keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kevään fiilistelyä täälläkin! :)

Viime viikonlopusta minun on pitänyt kirjoittaa samantein, mutta aina se on vaan jäänyt. Ehkä vain siksi, että kuvasatoa Zorro -ponin ratsastuksista on niin paljon, että niiden kuvien käsittelyyn ja valikointiin on mennyt ihan hirveästi aikaa, enkä sen jälkeen ole enää löytänyt energiaa lähteä vielä kirjoittelemaan blogiin! Poni on kulkenut kuitenkin ihan super hienosti ja päästiin vähän loikkimaan pikkuesteitäkin, joten pakko näitä hetkiä on myös rustata ylös muistiinkin :)

Tällaisessa vireessä tämä 4 -vuotiaaksi kääntyvä poniori! Tuon ponin ratsastaminen on vain yhtä nautintoa! :)

Säät on olleet mitä mahtavimmat varmaan suurimmassa osassa Suomea ja viime viikon sateet laittoivat vauhtia lumen pois sulamiselle, joten viikonlopun ratsastuksissa saatiin ponin kanssa nauttia kuivasta kentästä auringon paisteen kera :) Meillä on ollut myös Zorron omistajien kotona tarhan siivous talkoot, mikä on, uskokaa tai älkää, ihan hauskaa ja rentouttavaa puuhaa, kun tehdään porukalla. Puhdasta jälkeä syntyi yllättävän nopeasti ja aika kului sitäkin nopeammin hyvässä seurassa! :)

Viime viikonloppuna alkoi myös lämpöisen auringonpaisteen voimalla puskemaan kevään merkkejä esille, ihan huippua! Kyllä se kesä sieltä vaan tulee toivottavasti.








Lauantaina kävimme ponin kanssa maastoilemassa. Meidän maastoseurana oli Miro ja Anni. Ihan hirveästi emme uskaltaneet alkuun ravailla tai laukata metsäteillä, kun roudan ansiosta tiehen on muokkaantunut salakavalia kuoppia, joita ei päälle päin näe, kuin vasta siinä vaiheessa, kun maa lähtee jalkojen alta pois. Tosi pahoja routavaurioita siis oli melkein koko matkalta, mutta sitten se laukkasuora, jossa olemme ponin kanssa aikaisemminkin kiitäneet talvella, oli tosi hyvässä kunnossa, lukuunottamatta puroa, joka oli tulvinut yli äyräiden ja virtasi tien ylitse. Poni oli aika rohkea, ja ylitti veden hienosti, vaikka vähän ehkä jännittikin. Tultiin myös tämä purokohta toisesta suunnasta ravilla ylitse, ja poni tuntui tykkäävään siinä vedellä läträämisestä :)
Tällä suoralla otimme sitten yhdet ravit ja laukat. Poni oli pirtsakkaalla tuulella, mutta tällä kertaa pysyi nahoissaan, eikä viime viikon tapaan pukitellut jänöjussin lailla eteenpäin.
Ai että sitä odottelee kesää, kun tiet alkaa olemaan hyvässä kunnossa ja voi lähteä samoilemaan pidemmällekin kenties? 


Maastomopot :)

 Tallilla otimme vielä ravit ja laukat "kentällä" ja se oli siinä. Poni tuntui hirmu kivalta ratsastaa, se oli kuulolla ja energinen. Alla kuvia näistä sileäntyöskentelyistä:










 
Kevättä rinnassa tälläkin kaverilla :) 

Sunnuntaina innostuttiin kokoamaan parit pienet itsetekoiset esteet. Toiseen esteistä laiteetiin pelokkeeksi alle sinistä pressua "vesimatoksi". Poni oli todella todella virkeällä tuulella, kun se tajusi, että pääsee loikkimaan. Se ei meinannut millään pysyä nauhoissaan.

Herra koira Veeti pääsi myös nautiskelemaan keväästä tallille. Ekan tunnin se juoksi täysiä pitkin tannerta, varasteli hevosten suojia, kieriskeli hevosenpaskassa ja teki kaikkea muuta jäynää. Kun se vähän rauhoittui hepulistaan kokeiltiin, kuinka se toimisi hevosen kanssa samaan aikaan ja totteleeko se lainkaan, kun käskee ratsailta sitä. (Tätä on joskus kokeiltu, kun se oli n. vuoden ikäinen, ja siitä ei silloin tullut yhtään mitään, kun koira vaan juoksi jalkoihin ja yritti ottaa hevosten häntiä kiinni jne...) Yllätykseksi täytyy sanoa, Veeti käyttäytyi ponin seurassa todella esimerkillisesti ja alkukäyntien ajan se vain seurasi meidän perässä pitkin kenttää. Ravin nostaessa se vähän meinasi saada hepulin, mutta yhdellä kiellolla tajusi, että tässä ei nyt sovi mennä haukkumaan jalkoihin vaan jatkaa perässä seuraamista. :D Siellä me tehtiin ympyröitä ja vaihdettiin suuntaa kuin "possujunassa" konsanaan, hehheh :)










Onneksi poni on niin viisas, että se ei korvaansa loksauttanut vaikka Veeti etenkin siinä ravien alussa vähän riehuikin ympärillä! Kyllä Vempulasta vielä hyvä tallikoira saadaan tehtyä, vaikka tämä "koulutus" onkin kestänyt jo kohta 6 vuotta :D Täytyy nyt myöntää, että Veetissä on näin iän karttuessa alkanut löytymään paljon enemmän viisaita piirteitä, vaikka yleisesti se onkin vähän häslä ja adhd.

Veeti myös testasi meidän kotitekoiset esteet ennen, kuin alettiin hevosten kanssa niitä loikkimaan - tässä pari tyylinäytettä herra koiralta, kuina niitä esteitä oikein pitää ylittää!

Liito-orava ;D



Kieli keskellä suuta ja kunnolla varman päälle
 
Tässä vaiheessa, kun oltiin saatu tuo koiruus väsytettyä ja vietyä rauhoittumaan, pääsin enemmän taas työskentelemään ponin kanssa.

Pakko kertoa huomioni nyt sen jälkeen, kun olen alkanut säännöllisesti liikkumaan (lenkkeilemään, lihastreenejä salilla tekemään ja muissa ryhmäliikunta aktiviteeteissa, kuten spinningissä, powerissa, pallojumpissa jne.) sekä muistanut venytellä hyvin aina kaiken treenin päätteeksi, että kropan hallinta on jo näin lyhyessä ajassa parantunut hevosen selässäkin ihan valovuoden verran eteenpäin! Miljakin kysyi jo, että mitä mun istunnalle on tapahtunut, kun seurasi meidän alkuverryttelyjä. En keksi muuta syytä tälle, kuin sen, että muulla oheisliikunnalla olen saanut jo pelkästään liikkuvuutta jäykkään kroppaani, ja venyttelyiden ansiosta pystyn taipumaan asentoihin, joihin aikaisemmin en ole pystynyt. Niska- ja hartijakivutkin ovat selkeästi pienentyneet! Hevosen selässä istumisen helppouden tajusi viime viikonloppuna tosissaan ja kyllähän se varmaan näkyi siinäkin, että se ponikin liikahti ihan toiseen malliin, kun istunta on vakaampi ja pystyy säilyttämään vakaan tuntumaan ja jalan paikoillaan ilman, että tarvitsee väkisin niitä raajoja siihen asentoon vääntää (ja sitä kautta ylimääräisesti jännittämään koko kehoa). Olen todella tyytyväinen jo nyt siihen, mitä liikkuminen ja johdonmukainen itsensä treenaaminen voi saada jopa vain kolmessa viikossa aikaiseksi! Yhtään vähättelemättä myöskään sitä, että oma olo muutenkin on liikunnan määrän lisääntyäessä ollut paljon virkeämpi ja freshimpi!


 








Alkuverrytelyjen jälkeen alettiin sitten loikkimaan. Poni oli niin täpinöissään, että sudittiin kyllä kaikki kurvit suoriksi :D Mutta yllättävän kivasti se silti kuuntelee ratsastajaa ennen estettä, vaikka innoissaan onkin, eikä vain säntää päin esteitä kuuntelematta pidätteitä. Aika vähänhän tuossa kotona mahtuu hypätä, mutta oli hirmuisen mieltä virkistävää kaikille osapuolille hellittää vähän nutturaa, ja vain pitää hauskaa :)







Varsinaisia hyppytreenejä me ei ehditä aloittaa nyt enää ennen, kuin lähden Hollantiin, mutta palattuani sieltä aloitetaan taas reenailua enemmän. Ihan hyvässä vireessä poni tuntuu olevan kuukauden hyppytauon jälkeenkin! Sekä poni, että minä nautittiin viikonlopusta täysin siemauksin! :)

Onnellinen ratsastaja ja hurmuriponi! 
 
Viikonlopun kruunasi mansikat ja lasillinen kuplivaa avopuoliskon kanssa



SEKÄ

Deen sijoittuminen jälleen neljänneksi puhtaalla radalla ja sen ensimmäisissä nurmella käydyissä kisoissa!!!


Nyt sitten alan pakkailemaan laukkua Hollanninreissua varten. Mua jännittää ihan hirveästi, kun en ole koskaan ollut missään reissussa yksin (lukuunottamatta parin vuoden takaista Hollannin reissua, kun matkasin ystäväni luo sinne, mutta jollain tapaa koen tämän tilanteen aivan erilaiseksi, kun en tapaa siellä ketään suomalaisia ja asun valmentajan luona tuon reilun viikon ajan.) Deen kanssa minun on tarkoitus startata parissa kisoissa siellä ja valmentautua, jotta oltaisiin yhdessä ratsukkona hyvässä vireessä, kun se palaa parin viikon päästä takaisin Suomeen! Kylläpä se aika nopeasti hujahti!
Voi olla, etten blogia pääse päivittelemään reissun aikana lainkaan, mutta sen jälkeen sitten laitellaan kuulumisia :)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot