mas Guapo sekä Emma Kanerva Sini Spiritillä, jolla hän osallistui myös vuonna 2010 kouluratsastuksen MM kilpailuihin Kentuckyssä. Olen ihan fiiliksissä taas, kun on olympiavuosi meneillään! :)

9

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI