tiistai 24. tammikuuta 2012

Meidän ensimmäinen Nevalan estevalmennus

Lähdettiin sitten kuitenkin matkaan, vaikka lunta tuli aika paljon ja Vihdistä Helsinkiin on mutkainen sekä pimeä tie. Mutta otettiin onneksi kunnolla aikaa ja hurruuteltiin menemään hitaasti, niin ei ongelmia ollut. Meidän uusi automme oli tänään vetohommissa toista kertaa, ja täytyy sanoa, että olemme olleet tosi tyytyväisiä siihen. Se on todella vakaa ajaa ja vahva vetäjä, ei hyydy isompaankaan mäen nyppylään :)

Dee oli vähän vastahankainen jo kotona menemään koppiin. Sitä ei olisi kiinnostanut yhtään, kun iltaheinätkin oli juuri tuotu nenän eteen karsinaan. No muutaman minuutin mietiskelyjen jälkeen se antoi periksi ja käveli nätisti perässäni traileriin. Ärsyttäviä testailun piirteitä Deessä on nyt tämän vuoden puolella näkynyt. Se kokeilee nykyään tosi usein, että jos ei olisikaan pakko tehdä asioita niin kuin pyydetään... Sille on tulossa ilmeisesti joku murrosikä tai uhma.

Perille Tuomarinkylään päästyämme Dee kuitenkin käyttäytyi hyvin, sain hyvin sille ekaa kertaa trailerissa vahdettua suitset päähän ja trailerin ulkopuolella Timon pitäessä siitä kiinni Dee seisoi patsaana ja sain kivasti heitettyä satulan selkään, suojat jalkaan ja loimen niskaan. Pikkaisen oripoika oli kuitenkin ihmeissään, kun ekaa kertaa elämässä matkustetaan vaan johonkin ja laitetaan kamat päälle ja lähdetään ratsastamaan. Maneesissa oli myös jonkin verran härdelliä, ja emme olekaan sellaisessa "ruuhkassa" pitkään aikaan ratsastaneet, joten Dee tuntui intopiukeelta ja tuijotteli jokaista läheltä tulevaa hevosta niin että sain rukoilla selässä ettei se vaan tee mitään typerää! :)

Noh ihan kiltisti poika oli kuitenkin ja aloitettiin verryttely eli ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Hiukan haastetta toi muiden ratsukoiden vastaan laukkailut, joissa piti itse laukassa ohittaa toinen laukkaava ratsukko, sekä muutama inhottava nopeampikin pysähdys piti tehdä, kun kaikki ei ollut niin hereillä tapahtumista ja kolaririski oli suuri. Saa ainakin itse olla silmät selässäkin, kun tietää, ettei omalla menopelillä ole kaikki tarvittavat ohjaustehosteet vielä hallussa... :D Eli aivan mahtavaa harjoitusta esimerkiksi kisaverkkaa ajatellen. Dee tuntui verkassa ihan ookoolta, se kulki hyvin eteen ja oli aika innokas ja alkuun teki pupuloikkaa laukassa, kun olisi vain halunnut ohjaa ja kiihdyttää. Yritin saada sitä ratsastettua omalla pohkeella vahvemmin ja treenata samalla Ompun  antamia ohjeita, eli yrittää saada se kaarteissa sisäpohkeeseen reagoimaan ja olemaan kaatumatta näin mutkassa. Vasempaan kierrokseen tämä vielä onnistui hyvin, mutta oikealla oli vaikeata, kun Deellä oli muutenkin "vähän" vauhti päällä, niin se taas suoraan sanoen juoksi kokoajan alta pois.

Sitten aloitettiin ympyräuralla olevalle ristikolle lähestymiset ja me saimme Deen kanssa olla ekana, kun menemme vähän matalemmilla ja helpommilla estekorkeuksilla kuin muut :) Dee pysähtyi heti ekalle ristikolle. Uusi lähestyminen ja uusi pysähdys ja tuijotus epäluuloisesti. Taisimme vielä komannenkin kerran töksäyttää ristikon eteen, kunnes Kari laski puomit maahan ja lähdettiin sanan mukaisesi pohjamudista... Kylläpä otti päähän, normaalisti Dee saattaa pysähtyä ekalla kerralla esteen eteen, mutta aina toisella kerralla se on jo ylittänyt sen. Nyt se oli jo ihan sitä mieltä, että "ei pysty!". Sen lisäksi aina lähestymisissä se keskittyi ohitettaviin odottaviin muihin ratsukoihin ja rupesi tahmailemaan aina niiden kohdalla, ja sitä mukaan hevonen oli täysin pohkeen takana, enkä saanut jaloistani enempää voimaa irrotettua ratsastaa hevosta eteenpäin, kunnes pikku este olikin jo nenän edessämme ja eteenpäinpyrkimys tasan sitä luokkaa, ettei muuta voinut olettaa kuin kieltoa. Tunsin itseni niin huonoksi ja harmitti Deen jääräpäisyys. Sillä kun yleensä on tosi tosi tosi hyvä asenne hyppäämiseen, mutta nyt taisi keskittyminen kiinnittyä liikaa "uuteen vanhaan" ympäristöön, uusiin hevosiin jne. Onhan se toki ihan ymmärrettävää nuorelta hevoselta.
Lopulta ylitettiin kuitenkin ihan sujuvasti puomia ja lopulta sama korotettuna ristikkonakin. Lähestymiset oli vähän holtitonta, tasapainotonta ja itse keskityin vain siihen, että sain orin osumaan täysin keskelle estettä, ettei sille tulisi mieleenkään kiertää sitä. Tämän ympyrälinjalla tulevan pikkuristikko kun alkoi sujumaan, jatkoimme siitä lyhyen sivun kautta lävistäjän suuntaiselle ristikolle, josta nyt ei ole enää muistikuvaa, että pysähdyimmekö siihenkin, mutta sitä me ainakin ylitettiin pääosin sujuvasti ja Dee sai vähän itseluottamusta hyppäämiseen sekä ehkä välillä keskittyikin itse asiaan. Hypyt oli vähän hallitsemattomia, mutta muutama ihan hyväkin loikka sieltä tuli! :)




Seuraavana otettiin lävistäjän suuntainen ristikko uudestaan toisesta suunnasta. Ja johon tuli yllätys yllätys kielto heti ekassa lähestymisessä. Siis tätähän me juuri hyppäsimme toiseen suuntaan, mutta kai se näytti sitten pelottavalta eri suunnasta katsottuna. Dee pisti kyllä kaikkensa peliin olemalla jääräpäinen. Kokeili joka kohdassa vähän tällaisella asenteella "entäs jos en teekkään?" tai "jos menisinkin sittenkin tänne", eli nimenomaan tota oman pään mukaan menemistä. En selkeestikään hallitse tota hevosta riittävästi selästä käsin ja etenkään meidän välinen auktoriteetti, mitä etenkin oreilla täytyy olla, on vähän niin ja näin. Se kyseenalaistaa mun käskyt selästä käsin ihan eritavalla, kuin käskisin sitä maasta. Tämän eteen täytyy siis nyt oikeasti keskittyä, tehdä töitä ja tehdä muutos. Kuten Omppukin sanoi, olen nyt liian pitkään ratsastanut tätä hevosta vähän varovaisesti, luullen että se särkyy jos vaadin siltä jotain, joka on johtanut siihen, että Dee tekee omia päätöksiä ratsastuksen aikana.
Lopulta ylitimme kuitenkin tämänkin esteen ja jatkoimme siitä sitten ristikko-okserille toisesta suunnasta. Ja yllätys yllätys: töks. Tässä vaiheessa kimpaannuin kyllä vähän, ja huomautin oria raipalla pohkeen taakse, että ei tää nyt ihan näin nyt mene! Hetken päästä esteet lähti rullaamaan paremmin, vaikka edelleen selässä tuntui, etten voi hetkeksikään antaa keskittymisen herpaantua vaan joutui ratsastamaan ihan täysiä joka esteelle ja varmistella. Teimme lopulta kahdeksikolla kahden esteen ylityksia, ristikko-okseria ja toista yksittäistä pikkupikkuestettä. Meni siedettävästi siihen nähden miltä alku näytti.
Kun tämä tehtävä alkoi rullaamaan, se riitti meille. Enempää jyystämistä ei tarvittu, ja hyvä jättää tietenkin sujuvaan menoon.




Olin hiukan yllättynyt valmennuksen jälkeen, että miten se meni, mutta aina ei voi mennä nappii ja hyvä, että ongelmat tulevat nyt esille, niin niitä on aikaa alkaa ratkomaan. Lisäksi kääntäminen esteiden jälkeen ja ennen oli todella vaikean tuntuista. Täytyy ripotella Karin neuvojen mukaan tämän viikon lopulla puomeja ympäri maneesia, ja tehdä kääntäviä teitä paljon, yrittää saada pohkeilla tapahtuvan kääntämisen paremmaksi, jotta ei tarvitse ohjalla niin paljon näyttää suuntaan.

Kaikista näistä ongelmista voin katsoa vain peiliin. Ja jos nyt jotain kaikkein positiivisinta on pakko kertoa tästä päivästä, niin meidän laukannostot sujui huomaamatta hyvin, kun en keskittynyt niihin liikaa. Ne vain tuli itsestään! Tunnen kuitenkin tällä hetkellä itseni niin huonoksi ratsastajaksi, ettei mitään järkeä :D Toisaalta kuitenkin minusta on ihanaa lähteä ratkomaan ongelmia ja työstää paremmaksi, mutta tällä hetkellä on taas sellainen tunne, että saa nähdä voidaanko me startata tänä vuonna yhtäkään noviisiluokkaa...
Jos meno näyttää samalta kuukausien päästä, niin ei todellakaan. Toisaalta, ei meillä ole mikään kiire. Jos hevonen ja me yhdessä ratsukkona emme ole valmiita, niin sitten emme ole. Tärkeintä on saada hevonen luottavaiseksi, hyvälle mielelle ja pysymään terveenä, jotta käyttövuosia on jatkossakin.

Tänään tiistaina Deen kanssa tarvottiin ainakin 1½ tuntia, ellei kaksikin, iltahämärässä pitkin tallin lähipeltoja ja teitä, jotka oli aurattu niin, että itsekin jaksoin siellä kävellä hevosen harpoessa hirveätä vauhtia :) Hiukan se oli jumissa nyt selästä, kun harjasin, varmasti lihakset kipeinä rankasta treeniputkesta, joten hieroin arnikalla selän läpi ja venyteltiin jalat. Nyt vähän vapaapäiviä hevoselle, jotta saa kroppa levätä ja mielessään ihmetellä uusia opittuja asioita.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Ompun valmennus



Lauantaina oli kyllä aika kaaottinen päivä siltä osin, että poikaystäväni syntymäpäiviä olimme pienesti juhlistamassa jo iltapäivällä lounastamalla äitini luona, jossa tukotin itseni täyteen suolaisen ruuan lisäksi lettuja ja mansikka hilloa niin, että taas oksennus oli tulla. Siitä sitten minun pitikin lähteä melkein suoraan kohti Vihtiä, että kerkeäisin sovitettua Deelle joitain Ompun koulusatuloista, laittaa hevonen kuntoon ja kävellä se valmiiksi ennen valmennusta. Siinä kiireessä sitten unohdin kotiaivaimet äidilleni ja huomasin sen vasta, kun olin viemässä koiraa kotiin ja menossa vaihtamaan ratsastushousut päälle ja muutenkin paremmat tallikuteet... Kelloa katsoessani sain todeta, että en kerkeä ajoissa Vihtiin jos nyt lähden avaimia hakemaan, joten pienen henkilökohtaisen päänsisäisen "Errorin" jälkeen rauhoitin mieleni ja totesin, että olenhan minä ennenkin farkut päällä ratsastanut. Ja eikun nokka kohti tallia. Juuri ennen kuin saavuin tallille sainkin tiedon, että valmentaja itse on aikataulusta jäljessä, joten toisin sanoen, olin todella hyvissä ajoin tällä kertaa tallilla ja siinä miettiessäni tajusin, että olisin aivan hyvin ehtinyt ne avaimetkin hakea ja vielä palata kotiin vaihtamaan ridakamat päälle...

Noh, jotain hyvää, sain rauhassa kerrankin puuhailla Deen kanssa. Kokeilin satuloita, kiillotin koko hevosen päästä kavioihin, selvitin hännän kunnolla käsin ja kun kerran yksi niistä koulupenkeistä istahtikin Deen selkään omaan silmääni hyvin, innostuin laittamaan orille ekaa kertaa pintelit joka jalkaan, kaivoin kaappiemme kätköistä oliivin vihreän Eskadronin kouluhuovan ja tsadam! - hevonen näytti yllättäen ihan kouluratsulta :) Ainoastaan full-cheek -kuolaimet vähän pilasi tätä idyllistä kouluhevosnäkymää, hehheh...

Sitten asiaan. Menin ensiksi itse selkään ja näytin Ompulle miltä hevonen näyttää, miten se reagoi tällä hetkellä ratsastajaan, laukannostot jne. Ja ne laukannostot eivät ihan kauhean hyvin tänään sujuneet meiltä. Oliko sitten syynä tähän uuden satulan outo tunne, tai että itse koin paineita näyttää nostot, samalla kiristävät farkut eivät kauheasti auttaneet rentoutumaan ja avaamaan jalkoja satulassa riittävästi etten puristaisi vai missä syy. Laukat nousi kuitenkin lopulta, kun sain itseni renotutettua sinne satulaan ja parin kiekan jälkeen Omppu nousi itse Deen selkää ensimäistä kertaa ja ratsasti lopun ajan, kokeillaakseen miltä se tuntuu.





Oli hirveän avartavaa nähdä Dee ammattilaisen alla ja kuinka ongelmakohtia pitäisi lähteä ratkomaan.
Sainkin myös paljon palautetta hevosesta ja siitä, kuinka minun pitää alkaa ratsastamaan kunnolla huolellisesti tiet, eikä antaa hevosen ajelehtia ja oikoa oman pään mukaan. Lisäksi minun pitää entisestään herkistää sitä pohkeelle ja uskaltaa muutenkin vaatia siltä enemmän perusasioiden kanssa. Laukannostoissa minun pitää antaa aikaa hevoselle miettiä jalat oikein päin ja jos laukka ei heti nouse, niin minun itse ei pidä "hätääntyä" ja alkaa korjaamaan mahdollisimman nopeasti, vaan rauhoittaa tilanne, löytää uudestaan rauhallinen rento ravin tahti ja sieltä lähteä uudestaan pyytämään laukkaa. Mutta ennen kaikkea tiukempi kuri, johdonmukaisempaa ratsastusta sekä huolellista teiden ratsastusta pisteestä pisteeseen. Enkä saa antaa hevosen juosta alta pois vaan yrittää entisestään saada sitä keskittymään ja pysymään rentona.

Dee Ompun ratsastamana:








Paljon sain siis kotiläksyjä ja parannettavaa seuraavaksi kolmeksi viikoksi, kunnes Omppu taas palaa Saksasta tsekkaamaan tilanteen! Tuntui ihan typerältä, kun katsoin vierestä kun toinen tekee samat asiat, että miksen minä ole aikaisemmin näin ratsastanut? Tuli niin paljon ahaa -elämyksiä, että sormet syyhyten odotan, että pääsen itse kokeilemaan.
Ja ajatuksia on siis pään sisällä oman ratsastuksen muuttamiseen niin paljon enemmän, kuin mitä tänään ulosantini sen sallii täällä blogissa, mutta tässä pääpiirteittäin valmennuspäivästämme. Tästä taas hyvä jatkaa eteenpäin ja huomenna maanantaina olisi luvassa Karin estevalmennus Dumissa, mikäli säät sallii turvallisen hevosen kuljetuksen ja ajomatkan. Niistä ajatuksia mahdollisesti jo seuraavassa bloggauksessa!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Hangessa kirmailua :)

Vihdoin olemme päässeet ulos maneesista ratsain :) Keskiviikkona kävin kyllä taas maasta käsin Deen kanssa hankikävelemässä, joka oli kyllä niin tehotreeni itsellenikin, että ihan veren maku suussa sai harppoa menemään, että pysyi oripojan perässä!
Mutta torstaina päästiin tositoimiin ja ai, että tämä onkin harvinaista herkkua, sillä sain kuvaajan, Sannan, houkuteltua mukaan paremmalla kameralla kuvaamaan ;)  Vihdoin voin jättää sepitykset vähemmälle ja antaa kuvien puhua puolestaan, mutta pientä analysointia minun tapaani on taas pakko silti tehdä kuvista huolimatta...





Tein alkuverryttelyn nopeasti maneesissa, sillä hangessa meno on raskasta vanhemmallekin hevoselle niin saatika nuorelle, joten huolellinen lämmitely on todella tärkeää mielestäni. Lisäksi tämän hevosen kohdalla on sopivaa ja suositeltavaa kokeilla myös, onko jarru ja kaasu edelleen tallessa ja entä onko hevonen muutenkin kuulolla :) Kuitenkin tuosta viime maastoratsastuksesta alkaakin olla jo vähän aikaa!
















Dee kulki maneesissa ihan ookoosti, vaikka hiukan oli ma-ke kevyemmät hölkkä ja kävelypäivät tehneet tehtävänsä, kun energiaa oli niin paljon. Se kuitenkin nopeasti alkoi kuuntelemaan minua, ja sain tehtyä sillä ihan hyvän alkuraviverkan. Lopuksi ennen kuin poistuimme maneesista otin yhdet laukannostot kumpaankin suuntaan ja ne sujuivat vaivatta, joten eikun  nokka kohti ulkoilmaa!







Lunta oli satanut keskiviikon ja torstain välisenä yönä, sekä vielä torstai aamuna ihan hurjasti, joten nyt oli kunnon lumiset oltavat kyllä :) Dee kulki nätisti matkan pelloille ja ehkä hiukan oli ihmeissään, mutta pellolle päästyämme ori renotoutui, kun pääsi ravaamaan ja laukkailemaan isossa tilassa. Ekan laukannoston jälkeen se innostui ihan kamalasti, ja tuntui aivan siltä, että jos nyt annan yhtään pidemmän ohjan niin se lennättää minut kuuhun ja lähtee sinkoamaan joka suuntaan...! Joten aika tarkkana sain olla. Yritin pitää yllä reippaan tahdin laukassa kaiken aikaa, vaikka pelto välillä nousikin ylämäkeen ja taas alamäkeen. Tällainen treeni on kyllä ihan älyttömän tehokasta!












Mutta kuten sanoin, hankitreeni on todella rankkaa hevoselle kuin hevoselle, joten tällaisen raakileen kanssa en viitsinyt tuskin kymmentä minuuttia kauempaa painella vaan laskeuduin hetken päästä satulasta ja kävelin hevosen maastakäsin takaisin kotitallille. Vielä maneesissa viltit niskaan ja kunnon loppukävelyt, että hengitys tasaantuu ja suurin hiki ehtisi kuivahtaa. Sen jälkeen jalkojen kylmäys, riviruven hoito, harjaus, hevosen venyttely ja hevonen päiväheinien eteen.

Tänään perjantaina selästä käsin paljon kävelyä ja hiukan ravia ja laukkaa, jottei täysin jumiudu eilisestä, sekä on vetreä huomenna Ompun valmennuksessa.

Sitten vielä tätä spekulointia....... nyt kun pitkästä aikaa sain kunnollista kuvamateriaalia meistä, niin kiinnitin huomiota istuntaani, joka ehkä aavistuksen on parantunut siitä könötyksestä, mutta käsieni kantaminen on niin järkyttävän näköistä ajoittain. Istun myös hiukan tuoli-istunnassa, josta täytyy kyllä päästä pois. Vaikka onhan istuntoja ihan yhtä paljon kuin on ratsastajiakin, kun katselee maailman huipullakin kilapilevia ratsastajia, ja jokainen heistä istuu eri tavalla. Pakko siihen istuntaan on vaikuttava omat rakenteelliset ominaisuudet. Mm. minulla on normaalia lyhyemmät jalat omaan vartalooni verrattuna. Se voi vaikuttaa siihen hyvin paljon, miten istun satulassa. Silti huomenna täytyy sanoa Ompulle, että potkii mua persuuksille ton istunnan kanssa, sitä on parannettava!

Toinen huomioni on se, että Dee on aika kevyessä kunnossa tällä hetkellä. Olen hiukan kiinnittänyt siihen huomiota jo silloin, kuin Järvenpäässä aloitin vähän liikuttelemaan, niin se mukava pyöreys katosi samantein kun liikuntaa lisäsimme. Kesän ja syksyn kuviin vertailessa nyt, Dee on todella kuivassa kunnossa siihen verrattuna, joten ruokintaa täytyy taas mietiskellä uudemman kerran. Heinää se saa nyt jo niin paljon, ettei sitä ole syytä lisätä, ei maha vedä enempää, mutta väkirehuja täytyy pohtia, mitä lähteä nostamaan, muuttamaan ja mitä syöttää ohelle. Tavallaan energiaa sillä on työskennellä tällä hetkellä juuri sopivan verran. Se on aika pirteä, enkä toivo sitä kovin paljon pirteämmäksi, tai muuten tulee keskittymisvaikeudet eteen. Jonkun verran siis olisi hyvä, että etenkin orit olisi kevään korvilla pyöreässä kunnossa, sillä kevään tammojen kiimat saattavat aiheuttaa sen, että orit lähtevät laihtumaan.

Lisää ruokaa siis, ja liikunta jatkuu entiseen malliin. Katsotaan sitten keväällä miltä näyttää :)




maanantai 16. tammikuuta 2012

Vuoden ensimmäinen irtohypytys

Ja Dee nautti! Sen ilme kirkastui jo heti kun saavuttiin maneesiin, minne olimme porukalla kujan rakentaneet sunnuntai-iltana. Siitä näki, että se tiesi mitä nyt tehdään ;) Hypätään!



Kaikki hypyt sujuivat hyvin, vaikka alkuun olinkin taas arvioinut välit turhan ahtaiksi ja tuli vähän hosumista ja hassuja loikkia, ja venytti Dee itsensä yhden kerran innarinakin reilu 6metrin pysty - okseri välin... Kun estevälit sain laitettua sopivaksi, alkoi hypytkin luonnistua sujuvammin ja esteitä sai aika nopeasti nostaa, kun poika päätti joka tapauksessa hypätä mahdollisimman korkealta, oli kyseessä sitten ihan vain maapuomi tai sitten 120cm okseri...

Lopetettiin hyppäily sujuvaan suoritukseen ja Dee näytti siltä, kuin tietäisi olevansa hyvä. Se käveli luokseni kujan jälkeen, kuin sanoakseen "Enkös ollutki hyvä hyppäämään, enkö??" :) Sen asenne ja luonne on niin täysi kymppi! Rakastan tätä hevosta!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Eteen!

Nyt kun olen saanut Deen kuulolle, avuille ja keskittymään minuun selässä, lähdin tänään ratsastamaan vielä rohkeammin eteenpäin pitkillä sivuilla. Hevosen liikkeiden laatua yritetään hiota, saada se liike esiin mitä hevosella oikeasti luonnostaan olisi. Bootsit ovat auttaneet jonkin verran alkuun, että ori uskaltaa lähteä pidentämään askelta ilman, että kopsii kannoilleen, mutta haluaisin hevosta ajoittain enemmän ylös edestä, ja takapäätä enemmän alle, jotta se löytäisi tätä kautta rohkeuden liikkumiseen. Kovin pitkään se ei luonnollisesti jaksa tässä itseään kantaa, mutta erityisesti pitkien sivujen alussa, joissa lähdin rohkeasti lähettämään sitä eteenpäin, tuli jo muutamia hyviä askelia!

Epäilen myös, että numeroa pienet kengät vaikuttavat hevosen liikkumiseen vielä paljon ja kun kengitys saadaan kohdilleen, kavio kasvamaan riittävästi, alkaa liikkumisessakin näkyä tulosta.
Huomenna Dee pääsee irtohyppäämään, jota se rakastaa :) Ja maanantaina pitkä kävely selästä lähimaastoissa ja samalla käydään pikku pätkät hankikävelemään - meillä on upeassa kunnossa kaikki pellot, lunta on juuri sopivasti eli toivotaan ettei tule kauheasti huomenna tai ylihuomenna lisää tai vastaavasti sula pois.

Tänään kävin ennen Deetä hyppäämässä ystäväni Pihlan 7 -vuotiaaksi kääntyvän ison saksalaisruunan Tinon pitkästä aikaa. Hevoselle on joulua ennen aloitettu kankien totuttelu ja nyt sillä oli menty viikon verran kanget päässä ja hevonen tuntui super hyvältä kankien jälkeen myös nivelillä! Se jaksoi kantaa itsensä paremmin edestä, eikä näin maannut kädelle niin vahvasti mitä se yleensä on tehnyt, etenkin minun kanssani, koska olen niin pieni ratsastaja noin isolle hevoselle... jalkani eivät riitä pääsemään kunnolla hevosen ympärille.
Hyppäsin Tinon kanssa kavaletteja, yksittästä pystyä, sekä sarjaa. Kavaletti työskentely tuntui alusta asti helpolta. Löydettiin heti hyvän sujuvan ja pyörivän laukan, jolla oli helppo lähestyä ja löytää paikat. Aivan pienimpiä esteitä Tino ei juurikaan jaksanut hypätä, joten nostettiin sitten aika reippaasti ylemmäksi. Yritin myös keskittyä itse siihen, että istun mahdollisimman hiljaa Tinon selässä, sillä jos sen kanssa lähtee liikaa painetta laittamaan lähestyessä estettä tai edes kaarteissa, se meinaa räjähtää aina siinä vaiheessa käsiin, lähtee hätäilemään ja ponnistuspaikat katoaa silmistäni. Sujuva laukka, jossa ei tahtiin muutoksia, niin kaikki tuntui todella helpolta! Tältä hevoselta ei myöskään ihan heti skouppi lopu kesken, joten taitaa tulla oma rimakauhu ennemmin vastaan, kun tältä hevoselta hyppykyvyn ääriraja. Katsotaan, jos lähtisi myös Tinon kanssa muutamalle Nevalan valmennukselle, kun olemme varovaisesti miettineet jos starttaisin Tinon kanssa muutaman kerran ensikeäsänä esteissä, jos vain tämä ohjelma mahtuu Tinon ja omistajansa koulutäyteiseen kalenteriin. :) Se nähdää myöhemmin.

torstai 12. tammikuuta 2012

Video tiistailta



Laukkaharjoituksia

Maanantaina pelkän sivuohjilla juoksuttamisen sijasta innostuin asentamaan ohjasajo-ohjat Deelle, ja lähdettiin viikonloppuvapaiden jälkeen vähän katsastamaan vaihteita, vireystilaa jne. Dee oli selkeästi levännyt hyvin, se oli juuri sopivan pirtsakka, mutta ilahduttavan kuuliaisella tuulella. Tein alkuun käynnissä pysähdyksiä ja Dee teki tosi hienoja tasajalka pysähdyksiä joka kerta ja lähti myös liikkeelle napakasti. Tuli heti alusta asti hyvä fiilis hevosesta, kun se otti niin rehellisesti vastaan tarjotun ohjastuntuman ja kulki pirteänä eteenpäin! Ravissa aluksi lähdin vain hakemaan rentoutta ja hyvää tahtia, ja sen jälkeen lähdin pyytämään vähän lisää ravia, jotta Dee venyttäisi itseään oikein kunnolla. Hevonen liikkui ihan ookoosti, vaikka oli todella laukkaherkällä tuulella, ja yritti tarjota aina ravin lisäämisen sijasta sitä laukkaa. Ja hyviä laukkasiirtymisiä se teki loppuun myös. Otin aika kovan konrollitreenin, jossa otettiin nopeeseen tahtiin siirtymisiä kaikkien askellajien välillä, joka välillä tekee todella hyvää nuorellekin hevoselle, jolta ennen kaikkea sitä kuuliaisuutta ja apujen reagoinnin täsmällisyyttä monesti toivoisi. Olin tyytyväinen treenin päätyttyä kokonaisuuteen, mutta raviin täytyisi alkaa pikkuhiljaa löytämään enemmän niitä vaihteita ja elastisuutta. Näitä täytyy jatkossakin näin ohjasajaen treenata, sillä helpompi opettaa ja jumpata maastakäsin, kuin selästä.

Tiistaina lähdin illasta poikaystäväni ja yhteisen kaverimme seurana tallille, mikä olikin vaihteeksi kivaa, ettei tarvitsen yksin pimeää automatkaa ajella ja tallilla touhuta raskaan työpäivän jälkeen. Vaikka toisaalta, tiedän aina etukäteen, että tällaisilla tallireissuilla joudun aina juosten kusten tehdä kaikki, kun nää miehet ei oikein omista sellaista kärsivällisyyttä, että jaksaisivat seurata kaikkia tarkkoja hoitotoimenpiteitä, mitä Deen kanssa nyt tällä hetkellä joutuu vaan tekemään. :) Eli toisin sanoen, hevonen äkkiä valmiiksi, kypärä päähän ja maneesiin... Dee oli tuolloin ERITTÄIN orimaisella tuulella, se oli suorastaan rasittava laittaa kuntoon ja taluttaa maasta. Mitä lie hormonitoimintaa se nyt yhtäkkiä on kehittänyt?! Mutta ratsastaessa se oli siihen nähden, mitä oli maasta käsitellä, yllättävän hyvä. Tosin jouduin ainakin vajaa puoli tuntia houkutella sitä keskittymään enemmän minuun, kuin ympärillä oleviin ratsukoihin...






Kun vihdoin sain sen keskittymään, tein muutamat onnistuneet ja epäonnistuneet laukannostot, ja jätin siihen. Totesin, että huomenna on ratsastettava uudelleen, jotta päästään paremmin työskentelemään. Tänään oli liikaa energiaa kaikkeen muuhun säheltämiseen.
Katselin kotiin paluu matkalla videopätkiä meidän menosta ja huomasin, että ajoittain ratsastin alitempossa Deetä, eli piirun verran olisin saanut ratsastaa enemmän jalalla eteen ihan perus ravissa. Joissain pätkissä Dee kulki jo paremmin, ja heti huomasi, että sen raviinkin löytyi silloin toisenlainen vaihde. Parhaat ravipätkät tulivat aina laukasta siirtymiset raviin jälkeen, ne pari hassua askelta siis laukan jälkeen. Oman ratsastuksen katsominen on hirveän kehittävää, joten seuraavaan päivään lähdinkin jo selkeä kuva mielessä miltä sen pitää tuntua ja näyttää.

Keskiviikko aamuna klo 07:00 ylös ja lähtö tallille... Saattoi hiukan väsyttää, kun eilinen tallireissu venyi siihen melkein puoleen yöhön, ennen kuin pääsi edes kotiin... :) Mutta pakko mikä pakko, jos tahdoin ehtiä vielä ratsastuksen jälkeen töihinkin.
Dee oli paljon rauhallisempi maasta käsitellä, ainoastaan yhden kerran jouduin komentamaan sitä kunnolla, kun alkoi näyttää siltä, että keskitytään enemmän hörhöttelyyn. Se komento riitti. Sen jälkeen se seisoi kiltisti kuin tatti tallin käytävällä.
Kun pääsin selkään, lähdin heti ratsastamaan enemmän jalalla eteenpäin. Tänään oli hyvä päivä ratsastaa jopa vähän reilusti eteenpäin, sillä hevonen oli edeltävistä päivistä jo sen verran väsyneempi, että se sipsuttelun ja kiihdyttämisen sijaan lähti kuin lähtikin venyttämään sitä askelta! Dee tuntui super hyvältä verrattain eiliseen. Se keskittyi, eikä sillä ollut liikaa hömppäenergiaa. Laukannostotkin sujuivat todella hyvin kumpaankin suuntaan. Ratsastin napakan 20 minuuttia, jonka jälkeen totesin, että tältä päivältä voin jättää tähän! Hieno Dee :)

Torstaina Dee pääsee kävelemään ulos pitkät palauttavat kävelylenkit. Perjantaina sillä on koko vapaa. La Janita tyyppaa sen kevyesti ja sunnuntaina irtohypytys.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Alkukauden 2012 suunnitelmia



Kuten lukea on jo saattanut, pikkuhiljaa Dee on palannut treeneihin taukonsa jäljiltä ja tottakai täytyy suunnitella tarkkaan kunnon työskentelysykähdykset, palauttavat lepo jaksot, valmennukset sekä varovaisesti tutkailla kilpailukalenteriakin.

Nyt Deellä on ollut muutama vapaapäivä kävelytyksineen. Huomenna juoksutan sen kevyesti ja tiistaina jälleen selkään. Täytyy taas työstää laukannostoja selästä, jotka ovat vähän jääneet ja huomasin kuluvalla viikolla, että nostot ovat jälleen ruosteessa ja vaikeita orille. Todennäköisesti kasvuun ja lihaksistoon liittyviä juttuja, sekä selän pienten jumien ansiosta tällainen, joten  hevosen ehdoilla mennään. Loimitusta olen hiukan muuttanut nimenomaan selänkin takia, mutta myös sen informaation vuoksi mitä sain tallin henkilökunnalta kuulla, että Dee palelee ulkona, jos on vähänkään kosteekylmä, viima tai sadetta. Myös olen muutaman päivän omatoimisesti hieronut hevosen selän läpi arnika geelin kanssa, jonka pitäisi lieventää mm. lihassärkyä ja Dee on nauttinut näistä toimenpiteistä todella! Ja jos tässä nyt aletaan ihan "hifistelemään", niin sellainen Back on Track loimi olisi pop, mutta vielä toistaiseksi tällaiseen infestointiin en pysty venymään...
Jalkoja myös olen ahkerasti edelleen huoltanut, ja pahin rivijalka, oikea takanen, on selkeästi rauhoittunut!

Ensi sunnuntaina suunnittelin irtohypytystä, kun siitä viimekertaisesta jouduimme jäämään pois. Irtohypytys on niin hyvää treeniä etenkin nuorelle hevoselle, mutta miksei myös vanhemmallekin ja se vetreyttää myös hyvin lihaksistoa, ja tällaisessa harjoituksessa hevonen saa liikkua vapaammin omaa tasapainoaan hakien. Se on myös hyvää mielenvirkistystä, jossa hevosen ei tarvitse olla niin tiiviisti ihmisen kontrollissa.

Viikolla 3 alku viikko jälleen palauttelevaa, maastoilua, myös vapaampaa ja energian latauksia tulevaa viikonloppua varten jolloin kouluvalmentajamme Omppu Saarinen tulee Suomen vierailulle Saksasta. Tästä jatketaan heti perään viikolle 4, jolloin olen ilmoittautunut Deen kanssa Dumiin Kari Nevalan valmennustunnille. En usko, että tarvitsee ottaa ennen tuota valmennusta itsekseen hyppykertaa, kun irtohypytyskin suoritetaan, joten mielummin säästelen hevosta ja tehdään vaikka sitten jälleen puomiharjoituksia jos siltä tuntuu.

Siitä seuraavaa paria viikkoa en ole suunnitellut sen ihmeemmin vaan katson, miten Dee lähtee tästä kulkemaan, millä mielellä se on noiden valmennusten jälkeen, ja sen pohjilta suunnitellaan harjoituksia. Ykkös juttu on, että Dee pysyy hyvällä mielellä ja sillä jatkuu hyvä työmotivaatio, ja että se jaksaa myös fyysisesti. Kuntoa yritetään tässä kaiken aikaa kohotella, ja siihen ensisijaisesti parhaimpia ovat parin tunnin kävelyt!

Helmikuussa 11-12. pvä olisi luvassa Kari Nevalan estekurssi. Meinaamme osallistua kumpaankin päivään, vaikka ensiksi aprikoin mahtaako olla liian rankka... Tulin siihen tulokseen, että täytyy vain muut treenit siinä lähipäivinä pitää sen verran kevyempinä, että energiaa riittää molemmille päiville ja luotan Karin arvostelukykyyn nähdä, milloin nuorelta hevoselta ei tarvitse pyytää enempää vaan pidetään taso helppona ja jätetään tehtävät siihen, kun menee hyvin.

Kevättalvella yhdet harjoituskisat olisi kiva kokemuksen takia käydä, joten katsotaan jos sopivat kisat jostain löytyvät.
Tässä siis suunnitelmat, mitä nyt tähän seuraavaan kuukauteen pystyn varovaisesti miettimään!
KiPasta tuli myös katsottua noviisiluokkien ajankohtia, mutta mennään sen mukaan milloin hevonen tuntuu hyvältä, joten enpä lähde niistä spekuloimaan sen enempää :)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Tahtojen taistelu - maailmojen sota II

Torstaina olikin minipalauttelu kahden rankemman päivän jälkeen kera puomien ja kavalettien. Ja Dee oli selkeästi hyvin väsynyt. Ei paljon jaksanut normaaliin tapaan riekkua alkujuoksutuksessakaan, joten ihan pari kiekkaa kumpaankin suuntaan ja äkkiä selkään ennen kuin viimeisetkin enut ovat käytetyt. Selkään päästyäni Dee piristyi ihmeellisesti ja lähti ravaamaan todella reipasta ravia eteenpäin ja oli kivan herkkä pohkeelle. Se tuntui myös erittäin rennolta ja rauhalliselta. Se mihin kiinnitin huomiota myös oli se, että paitsi Dee oli tasaisen vahva tänään molempiin suuntiin, se oli myös peiliä kohden ratsastaessa niin suora kuin hevonen vain voi olla - hienoa!
Heti jo alusta asti yliteltiin sikin sokin maahan asetettuja puomeja. Dee hyppäsi ensimmäisen puomin ylityksella, mutta seuraavilla jo ravasi tahdikkaasti ja reippaasti ilman kummallisia loikkia. Pian siitä ohjasinkin ravissa jo parille kavaletille ja Dee loikkasi isolla hypyllä yli jatkaen niiden jälkeen aina hienosti laukassa. Hevonen tuntui todella hyvälle ja kolmen-neljän kavaletin jälkeen totesin sen olevan siinä. Turha jyystää tänään enempää, kun hevonen teki 10-15 minuuttia täydellistä työtä! (Vaikka mieli olisi tehnyt itsellä jatkaa vielä, niin taivaallisen hyvältä se tuntui, mutta järkevästi ajateltuna en halunnut väsyttää hevosta enempää...)


karvakasa


Tänään Janita reippaana lähti minun kanssani tallille ja todettiin, että tehdään pitkät kävelyt maasta, jotta lihakset saa vähän palautua. Alkuun aloitimme maneesissa n.30min, mutta ratsukoita alkoi saapua sinne ruuhkaksi asti, joten päätimme lähteä tutkimaan Vihdin maastoja, joista meille vihjailtiin tänään :) Dee oli innoissaan päästessään kävelemään peltojen reunoja pitkin ja metsien siimeksissä!








Kaikki menikin normaaliin tapaan, kunnes tulimme yhden pellon päähän metsän reunaan, josta polku jatkoi pienen ojan ylitse metsään. Dee päätti tehdä stopin tähän ja se oli selkeästi sitä mieltä, että ojassa tai metsässä vaanii ainakin sapelihammastiikeri! Se meni paniikkiin alkuun, nousi pystyyn aina kun yritimme kannustaa sitä eteenpäin. En olisi uskonut, että näin pienen pieni oja saisi Deen pysähtymään, etenkin kun Tuomarinkylässäkin Dee seurasi kuin koira, mentiin sitten minkälaisen montun kautta tahansa...
Yritimme jaaritella ja houkutella Deetä ylittämään ojan - hypimme itse typerän näköisinä edes takas ojaa näyttääksemme, että siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta hevonen oli päättänyt stopata retkemme siihen paikkaan.
Seuraava strategiamme olikin sitten seuraavanlainen. Minä vedin päästä eteenpäin ja Janita löysi lahon lyhyen oksan, jolla antoi painetta takaa päin (mehän emme ottaneet mitään raippaa mukaan, ei me ennenkään sellaisia ole tarvittu...). Dee alkuun kuumeni tästä paineen asettamisesta, nousi pystyyn jälleen, potki taaksepäin ja lopulta vain ei reagoinut enää mihinkään. Se seisoi kuin patsas typerä ilme naamalla, kuin näyttäen centteriä meille molemmille.
Tässä vaiheessa siitä näki, että nyt ei enää oja varsinaisesti pelottanut, mutta se oli loukkaantunut meille kovasta paineistuksesta ja käskemisestä, ja osoitti mieltä.
Siinä sitten annettiin hetken olla ja pidettiin taukoa, me Janitan kanssa seisoimme liina kädessä ojan toisella puolella ja Dee siinä heti toisella puolella ja tuijottelimme toisiamme... hyvin ehti Janita laittaa tupakaksikin, kun siinä kökittiin ja mietittiin huvittuineina mitä seuraavaksi tehdään. Periksihän me emme meinanneet antaa, vaikka Dee kova luu onkin sille päälle sattuessaan!

Aikaa kului yli tunti, ja Dee ei tehnyt elettäkään ylittääkseen pikkuruista ojaa, ei hyvällä eikä pahalla. Katselin kelloa, että voidaan vielä pari tuntia tässä olla, mutta sitten minun olisi kiirehdittävä töihin. Janita heitti jossain vaiheessa kärttyisenä lahon oksamme jorpakkoon ja sanoi, että hakee jostain kunnon vitsan, että saadaan oriiseen vauhtia, sillä periksi emme edelleenkään aikoneet antaa ja nyt oli tainnut polle alkaa ryttyilee väärille henkilöille...! Muutaman sekuntti, ja Janita palasi takaisin parin metrin tuore pajunoksa kädessä, josta lähti sellainen viuhuna ilmassa kun heilutti. Tässä vaiheessa Dee laski ilmeisesti jaloillaan ja totesi, että ojan toisella puolella on turvallisempaa mamman luona, kuin jäädä sille toiselle puolelle tuon hullu eukon ja pajunoksan kanssa ja hyppäsi kevyellä loikalla toiselle puolelle. ERÄVOITTO! Sinnikkyys palkittiin ja kyllä siihen näköjään tarvittiin vähän apinan raivoakin, mutta saimme tahtomme läpi ja Dee oli niin nöyrää poikaa loppu reissun. Se oli suorastaan vähän loukkaantunut episodistamme, mutta seurasi lopulta kiltisti ja hyppäsi saimaisen ojan toiseen kertaan kertaheitolla ilman ihmettelyjä.

Mutta täytyy sanoa, että olimme mekin henkisesti väsyneitä tämän jälkeen kun palasimme tallille! Nopea rivijalkojen hoito, kuivaus, harjaus, loimitus ja hevonen nauttimaa ansaittuja puurojaan ja heiniään.
Sellainen "vapaapäivä" Deellä tänään. Viimeksi tällaista tahtojen taistelua olen saanut sen kanssa käydä, kun se oli yksivuotias! Huh huh. Täytyy palata ensi viikolla uudestaan ojalle ja varmistaa, että asia on loppuun käsitelty, kuten yleensä aikaisemmin asioiden keskusteltua loppuun on ollut.

Sen pituinen se! Heidin, Janitan ja pajunvitsan nimeen, aamen. Huomenna en taida naamaani näyttää Deelle, antaa herran levätä niin henkisesti kuin fyysisestikin ;)

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Mietteitä ja treenipäivä nmr 2

Tänään Janita ratsasti Deen toistamiseen ja alusta asti itse, eli minä en käynyt tällä kertaa testailemassa onko jarrut ja ohjaustehosteet tallella vai ei. :) Alkuun kuitenkin juoksutin hevosen, ja se tuntui yhtä riehakkaalta kuin viimeaikoina muutenkin juoksuttaessa, mutta tänään se keskittyi kuuntelemaan minua yli puolet nopeammin kuin eilen. Lopulta Dee tekikin liinan päässä muutaman todella hienon laukka-ravi siirtymisen ja näin oli kiesi valmis kuskille.
Dee oli ehdottomasti tänään rauhallisemmalla päällä, kun oli eilen saanut purkaa patoutumat ja lähti heti alusta asti työskentelemään keskittyneenä. Annoin Janitalle neuvoksi, että kaikki muu on toissijaista näin alkuun, kunhan sen mieli saadaan rauhalliseksi ja vastaanottavaiseksi. Sen jälkeen voi alkaa pyytämään.
Janita ratsasti jälleen todella hyvin ja oli kiva nähdä ori toisen ihmisen alla taas, kun niin harvoin jos oikeastaan koskaan tällaista olen päässyt kokemaan! Kiva myös huomata, että hevonen toimii muidenkin alla.
Ja kuinka hyvää tekeekän minun nähdä miten tuo hevonen liikkuu ja tästä sainkin mietinnän aiheita:
-Dee liikkuu hyvässä tahdissa ja tasapainossa, mutta sen minkä havaitsen on selän puutteelinen käyttö.
-Deetä on vaikea saada pidentämään askeltaan sen alkamatta kiirehtiä ja "sipsuttaa"
Ja mielestäni Dee on aikaisemmin ravannut ihan hyvin, jos mietitään aikoja viime keväänä. Pystyin lisäämään ravia, nykyään en. Jos pyydän sitä lisäämään, sen tahti rikkoutuu, se kiihdyttää alta ja alkaa sipsuttelemaan ja kaatumaan jälleen kulmissa/mutkissa. Aivan kuin se ei uskaltaisi pidentää.
Ja suurin syy tähän kaikkeen on varmasti se, että Dee on niin lyhyt runkoinen hevonen, että se melkein väistämättä astuu takajaloilla etujalon kannoille, mikäli se askelta lähtee pidentämään. Tästä se on lähtenyt varomaan askelten pidentämistä. Tarvitsemme siis ne bootsit takaisin jalkoihin, jotka poistin kylläkin viime keväänä käytöstä, koska jalat saivat neopreenisistä bootseista hankaumia.
Päätin seuraavaksi hankkia lampaankarvalla varustellut bootsit, joiden ei pitäisi tuottaa tätä hankausongelmaa pehmeän karvan ansiosta.

Toinen syy mahdollisiin selän pieniin jumeihin ja tätä kautta selän puuttelinen käyttö selvisi tänään, kun tallihenkilökunta mainitsi Deen palelevan päivisin tarhassaan etenkin jos yhtään tulee ja sataa. Tällä hetkellä sillä on päällä kaiken aikaa n. 200 gramman tallitoppaloimi ja ulos se saa tuon päälle n. saman paksuisen ulkotoppiksen, jossa ei ole kaulakappaletta. Herkkä hevoseni on siis näköjään herkkä joka suunnasta, ja voisin kuvitella, että viimeiset pari kuukautta sateessa seisominen ei tehnyt hyvää, kun sadeloimet eivät enää kestäneet sitä määrää vettä mitä taivaalta tuli, vaan päästivät hiukan läpi jolloin sen toppaloimi oli välillä kostea. Pitää lähteä miettimään tuo loimitus uusiksi. Ensiapuna tarhailuun se sai kuitenkin uusimman hankintani, eli pari viikkoa sitten ostamani edullisen 300g ulkotoppiksen kaulakappaleella:




Maksoi sen 75€, toivotaan että kestäisi edes tämän talven yli vilkkaan oripojan tarhaleikkejä :)
Nyt sitten hieronta-aikaa varaamaan myös, saadaan taas lihashuolto kuntoon. Ei nämä vielä mitään maata kaatavia ongelmia ole, mutta niistä voi kehkeytyä pidemmällä aikavälillä isompia.

Tässä pieni pätkä Deen treenistä tänään:



Huomenna ratsastan itse kevyen puomi/kavaletti -vartin ja sitten loppuviikon ohjelmassa onkin pitkiä kävelylenkkejä, venyttelyjä ja hölkkäilyä, eli palauttelua. Pitäisi myös lähteä selvittämään Vihdin maastotilannettakin, jotta päästään sinnekin jatkossa eli ehkä jo ensi viikolla!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Deen esittelysivu valmis :)

Aloitin esittelyn kirjoittamisen aina alusta ja alusta, ja nyt se on vihdoin valmis!

Nelivuotiaaksi kääntyvä oripoika

Eihän tämä heppa enään ole mikään täysin vauveli ei. Nyt sitä voi jo sanoa nelivuotiaaksi siis näin vuoden vaihteen jälkeen. Nelivuotiailla onkin sitten jo uudet haasteet edessä päin, joita kohti rauhallisesti ja tasaisen varmasti etenemme.
Tosin niin reteesti emme pääseetkään aloittamaan tämän vuoden treenejä, sillä ilmeisesti ahmin itseni lauantaina sellaiseen kuntoon, että vatsalaukku meni tukkoon ja vatsakivut ovat olleet niin maan ****** kovia, että itkua on saanut suorastaan vääntää. Sunnuntaina piti olla irtohypytys, johon en ylipäätään kerinnyt, sillä autokyytimme ei lähtenyt ajallaan liikkeelle illalla Himokselta, jossa olimme porukalla uutta vuotta juhlistamassa. Mutta vaikka olisimme olleet ajoissa, niin siinä kunnossa en olisi kyennyt edes auton ratin takana istumaan ajaakseni tallille, huhhuh... Vaikka tuntui, että kuolemaa olin tekemässä, niin onneksi ei mitään vakavempaa olekaan ollut, josta sain varmuuden käymällä röntgenissä ja verikokeissa. Toisin sanoen, mun pitää hillitä jatkossa mun suunnatonta ruuan himoani :) Vielä eilen kipristelin kivuissa, mutta nyt tänään alkaa lääkkeet helpottaa oloa. Hyvä näin.





Tänään tiistaina ystäväni Janita lupautui tulemaan tallille varmistamaan, että hepo saadaan liikutettua mikäli mun kunto ei sitä kestä tai se romahtaa yllättäen. Tämän lisäksi on hyvä, että Janita alkaa saamaan kilometrejä Deen kanssa alle, sillä hän alkaa todennäköisesti ratsastamaan hevosta kerta viikkoon sekä aina kun kerkeää tai tarvetta on.
Dee on rauhoittunut uuteen kotiinsa jo aivan kokonaan, ja sen rauhallisuus kertoo siitä kuinka tyytyväinen se on oloonsa. Ainoastaan rivi takajalassa on hiukan kipeä ja se näyttää kyllä yhtä karseelta, kuin meidän aikasempi rivi etujalassa kesällä.


Rivijalka pestynä 03.01.2012


Muuten kaikki on tähän asti mallillaan, kengätkin ovat pysyneet jaloissa ;) eikä hokit ole aiheuttaneet lisää ruhjeita jalkoihin, mitä kyllä vähän etukäteen pelkäsin.

Kengityshän oli siis viime perjantaina ja sain huokaista helpoituksesta, kun kengittäjämme Mika sanoi, että etukaviot on yllättävän hyvässä kunnossa silti siihen nähden mitä ne voisivat olla ja ne on nopeasti korjattavissa, mikäli kengät nyt alkavat pysyä jaloissa. Kavio on kyllä kulunut paljon, ja niihin jouduimme laittamaan jälleen ykkösen kengät jo pelkästään varmistaaksemme, että ne popot nyt pysyisi jalassa ja kavio pääsisi kasvamaan, jotta ensi kerralla voidaan lyödä numeroa isommat. Kaviot saatiin muutenkin ryhdin näköisiksi, entisten lapioiden sijaan ja ne ovatkin nyt sievät ja siistin näköiset entiseen verrattuna.


Kavio joulukuussa...


ja nyt tammikuun alussa kengityksen jälkeen


Dee on liikkunut todella hyvin kaviohoidon jälkeen ja onneksi ei kavion pienuudesta huolimatta ole alkanut arkomaan. Tästä tämä treenailu taas sitten pikkuhiljaa lähtee, jee!

Juoksutin Deetä aluksi Janitalle, sillä sillä ei ole taas kohta pariin viikkoon ratsastettu, joten tulevasta saattoi kuvitella mitä tahansa. Juoksuttaessa ori oli todella piukeana, taas kuin ohjus. Se lähti pienestä maiskautuksesta tuhatta ja sataa eteen ja rauhoittavasta äänestä taas suorastaan pysähtyi seinään. Erittäin herkällä tuulella siis. Kaiken lisäksi juoksuttaessa huomasi, kuinka rivijalka onkaan kipeä, sillä Dee viskoi kyseistä jalkaa ajoittain ihan alkuun. Vaikka tämä hevonen on kyllä aika herkkä ja dramaattinen reagoimaan ihan pieneen nipistykseen tai kirvelyynkin, joten on aina vaikea arvioida kuinka kipeä se sitten ihan oikeasti on. Kuitenkin poika liikkui puhtaasti ja se oli pääasia, ja lopulta rauhoittui liikkeissäänkin.

Sovin Janitan kanssa, että käyn sen selässä ensin kaikki askellajit läpi, sillä Dee oli siis niin räjähdysmäisellä tuulella, joten vajaasta kunnostani huolimatta järkeilimme tämän olevan järkevin ratkaisu. Ja aikamoinen "singeri" se tosiaan olikin. Ravissa kaahotti menemään tuhatta ja sataa, kaatuen läpi kulmat ja käännökset. Laukassa se kuumeni entisestään ja paineli menemään vähän pelottavankin lujaa, itse yritin vain pysyä hiljaa selässä, sillä liika pidättely kuumentaisi oria entisestään. Lisää kierroksia Dee sai syyksi vetää toisen hevosen tullessa myös maneesiin... eihän se olekaan koskaan ennen maneesissa ollut toisen hevosen kanssa o.O? (niinpä niin...) No lopulta Dee rauhoittui ehkä asteen verran ja kaikki laukat nousivat, joten uskalsin luovuttaa sen Janitalle.

Ja ai että miten hyvin Janita meni sillä! Dee näytti hienommalta kuin osasin odottaa! Sen lisäksi ori loppua kohden oli kuluttanut enimmät virrat, jolloin ravin askelkin lähti hienosti pidentymään ja tätä kautta, kun hevonen jaksoi vähän malttaa löytyi vähän paremmin tasapainokin kulmissa ja tahti säilyi. Olin todella tyytyväinen näkemääni, vaikkei laukkoja Janita vielä uskaltanut ottaakaan. Harmi, että mun parin euron pokkari kamera ei kyennyt ottamaan mitään järkevää kuvaa tästä ratsastuskerrasta, vaikka nyt minulla vihdoin oli reissussa kamerakin mukana...
Lyhyt pätkä sai näin kolmen päivän liikutustauon jälkeen riittää. Huomenna Janita tulee vielä ehkä toistamiseen ratsastamaan Deen, jotta saisi lisää tuntumaa siihen. Tai jos hän ei kerkeä, niin menen itse.
Eli aika energisesti lähti tämä treenikausi liikkeelle Deen puolesta, toivotaan, että se olisi edes vähän väsyneempi huomenna, jotta ei tarvitsisi juosta pää kolmantena jalkana heti alkuun monta kierrosta :)

Palautteena sain Janitalta, että se on nyt hyvin ratsastettu pohkeen eteen ja edelleen tuntuu hyvältä käteen kuten joskus kesälläkin, eli erinomaiselta ikäisekseen ja tästähän on helppo lähteä työstämään eteenpäin. Lisänä olen päättänyt ottaa jalkojen venyttelyliikkeet aina ennen ja jälkeen liikutuksen, sekä muitakin venyttäviä liikkeitä, jotta paikat saadaan pysymään vetreämpinä. Uusi hieronta-aika täytyy katsoa tammikuuksi sekä helmikuussa luvassa raspaus ja rokotukset.


Dee intona ja minä kalpeana sairasteluista lähdössä liikkumaan...


...ja vähän väsyneempänä treenien jälkeen.


Pakollinen ison pojan nolo pusutuokio :)


Lopuksi puurohetken aika. Ensi kertaan taas!

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot