sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vastauksia lukijoiden kysymyksiin parhaani mukaan!

Yllätyin suorastaan kuinka paljon kysymyksiä tulikaan tällä viikolla, kiitos niitä antaneille ja eiköhän tässä täydy heti alkaa purkaa kysymystulvaa, jotta ehdin vielä jatkaa täällä kodin siivous-urakkaa!


Millä tallilla D asui täällä Suomessa?
-Dee asui ennen Hollantiin lähtöä Vihdin Dreesage Centerissä vajaa vuoden ajan.

Mitkä ovat vaikeimmat luokat mitä olet kisannut re ja ko?
-Olen kisannut todella vähän, eikä käytössäni ole koskaan ollut omia taitojani vastaavaa parempaa opetusmestaria, joten hankala vastata tähän vähäisen kisakokemukseni takia. Korkeimman esteluokan joita kisoissa olen hypännyt on kuitenkin metriä aluetasolla. Koulupuolella olen startannut HeB aluetasolla joskus vuonna miekka ja kivi.
Haastavimmat kisat kuitenkin ovat olleet aina ne hetket, kun on vienyt nuoren hevosen sen ensikisoihin. Niissä kisoissa saa laittaa omat taitonsa kaikki peliin, jotta samaanaikaan hevonen pysyy hanskassa, mutta myöskin, että saa rohkaistua jännittynyttä hevosta suorittamaan parhaansa ja, että koko kisareissusta jäisi hyvä mieli hevoselle.
Ehkäpä Deen myötä pääsen sitten itsekin kisaamaan omia taitoja vastaavia luokkia ja etenemään sillä saralla, se on ollut se pitkän ajan haave.

Missä ratsastuskouluissa olet ratsastanut?
-Olen ratsastuksen aloittanut 9 -vuotiaana  Enjalantallilla Keravalla, ja muutaman vuoden jälkeen vaihdoin Kalliorinteelle naapuriin, jossa ratsastin lähemmäs 10 vuotta.

Millainen on ratsastushistoriasi ennen Deetä ja kuinka monta vuotta olit ratsastanut ennen Deen ostoa?
-Näillä äskenmainitsemillani ratsastuskouluilla opin ratsastuksen ja hevosen hoidon perusasiat ja ratsastuskoulussa tuli ratsastettua 1-2 x viikossa yli kymmenen vuoden ajan, kunnes totesin, että kehittymiseni kannalta olisi järkevää alkaa vuokrata hevosta, jolla voisi valmentautua ja ehkä päästä kisaamaankin, tai etsiä ylläpitoon hevosta tavoitteelliseen valmentautumiseen tai jopa ostaa se oma hevonen. Aika pitkään kuitenkin ratsastin vain ystäväni kansallisen tason estehevosilla, sekä jossain vaiheessa enemmän ja enemmän tuli kuvioihin toimiminen "apinana" nuorien sisäänratsastettavien hevosten kanssa. Nuorien hevosten kanssa toimiessa tajusin, että omaa hankkiessa haluaisin nuoren hevosen projektikseni... en tosin ajatellut, että ihan maitovarsaikäisen hevosen tulisin ostamaan.

Mitä teet työksesi?
-Olen kaupanalalla tällä(kin) hetkellä, eli perus duunarihommia. Toivottavasti jonain päivänä myös jotain muuta ;)

Millaisesta musiikista pidät?
-Kaikkiruokaisena ihmisenä musiikkimakuni on laaja. En kuuntele mitään musiikin genreä pelkästään, mutta paljon tykkään kuunnella autossa perus radiossa pauhaavasta popista aina elokuvamusiikkiin, rockiin, räppiin jne. Suomalaisesta ulkomaalaiseen. Pianoa soittavana ja sitä kautta joskus omiakin sävellyksiä tehneenä, tykkään kuunnella musiikkia, jossa mukana on myös instrumenttina piano. Olen myös vähän erilainen kuuntelija siinäkin mielessä musiikin suhteen, että mietin aina jokaisessa kuulemassani biisissä mistä osista ja miten kyseinen kappale on tehty. Hyvän biisin tunnistan siitä, että jään sitä kuuntelemaan ja se herättää itsessäni jotain hyviä fiiliksiä tai jopa kylmiä väreitä!

Harrastatko muuta kuin hevosia?
-Harrastan ajan ja jaksamisen mukaan piirtämistä, jo aikaisemmin mainitsemaani pianon soittoa, laulamista, tietenkin bloggaamista ja näin ollen aina olen myös tykännyt kirjoittaa. Monena talvena väliin jäänyt snoukkaus kuuluu toivonmukaan edelleen harrastuksiini - päätin, että tänä talvena monen vuoden jälkeen katotaan kuinka lauta pysyy hanskassa ja uskaltaako vielä mennä hyppyriä ja kourua tai muuta hurjaa, vai jäänkö lasten mäkeen... :) Muita liikunnallisia harrastuksia on oikeastaan juokseminen ja lenkkeily, johon ei ole ollut nyt viimeisen parin vuoden aikana ollut energiaa ja aikaa, mutta nyt viimeisen kuun aikana olen jo lupaavan monella juoksulenkillä käynyt!

Onko sinulla muita eläimiä kuin D?
-Deen lisäksi minulla on viime postauksestakin jo tuttu ja esitelty rottweileruros Veeti, mutta muita eläimiä ei ole tällä hetkellä.

Mikä on lempi ratsastus/hevostarvike merkkisi?
-Kääk, en osaa sanoa mitään tiettyä, mutta kaikkia merkkejä löytyy ja on tullut kokeiltua. Olen vähän samanlainen tämän vaatemerkkiasian kanssa, kuin musiikkimakunikin kanssa, että merkistä/genrestä viis, jos se tuote sopii ja kolahtaa minulle niin hankin sen. Nykypäivänä kalliimmatkin merkkivaatteet ja aikaisemmin kuluttajien keskuudessa kestävän ja laadukkaan leiman hankkineet brändit eivät olekaan enää tänäpäivänä niin laadukkaita ja kestäviä, mitä tulisi odottaa niiden ostohinnasta. Yhä useammat laatumerkit tuottavat kuitenkin vaatteensa halpatuotantomaissa. Itse suosin vaatteissa kestävyyttä, ajattomuutta, tyylikkyyttä ja istuvuutta, eikä tällä hetkellä mikään merkki tule yksittäin mieleen laadun takeena ratsastusvaatteissa, valitettavasti...

Ketä sinua on valmentanut (Deen aikana/ennen Deetä)?
-Ennen Deetä minua on opettanut Jonna Enjala sekä Eija ja Antti Jurvanen. Olen käynyt parin vuoden ajan säännöllisesti ennen Deetä Kimmo Sulkalan kouluvalmennuksissa. Esteillä olen nyt ihan tähän päivään mennessä käynyt Kari Nevalan valmennuksissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Koulupuolella Deen kanssa auttoi muutaman kerran Omppu Saarinen ja estepuolella viime keväästä tähän syksyyn meitä on auttanut Juho Norilo. Pääsääntöisesti Deen kanssa olen aika pitkälle yksin itsekseni edennyt ilman säännöllistä valmentautumista, koska Deen kanssa ollaan vielä oltu sillä asteella, että perusasiat esim. kaasua ja jarrua on vain hiottava. Valmennuskuvioita on sitten enemmän mietittävä, kun Dee tulee takaisin Suomeen.

Millä kameralla kuvaatte? Ja kuka sinulla toimii pääasiassa kuvaajana, kun ratsastat? Kaikki kuvat nimittäin ovat todella hienoja, joten kerrohan kuvaajallesi paljon terkkuja!
-Kuvaillaan Nikonin D3100 järkkärillä. Kuvailen jonkun verran itse, mutta kaikista hienoimmat otokset tähän mennessä on ottanut poikaystäväni! Hän ei ole ennen viime kevättä kuvannut ikinä kunnolla mitään, eikä varsinkaan hevosia, mutta aika hyvä silmä hänellä on ollut ottaa kuvia ja aina vaan oppii entistä enemmän ottamaan oikeilla hetkillä niitä otoksia :) Välitin terveiset hänelle, ja varmaan paukuttelee henkseleitä jonkin aikaa kuultuaan taas kehuja, hih :D

Onko joskus rankkaa pitää blogia kaikenlaisten anonyymihaukkujien yms tähden?
-No tavallaan joo ja tavallaan ei. Pitää suhtautua asiaan aika välinpitämättömänä, mutta tempperamenttisenä ihmisenä en todellakaan jaksa kuunnella vierailta/ylimääräisiltä ihmisiltä suorastaa shittiä kovin paljoa. Suurin osa ihmisistä, jotka arvostelevat paljon muiden tekemisiä pahan mielen aiheuttaminen tarkoituksena ovat itse jollain tavalla heikon itsetunnon ja itseluottamuksen omaavia raukkoja (anteeksi vain näin suora ilmaisu), joiden elämässä ei löydy enää muita ilon aiheita, kuin iloitseminen siitä, jos saa toisen mielen ja ilon latistettua. Olen hiukan yllättynyt tänä vuonna, että ekaa kertaa blogia kirjoittaessani olen saanut ihmeellisiä ja ajoittain tödella törkeitäkin kommentteja. Kaikista jäätävintä onkin ollut, että olen saanut tietää näiden ihme kommenttien jättäjien olevan aikuisia ihmisiä, jotka minä tunnen tai tiedän. Sain myös kesän aikana puhelun, jossa minua kehotettiin lähes lopettavan kirjoittaminen siksi, että joku saattaa lukea asioitani rivien välistä! Toisaalta samalla tämä puhelu ja viimeisin ori tekstini sekä sen jälkeiset tapahtumat ja asiat, joita sain kuulla paljasti todella hyvin, kuka minun blogia lukee ja samalla terrorisoi blogiani kommentoimalla anonyymisti ja sen lisäksi vielä mustamaalaten minua blogini ulkopuolella. Eli vastaus, joskus on kyllä rankkaa, etenkin sillä hetkellä kun saan kuulla tai lukea ihme juttuja, mutta onneksi tiedän olevani lopulta kaiken tuollaisen yläpuolella ja jos joku näissä haukkumisissa tekee itsensä naurettavaksi, niin se on nämä raukat itse. Kirjoitan kuitenkin omalla nimellä tunnistettavasti asioistani ja mielipiteistäni, joten seison asioiden takana myös blogini ulkopuolella. Estin anonyymien kommentoinnin siitä syystä, että jokainen, joka lähtee kommentoimaan minua nimellä kirjoittavaa henkilöä, saa myös itse kommentoida omalla nimellään jos on munaa. Tähän mennessä ei näköjään ole ollut.

Oletko ajatellut hankkia Deelle koulusatulaa ja mennä esim. koulukisoihin?
-Olen ajatellut, ja sellainen piti hankkiakin, mutta toistaiseksi ei ole ollut rahaa tehdä tätä hankintaa, kun hankintalistalla on ollut "tärkeämpiäkin" asioita. Olen aika kova jännittämään koulukisoja ja siitä syystä hevoset liikkuvat kanssani kouluradalla huonommin kuin harjoituksissa. Äärettömän itsekriittisenä ihmisenä en suostu myöskään viemään keskeneräistä hevosta kouluradalle, joten en tiedä milloin hevoseni tulee olemaan riittävän hyvä omaan makuuni, että voisin ylpeänä mennä sen näyttämään. Olen enemmän esteihminen ja nautin estekisojen ja esteiden tuomasta erilaisesta jännityksestä, joka saa minut tekemään parhaani. Toisaalta kouluaitojen sisäpuolelle meno tulee vääjäämättä eteeni, jos meinaan pitää uhkaukseni startata Deen kanssa ensi kesänä kenttäratsastuksessa... :)

Mistä sait idean ostaa varsa, etenkin syntymätön? 
-Idea oli parin huonosti nukutun yön idea. Ihastuin Deen isään oripäivillä ja siitä keväästä seuraavana syksynä kävin selailemassa saiko kyseinen ori tammoja Suomessa. Seuraavana talvena otin Deen kasvattajiin yhteyttä hetken mielenjohteesta, esittelin itseni ja kysyin heidän mielipidettä varsan ostosta, kyseessä on kuitenkin ensihevoseni. Heidän kannustuksella ja tuella uskalsin seurata tunnettani ja menin varaamaan yhden näistä syntymättömistä varsoista. Tuuri kävi, että sieltä syntyi tuollainen timantti, kuin Dee!

Harkitsitko ikinä ottavasi vanhemman opetusmestarin?
-Kävin kyllä kokeilmassa vuoden ajan muita hevosia. Mutta en koskaan ajatellut hankkivani varsinaista opetusmestaria, sillä nuortenhevosten ratsastuksien jälkeen olin löytänyt mielenkiinnon viedä omaa nuorta eteenpäin. Se miksi en koskaan ostanut mitään näistä nuorista hevosista, joita kävin kokeilemassa, johtui varmaan siitä, että halusin hevosen jolla on hyvä suku, oikeasti potenttiaalia ja kivan näköinen, sekä tietenkin se, että se mahtuisi omaan budjettiini. En löytänyt tällaista hevosta, joten päätin ottaa riskin ja tehdä sellaisen itse.

Oletko itse ollut puhtaasti estepuolen edustajia vai onko suuntautuminen tullut D:n mukana? 
- Olen estepuolen edustaja henkeen ja vereen. Nautin kuitenkin, etenkin ulkomailla seurata hyvää ratsastusta ja myös upeat kouluhevoset ja kouluhevosten suvut kiehtovat. Dee sukunsa puolesta voisi varmasti toimia ihan kummassa lajissa tahansa, mutta sen luonne on kuin luotu estehevoselle, se syttyy niistä! Ja onneksi näin, sillä sitä minä toivoinkin, että tällä eläimellä olisi estehevosen sydän :)

Etkö koskaan kiroa estesatulalla menoa?
-Heh, kiroan :D estesatulassa olen oppinut nimenomaan könöttämisen jalon taidon. Koulusatulaa on viikottain ikävä.

Minkä tyyppiselle henkilölle suosittelisit varsan ottamista?
-Sellaiselle henkilölle, joka itse tietää, että oikeasti haluaa sen varsan ja haluaa oppia, ja tehdä se työ mitä varsan kasvatus vaatii. Myös se tarvitsee siinä määrin rohkeutta, että omalla kohdallani en ainakaan saanut kasvattajia ja omaa äitiäni lukuunottamatta muilta ihmisiltä kuin tuomitsemista, kuinka tyhmä olenkaan kun menen varsan ostamaan. Eli rohkeutta nimenomaan siinä asiassa, että osaa pitää oman päänsä ja uskaltaa toteuttaa unelmiaan välittämättä arvosteluista. Varsaa ei opi kouluttamaan, jos ei koskaan ole yhtäkään itse kouluttanut! Varsaa harkitsevan henkilön pitää olla myös tiedonjanoinen siinä määrin, että ottaa vastaan kaiken informaation pienen hevosen eri kasvuvaiheista. Itselläni oli ja on edelleen takana ihmisiä, joilta voin aina pyytää apua ja neuvoja, jos tuntuu, että itse on törmännyt umpikujaan. Ja se nöyryys pitääkin olla, että uskaltaa pyytää välillä apua ja toisaalta osaa olla sen verran fiksu itsekin, että osaa suodattaa neuvot ja "neuvot", joista varmasti jokainen eläimen omistaja on saanut osansa. Varsan kasvatus ja opetus ei ole tähtitiedettä, mutta vaatii kärsivällisyyttä, niinkuin ihan minkätahansa muunkin eläimen kouluttaminen.
En osaa sen enempää neuvoa minkälaiselle ihmiselle varsan ostaminen sopii, koska kaikki me ollaan niin erilaisia. Tärkeintä on, että itse tietää kykenevänsä tekemään elämässä asioita joita lähtee tekemään.


 Kiitos jokaiselle kysymyksiä jättäneelle, toivotavasti vastaukset riittävät! Blogeja tuli sen kolme kappaletta, joten arvostelen niistä jokaisen ja esittelen erikseen tulevina päiväni erillisessä postauksessa.

torstai 25. lokakuuta 2012

Special: Koirani Veeti

Eräs lukijoista toivoi minun kertovan enemmän koirastani, josta olen aina välillä parilla sanalla tai kuvalla maininnut. Nyt, kun toinen näistä nelijalkaisista perheenjäsenistämme on maailmalla voin hyvin antaa aikaa sille, että kirjoittaisin oman jutun tästä rakkaasta ja ihanasta koirasta - Veetistä.

Veeti mummolassa maalla kesällä 2012

Veeti 5 -vuotias, eli vuonna 2007 kesäkuussa syntynyt rottweiler uros, oikealta nimeltään Helmipeikon Aito-Onni. Veetin emä on hyväsukuinen rottweiler narttu (BH) Peikonpojan Kaste-Helmi ja isä komeampaakin komeampi rottweiler uros Lemmenmäen Jermu. Molemmat vanhemmista ovat ulkonäöltään hienoja rotunsa edustajia ja äärettömän hyväluonteisia.
Veetin kasvattaja on hirmu kiva ihminen, jolta sain alkuaikoina todella paljon neuvoa ja apua Veetin koulttamiseen ja kasvattamiseen. Olen myös todella kiitollinen siitä, että hän ennakkoluulottomasti halusi tutustua minuun, vaikka olin Veetiä hankkiessa vasta 19 -vuotias ensikoiran ostaja.

Veetin äiti Peikonpojan Kaste-Helmi

Veetin isukki Lemmenmäen Jermu

Lemmenmäen Jermu
 
 Veeti on ensimmäinen oma koirani, ja ollut kyllä totta puhuen alussa todella vaativa saada ruotuun, niin villi se oli (ja on välillä vieläkin), mutta siitä on kuoriutunut kuitenkin todella kiltti, tottelevainen ja sympaattinen otus :)
Veeti on luonteeltaan erittäin innokas, mielyttämisen haluinen, mutta myös aika itsepäinen. Sillä on aikamoinen huumorintaju. Se tietää hyvin tarkkaan mitä asioita se ei saa tehdä (kuten varastaa sukkia tai muita objekteja), mutta se myös tietää, että esimerkiksi sukkia varastamalla se saa huomiota kun se on ensiksi varastanut ne häntä heiluen ja sitten meidän pyynnöstä antaa sukat meille ja saa paljon kehuja sitten siitä, kun niin hienosti toi varastamansa tavaran takaisin... heh heh. Veeti osaa myös pölliä sukat suoraan jalasta!
Olen myös varma, että Veeti ymmärtää puhetta :D Sen näkee sen ilmeestä, kun sille juttelee, niin ei voi olla sattumaa, että se tajuaa puhutuista asioista käyttäytymällä tietyillä tavoilla.


Veeti on aktiivinen koira ja tykkää käydä lenkillä, juoksennella myös vapaana, noutaa keppiä tai palloa, treenata tottelevaisuus juttuja, uida (vaikkei se osaa uida, se on pelastettu hukkumiselta nyt kaksi kertaa kahden vuoden sisään ja enään se ei pääse uimaan ilman pelastusliivejä... eikä muuten ole oppinut mitään noista melkein hukkumiskerroista, edelleen hyppää laiturilta pommina veteen ja olettaa, että joku tulee pelastamaan sen sieltä, jos sillä ei ole liivejä...). Veeti tykkää myös etsiä, ja kotona välillä piilotetaan sille makkaran pala jonnekin ja sitten se tohkeissaan nuuskii ympäriinsä... ollaan huomattu, että sillä ei ole kovin hyvä hajuaisti, kun sen pitää melkein kompastua siihen makkaraan huomatakseen sen :)) toinen vaihtoehto on se, että se ei oikein noissa tilanteissa keskity... Veeti löytää usein myös meidän lenkeiltä erinäisiä aarteita mm. palloja, kenkiä, kuolleita eläimiä, puun runkoja jne, ja tykkää kannella niitä. Paitsi niitä kuolleita eläimiä se ei sais kannella, mutta välillä se on niin ovela, ettei aina huomaa mitä se touhuaa aivan silmien alla.

Veetin ihan itse löytämä palanut kenkä

Veeti kesällä 2012


 
Aktiivisuudestaan huolimatta Veeti tykkää myös oleilla ja nukkua kotona. Sillä on meillä kotona oma huone, jota me kutsutaan "kauhuhuoneeksi", koska se on sellanen sisustamaton huone, jossa kaikki tavarat on epäjärjestyksessä sekä yksi poikaystäväni kaamea luurankotaulu, jota en halua meille esille minnekään, mutta poikaystäväni haluaisi ja sitten siellä on kaiken tavaran ja huonekalun, ja kaamivan luurankotaulun keskellä Veetin oma muhkea patja, jossa se nukkuu aina öisin.
Iltaisin ja vapaapäivinä Veeti tykkää katsoa meidän kanssa telkkaria. Sen lempparikanava on Animal Planet, jota se katsoo silmä kovana ja välillä myös nenä 2cm irti tv ruudusta, välillä tarkastaen telkkarin taakse, ettei vaan ne olisi siellä takana jemmassa kaikki eläimet joita siitä "ikkunasta" näkyy. Erillisiä tv ohjelmia joita se tykkää katsoa on yleisesti kaikki koiraohjelmat, mutta Koirakuiskaaja -ohjelmaa me katotaan usein ja sitten sellasta Animal rescue Australia ohjelmaa ollaan satuttu kattoo aika usein. Myös Tanssii tähtien kanssa ohjelma on Veetistä kai ihan kiva, ja kyllä se kattoo meidän kanssa oikeastaan kaikkia ohjelmia mitä vaan me katsotaan, mutta jotkut niistä ohjelmista herättää sen mielenkiinnon enemmän kuin toiset :) Ainiin ja tylsää kyllä, mutta Veeti ei katso meidän kanssa sohvalla telkkaria. Minulla on ollut alusta asti se sääntö, että koira ei nuku sängyssä eikä makaa sohvalla, sen paikka on lattialla ja on oikeasti ollut hyvä sääntö se ihan koulutuksenkin kannalta, mutta myös tietenkin siksi, että esimerkiksi koiran nukkuminen sängyssä on mielestäni todella epähygienistä.

Veetillä on tällä hetkellä kotona kolme lelua ja herra koira halusi itse esitellä ne tänään:

Kuvassa vasemmalta. Ensimmäisenä meillä on nallekarhu nimeltä "Otso". Otso on Veetin mielestä ihan tyhmä, ja sitä pitää aina repiä ja heitellä kun ärsyttää tai riehututtaa, Otso toimii myös tyynynä. Toisessa kuvassa on kaksihaarainen valmistajan mukaan ikuisesti kestävä kuminen lelu nimeltä "Tutti". Tutilla on siis elinikäinen takuu, ja Veeti sai sen lahjaksi pikkuveljeltäni. Alun epäilyjen jälkeen lelu on edelleenkin ehjä vaikka sitä on revitty, nakerreltu, purtu ja heitelty. Veeti on hyvin ylpeä tästä lelusta ja mielellään esittelee sitä aivan limaisena omasta kuolastaan myös kaikille vieraille, jotka ovat kylässä :) Kolmas lelu on Veetin tämän hetkinen lempilelu: "Vara-Olli". Vara-Olli on alkuperäisen Ollin kopio. Alkuperäinen Olli joutui lelujen taivaaseen Veetin tehdessä sille pitkään kestänyttä sisuskalujen avaamista ja raajojen amputaatiota. Olli ei selviytynyt tästä kolme kuukautta kestäneestä leikkauksesta, vaikka kirurgina toimikin alansa ammattilainen :D Toistaiseksi Vara-Olli ei ole kokenut vielä samaa kohtaloa. Tätä lelua kannellaan huoneesta toiseen kaiken aikaa ja se on myös kainalossa kun nukkutaan.

Oma pallo, jonka Veeti löysi Helsingistä ja halusi viedä yhtenä päivänä kaverin mökille Nuuksioon, siellä se on vieläkin, tosin puhkottuna...

Veeti ei ole leluistaan kauhean omistushaluinen. Siltä voi mennä myös ottamaan suusta asian kuin asian pois, mikä ei ollut niin itsestään selvä juttu vielä pentuna koulutusvaiheessa. Veetin mielestä on oikein kiva, jos hänen lelunsa kiinnostavat muitakin. Jos on koirakavereita käymässä, niin silloin Veeti saattaa olla vähän enemmän mustasukkainen leluistaan ja käy aina noukkimassa toisen koiran suusta lelut nätisti pois, kun se ei halua, että kukaan muu koira niillä leikkii.
Koirakavereista puheenollen, Veetillä on hirmuisen paljon koirakavereita ja onkin ihan kiva, että se on noin ystävällisluontoinen, että sille tulee niitä jatkuvasti lenkillä lisää - sukupuolesta ja koiran koosta riippumatta. On Veetillä pari vihollistakin, joista se ei tykkää yhtään. Esimerkiksi dalmatialaisista se ei pidä laisinkaan, kun sen kimppuun hyökkäsi 1½ -vuotiaana dalmatilainen puskista aivan yllättäen.
Olen aina yrittänyt pitää Veetiä sosiaalisena, eli paljon hyviä kokemuksia muiden koirien kanssa ja mielestäni se on tuottanut tulosta.

 Veetin yksi parhaimmista kavereista "Seri".

Pakko kuitenkin mainita, että Veetin paraskaveri sen elämässä ei suinkaan ole ollut koira, ja jos meitä ihmisiä ei mukaan lasketa, niin Veetin paras ystävä on ja oli minun oma hermiliini kaniini Tauno eli "Tane". Tane oli Veetin kanssa samanikäinen, mutta valitettavasti tämä ihana pupulainen kuoli reilu vuosi sitten sairaessaan pitkään flunssaa, joka ei koskaan sitten parantunut...

Veeti ja Tane joulukuvauksissa joulukuussa 2009. Kuvaaja: Ulla Helsten.

Veetin kaksi isoa pravuuria on syöminen ja kodin sekä auton vahtiminen. Ruokahalu sillä on aivan valtava, ja se syö aamuin illoin vähintään 600g raakaa lihaa sekä kotiruokaa, eli yhteensä siihen uppoaa vuorokaudessa lähemmäs 1,5kg ruokaa. Tällaiseen reilun 600g ruoka-annoksen tuhoamiseen sillä menee ehkä 10-20sekuntia, eli ei kauhean kauaa :D Veeti oli alkuun todella ärrimurri aina ruoka-aikaan ja silloin kun se söi, niin se ei olisi halunnut kenenkään liikahtavankaan meillä tai se sai "raivareita". Ollaan tästä päästy jo kuitenkin pois ja ollaan harjoiteltu, että kuppiin voi pistää vaikka käden sen syödessä ja se on sille nykyään ihan ok. Kuitenkin tästä huolimatta, että sitä ei enää haittaa vaikka sen syödessä ympärillä hyörisikin joku, yritetään antaa sille aina ruokarauha siihen muutamaksi sekunniksi. Veeti painaa vähän vajaat 60kg, eli suurinpirtein saman verran kuin minäkin.
Vahtivietti sillä on aika normaali, mitä tämän rotuisilla koirilla on. Eli se on muuten aika hiljainen, mutta jos joku epälyttävä vieras henkilö kolistelee meidän kotiovella, niin Veeti haukahtaa yhden kerran aina niin kovaa, että meinää sydän lentää kurkusta ulos itselläänkin sitä pelästyessä, ja sitten se onkin ensimmäisenä paikalla oven takana ja murisee varoittavasti. Tästä sen vahtimisesta oli hyötyä silloin, kun asuin vielä yksin vähän sellaisella rauhattomammalla alueella kerrostalossa, jossa oli juoppoa, mustalaista ja ties mitä samassa rapussa asumassa - ei paljoa näkynyt ketään häiriköimässä asuntoni takana, kun Veeti piti siitä huolen.
Autoa se vahtii aina ja kovaa. Ei tarvitsisi laittaa auton ovia lukkoon, jos koira jää sinne, se ei päästä sinne ketään ylimääräistä.


En pidä Veetiä enää nykyisin tallilla oikeastaan mukana, koska talli päiväni venyivät aina hirveän pitkälle, kun jouduin puolet ajasta jahtaamaan tätä vintiötä, kun se on taas varastanut jonkun hevosen suojan tai harjan.Veeti ei myöskään ymmärrä sitä, että se ei voi mennä hevosten jalkoihin, joten koiran vahtiminen ja käskyttäminen samaan aikaan käsiteltäessä nuorta oripoikaa ei ole kauhean hyvä yhdistelmä :)

Veetillä on kuusi veljeä, jotka kuulemani mukaan ovat aika samanlaisia kuin Veeti. Tässä söpöjä pentukuvia näistä 7 veljeksestä (Veeti on tuo "keltapantainen" napero):


Veetin hankintaa olen ehkä joskus alkuaikoina pikkasen katunut, kun meni useita kuukausia niin, että tämä peto roikkui pohkeessa kiinni aamusta iltaan ja ärsytti tahalteen joka päivä ja joka hetki. Aika ei ole kyllä kullannut noitakaan muistoja, mutta oli siinä pentuajassa paljon paljon antoisiakin hetkiä. Veeti oli lopulta todella nopea oppimaan, itsepäisyyttään se ei vaan aina halunnut totella... Mutta onneksi sen kanssa jaksoin itsepintaisesti jatkaa, ja nyt se on mielestäni kyllä maailman paras koira - sitä ei voi muutakuin rakastaa! Sen hönöt tempaukset tuo harmaaseen arkeen aina iloa ja se on aina yhtä iloinen minut tai poikaystäväni nähdessään, oltiin me sitten useamman päivän erossa tai vaan roskat viemässä.
Veetin hoitajana toimii äitini, joka hemmottelee sen aina piloille - ei tarvitse miettiä keneltä se on oppinut kerjäämisen jalon taidon ;) Hoidossa Veeti on aina välillä, jos meillä on pidempiä päiviä töissä tms. Muutoin Veeti kulkee aika paljon mukana päivien mittaan.

Kuva: Ulla Helsten

Loppuun vielä voisin sanoa vielä tästä rodusta, joka on useimmiten, kiitos median, julkisuudessa kurjassa maineessa. Ymmärrän täysin oman koirani kautta, että tämän kokoinen koira (rodusta riippumatta) voi tehdä hirveää jälkeä, jos sitä ei ole kunnolla koulutettu. Mutta samainen koira on mitä ihanin lemmikki ja ihmisrakas, kun se on oikeissa käsissä ja, että sillä on omistajana ja ohjaajana tiukka, mutta reilu pomo. Ainakin Veeti on omistajiaan kohtaan uskollisin koira mitä olen nähnyt ja se on lempeä ja iloinen tapaus ylipäätään. Veetin valikoin vanhemmista, jotka ovat ehdottoman hyväluonteisia ja testattuja koiria. Rottweilerin hankintaa harkitsevien kannattaa ottaa etukäteen paljon tietoa irti tästä rodusta, ja uskon, että tässäkin asiassa on paljon ihmisen luonteesta ja persoonasta kiinni, kenelle se sopii ja kenelle ei. Suomen Rottweileryhdistys ry antaa mielellään pentua harkitsevalle paljon tietoa rodusta ja sen kasvattajista. Käsittääkseni myös jonkilaisia rottweilerin omistajakursseja järjestetään myös uusien pentujen ostajille. Itse en jatkossakaan huolisi muuta koiraa, kuin rottweiler - on se niin minun rotu! :)


Ilahduttavan paljon on jo kysymyksiä sadellut eilisen jälkeen, mutta edelleen saa jättää TÄNNE uusia kysymyksiä! Viikonloppuna puran ne ja vastailen, joten vielä on pari päivää aikaa!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Uuden uutukainen ulkoasu!

Ja kukaan ei varmaan usko, kun en meinaa itsekään sitä uskoa, mutta ihan itse tein sen ja olen kerrankin todella tyytyväinen! :) Mitäs mieltä muut ovat? Parannusehdotuksia?


Aijon vielä muuttaa asetuksia lähinnä blogin sivupalkissa, johon suunnittelin laittavani omat luetuimmat blogilistan; tunnisteet, jotta vanhoja tekstejä tai aiheita pystyy hakemaan kätevämmin eikä tarvitse koko blogia läpi selata; sekä extra mageena uutuutena tulee Myytävät -sivusto, jonne tämän viikon loppuun mennessä tulee paaaaaljon laadukkaita tavaroita ratsulle myyntiin, kun Deen kaikki kamat täytyy hakee tallilta kuun loppuun mennessä pois (tai katsotaan kuinka paljon raaskin tavaroista luopua, mutta mutta...) eli kannattaa pysyä kuulolla.

Tähän samaan syssyyn voisin pitkästä aikaa järkätä pientä kysymyspostausta, joita olen kai kerran aikaisemmin tehnyt ja jotta tästä postauksesta olisi vielä tuplasti iloa teille lukijoillekin sekä olisi motivaatiota enemmän laittaa niitä kysymyksiä - haluan, että kysymysten ohella laitatte mahdolliseen omaan blogiinne linkin ja pienen esittelyn siitä, jos vaikka löytyisi uusia kivoja blogeja. Näistä kolme mielestäni kivointa/kiinnotavinta blogia haluan arvostella ja esitellä sitten kysymyspostauksen kyljessä.


Eli:
- Kysy kysymyksiä, jos jotain mieltä kaivertaa ja mietityttää
-Anna myös palautetta blogin ulkonäöstä sekä blogin sisällöstä ja jos on parannusehdotuksia, niin kerro :)
-Halutessasi voit linkittää oman blogisi kysymyksen/kysymysten perään
-Jos halusit blogisi linkittää, esittele se parilla lauseella eli lyhyesti ja ytimekkäästi
Vastaan viikon loppuun mennessä, mikäli kysymyksiä tulee riittävästi.


Näin sitä inspiroituu, kun joutuu kotona luuhata sängyn pohjalla poskiontelontulehduksessa ja kuumeessa!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Helsinki Horse Show la ja su fiiliksiä

Ostin parisen viikkoa ennen HIHS viikonloppua Groupon diilipalvelusta uskommattoman halvat liput lauantain iltanäytökseen. Nämä kaksi lippua tuli kustantamaan ainoastaan 49€ yhteensä, kun yhden lipun alkuperäinen hinta näille Premium -katsomossa oleville paikoille oli 79€/kpl!
Iltanäytöksessä käytiin kaksi esteluokkaa, kansainväliset CSI5* Länsiväylä International -luokka ja International Business Challenge, joista molemmat olivat aikaratsastusluokkia estekorkeuksilla 1m50 ja 1m40. Oli aika jännittävät luokat, etenkin ensimmäiseksi käyty Länsiväylä International, jossa nähtiin ihan huikean tiukoilla teillä taistelua aikaa vastaan - sai oikeasti pidätellä välillä omaa hengitystä.

Yhden radan jaksoin kuvata, ja se oli Lontoossa henkilökohtaista kultaa voittanut ratsastaja Steve Guerdat 10 -vuotiaalla holsteintammallaan Sydney VIII. Olin varma, että tästä tulee nolla, mutta viimeisen esteen puomi tippui viimehetkillä.


Muutoin lauantain-illan ohjelma oli ehkä aavistukse pettymys. Suomehevosten "väliaikashow" veivät mielestäni liian ison osan aikaa illasta (2 tuntia) ja alun jännittynyt ja kihelmöivä kansainvälinen tunnelma latistui kyllä lopulta. Vaikka suokit, issikat ynm, todella kivoja ja ihastuttavia ovatkin, ja ne oli todella hauska nähdä mukana, oli ohjelma mitoitettu aivan liian pitkäksi ja vähän ehkä pitkäveteiseksikin. Illassa eniten odottamaani Six-Bar International High-jump oli myös ehkä pienoinen "pettymys" vaikka vihdoin pääsikin taas ihailemaan huippuratsukoita. Heti jo luokan rakennusta seuratessani heräsi epäillys, että tänä iltana ei tulla näkemään mitään hurjia esteen ylityksiä, kun pitkälle linjalle kasattiin neljän esteen putki. Esteiden välissä oli aina kaksi laukka-askelta, ja onhan sanomattakin selvää, että tuo linja on jo itsessään haaste ja jos halutaan hypätä korkeutta, olisi tällainen linja todella haastava saada hevonen vielä kolmen edeltävän hypyn jälkeen tasapainoon viimeistä korkeinta estettä varten ja päästä siitä vielä pudotuksitta yli. Korkeus jäikin lopulta epäilyksieni mukaan 175cm muistaakseni, mutta kaikenkaikkiaan nautin kovasti olla katsomassa kolmen vuoden tauon jälkeen Hartwall-areenalla huippuratsastusta.

Pikkasen harmittelin lauantai-iltana, että olisiko sittenkin pitänyt ostaa lippu mielummin sunnuntain World Cup näytökseen, mutta sunnuntaiaamuna sainkin yllättävän puhelun ystävältäni, joka kertoi saaneensa kaksi ilmaislippua kyseiseen näytökseen ja kysyi haluanko tulla hänen kanssaan katsomaan. :) Vaikka olinkin vielä nukkumassa vapaapäivän kunniaksi, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähdenkö - vaatteet päälle, nopea aamupala ja itsensä laittaminen jotenkin edes ihmisen näköiseksi ja autolla hurauttaen Pasilaan.


En ehtinyt paljoa päivän koululuokkaa seuraamaan, kun kierreltiin expoa, jota oli lauantaina ruuhkassa vähän hankala kiertää, mutta ehdittiin nähdä ylläolevassa videossa oleva espanjalainen show, joka oli näyttävä ja mukavasti tunnelmia nostattava ennen viikonlopun odotetuimman kisan World Cupin aloittamista!

World Cup olikin sitten aivan huikea! Rata näytti hirmu vaikealle ja alkuun näyttikin siltä, ettei montaa nollaa tulla näkemään, mutta kyllä nämä maailman huiput näytti, että vaikeankin radan ratsastus näyttää käsittämättömän helpolta kun sen osaa ja on hyvä hevonen alla ja lopulta jännittävässä uusinassa nähtiin lähemmäs 15 ratsukkoa. Lopulta pidemmän korren kisassa vei ranskalainen Roger Yvest Bost 12 -vuotiaalla ranskalaisella tammallaan Castle Forbes Myrtille Paulois.

Kyllä se vaan on hienoa, että Suomessa vuodesta toiseen järjestetään kyseinen tapahtuma, vaikka joka vuosi tuntuu lippujen hinnat saavan todella paljon kritisointia ja kyllähän se näkyi aavistuksen katsomossakin, että tyhjää oli, enkä välttämättä itsekään olisi tapahtumaan mennyt, ellen olisi bongannut halvemmat liput tai saanut ilmaislippua. Ymmärrän kuitenkin korkeat hinnat, kun tapahtuma järjestetään viiden tähden kilpailuna johon olennaisesti kuuluvat myös alempaa tasoa huomattavan suuret rahapalkinnot (jaossa yli 400 000€). Suomessa kun muutenkin kaikki on aika kallista, tarkastellaan sitten ihan mitä hintoja tahansa.

Länsi-Europpan liigan FEI World Cup kilpailut jatkuvat seuraavaksi Lyonissa Ranskassa 31.10. ja itse finaali käydään ensi vuoden huhtikuussa 24. pvä naapurimaassamme Ruotsissa Göteborgissa. Olisi kiva mennä sinnekin, vaikka samalla reissulla kun käy Deetä moikkaamassa. Ken tietää mistä sitä tulevien kuukausien aikana itsensä löytää! :)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Syvällisempää lähtöpäivän ja sen jälkeisten päivien tunnelmien kertailua

Maanantai alkoi niissä merkeissä tänään, että tunsin itseni monien päivien orastavan flunssan johdosta jo todella kipeäksi ja nyt makoillaankin sitten kotona sängyssä pari päivää. Toivon, että tervehtyisin nopeasti ja saisin etenkin tämän viiltävän kurkkukivun pois...


Ajatukseni tällä hetkelläkin ovat todella tiiviisti Deessä. Mietin varmaan tunnin välein, että mitähän se nyt mahtaa tehdä ja kuinka heillä sujuu jne. Luotan kuitenkin Alexandraan, hänen hevosen käsittelytaitoihin ja hoitoon niin paljon, että samaan aikaan minulla on todella rauhallinen ja levollinen olo. Tuntuu, että tein todella oikean päätöksen tähän väliin lähettäessäni hevoseni Hollantiin treeniin - haluan, että se voisi saada mahdollisuuden hyviin eväisiin ja että se pystyisi ensi keväänä ja tulevaisuudessa näyttämään kyntensä, kuinka hyvä se onkaan, koska tuossa hevosessa on paitsi myös ripaus lahjakkuutta, mutta ennenkaikkea asennetta ja luonnetta, jota kilpahevonen tarvitsee!

Automatkalta tallille. Innostuin perjantaina ottamaan kuvia matkan varrelta liikkuvasta autosta, eikä voi muuta todeta maisemista, kuin että syksy on tullut.


Palaan vähän edeltävän viikon tapahtumiin ennen lähtöpäivää, eli perjantaita, joista en ole myöskään kertonut muutamaa sanaa enempää. Olin siis yrittnyt pitää Deen aika kevyellä liikunnalla, mutta kuitenkin sellaisella, että se olisi lähes päivittäin liikkeessä ja, että tekeminen olisi senkin mielestä kivaa ja mielekästä. Sateet ovat jatkuneet lähes tauotta monia viikkoja, joten maastopolut ja pellot ovat myös siinä kunnossa, että meidän antoisat maastoilut ovat ihan totaallisesti jääneet, mitä nyt maastakäsin ollaan käyty rämpimässä hiukan lähi puskissa. Lähtöviikon alussa pudotin Deen väkirehut ihan minimiin, ja ruokinta koostuikin viimeiset viisi päivää runsaasta heinäruokinnasta ja turvotetusta greenlinesta, vitamiini- ja kivennäislisästä.

Keskiviikkona Deen kanssa ratsastin viimeisen kerran. Tallille tuli mukaan veljeni tyttöystävänsä kanssa ja oma poikaystäväni kuvailemaan vikoja ratsastuksia. Dee tuntui tylsistyneeltä maneesissa, kun sää oli juuri sitä, että sateeseen ulos ei viitsinyt mennä pimeeseen rämppimään.


 Hevonen tuntui hitaalta ja vetelältä. Voi toki johtua väkirehujen poisjättämisestäkin, mutta Deen ilmekin oli vähän sellainen, että "plaaah". Poikien innostuksesta kasattiin yksittäinen este keskelle maneesia 15 minuutin verryttelyjen jälkeen, ja sitä ei voi sanoin kuvailla kuinka koko hevosen ilme ja olemus kirkastui pelkästään siitä, kun puomeja alettiin kantaa esiin! :)
Yhtäkkiä tuntui siltä, että allani on tikittävä aikapommi, niin innoissaan se oli. Otettiin siis loppuun muutama hassu hyppy okserilla, joka hypyn jälkeen aavistuksen korottaen ja meni tosi kivasti. Dee hyppäsi kylläkin ehkä jopa yli-innokkaasti, mutta lähestymiset osuivat joka kerralla aivan nappiin ja oli mukavaa monien rankkojen estevalmennuksien ja niiden valmennuksien teknisien tehtävien jälkeen vähän tuuletella ja antaa vain mennä, ilman minkälaisia suorittamisen paineita tai tehtävän ratkaisua. Jäi hyvä mieli sekä itselleni, että hevoselle, kun oli niin hauskaa! :)






Torstaina kunnaneläinlääkäri kävi tekemässä Deelle lähtötarkastuksen ja siihen tarvittavat paperit.
Illalla tein hevoselle siistiytymisen, eli jalat ja häntä pestiin, jalka- ja turpakarvat siistittiin, ja harja tasattiin. Muutoin iltaohjelmaan kuului irtona hölköttelyä ja pitkät kävelyt. Tässä vaiheessa oli jo aika haikeat tunnelmat, mutta aika innokkaat ja iloiset kuitenkin.



Perjantaiaamun koittaessa sitten tuntui, että kiukuttaa ja itkettää kaikki, eikä oikein huvittanut keskustella mistään asioista. Halusin vain psyykata itseäni siihen, kunnes talutan hevosen autoon ja joudun hetkellisesti hyvästelemään sen.
Automatkalla sain mielen pysymään rauhallisena ja vakaana, kun kyydissä istuessani napsin huvikseni ohi kiitävästä syksyisestä ja aika harmaasta maisemasta kuvia.
Deetä ei enää tuona päivänä laitettu tarhaan, joten tallille päästyä harjasin Deen nopeasti ja lähdettii heti pihalle kävelylle sekä ottamaan ne rakenne kuvat, jotka halusin ottaa ennen lähtöä, jotta niitä voi sitten vertailla ensi keväänä hevosen palatessa kotiin. Poikaystävä otti tuona päivänä ihania kuvia, vaikka itseäni ei kiinnostanut oikeastaan olla yhtään mukana kuvissa, kun sai koko ajan purra hammasta yhteen.

Rakennekuvia otettiin muutamassa eri paikassa, ja niitä tuli monta! Mikähän näistä olisikaan paras? :)




"Poseeraa yksinäs" :P



Rakennekuvien jälkeen otettiin vielä yhteiskuvia, joissa pari kyyenltä vierähti väkisinkin, eikä niistä omalta osaltani tullut mitään, mutta hevonen oli/on kaunis kuvissa ja niitä laittelen vielä lopussa esille.

Kävelyiden ja kuvailujen jälkeen vein Deen takaisin karsinaan syömään heinää, ja aloin laittamaan lainaheppaa Ossia kuntoon, jota siis aina säännöllisen epäsäännöllisesti olen ratsastanut, niin kauan kun oma hevonen on Vihdissä asunut ja tänäänkin luvannut hevosen liikutella. Ossista on pitänyt tehdä pikku esittelyä jo joskus aikaisemminkin, mutta en tykkää julkaista kuvia ja asioita muista hevosista ilman hevosen omistajan lupaa. Tosin Ossista ei ole aikaisemmin tullut otettua oikeastaan julkaisukelpoisia siistejä kuvia, joten esittelytkin ovat jääneet. Tänäänkään en tätä symmppistä osaavaa ruunaa sen enempää esitelmöi, tulkoon sen hetki joskus joku toinen kerta, mutta tässä pari kivaa kuvaa siitä ja meidän ratsastuksista perjantaina.

Oli muuten todella kiva ratsastaa tässä välissä toisella hevosella, ja saada ajatuksia hetkeksi muuallekin ja omaa mieltä kirkastumaan, kun koko aamu oli mennyt omalta osalta niin mollivoittoisissa fiiliksissä :)









Ossin ratsastuksien ja hoitojen jälkeen aloinkin sitten kaivamaan esille Deen mukaan lähteviä loimia. Mitään muuta tavaraa Hollannin päässä ei haluttu sinne vietävän.
Aika meni tajuttoman nopeasti, ja yhtikkä Deen kuljettava rekka olikin jo tallin pihaan saapunut. En voi kieltää, etteikö pala noussut kurkkuun. Ja vain siksi, että inhoan ajatusta, etten näe hevosta niin usein taas vähään aikaan, vaikka muuten innoissani asiasta olenkin.


Dee meni autoon kiltisti ja oli heti kiinnostuneen ja innostuneen oloinen, että "mihis nyt lähdetään". Se hetken haisteli ilmaa ja yritti ottaa selvää muista sen matkatovereista, jotka olivat jo autossa ja sitten se alkoikin jo syömään heiniään rauhallisesti. On se niin fiksu.



Itse olin niin herkässä mielentilassa ja viimeistään kyynyleet lähti virtaamaan siinä vaiheessa, kun auto lähti liikkeelle.
Mulle on jotenkin aina ollut tosi rankkaa päästää asioista edes vähän irti. Siksi tällaiset tilanteet on itselleni välillä tosi haastavia. Tunteellisuus ja herkkyys ei asiaa helpota laisinkaan. Mutta kuten arvata saatoin, olin jo oikeastaan heti illasta kotona tosi innoissani kaikesta uudesta ja tulevasta.

Lauantai-iltana suunnattiin nokka kohti Hartwal Areenaa katsomaan HIHS:n iltanäytöstä ja vielä sunnuntaiaamuna sain laittaa koko päivän ohjelman uusiksi, kun ystäväni soitti ja ilmoitti saaneensa vielä World Cup -näytökseen pari ilmaslippua, joten viikonloppu meni totaallisesti Horse Show:n tunnelmissa. Nautin kovasti, koska pari vuotta on jäänyt viimeksi väliin, etten ole päässyt paikalle laisinkaan! Kouluratsastusta en niinkään jaksanut seurailla, mutta kansainvälistä esteratsastusta ja upeita huippu estehevosia on oikeasti aina ihan super mageeta seurata! Expo ei ollut kyllä mikään ihmeellinen, mutta yhden Euro-Starin oranssin "kiiltäväpintaisen" toppaliivin sieltä bongasin, ja oli lähellä etten mennyt tätä ihan sikakallista liiviä ostamaan, mutta sain pidettyä itseni kurissa ja ajateltua järkevästi tulevaa puolta vuotta, jolloin tulee varmasti käytyä keski-euroopassa kiertämässä, josta samat tavarat ja suuremmalla valikoimalla saa huomattavan edullisemmin.

Sunnatai-aamuna sain myös viestiä kuljetusfirmalta, että hevonen on saapunut pirteänä perille ja koko matkan ajan syönyt ja juonut hyvin. Perästä kuului myös Alenxandralta viestiä, jossa totesi samaa ja lisäsi: "I already give him some exercise (walking) and he things he is the biggest stallion of the world!" Eli jätkä taisi ottaa tilanteen siellä haltuun :))

Tässä vielä mainittuja yhteiskuvia muutama... vähän haikeita kaikki ja ikävä on kova jo nyt.






COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017