torstai 28. kesäkuuta 2012

Kesäeloa

Dee sai kisojen jälkeen juhannuksen kokonaan vapaata, kun itse lähdin mökkeilemään kavereiden ja poikaystäväni kanssa. Tällä viikolla olemme sitten aloittaneet pikkuhiljaa treenejä ja eilen ratsastin Deen kentällä sileällä. Tein paljon siirtymisharjoituksia, eli käynnistä raviin, ravista laukkaan ja ennen kaikkea takaisin siirtymisiä laukasta raviin ja ravisa käyntiin, jotka ovat meille vielä todella hankalia. Dee vastaa puolipidätteisiin todella hienosti ja on silloin pehmeä suusta ja niskastaan. Mutta kun pitäisi tehdä siirtyminen esimerkiksi ravista käyntiin niin koko hevonen nostaa niskansa, jännittää selkänsä ja puree kuolaimeen kiinni. Näitä juttuja olemme harjoitelleen vielä kauhean vähän, joten ei mikään ihme, että ne eivät oikein vielä suju, mutta nyt täytyy ottaa nämä pidätteisiin vastaaminen siirtymisissä oikein työn alle.

Sen sijaan askellajien laatu on parantunut huimasti, kun Dee jaksaa kantaa paljon pidemmän aikaan itseään sekä takapäähän on tullut voimaa, jolla se työntää itseään myös enemmän ylös päin eikä vain suihki tasaisesti eteenpäin. Se on myös rentoutunut enemmän selästä ja kaulasta, saan sen jo todella pyöreäksi heti alkuverryttelyissä mikä on erittäin hyvä jo pelkästään vertymisen ja venyttelun kannalta! Ympyröillä toivoisin löytyvän vähän enemmän taipuisuutta koko rungostaan, nyt kaula kääntyy lähinnä eniten, mutta kaikki aikanaan. Nostot ylöspäin sujuvat todella helposti ja pienin avuin, ja esimerkiksi raviin siirtymisissä pystyn jopa tuntemaan, kun ne ravin ensi askeleet lähtevät oikeasti takajaloista selän läpi.

Laukka paranee kaiken aikaa ja Dee tuntuu löytävän pikkuhiljaa pitkät raajansa ja edelleenkin voima mitä se on saanut kerättyä itselleen näkyy myös siinä, että laukka pyörii isommin ja se lähtee selkeästi takaosasta. Laukannostot tuntuivat tänään todella helpoilta, saatoin vain istua syvemmälle satulaan, siirtää painoa vähän sisälle ja laukka nousi. Ja koska kaikki sujui näin helposti ja kivasti ajattelin kokeilla huvikseni nousisiko laukka käynnistäkin suoraan. Parin toiston jälkeen tehtiin muutama kelpo nosto molempiin suuntiin yllättävänkin napakasti käynnistäki ja kun Dee  pääsi idean päästä kiinni, niin se innostui tästä harjoituksesta valtavasti ja vastasi entistä huonommin pidätteisiin takaisin päin. En olisi uskonut vielä kuukausi pari sitten, että laukannostoja voisin edes harkita suoraan käynnistä nostettavan.
Aika mahtava fiilis. Täytynee vielä saada joku päivä videota tästä, että miltä näyttää!

Kaviot Deellä on taas vähän kasvanut pitkiksi, ja todella lyhyessä ajassa, joten tämän viikon lopulla Mika tulee kengittämään hevosen ympäri ja ajattelin pytää kenkiin reiät nurmihokkeja varten, jotta jos vaan mahdollista niin maastoesteharjoituksiin päästään ja jos sattuu muutenkin, että käydään joku päivä nurmella hyppäämässä, niin ei tarvia sitten kengityksen takia poissulkea näitä vaihtoehtoja.
Ensi maanantaina meillä on vihdoin Juhon valmennuskin, sitä odottelen innolla!

Muutoinkin Dee voi tällä hetkellä hyvin, ainoastaan yritän kovasti lihottaa sitä, sillä se ei ole vieläkään saanut takaisin sitä painoa, jota se alkukeväästä menetti. Yöksi iltaheinien jälkeen olen aina ripustanut sille extraheinät heinäverkkoon, jotta yö ei olisi liian pitkä ilman heinää. Nyt olenkin tarkastamassa koko ruokinnan aina heinäanalyyseistä asti uudelleen, jotta saadaan tarkastettua riittävä valkuaisen saanti. Energiaa kuitenkin tuntuu muuten löytyvän riittävästi työntekoon, joten varsinaista kuumuutta en toivo yhtään enempää.

Pakko vielä loppuun mainita meidän "laidunleikeistä"... :) Koska siis Dee ei päässytkään laitumelle tallillamme muiden hevosten tapaan, koska tallillamme on pari henkilöä, jotka eivät jostain syystä halunneet, että ori pääsee laitumelle, joten minulle annettiin sitten vain lupa, että voin iltasesta omassa valvonnassani päästää oripojan laiduntamaan silloin kun muita hevosia ei enää ulkona ole, jos tahdon. No me ollaankin sitten ahkerasti aina liikutusten ja treenien jälkeen käyty laitumella, ja nämä hetket ovatkin olleet parhaita viime aikoina! Dee ensinnäkin nauttii hölkkäilyistä isolla pellolla. Sen koko olemus on niin raukea, kun se välillä lähtee kirmailemaan onnellisena ja pysähtyy taas hetkeksi syömään ja taas lähtee hälköttelemään laitumen toisen laitaan. Dee on tuntunut myös tykkäävän, että minä pidän sille seuraa siellä ja ollaan harjoiteltu mm. luoksetuloja kutsusta. Dee tulee aikamoista haipakkaa jo luokseni, kun kutsun sitä nimeltä ja vähän vislasen :D Myös jos kyykistyn tai menen istuskelemaan keskelle laidunta nauttiakseni auringosta Dee tulee tasaisin väliajoin tervehtimään minua ja jossain vaiheessa yleensä laskeutuu viereeni makuulleen ja siitä yleensä lähtee jossain vaiheessa piehtaroimaan. Välillä saa kyllä varoa, ettei se lösähdä ihan kokonaan syliin, kun niin lähelle se aina leiriytyy. Uusin leikki on, että lähden itse juoksemaan täysiä Deen luota johonkin suuntaan, se katselee pari sekunttia touhuani ja lähtee sitten spurttaamaan perääni hirveällä vauhdilla. Jos vaihdan suuntaa, niin Dee vaihtaa ison pukkiloikan kanssa myös suuntaa ja jossain vaiheessa saavuttaa minut ja jatkaa ravailua vierelläni niin kauan, kunnes oma kuntoni loppuu kesken ja joudun taas lysähtämään maahan makaamaan tasatakseni hengityksen - ja Dee siinä vaiheessa päättää joko jäädä viereeni mutustelemaan vihreää tai jatkaa kävelyä jonnekin pidemmälle. Nämä hetket päivästä ovat olleet jotenkin todella antoisia molemmille ja tallilla kuluukin nykyään tuplasti enemmän aikaa, koska en halua jättää laidunhetkeämme koskaan pois välistä. Mua varmaan pidetään vähän kahjona, kun jaksan juoksennella hevoseni kanssa vielä ridauksen jälkeen pitkin laidunta, heh heh :D Mutta, lapsihan on terve kun se leikkii!


Tuoreita kuvia ja videoita touhuistamme on tulossa aivan varmasti lähiaikoina, kunhan saan kameran ja hovikuvaajan samaan aikaan paikanpäälle kuvaamaan... :)

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Harjoituskisoissa

Juhannuksen alla kävimme Deen kanssa harjoituskisoissa hyppäämässä 70cm luokan.

En voi olla kuin ylpeä siitä, kuinka paljon hevonen on taas edistynyt! Koppiin se meni mukisematta, kisapaikalla käyttäytyi suhteellisen iisisti ja verryttelyssäkin se käyttäytyi rohkeasti vaikka taas oli uusia jänniä hevosia ja jännittäviä esteitä.

Lähdimme luokan toiseksi viimeisenä, joten odotteluakin tuli harjoiteltua jonkin aikaa. Rata oli aika haastava meille, siinä löytyi sarjaa, joka oli vielä vaikeutettu edeltävällä suoralla olevalla okserilla, jolle oli suhteellisen tiukka mutka, mutta mikään ei yllätyksekseni jännittänyt tai ihmetyttänyt oripoikaa, vaan se suoriutui koko radasta epäröimättä läpi :) Nollasuorituksen ansiosta pääsimme ensimmäistä kertaa harjoittelemaan olemista palkintojen jaossa sekä suorittamaan railakkaan kunniakierroksen, joissa Dee käyttäytyi aivan, kuin olisi joka viikonloppu palkintoja vastaanottamassa. Ai että olin ja olen ylpeä pienestä hevosestani! Tästä taas hyvä jatkaa eteenpäin!



torstai 14. kesäkuuta 2012

Mykkäkoulu loppu

Viime viikko ja vielä tämänkin viikon alku on ollut omalta osalta suurta tunteiden myllerrystä ja myrskyä. Kirjoitin tänne blogiinkin yhdestä kiukuntunteita nostattavasta aiheesta jo yhden kerran, mutta viisaana poistin tekstin viisi minuuttia sen julkaisun jälkeen, koska totesin, että se ei helpota oloani ja eikä muuta asioita miksikään ja pahimmassa tapauksessa se provosoi tiettyjä henkilöitä lisää, jota en todellakaan enää kaivannut siinä vaiheessa. Joudun siis nytkin jättää lukijat vähän kysymysmerkkien sekaan, että mistä on ollut kysymys, koska en aijo läpikäydä enää asioita, joita on sattunut vaan vihdoin viikon kestävästä mykkäkoulustani olen päättänyt jatkaa eteenpäin välittämättä kenestäkään tai kenenkään puheista. Ja onneksi näin, sillä olin jo aivan aloittamassa kirjoittamaan tänne blogiin tekstiä vielä maanantaina, jossa ilmoittaisin lopettavani bloggauksen ja yhtenä iltana olin jo lopettamassa koko harrastuksen tai muuttamassa jonnekin keskelle metsää, missä en varmasti törmäisi yhteenkään ihmiseen... tai ainakaan hevosihmiseen ;D


Nyt olen kuitenkin vihdoin herännyt siihen aamuun, kun pystyn kääntämään taas sivua elämässäni ja jättää kaikki omaan arvoonsa ja jatkaa samalla myös tätä kivaa bloggausharrastustakin. Osaksi tämä hyvä olo tuntuu siitä, että kaikesta huolimatta Dee on kulkenut ihan taivaallisen hienosti!!! Sen liikkeeseen on vihdoin alkanut tulemaan vähän sellaista joustoa ja ajoittain hevonen kantaa itseään todella hyvin. Kun se nyt on noin hyvältä tuntunut, maksoin tänään vihdoin hevosen kilpailuvuosimaksunkin ja seuraavaksi olisikin suunnitelmissa hypätä se perhanan noviisiluokka sittenkin. Sitä ennen olisi kuitenkin hyvä käydä edes yhden kerran Nevalan silmän alla, jotta saadaan tarvittavat tehtävät ajantasalle oikeasti. Suunnitelmissa olisi myös käydä tutustumassa maastoesteisiin Keravan maastoradalla, ihan vain siksi, että maastoilu ja tällainen itsensä ylittäminen ylipäätänsä nostattaa minun ja etenkin Deen itseluottamusta entisestään. :) Näistä kaikista tulossa postauksia sitten, kun niiden ajankohta on.

Muutoin kirjoitustahtini kesän ajaksi todennäköisesti vähän vähenee, koska en halua viettää vapaa-aikaani sisällä enkä varsinkaan koneella. Kerta viikkoon yritän kuitenkin päivittää kuulumisia vähintään ja tietenkin silloin, kun kerrottavaa ja siihen liittyvää herkullista materiaalia on. Myös kysymyksiin tulen vastailemaan, kunhan saan sen urakan päätökseen :)

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Voi että, kun varsakuume kovenee....

Tämä kevät ja alku kesä ovat etenkin tälle varsakuumeilulle niin aktiivista aikaa. Vaikka nyt on menossa itselläni vuosisadan kevätväsymystä, jaksan silti innostua uusista ja uusista syntyneistä varsoista! Etenkin on aika mageeta, että Suomeen syntyy vuosi vuodelta kovempi sukuisia varsoja, joten en voi käsittää, että ihmiset vielä harkitsevat hevosen ja varsan ostoa ulkomailta!
Yhtä todella(!!!) upeaa viime kesän (eli syntynyt 2011) estesukuista orivarsaa olen kuolannut siitä asti kun se syntyi kasvattajalleen, ja siitä itseasiassa soittelinkin lisätietoja viime vuoden lopulla ja oikeasti ihan vakavasti harkitsin toisen varsan ostoa, mutta Deen alkaessa oirehtimaan jalkojaan ja sen silloisessa edullisemmassa tallipaikassa jouduin toteamaan, että tarvitsemme paremmat ja valitettavasti kalliimmat puitteet, jotta pääsen edes treenaamaan ja kahden hevosen pito on silloin yksinkertaisesti rehellisesti ajateltuna aivan liian kallista minun tuloilleni. Edelleen tämä hieno varsa on myynnissä, jota kyllä ihmettelen (niin hieno se on), koska se on oikeasti niin potenttiaalinen isojen luokkien hyppääjä tulevaisuudessa ja jos kehittyy hyvin , niin varmasti oriainestakin... Edelleen myös itse kuolailen tätä yksilöä, etenkin silloin, kun kasvattaja kehtaa laittaa ihania kuvia ja hienoja videoita siitä ja välillä tämä orivarsa tulee uniinikin... :D Näinä hetkinä harmittaa todella, ettei ole syntynyt kultalusikka suussa ison rahapussin päälle ;)


Olen vääntänyt ja kääntänyt raha-asioita, jotta saisin toisen varsan oston edes jotenkin päin mahdolliseksi ja realistikseksi ajatukseksi, mutta toistaiseksi en ole päätynyt tyydyttävään tulokseen. Haluan kuitenkin treenata hevosillani jatkossa täyspäiväisesti ja se nyt ei ole kauhean halpaa, niin kuin ei koko hevosharrastus Suomessa ylipäätään. Pitäisiköhän muuttaa ulkomaille? Siellä kalleimmat täyshoitopaikat hevoselle kustantaa kuukaudessa noin 350 euroa, johon hintaan siis kuuluu perus täysihoito hevoselle mielettömissä puitteissa (löytyy kävelykonetta, solariumia, useita kenttiä hiekka- ja nurmipohjilla, maneeseja jne) ja sama guru joka kustantaa Suomessa valmentamisesta sataa euroa vajaalta tunnilta, saa sen saman valmentajan kotimaassaan noin 40 eurolla... Suomessa kaikki vaan on niin kallista ja kaikki hinnat vain nousevat.

Deen pikkusisar pitäisi syntyä juhannuksen jälkeen, joten sitä hetkeä odottelen todella ja ehkä sen myötä saa sitten tätä kuumeiluakin vähän helpotettua... tai sitten ei :)
Jos jollain on ollut mietinnässä ja harkinnassa hienon nuoren tai ihan varsan ostoa, niin kehotan oikeasti katsomaan Suomen markkinat. Hyviä hevosia on paljon ja ihan kohtuulliseen hintaan, ja mielestäni juuri hevosten hinnat eivät päätä huimaa Suomessa, etenkään niiden laadukkaiden. Kasvattajat ovat oikeasti valmiita myymään suhteellisen edullisestikin kasvattinsa hyvään ja tavoitteelliseen kotiin, joten siinä on mielestäni ostajalla mahdollisuus. Kaupan päälle saat hevosen/varsan koko elämän historian tietoosi, kun taas ulkomailta ostaessa se on monesti vähän samaa kuin sikaa säkissä ostaessa - vikoja ja vaivoja voi olla monia, jotka eivät eläinlääkärin tarkastuksessakaan heti käy ilmi. Suomalainen kasvattaja on kyllä oman kokemukseni mukaan sanansamittainen ihminen ja kasvattajat ovat oikeasti kiinnostuneita kasvattiensa kohtalosta, siksi mielestäni Suomesta ostamalla Suomessa syntyneen hevosen osto on monellakin tapaa turvallinen ja loistava vaihtoehto. Myös se tuki mitä kasvattaja monesti jakaa hevosen myynnin jälkeenkin uudelle omistajalle on sellainen korvaamaton asia, joka omassa mittapuussani merkitsee kauheasti. En usko, että Deen omistaminen olisi ollut yhtä tuloksellista, ellei sillä olisi ollut kasvattajat, joita oikeasti kiinnostaa, jotka jeesaa parhaansa mukaan, tsemppaa ja joista lopulta tuli ystäviäni tämän varsan myötä.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Mielenrauhan täyteinen päivä

Vaikka tänäänkään en saanut itseäni niin aikaisn ylös, kuin olisin halunnut (tänään olisi ollut tallilla hollantilaisen Piet Tijssenin kouluvalmennuksia, joissa meni tuttuja ratsukoita ja olisi ollut kiva mennä niitä seuraamaan), mutta pääasia että heräsin virkeänä lopulta. Deekin oli päässyt jo heti aamupäivävuoroon tarhaan, joten iltapäiväksi kun kerkesin tallille, niin poika oli ehtinyt syödä päiväheinänsä rauhassa.


Eilen, perjantaina illasta juoksutin Deen aika rankasti. Hevonen liikkui ihan sairaan hyvin! Noin hyvin se ei ole liikkunut kai ikinä! Olin mielettömän tyytyväinen ja energiaakin oli juuri sopivasti, että hevonen vaikutti reagtiiviselta ja reagoi apuihin salamana.
Tänään sitten olin ajatellut lähteä kiipeilemään maastoon, mikä tekee oikein hyvää selkälihaksille, takaosalle sekä ylipäätään jalkojensa koordinoimiseen ja tasapainoon, mielenvirkistystä nyt unohtamatta :) Dee on ollut jo parisen viikkoa hyvällä tuulella. Se lähtee innoissaan liikkumaan ja tekee myös yhtä innokkaasti pyydettyjä asioita. Olen iloinen siitä. Ainoa pieni varjo tällä viikolla päämme päällä on ollut se, että Dee on ilmeisesti kolauttanut oikean takajalkansa johonkin, mikä nyt ei sinänsä ole ihme, kun sillä on tapana huitoa niillä koivilla joka ilman suuntaan vähän väliä. Jalka on ollut parina päivänä hiukan turvoksissa, mutta se ei vaikuta kipeältä, ja turvotus myös laskee hiukan liikuttaessa, kun lähtee kuona-aineet liikkeelle. Olen kylmäillyt jalkoja muutenkin nyt lämpösien kelien saapuessa enemmän, kuin mitä talvella, sillä ainakin Deellä jalat saattavat kuumina päivinä kerätä nestettä. Kylmäämisen johdosta jalat siis pysyvät ihan kuivina, joten vaikka se on aikaavievää touhua, koen sen silti tarpeelliseksi.

Maastossa Dee kulki taas ihan älyttömän reippaasti ja rohkeasti. Vaikka oli viime yönä ja tänä aamuna satanut ja polut oli ajoittaain ihan mutamössöä ja vetistä, Dee vain porskutteli eteenpäin. Retkemme kesti varmaan sen 45min-1h. Ja tuolloin tuntui, kuin olisi kaikki huolet ja murheet poissa, sai vain pitää kiinni hevosen harjasta ylämäissä ja ohjailla eri suuntiin ja luotto maastoratsuni teki lopun työn. Hypättiin myös pari puunrunkoa ja yksi oja ja ne hommat välillä meinaa villiinnyttää Deen ihan totaalisesti, mutta muuten reissumme teimme ihan vain kävellen ylös ja alas mäkiä. Aivan lopuksi kävin pari kierrosta per suunta ravailemaan eteenalas kentälle ja vielä päälle maasta käsin melkein puolen tunnin kävelyt - olinpa minä tänään perusteellisella tuulella :)



Lopuksi vielä jalkojen kylmäykset, jalkojen kuivaus, hevosen harjaus, hetken hevosen syöttely ja ämpäriin vihreän keruu (jotta heppa saa jatkaa vielä vihreän syömistä karsinassa), kuraisen varusteiden pesu jne.
Huomiseksi tallikäynnille kerkesin jo suunnitella vaikka mitä tekemistä: rehuvaraston siivous, harjojen ja harjapakin pesu, Deen harjan siistiminen ja meidän varustekaapin putsaaminen. En varmaan kaikkia asioita kerkeä samana päivänä suorittamaan, kun ajattelin ehtiä myös niitä valmennuksia seuraamaan.

Tallilla puuhaaminen on kyllä niin terapiaa, nyt illasta mieli on rauhallinen ja onnellisen väsynyt :) Mulla on myös vatsalihakset ihan suunnattoman kipeät eilisen Ossin ratsastelun jäljiltä, koska menin ilman satulaa ja joutuikin tosissaan yläkropan kanssa tehdä hommia. Voin tehdä Ossista joku kerta lyhyen esittelyn, kun sen kanssa tulee touhuttua viikottain vähäsen ja onhan se Deen tämän hetkinen paras kaveri ollessaan sen seinänaapuri tallissa.

Varokaa täältä tulee ORI!

Deen oriudesta minulta kysytään vähän väliä (lue: joka viikko), niin ihan realielämässä, kuin tämän bloginkin kautta ja ajattelin kirjoittaa nyt virallisesti selvennystä asiaan sekä omia mielipiteitäni oriin pidosta ja siitä miksi Dee ei ole jo ruuna.

Match showssa Nikkilässä 2011 - oli jännää :)

Lähdetään siitä liikenteeseen, että käsittelen Deetä hevosena, kuten muitakin. Oli hevonen sitten ruuna, ori tai tamma, olen varovainen niiden kanssa. En kulje tamman, ruunan tai orin kanssa yhdenkään hevosen ohitse ihan vierestä vaan pyrin pitämään niin ratsastaessa, kuin maastakäsiteltäessä hajurakoa toiseen hevoseen. Tähän joutuu kiinnittämään entistä enemmän huomiota vieraissa paikoissa, kilpailuiden verryttelytilanteissa jne. Talutan hevosta kuin hevosta näin kärjistetysti mieluiten AINA ketju leuan ali tai kuolaimilla - 500-600kg eläin voi lähteä saman tein lätkimään, eikä minulla pelkän narun päässä oli kauheasti vastaan sanomista.

Olen jonkun verran ehtinyt eri ikäisten orien kanssa touhuta, ja voin sanoa, että henkilökohtaisesti omat kemiani sopivat parhaiten yhteen orien kanssa. Ne ovat aika suorasukaisia, rohkeita, niiden ajatusmaailma on usein hyvin yksinkertaista ja oreista tulee kunnioituksen ja luottamuksen myötä ihan mielettömiä kumppaneita, jotka tekevät kaikkensa oman ihmisensä vuoksi. Oriiden kanssa kuitenkin joutuu tekemään töitä sen eteen, että niiden mielenkiinto säilyy niissä asioissa, joissa minä haluan mielenkiinnon pysyvän eikä kaikessa ylimääräisessä. Deen kohdalla olen saanut koulittua siitä todella työmotivoituneen hevosen ja kun hommia lähdetään tekemään, se keskittyy aika hyvin jo näin nuorena siihen eikä kaikkeen muuhun ympärillä olevaan.

Olen ihminen, joka on kasvatettu "reilussa kurissa", joten minulle luontaista pitää itse myös oikeudenmukaista kuria monessa asiassa. Ei varmasti ole sattumaa, että esimerkiksi lempikoirarotuni sijoittuu tuonne palveluskoiraosastoon. Olen sitä mieltä, että rajat on rakkautta ja niin koira kuin hevonenkin laumaeläimenä tuntee olonsa turvallisimmaksi ja rakastetuimmaksi, kun sillä on selkeä johtaja elämässään. Eläimiäni on usein kuvailtu sanoilla: "Tottelevainen, viisas, leikkisä ja iloinen". Olen tyytyväinen siihen, miltä eläimeni näyttävät myös ulospäin, ne ovat iloisia ja tietävät rajansa.

Deen kohdalla koulutus on lähtenyt siitä, että olen vienyt sitä haasteellisiin paikkoihin jo nuorena ja se on aika paljon käsitelty. Dee on myös asunut monessa eri tallissa, joissa myös on ollut tammoja, se on aina saanut elää kosketuksissa muihin hevosiin eikä eristettynä. Uskon, että nämä ovat osasyynä siihen, että se ei nykypäivänäkään stressaa juurikaan ympäristöstään. Kotioloissa sitä voisi luulla ruunaksi, jos ei tietäisi ettei se sitä ole. Sen voi tarhata lankatarhoihin tamman viereen ja se todennäköisesti vain nukkuu kyljellään omassa tarhassaan, etenkin jos aurinkoa yhtään sattuu pilvien välistä pilkistämään. Tähän mennessä kaikilta tallin pitäjiltä on vain tullut positiivista palautetta Deen käsiteltävyydestö ja luonteesta, vaikka ennakkoluuloja on alkujaan ollut. En tietenkään väitä, etteikö minulla ole ollut onnea sen kanssa, että olen saanut ihan todella mukavaluonteisen hevosen itselleni :)

Ypäjällä syksyllä 2011 - ensimmäinen kerta ratsain vieraassa paikassa ja "kisatilanteessa".
 
Kävin pari kuukautta sitten erittäin mielenkiintoisen keskustelun. En nyt kerro edes missä, ettei tästä tunnisteta henkilöitä kenen kanssa keskustelu käytiin, koska sillä ei ole väliä eikä se ole koko jutun pointtikaan...
Keskustelimme aluksi niitä näitä nuorista hevosista ja kilpailuttamisesta. Mainitsin sivumennen, että Deen kanssa ei oikeastaan tarvitse keskittyä muuhun, kuin siihen, että se oppisi ottamaan rauhassa vieraissa kilpailutilanteissa, joissa on paljon vieraita hevosia, melua ja hälyä eikä hilluisi ympäriinsä ja pyörisi kuin hyrrä ympärilläni - eli aika perus juttuja nuorelle kuin nuorelle. Tästä vastapuolen keskustelija innostuikin ottamaan esille aiheen Deen oriuden. Hän sanoi, että "noh, jos tipuutaisin sen pallit reilun metrin alemmaksi, niin tuo hilluminen varmasti loppuisi ja olisihan minulta vastuullista muutenkin antaa hevoselleni hevosen elämä, mitä se saisi ruunana viettää paljon paremmin."
En voinut todeta muuta kuin, että ruunana tämä eläin eläisiä samanlaista elämää kuin nytkin; se asuu isolla yksityistallilla, jossa sitä voidaan treenata kunnolla. Se tarhataan yksin kaikkien haavereiden välttämiseksi, se elää isossa karsinassa, jossa sillä on näkö- ja kosketusyhteys koko seinän mitalta vierustovereihin, se pääsee laitumelle omalle palstalleen, niinkuin kaikki 29 muutakin hevosta tallillamme ja se hoidetaan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu hevonen täällä. Se syö ja juo hyvin. Se nukkuu aika paljon, usein malttaa nukkua ihan makuultaankin, joten oletan sen olevan aika rennossa tilassa suurimmaksi osaksi. Ennen kaikkea se osaa elää rennosti tallissa, jossa on myös tammoja ja muita oreja samassa tilassa eikä pahemmin stressaa.

En siis ole vielä nähnyt tarpeelliseksi alkaa suunnitella kallista ruunaamista turhan päiten, joka on myös aina hevoselle aikamoinen riski, jossa voi huonolla tuurilla mennä paljonkin vinoon. Niin kauan, kun Dee pysyy minun ja tallinpitäjien käsiteltävissä oriina ja pystyn tulevaisuudessakin kilpailemaan sillä, en näe syytä kyseiselle toimenpiteelle. Se on tällä hetkellä hevosena täysi kymppi, enkä muuttaisi siinä ja sen luonteessa mitään!

Lisäksi on aika älytöntä alkaa puhumaan hevosenelämästä tänä päivänä yhtään kenellekään. Onko eettisesti oikein edes ratsastaa eläimellä, jota ei ole siihen luotu? Onko isolle laumaeläimelle luonnollinen ympäristö pohjoisella pallonpuoliskolla, jonkun kodin pihalla pikkuisella aidatulla alueella eläminen yhden hevoskaverin kanssa, kun oikeasti nämä eläimet ovat luotu aroille liikkumaan vähintään 100 kilometriä päivässä ruuan perässä kymmenpäisessä laumassa rajattomalla alueella ja aivan toisenlaiseen ilmastoon, kuin mitä meillä täällä Suomessa. Tästä voisi jo pursuilla aivan toiseen aiheeseen, mutta kannattaa toki miettiä. Ihminenkin kun tuntuu olevan vieraantunut luonnosta niin paljon, ettei hyväksy eläimiltäkään niille tyypillistä ja luonnollista käyttäytymistä. Ihminen haluaa hevosen käyttäytyvän, kuin ihminen. Eläimiä inhimillistetään. Siitä voitaisiin myös lähteä miettimään, onko ihmisen luoma ympäristö hormoonitoimintaa kärsiville tammoille ja oreille hyvä ympäristö? Ruuna nyt ei missään tapauksessa ole luonnollinen ilmilö, jos siitä lähdetään...
Ratsupiireissä Suomessa ori on kuin ufo, mutta ei tarvitse mennä, kuin ravipuolelle niin orit menevät siinä missä muutkin hevoset. Ja sitten jos mennään ulkomaille, niin orius ei ole enää edes mikään puheenaihe.

Dee 3 -vuotias

Tiedän, että on olemassa hevosia, joille ruunaus on sille itselleen paras vaihtoehto, koska se ei sopeutuisi ihmisen luomaan ympäristöön oriina. Ruuna on myös esimerkiksi ratsastuskouluissa turvallinen ja varma vaihtoehto, jo verrattuna esimerkiksi tammaankin, joilla kiimat pyörittelevät niiden elämää. Ruunaisin Deenkin, jos se siltä vaikuttaisi. Hevoset ovat jälleen kerran yksilöitä ja toista samanlaista ei varmasti ole olemassa - niinkuin ei meitä ihmisiäkään. Minä olen tällainen ja joku toinen toisenlainen, annan kaikkien elää omien juttujensa kanssa, en koskaan lähde paasaamaan kenelläkään toisen hevosen pidosta ja siksi toivoisin, että minullekaan ei jatkossa enää tultaisi (vaikka varmaan onkin liian suuri toivomus tämä). Tiedän kyllä, että nuori tyttö ja nuori ori on aika arka aihe ja alkuun epäilyttävä ajatuksena, mutta itse olen tiennyt alusta asti, että tämä on se mun juttu, tiesin ja tiedän jatkossakin että hyvin menee ja minkäs minä sille silloin neljä vuotta sitten voin, että sille jo etukäteen tamman vatsasta ostamallani syntymällä varsalla oli kassit ;)

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Uutta ilmettä

Siis kuinka vaikeaa on tehdä kivan näköinen otsikko, joka olisi siisti ja kuvien asettelu kiva...? Näköjään ihan mielettömän vaikeaa. Uusi otsikko lähti valtavasta inspiraatiosta liikkeelle tänä aamuna (huom, tänään olin todella pirteä heti klo 9:00!) ja olin jo ihan, että: "jes nyt tulee kaikkien aikojen paras tuotokseni näiden bannereiden osalta ja sitten.... no, tulos on tuossa ylhäällä. En ole ollenkaan tyytyväinen. Mikä meni vikaan, en osaa sanoa? :D Eli muutoksia varmasti tulee vielä. Yritän myös blogin ulkoasulle muutenkin tehdä jotain, koska viime aikaiseen olen jo hiukan kyllästynyt.

Saa laittaa palautetta koko blogin ulkonäöstä!

EDIT: Ja piti vielä sanomani, että hui, rekisteröityneitä lukijoita on kohta 80 päätä!!! Nyt jos koskaan voisin toteuttaa kirjoituksen, jossa vastailen kaikenlaisiin lukijoita askarruttaviin kysymyksiin, jotka vain liittyvät minuun, Deehen ja meidän menoon jne, eli niitä kysymyksiäkin saa laittaa tulemaan - vastailen parin päivän sisään, mikäli kysymyksiä on kertynyt riittämiin, joten nyt aktiivisuutta peliin :)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot