sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kuvia Salosta, kiitos Veera!

Sain hienoja kuvia Salosta muistoksi ja nyt, kun hevonenkin on kotona ja nopeasti saatu tilanne näin hyvään jamaan, uskallan näistä kuvista ja muistoista myös iloita sekä jakaa ne!








Tänään oltiin tosiaan myös Zorron kanssa Savijärvellä seurakisoissa, joissa tehtiin kahdesta radasta tuplanollat, joten erinomaisesti sujui se reissu! Zorrosta ja meistä tulee myöhemmin myös kuvia, sillä ponin hovikuvaaja oli paikalla superkameransa kanssa ikuistamassa :)

Pikku potilas kotona

Tänään haettiin herra hepolainen kotiin. Se oli virkeä ja iloisen tuulinen, niinkuin normaalistikin. Se sai pienen annoksen heinää ja sai oleskella loppu päivän tarhassa. Itse seurailin sen tekemisiä tarhassa reilun tunnin ajan, samalla siivoten tarhaa. Nyt vähän aikaa sitten sain tallilta viestiä, että Dee syö suurella ruokahalulla iltaheiniään ja vaikuttaa edelleen pirteältä itseltään :)















lauantai 29. kesäkuuta 2013

Elämän reunalla

Jotkut varmaan jo huomasivatkin, että meitä ei näkynyt tämän päiväisessä Salon startissa...

Saavuimme tallille tänä aamuna joskus ennen puolta seitsämää ja tallissa odotteli pirteä hevonen vaatien ruokaa heti nenän eteen. Ennen auton pakkailua annoin Deelle ison kasan heinää ja lucerne mixiä, kuten se saa joka aamu.
Lähdin pakkailemaan autoa, kaikki oli valmista, varusteet vimpan päälle puhdistettuna, trailerissa heinäverkko valmiina ja kun saatiin traikku kiinni autoon ja lastaussilta avattua, palasin talliin katsomaan tilanteen, missä vaiheessa hevonen oli aamupalansa kanssa.

Karsinalle saavuttua heräsi heti epäilys, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Dee seisoi keskellä karsinaa, eikä enää syönyt. Sitten se meni makuulle, nousi ja meni uudelleen makuulle. Kyllä omassakin vatsassa kirpaisi kovaa. Tajusin, että Deelle on iskenyt ähky.
Pakotin hevosen samantein ylös seisomaan ja lähdin ulos taluttamaan ja ilmoittamaan matkaseuralleni, että Dee on kipeä, starttimme on peruttava.

Deetä oli pidettävä kokoajan liikkeessä, koska se halusi vauhdistakin painua makuulle, joten juoksutusraipan kanssa sitä pakotettiin jatkamaan kävelyä.
Puolitoista tuntia yritettiin saada eläinlääkäreitä kiinni. Oma eläinlääkärimme oli lomalla ja nukkumassa, eikä kuullut puhelinta. Viikistä neuvoivat vain jatkamaan sitkeästi soittelemista, että saisi eläinlääkärin paikalle katsomaan tilanteen ennekuin voi lähteä klinikalle, soitettiin ja jätettiin alueen päivystävälle eläinlääkärille hätäviestiä, josta ei kyllä tähänkään iltaan mennessä koskaan kukaan ottanut takaisin päin yhteyttä (?!)...
Kävelytyksen aikana Dee kakkasi neljät kakat kuitenkin, ja vaikutti aina muutaman minuutin paremmalta, kunnes mahan kouristukset alkoivat uudelleen.

Vihdoin oma eläinlääkärimme soitti takaisin ja tuli siltä sekunnilta tallille. Deelle annettiin suoraan suoneen kipulääkettä ja se letkutettiin, sekä sen peräsuolesta tarkastettiin vähän tilannetta. Suolessa oli kaasua ja myös viitteitä siitä, että paksusuoli on tästä syystä kiertynyt väärään asentoon.
Eläinlääkäri soitti Viikkiin kertoakseen, että lähettäisi meidät matkaan sinne päivystykseen samantein.
Sitten ei muutakuin hevonen traileriin, varmistus siitä, että se nyt kipulääkkeen voimin pysyy siellä pystyssä ja matkaan.



 Viikissä Dee ultrattiin, ja todettiin, että paksusuoli on siirtynyt pernan ja munuaisten väliin. Hevonen letkutettiin uudelleen ja sille asetettu kanyyli lääkkeiden antoa ja nesteytystä varten.
Dee sai mm. sellaista lääkettä, joka pistää pernan supistumaan, jotta paksusuoli mahtuisi itsenäisesti muljahtamaan takaisin paikoilleen.
Dee ei pitänyt yhtään piikityksestä (niinkuin ei koskaan) ja pisti aika paljon hanttiin, mutta kaikki toimenpiteet saatiin lopulta tehtyä ja lääkityksen jälkeen saatiin ohjeeksi juoksuttaa hevosta liinan päässä n. 15 minuuttia, jotta paksusuoli liikkeen ansiosta pääsisi mahdollisesti takaisin paikoilleen.
Puhuttiin myös, että jos tämä ja lääkehoito ei auta, kutsuisi leikkauspöytä.



Yhden aikaan jätimme jo vähän pirteämmän pikku-hevosen klinikalle omaan karsinaan tiputukseen ja lähdimme itse kotiin nukkumaan. Olin jotenkin aivan loppu ja uuvuksissa.

Dee juoksutuksen jälkeen jo silminnähden pirteämmän oloisena.


Viiden aikoihin kävimme katsomassa Deetä. Se oli jo normaali iloinen itsensä ja vähän ehkä tylsistynyt, kun ei ole saanut mitään ruokaa ja tyhjässä karsinassa ei ollut muutakuin tippaletku, joka oli kiinni kanyylissa. Saatiin lupa käyttää sitä kävelyllä ja käveltiinkin sen kanssa reilusti yli puoli tuntia ainakin. Dee oli pirteä, käveli reippaita askelia.
Olin todella huojentunut tässä vaiheessa, kun kaikki näytti jo paremmalta.

Alkuillasta uskalsi jo vähän hymyillä. Maailman tärkein hevonen minulle!

Ulkoilemassa :)


Kaksi rakasta :)


Illalla saimme vielä eläinlääkäriltä puhelun, että hän oli tutkinut Deen uudelleen, ja paksusuoli oli toivotulla tavalla siirtynyt takaisin paikoilleen ja hevonen voi hyvin nyt!
Dee jäi vielä yöksi tarkkailuun. Sille aloitettiin varovaisesti syöttämään heinää, ja sitä seurataan kaiken aikaa, ettei kipuilut ala uudestaan. Aamulla tehdään uusi tarkastus tilanteesta, ja jos kaikki näyttää hyvältä, niin taisimme selvitä säikähdyksellä ja saamme hakea hevosen takaisin kotiin. Ihanaa!

Vaikka nyt kaikki näyttää jo hyvältä, olen silti jotenkin aivan poissa tolalta. Pelkään edelleen pahinta, enkä pysty rentoutumaan. Pelkään, että menetän Deen. Hevosen, joka on ollut viime vuosina yksi suurimmista asioista, jonka voimalla olen itse jaksanut eteenpäin. Itkettää ja pelottaa. Oma vatsa on aivan sekaisin, pyörryttää ja heikottaa. En enää ymmärrä, kuinka paljon paskaa voi elämä lapata yhden ihmisen päälle.

Huomenna toivottavasti kuitenkin saadaan hevonen kotiin. Huomenna myös starttaan Zorro -ponin kanssa Savijärvellä, mikäli tilanne on edelleen hyvä, joten hetkeksi ajatukset saa kanavoitua johonkin muuhun. 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Salo day1

Noniin, meillä meni kyllä kaikkiin viime päiväisten ongelmiin tänään Salon ensimmäinen päivä ja meidän ensimmäinen raicing startti todella kivasti! Ja tämähän oli samalla oma ensimmäinen kansallinen startti myöskin :)

Me ei siis jääty yöpymään Saloon, vaan vielä kohtuullisen ajomatkantakia todettiin, että sekä hevoselle, että meille mukava, että voidaan tulla viettämään loppu päivä kotona ja nukkua yö hyvin omissa pehkuissa. Siinä pääsee oma mieli lepäämään paremmin ja hevonenkin rentoutumaan, kun saa loppu päivän vielä tarhailla ulkona jne.



Meillä tuli tänään sittenkin vähän kiire verryttelyn kanssa, kun luulin olevani ajoissa ja olin suunnitellut verryttelyä vähän pidemmän kaavan mukaan juurikin sen takia, että kunnolla olen ratsastanut hevosen viimeksi maanantaina... 
Noh, jotenkin se aika meni hirveän nopeasti ja huomasin, että olin verryttelyalueella ravailemassa n. 15-10min vaille luokan alkua, ja olimme lähtövuorossa numerolla seitsämän. Meinasi pieni paniikki iskeä, kun tajusin, että minun pitää vielä kävellä rata ja saada riittävästi hyppyjä alle ja hevonen oli niin paineissaan, että olisi voinut räjähtää tuhannen sirpaileiksi, mutta jostain kumman syystä sain pidettyä ajatukset suhteellisen koossa.

Verryttelyssä en oikein saanut minkäänlaista järkeä, sillä kukaan verryttelyssä seisoneista useasta ihmisestä ei ensimmäiseen kymmeen minuuttiin pyynnöistäni huolimatta voinut hetkeksi laskea meille alkuun esteitä aavistuksen alas päin, ettei tarvitse heti lähteä hyppäämään 90 sentistä ylöspäin ja kun minulla ei ollut omaa apua puomien laskemiseen, joten jouduin sitten tulemaan vähän kaikkea estettä mitä oli tarjolla, vaikka normaalisti aloitan verryttelyn aina niin, että saisin yhden ensimmäisen hypyn ristikolle tai mini pystylle, josta sitten voi lähteä nostamaan pystyä, ja siirtyä hyvillä mielun hyppäämään okseria aina 70cm ylös päin. Noh, tästä huolimatta Dee hyppäsi ihan hyvällä asenteella, ja oikeastaan kaikki hypyt verryttelyssä osui aika hyvin, vaikka pidätteet eivät enää esteen jälkeen kyllä hetkeen menneet kuuleviin korviinkaan.

Tiesin odottaa, että hevonen on todella räjähtävä radalla ja sitähän se oli myös. Rennosta menosta ei kyllä ollut tietoakaan, kun Dee vaan puski esteille, mutta ensimmäiset kolme estettä meni vielä ihan sujuvasti. Esteen numero 3 päällä kuitenkin tapahtui taas jotain ja menetin oikeasta ohjasta tuntuman, ja Dee näki tässä tilaisuudekseen lähteä ampumaan eteenpäin. En saanut hevosta riittävän ajoissa takaisin päin ennen sarjan a -osaa, joka oli suht isohko okseri. Okserille tultiin juureen, ja vaikka hevonen aika hienosti yritti siitä vielä nousta, se ei riittänyt ehtiä nostamaan koipia, kun vauhtiakin oli jo vähän liikaa ja tästä tuli ensimmäinen pudotuksemme. Kahden laukka-askeleen sarjaväli oli meille aika sopiva, ja b -osa meni ongelmitta. Este numero 5 oli massiivinen valkea okseri pienemmän katsomon vieressä, jonka ajattelin etukäteen olevan radan ainoa kohta, jossa Dee saattaisi vähän katsoa, mutta se menikin yllättävän hyvin, josta meidän kohdalla aika sujuva neljä laukkaa suoralla linjalla pystylle. Pystyn jälkeen hevonen taas vetäisi kierroksia jostain syystä, ja koko kaarteen ajan pidätteet olivat ihan turha juttu - tästä syystä radan toiseksi viimeisellä esteellä, yksittäiseltä okserilta puomi, jonka jälkeen vielä kaareva linja vasemmalle pystylle, jonka alla vesimatto.

Tyytyväinen ratsukko suorituksen jälkeen :)




Eli meidän ensimmäisestä raicing -startista ja itseni ensimmäisestä kansallisesta startista yhteensä 8vp. Rata oli ihan mukavan oloinen, ja helppo, joten meillä olisi ollut kyllä ihan täydet mahdollisuudet tehdä se siisti nolla, mutta hevonen oli aivan liian energinen eilisen ratsastuksen pois jäämisen vuoksi ja tästä syystä ei jaksanut keskittyä, joten tähän suoritukseen näillä eväillä olin ja olen enemmän kuin tyytyväinen! :)
Myöskään 110cm ei tuntunut lainkaan liian isolta tai haastavalta, joten senkin vuoksi huomiselle lähdetään kyllä hyvällä fiiliksellä! Olen ylpeä hevosestani ja jonkun verran itsestänikin, vaikka monien taitavien ratsastajien seassa sitä kokee kyllä vahvasti sen, kuinka paljon sitä olisikaan opittavaa ratsastajana... Myös valmentajaa oli aavistuksen ikävä verkassa, mutta näillä mennään mitä ollaan saatu ja sillä siisti.
Huomenna keskitytään tosissaan uuteen suoritukseen, ja toivottavasti saadaan vähän laukkaa lyhyemmäksi ja hevosta enemmän kuulolle. Nyt se on ainakin tänään enimmät energiat saanut purettua. Hieno Dee :)

torstai 27. kesäkuuta 2013

Meinasi näyttää siltä, että meidän kisat jää väliin, mutta...

Nyt onneksi jo hevonen pestynä, ja kamat putsattuna ja odottavat vain huomisaamulla pakkaamista! Huh...

Kohtalo yrittää todenteolla estää meitä starttaamasta tuota raicingiä, kun aina tulee jotain mutkia matkaan.
Dee oli eilis-iltana riehunut tarhassa, polkenut vähän oikean etujalan kannoille ja näin ollen polkenut kenkääkin vähän irti, jonka huomasin vasta tänään päivällä, kun kiipesin hevosen selkään tehdäkseni kunnon alustavan treenin ennen kisoja. Alkuraveja nostaessani kuulin iloista kilinää oikean jalan osuessa maahan... se niistä treeneistä siis sitten.
Eikun soittoa omalle kengittäjällemme, jolla kuitenkin oli epävarma tilanne pääseekö lyömään kenkää uudelleen kiinni. Illalla puoli kahdeksan aikaan varmistui, että kengittäjä ei pääse paikalle ja kauhealla paniikilla miettimää mistä nyt näin illalla vielä saan jonkun sen lyömään - olisin lyönyt sen itse jos olisi ollut välineet...

Onneksi Deen emän omistajat pelastivat tilanteen (kiitos tuhannesti siitä!) ja hevonenkin sai pikaisen liinassa juoksutuksen (saa nähdä millainen aikapommi se on huomenna, kun ennen tätä päivää sillä on alla kaksi vapaapäivää), sitten shampoopesulle ja karsinaan lepäämään - kenkä tiukasti kiinni jalassa. :)

Nyt öitä ja huomenna aamulla aikaisin liikkeelle!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannus ja Este-Jussi

Lyhyen napakat selostukset koko viikonlopusta Deen treenien ja kisojen osalta.

Meidän juhannuspotretti tältä vuodelta :)

Keskiviikkona ja torstaina Dee sai vapaata, kävin sitä kävelyttämässä ja sai se tosiaan ne uudet kengätkin jalkaan, mutta muuten se sai vain olla ja syödä. Mietin pitkään tulevaa strategiaa ennen sunnuntain kisoja, että millä kaavalla nyt niitä kohti liikutetaan, koska viime tiistaisen väsymisen jälkeen halusin todella, että sillä olisi sunnnuntaina sitten riittävästi energiaa suorittaa kaksi luokkaa ja suuresta osallistujamäärästä päättelin, että päivästäkin tulisi aika pitkä.

Perjantai-aamuna - juhannusaattona - Dee pääsi Miljan alle työstettäväksi. Tänään oli taas selkeää parannusta edeltävään kertaan, eli nappulat ja yhteistyö alkavat ilahduttavan nopeasti heiltä sujumaan. Dee oli perjantaina kuitenkin vähän sen näköinen, että se oli edelleen vähän hidas pohkeelle, siis toisinsanoen HYVIN VÄHÄN, mutta tämän hevosen huomioon ottaen kuitenkin sillä tavalla merkittävän verran, että ajattelin lauantaina sitten tehdä lyhyen liikutuksen ilman satulaa.
Miljan kanssa Dee kuitenkin vetristyttyään liikkui todella kivasti ja saivat aikaiseksi tehtyä edes jonkinlaisia laukka-ravi siirtymisiä, jossa hevonen ei nouse ylös vaan ikäänkuin tipahtaa laukasta raville. Edistystä tämäkin! Miljan avopuoliso oli ottamassa tällä kertaa kuvia ratsukosta ja tässä alla muutama lempparini, vaikka niistä kaikista oli aika hanakala valita, kun hevonen näytti joka kuvassa tosi kivalta :)







Kaunis poika :)
  
Lauantaina sitten kevyt treeni ilman satulaa. Olen hurahtanut tähän ilman satulaa menoon Deen kanssa, koska pääsen vaikuttamaan hevoseen paremmin, kuin olen niin lähellä sitä. Deekään ei ole enää yhtään ihmeissään selässä keikkuvasta mammastaan, vaikka se satula ei siinä välissä olekaan. :) Ainoa miinuspuoli siinä on, että tosiaan niissä takaspäin siirtymisissä Dee nousee edestä ja vetää aina ohjaa pois kädestä, jolloin itse lennän sieltä selästä helposti aina kaulalle. Muutaman kerran kaulalle tosiaan lennettyä, oli pakko jatkaa näiden siirtymisien hinkkaamista. Nämä on jotenkin sellainen asia, että en kiinnittänyt niihin riittävästi huomiota Deen alkukoulutuksessa, vaan keskityin enemmän siihen, että mennään suoraan reippaasti eteenpäin. Olin ajatellut, että kyllä ne siirtymiset ja pidätteisiin vastaamiset sieltä ajan kanssa tulevat, mutta ei, nyt niihin on kiinnitettävä huomiota ja niitä on lähdettävä työstämään.. Täytyy myös varata aika raspaukselle ihan varmuuden vuoksi, ettei suusta löydy mitään sellaista, mikä saa Deen usein niin vastahankaiseksi.
Käynnissä pysähdykset sujuivat jo ihan kivasti ja kevyesti, ravista käyntiin siirtymiset oli ajoittain ihan ok, mutta laukasta raviin siirtymiset täyttä tuskaa. Muuten hevonen liikkuin kivasti ja tyytyväisen oloisena.





Käynnistä tehtiin tosi hienoja pysähdyksiä ja Dee pysyi kevyenä loppuun asti




Saatettiin vähän kastua tuona(kin) päivänä





Deen tyyli lähettää juhannusterveiset kaikille ihailijoilleen :D

Silmän tilaa on kyselty paljon ja nyt muistin myös siitä ottaa kuvan. Tältä se näytti nyt lauantaina ja päivä päivältä se on taas parempaan suuntaan mennyt, vaikka välillä kuumimpien helteiden aikaan silmän parantuminen selkeästi hidastuu hieman. Silmässä ei kuitenkaan enää muuta "vikaa" ole, kuin tuo väistyvä harmaus reunoissa eli silmä ei oireile mitenkään muuten ja hevonen näkee sillä normaalisti.

Deen silmä 22.06.2013

Lauantai-iltana kävin vielä hevosen pesemässä seuraavaa päivää varten ja sunnuntai-aamuna putsasin vielä kamat pikaisesti, pakattiin auto ja hevonen kytiin, ja eikun matkaan.
Normaalisti en jännitä kisoja ihan kauheasti, mutta nyt kyllä jännitin, sillä mielessä painoi huonommin menneet tiistain hyppytreenit, hevosen kunto ja halu hypätä sekä tuleva pitkä päivä. Totesin myös, että en tiedä yhtään, kuinka pitkän verryttelyn Deen kanssa teen, sillä jos se on väsy, niin sitä on turha muutamaa hyppyä enempää vääntää, mutta jos se sattuukin olimaan samanlainen aikapommi mitä se yleisesti ottaen on, niin pidempi verryttely ekaan luokkaan on ainut oikea vaihtoehto päästä radalla edes vähän vaikuttamaan kiihtyneeseen eläimeen.

Lyhyt matka sujui hyvin ja kisapaikalle saapuessa Dee seisoi rauhassa trailerissa mutustellen heiniään, mutta selkeästi tietoisena mihin ollaan tultu - vihdoin kisoihin! :)
Kävin ilmoittautumassa ja rokotukset tarkastuttamassa, sen jälkeen ratapiirustukset katsomassa. Olin ilmoittanut Deen 90cm ja 100cm luokkaan, sillä halusin hevoselle tauon jälkeen helpot radat alle ja näin toivottavasti hyvän mielen hevoselle ja sen itseluottamusta taas nostettua sille tasolle, mitä se on ollut.
Kummatkin luokat ratsastettiin arvostelulla A.2.0 eli aikaratsastusluokka, ja pelkäsin etukäteen, että rataan olisi piirretty paljon tiukkoja teitä, jossa tulisi paljon kääntämistä tai pitkiä laukkapätkiä jne, mutta ei, radat oli oikein sujuvan oloiset molemmat, joissa vaan kun löytää hyvän peruslaukan, niin ei tarvitse sen enempää kikkailla, mikä sopii tietenkin meille erinomaisesti, kun nuoresta hevosesta on kyse. Rata oli myös Este-Jussien tapaan taas todella hienosti koristeltu ja pohja vaikutti erinomaiselta!
90cm radalla olimme 64 lähtijä, eli loppupäästä luokkaa, joten siinä oli aikaa katsella muita ratoja ennen kuin hevosta tarvitsi lähteä laittamaan kuntoon.
Päätin ottaa hyvin aikaa verkkaan, kun Deellä kuitenkin oli ollut edeltävä päivä kevyempää ja se oli kyllä ihan hyvä päätös. Vaikka Dee käyttäytyikin varustuksen ajan mallioppilaan tavoin ja pysyi todella coolina aina verryttelyalueelle asti, niin tosiaan siellä verryttelyssä ekojen ravien aikana hevonen rupsei tutisemaan ja kihelmöimään alla ja tuntui siltä, että voisi räjähtää millä hetkellä tahansa joka suuntaan. Se veti alkuun hirveästi kierroksia ohilaukkailevista ratsukoista ja puomien kolahdusten äänistä jne. Olin unohtanut hanskat kotiin, joten yritin alkuun ratsastaa ilman hanskoja, mutta kumiohjien kanssa tämä on ihan mahdoton yhtälö silloin, kun kädet alkavat hikoilemaan - ohjat likuvat sormien välissä, kuin saippua ja hetken laukatessa tuntuikin jo siltä, että en saa hevosta pysähtymään, kun en saa ohjista mitään otetta. Onneksi eräs ystävällinen mieshenkilö verkka-alueen katsomosta lainasi minulle hanskojaan, kun olin jo aivan paniikissa, että en pysty aloittamaan kunnolla hyppäämistä, ellen saa jostain hanskoja. Tällävälin T oli etsimässä ja penkomassa autoamme, koska autosta yleensä löytyy useita pareja unohdettuja hanskoja ja niin löytyi tälläkin kertaa, joten sain vielä viime hetkellä vaihtaa hanskat sopivamman kokoisiin.





 Verkkahypyissä Dee oli intoa täynnä ja sitä oli tästä syystä hankala tuoda esteillä, mutta olin siitä iloinen, että se oli noin innoissaan tästä hommasta vaikka sitä kontorollia kyllä totisesti vähän uupuikin! :) Hyvillä mielin lähdettiin sitten radalle katsomaan kuinka meidän käy, sillä kokonaista rataa olimme hypänneet viimeksi Hollannissa kisoissa kohta pari kuukautta sitten.

Ykköselle meille tuli heti huono lähestyminen, ja hevonen ajautui juureen, siitä kuitenkin ponnistaen okserin ylitse. Ykkösen jälkeen oli radan ainut tiukempi tie, kääntäen U -käännöksen vasemmalle. Käännöksen otin mahdollisimman paljon tilaa, ettei laukka vaan pääse hyytymään ja tippumaan raville ja onnistuttiin tässä todella hyvin ja saatiin hyvä lähestyminen kakkoselle, joka oli valkoinen okseri ja tästä suora linja normaalit kuusi laukkaa, mutta meidän tapauksessa taas kerran se viisi laukka-askelta pystylle. Tämän jälkeen oli oikealle kaartaen kapea pysty. Yritin kaarteessa vähän pidättää hevosta saada laukkaa vähän takaisin päin sekä otin vasemalta kentän reunasta tilaa, jotta saan suoristettua hevosen ajoissa tälle pystylle, jolle arvelin hevosen helposti menevän ohitse, jos ei sitä suoristusta huolellisesti saa tehtyä. Tälle pystylle ihan ok hyppy, mutta jonka jälkeen hevonen pääsi vähän valahtamaan entistä pidemmäksi. Pystyn jälkeen oli hieman oikealle kaartavalla linjalla normaalisti seitsämän laukka-askelta, mutta taas kerran meidän tapauksessa se yksi laukka-askel vähemmän ja pysty. Tällaiset pysty-pysty linjat ovat meille vaarallisia, kun Dee on niin menossa niille esteille, että pääsee valahtamaan pitkäksi ja se ei noita pystyjä aina hyppää yhtä varovaisesti kuin oksereita, mutta tähän asti kuitenkin vielä puhtaasti mentiin - vähän liian kovasta vauhdista huolimatta.
Pystyn jälkeen otin pidemmän lähestymisen oikealla kääntäen tulevalle sarjalle ja yritin saada hevosta taas vähän enemmän kiinni noiden pystyjen jälkeisen pitkäksi valahtamisen jälkeen. Siitä huolimatta yhden askeleen sarjaväli meinasi jäädä meille ahtaaksi, mutta puhtaasti tästäkin selvittiin.
Tämän jälkeen oli kaarre vasemmalle yksittäiselle pystylle, jolle tuli yllättävän monelle kielto, vaikka itse este oli mielestäni varsin luonnollisen näköinen verrattuna muihin esteisiin. Olin varautunut siihen, että Deekin löytäisi tästä jotain ihmeteltävää, mutta ei sitä kiinnostanut yhtään miltä ne esteet näytti, kunhan saa vaan hypätä :)
Pystyn jälkeen oli pitkä, vähän kartava lähestyminen trippelille, jossa taas hevonen pääsi valahtamaan pidemmäksi ja laukka vaan kasvoi, mutta saatiin tosi sujuva lähestyminen sillekin. Tämän jälkeen jatkaen viimeiselle okserille, johon saatiin ihan nappi lähestyminen ja oltiin maalissa! Oli ihan hyvä fiilis, vaikka vauhtia taas olikin ihan liikaa, mutta viime tiistaisen ja ylipäätään nyt Suomessa olon alkuvaikeuksien jälkeen oli ihanaa tuntea, kun hevonen oli NÄIN innoissaan päästessään taas kisaradalle!
Itselleni annan noottia siitä, että olen liian hidas ja jään unelmoimaan sinne selkään liian pitkäksi aikaan, milloin hevonen aina pääsee kiihdyttämään vauhtia, ja vasta sen jälkeen alan tekemään asian eteen jotain. Erilaisilla suhteutetuilla linjoillakin minun pitäisi jo ensimmäisen esteen jälkeen olla ottamassa vähän enemmän kiinni ja kontrolliin, ettei ajauduta liian lähelle sitä seuraavaa estettä. Eli vähän enemmän aktiviisuutta omaan ratsastukseen, josta Hollanissakin sain kuulla vähän väliä - "vähemmän turhaa tekemistä, nopeammin ottamaan kontrollia". Mutta itsestäni huolimatta olin ihan todella ylpeä pikkuhevosestani! Ja se tuntui nauttivan täysin siemauksin.



Ilahduin todella paljon lisää, kun kuulin luokan päätyttyä, että nipin napin sijoituimme 19. tilalle tässä luokassa, ja saimme vihreän ruusukkeen ja 20€ lahjakortin hevostarvikeliikkeeseen, kivaa :)

Seuraavaksi lähdin sitten jo murehtimaan tulevaa metrin luokkaan, johon meillä oli taas aikaa, sillä lähtönumeromme oli taas pitkällä listalla eli numero 60. Laitettiin hevonen viileään traileriin lepäämään ja syömään heiniä. Olin iloinen siitä, kuinka viisaasti ja konkarimaisesti se käyttäytyy nyt kisapaikoilla, kun sillä on niin paljon kokemusta viime talven jäljiltä! Se pysyi kaiken aikaa rauhallisena ja rentona, meni kiltisti traikkuun ja oli siellä rauhassa, joi hyvin ja napsi heiniä, eikä turhaan stressaillu vaikka hälinää ympärillä paljon olikin.
Kävimme kävelemässä radan, joka oli aika saman tyyppinen, kuin 90cm. Pitkä lähestyminen ykköselle pisti mietityttämään hevosen kanssa, joka on aina radalle tullessaan niin intopiukeana, ettei meinaa nahoissaan pysyä, joten siinä tiesin vaaran taas olevan, että hevonen pääsee karkaamaan minulta ja valahtamaan pitkäksi. Kakkonen oli sijoitettu suoralle linjalle ennen sarjaa, en uskonut siinä olevan mitään ihmeellistä, mikäli päästään hyvään paikkaan ja vähän odottaen sarjalle, jotta sarjaväli ei tällä kertaa ujuttautuisi niin ahtaaksi. Nelosesteen jälkeen rata oli sama, kuin mitä 90cm rata oli puoleen väliin asti, eli sama tiukka U -käännös mutka, johon päätin ottaa samanlaisen tien, kuin aikaisemmassa luokassa ja sitten tuo suhteutettu pysty-pysty väli lopussa oli tarkoitus suorittaa enemmän kontrollissa, mutta eihän nämä suunnitelmat sitten kaikki menneetkään ihan niinkuin oli ajatellut :D

Päivä oli kyllä pitkä ja kuuma. Aurinko paistaa porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat oli kyllä reilusti yli hellerajan, ja kävin vähän väliä Deetä traikussa juottamassa, ja hyvin se kyllä joi, vaikkei mitenkän ihan hirveitä määriä. Siinä samalla yritin muistaa juoda ja syösä itsekin, mutta sain alas vain yhden kuivan ruisleivän ja vähän limua.
Olin suunnitellut tekeväni lyhyemmän verkan tähän luokkaan, mutta jostain aivopierusta johtuen (liekö jännityksestä) arvioin lähtijämäärien keston vähän pyllylleen, ja otin liian aikaiseen hevosen ulos trailerista, varustin sen ja siirryin verkka-alueelle. Dee oli selkeästi rauhoittuneempi nyt, kuin mitä 90cm verkassa ja kuunteli vähän niitä pidätteitäkin vihdoin, kun enin energia oli jo purettu.
Metrin verkka sujui ihan super hyvin kyllä! Hypyt olivat loistavia ja hevonen tuntui ihan super super hyvältä. Tajusin kuitenkin siinä, että hitto, meidän vuoroon oli vielä kymmenen ratsukkoa aikaa, joten yritin sitten varjossa Deen kanssa oleskella ja kävellä ja otin sitten vielä viimeisen hypyn okserille ennen, kuin piti mennä radalle.








Tunsin, että hevosesta oli se paras terä jo mennyt, mutta Dee tuntui siitä huolimatta todella innokkaalta, joten aika luottavaisin mielin lähdettiin liikkeelle.
Ensimmäiselle okserille lähestyttäessä meillä meinasi olla taas vähän eripuraa siitä kuinka lujaa edetään, mutta saatiin sille kuitenkin hyvä lähestyminen ja hyppy lähti juuri sopivasta kohdasta. Hevonen oli kuitenkin sen verran pitkä ja ei enää niin skarppina, joten takajaloilla kolautettiin heti takapuomi alas. Tämän jälkeen kaarteessa yritin vähän kerätä hevosta ja laukka olikin ihan hyvää ja lähestyttiin oikealle pystylle, jonka jälkeen oli se suora linja sarjalle. Hetken sadasosasekunnin Dee yllätyksekseni katsoi kakkosesteen alla olevaa isoa "HeWi" kylttiä, oltiin tulossa ihan ok paikkaan, mutta tästä syystä hevonen otti vielä jonkun ihmeellisen puolikkaan askeleen ja jollain ihmeellisellä kiemurtelulla me se yli mentiin puhtaasti, mutta tässä vaiheessa Dee sai kiskottu multa oikean ohjan kokonaan pois kädestä ja lähestyttiinkin sarjaa reippaasti minä keräten toista ohjaa löytääkseni taas tuntuman. Ajauduttiin aika lähelle sarja A -osaa, mikä oli toisaalta meidän pelastus, koska hevonen joutui itse vähän hidastaa ja kerää itseään, jolloin sarjaväli ei jäänyt niin ahtaaksi, joten sarja meni tästä alku sekoilusta huolimatta ihan hyvin ja sujuvasti. Neloseste meni siinä heittäessä, ei ihan nappi ponnistuspaikka, mutta kelvollinen. Tämän jälkeen kaartaen vasemmalle ja lähestyminen okseria, joka oli aikaisemmassa radassa se ykkös este. Taas sama lähestymisvirhe, hevonen saa vedettyä multa ohjaa ja pääsee pitkäksi, aivan okserin juureen, mutta puhtaasti yli kuitenkin.
U -käännös sujui yhtä hienosti kuin edeltävällä radallakin, mutta hevosen terävyys ei tuntunut enää samalta. Tultiin kutoselle ihan ok, mutta Dee teki siihen hirmu ison hypyn ja minulta (taas) pääsi karkaamaan hypyn aikana ohjat pidemmäksi ja suhteutettu väli okserilta pystylle tultiin aika haipakkaa. Tämän jälkeen yritin vielä kerätä niitä ohjia ja saada kontrollia siihen pysty-pysty linjalle, tultiin ihan ok paikkaan ekalle pystylle, mutta hevonen oli jo aikaa sitten valahtanut pitkäksi eikä se enää siitä takaisin päin tullut, joten viimeiselle esteelle vähän liian lähelle ja puomi matkaan. Tuloksena siis tältä radalta 8vp.


Metrin jälkeen harmittelin omaa typeryyttäni radalla ja kuinka paljon tuli mogia ja periaatteessa moni muukin este olisi voinut tippua meidän matkaan huonojen lähestymisien ja kaikenmaailman säädön takia, mutta tiesin myös sen, että pitkä kuuma päivä oli verottanut sekä hevoselta että kyllä itseltänikin keskittymistä, joten toisaalta tähän päivään olin enemmän kuin tyytyväinen kaikkien viime kuukausien vastoinkäymisien jälkeen!

Varmaa oloa toi se, että Dee oli niin innoissan ja menossa, ja aika hyvässä vireessä! Saloon lähdetään kyllä ihan todella hyvällä fiiliksellä ja sitä varten otettiinkin tämä kisa alle, jotta täällä voidaan sitten hakea sitä ratavirettä takaisin. Salossa onneksi on yksi luokka per päivä, joten pitkiä odotteluita ei tule ja saadaan luokan jälkeen lähteä takaisin kotiin lepäilemään.

Loppuun pakko sanoa, että oli hirmuisen hyvin järjestetyt kisat, kiitos HeWille siitä, kaikki toimi ja pelitti :)
Tänään käydään Deen kanssa rauhallisella maastolla ja tiistaina se saa vapaata. Pe ja la menee Salossa, joten en tiedä vielä miten nämä muutama päivä ennen sitä muodostuukaan. (Ja hups, kuinka pitkät selostukset näistä muodostuikaan! Se niistä "lyhyistä ja napakoista selostuksista", en ihmettele vaikkei tätä olisi jaksanut kukaan lukeakaan :D)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot