maanantai 30. syyskuuta 2013

Kiireisen täyteinen viikonloppu

Nyt on odotettu viikonloppu takanapäin ja olo on hieman junan alle jäänyt. On tullut ajettua kilometriennätyksiä traileri perässä, sillä lauantaina kävimme Deen ja tallimestarimme sekä hänen hevosensa kanssa starttailemassa Kalliorinteen seurakisoissa, joissa meillä meni todella kivasti ja sitten oli vuorossa the sunnuntai eli Laatuponikilpailu Ruovedellä, jota olemme ponitiimin kanssa odottaneet kuin kuuta nousevaa! Kirjoittelen kaikista tapahtumista vielä erikseen, sillä nyt täytyy vielä tsempata viimeiset voimavarat huomista Iitan kanstakirjausta varten, mutta pieniä ajatuksia ja kuvia laatukisatunnelmista haluan jakaa näin tuoreeltaan ennenkuin pitää jatkaa arkiaskareita :)

Welsh D (cob) S.W. Red Charm ja omistajansa Milja Ranta

Olin todella innoissani päästessäni mukaan koko laatuponitapahtumaan ja aika optimistisin odotuksin odotin minun ja Zorron esiintymistä, vaikka harjoituskerrat olivatkin siihen kahteen ratsasuskertaan jääneet. Myöskin odotin innolla sitä, että nähdään mitä meidän tiimin superliikkuja ponista Eemelistä sanottaisiin, ja kuinka meidän kolmen ponin käy kokonaiskilpailuissa. Koko meidän poniporukka oli todella valmiina kaikkiin koitoksiin, ponit näyttivtä hyvältä!

Ruoveden ratsutalli oli todella upea puitteiltaan, maisemat olivat kauniit etenkin, kun puiden lehdet säihkyivät upeasti syksyn väreissä ja kauniita poneja oli ihan todella ihanaa seurata! Päivä kaikessa pituudessaan meni lopulta todella nopeasti ja tunnelmat vaihtelivat jännittävästä odotuksesta tyytyväisyyteen ja toisinaan suuriin pettymyksiinkin.
Kaikki meidän porukan ponit esiintyivät hyvin ja koko ryhmämme, joka koostui ratsastajista, ponien omistajista ja kasvattajista tsemppasi toinen toisiamme ja tunnelma etenkin sen ansiosta oli todella korkealla. Ihanaa, että sain olla näin mageen porukan mukana!

Kokonainen kertomus tapahtumista ja suorituksistamme tulee tosiaan myöhemmin,sillä odottelen vielä hovikuvaajamme Pekan otoksia Zorron ja minun suorituksestamme kuvittamaan miltä se meno näytti. Sitä ennen saadaan tyytyä oman vaatimattomamman kamerani tuotoksiin päivän fiiliksistä :)




 Zorro Miljan kanssa verryttelmeässä askellajikokeeseen

 Welsh D -tamma  S.W. Dreams Come True

Welsh D -ruuna S.W. Red Charm, eli Eemeli

Ruoveden maisemia


5 -vuotiaiden estevoittaja ja viime vuotinen estechampion Klockas Ikaros



Tämän vuoden este- ja askellajichampion 4 -vuotias WPB-tamma Blackwoods Zahara


Pikku apulaisemme <3

Upea 4 -vuotias Eemeli verryttelee

Nyt kuitenkin kiirehdittävä taas. Kalliorinteen tapahtumista toivonmukaan saan jotain tekstiä aikaiseksi jo tänään tai huomenna, mutta loput tapahtumien tarinat tulevat vasta myöhemmin, sillä nyt jännitetään vielä Deen emän Iitan kantakirjausta huomenna Sipoon Savijärvellä!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Zorron viimeistely laatuponikisaan

Olisiko tässä Laatuponikisojen estechampion Ruovedellä ensi sunnuntaina?


Vaikea sanoa, mutta väitän, että aika kärkikahinoissa kamppaillaan ja ollaan kovia haastajia muille poneille, ellei nyt jotain ihan totaalisen katastroofaalista tapahdu!

Eilen oltiin Loimaalla Zorro -ponin kanssa tekemässä viimeistelytreenit ensi sunnuntain Laatuponikisojen esteosuutta ajatellen. Poni on ollut kaksi kuukautta lähes ratsastamaton, sillä se on ollut ajohommissa ja opetellut valjakkoajohevosen saloja. Itse olen käynyt yhden kerran aikaisemmin ennen tätä hyppäämässä sillä viimeisen parin kuukauden sisään, joten täytyy sanoa, että harjoittelun määrällä annetaan kyllä tasoitusta kaikille "lajitovereille". Tosin treeni on ollut hyvin intensiivistä ja laadukasta, joten tässäkin täytyy todeta, että laatu korvaa määrän. Poni on tehnyt hyvää työtä, vaikka ratsastamattomuuden selkään kyllä pystyy aika hyvin huomaamaan. Se on pikkaisen pohkeen takana ja vähän hidas, mutta liikkuu ja hyppää kuitenkin paremmin kuin koskaan! :)
Tosin tänään oli pakko todeta, että vaikka poni hienosti suoriutuikin tehtävistä, niin se tuntui alkuun ja ylipäätään vähän "noivealta", liekö orilla pieni syysmasennus vai mistä johtuu?



Rakensimme tällä kertaa kentälle tismalleen saman radan, mikä tulee olemaan Ruovedellä sunnuntaina:


"Este nro 1 on 4-vuotiailla ristikko-okseri, 5-vuotiailla nousuokseri (5 cm nousu). Este nro 2 on pystyeste, este nro 3 nousuokseri, esteiden 2 ja 3 välinen etäisyys on 21 metriä. Este nro 4 on pystyeste, jossa on portti (ryhmän IV poneilla ei välttämättä ole porttia). Este nro 5 on kahden laukka-askeleen sarjaeste, 5 a on pystyeste ja 5 b nousuokseri. Kaikissa esteissä on maalinja. Ratsukot saavat hypätä ohjatusti verryttelyhyppyinä esteitä 1 ja 4. Rata hypätään kertaalleen läpi, jonka jälkeen tuomarit voivat halutessaan korottaa osaa esteistä ja haluttu osuus/koko rata hypätään uudestaan." Kopioitu: Suomen Welsh-poni ja Cob yhdistyksen sivuilta.

4 -vuotiaat 140,1-148cm säkäiset ponit hyppäävät esteet 80cm tasolla, mikä on kyllä Zorrolle vähän kuin lasten leikkiä - se kun on jo viime talvena hypännyt yksittäisenä metrin okseria ja 90cm rataa valmistautuessaan oripäiville :D Muutoinkin tehtävät ovat ihanan helppoja, joten tämä kyllä nostattaa odotuksia vähän korkeammalle, kuin aluksi uskalsin ajatella.


Tehtiin tämä simppeli laatukisan rata, mutta jätettiin ns. helpotukset pois, kuten ykkösesteen ristikko-okseri, jonka kokosimme ihan normaaliksi okseriksi, jossa ehkä aavistuksen takapuomi korkeammalla, eli nousuokseri. Neloselle meillä ei ollut laittaa porttia, joten sen tilalle iskettiin laine pelokkeeksi, kuten myös sarjan a-osalle laitettiin samanalainen lainelankku haasteeksi. Sarjan väliksi laitoimme tasan 10 metriä, kun en löytänyt laatukisasivujen ohjeesta väleistä sen enempää, mutta näin myöhemmin tarkastettuna väli on merkattu tälle meidän ryhmälle 9,7m pituiseksi.

Aluksi radan esteet olivat n. 60-70cm korkuisia. Laitoimme esteen numero 2 ristikoksi, johon otettiin molempiin suuntiin verryttelyhyppyjä.


 En saanut pohjetta heti alussa riittävästi läpi, joten pikkaisen vaisu aloitus ja oma ehkä vähän ylimielinenkin asenne "ponin kanssa kaikki on niin helppoa" muuttui äkkiä siihen, että joutui ihan oikeasti tekemään töitä, että sai ponin vähän herkemmäksi avuille sekä laukkaamaan kunnolla eteen, jotta saadaan kunnon ratarytmistä kiinni. Vähänkään ponin jäädessä alitempoon ja pohkeen taakse, lähestymisistä tulee vaikeita ja paikat löytyy huonommin ja hypyt eivät ole sujuvia. Normaalisti ponin kanssa saa hyvän temmon heti alkukättelyssä, mutta nyt kun se on ollut muissa puuhissa, kuin ratsutuksessa, niin sain yllätyksekseni tehdä ihan kunnolla hommia. Tässä vaiheessa sain kiittää onneani siitä, että Milja oli radan reunassa huutamassa ja potkimassa persuuksille, muuten olisin ehkä saattanut jäädä itsekin alisuorittamaan...



Verryttelyhyppyjen jälkeen nostettiin ristikko pystyksi ja lähdettiin tulemaan muutamaan otteeseen 21m suhteutettua väliä. Se oli meille hyvin sujuva 5 laukka-askelta, jossa siis minun vain pitää pitää huoli siitä, että oikea ratatempo on päällä. Tällöin väli tulee oikeastaan vähällä tekemisellä siististi ja paikat kolmosesteelle, joka on okseri, löytyvät kuin itsestään.




Tämän jälkeen jatkettiin koko rataa. Kerta kerran jälkeen lähti kokoajan paremmin sujumaan ja mitä enemmän esteitä nostettiin, sen paremmin Zorro hyppäsi. Kertaakaan se ei epäröinyt ja se tuntui ehkä aavistuksen vaisuudestaan huolimatta olevan kuitenkin odotetusti todella tehtäviensä tasalla.





Viimeisellä kiekalla rata oli 90cm korkuinen, ja se oli kyllä aika kelpo suoritus. Jos poni tuolla tavalla suorittaa viikonloppuna, niin ihan hyviä pisteitä on lupa odottaa. Etenkin, kun se pystyy tuostakin vielä parempaan sen ollessa nyt ehkä aavistuksen ruosteessa. Lähden luottavaisin mielin ponin esittämään esteosuudelle, muta minun pitää itse pysyä todella skarppina, jotta pystymme esittämään parastamme. Hampaan koloon on totisesti jäänyt viime kevään oripäivien mennessä ihan mönkään, joten nyt on aikamoinen jano näyttää tämä lahjakas suoritusponin alku virallisesti jossain :)




Ylläolevissa kuvissa esiintyy myös Miljan uusi perheenjäsen, nyt 10 viikkoa vanha koiranpentu Lilja <3 Aika syötävän söpö mini-Vempula ;)

 Lauantai-illasta lähdetään Miljan kanssa ponin luokse Loimaalle. Illasta Milja ridaa ja herkistelee sen vielä, poni myös puunataan ja tuunataan. Sunnuntaina lähdetään ajamaan poni kyydissä kohti Ruovettä! Pitäkää meille peukkuja :)

tiistai 24. syyskuuta 2013

Deen syyskuu

Vaikka kirjoittelut on jäänyt vähemmälle viime aikoina, niin se ei ole tarkoittanut tälläkertaa sitä etteikö olisi kirjoitettavaa vaan yksinkertaisesti ei ole ollut enää kaiken tekemisen jälkeen energiaa rustailla kuulumisia tämän enempää. Nyt on ollut hirveästi hässäkkää mm. Iitan kantakirjausvalmistelujen kanssa, tulevan laatuponikisoihin jännittämisen kanssa ja tottakai Deen treenaamisen ja jälleen radoille paluun merkeissä. Sen lisäksi olen saanut ratsastaa ihan ennätysmäärän hevosia joka päivä, teen hierontoja sen minkä jaksan jne. On llut todella antoisaa ja tuntuu, että nyt kehitystä tapahtuu ihan huimalla tahdilla ratsastajana sen myötä mitä tulee noita kilometrejä hevosen selässä istuttua!

Dee 23.09.2013 <3

Nyt kuitenkin ajattelin vähän panostaa kirjoittamisellekin ja tämän tekstin aijon omistaa kokonaan Deen viimeaikaisiin kuulumisiin.

Ja kaikenlaista edistystä ja vaihtelevaa ohjelmaa Deen päiviin on kuulunutkin!
Se on todella löytänyt nyt moodin kotiharjoittelussa ja Antin treeneissä lähinnä tuon hyppäämisen osalta, eli se malttaa ja on aika kivasti kuulolla, myös esteen jälkeen vauhti ei kiihdy yhtään. Saan hyvin pidettyä nyt sillä hyvän rytmin läpi tehtävien, tuotua sen paikkaan kuin paikkaan ja sen myötä, kun rentoutta on tullut, on myös hypyt pyöreämpi ja tekniikkaa saatu aavistuksen paremmaksi.

Viime perjantaina meillä oli viimeistely treenit Antilla ennen Lohjan aluekisoja, ja Dee alku virkeydestään huolimatta jaksoi taas malttaa, kun aloitettiin hyppäminen. Tehtiin kontrollitehtävää, vähän vinoja linjoja, kaarteita jne lähinnä pienillä max 90cm esteillä. Dee oli ihan huippuhyvä ja olen tyytyväinen nyt omaan ratsastukseeni, kun olen saanut omaa tekemistä maltillisemmaksi, mutta tehokkaammaksi. Kaikista tärkeintä nyt tässä vaiheessa kontrollin takia on minun muistettava istua tiiviisti satulassa esteiden välillä. Näin pystyn vaikuttamaan hevoseen istunnalla paremmin, kuin että olisin tapani mukaan kokoajan aavistuksen jalustimien varassa irti satulasta. Tiiviistä satulassa istumisesta huolimatta minun pitää pitää huolta siitä, että olen täysin rento - myös silloin, kun hevonen on räjähtämässä tuhannen palasiksi tai sinkoamassa johonkin suuntaan. Näin saan hevosen nopeasti takaisin hallintaan, kun en itse lähde sen juttuihin ja höyryämiseen mukaan.

Lauantain välipäivänä mietin, että millä saisin Deen nyt ennen kisoja vielä oikein rennoksi ja nyt kun olen tässä viimeisen parin viikon aikana innostunut ohjasajamaan sitä, niin päätin toteuttaa tämän rentoilun ohjasajon parissa. Se olikin ihan super hyvä ajatus, saan Deen kuuntelmaan, keskittymään ja rentoutumaan todella hyvin ohjasajaen, jonka myötä olen innostunut hiukan enemmänkin tästä toiminnasta. Tällä tavalla pystyy opettamaan hevoselle oikeastaan ihan mitä vaan sileän työskentelyä mitä selästäkin! Se on todella hyödyllistä, etenkin nuoren hevosen opettamisessa, jossa sillä kuitenkin on valmiiseen ratsuun verrattuna puutteellinen tasapaino kantaa ratsastajaa tai ylipäätään ei välttämättä tai yleensä olekaan samanlaista voimaa kantaa ratsastajan painoa selässä, etenkään silloin, kun tehdään uusia tai vaikeita asioita. Ohjasajonmyötä ollaan saatu Deen kanssa hiottu mm. pohkeenväistöjä, avotaivutuksia, siirtymisiä (jotka btw on myös kehittyneet nyt hirveästi tämän myötä!!!) sekä sellaista yleistä rentoutta kantaa itseään, venyttämään enemmän työskentelymuotoa eteen alas. (Kaikki kuvat ohjasajosta otettu eilen 23. syyskuuta, kisapäivän jälkeisenä päivänä)


 Väistöharjoituksia - Dee kieli keskellä suuta :)

Poika on myös liikkunut viime viikkoina henkeäsalpaavan hyvin ja ohjasajaessa on ihanaa, kun pääsee seuraavaamaan hevosen työskentelyä sivusta omin silmin!

Alla videota väistöistä. Eka pätkä ei mennyt vielä ihan niinkuin piti, mutta Dee yrittää kovasti ja toisella pätkällä se oli jo taas rauhallisempi ja malttoin keskittyä :)


Sunnuntaina pakattiin kamat ja hevonen autoon, ja lähdettiin puoli kymmenen aikaan aamulla ajelemaan kohti Lohjan Laakspohjaa. Meidän oli määrä hypätä metrin luokka, ja katsoa miten meidän viimeaikaiset harjoitukset ja rennot fiilikset näkyisivät kisatilanteessa. Itseäni ei oikeastaan jännittänyt tällä kertaa juurikaan, tämä oli vain yksi kisa muiden joukossa ja nyt talven yli pitää muutenkin ottaa säännöllisin väliajoin ratoja alle, joten aika rennoin fiiliksin lähdin tähän päivään, vaikka arvoitus oli miten harjoittelumme tosiaan näkyy nyt tositoimissa.

Olin suunnitellut pitkää verkkaa Deelle. Metrin luokkamme alkoi klo: 11:00, ja olimme vasta häntäpään puolella lähtijöissä. Ilmoittautumisen ja passin tarkastusten, sekä radan kävelyn jälkeen ehti hyvin katsoa muutamia ratoja ennen hevosen kuntoon laittoa.
Rata vaikutti meille todella hyvälle, siinä oli paljon kääntämistä ja aika lyhyitä laukkapätkiä, verraten näihin nuorten hevosten luokkiin, joissa monesti juuri esimerkiksi pitkät laukat meinaa käydä meidän kohtaloksemme kontrollin kannalta. Sarja oli jälleen kahden laukka-askeleen välillä eli n. 10m vähän reilu. Toivoin todella, että Dee olisi ottanut malttinsa mukaan ja ei tuttuun tapaansa loikkaa nyt kisatilanteessa näitä kahden laukan sarjavälejä yhdellä. Radalla oli kaksi suhteutettua linjaa, jotka ovat myös aina välillä vähän kysymysmerkki. Dee usein ennakoi tällaisissa väleissä ja rupeaa tekemään omia ratkaisujaan, tosin kotona se on tehnyt oikein hyvää työtä, joten nyt täytyi vain keskittyä siihen omaan rentoon ratsastamiseen ja saada hevonen mahdollisimman hyväksi verkassa.

Aloitin verryttelyn ensiksi maneesissa, jossa sileällä sain sen ravissa ihan todella todella rennoksia ja hyväksi. Laukassa se odotetusti vähän kuumeni, mutta n. 10 minuutin työskentelyn jälkeen se alkoi rauhoittumaan ja pystyin ottamaan ensimmäiset hypyt ristikolle. Nämä meni vielä suhteellisen hyvin, hevonen kuunteli vaikka se selkäesti oli jännittyneempi kuin kotona, mutta tuli myös hyvin kiinni esteen jälkeen. Hypyt meni niin kauan hyvin, kunnes käänsin sen isolle okserille, johon se yllättäen kielsi ensin hämmennyksissään. Tämän jälkeen pakka vaan meni ihan totaalisen sekaisin ja taas tohina alkoi. Sain kuitenkin Deen vielä tuotua suht hyvin esteelle, mutta esteen jälkeen kontrollin kanssa oli ongelmia.
 Kun oma lähtö lähestyi, siirryimme varsinaiseen verkkaa pihalle, jossa otin lisää hyppyjä, n. 6kpl yhteensä, sekä pystylle, että okserille. Ulkona Dee rauhoittua takaisin päin pikkaisen. Se ei ollut rento, mutta vielä kuitenkin ihan lapasessa. Muistin itse hengittää, pysyä rentona ja vaan istua.

Radalle päästyämme Dee oli vielä kävellessä ihan suht rennon oloinen. Mutta, kun keräsin ohjat käsiin, alkoi tepastelu ja jännittäminen. Jostain kumman syystä kaikista Antin kotona annetuista neuvoista poiketen lähdin taas tuolle Deen jännityslinjalle mukaan, enkä muistanut istua ja rentoutua. Paikat osuivat ihan hyvin koko radan läpi, lukuunottamatta sarjaa, jonka hevonen todentosiaan TAAS ratkoi yhdellä laukalla sekä ennen yhtä okseria, jossa se pääsi totaalisesti juoksemaan alta pois ja hyppäämään laakana. Tältä okserita tulikin yksi pudotus, muuten meni puhtaasti.


En ollut ihan täysin pettynyt rataan, mutta toki jouduin nielemään kiukkua siitä, että tein taas kaiken juuri päinvastoin, kuin olemme treenanneet. Jotenkin se on vaan niin automaattinen reaktio, etenkin kun se valkku ei ole huutamassa siellä kentänlaidalla ja muistuttamassa mitä teen. Jossain vaiheessa saan onneksi valmentajan mukaan auttamaan verkkaan ja huutamaan radan laidalle. Sitä me totisesti nyt talven aikana tarvitsemme, tai minä tarvitsen. Kuitenkin olo oli ihan ok, että se rata ei ollut ihan niin huono, kuin Laaksolla kolmantena päivänä, saatika Lappeenrannassa, jossa jouduin keskeyttämään. Dee kuitenkin parista sinkoilusta huolimatta tuli jossain vaiheessa takaisin - kunhan muistan vaan itse olla menemättä sen vetokisaan mukaan, lopettaa vastaan jäkittämisen ja vaan rentoutua ja istua.
Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta Dee on sellainen tikittävä aikapommi kisatilanteessa, että ammattilainenkin oli ihmeissään Hollannissa. Siis mitenkään puolustelematta sen enempää itseäni, haluan vain muistuttaa itselleni, että Dee ei ole helpoimmasta päästä. Mutta hyvät suoritushevoset omaavat myös suuren luonteen ja olen siinä vaiheessa erittäin ylpeä itsesäni, kun löydän oikean sävelen tämän dynamiitin kanssa kisa-areenoilla!

Uskon, että tuolla luonteella, mitä Deellä on, hypätään isompiakin luokkia - niin suuri sydän sillä on tuohon hyppäämiseen! Ja kun opin tuolla hevosella ratsastamaan, osaan ratsastaa siinä vaiheessa todella montaa muutakin haastavaa tapausta, joten kyllähän tämä opettaa minua kaikista eniten vaikka vaikealta tuntuukin. Silti jostain syystä nautin tästä Deen tuomasta haasteesta tai haasteista. Voitto varmasti myöhemmin maistuu makeammalle, kun näistä päästään läpi ;)

 <3



Näitä kuvia nähdessäni on kyllä myös pakko todeta, että nyt Dee alkaa näyttää todella hyvältä lihavuuskunnoltaan. Se on myös saanut ilahduttavan paljon lisää lihasta ja muutenkin karva kiiltää ja se on hyvin voivan hevosen näkköinen. Ilmeisesti tämän hetkinen ruokinta on todella kohdallaan sen kanssa. Hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä ja iloiselta - ja sehän on pääasia!


 Loppukävelyt ajaen takaa!

 Kaunis poika :)

Minua on nyt muutamalta taholta ohjasajojen myötä kannustettu kokeilemaan kärryjä Deen perään, kun se on ajaessa toiminut niin mallikelpoisesti. En vaan oikeasti ole vielä uskaltanut edes ajatella moista, sillä Dee osaa olla todella äkäinen takapäästään, enkä haluaisi rikkoa kenenkään kärryjä ja vielä vähemmän hevosta. Katsotaan, jos jossain vaiheessa tulisi hyvä hetki kokeilla. Olisihan ajaminen ihan mainio vaihtoehto liikuntamuoto näin estehevosenkin treeniohjelmaan!


Seuraavana lauantaina Deen kanssa suunnataan Kalliorinteelle seurakisoihin ottamaan alle 90cm radan, eli reeniä reeniä, kyllä se rentous jostain löytyy, kunhan saadaan rutiini!

torstai 19. syyskuuta 2013

Iitan ja Mimmin reenailut

Samalla, kun olen käynyt Deen äitiä Iitaa valmistelemassa kohti kantakirjausta, olen parisen kertaa tyypannut kaunista 4 -vuotiasta welsh a -tammaa Mimmiä. Mimmillä ei ole hirveän montaa kilometriä takana ratsastajan kanssa, joten se on aika raaka ja villi tapaus :D Nyt vasta tällä viikolla, kun kävin sen selässä toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sain kuvaajan mukaan ja nähdä, että perhana... kyllä tämä poni sattuu liikkumaan ihan hirveästi! Miksei puoliveriset liiku tällä tavoin, kuin nää welshit?
Alla kuvakollaasia ratsastuksesta.













Siinä ja siinä, etten olisi tuollaiselle n. 120cm säkäiselle ponille himpun verran liian iso, mutta yllätyin positiivisesti kuvat nähdessäni, että en ole lainkaan niin suuri, miltä selässä kieltämättä näin pieniin poneihin tottumattomana alkuun on tuntunut. Pullottava takki lisää vielä tota mun hehtaarisuutta, mutta onneksi on tollaset tappijalat, niin jalat asettuu kivasti juuri oikealle kohdalle :)
Nyt kaikenkaikkiaan kolmannella yhteisellä ratsastuskerralla Mimmin kanssa saatiin kaikki askellajit sujumaan molempiin suuntiin. Oikea suunta on selkeästi sille vielä vaikeampi ja heikompi niin ravissa kuin laukassakin. Tämän kanssa varmasti jatketaan työskentelyä, joten ehkä aina välillä kirjoittelen myös Mimmin treeneistä muistiinpanoja :)

Toinen varsinainen työstettävä onkin Deen äiti Iita, joka on ihan muutamassa viikossa kehittynyt ihan hirveästi parempaan suuntaan. Iitahan on viimeiset useammat vuodet ollut täysin mammalomalla ja tehnyt siis varsoja, josta voikin kuvitella, että varsinaisia kunnon töitä se ei ole tehnyt vuosiin vaikka toki sitä liikkeessä onkin pidetty enemmän ja vähemmän maastoillen jne. Nyt se halutaan kantakirjata, ja sitä ollaan aika lyhyellä aikataululla laitettu kantakirjauskuntoon. On todella haastavaa vetristellä vanhempaa hevosta uudelleen ratsumoodiin, mutta nyt alkaa näyttää jo todella hyvältä ja luottavaisin mielin odotellaan varsinaista the päivää. Iita on kyllä niin ihana ja hieno tamma, joka on jättänyt hienoja jälkeläisiä, että toivottavasti se saa ansaitsemansa hyvät arvostelut, vaikka vanhempi rouva jo onkin :) Ensi keväänä Iita jatkaakin taas varsantekopuuhia, sillä nyt jos koskaan on viimeiset hetket aikaa, jos meinaa vielä tästä tammasta saada varsoja...
















Ei tarvitse ihmetellä, mistä tuo Deen kauneus on oikein periytynyt ;)

Deestä puheenollen, huomenna on taas luvassa estetreenit. Deen muista viime viikon harjoitteluista kirjoittelen myös laajemmin samaan syssyyn. Sitten sunnuntaina me hypätäänkin Laakspohjassa alue metrin luokka. Toivotaan, että sama rentous säilyisi myös kisatilanteissa, mitä ollaan nyt saatu työstettyä kotitreeneissä.

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot