perjantai 31. elokuuta 2012

Sairaslomilta paluuta


Deellä oli siis viikon pätkä, jolloin se ei tehnyt juurikaan mitään muuta, kuin käveli, käveli ja käveli. Kylmäsin sen jalkaa päivittäin ja muutamina loppupäivinä kävin liinan päässä maneesissa katsomassa kuinka hevonen liikkuu. Haavat paranivat nopeasti! Loma jatkui vielä tiistain jälkeen pakollisilla kahdella vapaapäivällä, jolloin hevonen liikkui jo täysin puhtaasti, ja vasta tänään palasin satulaan kokeilemaan miltä hevonen tuntuu. Dee oli jo tässä vaiheessa aivan korviaan myöten täynnä lomailua, ja sen huomasi siitä. Se oli vähän äksyn oloinen ja tylsistynyt. Se ei ollut myöskään oikein meinannut antaa tallityöntekijöiden ottaa itseään tarhasta kiinni. Nyt täytyy saada hevonen takaisin tekemään päivittäin hommia enemmän tai vähemmän, jotta se pysyy tyytyväisenä.

Takajalan haavat näyttävät jo viikon jälkeen näinkin hyvältä.
 
Viimeisen parin päivän aikana, jona en päässyt tallille lainkaan Dee oli hankkinut kuitenkin vanhojen ruhjeiden kaveriksi jostain kummasta tuntemattomasta paikasta pari viiltoa "pakaran" päälle. Huomasin nämä viillot harjatessani hevosta, mutta ne ei onneksi näyttäneet kovin syviltä. Saan taas vain arvailla mikä terävä objekti nämä oli aiheuttaneet?! Karsinassa ei ole mitään terävää mihin olisi voinut itsensä loukata... huoh. Dee on kyllä ollut taas kunnon murheen kryyni viimeisen viikon aikana. Mutta tällaista tämä on välillä.

Uusimmat ruhjeet takaosan seuduilla...

Kaikesta osumista huolimatta Dee vaikutti tänään pirteältä lähtemään vähän hommiin. Tehtiin alkuun 20 minuutin alkukävelyt maastossa, josta sitten palattiin kentälle verryttelemään alkuun käynnissä pikkasen väistäen pohjetta ja taivutellen. Siitä sitten lähdettiin ottaa ensimmäiset raviaskeleet ja Dee tuntui omalta itseltään ja aika energiseltä. Hyvä niin! Ravissa oli alkuun vaikeuksia löytää tahti, ja tasainen tuntuma. Dee puri alkuun vähän kuolaimeen ja tuntui vastaavan pidätteisiin sekä pohkeelle hitaasti, mutta hetkin vaihdellessa ravissa kierrosta suuntaa ja toiseen, tehden vähän siirtymisiä käynnin ja ravin välillä alkoi pikkuhiljaa hevonen kuuntelemaan ja sitä kautta rentoutumaan.





Laukannostot olivat tänään ihan jumissa, ja jouduin raipan avulla tehostamaan avun läpi, niin hitaalta hevonen tuntui näissä tilanteissa. Itse laukka pyöri kuitenkin todella hienosti ja on hienoa huomata, että laukka on vahvistunut aivan valtavasti sitten viime kevään ja voin vain istua rauhassa selässä ja antaa hevosen laukata.

Seuraavien päivien ohjelmassa on luvassa puomityöskentelyä ja juoksutuskerta linnassa, sekä maanantaina Juhon valmennus, jonne toivon, että hevonen olisi riittävässä terässä näinkin lyhyellä virittelyllä. Tehtäviä tehdään valmennuksessa kuitenkin päivän kunnon mukaan, joten en ole huolissani jaksaako Dee tämän pikkuisen sairasloman jälkeen hypätä, tärkeintä on kuitenkin, että saadaan taas väriä harjoitteluun ja hevoselle intoa tekemiseen pienten estetehtävien kautta.





Kaikin puolin hevonen tuntui suhteellisen hyvältä tänään ratsastaa lepopäivien jäkeen, joten olen iloinen siitä! Toivon myös sormet ristissä, että tämä Deen itsensä murjominen joka paikkaan nyt vähän hellittäisi. 
Kauran olen tiputtanut nyt siltä kokonaan pois ihan vain sen takia, että olen huomannut, että se ei käytä sitä juurikaan hyödykseen, vaan päästää vähän lääpi kauraansa ja lopusta se ilmeisesti vetää kierroksia tarhassaan päivisin, eli se aivan kuin nousisi sille hattuun. Joudutaan siis edelleen ruokintaa vähän fixailla sopivammaksi. Tarhaan Dee saa huomenna havunoksia, jotta sen aika ei kävisi siellä liian pitkäksi. Koko tämän pienen hevosen elämän aikana olen kyllä saanut huomata, että se tykkää touhuta kaiken aikaa ja täytyy keksiä sille kaikenlaisia uusia virikkeitä elämään, joittei sen tarvitse itse keksiä hölmöyksiä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Saan huokaista...

...varovaisesti helpotuksesta, sillä tällähetkellä näyttää siltä, että jalkavammasta säästyttiin säikähdyksellä. Epäpuhtautta tänään liinan päässä tarkastellessani ei ollut, ja jalka vaikuttaa muutenkin jo parin päivän putsailujen ja kylmäilyjen jälkeen todella siistiltä. Turvotusta on minimaalisen vähän jalan sisäsyrjällä, mutta se laskee kokonaan pois, kun jaksaa kävelyttää pidemmän aikaa ja lopuksi vielä kylmää jalan. Puristusarkuutta tai kosketusherkkyyttä ei esiinny.

Perjantaina meillä kävi eläinlääkäri tarkastamassa jalan varmuuden vuoksi, ja tulehdusten varalta Dee sai metacam -kuurin. Eläinlääkärin mielestä ei ole syytä huoleen, mutta jos ei parissa päivässä ala mennä parempaan niin jalka kannattaa kuvauttaa.

Jalkojen ympärikuvauksen taidan tehdä jokatapauksessa syksyllä, sillä niin paljon osumaa kaikenkaikkiaan koivet ovat saaneet, plus haluan olla varma siitä, että nelivuotiskaudella tehty rasitus jalkojen kannalta on ollut sopivaa eikä liian rankkaa. On myös hyvä olla varma, että tietää missä mennään näillä nuorilla treenattavilla hevosilla. Hevosen kasvuaikana liikkuminen ja liike on vain hyväksi, mutta liika rasitus liian aikaisin saattaa tehdä peruuttamattomia vahinkoja.

Deen kanssa ollaan tehty ihan pienestä asti kokoajan. Se on saanut liikkua kaikenlaisilla alustoilla aivan pikkuvarsasta asti ja sen liikkuminen on pysynyt tasaisen nousujohteisena koko sen elämän. Vain rasitus kehossa kasvattaa eläimestä kestävän, mutta on syytä ymmärtää, että hevonen saattaa kasvaa 5-6 vuotiaaksikin asti (ei ehkä enää korkeutta, mutta muuten), ja vielä vähemmän ratsastuksen kannalta hevosta ei kannata ratsastaa puhki liian aikaiseen, sillä 3-4- vuotiaana ratsastuksen aloitetut hevoset ovat kasvattaneet riittävät selkälihakset ratsastajan painon kantoon hyvällä treenillä ja monipuolisilla harjoituksilla vasta 7 vuotiaaksi mennessä.

Deen jalat ovat kuvattu jo kaksi kertaa sen elämän aikana, eikä urheiluhevosen treenaamiselle ainakaan niiden perusteella ole mitään esteitä ollut. Nyt ekan ratsastusvuoden jälkeen tuntuu hyvältä ajatukselta tarkastaa, että voimme turvallisin mielin jatkaa harjoituksia, vaikka Dee ei ole sellaista merkkiä koskaan näyttänyt, että jokin olisi vinossa.

Tarhaan jatkossa Deelle taidetaan alkaa laittaa suojat joka jalkaan, mikäli se niitä suostuu pitää jalassa... aikaisemmin on esiintynyt itsenäistä suojien irroittelua jo pelkästään karsinassa odotellessa suojat jalassa tulevaa ratsastusreissua... :) Mielestäni on parempi, ettei nuorta hevosta ole kääritty pumpuliin, vaan se saa oppia varomaan jalkojaan itsekin. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että alan kyllästyä siihen, että joka päivä koipiin ilmestyy uusia ja uusia ruhjeita ja tämä loimeen sotkeutumisjuttu oli piste iin päälle näissä ajatuksissani.

torstai 23. elokuuta 2012

Huoleton on tosiaan hevoseton


Tänään Dee oli onnistunut tarhassa sotkeutumaan sadeloimeensa niinkin, että koko oikea takajalka oli ihan murjotun näköinen. Pari pahemman näköistä haavaa, ja pari kaistaletta, josta karvat "ajautuneet" kokonaan pois. Jalka ei ollut turvonnut, enkä huomannut mitään ihmeellistä hevosta kävelyttäessä, mutta puhdistaessani jalkaa se tuntui olevan kovin arka. Kävin maneesissa katsomassa liinan päässä, että kuinka hevonen liikkuu ja ravissa se oli ihan ep. Siitä sitten tunnin kävelytystä, ja jalan kylmäämistä, sekä puhdistamista uudelleen pesubetadinella ja koko jalka käärittävä pehmoiseen pakettiin, jotta haavoihin ei pääse kärpäset tai muut haittatekijät vaikuttamaan niiden parantumiseen.

Tänä syksynä on myös uusien loimien osto edessä, Dee on siihen malliin noita tuhonnut viimeisen puolen vuoden aikana. Kun kuulin, että sadeloimi oli palasina, kipasin jo tallimatkalla hevostarvikeliikkeen kautta. Varmistin, että saan vaihdettua kokoa pienempään, jos loimi sattuisi olemaan iso. Ja tosiaan, en halua nyt ostaa yhtään vähänkään liian väljää loimea, vaan niiden on istuttava just eikä melkein, jotta ne ei sotkeudu tai pääse sen johdosta kierähtämään pois paikoiltaan, esim. piehtaroidessa... tottakai siis arvioin koon väärin, ja palaisin takastulomatkalla samaisen hevostarvikeliikkeen kautta kotiin, vaihtaakseni loimen kokoa. Noh, heillä ei ollut esillä tuota kokoa ollenkaan, mutta sanoivat, että loimea löytyy aivan varmasti varastosta, mutta he eivät ehdi nyt enää tänään etsiä kyseistä kokoa kaikkien laatikoiden sisältä. Ilmoitin, että tarvitsisin loimen mahdollisimman pian, tosiaan kun meidän loimitilanne on nyt mitä on ja jos en saa sitä huomiseen mennessä, niin haluan rahat takaisin, jotta voin käydä ostamassa loimen sitten muualta. Noh, heillä ei ole rahanpalautusta! Siis mä en ymmärrä tätä kauppiaiden meininkiä aina nykypäivänä. Ei ole kuulemma välttämättä aikaa etsiä sitä loimea huomennakaan, vaikka olen jo maksanut kyseisestä tuotteesta ja tarvitsen sen...? Meniköhän tämä nyt ihan oikein? Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä huono onni kääntyy ja tämän loimiasian kanssa ei tarvitse kovin pitkään säätää... vihaan säätämistä, ja se on yleensäkin ottaen ollut aina niin, että kun asiat alkavat mennä pieleen, niin ne kans menee sitten kaikki yhdellä kertaa.

Mutta ei niin pahaa, ellei jotain hyvääkin - tänään pääsin oppimaan kengän irroittamista, irtokengän lyömistä takaisin paikoilleen, kotkaamista jne! Ihan super hieno juttu. :) Olen todella iloinen, että meidän hovikengittäjämme oli niin ystävällinen, että antoi oman hevosensa minulle harjoituskappaleeksi ja jaksoi opettaa hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Vanhempi upea "hevosherra" käyttäytyi kiltisti ja kärsivällisesti, vaikka aikaa menikin vähän enemmän. Nyt minulla onkin jo varastossa kasi työvälinettä omiin tarpeisiini, mutta vielä pitää muutama työkalu hankkia, sekä nauloja, jotta pystyn itse suorittamaan jatkossa irtokengän takaisin lyönnin. Saa nähdä sitten, kun tällainen irtokenkäkeissi meille tulee, että meneekö pupu pöksyyn ja soitan kengittäjän paikalle edes katsomaan, että teen asiat oikein, vai olenko itsevarma ja luulen tietäväni mitä teen. Kengän irroittaminen ja irtokengän lyöminen on kyllä todella arvokas taito itse kullekin hevosihmiselle. Sen kuitenkin opin tänään, että kengittäjäksi minusta ei ole, niin fyysiseltä hommalta tuntui jo nämä jutut, saatika ympärikengittäminen useaan kertaa päivässä...

Toivon, että Deen jalassa ei ole mitään pahempaa, mutta seuraillaan tilannetta ja tarvittaessa sitten täytyy kääntyä eläinlääkärin puoleen, mikäli alkaa näyttää siltä, ettei pelkillä pintanaarmuilla selvitty.

tiistai 21. elokuuta 2012

Iloiset estehyppelyt ja paparazzit


Ai että hevosella oli hauskaa, kun pääsi vihdoin hyppimään, edes näitä yksittäisiä hyppyjä tekemään mielenvirkistykseksi! Deen ilme suorastaan kirkastui, kun se saapui kentälle, jonne Timo oli kasannut kaksi estettä ja kantanut kavaletteja. Tänään meillä olikin myös niinkin ruhtinaallinen tilanne, että kuvaajia oli kaksin kappalein, joten nyt on hienoja hyppy- ja ratsastuskuvia vaikka millä mitalla, vaikka itse harjoitus olikin ihan minimaalinen. Ajatuksena tänään oli saada taas hevoselle intoa tekemiseen ja laukkaa pyörimään, kun on vähän motivaattoria (esteitä) innoittamassa hyvään liikkumiseen itsenäisesti omalla moottorilla. Tästä hevosesta ei voisi koskaan varmasti tulla pelkkää kouluhevosta, vaan se todennäköisesti kyllästyisi siihen menoon kokonaan alta aika yksikön. Toki nuorilla hevosilla on tapana, että ne eivät jaksa keskittyä kovin kauaa yhteen asiaan ja kyllästyminen tulee nopeammin, kuin aikuisilla hevosilla, mutta kyllä sen joistain hevosista huomaa, kuinka ne syttyvät jostain tietystä lajista aivan toisella tavalla, ja aina uudestaan ja uudestaan.


Aloitin alkuverryttelyt ensin ravailemalla, jossa yritin taas keskittyä iänikuiseen ongelmaamme, odottamiseen ja tätä kautta rentouteen ja hyvän tahdin löytämiseen. Laukassa sitten enemmän pitkillä sivuilla eteen ratsastusta ja taan ennen lyhyen sivun alkua kiinni, paljon suunnanmuutoksia. Dee tuntui intopiukealta ja suorastaan kihelmöi odottaessaan, milloin pääsee ensimmäiset hypyt ottamaan.

Tässä kuvassa tuo kuski kyllä näyttää enemmän innokkaalta kuin hevonen...



Jipiii! Dee sanoo, että nyt puhutaan asiaa ja kuikuilee samalla esteitä :)

  
Alkuverkan jälkeen aloitin hypyt pienellä ristikolla, johon osuttiin heti alusta lähtien hyviin paikkoihin. Oletin, ettei Dee jaksaisi innostua niin paljon vielä näistä pikkuisista maahankaivetuista, mutta se päättii loikata kuin vieterit kavioiden alla korkealta ja kovaa. Parin hypyn jälkeen se hieman malttoi hyppyissään, mutta sen sijaan alkoi taas painaa aika paljon kädelle lähestymisissä, ja jouduin muutaman kerran kääntää pois esteeltä, kun herra hevonen päättii omin päin sännätä kohti ristikkoa. Kivaa saa olla, mutta jonkunlainen kontrolli kuitenkin :)



Kun hevonen oli saanut suurimmat patoutumat purettua, siirryimme hakemaan tarkkuutta taas niiden koipien asetteluun kavalettiympyrälle. Olen todennut, että tällainen innarikavaletit ovat parhaimpia keinoja saada hevonen keskittymään, sekä hevosta jumpattua. Deen kanssa vaan meinaa tulla monesti se ongelmaksi, että se yrittää selviytyä kahdesta kavaletista yhdellä hypyllä kerralla, joten sitä saa tässäkin asiassa vähän rauhoitella ja patistaa keskittymään. Ihanaa jokatapauksessa, että se on noin innokas!


Kavalettityöskentelyn jälkeen lähdin sitten fiiliksen mukaan tulemaan, sekä okseria ja jo ristikosta pystyksi nostettua punaista estettä. Tehtävänähän yksittäisten esteiden hyppääminen ei ole kovin kehittävää, mutta tämän päivän teemanahan oli saada hevosen mieltä virkistettyä, kun viime torstain hypyt meiltä jäi harmillisesti välistä.





Ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa uudelleen itsenäisesti hyppyjä alle, ottaa vähän suhteutettuja välejä sekä muutakin tehtävää. Loppuviikosta olisi hyvä, jos jaksaisin raahata puomeja ja kavaletteja kentälle, että saadaan sileäntyöskentelyyn vähän väriä. Muutoin suunnitelmissa olisi mäkitreeniä ja maastoilua, eikä mitään sen kummallisempaa valmennuksia ole tiedossa, sillä olen saanu sellaisen vyöryn näitä hierottavia hevosia, että niissä onkin tekemistä joksikin aikaa! :) Kiitos kaikille yhteydenottaneille ja koekaniinia tarjonneille, arvostan tätä todella!  Kaikille en ole vielä ehtinyt edes vastata, mutta jokaiselle tulen vastaamaan ja jokaisen hevosen kerkeän kuitenkin hieromaan johonkin väliin, joten otan yhteyttä, kun saan purettua tätä jonoa vähän. Onhan mulla aikaa näiden suorittamisessa ensi kesään asti ;)

Kiitos myös tämän tekstin kuvien ottajalle ystävälleni Sannalle!

maanantai 20. elokuuta 2012

Jättiheppa Tino

Tänään olin pitkästä aikaa ottamassa pikkuloikkia kouluheppa Tinon kanssa ja sain omistajalta luvan julkaista pari kuvaa tästä ihanasta lempeästä ruunasta! Huom, en mä nyt niin pieneltä tuolla selässä näytäkkään, mitä alunperin olen kuvitellut... :)









Hypyt meni kivasti, sekä heppa ja kuski nautti pikkuhypyistä.

Tänään kävin myös Deen juoksuttamassa ja huomenna ajattelin ottaa vähän hyppyjä sen kanssa, joten niistä sitten kattavampi sepostus parin päivän sisään!

perjantai 17. elokuuta 2012

Hevosta palauteltu normaaliin treeniin


 Kuten aikaisemmin mainittu, Dee on koko viime viikon ollut tahmea ratsastaessa ja juoksuttaessa, ja viime viikko kuluikin lähinnä maastoillen ja hölkkäillen, eli energiaa keräten samalla kun kauroja ollaan palauteltu entiselleen. Loppu viikosta kävin kahtena päivänä ottamassa pari kierrosta maneesissa tunnustellaakseni miltä hevonen tuntuu.

Perjantaina käytiin ensiksi tekemässä lenkki metsäpoluilla ja lopuksi maneesissa kokeilemassa miltä tuntuu ravissa ja laukassa. Hevonen oli täysin epätasainen suusta ja tuntui hieman omituiselta liikkuessaan.Sen oli vaikea pitää tahtia yllä, vasen laukka pyöri vähän huonommin (tai ei mitenkää huonosti), kuin oikea laukka, jossa se taas tuntui jopa vahvalta. Ei jäänyt hirveän hyvä tunne ja lopetin heti, kun sain edes puolipidätteet siististi läpi ja hevosen tasaiselle tuntumalle pohkeen eteen. Loppukävelyt sitten vielä peltopoluilla.

Lauantaina päätin antaa hevoselle vielä aikaa sekä vapaata ja sunnuntaina otettiin uusinta kierros maneesissa. Kentän sijasta siksi maneesiin, jotta voin peilin kautta vähän nähdä muotoa ja sitä kuinka se liikkuu. Aloitin alku peltokävelyiden jälkeen maneesissa käynnissä taivutellen kumpaankin suuntaan, sekä herätellen  pohkeesta aavistuksen sivulle päin. Tein muutamia pysähdyksiä, jotka edelleen tuntuvat vaikeilta, mutta päätin olla aika ehdoton siinä, että pysähdys tehdään siihen mihin sen olin päättänyt tehdä ja että liikkelle lähdetään terävästi pohkeesta eteenpäin. Ravissa jatkoin taivutteluja. Tein erilaisia loivia kiemuroita, kahdeksikkoa ja kolmikaarista, jotta saan tehdä paljon suunanvaihdoksia sujuvasti ja vaihtaa asetusta ja taivutusta uuden kaaren suuntaan ja samalla tarkastaa, että hevonen hyväksyy tuntuman suuhun näissäkin tilanteissa tasaisena ja vakaana, sekä että hevonen pysyy tasapainossa. Otin myös aika tiiukan linjan siinä, että pohkeesta mennään eteenpäin ja vaikka se välillä tarkottaisi sitä, että tahti saattaa välillä kadota tai muuttua kiireiseksi. Tärkeintä mielestäni on, että hevonen ei missään vaiheessa paino pohkeen taakse, vaan ponnistaa takapsallaan liikettä kroppansa läpi eteenpäin. Muutaman minuutin jälkeen löydettiin tasainen hyvä tahti, ja Dee rentoutui ja alkoi rehellisesti luottaa tuntumaan suuhun ja kulkea pohkeesta tuntumaa kohden. Askel lähti pidentymään ja hevosen rentouduttua myös kiemuraurat ja erilaiset suunnanmuutokset tuntuivat tasapainoisilta ja hevonen suoritti nämä hyvällä energialla eteenpäin.
Laukassa se oli jo huomattavasti parempi kuin perjantaina ja vaikka samaa rentoutta ei ihan löydetty, kuin mitä ravissa, eikä laukka tuntunut yhtä hyvältä, kuin mitä se on vielä vähän aikaa sitten ollut - oli laukka kuitenkin paremmassa tasapainossa ja vasempaankin suuntaan pyöri jo paremmin. Vielä loppu ravit välikäyntejen jälkeen pidemmässä muodossa eteen-alas -ajatuksella ja siitä taas kävelemään loppukäynneiksi maastoon. Olen nyt yrittänyt entisestään kiinnittää huomiota alku loppu käynteihin, vaikka aina olen ollut tarkka siitä, että hevonen on kävelytettävä kunnolla ennen ja jälkeen, mutta että pyrin nämä suorittamaan kentän tai maneesin ulkopuolella, jossa hevonen jo omasta halustaan kävelee reippaammin.

Maanantaina olin sopinut Ompun kanssa ½ tunnin valmennuksen, jotta pääsen taas katsomaan omaa ratsastustani toisen silmin. Tänään Dee tuntui jo todella hyvältä verrytellessäni itsekeen ravissa ja sain heti alkuun todella hyvän tuntuman hevoseen. Alussa Omppu halusi nähdä miltä Dee tänä päivänä liikkuessaan näyttää ratsastajan alla - viime kerrasta onkin jo reilu kolme kuukautta, kun olen vain itsekseni yrittänyt löytää hevoselle rentoutta liikkumiseen ja laukkaa paremmaksi. Tämmöinen maastoilu - hyppy -jakso on tehnyt hyvää, sillä saatiin kehuja siitä, että hevonen kantaa jo ihan toisella tapaa itseään, kuin aikaisemmin ja etenkin juuri se laukka on nyt voimakkaampaa kuin ennen. Olen todella tyytyväinen, että toisetkin huomaavat suunnattoman harppauksen hevosessa, sillä töitä on kyllä tehty.
Sitten jatkettiin harjoituksia ajatuksena, että saadaan hevonen oikeasti väistämään pidempää pätkää pohkeenväistöä. Haluttiin myös aktivoida hevosen takapäätä entisestään siten, että otettiin suoralla uralla pohkeenväistöä poikittaen takapäätä sisäänpäin ja etupäätä ulospäin. Alkuun oli todella vaikeaa. Dee ei ymmärtänyt lainkaan mitä siltä halutiin, mutta aika pian se alko hoksaamaan harjoituksen idean, kun riittävän monta toistoa tehtiin. Ravissa vasempaan kierrokseen omasta mielestäni väistön teko tuntui vaikealta. Jouduin olemaan todella vahva ulkopohkeen kanssa, sekä pitämään aika vahvaa tuntumaakin, mutta heti kun muistin itse pitää käden alhaalla ja rentouttaa reidet, katsoa meno suuntaan ja suoristaa koko kropan, niin alkoi jo väistön tapaista tapahtumaan. Oikeaan kierrokseen Dee lähti väistämään jo paremmin ja sain pidettyä hevosen rauhallisena. Onnistuneen pätkän jälkeen tein suoristuksen, josta pyysin sitä palkinnoksi enemmän eteenpäin. Saman suuntaista väistöä tehtiin myös suurella pääty-ympyrällä molempiin suuntiin, josta pienen väistön jälkeen suoristin ympyrän suuntaan ja pyysin pysähdykseen. Sama ravissa, eli väistöä, suoristus ja siirtyminen käyntiin, josta pari askelta käynnissä ja taas siirtyminen raviin. Ravissa ensiksi ajatus eteenpäin, josta puolipidätteen kautta hevosta aavistuksen odottamaan ja taas väistöä niin, että takapää sisälle päin, ja etupää ulospäin. Todella haasteellista, mutta yllättävän hyvin ne sitten sujui näin ensimmäiseksi kerraksi. Laukassa tehtiin siirtymisiä ympyrällä, jotta saadaan siirtymisiä taakse päin hiottua, jossa Dee jännittyy, nousee edestä ja vetää ohjat käsistäni sekä samalla horjauttaen ylävartaloni eteenpäin. Sain ohjeeksi, että tekisin siirtymisen itse nopeammin, sillä nyt jään valmistelemaan todella pitkäksi aikaa ja saatan jatkaa laukkaa puoli ympyrääkin eteenpäin odotellen sopivaa hetkeä siirtyä raviin. En saa kulemma olla liian perfektionisti tässä vaiheessa, vaan keskittyä erityisesti siihen, että hevonen tulee oikeasti nopeasti taakse päin ja hyvän hetken odottelemisen jättämään sikseen, koska riittävän hyvää hetkeä ei koskaan tule ja tässä odotteluvaiheessa hevonen jo ehtii jäädä pois avuilta, kun lopetan ratsastamisen. Olen lisäksi liian kiltti pidätteissäni ja siirtymisessä pitää muistaa käyttää niitä vatsalihaksia, sekä ajatella istumista molempia istuinluiden päälle, jotta hevonen ei saa vedettyä minua niiden kahden ensimmäisen raviaskeleen aikana eteenpäin etukenoon. Ilokseni topakampaan asenteeseen siirryttyäni siirtymisissä alkoi oikeasti löytyä hyviäkin hetkiä ja lopussa oikeaan kierrokseen sain jo pari todella rentoa siirtymistä raviin, jonka jälkeen Dee väläytti myös ihan uskomattoman upeaa raviakin.
Täytyy siis jatkossakin taas ottaa itseään niskasta kiinni siinä, ettei ole liian kiltti ja tällaisissa asioissa liian anteeksiantavainen, koska kyllä se hevonen nopeasti oppii, jos se pääsee hetkeksi vapaalle tehtävistä omasta tahdostaan, jos en pidä huolta siitä että tällainen ei ole okei. Laukannostot sen sijaan olivat jo ihan kivoja, mutta tässäkin minun pitää muistaa, etten jätä hevosta tyhjäksi juuri ennen nostoa, vaan että muista säilyttää saman tuntuman loppuun asti ja että siirtyminen todellakin tulee pohkeesta sitä ohjastuntumaa vasten aivan kuten muutenkin ratsastaessa. Yksi nostoistamme oli ihan super, ja siitä olen todella ylpeä :)

Tiistaina ystäväni Janita otti palauttelevan ratsastelun Deen kanssa ja kokeili huvikseen, miltä hevonen tuntuu nykyää, kun hänen viimeisimmästä ratsastuksesta Deen kanssa onkin jo aikaa.










 

Edeltävän päivän tiukka treeni oli tainnut tehdä tehtävänsä, kun hevonen oli kuulemma vähän hidas pohkeelle tai, että sivulle vievät avut ei toiminut, vaikka juuri olin kehunut, että hevonen on näissä asioissa jo hyvällä mallilla. Laukannostoissa oli aika paljon ongelmia, mutta kyllä ne sitten sieltä viimein nousivat nekin muutaman yrityksen jälkeen. Muuten meno näytti siistiltä! Ratsastuksen jälkeen Dee sai kunnon sahmpoo pesun, ja ai että, kun tuli pihdas poika! Ja kuten kuvista näkyy, niin hevonen on alkanut viimein keräämään lihaa luidensa päälle takaisin. Ahkera heinänverkon täyttely ja greenlinen syöttö on tehnyt tehtävnsä, ja nyt tällä linjalla jatketaan edelleen.

Keskiviikkona Dee sai kävelypäivän ja hieroin sen myös. Selän puollella tuntui pientä aristusta nyt, kun on tehty enemmän hommia, mutta nämä jumit sain mielestäni aika hyvin avattua hetken huolellisen käsittelyn aikana.

Keskiviikon piti olla myös valmisteleva ja rentouttava päivä ajatellen seuraavaa päivää, eli torstaita, jolloin meillä piti olla Juhon estevalmennus, mutta tämä jäi meidän osalta välistä, kun sain päivällä viestin tallilta, että Dee on tiputtanut yhden kengistään... Voihan harmi :(

Onneksi kengitys olikin varattu tälle päivälle, eli perjantaille, ja Dee sai kokonaan ympäri uudet popot jalkaansa. Pääsin myös itse sovittelemaan kenkiä, kun kengittäjämme neuvoi erilaisia asioita kengityksestä, kavioiden mallista, kengitysvirheistä ja jalka-asennoista jotka vaikuttavat kukin miten hevosen lihaksistoon ja jalkojen painopisteistä johtuviin virheisiin, jotka monesti syynä erilaisiin lihasjumeihin ja väärään/huonoon liikkumiseen. Ensi viikolla pääsen myös opettelemaan irtokengän lyömiseen kiinni ja vuolemaan itse kaviot, jotka ovat todella hyödyllisiä taitoja itse kullekin hevosenomistajalle, eipähän tarvitse sitten ensi kerralla peruuttaa mitään suunniteltua irtokengän vuoksi :)

Hyppypäivää siirsin nyt sitten ensi viikon alkuun, tänään käytiin hölkkäilemässä maneesissa, vaikka tarkoitus oli suunnata maastoon, mutta luontoäiti päätti toisin ja juuri kun olimme päässeet matkaan alkoi taivaalta tippua saavista vettä niskaan ja ukkostamaan... Siitä sitten kiireen vilkkaan takaisin tallille, vaikka ehdimme kyllä kastua aivan läpi märäksi. Onneksi kesä kuivattaa sen minkä kastelee!

Loppuun vielä pari kesäistä kuvaa tiistain ratsukosta ja kukkasista...



lauantai 11. elokuuta 2012

MYYDÄÄN stübben siegfried yleissatula

Myydään Stübben Siegfried koulupainoitteinen yleissatula. Istuinkoko 17", leveys W. Väri tummanruskea/ebony.

Satula on käytetty ja siihen on jäänyt käytön jälkiä, kuten vastinhihnojen kohtaan. Muuten siisti ja ehjä. Ompeleet ehjät, nahka ehjä, runko ja vastinhihnat hyvässä kunnossa. Omassa käytössä on ollut muutaman kuukauden, muuten ollut ylimääräisenä, mutta hyvänä säilytetty, hoidettu ja pidetty.


Ainoa markkinoilla oleva koulupainotteinen yleissatula ja se sopii lähinnä ratsastajalle, joka harrastaa pääasiassa kouluratsastusta, mutta haluaa myös maastoilla ja jonkin verran hypätä.

Toimi oman hevoseni ensi satulana, mutta kasvoi tästä äkkiä ulos, jospa tästä siis olisi jollekin toiselle tarvetta, kun meillä säilytyksessä tyhjänpanttina? Sopii aika suoraan selkään. Hyvä säkätila. 

Hinta uutena 1.590€, tästä hp 450€
Yhteydenotot sähköpostilla heidi.patsi@hotmail.com