torstai 31. tammikuuta 2013

Kolmas pvä.

Tänään on koko päivä oltu liikenteessä, ja nyt väsyttää, joten en jaksa ihan hirveämmin selostella kovin tarkasti, mutta laitetaan nyt jotain ajatuksia ylös tuoreesta muistista.

Aamusta lähdettiin siis Deen luokse. Koko aamun ja päivän satoi ihan kaatamalla, mutta se ei sinällään haitannut, kun ei ollut missään vaiheessa kuitenkaan kylmä.


Oli taas ihanaa mennä ratsastamaan, mutta tänään meillä olikin jo aika paljon vaikeuksia. En meinannut saada Deehen minkäänlaista kontrollia, se liihotteli menemään ja itse matkustin mukana ja yritin välillä epätoivoisesti saada sitä siirtymisien ja puolipidätteiden kautta kuulolle - ei toiminut.

Jälkeenpäin videolta katsottuna, ratsastin itse todella surkeasti, notkahdin jostain syystä siihen samaan etukenokyyryasentoon, mikä on ollut etenkin Deen kanssa mun suuri ongelma ja jonka oon nyt viime kuukausina saanut aika hyvin korjattua. Voi kurjuus!!! Miksei tämä ratsastaminen ei voi olla yhtä helpon ja ihanan oloista, kuin mitä se oli esimerkiksi toissa päivänä? Miten hemmetissä ne on saanut Deen niin tasaiseksi edestä, mutta nyt tuntui, että parin päivän seurauksena oon saanut hevosen kanssa aikaiseksi sen, että se vastustaa aikaajoin kättä ja itse sitten sen nykimisen seuraksena horjahtelen siellä selässä... Okei okei, tosi paljon hyviäkin pätkiä tuli ja laukka oli edelleen helppoa ja ihanaa, ja laukassa Dee oli kaikista parhaimmantuntuinen ratsastaa. Mutta jos halusin vaihtaa suuntaa tai tehdä siirtymisen, tuntui, että hevonen vain paineli menemään minne lystää ja niin lujaa kuin halusi... siis oikeasti, nyt on palikat ihan hukassa! :D Odotan, että pääsen puimaan tätä asiaa valmentajan kanssa, neuvot hyvät ois nyt tarpeen.

Positiivisia puolia on kuitenkin se, että Dee on hirmu paljon taipuisampi niskasta ja koko kaulan ylälinjasta ja se edelleen on räjähtävän herkkä pohkeelle... ja että se on kaikenkaikkiaan niin ihana hevonen. Mutta miksi, miksi musta tuntuu nyt tosi vahvasti siltä etten osaa ratsastaa?? Kuinka tämä olo muuttui taas yhdessä päivässä tällaiseksi... olen entistä epäluuloisempi siitä sunnuntain valmennuksesta. Noh tässäpä taas oppii asioita. Ehkä tämä masentaa myös sen takia, että täällä muut ovat valovuoden parempia ratsastamaan kuin itse on, ja siksi nostaa itselleenkin riman aika korkealle...



Deen hoidon jälkeen lähdettiin ajelemaan Batavia Stadiin, joka on sellainen outlet city -paikka. Olen käynyt samaisessa ostospaikassa pari kertaa ennenkin, ja sieltä on aina tarttunut jotain matkaan. Tänään löysin sieltä vihdoin ratsastushousuihin sopivat tummanruskeanahkaisen Ralph Laureenin vyön alennettuun hintaan 19.90€ sekä sellaiset peruskivat nahkaiset arkikäyttöön sopivat le coqin kengät alehintaan 49,90€, että ihan mukavan edullista. :) Muutakin kivaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta täytyy säästää rahaa ridakamppeita varten, kun olen toivonut löytäväni täältä ainakin uudet ratsastussaappaat.

Nähtiin muuten shoppailupäivän päätteeksi todella hieno auringonlasku, josta kerkesin juuri ja juuri nappaamaan pari kuvaa, ennenkuin aurinko paineli jo horisontin taakse! :)


 
Huomenna voikin sitten mennä katselemaan ja ihmettelemään, miten sitä kuuluisi ratsastaa, eli KWPN oripäiville! Odotan sitä kyllä paljon, ja näistä päivistä yritänkin tehdä videokoostetta, mikäli tämä nettiyhteys onnistuisi videoita lataamaan vähän reippaammin :) Eli huomenna aamulla "Nopan" nokka kohti Den Boschia!

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Korkelta tai ainakin kovaa, Hollannissa pvä 2.

Tänään oli leppoisa päivä. Talleilua lukuunottamatta ollaan vaan käyty lähikylissä ja levätty! Kotona sitä ei osaa levätä samalla tavalla, kun aina mielessä pyörii tuhat ja yksi asiaa mitä pitäisi tehdä. Nyt kun niitä asioita ei ole, niin voi hyvillä mielin latailla akkuja, kun huomisesta eteenpäin onkin sitten taas enemmän ohjelmaa! :)

Tämä aamu alkoi sillä, että mentiin syömään ihan hurjan hyvä ja täyttävä aamiainen hotellin tarjoamalla aamiaisella - söin itseni ähkyyn...
Siitä sitten pikkuhiljaa valmistautumaan Deen luona vierailua varten.
Aamupäivä täällä oli vähän sateinen, mutta puoleen päivään mennessä sää selkeytyi ja aurinkokin pääsi pilkottamaan, joten taas oli lämmintä!


Deen tallilla oli todella hiljaista eiliseen päivään verrattuna, joten saatiin olla aika rauhassa ja omissa oloissamme. Ainoastaan yksi sarjakuvahahmon näköinen mies oli paikalla liikuttamassa hevosia ja hoitamassa tallia, ja hän ei oikein osannut puhua englantia vaan höpötteli meille jotain hollanniksi, eikä ymmärretty yhtään mitään, joten oli vaan pakko hymyillä ja nyökkäillä, kun reagtiota ei tullut vaikka kuinka yritettiin sanoa, että puhumme vain englantia... loppuun tuli ainoat sanat eli kysymys englanniksi äijän suusta: "No problem?" :D Että niin... oli kyllä huvittavan oloinen tyyppi! :))

Mutta sitten Deehen...
Se odottelikin tallissa ja oli todella iloisen oloinen, kun tultiin paikalle sitä taas katselemaan ja hoitamaan - on se kyllä kauhean huomion kipeä! Dee asuu yhdessä tallin pikkusiivessä, jossa kaikissa on karsinat rakenteeltaan sellaisia, että hevonen saa pään laidan ylitse ja Deellä näyttäisi olevan tällä hetkellä uusi ystävä vierustoverina - sellainen iso perus ruunikon värinen ruuna, joka koko ajan kurkotteli Deen puolelle, ja halusi osallistua kovasti tapahtumiin ja Deen kanssa nenät vastakkain keskusteluun :) On se kiva, että sillä on täälläkin sosiaalista elämää!
Hain Deen varusteet varustehuoneesta, harjailin rauhassa ja laitoin pojan kuntoon. Otettiin myös pihalla vähän paremmin yhteiskuvia nyt kun oli niin rauhallista.



Maneesissa aloitin sitten alkukävelyiden jälkeen ravailemaan. Dee tuntui taas tosi tosi energiseltä ja rupesin miettimään, että miten minun pitäisi se verrytellä... samalla tavalla, kuin näin sen eilen ratsastettavan eli aika vapaasti ylitemmossa ja aavistuksen löysällä ohjalla? Yritin ainakin samaa. Dee on kyllä nyt niin herkkä pohkeelle, että tuntuu välillä pelottavalta, että kuinka paljon sitä phjetta uskaltaa antaa, kun se suistuu heti suoratsaan alta pois, kun vähänkään käyttää sitä... Oikeasti täytyy myöntää, että tänään olikin jo vähän ihmettelemistä oikein nappuloiden kanssa.



Mutta laukkaaminen tuntui kyllä niin mahtavalta edelleen. Halusin vain nauttia siitä, kun se oli niin helppoa ja vaivatonta ja Dee tuntui nauttivan siitä yhtä paljon kuin minäkin. Se oli ihan innoissaan ja kulki mielettömällä energialla. Ajoittain tuli vähän sellainen olo, etten saanut enää pidätteitä läpi, kun se kuumui niin paljon.

Halusin kokeilla Deellä myös muutamaa hyppyä (en voinut vastustaa kiusausta :)) ja Timo asensi meille ensiksi puomi pitkälle sivulle, jonka yli tultiin ravissa ja laukassa. Dee innostui pelkästä puomista niin paljon, että ihan alkoi se vauhti hirvittää, ja itseäni ei nyt ihan helposti hirvittämään kuitenkaan ala... Sen jälkeen, kun ylitettiin puomia suhteellisen rennosti nostettiin ihan pikku pystyksi. Dee innostui tästä ihan äärettömän paljon!!! Itselläni ei ollut hirveästi sanaa sanottavana siihen, kun käänsin lyhyeltä sivulta hevosen kohti estettä - Dee imi niin paljon sille esteelle ja hyppäsi todella liioitellun hypyn korkealle, että hypyn jälkeen suustani pääsi muutama ruma sanakin :D Mutta hevonen tuntui juuri sen takia niin mahtavalta!
Otin vielä muutaman hypyn, ensin vasemmalle ja sitten oikealle, jonka jälkeen loppu verryttely tyytyväisellä hevosella, joka liikkui ravissakin niin hyvin koko kropan läpi. Huippufiiliksiä, mutta samalla myös aikamoista ihmettelyä - meillä on kyllä yhteinen sävel aavistuksen hukassa!





Sunnuntaina minun pitäisi sitten hypätä Deellä jossain valmennustilaisuudessa, jonne lähtee valmentajaltamme muitakin hevosia eli tosiaan ymmärsin asian silloin aikaisemmin oikein.. Paikkaan, jossa kyseinen valmennus järjestetään, on matkaa sen verran, että ajomatka kestää 1,5h. En edelleenkään tiedä paljoa koko hommasta ja vähän kyllä jännittää ja etenkin nyt, kun on tajunnut kuinka dynamiitti tuo hevonen on ratsastaa. Mutta ei tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä ja kyseinen treeni on varmasti tarpeen päästäkseni vähän sisälle, kuinka minun pitäisi Deetä nyt ratsastaa! Tuota päivää odotellessa :)

Treenin jälkeen laitoin Deen kävelykoneeseen puoleksi tunniksi vielä kävelemään, jonka jälkeen harjasin ja loimitin sen. Oli ihanaa taas touhuta oman hevosen kanssa!
Huomenna mennäänkin ratsastamaan jo aikaisin aamusta, koska ollaan menossa yhteen outlet cityyn shoppailemaan päivästä.

Kiitos myös kaikille ihanista kommenteista, on tosi kiva mieli niistä kaikista, kun tajusi kuinka paljon porukka elää mukana ja tykkää lukea tästä reissusta! :) Huomenna sitten kenties vähän raporttia aamuratsastuksista ja päivästä muutenkin.

 Dee menossa kävelykoneeseen ratsastuksen jälkeen.

Sillä välin varusteiden pois laittoa... Tollanen kärry on kyllä kätevä kaiken roinan kuljettamiseen!


Tallialuetta


Ja vielä se video :)

Tässä vielä video eilisestä ratsastuksesta, jonka lataamisessa kesti ja kesti... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Ihanaa, täällä ollaan! Hollannissa pvä 1.

Tänään olikin aikainen herätys. Tai ei ehkä minulle, kun töihinkin heräilen yleensä samoihin aikoihin eli 04:15, mutta toiselle osapuolelle oli... okei myönnetään, olin itsellenikin, kun pakkaaminen jäi edeltävänä iltana niin viimetinkaan, että ei ehtinyt nukkua riittävän pitkiä unia. Mutta tieto siitä, mikä päivä tänään olisi sai minut pomppaamaan ylös sellaisella vauhdilla ja innolla, etten muista milloin viimeksi! :)
Nyt olenkin jo täällä hotellihuoneessa ennen nukkumaan menoa päivittelemässä tuoreesta muistista reissumme ensimmäisestä päivästä ja maailman parhaan hevosen tapaamisesta!!


Lento lähti siis aikaisin aamulla, ja oikeastaan koko matkan Amsterdamiin lähestulkoon sitten nukuin - positiivista, sillä olen viime vuosina jostain syystä alkanut jännittää lentämistä, vaikka meidän perheessä lentoharrastus on ollut joka päivästä ihan pienestä pitäen...
Amsterdamiin Schipholin lentokentälle saavuttuamme Suomen lumipenkat ja pakkasasteet muuttuivat kertaheitolla reippaasti plussan puolelle. Lämpömittari näytti +10 astetta ja maisemat olivat hyvinkin keväiset! :) Käytiin vuokraamassa pikkuauto, jolla olisi tarkoitus nyt sitten huristella menemään ympäriinsä. Ja pikkuauto on tosiaan pieni, sillä otettiin pienin mitä löytyi, hehheh... :D

Viikon menopeli: "Noppa"  :)



Amsterdamista lähdettiin matkaan, ja määränpäähän ajokilometrejä kertyi lentokentältä reilut 100km, eli ei mitenkään ihan hirveästi, vaikka kartalta katsottuna ensiksi vaikuttaa, että välimatkaa olisi enemmänkin. Täällä etäisyydet eivät ole minnekään suuntaan kovin pitkät, verraten Suomeen!
Olimme suunnitelleet, että ajamme suoraan lentokentältä katsomaan Deetä ja vasta sen jälkeen käydään bookkaamassa itsemme sisään hotelliin.
Tuntui, että ajomatka sujahti hirveän nopeasti ja mitä lähemmäksi "Deen kotia" tultiin, sen enemmän rupesi ihan oikeasti jännittämään! Ja jännittämään siis ihan kaikki - ennen kaikkea oman hevosen näkeminen monen kuukauden jälkeen, mutta myös valmentajan tapaaminen ja se miltä koko homma näyttää, miltä hevonen tuntuu jne. Tähän kaikkeen Deehen liittyvään on nyt taas panostettu niin paljon, että sitä toivoo kaikki menevän niin kuin on ajatellut, eikä mikään muu anna yhtä realistista kuvaa, kuin se mitä itse omin silmin tulee näkemään.
 Kun sitten viimein saavuimme tallin pihaan, olin jo räjähtää innostuksesta ja jännityksestä!!



Deen valmentajan luona on aina kauhean siistiä ja muutenkin hollantilaiset tykkäävät pitää pihan kauniissa kunnossa - tuntuu, että joka pihassa on leikattu jos minkälaiseen muotoon pensaita ja on hyvin hoidetut puutarhat. Tänään kuitenkin Deen tallilla kävi vilske, sillä kaikilla oli täysi tohina päällä valmistellessa ja siistiessä oreja KWPN -oripäviä varten. (Tosiaan, valehtelin aikaisemmassa postauksessa, kun mainitsin orien lukumäärän, joita valmentajalta on lähdössä toiselle kierrokselle Den Boschiin, eli niitä ei suinkaan ole vain kolme vaan jopa ennätykselliset kymmenen(!) oria, joten ihan uskomattoman hyvää työtä he kyllä tekevät!)

Meidät otettiin lämpimästi tervetuulleeksi, tarjottiin ensin pullakahvit ja keskusteltiin kaikennäköistä kuulumista ja kuunneltiin lähinnä, kuinka Deellä on mennyt ja juurta jaksaen mitä valmentaja on ollut Deestä mieltä aina siitä päivästä lähtien kun se sinne saapui. Kaikista kurjinta oli ehkä kuulla siitä, kuinka hän sanoi, että Dee oli kuin eri hevonen mieleltään saapuessaan sinne, kuin mitä se oli pari vuotta takaperin olleesaan oritesteihin valmistautumassa. Se oli tyytymättömän oloinen ja sen koko olemuksesta oli paistanut, että kaikki ei ole ok. Hän kysyikin jälleen uudelleen, mitä oikein Deen kanssa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana... Harmittaa nyt, etten herännyt jo aikaisemmin siihen, että jotain ratkaisuja on tehtävä sen elinympäristössä. Nyt sitten ruunaus oli enää ainut vaihtoehto saada hevonen rentoutumaan, sillä se sen stressi oli mennyt vähän liian pitkälle, vaikkakin se syksyn mittaa olikin jo aavistuksen vielä Suomessa ollessaan rauhoittunut. Mutta syksyllä se kaikki alkoi näkyä siinä, että se alkoi olla väsähtänyt ja sekä kaiken aikaa huonompi, vahvempi ja hitaampi ratsastaa. Näitä ei oikein halunnut vielä silloin kunnolla uskoa, vaikka joka ilta mietin ja stressasin sitä, mitä voisin hevoseni eteen tehdä. Nyt kuitenkin asiat ovat ajan mittaan selkeytyneet ja vielä, kun sain valmentajalta kuulla samoja mietteitä, mitä itse olin ajatellut, valkeni koko kuvio minulle täysin.

Nyt kuitenkin Dee on rentoutunut ruunaamisen myötä ja se on kuulemma hyvän tuulinen ja innokas tekemään töitä. Vaikka se oli sääli ruunata, on kaikki nyt näin parempi kaiken jälkeen ja kuten sanottua, ostin tämän hevosen varsana ajatuksena, että siitä tulee minulle aikanaan kisahevonen. Pakko kuitenkin sanoa, että innostuin Deen myötä kaikenlaisesta oritouhusta ja oriiden laitosta, että ei tiedä vaikka joskus jatkossa panostaisi taas hyväsukuiseen orivarsaan tositarkoituksella ;)

Huoh... kivasti taas ajatus karkailee ja juttua lähtee aasinsiltana toiseen aiheeseen... kaikki varmasti on innokkaita kuulemaan ja näkemään materiaalia ja uusimpia kuulumisia Deen tapaamisesta!?! En kyllä enää malta itsekään olla kirjoittamatta aiheesta, joten antaa palaa :)

Kahvittelujen jälkeen suunnattiin talliin katsomaan - mitäpä muutakaan kuin mielestäni maailman parasta, kauneinta ja hienointa hevosta; omaa pikku-Deetäni! Ja ai, että se on hienossa kunnossa ja karvassa!


Joutsenkaulani :)






Se ei ole muuten sitten luonteeltssn ruunaamisen jälkeen muttunut, vaikka muuten levollisempi ja taas hyväntuulisempi se on. Edelleen sama höseltäjä, joka touhuaa kaikenlaista ja rakastaa huomiota :)

Sain laittaa itse Deen kuntoon, mikä oli todella kiva, kun yleensä täällä aina laitetaan hevoset valmiiksi kaikkea näyttöä varten. Kävin myös vaihtamassa ratsastusvaatteet päälleni, jotta pääsisin itsekin istahtamaan Deen selkään. Täytyy muuten sanoa, että kun tässä sain hevosen itse pukea alusta loppuun, että vaikka lämpötilat täällä ovat ihan toistaluokkaa kuin Suomessa, loimitetaan täällä hevosia kuitenkin yli tuplasti enemmän. Deellä oli päällä alimaisena kevyt puuvillainen loimi, sen päällä sen Suomesta mukaan laittamani tallitoppis, jonka päällä oli toinen tallitoppis sekä vielä näiden kolmen loimen päällä ostamani Dyonin loimi! Ja tosiaan, lämpötila oli sen +10. Jotenkin tuntuu omasta mielestäni ihan hurjalta määrältä loimia, mutta Dee vaikutti hirveän tyytyväiseltä oloonsa, eikä se ollut yhtään liian kuumissaan loimien alta, joten ehkä tuo oli sitten ihan ok kuitenkin... pakko sanoa, että ehkä vähän kuitenkin hirvitti, kun aloin sitä riisumaan, kun tuntui, ettei sillä loimikerraston määrällä ole loppua - "missä asti se hevonen itse on??"... :D




 Dee näytettiin minulle maneesissa ensin sen ratsastajan ratsastamana. Dee näytti alusta asti hirveän innokkaalta. Aavistuksen jopa kiireiseltä, ja ratsastaja antoi sen liikkua alkuun vähän ylitemmossakin. Tykkään niin tuosta tavasta ratsastaa nuorta, että kun on energiaa, niin sitä ei aleta hiljentämään vaan annetaan sen alkuun kulkea omalla painollaan häiritsemättä.
Suurimmat fillarit sain katsoessani, että hevonen nosti laukat kuin tykin suusta ja se sen laukka näytti nyt niin taivaallisen hienolta!!! Tuota laukkaa olikin viimeaikoina vähän ikävä!
Noin 15 minuutin näytön jälkeen minulta kysyttiin haluanko tulla itse kokeilemaan, ja ei varmasti ole vaikea arvata halusinko... Tätä hetkeä on kuitenkin jo jonkun aikaa odoteltu! :)

Ja siinä sitä oltiin, oman hevosen selässä taas! Dee tuntui hirveän korkealta ja kaula tuntui kilometrin mittaiselta. Pakko sanoa, että aluksi oli todella vieraan tuntuinen, mutta silti niin tutun oloinen.

Yhdessä jälleen :)







 Dee näytti ratsastajansa alla hirveän energiseltä, joten päätin ottaa kannukset pois ainakin näin ekan kokeilun ajaksi, ja se oli todellakin hyvä päätös. Dee oli ihan samperin herkkä! Se ei ole koskaan ollut noin herkkä avuille. Se lähti pienestä ajatuksesta eteenpäin, ja kun ekan kerran laitoinkin vähän turhan voimalla jalan kiinni, niin se singahti altani kuin saippua. Joutui hetken aikaa laittamaan omat avut ihan uuteen ruotuun. Dee reagoi kaikkeen todella herkästi, tuntumaan, jalkaan ja istuntaan. Se nosti ravista pienellä painon heilahduksella laukan, joka oli ehkä suurin muutos tässä hevosessa. Sillä on kuitenkin vielä niin paljon energiaa ja menohaluja, että sen vaikeudet siirtyä esimerkiksi laukasta raviin tai ravista käyntiin tasapainoisesti ei vieläkään ihan kympillä onnistu, tai siis ei ainakaan minulta onnistunut.
Mutta fiilikset olivat ihan mahtavat! Laukka etenkin tuntui niin fantastiselta, että olisin voinut jatkaa siinä keinumista koko loppu päivän :))
Kun lopulta kuitenkin maltoin lopettaa, oli itku ovella. Olin niin onnellinen siitä, että miten hyvältä se tuntui! Ja niin hyvältä ja omalta omaan käteeni. Aivan mahtavaa!!!


(Videota ridailuista tulee huomenna, nettiyhteys on niin hidas, että antaa latautua yön yli...)

Ratsastuksen jälkeen Dee pääsi kävelykoneeseen.
Me jatkettiin taas matkaa hotelliin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Deen luota. Ja olin yhtä hymyä :) ja olen edelleen :)
Huomenna ja ylihuomenna menen ratsastamaan Deen itsenäisesti, kun valmentaja ja muu porukka on jo Den Boschissa. En meinaa malttaa odottaa!

Nyt kuitenkin on ihanaa aikaa vaan rentoutua. Meillä on super kiva hotelli, todella kauniilla alueella. Hotellissa on myös ilmainen netti, joka mahdollistaa minun päivittämään tuoreita kuulumisia blogiinkin. Täällä on myös keilahalli, uima-allasosasto, tenniskenttä ja paljon luontoalueita, jossa käydä lenkkeilemässä. Jos sitä vaikka huomenna uskaltaisi pulahtaa uimaankin? Toistan itseäni, mutta tämä loma tuli niin tarpeeseen! Nyt vain nautitaan olostamme. Huomenna laittelen infoa, kuinka ratsastus sujui ja lisää kuvia ja materiaalia.

Hyvin voiva ja iloinen Dee lähettää terveiset kaikille blogin lukijoille ja muille tärkeille ihmisille, jotka ovat sen elämään aina tähän päivään mennessä kuuluneet (he tietävät kyllä ketä tarkoitetaan)! :) Huomisiin!



sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Antin valmennus ja talviloma!

 Ihanaa, nyt se loma sitten alkoi! Tulee tarpeeseen!

Zorro 26.01.2013

Eilen oli paljon tekemistä, kun olimme suunnitelleet käyvämme vielä Zorron kanssa yhdissä Antin valmennuksissa ennen matkaamme, kun ponin kanssa loikkaamisessa tuleekin sitten pakosti melkein kaksi viikkoa taukoa. Illasta vielä syömään työporukan kanssa tsekkiläisessä ravintolassa Vltavassa. Oli ihan hyvää ruokaa ja hyvää punaviiniä, mutta vielä parempaa seuraa! :) Ruuan jälkeen jatkettiin yöelämään, jossa seurueemme vähän jo hajoilikin illan mittaa. Onneksi tapasin paljon muita vanhoja kavereitani, joiden kanssa jatkettiin juhlimista siihen asti, kunnes alkoi tulla se legendaarinen piste, että oli pakko suunnata itsekin kotiin. Joskus ennen Deetä kävin ulkona vielä paljonkin, ja tutustuin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa edelleen on yhteydessä, mutta huomaa, että oman hevosen myötä aika ja raha ei aina anna myöden ulkoiluun, joten välillä tällainen tuulettuminen tekee vain niin hyvää!

Kävin myös näyttämässä tukkaani viikko sitten kampaajalla, ja tuli niin kiva!

Sitten valmennukseen. Lähdettiin lauantaipäivällä ensimmäistä kertaa Timon ja ponin kanssa keskenämme liikenteeseen ilman ponin omistajia ja olin iloinen, että kaikki sujui todella hyvin ja sujuvasti. Vaikka en sitä toisaalta yhtään epäillytkään. On se aina ei oman hevosen kanssa erilainen fiilis lähteä, kun haluaa erityisen paljon, että kaikki sujuu hyvin!

Poni oli rauhallisen oloinen, kun laitoin sitä kotona matkustuskuntoon, se ei ihan hirveästi kyllä stressaile. Autoon se käveli suoraan mutustelemaan heiniä ja matkusti kiltisti ja rauhassa. Maneesille päästyämme paikalla oli toinen ori, jolle piti vähän röyhistellä rintaa, mutta ero ponin ja Deen kanssa on kyllä suunnaton - kuten Timokin sanoi, niin poni on tuollaisissa tilanteissa kymmenen kertaa kevyempi pitää, kuin mitä Dee oli, kun piti alkaa "esiintymään".

Siitä sitten poni kuntoon ja maneesiin kävelemään ja alkuverkkailemaan. Zorro oli niiiiiiin täpinöissään. Se alkuun ravatessa nosteli ylisuuresti etujalkojaan ja tuntui, että se suorastaan leijui ensimmäiset parikymmentä metriä eteenpäin. Se tuijotteli esteitä puhisten, että "koska mennään"! :) Tällainen on pelkästään positiivista ja tavallaan olen vähän odottanutkin siltä tuollaista syttymistä, kun se alkuun oli niin tasainen ja vähän sellainen "jees man" - "kaikki käy" - "ok" -tyyppi :D

Tänään oli kuitenkin suurten esteiden ja sujuvien linjojen tai rataratsastuksen sijasta tiedossa kontrollitreeniä ensimmäisen kerran ponin kanssa pienillä kavaleteilla. On ihan pakko sanoa, että itselleni sana kontrollitreeni nuorella nostattaa vähän niskakarvoja pystyyn, kun tuntui, että Deen kanssa tuota kontrollia hiottiin ja hiottiin ja hiottiin ja hiottiin, eikä siitä koskaan tullut hyvää, vaan enemmänkin kovempi kädelle, vastustamaan jalkaa enemmän. Tiedän toki, että tätäkin osa-aluetta täytyy hioa, mutta olen muutenkin ehkä ihmisenä vähän sellainen "kovaa ja korkealta", joten olin vähän asenteella "plaah", kun Antti aloitti kertomalla treenin aiheen.

Poni kuitenkin yllätti taas täysin. Se on jotenkin niin uskomattoman tasapainoinen. Lisäksi tuntuu, että se on minulle, pienikokoiselle ratsastajalle, ylipätään paljon helpompi ratsastaa, hallita ja viedä avut läpi. Toki poni on jo aikaisemmin osoittanut kuuliaisen luonteensa, joten tehtävät tuntui tosi paljon helpommilta, mitä ne oli esimerkiksi Deen kanssa.

Aloitimme tehtävät suoralla uralla oikeassa kierroksessa. Pitkällä sivulla oli alkupäässä ja loppupäässä pienet kavaletit. En muista esteiden etäisyyttä, mutta tehtävänä oli jokatapauksessa esteiden välissä siirtää laukasta käyntiin, ottaa pari askelta käyntiä ja siirtyä siitä napakasti laukkaan. Tällainen tehtävä ei ole temppu eikä mikään vähänkään kokeneemmalla hevosella, mutta nuorelle tämä on hirveän vaikea tehtävä ja siinä pitää muistaa hellittää paine ja näin kiittää aina oikealla hetkellä, jotta nuori oppii mitä siltä halutaan. Alkuun poni tietenkin oli vähän ihmeissään, kun aloin hiljentämään ensimmäisen kavaletin jälkeen. Se ei meinannut ymmärtää, että miksi nyt siirrytään käyntiin, kun vielä edessä olisi yksi kavaletti mihin se olisi halunnut jatkaa. Tästä takaisin eteenpäin ja laukannostokin tuntui todella vaikealta. Tehtävä vaatii ratsastajalta nopeita ja selkeitä apuja ja ponilta nopeaa apuihin reagointia.
Tehtävää toistettiin muutaman kerran. Kun laukka alkoi nousemaan hyvin, piti vielä hioa, että saadaan se oikea laukka, sillä poni mielellään nosti aina uudessa nostossa vasemman laukan. Tämä taas johtui siitä, että kun annoin suoralla uralla laukka-avut oikealle ja poni vielä tässä vaiheessa etenkin oikeaan kierrokseen lähtee todella helposti kaatumaan ja kulkemaan pienenkään vinkin perässä sisään oikealle, joten jouduin aina vähän varmistelemaan hevosta vasemmalle, jotta pysytään suoralla linjalla ja näin ponin oli tietenkin luonnollisempaa nostaa se vasen laukkakin. Otettiin muutaman kerran jälkeen kouluraippa käteen, jotta pystyn tehostamaan ja selkeyttämää oikeaa pohjettani ja tämä auttoi selkeästi ja poni nosti pari kertaa todella hienosti parin raviaskeleen kautta oikean laukan viimein. Vielä kun oikeassa kierroksessa saisi esteen jälkeen ponin jatkamaan suoraan, eikä aloittamaan itsenäistä kaartamista heti sisälle, niin olisi hyvä. Näitä täytyy hioa vielä paljon!


















Tämän jälkeen lähestyttiin vasemmasta kierroksesta valkosinistä kavalettia kulmasta ulospäin ja samalla tehtävällä kavaletin jälkeen siirtyminen käyntiin, josta kaarevalla linjalla jatkettiin suoralla uralla sijaitsevalle  vihreälle kavaletille. Tämä oli huomattavasti helpompaa, kuin suoralla uralla, sillä tässä jo väistämättäkin joutuu kaartaa oikealle, jolloin oikean laukan nostaminen on luonnollisempaa ponille, kun saa ikäänkuin kääntyä askeleen pari oikealle.
Sitten tehtiin oikeasta kierroksesta kaareva linja, eli kulmasta ulos ruskealle kavaletille, jonka jälkeen siirtyminen käyntiin, kolme-neljä käyntiaskelta ja vasen laukka kääntäen kohti valkosinistä kavalettia. Poni keräsi tässä vaiheessa jo vähän kierroksia ja periaatteessa juuri sen takia se alkoi tuntui todella hyvältä, kun se tuntui niin räjähtävältä aina eteenpäin päästäessä. Vaikka laukannostoja ei tarvitsekaa tässä vaiheessa niin tarkasti katsoa, ja nuorelle annetaan nostaa laukkaa ravin kautta, mutta se mikä oli todella positiivista, että poni nosti ne loppuakohden kokoajan terävämmin ja terävämmin. Sille laukkaaminen ja laukan nostaminen on niin helppoa!

Lopuksi vielä yhdistettiin kaikki tehtävät yhdeksi, ja jätettiin käyntisiirtymiset pois, mutta edelleen tasapaintotavat pidätteet piti ottaa kohdissa, joissa aikaisemmin oli käyntiin siirrytty. Tarkoituksena oli, että poni edelleen jäisi odottamaan ratsastajaa. Tehtävä meni ihan kohtuu hyvin ja oli kiva huomata, että poni tajusi niin nopeasti koko tehtävän idean.

Alku "plaah" -tunteesta huolimatta, tehtävät pysyivät riittävän helppoina meille ja poni oli yllättävän hyvän tuntuinen ja valmennuksen jälkeen olo oli tosi hyvä ja tuntui, että tästä tehtävästä oli meille todellakin hyötyä.
Alle laitoin vielä videokoosteen valmennuksesta! :)



Seuraavat päivitykset ovatkin sitten Hollannin puolelta, joten näkemiin siihen asti! Matkan aikana Antti tyyppaa ponin, josta toivottavasti nään videota sitten jälkeen päin. Mutta nyt on mentävä pakkaamaan ja valmistautumaan, heips!