torstai 28. helmikuuta 2013

Positiivinen ihminen on vahva

Jotenkin päädyn aina pohtimaan ihmismieltä, ihmisten käytöstä ja reaktiota erilaisiin asioihin ja etenkin tapaa suhtautua kanssaihmisiinsä. Kuinka paljon esimerkiksi pahoinvointi ja tyytymättömyys kaikkeen lisääntyy vaikka periaatteessa jokaisella on kaikkea mistä voisi löytää syyn iloitsemiseen. Tuntuu, että myös nykyään oman tyytyväisyytensä ja onnellisuutensa omaan elämään esiin tuominen on sama, kuin kerjäisi muilta verta nenästä.

Joskus aina innostun mielipidekirjoituksia näpyttelemään, ja nyt tuntuu, että olen käynyt niin hyviä ja syventäviä keskusteluja muutamankin kaverin kanssa, että ajatuksia on pakko jakaa näin yleisesti.

Kuuntelen päivittäin aika paljon radiota, seuraan sivusilmällä eri uutismedioita ja iltapäivälehtiä. Luen myös paljon blogeja, olen päivittäin etenkin jo työn puolesta tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, jonka päälle vielä tämä hevosharrastus tuo oman ihmisryhmänsä, joiden kanssa jonkin tason kanssakäyminen on aika välttämätöntä. Kaikkialta huokuu se, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä.

Huomioni on se, että vaikka näin kevään kynnyksellä, kun auringon valo lisääntyy ja kaiken järjen mukaan ihmisten mielikin pitäisi kirkastua, niin sitä ilmiötä esiintyy vähemmän vuosi vuodelta.
  •  Liikenteessä saat varoa, ettei joku suutuspäissään ala ahdistelemaan tai muuten vain autoilijat käyttäytyvät muuta liikennettä kohtaan erittäin itsekkäästi ja törkeästi. Räkeitä vähälläpiti tilanteita tapahtuu lähes päivittäin... Enkä edes ole taidoiltani perinteinen nainen ratissa.
  •  Yleisillä paikoilla, kaupassa, julkisessa liikenteessä jne, ihmiset kävelevät tahalteen toisiaan päin, haluavat vaikeuttaa muiden oloa ties millä tavoilla, haukutaan kovaan ääneen sinua palvelevat henkilöt ja käydään jopa käsiksi.
  •  Talleilla hevosihmiset ovat kateellisia toistensa hevosista tai menestyksestä, ja mustamaalataan toisia sen minkä ehditään.
  •  Hiihtoladuilla tapellaan siitä kuka siellä saa hiihtää ja liikkua ja kuka ei, ja parhaimmassa tapauksessa joku osapuoli saa maistaa nyrkistä - sillähän nämäkin asiat selvitetään, eikös...
  •  Koiria vihaavat ihmiset jättävät lenkkipoluille ja pihapiireihin myrkytettyjä ansoja, ja yritetään tappaa toisten lemmikkieläimet. Ihan järkyttävää.
  •  Sotketaan ja töhritään toisten omaisuutta.
  •  Opetetaan samalla tämä kaikki käytös omille lapsille, ja haukutaan sen jälkeen opettajat, kun yrittävät pitää kuria.
 Internetistä ei varmaan tarvitse edes mainita...
 Täytyy sanoa, että SÄÄLITTÄVÄÄ ja toisaalta todella SURULLISTA!

Sen sijaan, että alkaisin päivittelemään enempää kaikkea tuota edellä mainittavaa, ajattelin kääntää tämän tekstin siihen suuntaan, että mahdollisimman moni oivaltaisi mitä positiivinen, reilu ja itseä sekä muita kunnioittava ja arvostava asenne saa aikaiseksi oman mielen kohotuksessakin, tai että mitä hienoja kokemuksia tuottaa positiivinen yhteishenki tai yhteistyö asian kuin asian kanssa.

Itsekään en ole ollut aina se positiivisuuden perikuva, mutta tällaisissa asioissa voi kehittyä ja omaa asennetta elämään voi muuttaa!
Yritän muistaa aina seuraavia asioita, kun lähdin omaa ajattelutapaani elämässä muuttamaan positiivisempaan suuntaan:
-Positiivisen palautteen tai kehun antaminen toiselle henkilölle, joka sen ansaitsee, ei ole minulta itseltäni pois millään tavalla.
-Muiden tsemppaamisesta saa myös itselleen hyvän mielen ja vielä tuhansin verroin paremman, kuin mitä vahingon ilosta tai toisen mollaamisesta koskaan voi saada!
-Nöyrä pitää olla elämässä, mutta usko omiin mahdollisuuksiin kantaa kuitenkin pitkälle, joten itsensä vähätteleminen on turhaa.
-Tästä päästään siihen, että pitää olla tyytyväinen siihen mitä on ja mitä omistaa sekä keskittyy negatiivisten asioiden sijasta positiivisiin seikkoihin - niitä takuu varmasti on lopulta enemmän kuin niitä huonoja!
-Liika itsensä vertaileminen muihin on turhaa, kun muista taitavemmista henkilöistä voisi mielummin inspiroitua :)
-Epäonnistuminen on kuitenkin aina askel kohti onnistumista.
-Hakeutuminen sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa viihtyy ja joiden kanssa koet eniten positiivisia tunteita, on kannattavaa.
-Hymyillä enemmän ja muistaa kiittää muita, kun he huomioivat sinua tai ovat kohteliaita.
-Muistaa pitää hyvistä ja reiluista ystävistä sekä läheisistä kiinni, he ovat kullan arvoisia. Eikä pidä laittaa liikaa painoarvoa sellaisille henkilöille, joiden tarkoitus on lannistaa.

Positiivisen ilmapiirin syntyyn ja kehittämiseen pystyy itse vaikuttamaan. Tämä pätee mielestäni hevostalleilla, kisapaikoilla, työpaikoilla, liikenteessä, kotona ja nettimaailmassakin.
Voin henkilökohtaisesti sanoa, että tulen hirmuisen iloiseksi, kun joku vilpittömästi haluaa kertoa, että on onnellinen puolestani tai ylipäätään jos saan positiivista palautetta tekemisistäni. Sellaisesta onnen tunteesta tekee mieli jatkaa ja laittaa se hyvä kiertämään mitä itse on saanut, ja kiittää jotain seuraavaa henkilöä tai vastaavasti olla reilu reiluille takaisin.

Jokaisella ihmisellä on näissä asioissa parannettavaa, ja jokaisella asuu sisällä se piru, joka nostaa päätään aina silloin, kun harmittaa eniten. Mutta sen harmituksen tunteen pystyy aina purkamaan muillakin keinoilla, kuin toiseen henkilöön pahan olon purkamisena.
Jotenkin tuntuu, että jostain syystä epäreilun kritiikin antaminen on todella paljon helpompaa, kuin positiivisen palautteen tai kiitoksen antaminen. Terveellä tavalla kateus on ihan ok asia, mutta jos se menee siihen, että on pakkomielteinen tarve pahoittaa toisten mieltä tai muuten vain hankaloittaa toisten elämää, niin se alkaa olemaan jo oikeasti aika sairasta.

Itselläni on ollut pidemmän aikaa tavoitteena löytää sellainen "sisäinen rauha", joka siis sisältää sen, että keskityn vain hyviin asioihin ja muistelen mielummin hetkiä, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi ja panostan elämässä asioihin, joita tykkään tehdä ja saa minut hyvälle mielelle. Tähän kuuluu myös se, että yritän antaa vähemmän huomiota kaikelle kurjalle ajatukselle, mielelle, kurjille ihmisille, kurjille sanoille. Yritän pitää terveydestäni huolta, lepään riittävästi, jotta jaksan ja syödä hyvin, sekä liikun raittiissa ulkoilmassa riittävästi. Suosittelen tällaisen asenteen muutosta muillekin, jotka ovat sen tarpeessa, se oikeasti kannattaa :)

Tähän loppuun haluan kiittää blogini muutamia lukijoita siitä, kun he kivoilla kommenteillaan ovat piristäneet päiviäni jo pidemmän aikaa! Teitä on muutamia, ja teitä ei voi olla koskaan liikaa ja olen hirmuisen kiitollinen kaikista tsempeistä kaikkeen heppatouhuilujani kohtaan. En tiedä millä konkreettisella teitä kiittäisin tai palkitsisin, mutta nyt ainakin tiedätte, että olen teidät pistänyt merkille :) Tuollaisten positiivisten tyyppien on pakko olla vahvoja persoonia, joten jatkakaa samalla asenteella. Ehkä tämä maailma ei ole aina niin paha paikka, miltä se välillä tuntuu näyttävän!


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ihana vapaapäivä :)

Tänään oli itselläni töistä vapaapäivä ja ihan mahtavalla ilmalla tätä päivää hellittiinkin! Aurinko paistoi, lämpöä riitti ja lumi sulaa kohisten. Harmi, että pakkasia on taas luvattu enemmän loppu viikoksi... Mutta kohta on maaliskuu ja sitten voikin sen jälkeen sanoa, että talvikuukaudet ovat takana päin ja kevät parhaimmillaan! :)


Lähdin tänään Zorro -ponin omistajan kanssa katselemaan poneja eräälle welsh kasvattajalle ja olikin tosi kivaa, kun sai itse olla pitkästä aikaa kameran toisella puolella ja kuvailla! Tämän kyläilyn jälkeen suunnattin vielä ratsastamaan Zorro, ja poni liikkui tänään super hyvin vaikka pohja olikin lumen sulamisen takia hiukan liukas paikoittain. Se liikkui aktiivisesti takaa selän läpi ja sain siihen heti alusta alkaen todella hyvän tuntuman. Tällaisten onnistumisten takia sitä saa aina lisämotivaatiota omaan ratsastukseen. En vain voi myöskään uskoa, että nelivuotiaaksi kääntyvä poni voi tuntua näin hyvältä satulan alla, en myöskään koskaan väsy sitä sen ratsastettavuutta ylistämään!

Alla kuvia hienoista poneista ja myös Zorron ja meidän menosta.

Tiine welsh cob -tamma nautiskelemassa aurinkoisesta päivästä

4 -vuotias welsh cob -ori

Yksi päivän lempparikuvista tunnelmaltaan :)

Welsh cob -tamma Malog Elan




4 -vuotiasta oria S.W. Red Charm on ratsastettu nyt vasta 3 viikkoa

...ja oli todella hieno liikkuja ja luonteeltaan nöyrä sekä kuuliainen :)



Sitten vuorossa Zorro -ponia



Hieno poika :)

   Poni muuten mitattiin tänään kunnollisella mittakepillä hokkeineen ja kenkineen 147cm korkeaksi, joten siitä saa sen muutaman sentin pudottaa pois saadakseen todellisen säkäkorkeuden. Eli ihan ponimittainen se on, vaikka ehdittiin jo arpoa, että mitäs jos se ei olekaan. 

Nyt ponille suoritan ennen viikonloppua hieronnan ja sunnuntaina se pääsee toivonmukaan Antille hypytettäväksi, joten etenkin sunnuntaita odotellessa. Mielenkiinnolla näen kyllä oripojan toisen ratsastajan alla, sillä katsomalla oppii myös todella paljon vinkkejä omaan ratsastukseen!

tiistai 26. helmikuuta 2013

Vastailua kysymyksiin

Kiitos kaikille kysymyksiä jättäneille aktiivisuudestanne! Lähden pitemmittä puheitta avaamaan kaikkia niitä. Toivottavasti vastaukset ovat riittävän kattavat, sillä näin rankan työpäivän ja jostain syystä erittäin huonosti nukutun yön jälkeen tuntuu väsymys painavan ja näin ollen tekstitkin, mitä näppäimistöstä tänään saan tuotettua, saattavat olla sen väsymyksen tasoisiakin... :)

Dee kesällä 2012

Miten aikoineen päädyit ostamaan varsan? Miten päätit paikan mistä varsan hankit?
Kävin vuoden aikana ennen Deen hankintaa kokeilemassa useita nuoria hevosia. Halusin itselleni hevosen, jolla päästä etenemään yhdessä ratsukkona ja halusin hevosen, jolta löytyisi riittävästi kapasiteettia tarpeisiini, sillä käytössäni ei koskaan ole ollut hevosta jonka kanssa olisin päässyt starttaamaan ja kehittymään niin paljon kuin haluaisin. Huomasin kuitenkin nopeasti, että nuoret lahjakkaat ja hyväsukuiset hevoset olivat yli budjettini.
Selailin yhä nuorempia ja nuorempia hevosia, ja yhtenä päivänä löysin itseni selailemassa myytäviä maitovarsoja. Deen kasvattajien sivuilla oli mielestäni rohkaiseva ja asiallinen kirjoitus varsanhankinnasta ja heidän sivuilleen oikeastaan alunperin päädyin mielenkiinnosta katsastamaan millaisille tammoille KWPN -oria Osmium oli käytetty, johon ihastuin todella paljon vuoden 2007 Suomen oripäivillä.
Kasvattajien kanssa tuntui heti löytyvän yhteinen sävel ja heidän tukensa varsan ostolle vahvisti tekemään sen lopullisen päätöksen. Kevättalvella 2008 olin maksanut varsamaksun vielä syntymättömästä varsasta ja toukokuun 12. päivänä syntyi kaunis tummanruunikko orivarsa.
Varsan osto ei siis ollut alunperin suunnittelmissani, mutta onneksi seurasin tässäkin asiassa sydäntäni, sillä päätös on yksi elämäni parhaista päätöksistäni :)

Dee kesällä 2008 3kk ikäisenä

Kuinka löysit tämän hollantilaisen valmentajan?
Hollantilainen valmentaja löytyi kaiken sattumuksen kautta. Olimme Deen kasvattajien kanssa jo miettineet Deen 2 -vuotiskeväällä erilaisia vaihtoehtoja tulevasta valmennuspaikasta sen jälkeen, kun olimme päättäneet ryhtyä Deen oriprojektiin eli näyttää se kolmevuotiaana KWPN -oripäivillä. Dee lähti toukokuun alussa v.2010 Hollantiin laitumelle kesäksi ja tämän paikan omistaja, jonne Dee meni laiduntamaan, osasi suositella tätä valmentajaa oriinlaittajana. Hänen meriittinsä orien laittajana on aika huikea:  useita hyväksyttyjä oreja niin este- kuin koulupuolellakin ja jalostusoreja jotka ovat sittemmin nousseet koko puoliverijalostuksen rankingien kärkipäähän saavutuksillaan ja jälkeläisnäytöillään.
Hän kasvattaa myös itse pienimuotoisesti ja kouluttaa, sekä treenaa nuoria hevosia. Hänellä on uskomaton hevossilmä ja valtavasti taitoa laittaa hevosia. Lisäksi pidän siitä, että hän pistää hevosten hyvinvoinnin aina etusijalle kaikessa. Siksi pystyin hyvillä mielin lähettää Deen uudestaan hänen hoitoonsa.

Minä ja Dee Alexin opissa helmikuun alussa 2013.


Mitkä on mielestäsi Deen parhaat ja huonoimmat puolet? Entä itsesi ratsastajana? 
Deen parhaimmat puolet on sen voitontahtoinen, eteenpäinpyrkivä, herkkä ja reaktiivinen luonne, se haluaa olla hyvä ja nauttii huomiosta! Sen parhain askellaji on selkeästi laukka, joka on suurta ja matkaavoittavaa. Tästä laukasta on hyötyä esteratsastuksessa ja sen kanssa on helppoa siinä mielessä edetä esteeltä toiselle. Dee on myös rakenteeltaan korrekti, joka on jo sen terveyden ja käyttökestävyyden kannalta erittäin oleellinen asia. Haluan myös mainita sen ketteryyden ja nopeuden hyvinä puolina, sekä sen, että Dee on aika kaunis poika katsella - pidän sen ulkonäöstä, se on juuri sellainen satuhevonen, josta pienenä vain unelmoin :)

Huonoimmat puolet ovat toisinaan noista hyvistä ne huonot puolet - sen reaktiivinen, vilkas ja herkkä luonne on myös välillä haastava. Dee on tietyssä määrin haastava ratsastaa, se tekee paljon omia ratkaisuja eikä meinaa malttaa odottaa. Luonteensa puolesta se ottaa myös kierroksia uusista tai jännittävistä asioista, jolloin sen kanssa on kyllä helisemässä jos ei osaa olla itse ajantasalla kaiken aikaa ja ennenkaikkea pysyä itse rauhallisena. Dee saattaa stressaantua myös herkästi vääränlaisista ympäristöstä, epäjohdonmukaisista käsittelijöistä tai ratsastajista.

Parhaimmat puolet ratsastajana on ehkä ehdottomasti hyvä tasapainoni ja luonnostaan hyvä lihas- ja peruskunto. Koen myös olevani tietyllä tapaa rohkea ratsastaja, en pelkää esimerkiksi tippumista. Parhaita puolia on myös se, että olen kunnianhimoinen ja halukas oppimaan paremmaksi ja paremmaksi tässä lajissa.
Olen myös aika voitontahtoinen persoonana ollut aina, oli kyseessä asia tai laji sitten mikä tahansa ja pidän sitä vain positiivisena asiana, koska se antaa minulle aina sitä motivaatiota jatkaa.

Huonoja puolia minussa on se, että aina en jaksa keskittyä riittävästi ratsastaessa. Istuntani vaatii jonkinlaista fiksausta myös, ja koen sen olevani tällä hetkellä suurin esteeni kehittymiselle. Olen välillä myös liian ankara itselleni, ja se saa minut välillä masentumaan suorastaan. Ymmärrän, että hevosten kanssa ja ratsastuksessa pitää olla kärsivällinen ja sen ajatuksen, että minulla on koko elämä aikaa opetella, yritän pitää aina mielessä. Silti välillä huomaan olevani kärsimätön ja lyömässä päätäni seinään - miksi en voi osata kaikkia asioita, eli heti kaikki mulle nyt??? 

Deen kanssa tasapainottelua keväällä 2011. Olisikohan ollut viides ratsastuskerta Deen elämässä ja vielä tuolloin saatettiin mennä kyllä ihan mihin ilman suuntaan tahansa :)

Missä opiskelet hevoshierojaksi?  
ELK Weterissä.

Mitkä ovat kolme suurinta tulevaisuuden haavettasi?  
Ykkös haave on, että saan elää onnellisena ja terveenä yhdessä Timon kanssa koko loppuelämän :)
Toinen iso haave olisi tehdä hevosharrastuksesta oikeasti ammatti, ja olla siinä vielä oikeasti hyvä - oli se sitten ratsuttaja, hieroja, nuorten hevosten kouluttaja... Hevosala on kuitenkin rankka ja vaikea ala. En kuitenkaan löydä mihinkään muuhun ammattiin yhtä paljon mielenkiintoa, kuin hevosiin ja tässä on vain yksi elämä elettävänä, joten täytyy tehdä sitä mistä tykkää eniten - ei niinkään sitä mistä saa eniten rahaa.
Kolmas haaveeni on saavuttaa Deen kanssa yhdessä jotain suurta tulevaisuuden kilpailuissa ja ennenkaikkea kehittyä yhdessä niin pitkälle, kuin yhteiset rahkeemme vain riittävät. Toivon Deelle myös pitkää ikää ja terveyttä elämään, jotta voin sitten köpötellä sillä maastolenkkejä hiljalleen (tai vähemmän hiljalleen), kun Dee on yli kaksikymppinen ja minä tuolloin yli nelikymppinen :D

Me Deen kanssa kesällä 2012

 Mitä arvostat tallipaikassa? Mitkä kriteerit ovat tallin valinnassa ehdottomia ja mistä voit joustaa?  
Arvostan tallipaikassa eniten rehellistä ja luotettavaa tallinpitäjää ja osaavaa tallihenkilökuntaa. Arvostan turvallisia puitteita hevoselle, tallia joka huolehtii heinän hyvästä laadusta ja puhtaasta/raikkaasta sekä riittävästä veden saannista. Arvostan tallinpitäjiä ja hevosten omistajia, jotka pistävät hevosen hyvinvoinnin etusijalle ja nämä asiat ovat myös ehdottomimmat kriteerini tallipaikalle.
Tallipaikassa pitää myös olla jokinlaiset treenimahdollisuudet myös talvella, eli ei haittaa vaikka ei olisi maneesia, jos on tilava ja edes heikosti valaistu kenttä, jota huolletaan päivittäin. Entistä enemmän olen myös alkanut arvostamaan hyviä maastoilumahdollisuuksia, sillä maastoilulla on yllättävän iso rooli hevosen mielenvirkeyden ylläpitämisessä ja treenaamisen monipuolisena pitämisessä.
Tarhojen on oltava mahdollisimman kuivat ja puhtaat myös sateisina vuodenaikoina. Arvostan myös tallipaikan läheisyyttä kotiini, pitkät ajomatka lähes päivittäin käyvät lopulta todella rankoiksi ja kalliiksi pidemmän päälle!
Voin joustaa tallin sosiaalitiloista aina maneesiin ja muihin hienouksiin asti, vaikka tottahan se on, että Suomen ilmastossa kaikki tällainen on kyllä ehdottoman mukava lisä :) Tärkeintä on kuitenkin se, että hevonen viihtyy ja on tyytyväinen.


Ja pinnallisemmalta puolelta: unelmavarusteesi - mitä hankkisit, jos raha ei olisi esteenä (sekä ratsulle että itsellesi)?
Dyonin nahkavarusteet ovat ehdoton lempparini laadukkaan nahkansa ja hevoselle mukavan muotoilunsa takia, ja esimerkiksi suitsia olisi monet eri malliset, jotta voi eri käyttötarkoituksiin ottaa omansa. Otsapannat olisi kristalleilla varustettuja, ja malleja, värejä ja tyylejä olisi laidasta laitaan.
Esteatulana meillä olisi uuden uusi Bruno Delgrange ja koulupenkkinä ehkä jokin Hennig, Prestige tai Childéric, ja satuloissa nyt tietenkin aina riippuu siitä mikä malli sopii millaisenkin hevosen selkään ja tietenkin omalle ahterillekin. 
Dyonin villaloimi on haaveissa, meinasin ostaa sellaisen jo Hollannista, kun oli "niin halpa", mutta sain taas mieleni muuttumaan, kun en sillä loimella nyt seuraavaan vuoteen olisi kyllä tehnyt yhtään mitään, kun kesäkin on silloin aivan ovella, kun Dee on takaisin minulla.
Satulahuopia ei voi koskaan olla liikaa, ei etenkään laadukkaita sellaisia. Ja jos olisi rahaa laittaa tällaiseen turhuuteen, niin varmaan viikkoshoppailisin muutamat erilaiset huovat vähän väliä :D
Itselleni haaveissa olisi saappaat. Suurimmat kuolauksen kohteeni ovat olleet Cavallon Milano estesaappaat, ja sellaiset kyllä meinaan hankkia - nykyiset saappaani vetävät niin viimeisiään.
Saapasmerkeistä myös De Nirot on kivat, mutta etenkin ihastuin viime reissulla kokeillessani totaalisesti Secchiari merkkisiin ratsastussaappaisiin, ne olivat aivan mielettömät jalassa ja niihin olisi saanut mittatilauksena vaikka mitä timangia ja käärmeennahkakuviota. Nahka oli taivaallisen pehmeää ja saapas vain muotoutui omaan jalkaan.



Kyllähän tätä haaveilua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta olen aika tyytyväinen silti (saappaita lukuunottamatta) varustetilanteeseen tälläkin hetkellä. Omaa vaatekerrastoa kun saa vielä taas vähän uudistettua niin kelpaa taas mennä. Uudet Pikeurin Lantana -malliset ratastushousut ostin Hollannista ja ne ovat niin ihanat päällä, ettei ikinä ole ollut vastaavia! Muutenkin olen päättänyt satsata jatkossa ratastusvarusteissa ja nahkavarusteissa laatuun useiden halpisostosten pettymysten jälkeen. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja huonoa, niin se vaan on... 

Kiitos vielä kaikille kysymysten jättäjille ja toivottavasi vastaukset väsymyksestä huolimatta kattavat sen mitä toivottiinkin! 
Huomenna tulee varmasti aika paljon kuvia poneista, sillä olemme menossa eräälle welsh -kasvattajalle katsastamaan ihanempaakin ihanempia welshejä sekä huomenna sitten vuorossa myös ponin ridailua. Toivottavasti säät ja aurinko hellivät niinkuin nyt on tehnyt parina viimeisenä päivänä :) Kevät on selkeästi ovella! 

maanantai 25. helmikuuta 2013

Zorro SA

Kuva: Pekka Pietikäinen

Zorron oripäivien katalogikuva! Jouduin pienentämään sitä tänne blogiin julkaisua varten, joten kuvan laatu pääsi siinä kärsimään.

Onneksi saatiin sunnuntaille upea auringonpaiste! Poni hohtaa ja näyttää hyvälle, joten hyvillä mielin jatketaan valmisteluja nämä viimeiset viikot.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Aurinkoisen sunnuntaipäivän estetreeniä

Poni oli tänään kyllä niin innokas, kun päästiin maneesille, ettei meinannut nahoissaan pysyä. Tänään päästiin hyppäämään 80cm rataa, ja sitten lopuksi nostettiin yhdellä suoralla estetehtävällä viimeistä okseria metriin - Zorro oli aika liekeissä! ... mutta minä en :D


Siihen nähden, että olen reväyttänyt selkäni töissä ja oikeassa olkapäässäni painiskeleva tulehdus on tuntunut viimeisen parin päivän aikana voimakkaamlta kuin koskaan, sekä eilisestä synttärijulhinnan jälkeisen olotilan saavuttelemana, kaikki meni tosi hyvin - ei suurempia virheitä, ei pahoja etäisyysvirheitä, pudotuksia eikä kieltoja. Joten olen tyytyväinen.

Tänään ponilla oli katalogikuvausseissot numero 2. Viime kerralla hämärä sää ja lumisade vähän oli esteenä sen täydellisen kuvapotretin ottamiseen, joten tämän päiväinen kirkkaalta taivaalta porottava keväisen lämmin aurinko toivat paremmat olosuhteet hyvän ja edustavan kuvan ottamiseen. Toivottavasti joku niistä onnistui! Poni oli ainakin hienon näköisessä kunnossa, kun saavuin tallille :) Sen karva on nyt ihan viimeisinä viikkoina alkanut vihdoin näyttää aika hyvältä, se kiiltää ja on jo paljon lyhyempi ja siistimpi, sekä sen kuparinen väritys on alkanut suorastaan hohtamaan! Hieno nuori mies!


Muskeli -poni :)

  

Sitten yritettiin vähän poseerata yhdessä, mutta ponponin mielestä se oli tältä päivältä ihan riittävästi poseerannut :D Mutta on se sievä ja hieno tapaus, olen ihan fiilareissa tästä eläimestä!



"Tässä sulle hymyä... mennääks jo hyppää?!"

Aloitettiin itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen yksittäisellä pystyllä verryttelyhypyt. Poni tuntui heti alusta asti todella todella vahvalta! Huomasi, että sille oli jäänyt päälle viikon maastolaukkailut, kun pidätteet meinasi mennä alkuun vähän kuuroille korville.
Hypyt sujuivat kuitenkin itsessään hyvin vaikka aina ennen ja jälkeen estettä olikin vähän erimielisyyksiä siitä kuinka lujaa mennään :) Poni alkaa olla ihan liekeissä tästä hyppytouhusta!

Sitten alettiin kasaamaan tulevaa rataa pala palalta, eli tehtävä kerrallaan. Aloitettiin kaarevalla uralla, jossa ensiksi hypättiin verryttelyssä toimiva pysty toiseen suuntaan, josta kaarevalla tiellä viisi askelta siniselle pystylle. Homma meni alkuun ihan ok, ainoastaan poni puri vähän kuolaimeen, pidätteet ei mennyt kunnolla läpi, mutta hypyt sujui ok. Ekalla kerralla jäätiin sinisestä pystystä vähän kauas, toisella kerralla tultiin taas molemmille pystyille vähän lähelle ja kolmannella kerralla vähän jotain näiden kahden väliltä. Ihan ok, oli kiva, että poni oli noin menossa, mutta se että se jäkitti hiukan vastaan pidätteitä otti pattiin. Viime intervallimaastossa olikin ensimmäinen kerta kun se ei oikein pidätteisiin meinannut vastata ja annoin asian olla, mutta nyt tuntuu että se kostautui. Olisi pitänyt olla yhtä tarkkana siellä maastossakin... Jälkeenpäin on hyvä jossitella.

Sitten otettiin yksi yksittäinen hyppy, sinivalkoiselle okserille, joka oli ihan peace of cake.
Sen jälkeen otettiin kolmen esteen suora linja, jossa ensiksi pysty - normaalit neljä askelta - pysty - odottavat kolme askelta ja okseri. Tämä suora tuotti vähän ongelmia juurikin sen kanssa, että kaarteessa oli pakko yrittää pitää laukan tempo samana, mutta aina suoristaessa ensimmäiselle pystylle poni pääsi aavistuksen aina karkaamaan alta, jolloin tämä kaikki kostautui siellä okserilla, että tultiin aina vähän juureen. Mutta ei paha siltikään. Muutaman toiston jälkeen otettiin samasta linjasta toiseen suuntaan aloitus okseri - kolme askelta - pysty ja siitä pystyltä kaartaen loivasti oikealle, josta siis viisi askelta ja okseri. Tässä sain taas olla tarkkana, kun hypättiin kulmaa kohti, etten anna ponin lähteä kaartamaan ennen aikoja vasemmalle tai lähinnä, etten itse ole jo esteen päällä vaistomaisesti kääntämässä sitä sinne vaan että keskityin vielä esteen jälkeenkin ratsastamaan pari askelta suoraan. Siinä minulle mielukuvitusharjoittelua seuraaviksi viikoiksi taas, jotta asia korjaantuisi oikeasti.

Sitten koko homma laitettiin pakettiin, eli tehtävät yhdisteltiin radaksi, joka aloitettiin okseri - pysty suoralla, josta kaartaen vasemmalle vihreälle okserille. Siitä vasemmalle lyhyen sivun kautta pitkän sivun suoralle, jossa kolmen esteen suora - pysty - pysty - okseri. Tämän jälkeen vasemmalle ja diagonaalilla yksittäinen sinivalkoinen okseri. Tämän jälkeen jatkaen oikealle ja tultiin vielä tehtävä, jota ihan ensiksi hyppäsimme, eli  pysty - pysty -kaarevalinja. Todella tekninen rata näin nuorelle ponille, mutta kuten Anttikin sanoi, ei kauhean vaikea näin lahjakkaalle tapaukselle.



Radan jälkeen annettiin ponin taas hetken hengähtää, kunnes otettiin tuo kolmen esteen suora käsittelyyn ja tarkoituksena nostaa viimeistä okseria aina metriin asti. Homma sujui todella helposti, ja poni tuntui innokkaalta! Vaikka metrin este tuntuu näin pienen ratsun selässä jo ihan kunnon kokoiselta, ei homma tuntunut silti lainkaan vaikealta. Tämä toi kyllä itsevarmuutta meille ratsukkona, ettei estekorkeudet tuota ongelmia jatkossakaan.





Kotona poni vaikutti olevan onnellisen väsynyt. Se pääsi taas tarhaan repimään loimiaan kaverinsa Miron kanssa (arggh!), syömään päiväsapuskoita ja nauttimaan vielä päivän viimeisistä auringon säteistä.







Fiilikset olivat sinällään hyvät, mutta en ollut täysin tyytyväinen omaan ratsastukseeni, joten parannettavaa jäi taas riittävästi seuraavalle kerralle. Lisäksi mun on pakko lyhentää jalustumia, hyppään ponin kanssa aivan liian pitkillä jalustimilla... Ehkä tuo videolta nähty ratsastukseni näyttää huomenna nukutun yön jälkeen paremmalta omaan silmäänkin, kun nyt tuntuu olevan sellainen itsekritiikin puuska päällä :D
Ensi viikon keskiviikkona olen menossa ponin kanssa sileällä työskentelemään, täytyy ottaa varmaan syyniin siirtymisharjoittelua, jotta saan ne pidätteet läpi ja ponin kuulolle :)

Ja muistakaahan laitella niitä kysymyksiä, vielä on aikaa laittaa huomiseen!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kysymyksiä kehiin!

Viime kysymyshetkestä onkin jo jonkin aikaa, enkä nyt oikeastaan näitä harrasta kauhean usein yleisestikään, mutta nyt kun on sopivan hiljaista kirjoitusrintamalla, ehtisin hyvin toteuttaa kysymyspostauksen vastauksineen. Aktiiviset lukijat ovat selkeästi myös lisääntyneet, joten kaikki kysymään ja minua hevosineni koskevat kysymykset ovat tervettulleita! :) Vastailen parhaani mukaan. Aikaa laittaa kysymyksiä on parisen päivää, ja ensi viikon alusta rupean purkamaan niitä ja vastailemaan!


Huomenna onkin luvassa Antin valmennus ponin kanssa, saatiin nyt kuitenkin kaikki kuljetus ja muut aikataululliset ongelmat järjestykseen, sillä pikkaisen nyt noita vetotouhuja rupesi häiritsemään se, että myytiin meidän vetoauto pois ja joudutaan nyt toistaiseksi pärjätä arjesta yhdellä autolla ylipäätään.
Ponin kanssa käytiin vetämässä kunnon "laukkaintervalli"maasto torstaina, eli otettiin perus metsässä seikkailun lisäksi kunnon laukkasuoria. Mentiin aika haipakkaa, ja poni innostui päästelemään niin lujaa kuin pienistä koivistaan vaan pääsi :D Uskomattoman kohisten sen kunto on kasvanut, sillä se oli vielä kotimatkallakin ihan energiaa täynnä ja tarjosi reippaampaa vauhtia, vaikka ihan kunnon rankka treeni saatiin aikaiseksi ja yritin sitä rauhoitella jo loppukävelyihin.

Antin treenistä tulee videoita ja kuvia, mutta nyt pidemmittä puheitta pommittakaa kunnolla niillä kysymyksillä - aikaa tosiaan on se muutama päivä! Vastaan kaikkiin (asiallisiin) kysymyksiin.
Pallo on nyt teillä lukijoilla :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Paras synttärilahja


Täytin eilen 25 -vuotta o.O huhhuh, mutta onneksi mua luullaan edelleen 16 -vuotiaaksi, otan sen kohteliaisuutena vaan :)

Sain synttärilahjaksi tulppaanikimpun ja saunamyssyn ihanalta avopuoliskoltani, ja että tuollaisesta voi vaan tulla niin onnelliseksi!

 

 Parhaimman lahjan antoi eilen kuitenkin Dee, joka hyppäsi ihka ekat KUNNON kisansa ja metrin radan sijoittuen hienosti viidenneksi. Yksi pudotus pystyltä, missä se ei vaan oikein ehtinyt nostamaan koipiaan, mutta muuten hieno rata ja varmaan sen paras rata tähän mennessä! Huomaa, että se on taas kehittynyt viime näkemästä ja se malttoi suhteellisen paljon odottaa ratsastajaakin, mikä on sille toisinaan hiukan vaikeaa :)
Alla video radasta!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Video istuntatreenistä ja ponin orikatalogi -kuva!

Sain tehtyä nyt myös luvatun koosteen siitä istunta treenistä, jonka Deen valmentaja piti meille reissussa. Säilytin äänet, jotta katsojat pysyisivät vähän edes perillä, mutta koska kamera on aika pitkällä meistä ja äänenlaatu vähän muutenkin huono, niin siinä ehkä joutuu vähän keskittymään kuullakseen kaikkea :)
Videoon laitoin mukaan epäonnistuneita hetkiä ja sitten niitä onnistuneita myös, jotta näkee jotain eroa ja parannusta, vaikka kaikenkaikkiaan koko valmennus oli kyllä itselleni varsinainen "kulttuurishokki". Alexilla on kuitenkin mielestäni todella miellyttävä tapa opettaa, eli todella tiukka, mutta kannustava muistaessaan kehua niistä ihan pienistäkin askelista, jotka menivät edes sinne päin!



Vielä tulossa viimeisimmästä valmennuksesta Hollannista video, jossa olin jo totaalisen junan alle jääny (lue: väsynyt) ja hevonenkin oli jo ehkä parhaimman terävyytensä antanut kahtena edellisenä päivänä, mutta sielläkin tuli ihan hyviäkin pätkiä vaikka ajoittain tekikin mieli alkaa itkemään, kun oli niin aloittelija -olo.

Tulevaa vuotta ajatellen, minulla on ihan älyttömät motivaatiopuuskat päällä, en malta odottaa seuraavaa reissua, en malta odottaa ponin kanssa seuraavaa valmennusta (joka toivottavasti ensi viikoksi taas päästään toteuttamaan), en malta odottaa ponin esiintymistä tositoimissa ja kaikista eniten kutkuttaa ajatus, että pääsisin vihdoin tekemään täyden kisakauden kesällä! Toivossa on hyvä elää, enkä meinaa maalata piruja seinille tässä vaiheessa :)

Reissusta paluun jälkeen on ollut ihan suunnaton kiire joka suuntaan ja kiire helpotti nyt tähän päivään vihdoin, kun 12 päivän jälkeen saan vain löhöillä ja ladata akkuja - tekee niin hyvää!
Nyt on myös tullut tehtyä aika paljon hierontakoulujuttuja, ja edelleen täytyy kiristää tahtia kaiken opettelussa, koska enää pari kuukautta loppukokeeseen. Sen jälkeen vielä on onneksi aikaa valmistella päättötyö hierottavista hevosista, joka sekin on vielä kesken sekä koulutyö koko vuoden projektihevosestani.

Projektihevoseni on ollut niin opettavainen ja mielenkiintoinen, ja olemme tämän hevosen kohdalla saaneet ihan uskomattomia tuloksia aikaan ja hevosen vointi on todella kohentunut kaiken hoidon jälkeen suunnattomasti! Tämän projektin myötä on jotenkin älynnyt, miten palkitsevaa tämä ammatti olisikaan myös myöhemmin käytännössä. Tietenkin siihen onnistuneeseen tulokseen vaaditaan yhteistyöhaluinen omistaja, jolla on intressiä kokeilla uusia asioita, haluaa kuunnella erilaisia hänelle ehdotettuja vaihtoehtoja ja halu oppia itsekin hevosestaan enemmän ja enemmän, ja ennenkaikkea halu hoitaa hevosensa kuntoon. Tämän projektin myötä on alkanut tulla myös sitä "hierontavarmuutta" siitä, että se mitä tunnen on oikein tunnettu, enkä niin kyseenalaista pahasti itseäni ja pystyn entistä varmemmin perustelemaan omia näkemyksiäni asioista olematta kuitenkaan kuuro vastanäkemyksille.
Tällainen hevoshierojan työ on oikeasti tiimityötä, johon tarvitaan omistaja, jota kiinnostaa kuulla hevosestaan sen palautteen. Tiimiin tottakai kuuluu olennaisena osana se hevonen, ja mitä avoimempi tapaus, joka kertoo selkeästi itsestään, auttaa omaa työtäni ihan hirveästi. On joskus surullista huomata, että on paljon hevosia, jotka tietyllä tapaa vaikuttavat näin nopeasti katsottuna rauhallisilta, mutta tosiasissa hevonen on vain niin sisäänpäin kääntynyt ja tavallaan "toivonsa menettänyt", ettei sitä kiinnosta enää kertoa tuntemuksiaan kauhean avoimesti vaan mielummin "möllöttävät" tuijottaen tyhjyyteen ilmekään värähtämättä - tällaiset hevoset tarvitsevat aika paljon enemmän aikaa, jotta saan niistä enemmän tietoa irti, etenkin kun hierontahistoriani ei vielä niin kattava olekaan, että voisin kokemuksella saada asioita selville nopeammin.
Vakituisia asiakkaita olisi sen työn mielekkyydenkin takia mahtavaa saada paljon, koska vain säännöllisellä pidempiaikaiselle yhteistyöllä voidaan saada tuloksia tehokkaasti aikaiseksi.

Jatkossa haluan kartuttaa myös tietotaitoani entisestään ja eniten nyt tässä viimeisen vuoden aikana mielenkiintoni on herättänyt Bemer -laite. Olen aika kriittinen kuullessani uusia asioita ja haluan rauhassa seurata, mistä tuntuu olevan ihan todistetusti hyötyä, ja ihan aluksi aikaa sitten, kun kuulin kyseisestä laitteesti, oli ensimmäinen ajatukseni, että toimiiko se muka oikeasti. Bemer on aavistuksen ollut kiistanaiheena toimivuudestaan, mutta sitä on alkanut käyttämään niin ihmiset kuin eläimetkin ihan huippu-urheilutasolla, joten ehkäpä uskaltaudun tällaiselle kurssille vielä kevään aikana hankkimaan lisätietoa? Jotain se tuntuu ainakin tekevän, sillä näin yhtä hevosta hoidettavan kyseisellä laitteella ja eläin vaipua suorastaan uneen ja rentoutui ihan täysin koko kropastaan - eläin kai ei pysty teeskentelemään?
Laite on kuitenkin niin kallis, että sen toimivuudesta ja hyödyistä haluan saada enemmän vielä kokemusta ja kuulla erilaisia mielipiteitä, lukea mahdollisia tutkimustuloksia, tulla vakuuttuneeksi laitteen toimivuudesta jne, jotta uskallan ja pystyn tällaista palvelua itse myymään.

Koulun jälkeen toivon, että saisin vakituisia hieronta-asiakkaita, joita nyt muutama jo onkin. Tämä mahdollistaisi ehkä sen, että voisin leipätyössäni tiputtaa tunteja hieman ja keskittyä entisestää hevospuolelle, johon mielenkiintoni ei tunnu hiipuvan milloinkaan. Hevosen hyvinvointi ihmisen kanssa eläessä on jotenkin niin kiehtova aihe ja siitä lisää oppiminen vaatii paljon tunteja hevosen kanssa töitä tehden! Kiitän onneani myös siitä, että heräsin opiskelemaan hevosia näin aikaisessa vaiheessa, joten tuntuu olevan koko elämä vielä edessä oppiakseen lisää ja lisää :D

Sitten vielä loppuun Zorrosta mahdollinen orikatalogikuva. Tänään omistajat olivat ottaneet siitä virallista rakennekuvaa ja vitsit, että poni oikeasti alkaa näyttää aika hyvältä! Harmi, että sää oli niin harmaa, että valoisuutta kuvasta uupuu hiukan, plus että lumiset olosuhteet ovat aika vaativat aina kuvan ottamiselle, mutta silti tosi hyvä kuva. Halusin julkaista kuvan myös täällä, vaikka Miljan blogista se löytyy myös. Aika sievä tapaus, eikös?! :)

Kuva: Pekka Pietikäinen

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Hollannin estetreenin video

Tein nyt tuollaisen tönkön koosteen, mitään säästelemättä, eli surutta laitoin sinne tuon "surullisen kuuluisan" 80cm radankin alkuun vaikka siinä hevonen viekin kuskia 1-0, itse keikun vain selässä ja muistan tuolloin miettineeni, että "Voihan v, tää eläin ei kuuntele mua yhtään"... 80cm radalla näkee myös sen, kuinka tuo hevonen lähtee vähäisestäkään pohkeesta aivan kuin luisumaan alta pois.
Eniten harmittaa katsoa nyt noista videoista se, että jännitin tuota hetkeä niin paljon, etten uskaltanut myödätä riittävästi vaan joka hypyssä jäin vähän edestä kiinni, vaikka hevonen oli lähdössä hyvään hyppyyn, jolloin hypyn kaari pääsi vähän kärsimään. Metrin rata sujui kuitenkin jo vähän hallitummin, joskaan ei meinattu löytää ykköselle yhteistä säveltä ja pariin kertaan se lähestyminen sitten otettiin uudestaan.

Pikkaisen oli nappulat hukassa, mutta en unohda siltikään sitä onnen tunnetta, kun sai pitkästä aikaa hypätä tuolla hevosella - on se vaan sellainen pikku dynamiitti! :D
Yhteisen sävelen hukassa olemisen johdosta olen menossa yksin viikon tehotreeniin takaisin Hollantiin ennen kuin Dee palaa takaisin Suomeen. En tiedä riittääkö se, mutta se on ainakin parempi kuin ei mitään. Sitä reissua sitten taas odotellessa!


tiistai 12. helmikuuta 2013

Nevalan valmennus 9. ja 10. pvä!

Viime viikonlopusta minulla ei olekaan mitään, ei sitten yhtää mitään materiaalia, joten tulee ihan vanhat ajat mieleen, kun täytyy täysillä laittaa oma runosuoni soljumaan ja elävöittää kuvat sanoiksi, kun ei ole niitä havainnollistamaan tätä tekstiä ja valmennuksen tapahtumia.

Lauantaina ajoin ihan itse(!!!) yhdistelmän Sipoosta Helsinkiin! Auto ja trailerin kokonaismassa jäi niin pieneksi, että kyseistä yhdistelmää pystyi laillisesti vetämään ilman sitä pikku e -korttiakin. Jossain vaiheessa olisi kuitenkin kiva/hyvä ajaa se e -kortti, jotta ei tarvitsisi tällaisia painoasioita niin miettiä tai aina olla muiden kuskien varassa. Myös kuorma-autokortti olisi kiva ajaa, mutta se onkin jo sen verran kallis, että ei ainakaan vähään aikaan ole kiinnostusta satsasta siihen.
Ajo sujui ihan todella hyvin, en toisaalta sitä epäillytkään, koen olevani suhteellisen varma ja tasainen, ja myös itsevarma ja ajantasalla oleva kuski liikenteessä.

Perille päästiin siis turvallisesti, joten ei kun poni kuntoon ja verryttelemään maneesiin.
Heti alusta asti Zorro tuntui todella terävältä ja innokkaalta. Alkuverryttelyissä yritin saada ravissa tahdin rauhalliseksi ja laukassa hevosen edestä riittävän ylös, kun poni herkästi jää todella alas liikkuessaan, ja se yleisesti haittaa monesti niitä hyppyjä, jos ei alusta asti nokka ole enemmän menosuuntaan, kuin kohti maata.

Aloitettiin tehtävien tekeminen ravissa maapuomeilla. Alkuun poni yritti hypätä koko puomirivistön ylitse ja singahti näinollen laukkaan. Sain ohjeeksi, taas kerran, lyhentää ohjia, jotta poni ei pääse liian pitkäksi ja saisin sen hiukan enemmän odottamaan. Kahden toiston jälkeen homma lähti jo rullaamaan, satiin ravattua puomien yli hyvässä tahdissa, ilman kiihdyttämistä tai pitkäksi valumista.

Puomien jälkeen otettiin alkuhyppyinä oikeassa kierroksessa ristikko, jossa puomeina oli ne tähtikuvioiset puomit, jotka niin kauhistuttivat ponia viimekerralla Tuomarinkylässä olleessaan vain kasassa maassa. Ajattelin jo hetken, että suostuukohan se ylittää ne ihan normaalisti, mutta sysäsin ajatukset samantein taka-alalle, ja lähestyttiin normaalisti laukassa rennosti ja yli. Ponnistuspaikkakin osui heti ensimmäisellä aivan nappiin.

Ristikko nostettiin pian pystyksi, jota korotettiinkin myös muutaman hypyn jälkeen. Kaikki lähetymiset menivät niin hyvin! Pelkäsin, että joutuisin taas totuttelemaan ponin askeleisiin Deen jälkeen, mutta osasinkin vaihtaa poninratsastamisemoodin heti päälle, josta olin tyytyväinen ja ylpeä :) Pystyin näkemään ponnistuspaikat jo pitkältä, ja kaikki hypyt olivat sujuvia. Ainoastaan todella monessa hypyssä alkuun poni tykkäsi vaihtaa esteen päällä vasempaan laukkaan, joten yritin keskittyä seuraavilla kerroilla siihen, että pidän ajatusta enemmän oikealle, muistaen kuitenkin sen, etten kaada sitä ponia sinne oikealle esteen jälkeen vaan jatkamme suoraan ;) Onnistuttiin aika hyvin tässäkin korjauksessa. Poni tuntui tasaiselta ja varmalta.

Alkuhyppyjen jälkeen aloitettiin tehtävällä, jossa otettiin äsken hyppäämämme tähtikuviollinen pysty oikeasta kierroksesta, kaarretaan lyhyen sivun kautta pitkänsivun alkuun, josta kaarto oikealle kentän poikki. Poikkihalkaisijalla sijaitsi okseri, josta oli tarkoitus jatkaa vasemmalle.
Ensimmäisellä yrittämällä en taas keskittynyt riittävästi siihen, että saan pystyllä oikean laukan säilymään, vaan keskityin niin paljon tulevaan kaarteeseen tiukkaan kääntämiseen, että poni laskeutui taas vasemassa laukassa. En ollut tässä vaiheessa riitävän nopea ottaakseni ponin kiinni raviin ja korjatakseni laukan, vaan laukankorjaus venyi aika pitkäksi yli lyhyen sivun, jolloin tulikin jo kiire lähestyä ja kääntää sujuvasti okserille toisen esteen takaa. Tässä vaiheessa poni oli jo jäänyt pohkeen taakse, ja itse liian hitaana sain ponin hämmentymään mutkan jälkeen eteeseen tupsahtanutta okseria, joten siihen tuli pysähdys. Poni muutenkin jännittää aina vähän oksereita jostain syystä, niin tällainen kuskin ajantasalta tipahtaminen ei auta asiaa.
Eikun ympäri ja uusi lähestyminen. Nyt keskityin jo paremmin kaarteeseen ja saatiin ihan hyvä hyppy, josta laskeuduttiin vasemmassa laukassa vielä alaskin, mikä nyt sinällää ei ole ihmeellistä, ainakaan vaihto oikealta vasemmalle, joka on selkeästi ponin vähän vahvempi suunta muutenkin.

Tehtävää jatkettiin lisäämällä siihen vasemalta kaartaen pitkällä tiellä pitkällä sivulla suoralle linjalle, jossa ensimmäisenä esteenä oli pysty ja siitä kuusi (ponin)laukka-askelta okserille.
Tehtävät siis pysyivät todella helppoina siihen nähden mitä olemme ponin kanssa jo suorittaneet, ja sen lisäksi tunsin oloni sen selässä todella varmaksi, poni oli terävä ja menossa, joten kaikki oli helppoa ja mukavaa - askeleet välissä sujuivat tasaisesti, lähestymiset onnistuivat kaikenaikaan hyvin, hypyt olivat siistejä. Olin tyytyväinen, ja parin toiston jälkeen Kari kysyikin jo taas, että minkäs ikäinen tämä nyt olikaan - vastasin tulee neljä - ja tähän sain vastaukseksi "bueno, todella hyvällä mallilla". No sitähän poni on ollut kyllä kokoajan ja aina vaan paranee :)



Tähän oli hyvä jättää meidän osalta, sillä ponin pitäisi jaksaa vielä seuraavana aamuna hypätä toinen päivä.
Vielä ponin ajaminen takaisin kotitallille ja itse huristaen takaisin kotiin nukkumaan, sillä aamulla taas aikainen herätys.

Sunnuntaina poni oli selkeästi vähän "latteamman" oloinen verryttelyssä, ja yritin säästellä sitä pitkiltä alkuverryttelyiltä ja ravata sekä laukata vain vähäsen ja ottaa sitten nopeasti takaisin käyntiin, jottei samallaista pattereiden loppumista tapahtuisi tänään, niinkuin viime kerralla.

Verryttelyhyppynä otettiin pieni pysty, joka sujui ihan siististi. Ei mitään ongelmia, ei hassuja hyppyjä jne, joka on jo todella paljon edistystä. Poni tuntui latteammasta vireystilasta huolimatta suuremmoisen itsevarmalta ja siltä, että se tietää justiinsa mitä se on tekemässä!
Tämän pystyn jälkeen otettiin vielä yksi hyppy yksittäiselle okserille oikeassa kierroksessa - hyppy osui nappiin.

Sitten aloitettiin taas varsinaisten tehtävien tekeminen. Tehtävä aloitettiin pystyllä, joka oli diagonaalilla kulmaan päin. Sieltä kaartaen toiselle diagonaalille punavalkoiselle okserille.
Okserin jälkeen jatkettiin pitkällä tiellä matkaa pitkälle sivulle suoralle linjalle, joka koostui pystystä (jota verryttelyssä hyppäsimme) ja samaiselle vihreälle okserille, joka kertaalleen hyppäsimme yksittäisenä.
Aloitimme ponin kanssa ensimmäisenä, ja jotenkin aloitus oli jo hiukan latte, minulla oli taas valunut ohjat liian pitkäksi ja siitä sitten ollen ponikin pitkä. Eka hyppy meni kuitenkin tyydyttävästi ilman senkummempia etäisyydenarvioimisvirheitä tai omituisia loikkia, ja jatkettiin kaarteen läpi seuraavalle punavalkoiselle okserille. Tässä kaarteessa en ollut riittävän nopea ja terävänä jalan kanssa ja tunsin kuinka viimeistään suoristaessa okserille poni tipahti aivan jalan taakse. En saanut enää jalalla ponia korjaamaan eteenpäin ja okserille tuli kielto.
Tästä uusi lähestyminen ja käytin jalan kanssa myös aika voimakkaasti maiskutusta avukseni, sillä jotenkin tulee sellainen olo, että paksujen talviratsastussaappaiden kanssa se minun jalka nyt ei vaan mene ihan 100% perille kaikissa tilanteissa. Yli mentiin ja jatkettiin siitä sitten suoralle linjalle, joka sujui ilman sen kummempia ongelmia - hyvin taisaisesti, hyvin ponnistuspaikat löytäen.

Tämän jälkeen listättiin vielä tehtävään kaksi estettä, eli suoran linjan jälkeen uusi pitkä lähestyminen diagonaalille, jossa oli vesimatto ja siitä kaarre vasemmalle ja okseri. Vesimattoa poni ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin hypännyt, joten en tiennyt kuinka se reagoisi siihen sitä lähestyttäessä, vaikka olinkin näyttänyt sille maton jo ennestään ja se ei kyllä ollut moksiskaan siitä.
Jotenkin edellisen kierroksen epäonnistuminen ja puuttellinen ratsastus sai minut taas selässä ryhdistäytymään ja laittamaan keskittymisen täysillä jokaiseen lähestymiseen, jokaiseen hyppyyn ja jokaiseen tiehen esteen jälkeen. Ykköselle tuli ihan loistava aloitus! Hyppy oli tyylipuhdas ja ponnistuspaikka osui jälleen kohdalleen. Siitä keskittyminen kaarteen läpi okserille, jossa viimekerralla vähän mogasin, ja tällä kertaa puhtaasti ja siististi yli.Tästä jatkettiin suoralle linjalle, joka meni kuin ajatus - poni tuntui niin itsevarmalta. Tästä jatkettiin sitten eniten kysymysmerkkejä herättävälle vesimatolle. Laitoin poniin aavistuksen painetta varmistellaakseni, että yli ollaan menossa. Hyppypaikka osui kohdilleen ja poni hyppäsi isolla loikalla yli ilman mitään ongelmia - SUPER! Innotuin tästä niin kauheasti, että jäin taputtaen kiittämään ponia vesimaton jälkeen aivan unohtaen, että vielä pitäisi jatkaa sille suoralla uralla sijaitsevalle viimeiselle okserille. Vauhti ehti siis vähän hiipua tämän seurauksena, ja ponikin oli jo suurimmat paukkunsa kuluttanut, joten kun viimein heräsin, että vielä pitää jatkaa sille okserille, tuntui, etät jouduin ihan yliratsastamaan viimeisen hypyn, jotta päästiin yli. Mutta tosiaan puhtaasti sekin ja olin todella tyytyväinen!



Kari kehui ponia valmiiksi ja hiukan enemmänkin, ja sekin lämmitti mieltä hirveästi. Kyllä se vaan kehittyy kaiken aikaa! Osittain siksi, että se on niin suunnattoman viisas ja cool, ettei se ota uusia asioita ongelmina, vaan useimmiten suhtautuu kaikkeen kylmän viileästi ja avoimin mielin kuunnellen nöyrästi ratsastajaansa. Aivan mahtava tapaus! Tämä on se syy, miksi sitä kannattaa lähteä viemään näytille oripäiville, näitä ei joka päivä osu kohdalle ja tällaisia pitäisi olla enemmän, etenkin kun on kyse lapsille käyttöön tarkoitetusta pelistä!

Zorro SA näkyy nyt vuoden 2013 oripäivien osallistujalistalla. Olemme aika luottavaisin mielin lähdössä sinne, etenkin kun vielä tässä on hyvää aikaa hioa asioita täysin kohdilleen. Käytännössä poni on jo nyt todella valmis tehtävien eteen.
Antti oli ratsastanut ponin sillä välin, kun olin ollut reissussa, ja poni oli saanut ylistävät kehut nimenomaan sen ratsastettavuudestaan sekä myönnytyksen, että ponin pitäisi selvittää oripäivillä tarvittavat testit ja tehtävät helposti.
Jotenkin odotan tuota reissua suunnattomasti, vaikkei menestystä ei tulisikaan, on se varmasti huiman hieno kokemus saada olla itse ensimmäistä kertaa tositoimissa, kun yleensä on ollut siellä katsomon puolella ihastelemassa :) Meillä on ponin takana niin huippukiva tiimi, että ihan pelkästään sen takia on lupa odottaa huippumahtavaa reissua!

EDIT!
Milja alkoi pitämään ponin treenipäiväkirjaa kohti oripäiviä, jonka löydät täältä. Todella kätevää ja mielenkiintoista nähdä miten ponin treenit kaikenkaikkiaan muodostuvat päivä päivältä, joten tuosta varmaan riittää mielenkiintoa muillekin nähdä kokonaisuus lyhyesti ja ytimekkäästi!

perjantai 8. helmikuuta 2013

KWPN hengstenkeuring 2

Tätä postausta olen valmistellut hirveän pitkään, sillä kuvia tuli koko kahden päivän Den Boschin reissulta lähemmäs 2000, joista piti sitten valita parhaimmat, lisätä oikeat hevosen oikeisiin kuviin jne... toivottavasti tämä antaa edes pienen kuvan siitä, minkälaista oli yhdessä maailman suurimman ratsuhevoskantakirjan päätapahtumassa!

KWPN oripäivien viimeinen päivä huipentui nuorien orien kohdalla, niin koulu kuin estepuolellakin. Oli oikeastaan super paljon mielenkiintoisempi päivä kuin mitä eilinen päiväkään oli!

 Tänään siis hyväksyttiin kolmevuotiaita oreja, ja näistä hyväksytyistä vielä palkittiin sekä este, että koulupuolelta champion orit. Myös harness hevosia, eli näitä vaunuhevosia nähtiin ja heillä myös omat palkintojenjakonsa, joita ei niin paljon seurailtu, mutta ihasteltiin kuitenkin ja ihmeteltiin, kun hollantiliaset suorastaan sekosivat näistä vaunuhevosista, niin hirveä möykkä ja rummutus katsomoista lähti, kun nämä hevoset ravasivat areenalle! :D

Esteorien champion Freeman VDL (Emmerton x Chin Chin x Ahorn)

Tänään näin sitten kaikki esteoriit kolmevuotiaista, jotka olivat päässeet viimeiselle kierrokselle. Paljon oli katsottavaa, ja paljon löytyi lemppareita. Myös Deen valmentajan orit pärjäsivät hyvin, mm. champion kehän lopullinen kolmas, kaunis ja nopea ruunikko ori Ferdino (Verdi x Fuego du Prelet x Voltaire).
Oriista löytää videon irtohypytyksineen täältä


 Ferdino (Verdi x Fuego du Prelet x Voltaire)

Ferdino (Verdi x Fuego du Prelet x Voltaire)

Ferdino (Verdi x Fuego du Prelet x Voltaire)
 
 Esteorien championiksi valittiin yksi omista suosikeistanikin, eli tumma läsipäinen 170cm säkäinen ori Freeman VDL (Emmerton x Chin Chin x Ahorn), jonka emälinjasta on tullut mm. hevoset (jotka minulle jotain sanovat) KWPN kantakirjaan hyväksytyt jalostusori Bugatti VDL (Silverstone x Indoctro x Silvano) ja GP -tason estehevonen ja jalostusori Glennridge (Wellington x Silvano x Hanassi xx).
Oriista löytää videon irtohypytyksineen täältä.

Freeman VDL (Emmerton x Chin Chin x Ahorn)

Freeman VDL (Emmerton x Chin Chin x Ahorn)  

Muita mieleenpainuvia hyväksyttyjä esteoreja olivat mm. Fibonacci (Carambole x Pythagoras x Cantus), Corjano (Cornet Obolensky x Contendro I x Ahorn Z), Farfan M (Cantos x Lux x Nimmerdor) joka myös oli champion kehässä 7 orin joukossa, Freedom (Namelus R x Mermus R x Nimmerdor), Friend Bleu Boy D (Mr. Blue x Libero H x Damiro) ja Finalist Fortuna (Quality Time x Orion Fortuna x Lands River). Ja lukuisia muitakin hienoja, mutta nämä nyt jäi vielä päivän päätteksi mieleen!

Fibonacci (Carambole x Pythagoras x Cantus)

Fibonacci (Carambole x Pythagoras x Cantus)

Corjano (Cornet Obolensky x Contendro I x Ahorn Z)

Corjano (Cornet Obolensky x Contendro I x Ahorn Z)
 
Farfan M (Cantos x Lux x Nimmerdor)

Farfan M (Cantos x Lux x Nimmerdor)

 Freedom (Namelus R x Mermus R x Nimmerdor)

Freedom (Namelus R x Mermus R x Nimmerdor)

 Friend Bleu Boy D (Mr. Blue x Libero H x Damiro)

Friend Bleu Boy D (Mr. Blue x Libero H x Damiro)

Finalist Fortuna (Quality Time x Orion Fortuna x Lands River)

Finalist Fortuna (Quality Time x Orion Fortuna x Lands River)
 
Paljon jäi oikeasti hienoja oreja hyväksynnän ulkopuolellekin, joten seula tuolla on ihan järjettömän kova. Ja kuinka paljon hevosia onkaan jäänyt rannalle jo ensimmäisellä kierroksella!

Voisin muutamalla sanalla kertoa ylipäätään tapahtumasta, hallista ja expoalueesta sekä ennen kaikkea tunnelmasta.
Eli paikanpäällä oli vapaakulku karsina-alueelle, jossa oli mm. oripäivien päätteeksi huutopkaupattavat oriit. Käytiin siellä parisen kertaa moikkaamassa Deen valmentajaa, ja katsomassa heidän oreja ja muitakin oreja lähemmin. Myös verryttelyalueet olivat kivasti aidattu ja sijoitettu niin, että niissä valmistelevia oreja pääsee ihan aidan reunalta seuraamaan.





  Katsomot olivat isot, ja hyville paikoille oli ainakin perjantai-iltana aika kova tunku, sillä mitään numeroituja omia paikkoja ei tuolla ollut. Yksi katsomo oli pelkästään VIP -katsomo.
Screenejä areenan tapahtumista oli ympäriinsä expo- ja ravintola-alueita, että vaikka ei olisi ollut katsomassa mitä siellä tapahtuu, pysyi kuitenkin hyvin kärryillä missä mennään ohjelmassa.
Expoa ja tavarkojuja odotin jotenkin todella paljon, odotin normaalia halvempia hintoja laatumerkeistä ja tavaroista, mutta tosiasiassa hinnat oli aika normaalit myös Suomen tasoon nähden, eli halvalla lähti rihkamakamaa ja ei niin laadukasta, ja laadusta sekä hyvistä merkeistä sai maksaa ihan saman verran kuin liikkeistäkin. Myöskin hintataso oli lähestulkoon sama, kuin mitä Suomessakin, mitä ihmettelin, koska olen aina saanut sellaiset kuvan kuunneltua muita suomalaisia, että ulkomailta merkkikamoja saisi jotenkin todella paljon edullisemmin.

Uusia saappaita yritin katsoa, mutta tein lopulta päätöksen, että laitan tuon rahan mielummin johonkin suomalaiseen ratsutarvikejälleenmyyjälle, kun kerran hinnoissa ei niin paljon tuota eroa tosiaan ollut. Samalla pystyn asioimaan ymmärrettävästi suomeksi ja Suomessa, mikäli saappaiden toimituksessa ilmenee jotain ongelmia tai saappaat joutuu reklamoida tai muissa kinkkisemmissä asioissa tulee jotain häikkää.

Sen lisäksi, että olin ihan aavistuksen pettynyt hintatasoon, olin myös pettynyt siihen, että expo oli yllättävänkin pieni, verraten mitä olen nähnyt muutamassa muussa kansainvälisessä tapahtumassa, vain ihan muutama koju, jossa myytiin laatutavaraa. Okei ymmärrän, että kyseessä on enemmän jalostustapahtuma, ja näistä plussat kaikista kattavista oriasemien ständeistä - niistä lähti kyllä esitteet mukaan, vaikkei olekaan tammaa mitä astuttaa saatika mitään suunnitelmia tai mahdollisuutta tätä varsahaavetta nyt tähän väliin toteuttaa. Tykkään kuitenkin seurailla jalostusmaailman tapahtumia, vaikken itse siihen muuten pääsisikään osallistumaan :)

 

Tunnelma oli koko paikanpäällä mahtava! Ihmiset ovat oikeasti niin kiinnostuineita hevosista, ja he iloitsevat yhdessä hevosien menestyksestä. Yleisössä ei säästellä hurraamista, taputtamista, jaloilla tömistämistä tai vislaamista! Lisäksi olen huomannut vuosien saatossa, että hollantilaiset ovat hyvin taitavia luomaan tunnelmaa paitsi juonnon josta me muun maalaiset emme ymmärtäneet hirveästi mitään, mutta myös erittäin hyvän musiikin avulla, eli sekä kappalevalinnat ovat aika usein just eikä melkein sekä äänen toistoon on panostettu! Tuolla ei siis todellakaan hyssytelty musiikin tai äänen kanssa, ja sanotaan näin että ero on kuin yöllä ja päivällä tunnelmaltaan kun mietin KWPN -oripäiviä tai sitten kotimaisen FWB -oripäiviä, jossa kaikki istuvat hiljaa haudan vakavina, korkeintaan kuiskuttelee vierustoverin korvaan ja taustalla soi joku viulun vingunta hiljaisella yhdestä surullisesta kajarista :D näin kärjistäen, heh heh...
Ymmärrän kyllä, että tässä KWPN organisaatiossa on pikkaisen erilaiset resurssit ja rahat liikkummassa ja toteuttamassa koko tapahtumaa, mutta olisihan se kiva saada edes ripaus samanlaista meininkiä Suomeenkin, meillä ollaan usein liian jäykkiä, vakavamielisiä ja ennen kaikkea ikävästi arvostelevan saävyisiä muita kohtaan, eikä osata tehdä yhteistyötä ilman taka-ajatuksia, purnaamista tai katkeruutta toisia kohtaan.

Lauantain pisti pätökseen Select Sale -huutokauppa, jota jäimme hetkeksi seuraamaan, ennenkuin oli pakko todeta, että energia on niin finaalissa, että pakko lähteä ajamaan hotellille nukkumaan ja lataamaan akkuja seuraavan päivän ratsastuksia varten.
Huutokaupoissa olen ollut aikaisemmin parissa, ja sillä tavalla tällainen tilaisuus on jo minulle tuttua. Joskus saattaa, että kahden ihmisen välinen taistelu jostain hevosesta nostaa hinnan ihan pilviin, kun taas välillä ihmiset tuntuvat olevan ihan horroksessa ja jokin aivan huippuyksilö myydään pilkkahintaan! Huutokaupoissa lopullinen hinta ei aina kerro sitä, onko hevonen laadullisesti kaikista huutokaupattavista hevosista paras. Esimerkiksi KWPN -jalostus- ja kouluori Westpoint (Jazz x Michelangelo x Le Mexico), joka on voittanut mm. 4vuotiaana Pavo Cup, oritestissään ollut kouluhevosten Champion ja lopulta voittanut Verdenissä nuorten hevosten maaailmanmestaruuden kouluratsastuksessa, ostettiin joskus eräästä varsahuutokaupasta n. 3 000€ hintaan.
Oli kuitenkin mielenkiintoista, kuinka hintaa lähtee muodostumaan nuorelle vasta hyväksytylle oriille. Mm. kouluhevosten Champion -kehän kakkkonen ja oma henkilökohtainen suosikkini kouluoreista ori Fecco (Johnson x Florencio x Painter's Row) myytiin kovan huutokilvan jälkeen hintaan 100 000€, eikä tämä jäänyt pienimmäksi huudoksi illan aikana... siinä oli hetken itselle käsittämistä, että jollain on oikeasti taskussa ylimääräistä tuon verran, että voi illan jälkeen todeta "oho, ostin hevosen sadallatonnilla". :D



Fecco (Johnson x Florencio x Painter's Row)

Kouluoriiden Championiksi valittiin Ampèrelainen ori Fierce-S (Ampère x Ferro x Flemmingh), jolla on kyllä mielenkiintoinen, etten sanoisi todella tiukka linjaus oriiseen Ferro. Olen aina välillä miettinyt, mitä tällainen tiukka linjaaminen ja suoraansanottuna sukusiittäminen saattaa aiheuttaa pidemmän päälle...
Mutta hienohan tämä(kin) ori oli, ja liikkui upean pehmeästi ja energisesti.



 Fierce-S (Ampère x Ferro x Flemmingh)

Ihmisiä oli paljon molempina päivinä ja tunnelma oli hyvinkin kansainvälistä, mutta sitten kuitenkin niin hollantilaista. Olisi varmaan shokki suomalaisille miehille ylipäätään tajuta se, että näin keskieuroopassa ja ulkomailla tämä hevostouhu on ylipäätään niin miespainoitteista, naiset sen sijaan kulkevat vähän niinkuin siinä mukana miestensä rinnalla. Miehet tuolla maailmalla puhuvat silmät loistaen ja yhtä innokkaasti hevosista ja niiden suvuista, kuin mitä autoista voisivat puhua.

Tällaiset vaunuhevoset saivat paljon meteliä yleisössä aikaan!

Koko orishow oli niin mielenkiintoinen, että toivottavasti pääsisin ensi vuonna uudestaan ja näkemään enemmän niitä esteorejakin! Nyt, kun on yhden kerran jo käynyt, tietää asioista paremmin eikä niin suurta osaa ajasta mene siihen kaiken ihmettelemiseen :)
Suosittelen myös muidenkin lähtevän katsomaan, jos yhtään kiinnostaa, on oikeasti antoisaa ja erittäin opettavaista, mm. juuri erilaisten sukujen ominaisuudet tulevat tällaisissa paikoissa hyvin esiin!

Videoita olisi hirveästi, joista olisikin tarkoitus tehdä vielä jossain vaihteessa koostetta. Mutta ehkä vähän myöhemmin, jos ei ole enää sen kummempaa muuta kirjoiteltavaa välttämättä. Tällä hetkellä koneeni on ihan tukossa kaikesta materiaalista, joten kaiken sen järjestämiseen tarvitaan aika paljon enemmän aikaa, kuin mitä tällä hetkellä on, kun on työ- ja koulujuttuja aika paljon, sekä ponin valmistelua oripäiviä varten.

Kirjoittamatta on vielä juttua tiistai-aamun valmennuksesta Deen kanssa, sekä huomenna ja ylihuomenna osallistun Zorro -ponin kanssa Nevalan estevalmennusviikonlopulle, joten ponimaista tekstiä on myös luvassa. Kaikenlaista muutakin jännää suunnitelmaa on lähtenyt aluille, mutta katsotaan milloin niistä uskaltaa mitään puhua :)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot