tiistai 30. heinäkuuta 2013

Charles Owen Ayr8 - mistä?

Olen yrittänyt netistä etsiä suomalaisia jälleenmyyjiä löytääkseni uuden kypärän vanhan kovia iskuja kokeneen charles owenini tilalle. Kuten aikaisemmin taisinkin jo mainita, niin haluan jatkaa kyseisen merkin linjalla, ja co:n mallistosta omasta mielestäni erittäin paljon silmään edukseen pistää nahkainen versio co:n Ayr8, jossa siis pitäisi olla myös nuo "raidat"/yksityiskohdat.

Tässä kypärässä nuo raidat/yksityiskohdat kultaisena.

kuva: tackroominc.com

Tässä sellainen versio kaikkine yksityiskohtineen ja väreineen, jollaisen haluaisin.
kuva: ebay.com 

Charlotte Dujardinilla, Deen kouluidolin Valegron ratsastajalla, on juuri sellainen kypärä, jota tässä nyt havitellaan :)
kuva: dressage-news.com 

Vielä ei ole löytynyt suomesta kyseistä kypärää sellaisena, kun sen haluaisin mistään... ainakaan näin googlettamalla ei onnistanut. Olisi tietenkin kiva päästä kokeilemaan kypärää päässä ennen ostoa, mutta jos ei muuta, niin tilaan kypärän ulkomailta vanhan kypärän koon mukaan.

Onko kenelläkään tietoa Suomen jälleenmyyjistä, mieluiten uudenmaan alueella, josta kannattaisi lähteä kyselemään?
11

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Hyppytreenit Dumissa

Tänään päästiin Deen kanssa Dumiin. Tää onkin meidän hurjat toinen valmennuskerta, mihin ollaan päästy osallistumaan Deen Suomessa ollessa. Siihen nähden menee ihan kivasti, mutta täytyy sanoa, että kaipaan säännöllistä estetreeniä. Meille ratsukkona se olisi niin tarpeen.


Silti tästä päivästä jäi hyvä mieli. Pelkäsin, että Dee olisi vähän väsynyt, kun se liikkui (kylläkin hyvin kevyesti) ratsain viikonlopun ylitse. La menin sillä ilman satulaa, ehkä puoli tuntia, kunnes lopetin, kun oli vaan niin tuskaisen kuuma ja sunnuntaina nopeasti vaan tsekkailin hevosen läpi ravissa ja laukassa, kunnes tallikaverin kanssa päätettiin vaihtaa loppu ajaksi hevosiamme päittän. Eli varsin kevyttä ja vapaamielistä hölkkäilyä lähinnä. Sunnuntaina se tuntui jo aavistuksen väsyneeltä ja siksi tätä päivää pelkäsin, että se olisi ihan poikki. Noh, kyllähän se aika rauhallisen raukealta näytti näin kotona, mutta kun päästiin Dumiin esteiden sekaan, niin se tuntui taas siltä, että voisi räjähtää tuhannen palasiksi.

Lauantaina



Pesun jälkeen on hyvä pyörähtää tarhassa :)


 Hyvä mieli jäi siitä, että Dee ei tänään päässyt liian montaa kertaa ennen estettä pitkäksi, eli ratsastin sen esteelle mielestäni jo aika kelvollisesti, mutta esteen jälkeen päästän sen pitkäksi, jonka johdosta se säntää monta askelta eteenpäin ilman kontrollia, ja sitten kun yritän kerätä sitä, niin homma on mennyttä ja uuden tehtävän eteen tullessa tuleekin kiire saada hevonen kasaan. Siis ihan niitä virheitä, minkä vuoksi Salossakin ne kaksi puomia tuli alas...
Ehkä aavistuksen paremmalta Dee tuntuu nyt vastaavan pidätteisiin, eli jotain on jäänyt pääkoppaan meidän muutamien viikkojen sileän treeneistä, mutta kyllä se on hankalaa kaikenkaikkiaan saada pidätteet ja siirtymiset onnistumaan esteradalla. Mutta hiljaa hyvä tulee. Tähän nyt täytyy vaan keskittyä entistä enemmän ja tulevana viikonloppuna minun pitää olla tarkka, että yläkropalla olen esteen jälkeen heti pystyssä ottamassa hevosta takaisin päin, ettei se missään välissä pääsisi kiikuttamaan mua radalla. Helpommin näin sanottu, kuin tehty, mutta tähän tähdätään :) Alla kaikki videopätkät hypyistä tänään.



Huomenna käydään Deen kanssa vaan tunnin kävelyllä, ja jos olen oikein ahkera, niin saisin sen hierottua sen jälkeen. Keskiviikkona Deellä on ansaittu kokovapaa ja torstaina on luvassa virittelyä seuraavien päivine kisoja varten :) Ihanaa päästä kisaamaan!

 Loppuun haluan vielä julkaista muutamia veneilykuvia, kun olimme kaverimme veneellä seilailemassa Helsingin edustalla. Päivä oli todella kuuma ja aurinkoinen, eli ihan täydellinen sää! Ja kyllä Helsinki on vaan kaunis kaupunkin mereltäkin päin tarkasteltuna!








10

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Takaisin estemoodiin

Eilen Dee pääsi takaisin lajin pariin, johon sillä veri tuntuu vetävän kaikista eniten :) Eli käytiin itsenäisesti hyppäämässä iltasesta Tuomarinkylän isolla kentällä. T the paparazzi oli tottakai mukana kameramiehenä ja yhdistelmämme kuljettajana, sekä tietenkin hevosen kiinni pitäjänä sillä välin, että sain ruunalle satulat ja muut vermeet päälle. Dee käveli traikkuun ihan rentona, ihan kuin kävelisi sinne joka päivä ja matkusti ilmeisen rentona myös, kun ei ollut totuttuun tapaan vääntänyt edes niitä "jännäpaskoja" koppiin. Tämä(kin) on oikeasti suurta kehitystä Deen elämässä. Hevosautoon se menee sisälle lähestulkoon juosten, mutta trailerin kyydistä se ei ole koskaan tykännyt niin kovasti, ja joskus varsa-aikoina sitä sai aika paljon maanitella koppiin, ennen kuin sinne suostui menemään. Nyt nykyisen tutun trailerin kyydissä ja luottoautomme "johtotähden" tasaisessa kyydissä se on matkustanut todella mielellään. Niin joo, ja autosta puheen ollen, tilatut uudet avaimet hävinneiden tilalle kävivät auton oveen, muttei starttilukkoon... lopulta pienen epätoivon jälkeen alkuperäiset avaimet löytyivät mystisesti, erittäin mystisestä olinpaikasta, jossa ne ehti olla piilossa lähes kuukauden! Jee nyt, meillä on taas toinenkin menopeli liikenteessä!


Kävin alkukävelyt taas rauhassa kulkemassa joenvartta kulkevaa ratsastusreittiä pitkin, ja ai, että oli niin rauhallista ja rentouttavaa. Päivällä pauhaavat ukkoset ja sateet olivat jättäneet jälkeensä jonkin verran raikkaamman ilmaston, ja aurinko oli laskemassa upeasti, jonka johdosta kuviinkin välittyi tällä kertaa mielestäni todella upea tunnelma valon ansiosta :)

Dee oli vähän spookylla tuulella, eli jo alkukävelyissä sain huomata, että se vähän kyttäili kaikkea ja jännittyi erinäisistä asioista, kuten lenkkeilijöistä (ihan kun se ei niitä olisi elämän aikana nähnyt paljonkin...), joessa kulkevista kanooteista, uimarannalla polskuttelevista uimareista jne.
Kentällä hevonen kävi niin ylikierroksilla, että hyvä kun sain sitä pidettyä minkäänlaisessa kontrollissa. Saatika, että olisin saanut sitä rennoksi alkuverryttelyssä, niin se oli kyllä kaukainen unelma. Niin ravissa, kuin laukassakin se olisi halunnut vaan mennä TÄYSIÄ, ja se kuikuili esteitä hirveästi, että sain oikeasti olla tarkkana, ettei se omin päin ammu jollekin niistä.



Teimme taas alussa paljon siirtymisiä takaisin päin, kun herra ei oikein meinannut olla kuulolla. 

Myös ravin sisällä otettiin takaisin päin...

...ja muutaman hyvän odottavan askeleen jälkeen taas rentouduttiin eteenpäin.


Taas vähän kiinni... Dee olisi halunnut vaan viilettää pitkin kenttää :)

Ja välillä se saikin viilettää, etenkin kun se on vihdoin oppinut tuon ravissa venymisen :)





TÄYSIII! Ajattelin "vähän" lisätä laukkaa eteenpäin, jonka jälkeen ottaa nopeasti taas takaisin... no ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut.

Tässä näkee hyvin molempien ilmeet: Dee aivan intoa täynnä ja kyttäilee esteitä ja kuskilla on enemmänkin tuollainen tuskainen ilme, kun hevonen painaa menemään vähän turhan kovalla innolla.

Meillä oli hypätessä kokeilussa tämä uusi kuolainhankinta, ja ihan vain sen vuoksi, että en jaksanut alkaa vaihtamaan full cheekejä suitsiin. Tulipahan samalla testattua ja todettua, että hypätessä full cheekissä jatkossakin pysytään. Se on sen verran vakaampi kuolain, ja auttaa kääntämisessä, joten ohjattavuus ja hallinta tuntuu omaan käteen todella paljon paremmalta. Tämän kuolaimen kanssa olin aika ajoin helisemässä, kun pyörivä rengas aivan kuin toisi sellaista "epävakautta" jo valmiiksi joka suuntaan pyrkivään hevoseen lisää. Hirmuisen hyvä kuolain sileällä, jotta nopeutta ja liikkuvuutta saadaan enemmän, mutta hypätessä jäin kyllä ikävöimään normi hyppykuolaimemme vakaampaa ohjastehoa.

Aloitin alkuun ylittämällä yksittäista maapuomia ympyrällä molemmista suunnista ravissa. Otin siirtymisiä aina puomia ennen ja puomin jälkeen käyntiin, tai jopa pysähdykseen asti, kun huomasin alun ensimmäisten ylitysten jälkeen, että hevonen vaan hirveellä vauhdilla säntäili puomille ja puomin jälkeenkin vielä hetken aikaa pidätteet menivät taas kuuroille korville.
Sain muutaman toiston jälkeen hevosta vähän odottamaan, mikä on jo edistys sinänsä. Yleensä Deen kanssa saa näitä tehtäviä hinkata vaikka yön yli, ja silti se ei odota sen enempää. Nyt se on selkeästi aikaisemmista ahaa -elämyksistään yhdistänyt jotain tähän estepuolellekin.




Kun puomilla asiat pysyi jokseenkin järjestyksessä, otin muutaman hypyn molemmista suunnista ympyrällä ristikolle, jota nostettiin sitten muutamia reikiä ylöspäin, kun saatiin rentoja hyppyjä ja lähestymisiä. Tänään lähestymiset ja paikat löytyivät todella hyvin, vaikka olisin voinut kyllä vieläkin enemmän malttaa ja odottaa, eikä antaa hevoselle lupaa venyttää askelta ja päästää pitkäksi juuri paria askelta ennen estettä. Hypyt olivat aika laakoja ja alkuun todella hätäisiä, mutta toisaalta kiva, että Dee on näin innoissaan! :)




Tämän jälkeen tulin erinäisessä järjestyksessä kentälle ripoteltuja esteitä. ihan viimeiseksi otin yhden kaarevan linjan, joka meinasikin käydä vähän tiukaksi, kun vauhtia oli vähän liikaa. Dee hyppäsi ihan ookoosti ja imi ihan hirveästi esteille. Yhden kerran se pudotti, kun tuli meidän päivän ainut lähestymisvirhe yhdelle isommalle pystylle, mutta muuten kaikki hypyt ylitettiin puhtaasti vauhdista huolimatta. Ja sitä saa kyllä ihmetellä, kun katsoi muutama kuvia hypyistä... mm. tämä alla oleva ensimmäinen hyppy yhdelle okserille :D

On se hyvä, että hevonen nousee noin korkealle hypyissä, niin ei tarvii turhaan niitä jalkoja keräillä... o.O
 
Sen enempää tehtävää meillä ei siis ollut. Tarkoitus oli vaan saada pienen hyppybreikin jälkeen taas sellainen kiva olo molemmille ja siihen tavoitteeseen päästiin. Homma tuntui rullaavan, aivan kuin mitään taukoa ja rikkonaisia hyppy kuukausia takana koskaan olisi ollutkaan.









Hyppyjen jälkeen annoin Deen vielä laukata reippaammin pari kierrosta kenttää ympäri ja sehän antoi mennä :) Ihanaa, kun se on noin innokas ja hyvän tuulinen, sen kanssa on hirveän kiva tehdä hommia sen vuoksi. Etenkin, kun kaikki tuntuu niin helpolta ja vaivattomalta.







Tyytyväinen ratsukko :)

loppukäynnit jälleen ihanissa Dumin maastoissa. Olipa mukavan energiaa purkava ja samalla rentouttava hyppyilta molemmille! Saatiin taas tämä meidän hyppytreeni aluille, ja ensi maanantaina toivottavasti päästäisiin Karin valmennuksiin mukaan. Ensi viikolla tuleekin monta hyppypäivää Deelle, sillä maanantain valmennuksen lisäksiä se hypää pe, la ja su joka päivä yhden luokan. Ainakin se on nyt elämänsä kunnossa, ja perjantain metrin luokan otan ihan vain sitä varten alle, kun tätä hyppytaukoa on tässä ollut, niin pakko päästää vähän hevosen höyryjä ulos, niin se jaksaa ehkä niissä raicing -luokissa sitten enemmän keskittyäkin?

Loppuun vielä pari ihanaa peltokuvaa, jotka otettiin, että taas tällainen kuvamonsuuni tähän väliin - toivottavasti ei kyllästytä :D


<3

Deellä kaikki inkkarit kanootissa x)


14

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI