tiistai 27. maaliskuuta 2012

Aina ei mene niinkuin suunnittelisi, ei edes joka kerta...

Vaikka otsikko enteilikin pahaa, ei tilanne ole kuitenkaan ihan sen kaltainen mitä voisi alkuun pelästyä. Dee voi hyvin, sillä alkaa olla karvanlähtö loppupuolella. Pikkasen se on mielestäni "kuihtunut" sitten klinikkareissun, ei jotenkaan ole hampaiden raspauksen jälkeen lähtenyt heiniään yhtä halukkaasti syömään, mutta päivä päivältä paremmin. Maanantaina Dee kengitettiin ja siinä oli meidän kengittäjä Mikalla ihmettelemistä, kun Dee oli saanut poljettua kummatkin takajalan kengät kummaan vänkyrään. Tosin niin aavistuksen, etten itse siihen ollut kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun siitä sanottiin ja näytettiin, niin joo-o... ihan kun jollain rautatangon päällä olisi hyppinyt molemmilla takajaloilla tasajalkaa - ken tietää, kun kuulin tallin työntekijöiltä, että Dee on keksinyt omaa kivaa tarhassaan hyökkäilemällä omien kakkakasojensa kimppuun :D Muutoin kaviot alkaa olemaan aika hyvällä mallilla, ja päästiin korjaamaan taas hiukan etukavioiden epäidentisyyttä, eli sitä, kun talven alkuvaiheilla irtokenkien saattelemana toinen kavio on ollut hieman lyhyempi kuin toinen. Nyt kun kaviot ovat noinkin hyvällä mallilla, voi ihan huoletta antaa kengitysvälin mennä seitsämään viikkoon, kun viimeaikoina se on ollut kuutta viikkoa, ja joulunalla melkein joka viikkoista...

No se mikä ei ole mennyt putkeen on ollut valmentautuminen. En päässyt Juhon valmennuksiin viime perjantaina ollenkaan, joka kyllä otti aivan suunnattomasti päähän, kun olin odottanut sitä niin paljon. Syynä tähän oli se, että tallilta osallistujia oli niin vähän, joten aikatauluja oli tiivistettävä ja itselleni se ei sopinut työaikojeni takia, joten jouduin toteamaan, että nyt ei päästä sitten tulemaan. Keskityinkin viikonlopun yli lähinnä työntekoon, työmäärät ovat olleet aika hurjia muutamana päivänä ja kun olen päässyt kotiin, niin olen suorastaan lyyhistynyt sängyn pohjalle uupumuksesta. (Niin mistäs minä puhuin pari postausta aikasemmin, omasta jaksamisesta... mitä se on???)

Tänään meillä piti olla Ompun valmennus, joka peruuntuikin työpaikkani työvuorokämmäilyjen vuoksi. Olin siis itse jossain aivan muussa uskossa, että minkälaista työvuoroa olen menossa tekemään, koska alkuperäisiä vuorolistoja oltiinkin menty muuttamaan vielä julkaisupäivän jälkeen ilman, että siitä oli infottu, joten aika ekstemporee joutui valmennuksetkin sitten perumaan tältä päivältäkin. Taas tuli sellainen fiilis, että en pääse tässä harrastuksessa kyllä puusta pitkälle.

Muutamien päivien ennakkoketutuksen ja tämän päivän v***tuksen ja myös kaiken maailman pohdintojen sekä järkeilyn jälkeen olen tehnyt päätöksen siihen, millä asenteella tätä tulevaa Deen nelivuotiskautta lähden etenemään. Tosiaan, Dee on vasta neljä tulossa toukokuussa - meillä ei ole mitään suunnatonta kiirettä mihinkään. Ajattelin lähteä joihinkin kivoihin seurakilpailuihin tutustumaan kisavilinää ja muutamat hypyt ottamaan, mutta vasta siinä vaiheessa, kun olemme saaneet edes kolmet onnistuneet kunnon hyppykerrat alle kotona ja harjoituksissa. Siihen voikin siis mennä jokunen tovi, sillä Deellä nyt ei tietenkään ikänsä puolesta voi valmentautua ihan samaan tyyliin, kuin vanhemmilla. En halua kiirehtiä sen kanssa, vaikka noviisiluokkiakin olisi toki kiva päästä starttaamaan, eivät nämä luokat ole meidän ensisijainen tavoite ylipäätään yhteisellä tulevalla kisauralla, joten jos tänä vuonna ei vielä päästä niin ei voi mitään. Kesäksi olen kuitenkin suunnitellut antavani Deelle laidunlomaa muutaman viikon, ja tietenkin täytyy kokoajan puntaroida sen jaksamista myös. Nyt on sille tullut vähän pidempi paussi kauken liikkumisen kanssa töiden vuoksi, jota huomenna päästään taas aloittelemaan ja paikkaamaan.

Kaiken lisäksi, jotta ei liian helpoksi menisi asiat, meillä menee todennäköisesti satulajutut siis taas uusiksi, josta taisin kirjoittaa jo aikaisemminkin. En viitsi tuolla meidän liian kapeaksi edestä jääneellä estepenkillä mennä turhaan usein, ja koska koulupenkkikin lähti alta pois aika yllättäen, joten nyt täytyy improvisoida ja keksiä vähemmän ratsastuksen takia muuta liikuntaa. Mikä tuskin on pahitteeksi Deellekään, onhan sitä aika tarkkaan taas kolme kuukautta ratsastettu tasaisesti. Niin... siis en ole vielä kerennyt, ehtinyt ja jaksanut päätäni alkaa vaivaamaan satulan sovituksilla, mutta kyllähän siihen meidän täytyy nyt parin viikon sisällä ryhtyä. Toivon todella, että tämä minun nykyinen, juuri kalliilla ostamani satula riittäisi kattamaan toisen käytetyn laadukkaan, mutta halvemman estesatulan ja vähemmän laadukkaan (vähän vanhempi ja ränsistyneempikin kelpaa) istuvan koulusatulan, jotta meillä olisi jatkossakin kaksi satulaa käytössä.

Lauantaina meillä pitäisi olla vihdoin kouluvalmennus, mutta sekin on vielä epävarma valmentajan aikataulujen vuoksi. Saa nähdä mitä tästä meidän keväästä tulee, kun mitkään valmennukset eivät nyt toteudu... Tätä pohtiessani totesin, että no mikäs siinä, itse tykkään maastoilla ja nyt kun nuo kinokset lähtevät kovaa vauhtia pois, niin mehän ruvetaan Deen kanssa pelkästään tekemään maastolenkkejä, niin käynnissä kuin nopeammassakin tempossa ja niin, että molempien mieli virkistyy ja jotta tähän tekemiseen saadaan into kummallenkin hyväksi sekä mielet pirteiksi.

Tällaista tylsää ja kuivaa väliaikatietoa meiltä tänään.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Treenin ja kevyempien päivien tasapainoittelua

Alkuun huomio: Dee on aika hyvässä lihaskunnossa tällä hetkellä kevään korvilla, siihen olen tyytyväinen :)


On hirveän vaikeaa saada etukäteen suunniteltua päivät Deen kalenteriin niin, etteivät ne koidu liian raskaiksi sille ja toisaalta niin, että välillä täytyykin pyytää sitä vähän tsemppaamaan, jotta kehitystä tapahtuisi. En myöskään halua pitää Deellä kauheasti "seisoma päiviä", jolloin se vaan kävisi tarhassa. Pikkasen etukäteen mietin, että kuinkakohan käy, kun Janita halusi ratsastaa Deen maanantaina ja tiistaina oli luvassa Ompun valmennus. Kuinka oripoika jaksaa, sillä olinhan ratsastanut sen jo aika reippaasti sunnuntainakin.
No maanantaina Janitan alla Deellä oli se ihanteellisin päivä treeniviikolla - eli juuri sopivasti liikutettu edeltävänä päivänä, että jaksaa keskittyä työntekoon, mutta säästössä oli kuitenkin riittävästi energiaa tehdä töitä ja liikkua ennen kaikkea kantaen itseään oikein ja rentona. Hyvänä päivänä, kuten juuri maanantaina Dee liikkui taivaallisen hienosti. Janita teki paljon siirtymisiä ravissa ja laukassa. Pitkillä sivuille eteen, ennen pitkän sivun loppua takaisin vähän kiinni, kulman ratsastus, lyhyt sivu, kulma  ja kokorataleikkaa reippaasti lisäten ja taas ennen kulmaa kiinni jne. Deestä lähti sellaisia lisäyksen välähdyksiä, että voi hyvää päivää :D Laukassa Janita ratsasti maapuomeja Deen kanssa, jotka oli vähän tuomassa mielenkiintoa maneesityöskentelyyn, jotta ei alkaisi maistumaan ihan puulta. Dee oli maanantaina niin hyvä ja se tsemppasi ihan kympillä, että osasin melkein arvata etukäteen, että huomenna saattaa olla väsymystä eikä se 100% varmuudella ole siinä hyvässä terässä enää valmennukselle. Eikä asiaa varmasti auttanut sekään, että en ole kuukauteen vielä kunnolla ratsastanut...

Noh valmennus meni vähän miten meni. Dee oli kiireinen, jännittynyt, ei jaksanut keskittyä. Se oli alussa tyhjä kädelle, juoksi kuitenkin alta pois, pohkeeseen ei oikein reagoinut. Itse analysoin sen sillä, että se oli jo hieman väsynyt. Keskityttiin lähinnä siihen, että saisin hevosen rennoksi ja istuisin itse rentona selässä. Huomasin nyt valmennuksen aikana etenkin, että selkäni ei kyllä jousta tällä hetkellä yhtään. Se on kivi kova ja tuntuu kaikki tärähdykset niskassa asti. Yritin keskittyä todella paljon siihen, että saisin lantion mukailemaan hevosen liikettä mm. laukassa, jotta istuntani ei häritsisi hevosen selän työskentelyä. Dee laukkasi kyllä ihan kivasti, mutta nostot eivät tänään onnistuneet ollenkaan. Dee oli voimattoman oloinen ja vain kiihdytti ravissa ennen nostoa. Loppua kohden nostot eivät siis kauheasti parantuneet tietenkään, mutta jos positiivisia puolia lähdettiin ajattelemaan, niin Dee rentoutui loppua kohden huomattavasti, verraten alkuun. Sain sen laukassakin venyttämään kaulan todella pitkälle eteen alas, ravissa keskityttiin taivutusten kautta saamaan hevonen myötäämään niskasta ja selästä ja tätä kautta rentoutumaan. Ihan hyviä pätkiäkin siis tuli, mutta päällisin puolin itselläni oli sellainen "en osaa ratsastaa" -fiilis. No aina ei voi mennä kovin putkeen, ja nyt täytyy antaa kevyitä, mutta kuitenkin liikunnallisia päiviä ennen estetreenejä, jotta hevonen on kuitenkin vetreä, mutta pirteä.

Eilen keskiviikkona kävin kävelemässä Deen maasta Janitan ja hänen lainaheppansa Ossin mukana pelloilla alkuun n. 15min aivan mahtavassa aurinkoisessa kevät säässä. Sieltä palasimme maneesille, jossa pyöräytin Deen liinan päässä kumpaankin suuntaan pikaisesti ilman mitään sivuohjia tai muita virityksiä. Kunhan oripoika pääsisi vetristelemään itseään ja liikkumaan omaan tahtiin. Ei se kovin väsyneeltä sitten enää tänään vaikuttanut, sillä sellaiset pukkihyppelyt sieltä tuli ja laukkapyrähdyksiä, ja voi että sitä hevosen iloa mikä siitä paistoi silmistä. Loppu aika käveltiin ympäriinsä maneesia ja kuvailtiin Deen kanssa Janitan tyyppailua Ossilla ja aivan viimeiseksi käytiin taas kävelemässä ulkona ympäriinsä ja annettiin hevosten nauttia auringosta ihollaan. Aika hyvä mieli oli itselläni nähdä, että Dee oli rankan treenipäivän jälkeen noin iloisella tuulella.


 
Ensi kerralla ollaankin jo varmaan hyppytunnelmissa :)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Paluu arkeen, oman jaksamisen suunnittelua ja tulevan viikon ohjelmaa

Huomenna sitten alkaisi vihdoin ja viimein normaali arki. Tavallaan pelottaa, mitäs jos aloitan liian nopeasti suorittamaan asioita niin kuin ennenkin, palaanko tässä selkäongelmassa lähtökuoppiin vai voisiko asia johtaa vielä pahempiin seurauksiin, että ihan oikeasti vaihtoehtona on tyyliin selkäleikkaus, joka tietenkin minun loistavalla tuurillani epäonnistuu enkä koskaan voi tehdä asioita niinkuin ennen. Nyt kuitenkin olen tehnyt päätöksen, että minun on kuunneltava jaksamistani fyysisesti (ja myös henkisesti edelleen) tarkemmin ja ymmärrettävä hellittää tahtia vähän, kun asiat alkavat tuntua vaikeilta, epämukavilta tai kaikki vähäkään raskas aktiviteetti tuottaa kipua. Uskon, että ongelmani monissa asioissa on se, että keskityn kauheasti hevosteni ruokintaan, hyvinvointiin, liikuntakalenteriin, ja näin ollen liikunnan  ja levon taspainoon, hevosen pitämiseen hyvällä mielellä. Tällöin unohdan oman hyvinvointini todella usein. Saatan huomata joinain päivinä, että  kello on ilta kuusi, enkä ole syönyt MITÄÄN koko päivänä, en edes juonu kulausta vettä. Sitten ihmettelen, kun voimat on ajoittain poissa, tuntuu että juuri eilen olin sieluni voimissani ja sen myötä painelinkin menemään päiviäni 110% tehokkuudella, niin töissä, tallilla kuin kotonakin ja siitä seuraava viikko eteenpäin tuo tsemppaaminen kostautuu niin, etten saa viikon aikana tehtyä juuri mitään, kuin hammasta purren pakolliset asiat. Minun on pakko jatkossa huolehtia myös riittävästä unen saannista, sillä tarvitsen unta oikeasti täydet 8 tuntia joka yö, jos meinaan jaksaa pysyä huolellisena joka elämän osa-alueella ja ennen kaikkea jaksan tasaisesti tehdä töitä joka päivä.


Minä ja sh -ori Joeli parisen vuotta sitten


Sitten monesti mietin, että mistä tällainen ylitäydellisyyden haku oikein kumpuaa? Eihän elämän tarvitse olla joka päivä "suorittamista". Ei ole mahdollista, että minä koneen lailla jaksaisin samalla sykkeellä tehdä töitä, treenata ja huolehtia kaikesta täydellisesti viikon jokaisena päivänä. Oikeasti - myös ihmiselle, niinkuin hevosellekin, lepo on yksi tärkeimmistä asoista, kun on koviakin tavotteita tai vaikka ei olisi tavoitteita lainkaan. Pitäisi pystyä antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä sen, että aina se koti esimerkiksi ei ole yhtä siisti kuin sisustuslehdissä tai aina niitä hevosen varusteita treenin jälkeen nyt ei tule puhdistettua sellaiseen tip top kuntoon, että luulisi välineiden tulleen juuri kaupan hyllystä. Välillä saa ottaa helppoa, ja jos antaa hevoselle kokonaan vapaan, sitä voisi kerrankin pyhittää saman päivän itsellekin vapaaksi niin, ettei väkisin keksisi kaikkea muuta ohjelmaa sille päivälle ja ajalle. Välillä saa, ja vähän useamminkin, jäädä kotiin ja rauhoittua. Myös pään sisältä, ettei koko ajan stressaa kaikkea "mitä pitäisi tehdä" tai "mikä on jäänyt tekemättä". Työthän ei tekemällä lopu.

Noh oikeastaan minulla on jo yksi vastausvaihtoehto siihen kysymykseen, miksi itselleen luo paineita suorittamiselle, joka ikisenä päivänä... Uskon, että nyky elämässä sosiaalinen media luo huomaamatta paineita ihmisille. Facebook tuntuu olevan hyvä esimerkki tällaisesta ilmiöstä, eli näyteikkunaelämästä. Alkuun tuokin sivusto oli todella hauska, kun löysi ihmisiä, joihin ei ollut esimerkiksi pitkään aikaan ollut yhteyksissä ja sai jakaa asioita, joita itse elämässään kokee tärkeiksi. Pikkuhiljaa tuo naamakirjakin on omalta osaltani tullut vain ahdistavaksi asiaksi. Ihmiset kilpaa päivittelevät profiilejaan - kenellä on mielenkiintoisimmin muotoiltu lause, kenen elämä muutenkin on yhtä laiffii joka ikinen päivä, kaikki on vaan ihanaa ja kaikilla pyyhkii niin helvetin hyvin, että suorastaanhan siinä masentuu, kokee itsensä alisuoritujaksi vaikka onkin painanut täysillä tehoilla monta päivää, mutta silti joka perkule on tehnyt samojen asioiden, mitä itse on tullut tehtyä, lisäksi tuhat muuta asiaa... :D Siis tai mietitäänpä nyt tätäkin, kevään ekat aurinkoiset päivät alkavat saapua - kuka osaakaan kertoa tämän auringon lämmön tunnun poskilla tai valon ja sään muille kavereilleen kaikista parhaiten, houkuttelevimmin ja niin mageesti, että muille tulee ihan sellainen olo, että tolle toiselle se aurinko paistaa paljon enemmän kuin meille muille, vaikka ihan sama aurinkohan se meille jokaiselle on tällä pallon puoliskolla eikä se voi kuin paistaa yhtä kirkkaasti jokaiselle... heh heh.

Toinen juttu, mikä lisää paineita on se, että tuntuu muiden ihmisten jaksavan enemmän kuin itse. Olen ihan aikuisten oikeasti miettinyt, miten joku ihminen pystyy omistamaan vähintäänkin useita aikaa vieviä eläimiä (edes siis yhden hevosen), hoitaa ne joka päivä yksin alusta loppuun, mutta siis ei noissa vielä mitään, mutta niiden lisäksi: käydä salilla monta kertaa viikossa, lenkkeillä, opiskella, käydä töissä, nähdä ystäviä, käydä illastamssa joka viikko ravintolassa, ehtiä tehdä gurmeeruokaa kotona vähintään pari kertaa viikossa ellei useammin sekä kaiken tämän kukkuraksi viettää hyvää seurusteluelämää miesystävänsä kanssa ja näyttää tämän jälkeen edelleen yhtä energiseltä, hyvältä ja positiiviselta, vaikka ihan faktahan on se, että kaikki asiat eivät voi sujua niin hyvin kuin miltä ulospäin näyttää, sehän on ihan fysiikan lakien vastaistakin, ellei joku omista enemmän tunteja vuorokaudessa?? Itse ainakin näytän monsterilta yhdenkään viikon jälkeen, jolloin yöunet ovat jääneet pääosin muutamiin tunteihin. En tasan jaksa lähteä täyspitkän työ- ja tallipäivän jälkeen lenkkeilemään, salille, siitä sitten siistiytymään ravintolaillallista varten, olla siellä yltiö sosiaalinen ja energinen ja vielä päivän päätteksi viettää laatuaikaa oman kullan kanssa ja suorittaa tällaisia päiviä useita sekä suoritua joka osa-alueesta tarkasti! :D Kuitenkaan en ole sitä mieltä, etteikö itsellänikin olisi ajoittain vähän liian monta rautaa tulessa, joka saattaa johtaa monesti siihen tunteeseen, että voisin nukkua vuoden putkeen.

Nyky-yhteiskunnassa muutenkin ihannoidaan sitä, miten paljon saa aikaiseksi. Ihminen joka ei stressaile, on tyytyväinen siihen "vähään" mitä hänellä sillä hetkellä on ja nauttii siitä, eikä tavoittele koko ajan enemmän ja juokse joka päivä pää kolmantena jalkana joka suuntaan, on monen muun mielestä saamaton ja laiska, tai vähintäänkin todella väritön persoona eikä lainkaan mielenkiintoinen. Ei siis ihme, että pahoinvointia on niin paljon, kun paineet suorittamiseen arkielämässäkin ovat niin suuret. Enkä väitä, että ne paineista suurimmat tulisivat muilta ihmisiltä - kyllä ne suurimmat tulevat itseltään itseään kohtaan.
Minä tällaisena pohtijaluonteen omaavana ihmisenä olen jo pitkän aikaa yrittänyt päästä siihen tasapainoon, jossa kaiken jaksamisen ja tekemisen kanssa on tasapaino. Haluan pysyä hyvässä kunnossa, mutta en lähde väkisin aamu kuudelta lenkille nykyisin, vaan jään mielelläni nukkumaan ja tankkaamaan kullan arvoista unta. Välillä pyhitän vapaapäiväni oikeasti laiskotteluun, vaikka mahdollisuuksia tekemiselle olisikin vaikka kuinka monta. Salikorttiakaan en tälle vuodelle uusinut, se tuo liikaa stressiä sille, että sielläkin on käytävä, kun on kerran maksanut siitä. Vielä kun saisi tuon ruokapolitiikan omalta kohdaltani edes jonkin näköiseen järkevyyteen, niin olisi jo aika hyvin, mutta enpä taida ottaa siitäkään itselleni paineita.
Ykkös juttuna olen näistä kaikista aprikoitavista asioistani on, että vaikka sosiaalinen media, netti ja kaikki mahdollistavat oman elämänsä paljastamisen kaikille todella helpoksi, kuten tämä blogin kirjoittelukin, pidän kuitenkin tiukan linjan siitä, että en kirjoita, muuta kuin pintapuolisesti asioista. Kirjoittelen mielelläni itseäni varten tätä blogia, hevosista ja yleistä pohdintaa... tämä on jonkin asteista terapiaa ja mielen avaamista, mutta myös hyödyllistä treenipäiväkirjamaista kirjoittelua, jossa voi tuoda myös omia mielipiteitään esille ja purkautua tarvittaessa. Kivaa on kuitenkin ollut huomata, että moni ihan tuntematon lukija on antanut palautetta, että kirjoitukseni joskus herättää uusia ideoita omaan tekemiseen tai muuten vain näitä on muidenkin kiva lukea :) Onnistumisistani on iloinnut monet ja epäonnistumisistakin pääosin on vain tullut rohkaisevia kannustuksia. Kaksi vuotta tekstiä onkin tähän mennessä pulpunnut, saa nähdä milloin kyllästyn ja lopetan...

Taas on sulateltavaa ihmisille, joskin veikkaan, ettei puoletkaan jaksa lukea - en jaksaisi minäkään :D Ja en meinaa oikolukea tekstiäni, joten jos ja kun siellä on kirjoitusvirheitä ja vähän sekametelisoppamaista tekstiä jälleen, niin olkoon.

Ajattelin seuraavaksi käydä läpi pikaisesti seuraavan viikon ohjelmaa:
Viikolle mahtuu sekä kouluvalmennusta, että estevalmennuskin. Kummissakin valmennuksissa meinaan siis ihan itse ratsastaa, kivaa! :) Dee on ollut parina päivänä normaali oma itsensä, kävin selästä käsin kävelemässä lauantaina pellolla hangessa ja tarkoitus tosiaankin oli vain kävellä, mutta oripoika oli toista mieltä ja muutaman minuutin ajan poukkoilimme sellaista pukkilaukkaa ympäri peltoja yllättäen, että siinä oli hetken kuskikin ihmeissään. Kyydissä pysyin. Selkään ei sattunut rytäkästä huollimatta. Ainoastaan sain kauhean suonenvedon oikeaan jalkaani ja kunnon lihaskrampin pakaraan rodeon aikana, joten ihme tosiaan, etten kupsahtanut ketoon sieltä vaan jaksoin sinnitellä kyydissä...
Tänään Deen kanssa otin viikon kunnon läpiratsastusbreikin jälkeen sileän työskentelyä. Dee paineili energiaa pursuavana sellaisena singerinä ympäri maneesia, että muilla ratsukoilla sai olla melkein silmät selässäkin, jos  mieli pysyä turvallisen matka päässä. Ravi ei siis tänään ollut juurikaan mistään kotoisin, en saanut sitä rauhoiteltua siinä, joten aika pian aloitin laukkatyöskentelyn, jossa Dee oli mielettömän hyvän tuntuinen, vaikkakin edelleen energinen. Tykkään tällaisissa tilanteissa, kun hevonen on paineissaan mielummin ratsastaa paljon eteenpäin, kuin alkaa liikaa pitelemään. Tämä taktiikka on todistetusti toiminut ainakin Deen kohdalla. Oripoika onkin ollut nyt monta päivää ihan extra hyvällä tuulella, mikä  tarttuu ihan itseenikin, joten odottelen innolla millaisella traivilla sitä ensi viikolla valmennuksista suoriudutaan. Niin ja siitä arjesta ;)
Ainiin, ja kuolainkokeilutakin olen suorittanut, mutta ei ole vielä oikein tärpännyt. Luulen nimittäin hevoseni turpaa isommaksi, kuin mitä se onkaan. Sen nykyisetkin kakstoistapuolikkaat kuolaimetkin ovat ehkä aavistuksen liian pitkät, joten ei ehkä tartte tunkea suuhun 13,5mm kolmipalaa väen väkisin...

Hyvää kevään kulkua ja kesän odotusta vaan kaikille, kohta ne lumet onkin jo sulaneet pois ja hepoillakin hieno lyhyt kesäkarva - sanonpa vaan, että IHANAA! :)

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kuluvan viikon tunnelmia

Ratsastin Deen itse sunnuntaina lääkärin luvalla melkein neljän viikon tauon jälkeen, ja meni ihan kivasti siihen nähden, että itsellä oli hiukan pallo hukassa ja keskityin aika paljon tunnustelemaan, miten selkä reagoi. Tunsin itseni kuitenkin vahvemmaksi kuin koskaan, joten tein aika letkeän treenin käyden kaikki askellajit läpi. Keskityin siihen, että Dee kulkee suoraa uraa suorana eteenpäin sekä omaan istuntaani, jotta istuisin mahdollisimman hiljaa ja selkä suorana. Tahti oli vähän kiireistä, mutta pääasia että ori liikkui mielellään eteenpäin, se kun oli ollut vähän t"vaisun" oloinen kaksi edellistä päivää vaikka hyppäsikin tosi superisti.
Ratsastuskuvia alempana, saa taas "nauttia" näistä "laadukkaista" kuvista. En vieläkään ole saanut käsiini sitä luvattua kameraa...











Maneesityöskentelyn päätteeksi kävimme kävelemässä maastossa pitkin ohjin. Fiilis oli mieletön! Selkä ei reagoinut yhtään ratsastusta, joka on hyvä, kertoo että parantumaan päin ollaan menossa :) Nyt on siis enää kiellettyä nostamiset. Nostamisen johdosta minulle ilmeisesti tuli välilevy repeytymä, joka ei onneksi pullistumaksi asti edennyt.

Maanantaina juoksutin Deen kevyesti ja ori näytti todella hyvältä. En oiekin edeltävänä päivänä omasta kunnostani johtuen saanut sitä liikkumaan rennosti, mutta liinan päässä hevonen venytti itseään upeasti ja näytti todella lennokkaalta. Tahti pysyi rauhallisena vaikka takapää polkikin aktiivisena. Olin todella tyytyväinen Deehen ja sen treeneihin nyt tässä jaksossa.

Tiistaina kävin kävelemässä maasta orin kanssa reilu tunnin lenkin, käytiin myös vähän hangessa kahlaamassa, Dee nautti :)
Tiistaina pääsin myös meidän tallin yhden osaavan koulupainoitteisen KWPN -ruunan Ossin kyytiin. Ossi on koulutettu aika pitkälle, se osaa mm. vaihdot joka toisella, pirutetit jne, mutta se on viime aikoina parannellut jalkavammaansa. Tällä hetkellä ruunaa liikutetaan kaikissa askellajeissa aika normaalisti, mutta työn kesto pidetään vielä n. 30 minuutissa.
Oli todella kiva päästä rauhallisen konkarin kyytiin ja päästä vähän vetristelemään ratsastuksessa vaativampia asioita, joita ei juurikaan ole päässyt tekemään moneen vuoteen, kun ratsut ovat olleet näitä nelivuotiaita lähinnä, joilla mennään vaan askellajeja ja maastoillaan :) Pääsin aika nopeasti jyvälle, kuinka ruuna toimi ja pystyimme lopulta tekemään ihan ookoo siistejä yksittäisi vaihtojakin laukassa. Jatkossa saan nautiskella tällä osaavalla ruunalla ajoittain, ja vähän pitää omia ratsastustaitoja yllä näiden nuorikkojen keskellä, mikä on todella kiva!

Deen kanssa meillä onkin muutoin ollut lepoa lähes koko loppuviikon, kävelyä kävelyä... Torstaina käytiin Vermon klinikalla rokottamassa ja raspaamassa. Hampaat ovat vaihtuneet siististi, eikä mitään kummempaa sanomista oikeastaan ollut suussa, vain muutamia ihan pieniä piikkejä, jotka oli nopeasti ja helposti hoidettavissa. Vielä muutama hammas edestä vaihtumatta, jotka vaihtuvat seuraavan vuoden aikana, sitten onkin maitohammaselämä takana päin.


Tänään perjantaina Dee oli vähän haluton syömään heiniään, mutta oli muuten aika pirteän oloinen ja porkkanat kyllä maistui pojalle. Seuraillaan tilannetta. Illalta en ole ainakaan saanut tallilta mitään viestiä, etteikö heinät olisi alkaneet jo uppoamaan. Tänään kävin Deen kanssa taas kävelyllä. Virtaa sillä olisi ollut, mutta täytyy näin rokotusten jälkeen ottaa pari päivää vielä vähän kevyesti. Huomenna käyn kävelemässä Deen kanssa selästä maastossa pidemmän lenkin, ja sunnuntaina varmaan juoksutan sen ja ma sitten ensimmäinen kunnon ratsastus omankin sairasloman jälkeen.
Ensi viikolla minäkin pääsen vihdoin palaamaan normaali arkeen! Jes! Vielä pitää kuitenkin ottaa suht varovaisesti itseään kuulostellen, eikä missään nimessä nostella ylimääräisiä tai ainakaan mitään painavia asioita.

Ja pitääpä vielä mainita tämän ja ensi viikon "hoidokistani", ysätäväni omistamasta Tinosta, joka on siis omistajan loman ajan minun liikutuksessa. Tinon kanssa ollaan otettu aika rauhallisesti, ratsastan vielä aika lyhyitä aikoja, koska en halua jumiutuvani heti ja Tinolla on todella isot liikkeet, kun nyt en ole pitkään aikaan tehnyt mitään fyysistä tai mitään liikuntaa. Tänään ratsastin Tinoa jo 45min kaikissa askellajeissa ja mielestäni sain sen aika herkäksi avuille ja rennoksi. Tein paljon siirtymisiä ja ravissa sekä laukassa kaarevia uria sekä lopuksi vielä avoja. Kaikki onnistui aika kivasti, tunsin osaavani melkein jopa ratsastaa :) Ihan hyvin näin loman jälkeen. Tästä tämä lähtee! Kova hinku alkaa kunnolla treenaamaan!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Tämän aamun hypyt

Dee suoritti tänään taas tasaisen varmasti, ongelmia ei tuottanut mikään! Voin olla aikas tyytyväinen. :) Huomenna ratsastan kevyesti Deen itse(!!!) kolmen viikon ratsastustauon jälkeen ja käyn varmaan ensin rentojen palauttelujen jälkeen kävelemässä pitkät kävelyt maastossa. Tästä tämä ratsastus toivonmukaan pikkuhiljaa omalla kohdallani taas lähtee :)

Tässä päivän viimeinen rata:


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Eipä paljoa lisättävää!

Tänään perjantai-illasta siis Juho hyppäsi Deellä. Oripojalla on ollut aika leppoisa alkuviikko, eli kevyesti ollaan menty säästellen paukkuja näille kahdelle perättäiselle hyppypäivälle. Siitä huolimatta Dee oli ihan mielettömän rauhallisella tuulella tänään. Jopa niin rauhallisella, että epäilin jonkin olevan vialla, kun se ei räiskinytkään samalla tavalla joka suuntaan, kuten yleensä ja vauhtikin oli todella hillittyä... Mutta ori hyppäsi super hienosti, eikä viitsitty kovin montaa kierrosta ottaakaan, jotta energiaa säästyy vielä huomisellekin suorittamaan yhtä sujuvasti.




 


 

Dee syntymästä tähän päivään - KUVINA, part I

Selkäni kuntoutusta varten olen käynyt fyssarilla säännöllisesti, mutta tänään sain lääkäristä puhelun, että aikani peruuntui, joten nyt ilmaantuikin aivan yllättäen vapaata aikaa.

Moni lukija toivoo aina paljon kuvia postauksiini, enkä niitä toiveita ole kauhean hyvin pystynyt toteuttamaan. Silti kuvia minulta kyllä löytyy, koneellani jopa 249 kansiota, joista aina yksi kansio sisältää yhdestä kuvasta tuhanteen kuvaan muistoja useimmiten hevosista, Deestä, mutta myös muitakin kuvia tottakai, eli aika huikea määrä! Minulla on myös olemassa vanha läppärini, johon en ole löytänyt virtapiuhaa, mutta sieltä löytyisi kasoittain ihanai Deen vauvakuvia :) Täytyy vielä joku päivä yrittää keksiä virtaa siihen koneeseen, jotta saan minulle arvokkaat kuvat talteen.
Nykyisen koneeni kuvista ajattelin kuitenkin riittävän sen verran kuvia, jotta pystyn toteuttamaan tämän kattavan Deen elämän aikajanan kuvina :) Innostuin myös pikkaisen valottamaan Dee elämänvaiheita sanoinkin. Ja jotta yhdestä postauksesta ei tulisi kilometrin mittainen, jouduin pilkkomaan sen muutamaan osaan, sillä kuvia on P-A-L-J-O-N! Eli vähän speciaalimpaa nyt, kun vielä odottelen illan hyppyvalmennuksia. Toisin sanoen, hyppyteenien videopläjäystä saatte vielä odottaa...

Dee nousi hyvin nopeasti jaloilleen, about 15 minuutin sisällä, ja sitä autettiin hiukan löytämään emätamman maitobaari, josta se heti lähti reippaasti juomaan varsan elämän alulle tärkeää ternimaitoa. Ensimmäisen vuorokauden aikana varsat imevät maitoa noin 15% omasta painostaan. Syntymäpainoltaan ne ovat keskimäärin 50kg. Dee oli ihan kookkaan oloinen heti synnyttyään. Parin  päivän ikäisenä varsat juovat n. 12 litraa maitoa päivässä ja ensimmäisen viikon ajan 7-8 kertaa tunnissa! Kasvua Deelle tuli syntymänsä jälkeen ensimmäisen kuukauden jopa n. 1-2kg päivässä.Varsoilla sanotaan olevan ensimmäiset kolme päivää kriittisiä päiviä, jolloin niiden terveyden tilaa on tarkkailtava tiiviisti. On tärkeää nähdä, että varsa pystyy pissaamaan (ongelmia esiintyy tässä enemmän yleensä orivarsoilla) ja kakkaamaan. Deellä muistaakseni taisi olla pieniä ruuansulatusongelmia, ja eläinlääkäri oli pikaisesti kutsuttava. Muutoin ei ollutkaan ongelmia!


Parasta elämää maitovarsalle on koko kesä laitumella muiden maitovarsojen kanssa kera emiensä. Varsalla on tällöin ikäistänsä seuraa, ja siitä kasvaa henkisesti vahva ja fyysisesti kehittyy tasapainoinen varsa, kun saa vapaasti liikkua ja leikkiä ikätovereidensa kanssa. Dee syntyi sinänsä otolliseen aikaan, että sen pystyi päästämään heti laitumelle emänsä kanssa toukokuussa ja kesäkuun alusta hevoset yhdistettiin isoksi laumaksi suuremmalle laitumelle. Laumassa oli useita tammoja varsa alla, sekä muutama 1-, 2- ja 3 -vuotiaskin tamma. Dee oli alusta asti aika rohkea, se pomotti ikäsiään ja hengaili laitumella vuotta - pari vanhempien tammavarsojen kanssa. Se myös oli todella seurallinen ihmisille ja tykkäsi saada huomiota. Riimuun Dee totutettiin ihan muutaman päivän ikäisenä, aina vähän kerrallaan. Deen kaviot vuoltiin ekan kerran jo muutaman kuun ikäisenä ja kavioita nosteltiin jo emän vierellä. Ajoissa opetetut asiat eivät koidu ongelmiksi sitten myöhemmin, kun ollaan jo monta sataa kiloa isompia... :)































































Dee vieroitettiin 5 kuukauden iässä. Vieroituksia tehdään yleensä, kun varsat 4-7kk. Mutta mielellään varsat annetaan olla sen puolisen vuotta emiensä rinnalla. Vieroitus on aina todell stressaavaa varsalle, mutta Deen kanssa se suoritettiin pikkuhiljaa ja lopulta pikku oripoika vierottui emästään aika kivuttomasti. Iita -emä lähti lopullisen vieroituksen yhteydessä uuteen kotiin Poriin varsomaan seuraavan varsansa, Deen pikkusisaruksen.

Seuraavassa osassa jatketaan Deen 1 -vuotias orilaidunkuvista aina kaksivuotis kevääseen ja syksyyn, jolloin Dee oli treenissä Hollannissa!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Välineurheilua

Niin paljon, kuin olenkin yrittänyt pysyä poissa siltä tieltä, että alkaisin kauheasti blogissani esittelemään "pinnallisesti" tavaroita, joita toisinaan tulee joskus kuolattua, täytyy nyt tehdä pieni poikkeus.

Lähdin listailemaan, mitä kaikkea tavaraa tulisi ennemmin tai myöhemmin hankkia, ja koska en ole koskaan omistanut mitään äärimmäistä budjettia tavaraostoksille kertaheitolla ja usein joutuu tyytymään siihen mitä on, fiksailemaan vanhoja varusteita uuteen uskoon jne, nämäkin tuotteet tuskin tulevat hankittua kertaostoksena, vaan pidemmän ajan sisällä aina kun... kröhöm, ylimäärästä rahaa sattuu olemaan. (Eli ei koskaan...? :D)

HV Polo on ihastuttanut näköjään uudella mallistollaan muitakin henkilöitä erilaisten blogimerkintöjen perusteella, ja niin myös minutkin. Itse olen eniten asioinut läheisen sijainnin vuoksi Hööksissä, jossa saanut tavaroihin tutustua lähemmin. Valitettavasti Hööksin tuotteissa on saatavilla vain murto-osa siitä, mitä koko ensi kesän HV Polo mallisto pitää sisällään.


Keltainen - MIELETÖN VÄRI! Tällainen huopa on vain pakko nyt tilata, sitä niin kauan katsellut ja nyt kun olemme tuolla Dressage Centerissä aavistuksen "kouluhevostuneet" ja oppineet käyttämään pinteleitä ajoittain sileän työskentelyssä, niin täytyyhän meiltä löytyä huopaan mätsäävät fleecepintelitkin....


Vaikka aika usein Deen varusteissa mennään niin pitkälle kuin niissä vain pystyy pötkimään, on viime aikoina tullut kyllästyttyä ainaisiin samoihin väreihin huovissa ja varusteissa, lisäksi uusia huopia on saatava lisää, jotta kesän kuumien kelien tullessa on riittävästi puhtaita vaihtohuopia hikisten ja pesussa olevien tilalle. Ennen kaikkea meille on pakko hankkia muutamia edustushuopiakin, jos vaikka satuttaisiin johonkin kilpailuunkin osallistumaan tällä kaudella. Ja kerran huopia tai ylipäätään varusteita lähden hankkimaan, pitää ne ehdottomasti olla hyvälaatuisia, eli kestäviä sekä myös miellyttää omaa silmääni. Yleensä ne hyvälaatuisimmat eivät ole niitä halvimpia, mutta ei se aina korkea hintakaan sitä laatua takaa, joten kokemusten ja suositusten kautta olenkin löytänyt suosikkituotteet ja -merkit tähänkin asti :) Eli ostoskoriin kilahtavat aivan varmasti tuollainen keltainen huopa ja siihen sopivat keltaiset fleecepintelit. Deestä tulee kunnon pääsiäistipu :D Onneksi sain muutama viikko sitten syntymäpäivälahjaksi lahjakortin hevostarvikeliikkeeseen, johon voin tuotteet tilata, joten ei tarvitse suoraa cashmoneyta tuhlata tähän hankintaan, koska sitten listaltani löytyykin enemmän tärkeitä ja "pakko hankkia" -tuotteita, jossa saa lopunkin lompakosta tyhjennettyä.

Deellä käytössä tällähetkellä nämä Dyónin anatomisesti muotoilut suitset.

Deen Dyónin suitsiin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Ne ovat kestäneet käyttöä kulumatta lainkaan - kunhan on muistanut aika-ajoin niitä myös huoltaakin sekä joka käytön jälkeen vähintään pestä hiestä pois. Ostin kyseiset suitset netistä vähän käytettyinä, ja olivatkin ihan ok kunnossa, lähes uuden veroiset. Harmittavasti epärehellinen myyjä jätti kuitenkin toimittamatta suitsiin kuuluvaa alaturpista, enkä sen koomin saanut myyjään yhteyttä vaikka ihan facebookin kauttakin yritin asiasta tiedustella. Oli miten oli, alaturpista en ole juurikaan tarvinnut Deen kanssa, sillä hevonen tuntuu paremmalta ilman sitä vaikka joskus sitä tulee kokeiltua aika-ajoin kuinka hevonen toimii alaturparemmin kanssa. Sen kuitenkin päätin, etten tuntemattomilta myyjiltä netistä käytettyä tavaraa enää osta, vaan laitan mieluusti rahani ihan uuteen tuotteeseen ja säästyn päänvaivalta ja saan rahoilleni sen täyden vastineen, mitä olin lähtenyt ostamaankin! (Poikkeuksena tietenkin henkilöt, jotka tunnen/tiedän, heiltä pystyn varmasti ostamaan jatkossakin tavaroita luottamuksellisesti pelkän netin välityksellä, eikä tarvitse pelätä mitä sikaa säkissä sitä on ostamassa.)
Tarvitsemme siis toiset suitset käyttöömme myös, ja aika paljon olen tutkiskellut halvempia vaihtoehtoja, mutta monien halpiksien nahka näyttää jo siellä kaupanhyllyllä kovalta, lohkeilevalta ja niin keinotekoiselta, että vaikka niitä kuinka yrittäisi huoltaa, ne eivät tule kestämään uuden veroisina, joten en viitsi sellaisiin tuhlata euroakaan. Tarvitsemme toiset suitset, jotka kestävät yhtä pitkään käyttöä, kuin nykyisetkin ja jotka näyttävät vielä monen vuoden päästä uusilta.
Dyónin laatu on vakuuttanut minut ja seuraavatkin suitset hankin lähi kuukausina samalta merkiltä, ja voipi olla, että tylsänä ihmisenä päädyn samaan malliinkin.


Sprengerin Dynamic RS kolmipala


Sprengerin kuolaimet ovat aivan lyömättömän hyviä. Kokemuksella lähes jokainen hevonen, jota olen saanut ratsastaa esimerkiksi KK ultra kuolaimella on toiminut paremmin, kuin muilla kuolaimilla! Kuvan sprengerin haluan juuri muotoilulla suuosalla ja kiinteillä D -renkailla. Tämä kuolain rohkaisee herkkiä hevosia kuolaintuntumalle ja niskasta rentoutumaan, ja vaikka meillä on vain vähän tällaisia ongelmia Deen kanssa, tahdon sen kanssa seuraavankin kuolaimen olevan vakaa, pehmeä ja miellyttävä, Dee kun on aika herkkä poika kaikin puolin. Kuolaimen hankinta on tavaralistallani numero ykkösenä, joten tämä meneekin kaikkien muiden tavaroiden oston edelle.
Sileän työskentelyyn täytyy saada myös perus kolmipala- tai vaihtoehtoisesti nivel liikkuvilla renkailla.

Näiden isojen ostosten lisäksi täytyy lisätä useampien varaohjien määrää, jotta nykyisten paukahtaessa rikki on tilalle uusia. Lisäksi näin keväällä kannattaa hyödyntää kauppojen poistomyyntejä talviloimien osalta, vaikka tuntuukin vähän hölmöltä kesää vasten ostella talviloimia, on sekin loimirumba taas kesän jälkeen edessä ja kerran niitä nyt myydään puoli-ilmiaseksi pois.
Ja jotta tällaisen epäekologisen tavaran kulutuksen lista ei jäisi liian laimeaksi, saatika itse kuvittelisin, että jäisi jotain rahaa omien kesävaatteiden hankkimiseen, täytyy sitä uuden satulan hankintaakin mietiskellä (kuten taisinkin viime postauksessa mainita). Onneksi toivonmukaan saan sen hankittua vain vaihtamalla nykyinen satula päittäin.

Tavallaan vihaan ja tavallaan rakastan ostelua. Rahanmeno on yksi ahdistavimmista asioista tässä hevosharrastuksessa. Kaikki mihin liittyy hevonen, on kaksi kertaa ainakin kalliimpaa, kuin sama tuote olisi aivan jotain muuta käyttöä varten normaalikaupassa. Mutta hinnan monesti määrittelee se, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Ja itsestäni hevosihmisenä huomaan sen, että olen asennoitunut siihen, että se mikä on hevosiin liittyvää, on automaattisesti hemmetin kallista. Pitäisi kuitenkin osata kyseenalaistaa useammin tavaroiden hinta-laatusuhdetta. Monissa tuotteissa merkki maksaa, vaikka muutoin tuote ei olisi sen hääppöisempi kuin moni halvempikaan. Sen olen huomannut mm. ratsastusvaatteissa! Nahkatuotteissa sen sijaan olen valmis maksamaan laadusta, sillä aito nahka maksaa aina ja se nyt on vain tosiasia, että ainoastaan laadukas nahka kestää kymmenienkin vuosien päähän hyvin hoidettuna ja tällainen hankinta tulee pidemmän päälle halvemmaksi, kuin heikot nahkajäljitelmät.
Tämäkin harrastus olisi huolettomampaa, jos olisi varaa ostella mielin määrin tavaraa, välillä tarpeeseen ja välillä vain siksi, koska siitä saa mielihyvää. Mutta tällaisena "köyhänä" joutuu miettimään todella tarkasti eri tavaroihin ja asioihin sijoittamista, ja sanonta "köyhällä ei ole varaa hankkia halpaa" monesti pitää paikkansa omalla kohdalla. Ja koska joutuu itse tavaraan käytettävän rahan työllä tekemään, sekä harvoin tekemään investointeja, ja mielummin ostaa asioita käytettyinä halvemmalla, uskon että tässäkin asiassa arvostus ja motivaatio pitämään tavaroista hyvää huolta on suurempi.

Tällaista pohdintaa tänään tylsän päivän ratoksi. Piti mennä aamusta tallille, mutta jostain syystä en saanut itseäni tarpeeksi ajoissa valveille, että olisin ehtinyt liikuttamaan Deen ennen, kuin se menee tarhaan, joten täytyi pyhittää päivä tarhailulle ja siirtää tallireissua illaksi, jolloin luvassa edelleen ohjasajoa ja esiliikutusta huomista hyppytreeniä varten.

Sain myös inspiraation tehdä blogilleni uuden otsikkobannerin! Mitä mieltä siitä oletkaan, saa laittaa palautetta :)

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Hierontaa Deelle by Pro Horse Wellness


Olen mielettömän kiinnostunut hevosen anatomiasta, lihaksistosta, fyysisistä ominaisuuksista, luustosta ja liikeradoista jne. Kaiken sen ohella, että olen yrittänyt imeä itseeni kirjallista tietoa niin paljon kuin suinkin, on tietenkin aina omalaatuisen opettavaista, kun ammattitaitoinen henkilö selittää asioita ihan kädestä pitäen!

Deellä oli tiistaiaamuna hieronta, ja koska en ollut ihan tietoinen käytännöstä ja siitä missä järjestyksessä kaikkia mukaan ilmoitettuja hevosia otetaan, en ollut ihan tasan paikalla silloin kun oli hieroja luvannut ensimmäisen hevosen kanssa aloittaa. Onneksi olin kuitenkin ajatellut tulevani paikalle hyvissä ajoin, jotta voin seurata muidenkin hevosten hierontoja ja mahdollisesti vähän liikauttaa oria ennen kuin on sen vuoro, joten olin kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä ja kun viimein astuin tallin ovesta sisälle, huomasinkin, että Dee olikin jo hoitopisteelle otettu käsittelyyn. Onneksi siis olin ajoissa paikalla, vaikka luulin ennen Deetä olevan kaksi hevosta hierottavana, muuten olisin jäänyt paitsi.
Lisäksi hevoshieroja Erika ei ollut päässyt juurikaan aloittelemaan orin kanssa siinä kymmenessä minuutissa, sillä Dee oli kuulemma hoitopaikalla noussut pystyyn ja riehunut oikein olan takaa sekä fudinut seinäänkin pienen lommon takajalallaan ja ollut todella rauhaton. Minun paikalle saapuessani Dee rauhoittui kuitenkin oitis ja antoi aloittaa kunnolla hieronnan... hassu hevonen! Se ilmeisesti oli ollut vähän ihmeissään, kun vieras ihminen tulee hakemaan karsinasta ja laittaa seisomaan. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että osa syynä sen kierroksiin ennen minun tuloani ja komentoani oli uusi tallin asukas, .7 -vuotais suomenhevosori, jolle tottakai piti myös vähän äijäillä tarvittaessa.

Mutta siis hierontaan... Kerroin Deestä lyhyesti alkuun perustietoja, sekä siitä minkälaisessa treenissä se tällä hetkellä on. Otin myös puheeksi aikaisemmin viime vuoden lopulla olleen kengättömyys- ja irtokenkärumban, jonka vuoksi Dee oli ajoittain seissytki vähän hassusti, sekä liike aavistuksen kärsinyt ja josta edelleen toipuillaan. Kävin myös läpi meidän viime syksyiset satulaongelmat, joka sekin mielestäni vaikuttanut jonkun verran negatiivisesti selän työskentelyyn ja muutenkin liikkumiseen. Nythän vasta aivan viime aikoina Dee on kaikkien palasten loksahdeltua paikoilleen alkanut liikkua taas irtonaisemmin, vaikka puutteita lavan liikkeessä vieläkin on sekä selän läpi työskentelyssä.
Erika kävi hevosen läpi hieroen ja totesi, että selässä ei ole satulan kohdalla muuta arsitusta, paitsi aavistuksen sään takana joka voisi viittaa siihen, että sen satula on alkanut jäämään vähän kapeaksi. Tämä olikin ollut tiedossa ja siksi olemmekin yrittäneet pikkuhiljaa siirtyä ratsastamaan lainassa olevaan koulusatulaan pelkästään ja ainoastaan estehyppelyissä käyttää estesatulaa. Satulan Erika katsoi läpi ja kerroin, että olin jo aikaisemmin miettinyt, jos Deelle katsoisi seuraavaksi satulaksi puolituumaa tai yhden tuuman pienemmän penkin, mutta vain leveämmän. Dee on niin kompatki rungostaan, että tuollainen 17' satula auttamattomasti vähän joutuu liian eteen asettamaan, jotta se satula ei menisi ristiselän päälle, joka johtaa taas siihen, että satula lepää aavistuksen lapojen päällä. Tästä johtuen lavat eivät pääse liikkumaan niin vapaasti ja saattaa tulla jumeja.
Ja niitä jumejahan lavoissa oli, etenkin vasemmalla puolella. Niitä avattiin varovaisesti ja yritettiin saada jännitykset laukeamaan.
Erika katsoi myös estesatulamme Deen selässä läpi, ja totesi, ettei sen kanssa mikään akuutti hätä vielä ole, mutta hiukan ahtaaksi edestä tosiaan on käynyt ja pikkuhiljaa kevään aikana olisi taas katseltava uutta, ori kun tuskin tuosta ainakaan kapenee ajanmittaa, etenkin kun on nyt tälläkin hetkellä täydessä treenissä.
Dee on jo nyt ihan muutaman kuukauden aikana "levinnyt" mielettömästi, se on saanut etenkin silmiinpistävän paljon  lihasta ryntäisiin, josta se aikaisemmin vielä on ollut aika silakka. Nyt rintakehä on selkeästi saanut monta senttiä lisää leveyttä. Kasvua tapahtuu siis kokoajan ja myöskin siksi pidän itse kovin tärkeänä säännöllisen lihashuollon, jota en nyt kyllä ole saanut ihan suunnitelmien mukaan toteutettua... Ensikerran hieronta onkin jo kuukauden päästä ja yritän saada nyt lähes tulkoon kerran kuukaudessa hierastua tuo jatkossakin.
Muutoin sain palautetta Deestä, että hienossa kunnossa ja vaikuttaa tasapainoisemmalta kuin yleensä tämän ikäiset.

Dee tammikuussa 2012

Jatkossakin aijon käyttää hieronnassa oikeasti osaavia ammattilaisia, jotta siitä on hyötyä. Tämä(kin) osa-alue on aika arvokasta touhua hevosenomistajan lompakolle, joten tykkään, että asiat tehdään sitten myös kunnolla, eikä vain sinne päin. Sen lisäksi, että käytän ammattilaisia lihashuollossa, sain tänään iloisen postin kotiin, sillä olen päässyt kouluun! :) Pääsin etätyöskentelemään ja monimuoto-opiskelemaan hevoshierojaksi!!! Tämä koulu on ihan ammattiin valmistava koulutus ja alkaa toukokuun puolessa välissä - JES!
Tässä koulussa opiskelijat saavat monipuoliset tiedot hoitaa hevosta kokonaisvaltaisesti hieronnalla ja edesauttaa hevosen kaikinpuolista hyvinvointia ravinnon avulla ja myös kasvislääkinnän sekä homeopatian menetelmillä. Ensimmäiset kaksi hierontajaksoa antavat jo hyvän pohjan hieroa omia hevosia ja kun olen suorittanut kaikki lähiopetusjaksot, etätehtävät ja läpäissyt loppukokeen, saan eläinhierojan ammattitodistuksen osaamisalueena hevoshieronta! Mieletöntä! Tulossa taitaa olla kiireisiä jaksoja treenaten, töissä käyden ja opiskellen, mutta tästä tämä lähtee. Ehkä jonain päivänä voin työskennellä täyspäiväisesti hevosten kanssa ja saada siitä leivän pöytään, se olisi unelmani!

Eilisen hieronnan jälkeen Dee pääsi tunnin kävelylenkille kanssani maastakäsin. Tänään hierojan luvalla ohjasajoin Deen kevyesti ja meillä oli ihan hyvä treeni, sain Deen lopulta tosi mukavasti liikahtamaan ja sitä oli todella kiva seurata, kuinka paljon paremmin se päivä päivältä liikkuukaan! Huomenna samanmoinen ohjasajotreeni luvassa. Perjantaina ja lauantaina Juho hyppää Deellä, ja jos oma selkäni pysyy yhtä ookoona, kuin se on tässä viimeiset neljä päivää pysynyt - ajoin kivuta sunnuntaina kyytiin! Vihreetä valoa minulle näytettiin tästä ajatuksesta, kunhan aloittelen rauhallisesti. Ensi viikolla on luvassa Deen ell. käynti Vermossa sekä samalla viikolla ja sitä seuraavana viikolla vielä alkuviikosta minulla on Deen lisäksi hoidettavana ystäväni 7 -vuotias puoliveriruuna Tino! Että jos ei Deen räjähtävässä kyydissä uskalla ihan aloittaa rauhallisesti ratsastusta, niin lempeän Tinon kyydissä ainakin :)

Hyvällä mielin jatkellaan. Jo pelkästää sen puolesta, että olen kokenut itseni lähes terveeksi monta päivää, mutta ennen kaikkea olen innoissani tuosta kouluun pääsystä! Ensi kerralla kunnon videopläjäys Deen hypyistä, ja toivottavasti saan sen kamerankin jo pian hanskaan, jotta pääsen kuvailemaan. Ensi kertaan taas!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kevät ja kesä - täältä tullaan!

Nyt on jääneet kirjoittelut hetkeksi aikaa vähemmälle. Ehdin vähän aloitella viime viikon keskivaiheilla tiistaisen Janitan ratsastuksen jälkeen, kun olin niin fiiliksissäni siitä kuinka upeasti heidän, hevosen ja ratsastajan, yhteistyö tuona päivänä pelasi, vaikka itse ilma ajaa tallille oli niin jäätävän kauhea, että mietittiin muutaman kerran viitsitäänkö lähteä itseämme sinne liikenteeseen tappamaan. Tallille minulla on ajomatkaa kuitenkin melkein se 40km (kärjistetysti)...
Kirjoitteluni jäivätkin sitten kesken, koska inspiraatiota ei juurikaan löytynyt ja olen oikeastaan koko viime viikon keskittynyt joka päivä selkäni hoitoon, Deen hoitoon ja liikutukseen ja vapaa-ajat ystävien näkemiseen, kun se aikaa tuovan selkäsaikun vuoksi on mahdollista, sekä ennenkaikkea yrittänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa poikaystäväni kanssa ja rauhallisesti liikkuen, jotta selkä ei jumiudu enempää. Myönnän kuitenkin, että jonkin verran blogeja on tullut luettua tuonakin aikana, kun en omaani ole jaksanut avatakaan sekä youtubesta etsiä mielenkiintoisia videoita hevosiin liittyen :)

Tässä kuitenkin muistiinpanojani keskiviikolta 29.02:

"Deen sai lauantain juoksutuksen jälkeen sunnuntaille kävelypäivän ja maanantaina se pääsi Janitan kanssa suuntaamaan pelloille vähän mieltä virkistämään, hankikävelemään ja muutaman ravinkin nostamaan. Dee tuntui taas hiukan innokkaalta, joten alussa pidin sitä liinan päässä, jottein ratsastajan selässä tarvitse jännittää sen sinkoamista mihinkään, mutta aika pian sain päästää ratsukon menemään omia menojaan, koska en vain pysynyt perässä hankeen päästessämme. Dee käyttäytyi tuttuun tapaan tosi kiltisti ja rennosti, vaikkei ollutkaan ratsastajan kanssa lähes kuukauteen pelloilla mennytkään.



Tiistaina Janita ja Dee ottivat maneesissa sileän työskentelyä - paljon siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, sekä ravin ja laukan välillä. Janita ratsasti todella tomerasti tuona päivänä, uskalsi päästää taas hevosta pidemmälle kaulalle ja Dee silminnähden oli todella rento ja vapautunut. Laukannostot lähtivät rullaamaan paremmin, kuin heillä koskaan ja laukka pyöri mukavasti, Dee oli kuulolla ja näytti tyytyväiseltä hevoselta. Olin todella tyytyväinen näkemääni ja etenkin loppuravit sai mieleni iloiseksi, sillä vihdoin sieltä lähtee sitä isoa ravia edes muutaman askeleen pätkissä mitä ollaan haettu pitkään! Selkeästi Deen liikkumistapa muuttuu kokoajan parempaan suuntaan, kun olemme saaneet oikean kokoiset kengät jalkaan, eikä sen tarvitse kipittä liian ahtaassa sovituksessa, jota se valitettavasti loppu syksystä joutui menemään edellisen tallin mutatarhoista johtuvan kenkien irtoilun vuoksi."

Noiden tekstien jälkeen Dee kuitenkin perjantaina ei liikkunut lainkaan hyvin, olin todella tyytymätön päivän treeneihin, ratsukon yhteityö näytti tahmaisemmalta kuin vähään aikaan ja Dee oli rauhaton edestä, tyytymätön eikä halunnut keskittyä. Noh, näihin päiviin on vain totuttava, aina ei voi mennä putkeen. Tällaisina päivinä koen suurinta turhautumista sen suhteen, etten voi itse nousta selkään ja käydä kokeilemassa mistä kiikastaa ja laittaa ori ojennukseen.

Lauantaina oli vuorossa Juhon valmennukset, ja koska siis en luonnollisesti edelleenkään voi itse ratsastaa, sai Juho ratsastaa orin.


Dee oli edellisestä päivästä hyvin paineissaan ja oikein räiskyi tulisuutta ja patoutunutta energiaa Juhon alla. Sanoin Juholle, että paineita saattaa olla, että antaa mennä vaan niin se rauhoittuu, ja Juhohan antoi mennä. Dee näytti onnelliselta, kun sai laukata paljon eteenpäin eikä kukaan ollut jarruttamassa! Se myös katseli koko alkuverryttelyn ajan sillä silmällä esteitä, että ampaisisi heti lähimpää estettä kohti, kun vaan saisi siihen mahdollisuuden, niin innoissaan se oli! Ihanaa saada tuo pilke sen silmäkulmaan takaisin vaikeamman jakson jälkeen, jolloin hyppääminen tuntui lähinnä jännittävän sitä, vaikka muutoin hyppäämistä niin kovin rakastaakin.
Juho ratsasti Deen kanssa paljon suoria linjoja, sekä kaarevaa linjaa sekä pikkuista sarjaa lävistäjällä. Kaikki sujui mielettömän hienosti, Dee vain hyppäsi kaiken minkä eteen laittoi! Ihanaa saada sen rohkeus hypäämisessäkin takaisin! Kuten sanoin, kyse on ollut rutiinin puutteesta.
Juho oli todella innostunut Deestä, kehui sen suunnattoman hyvää laukkaa sekä terävää ponnistusta, ketteryyttä esteidän välissä että hyvää asennetta ja kuulemma mielellään jatkaa Deen ratsastusta.

Joudun kyllä tuottamaan pettymyksen, sillä meinaan itse nousta ratsaille heti, kun vaan siinä kunnossa satun olemaan ;) Toivotaan, että pian. Sen sijaan Juhon valmennuksissa jatkossa rupeamme viikottain käymään. Nyt on taas ollut pari päivää todella hyvän tuntuinen selkä, vaikka olen kantanut pitkästä aikaa satulaa ja muuta "painavampaa" tavaraa tallilla. Ehkä tämä tästä, vaikka lääkärit peloittelivatkin viime viikolla mahdollisesti leikkausta selälle, jos se ei nyt ala paranemaan päin ja sieltä nyt jotain hälyyttävää löydetään... :/ Kyseessä on todennäköisesti selkärangassa joku vaurio, tai välilevyissä jokin ongelma, jonka johdosta koko selän lihaksisto on niin jumissa. Ahkera fyssarilla käynti on ehkä saattanut tuottaa tulosta kuitenkin sekä se, että olen saanut (joutunut) lepäämään oikein toden teolla kyllästymiseen asti. Lupaahan vieläkään ei ole ratsastaa eikä tehdä mitään fyysistä, saatika nostella mitään, mutta kevyessä liikkeessä täytyy pysyä eli täysin paikallaan olokin on pahasta ja näin ollen kiellettyä.

Sunnuntaina juoksutin Deen huolella läpi molempiin suuntiin aika pitkällä kaulalla, ja hevonen liikkui etenkin vasempaan kierrokseen mielettömän rennosti selkä pyöreänä. Oikealle se oli jostain kumman syystä vähän kiireinen, mutta loppua kohden parani huomattavasti ja likkui super hyvin.

Tämän viikon ohjelmaan kuuluu alkuviikosta Deen hieronta (vihdoin!) ja näin ollen vähän rauhallisempaa liikutusta = kävelyä. Keskellä viikkoa haluan juoksuttaa oripojan taas rennoksi ilman rasitusta ja painoa selässä, ja jos oma selkäni sallii, niin ohjasajan orin liinassa/sivuohjilla työskentelyn sijasta. Perjantaina ja lauantaina Juho hyppää molempina päivinä Deellä. Uskon Deen jaksavan, sillä nämä päivät tulee olemaan ainoat rankemmat treenipäivät. Sunnuntaina mahdollisesti eteenalas -ratsastus tai ohjasajo, sekä pidempi kävely. Itse jatkan sen sijaan fyssarilla käyntiä, yritän kävellä joka päivä talleilun ohella sekä saada aina tallille auttamaan jonkun kuten lähestulkoon onnistuneesti tähänkin asti, jotta välttyisin pienemmiltäkin nosteluilta. Ensi viikolla saan tietää lääkärikäynnin ohessa tuomion, mitä selkäni kanssa lähdetään tekemään. Minua on kokoajan pyydetty ottamaan rauhallisesti, mutta suoraan sanoen suututtaa, sillä haluaisin sen selän hoidettavan nyt kuntoon, jotta minun ei tarvitsisi ottaa rauhallisesti ja voisin jatkaa eloa normaalisti! Myös hankkeeni kesäkuntoon kesäksi 2012 on hiukan sattuneista syistä jäänyt tauolle, ja tuntuu, että tällainen lepo saa mut vaan ahmimaan kauhealla määrällä ruokaa ja paisumaan. Kunhan pääsen terveelliseen ja liikuntakykyiseen kuntoon, niin alkaa sellainen kuntokuuri, että oksat pois...



Onneksi upeat kevätsäät ovat tulleet mieltä piristämään, joten pientä valoa tähänkin risukasaan! En tiedä mihin masennuksen syöväreihin ilman tuota auringonvaloa olisinkaan joutunut?
Näin kevääksi on muutenkin blogin suhteen hyviä uutisia kuvien saralla, sillä saan mahdollisesti kunnon kameran hommattua ihan tuota pikaa ja kuvaajankin värvättyä jatkossa hiukan useammin, kuin kerran puolessa vuodessa ;) Mahtavaa, saadaan vähän laatua näihin munkin kuvamateriaaleihin. Olen itse todella kiinnostunut kuvaamisesta, mutta intoa on hiukan lannistanut kunnon kuvauslaitteiden uupuminen...

Ensi kerralla varmaan kirjoittelen otteita ja muistiinpanoja Deen hieronnasta, sekä hevoshieroja Eerika Törrösen palautetta Deen tämänhetkisestä kunnosta!

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot