torstai 31. lokakuuta 2013

Dexterille pyhitetty päivä

Ajattelin, että tämä päivä voisi olla se, kun touhuan Deen kanssa vähän ylimääräistä, sillä se jotenkin on ollut niin vaisun ja äksyn oloinen iltaisin tallilla käydessä, että oikein itseäni harmittaa. Luulen, että osittain tämä johtuu turhautumisesta, pimeällä kentällä pyörimiseen kyllästymisestä ja sitten tietenkin uusista jutuista väsähtäneestä kropasta ja mielestä.

Tänään oli aivan loistava päivä lähteä aamusta jo tallille sen jälkeen, kun olin vienyt T:n työmaalle, kun ei ollut mitään muutakaan ohjelmaa ja sain kerrankin itseni tällaisena päivänä ajoissa ylös! Yöllä on ollut taas pitkästä aikaa pakkasta ja vielä aamullakin kaikki oli ihan kuurassa. Luonto oli aika mielettömän näköinen, kun aamuaurinko kimmelsi jäisissä kasveissa ja maisemassa. Tuli jotenkin niin mukava ja rauhallinen olo, että pakko kirjoitella välillä tällaista hömppääkin tänne blogiin. Kyllä tuolla ilmalla on ainakin itselleni suuri merkitys, millä mielellä sitä päivän kulkee...

Tallille päästyäni hain villaloimen, vaihdoin sen Deen tallitoppiksen tilalle ja lähdettiin talsimaan Dee pelkässä riimussa kahdestaan metsäpoluille ja löydettiin uusia reittejäkin, joita voisi lähteä koluamaan joskus ratsain vähän paremmin ja pidemmälle :) Siistiä!

  
Aamu-uninen Dexteri villapöksyissään aamukävelyllä. Pysähdeltiin välillä ottamaan luonnosta kuvia, tai minä näpsin ja pelleilin kännykän kameran kanssa, kun samaan aikaan Dee löysi herkkuja mm. havuja ja risuja :)








Reilun tunnin lenkkeilyn jälkeen Dee pääsi karsinaansa vielä odottelemaan päiväheiniään ja tarhaan pääsyä, kun itse vielä nopeasti puunasin kaikki meidän kamat siistiksi, sillä alkuillasta mennään vielä Antin valmennukseen hyppäämään :) Dexteri tuntui nauttivan aamukävelystään ihan hirveästi ja se oli todella hyvällä tuulella lenkin jälkeen ja uskon sen innostuvan hyppyjutuistakin tänään myöhemmin.

Tosiaan tänään ei tule juuri muuta tehtyä, kuin "viihdytettyä" tuota vaativaa kaveria... on se kuitenkin sen arvoista :)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Syystreeniä

Jos viime Deen kuulumisia kirjoitellessani kehuin, kuinka kaikki vaan sujuu, hevonen liikkuu hyvin ja mielellään, se on hyvällä tuulella ja kaikki on mukavaa ja helppoa, niin nyt on kelkka kääntänyt ihan suuntaansa.

Ohjasajoa syyskuussa

Miljan ekojen treenien jälkeen harjoiteltiin vielä seuraavana päivänä samoja asioita, mitä Milja pisti meidät tekemään - eli haettiin aika pitkää ja matalaa muotoa ja hitaampaa ravin ja laukan tahtia, siirtymisiä tässä hitaammassa tahdissa, kunnon taipumista koko kropan läpi ympyrällä. Dee tuntui vielä tuona seuraavana
päivänä ihan mukavalta ja tuntui, että se oli omaksunut vaikeat asiat oikein hyvin ja tosissaan yritti tehdä parhaansa, ja ajoittain tuli oikein hienojakin pätkiä.

Deelle vaikeampi suunta: oikealle taipuminen

Sen jälkeen meillä oli Antin treenit, jolloin päivä oli kaikekseltaan jotenkin katastrofaalinen ja kaiken kruunasi lopulta saapuminen lähes tunnin myöhässä valmennukseen, jonka tajusin vasta parkkeeratessani yhdistelmäni perille saapuessani, kun Antti oli pyörittelemässä peukaloitaan maneesilla...

Noh eikun kuitenkin heppa äkkiä kuntoon ja verryttelemään. Verryttelyssä sain Deen vielä todella rennoksi ja aloitin samalla taktiikalla verkan, mitä olimme nyt parina viime päivänä harjoitelleet, eli todella pitkä ja matala muoto, sekä aika hidas ravin tahti, paljon taivutteluja jne. Dee tuntui vielä varsin hyvältä, mutta laukkoja nostaessani paketti vaan jotenkin hajosi. Dee tuijotteli esteitä ja kihelmöi siihen malliin, kuin odottaen, milloin saa sännätä jollekin esteitä... sen siitä saa kun antaa tälle hevoselle vähän hyppylomaa ;)

Hyppytreeneistä ei tällä kertaa ole videomateriaalia, kun meidän oma kameramies ei päässyt paikalle mutta kaikenkaikkiaan koko valmennuksessa ei varmaan olisi ollut mitään katsottavaa... :D Itse ratsastin todella huonosti, olin jännittynyt, enkä saanut itseäni enää rentoutumaan sen alku verryttelylaukkojen jälkeen. Kaikki tehtävät kuitenkin tehtiin, mutta mikään ei oikein osunut ihan nappiin. Tuntui siltä, että hevonen on alla niin hilkulla lähteä pois kontrollista ja sitten se sen tekikin yhdellä suhteutetulla okseri - pysty -linjalla. Otettiin toistoja tälle ja pari kertaa edelleen hevonen vaan paahtoi okserin jälkeen pystylle ilman mitään kontrollia, kunnes otettiin okserin jälkeen kerran seis kokonaan ja otettiin linja vielä yhden kerran, jolloin hevonen otti vähän turhankin herkästi pidätteet takaisin. Fiilikset olivat kyllä valmennuksen jälkeen vähän huonot, sillä tuntui, että epäonnistuin täydellisesti, enkä saanut ajatuksia kasaan ja keskittynyt riittävästi. Nyt täytyi vain ajatella, että tällaisia takapakkeja tulee aina ja ne kuuluvat tähän lajiin.

Estevalmennuksen jälkeisenä päivänä tein aika kovan sileän treenin ja vaadin Deeltä sitä kontrollia ja pidätteisiin vastaamista ja regoimista heti. Pidin treenin kuitenkin aika lyhyenä, sillä tämä oli neljäs päivä peräkkäin treeniä ja se on myös aika rankka rupeama nuorelle hevoselle. Kun sain hyviä pätkiä, lopetin heti siihen ja tein pitkät kävelyt.

Tämän jälkeen Dee sai perjantaina vapaata, lauantaina hölkkäilin sen kevyesti ja hevonen tuntui niiin hitaalta jalalle, että en muista millon viimeksi se olisi ollut "eteenpäin potkittava"... Päätin sitten antaa sille vielä sunnutain vapaata, jotta se saa riittävästi palautua. Siirtyessä uudelle levelille koulutuksessa hevoselle täytyy muistaa antaa myös palautumisaikaa riittävästi, jotta sen mieli pysyisi virkeänä eikä kroppa joutuisi liian koville. Näin jälkeen päin ajateltuna nyt olisi ollut todella tärkeää mun hieroa se loppu viikosta, mutta aikataulut eivät antaneet myöden ja maanantain Milja tuli sparraamaan meitä uudelleen, ja jouduin totemaan hevosen olevan todella vastahankainen heti alusta asti.

 Deen ollessa luonnostaan kovin ryhdikäs ja ylämäkeen rakentunut, sen on vaikeampaa kulkea eteen alas. Ohjasajossa hevonen kuitenkin löytää paremmin tasapainon ja idean.

Keräsin alkukävelyiden jälkeen ohjia, ja hevonen alkoi heti potkimaan takajaloillaan, se oli todella turhautuneen oloinen ja tuntui, että olisi mielummin juossut alta pois ja mennyt talliin syömään iltaheiniä. Aloitettiin sitten taktiikalla, jossa se kulkea aika pitkänä ilman kauhean jämerää ohjastuntumaa, eli kuns´han saadaan se vähän rentoutumaan ja avoimemmalle mielelle. Siinä se vähän jo rentoutui lopulta, mutta tuntui edelleen takakireältä pian kun lähettiin vähän enemmän pyytää. Tuolloin se oli myös niin päinvastainen, mitä lauantain oli. Jos lauantaina olin saanut aika voimakkaasti pohkeella muistuttaa eteenpäin, niin nyt hyvä kun sain pitää pohjetta lähellä, kun se oli jo sinkoamassa.

Aloitettiin siirtymisien ja pidätteiden harjoittelua, Dee on taas niille ihan kauhean hidas, mutta ne vaativat vaan toistoa toistojen perään. Taivuteltiin myös molempiin suuntiin ja oikealle se oli niin lukossa, että puri mielummin kuolaimeen kiinni, kuin olisi taipunut koko kropastaan oikealle. Kaikki tuntui niin vaikealta, että pitkästä aikaan tuli sellainen tunne, että "kohta heitän hanskat tiskiin, ei tästä tule mitään."

  Dee rentoutuu

Alla pätkä videota treenistä, joka kertoo aika karun totuuden noista meidän pidätteiden läpimenemisestä tällä hetkellä. Pohkeenväistöjä otettiin tuossa videossa sen vuoksi, että saisin Deen hyväksymään mun pohkeen lähellä, eikä vaan juoksevan eteenpäin sitä käyttäessäni. Voin kertoa, että tässä eläimessä on vaan haastetta haasteen perään, eikä tällaisten videoiden julkaiseminen tunnu kauhean miellyttävältä, mutta ehkä voin jossain vaiheessa laittaa vertailupohjaa tälle, kun alkaa taas hommat luistaa paremmin ja hevonen liikkumaan irtonaisemmin? :)



Tänään sateessa ohjasajoin Deen. Annoin sen liikkua aika omaa tahtiaan, mutta vaadin siltä taipumista koko kropastaan, myös kunnolla oikealle ja hevonen näytti aika kivalta ja taipui jo huomattavasti paremmin. Se oli myös yllättävän paljon vetreämmän näköinen verrattuna eiliseen, joten kaiken vaikeuden keskellä uskallan olla kuitenkin aika toiveikas. Ja ei se kaikesta viime päivien äksyilystä huolimatta tunnu olevan niin pettynyt vaativaan ja ilkeään mamiinsa, etteikö tänään olisi tarhan portille juossut vastaan :)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tykki ja Risto maneesilla

Eilen olin mukana Deen pikkuveljen Hoyard's Offroader eli "Tykin" ja Hoyard's Tyson eli "Riston" kasvattajien mukana maneesille irtohypyttämään poikia, ja ai että mä tykkään tehdä ja touhuta noiden varsojen kanssa :)

Tykki kotipihassa ennen reissuun lähtöä

Tykille tämä oli sen elämän ensimmäinen reissu yhtään mihinkään, joten tällaiset on siinäkin mielessä aina jänniä tapahtumia, kun koskaan ei voi tietää, miten varsa käyttäytyy vieraassa paikassa. Tykki tosin on niin rento ja cool tyyppi, että ei se ihan hirveästi stressannut kärryssä matkustamista, uutta paikkaa tai edes maneesia, jollaisessa se ei koskaan ole ollut myöskään.

Trailerissa se oli ollut edeltävänä päivänä ensimmäistä kertaa seisomassa ja hetken jaarittelujen jälkeen saatiin se aika sujuvasti koppiin. Vertailen ihan hirveästi Tykkiä ja Deetä toisiinsa - veljeksiä kun ovat - ja täytyy sanoa, että Tykki on niin paljon kiltimpi, rauhallisempi ja rohkeampi tapaus, eikä se ota oikeastaan itseensä juuri mistään. Se on myös aika kookkaan näköinen 1,5 -vuotias ori, joten odotettavissa saattaa olla vähän isompi ja raamikkaampi eläin, mitä isoveljensä on.

Maneesilla rakennettiin pysty - okseri kuja, jonka sekä Risto, että Tykki tulivat muutamaan otteeseen, aluksi yhdessä ja lopulta molemmat yksistään. Tykillä on selkeästi parempi hyppy ja asenne koko hyppäämiseen, mitä Deellä oli tuon ikäisenä. Myös vuotta vanhempi welsh-c -ori Risto väläytteli, että liikkeiden ohella tästä ponista löytyy myös ponnua :)

Viikonloppuna molemmat pojat käyvät hakemassa arviot irtohypytys- ja askellajiarviointitapahtumasta Raatilan Ratsutallilta, jossa mm. irtohypytyksessä tuomarina on Saksan Hannover Verbandista Steffen Werner.
Alla kuvia reissusta ja hypyistä!














torstai 24. lokakuuta 2013

Suomalaista kasvatusta maailmalla

Tässä on ori, josta meinasin pari vuotta sitten kauppoja alkaa tekemään - olisi ollut kyllä niin pahanmoinen heräteostos siinä mielessä, että tähän vaan törmäsin netissä surffaillessani syksy pimeänä iltana ja tuli niin vahva tunne pitkästä aikaan varsasta, että "tässä on sitä jotain". Osto jäi lopulta haaveeksi, kun otin oikeasti realiteetit esiin ja jouduin toteamaan, että sen hetkinen elämäntilanne ei anna kauheasti tilaa toiselle hevoselle missään määrin ja luovuin ajatuksesta raskain mielin. Kuitenkin ajatukseen jäi, että toivon pelkästään tuon pääsevän hyvälle omistajalle, joka vie sitä eteenpäin - mikä ei ole ihan itsestäänselvyys kun Suomessa asutaan.

Nyt syksyllä kyseinen orivarsa oli raivannut tiensä Oldenburg -kantakirjan körungiin Saksassa, taidetaan myydä siellä isommalla rahalla maailmalle, mitä se täällä Suomen kamaralla ollessaan maksoi. Ja on se vaan upea!



Se mitä tällä tekstillä haluan sanoa on, että kyllä kannattaa luupavan nuoren hevosen ostajat olla hereillä myös suomalaisesta tarjonnasta - täältä saatat löytää maailmanlaajuisestikin todellisen helmen halvemmalla, kuin mitä tulisit koskaan ulkomailta muualta Euroopasta löytämään. Tällä saataisiin pidettyä oikeasti hyvät hevoset Suomessa suomalaisille ratsastajille, ratsastuksen taso ja samalla arvostus nousisi, suomalaisen kasvatuksen ja kasvattajan arvostus nousisi ennen kaikkea omissa silmissämme. Nämä ovat näitä omia ajatuksia, mitä on tullut taas viime aikoina ajatelleeksi.

Tuota oria katsoessani päässäni velloo monenlaisia ajatuksia, ensimmäisenä se, että "tuo melkein olisi voinut olla minun" eli toisin sanoen turhautuminen, mutta päällimmäisenä olen iloinen, että ori on päässyt jo nuorena näyttämään kyntensä maailmalla ja voin ainakin tyytyväisenä todeta, että ei mulla mikään ihan huono hevosilmä ole ;)

Oldenburger Stallion Days with auction 20-23.11.2013

tiistai 22. lokakuuta 2013

Loimien esittelyä ja D:n "tattoo" ;)

Eilen yritin iltahämärässä ottaa järkkärillä T:n kanssa Deestä kuvia loimet päällä, mutta ei niistä oikein meinannut tulla mitään ja tänään otin sitten omalla kännykällä kuvia, että kai näistä nyt jotain selvää saa. Oon tosi tyytyväinen HIHS ostoksiin, tein todella hyvät kaupat kaikista loimista, vaikka se hiukan vararikkoon mut heittikin. :D Samalla näpsäsin tänään Deen "tatuoinnista", eli viime viikolla klippauksen tuloksesta, johon olen ihan tyytyväinen vaikka aikaa ja hikeä koko klippaukseen tälläkertaa vierähtikin.

Horsewearin Amigo Bravo 12 Plus Medium

Horsewearin loimiin olen kyllä ihastunut ihan täysin. Ne ovat mielestäni osoittautuneet laadukkaiksi ja kestäviksi, myös tällaiselle tuholaiselle ja adhd -tapaukselle, mitä Dee on. Mielestäni kovat talvikelit hokkiaikoineen kertovat lopullisen tuloksen miten tämä loimi tulee kestämään ja lunastaako se odotukseni loimesta, jota voidaan vielä käyttää ensi vuonna ja ehkä vielä parinkin vuoden päästä. Nyt alkuun meinaan sen kyllästyttää kyllästysaineella, niin se pitää entistä paremmin vettä ja kosteutta.

Tämä loimi on samanlainen, kuin Deen vuoreton kesäsadeloimikin, siinä on jämäkän tuntuiset kiinnitykset niin edessä, kaulakappaleessa, kuin mahanalusvöissäkin. Täytettä tässä loimessa 250g, siinä on vahva nailonpinta ja kaulakappalekin on irrotettavissa tarvittaessa. Värinä tämä on meillä musta oranssein reunoin, joka miellytti omaa silmääni :) Deelle menee loimikoot 135-145, riippuen loimesta, mutta tämä loimi on kooltaan 145cm ja istuu hyvin. Ainoastaan kaulakappaleesta huomaa, että se saisi olla vähän pidempi, kun Deellä on niin pitkä kaula taas runkoon verrattuna, mutta toisinaan kaulakappaleeseen on ajateltu myös vähän muhkampaa kaulaan, joten se on Deen päällä vähän sellainen turhan väljäkin.

Eskadronin nylon tallitoppaloimi

Tallitoppiksia meillä ei ole juurikaan riittävästi, mutta olisimme kyllä pärjänneet varmasti ilmankin, mutta tarjouksen jonka löysin lempparitallitoppiksesta, eli Eskadronin 240g toppauksella, ei voinut ohittaa. Deellä siis on ennestään yksi tällainen loimi, ja se istuu sille niin hirmuisen hyvin. Jouduin vaan ottamaan kokoa pienemmän, eli 135 centtisen, koska se oli ainut jäljellä oleva yksilö. Pelkäsin, että se olisi liian pieni, mutta ihan todella hyvin se istahti Deen päälle, ei ollut selästään yhtään liian lyhyt, vaikka selkeästi pienempi se toki toista loimeaan oli.

 Horsewearin Ramblo Grand Prix fleece

Tämä loimi tuli kylkiäisinä tuon ulkoloimen kanssa eli siis maksoin näistä loimista yhteensä tuon ulkoloimen verran. Tämä paksu fleece on kyllä kaunein mitä olen nähnyt, ja alkuperäinen hinta sillä oli n. 110€, eli suuhteellisen hintavakin se on, enkä kyllä koskaan muutoin tämän hintaista fleeceä tulisi hankkineeksi. Materiaali ei tunnu normaali fleeceltä, vaan enemmän joltain villan sekoitukselta. Se ei sähköistä hevosen iholla normaalin fleecen tapaan, ja sitä sähköistymistä Dee inhoaa yli kaiken, joten tämä on kyllä ihan huippu ihana jo materiaaliltaan! Edessä siinä on nahkasolki, ja loimen reunoja koristaa kaksi kauniin väristä kanttinauhaa. Häntälenkkikin on todella kaunis. Ajattelin jossain vaiheessa brodeerata minun ja Deen nimet loimeen, jollain loimeen sopivalla fontilla ja loimi saa olla meillä kisoissa ja valmennuksissa mukana, eli ns. edustuksessa vähän parempana loimena. Olen aika rakastunut tähän... :)


Sitten vielä Deen oma tatuointi näytille. Dee kasvattaa hassusti karvaa, sillä se oli kaulalta, ryntyiltä, lavoilta ja vatsan alta sekä selästäkin todella karvainen, mutta sitten pyllynpäällä karva olikin todella paljon lyhyempää. Olin ajatellut alun alkaen jotain todella pientä ja huomaamattomampaa, koska en niinkään välitä liian rajuista kuvioista tai todella silmiin pistävistä klippauskuvista, joten näistä salamoista tuli aivan täydelliset :) Molemmin puolin koristaa tällaiset, ja noi kuvat kuvastaa Deen luonnetta aika paljon, joten alusta asti oli todella selvää mitä kuvaa lähden klippaamaan.


Joku lukija myös kysyi muistaakseni  aikaisemmin jossain postauksessa Deen valkoisista merkeistä hännän tyvessä, ja en nyt heti muista kerkesinkö vastaamaan siihen mitään, mutta tuosta alemmasta kuvasta näkyy hyvin, eli Deellä on syntymästä asti ollut sekakarvaa ja hännän jouhet ovat valkomustaa. Hännän tyvessä valkoista on enemmän, ja kutsunkin noita läiskiä Deen "vauhtiraidoiksi" :D Näin talvisin sekakarvan huomaa myös paremmin, sillä talvikarva Deellä on pyllyn päältä tuollaista valkoista karvaa kauttaaltaan, eli se on aika persoonallisen värinen hevonen. Silloin Deen kasvattaessa varsana ensimmäisenä talvena talvikarvaansa pelästyin, että se kimoutuu, kun niitä valkoisia karvoja alkoi ilmestymään entistä enemmän... selvitinkin sitten paniikissa, että kimoa hevosta ei voi tulla, ellei jompikumpi sen vanhemmista ole kimo, joten sain huokaista helpotuksesta ja tummaruunikoksi se sitten myös jäi valkoisten sekakarvojen kera :)

Voisin vielä päivittää vähän meidän treenejä viime ajoilta, eli viime viikolla Milja kävi pitämässä pyynnöstäni sileän valmennuksen, jossa lähdettiin keskittymään lisää siihen, että saan hevosta taipumaan läpi kropan ja ennen kaikkea rentoutumaan ylälinjastaan todella rennoksi eteen alas. Myös ravin tai laukan tahti piti olla hidasta, sillä Dee mielellään etenee aika paljon eteenpäin ja nyt on aika alkaa kasvattaa sille entistä enemmän voimaa, jota haetaan pienemmän ravin ja laukan, sekä siirtymisien kautta. Vasemmalle tuli oikein hyviä pätkiä ja oikealle olikin jo sitten vaikeampaa. 
Tänään jatkoin samoilla tehtävillä, ja Dee oli alusta asti todella paljon parempi jo ja ymmärsi mitä siltä hain. Tehtiin myös todella kauniita siirtymisiä ravista käyntiin ja pari ihan pehmeää laukasta raviin siirtymistäkin. Laukasta raviin siirtymisissä minun pitää huolehtia siitä, että raviin siirtyessään hevonen ravaisi myös mahdollisimman pientä ravia heti, eikä kauhoisi alta pois, mitä se meinaa yleensä helposti tehdä. Tänään sain jo aika hienoja uusia fiiliksiä Deestä, ja olen aika innokkaana jatkamassa harjoituksia.

Meidän kenttä vaan on nyt ensimmäistä pakkasten jälkeen ollut todella kova, että täytyy miettiä miten me harjoituksia jatkossa tehdään ja saadaanko kenttää huolettua yhtään paremmaksi.
Milja jokatapauksessa jatkaa meidän valmentamista, joka on varsin hyvä idea jo siksikin, että hän tuntee ja tietää Deen, tietää sen heikkoudet ja meidän vaikeudet riittävän hyvin. Lisäksi olemme ennekin saaneet tällaisella kombinaatiolla tulosta aikaiseksi muilla hevosilla. Pidän Miljan tavasta sparrata, hän on todella tiukka ja omaa silmää näkemään mitä asioita pitää lähteä korjaamaan millonkin.

Toivottavasti saataisiin ratsastuskuvia tältä viikolta. Ehkä sunnuntaina, kun päästään tallille päiväsaikaan, sillä nyt syksyn pimenevät illat vähän vaikeuttaa tuota kuvaamista taas :)

Tällaista tää kuvamatsku on viimeaikoina ollut, että parempia kuvaushetkiä odotellessa :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

HIHS ja niin hieno Tornesch!


 Ette arvaakkaan kuinka paljon odotin oriin näkemistä. Jännitin myös kovasti, kuin tuo ori suoriutuu nyt silmäoperointien jälkeen, sillä etenkin vanhemmalle hevoselle saattaa olla vaikeaa tottua kapeampaan näkökenttään, kun on koko elämänsä tottunut näkemään normaalisti. Eikä se World Cup ratakaan tänä vuonna Helsingissä mikään pikkuruinen ollut... ihan hurjan isoja oksereita, etenkin ensimmäisen sarjan b -osa oli v-a-l-t-a-v-a, ja meidän istumapaikat sijaitsivat juuri tässä päädyssä, joten tuli nähtyä läheltä, kun tämä okseri alkoi olla se kipuraja, mihin monet hevoset enää pystyivät, suuri osa sitä ei puhtaasti selvittänyt. Muutenkin rata vaikutti tänävuonna olevan kauhean "hektinen", siinä ei paljon laukkaosuuksia ollut, vaan aina kun yksi tehtävä oli takana, oli jo heti seuraava edessä.

Suomalaiset ratsastivat tänä vuonna jokainen todella hyvin, eivät mitenkään jääneet muiden huippujen varjoon. Etenkin Anna-Juulia Kontio teki todella varman ja kauniin näköisen radan, vaikka yksi puomi lähtikin matkaan - se oli kuitenkin todella lähellä sitä nollaa, ja noin vaikealla radalla!

Tornesch teki heti alussa ensimmäisen nollan, jonka jälkeen kestikin hetken, ennekuin toinen nolla saatiin mukaan. Uusintaan pääsi seitsämän ratsukkoa, jossa Tornesh teki helponnäköisen, mutta ei niin nopean nollan heti ensimmäisenä, lopulta jääden kisassa neljänneksi. WC -luokan voittaja oli ranskalainen Patrice Delaveau hevosellaan Orient Express nopealla ja sujuvalla uusinnalla. Oli aika päätä huimaava koko kisa, ja rata oli niin vaikean näköinen, että sai pidättää välillä hengitystä jännityksestä, että kuinka käy!

Tämänpäiväinen vain vahvisti itseäni tulevan kevään orivalinnoissa, eli keväällä Iitalle yritetään taas varsaa ja uskon tämän oriin sopivan sille todella hyvin, vaikkakin odotettavissa saattaa olla aika dynamiitti... :) Tornech vakuutaa minussa eniten tietenkin hyppykyvyllään, mutta myös sillä asenteella miten se suorittaa, se on pienen naisen ratsastettavissa normikuolaimella, sillä on iso laukka ja se vaikuttaa hirveän yhteistyöhaluiselta. Lisäksi se on suvultaan juuri sellainen mistä pidän. Toinen mainitsemisen arvoinen ori oli Gercho Schröderin ratsastama ori London (Nabab de Rêve - Chin Chin), aika upea hyppy silläkin!

Tässä vielä videot Torneschin perusradasta ja uusinnasta - on se aika upea! :)





Tänä vuonna HIHS:iin lähdin sillä meiningillä, että minun on löydettävä Deelle hyvä vähän topattu ulkoloimi kaulakappaleella ja mahdollisimman hyvällä diilillä. Lopulta matkaan lähti kolme loimea: ulkoloimena Horsewear Amigo Bravo 12 250g täytteellä, loimi on musta oranseilla kanteilla ja yksityiskohdilla ja Deen Horsewearin kesäloimesta vakuuttuneena tähän kannatti satsata, ehkä nyt vihdoin ei tarvitse ensi vuonna olla heti ostelemassa uudestaan loimia, kun ne ei kestä...! Löysin myös edullisesti Eskadron tallitoppaloimen, jonka ovh normaalisti on n.  90€ (Deellä on jo toinen tällainen ja on todella istuva ja kaunis loimi!), se on vaan 135cm - toivon sen istuvan, mutta jos se on liian pieni, niin tämä tulee sitten myyntiin. Toivotaan, että kuitenki sopii, kun meillä ei noita tallitoppiksiakaan ole riittävästi. Kolmantena sain melkein kuin kylkiäisinä Horsewearin 109€ arvoisen fleeceloimen ostaessani tuota Amigon loimea, todella kaunilla kanttauksilla ja häntävöillä! Se on kyllä hirmuisen kaunis, ja voisi sopia meille paremmaksi kävelyloimeksi valmennuksiin ja kisoihin.

Viime viikolla klippasin Deen ja pitkän harkinnan jälkeen päätin klipata sen päätä lukuunottamatta kokonaan, joten hyville loimille on todella tarvetta. Deellä meni vaan hermo siinä klipatessa, alku lähti hyvin, mutta kun pääsin toiselle puolelle, niin hepo oli jo sitä mieltä, että "nyt riitti, mä haluun päiväheinät syömään!"... Muutaman tunnin episodin jälkeen hevonen oli kuitenkin taas siistin näköinen, klippasin myös sille pyllypäälle molemmin puolin pienen pienet salamat - tuli aika mageet ;)

Otan Deen klippaustuloksesta ja sen loimista vielä kuvat parin päivän sisällä, ja laitan blogiin niin näkee vähän :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Mennyt viikko ja klinikan tulos


Kauheasti on taas tapahtunut, ja vielä enemmän varmaan on tulossa. Hirveästi on ajatuksia tulevasta, josta on pulpunnut aikamoista haavettakin. En tiedä mitä haluan kirjoittaa ja mitä jättää vielä vähän avoimeksi, mutta ainakin aloitellaan Deen kuulumisilla.

Viime keskiviikkona suuntasin aamuratsastuksen jälkeen Deen kanssa ihan kahdestaan Viikkiin ihmettelemään tuota sen turvottelevaa oikeaa takajalkaa. Hevonen on kuvattu kaksi kertaa kauttaaltaan jo aikaisemmin, mutta nyt keskityttiin pelkästään tähän yhteen raajaan, jotta saataisiin selville mitä se sisältää ja varmistettua sen, ettei tuleva talven kuntotreeni ja hiominen kohti kautta 2014 jää haaveeksi. Sitäpaitsi näin syksyllä on kyllä ihan hyvää aikaa käyttää hevosen perusterveystarkastuksiin aikaa, ja jos jotain hoidettavaa löytyy, niin on koko ensi talvi aikaa tehdä asioille jotain, jolloin ehkä ensi keväänä olisi hevonen täydessä kisavireessä. Ainakin sitä toivon todella :)

Deeltä taivutettiin molemmat takajalat, joista ei saatu reagtiota. Hevonen liikkui hienosti! Pari viikkoa sitten ilmestynyttä pahkuraa kintereen alapuolella säären takana tutkittiin, ja siitä painelemalla pientä kipua hevonen tunsi. Eläinlääkäri totesi kuitenkin pahkuran olevan ihon pinnalla oleva kuhmu, joka ei siis ole kiinni luupinnassa tai jänteissä. Jänteet tuntuivat päällisin puolin todella hyvältä, Dee ei myöskään aristanut vaikka paineltiin kovempaa. Kerroin n. pari vuotta sitten saadusta puikkoluun murtumistiedosta ja halusin ainakin röntgenkuvat ottaa sivulta päin jalkaa, josta näkee uloimman puikkoluun ja poistaa myös mahdollisuuden irtopalasta tuon murtuman myötä sekä sitten lääkärin ehdotuksesta otettiin kintereestä viistosti edestä päin toinen kuva, kun kerroin että mielestäni se on joissain tilanteissa vasempaan kierrokseen vähän epätahdissa ja kerroin oman visioni mitä olin ajatellut, eli oikean etujalan liikerata jää aavistuksen lyhyemmäksi kuin toisen, kun oikea takajalka antaa takaa sen voiman liikkeeseen, mutta joku siellä pistää vastaan, jolloin se ei pääse viemään etujalkaansa loppuun asti. Tilanne oli hyvä nyt, kun hevonen vaikutti olevan sen pienen pahkuran aristusta huolimatta hyvässä kunnossa.


Dee siis rauhoitettiin (huom, antoi pistää todella hienosti - editystä!) ja sitten vain röntgensaliin kuvien ottoon. Sain kyllä erinomaista palvelua hevosta hoitaneelta lääkäriltä, sillä hän selitti ja näytti kuvat oikein tarkasti sentti sentiltä. Yllätyksekseni sain positiivisen tiedon, ettei puikkoluu ole murtunut tai ole koskaan murtunutkaan. Kuvassa näkyi siisti kaunis jalka, ei mitään virhettä tai säröä. Aika rautajalka se on, kyllä se niin kovia osumia on tuolle jalalle tehnyt, että kuva näytti suorastaan epätodelliselta. Sitten kintereestä otetusta kuvasta löytyi mahdollinen selitys mahdolliseen ravin millin hienoon epätahtiin, sillä kintereen pikkunivelessä oli yhdessä kohdassa pientä terävöitymistä, joita kuulemma voi olla ihan varsasta asti hevosella kuin hevosella. Sitä ei voi operoida, kortisonia siihen olisi voinut piikittää, mutta olen niin tätä ainetta vastaan, että en halua ainakaan omaan hevoseeni ihan heppoisin perustein kortisoinia piikittää tai saadaan siitä myöhemmällä iällä sitten ihan omat ongelmat kehitettyä.
Terävän kohdan nähtyäni tuli minulle vähän kuin déjà vu, sillä rupesin miettimään, oliko tuo sama kohta Deellä jo yksivuotiaana, jolloin kävin jalan samoista syistä kuvauttamassa Hyvinkäällä... Täytyy yrittää kaivaa kuvat esiin, minulla on kaikki kuvat tallessa, sekä myös Hollannista otetut röntgenit löytyvät disketiltä, joten on jotain mihin nyt vertailla, jos haluaa vielä ihmetellä.

Terävöityminen ei kuitenkaan aiheuta epämääräistä turvottelua, sen sijaan potkujen ja iskujen myötä jalassa saattaa olla verenkiertohäiriöitä, joten jos vaan jaksaa niin yöksi lämpöpintelit on ihan hyvä vaihtoehto pitääkseen verenkierron edes vähän parempana yön seisoessaan. Aina välillä olenkin kietonut pintelit yöksi, mutta olen aatellut jotain helpompaa, vaivattomampaa ja nopeampaa konstia, etten joudu liikaa muita ihmisiä vaivaamaan tuolla pintelöinnillä... Pahkurat joita aina tulee ja menee jalassa, on niitä osumia, joita se latoo aina millon missäkin - yleensä kuitenkin eniten karsinassa jos ruoka loppuu kesken tai vieruskaveri rupee ärsyttämään riittävästi :D Liikkeessä jalka taas palautuu normaaliksi, ja liikutuksen jälkeen se on aina ihan kuiva.

Nyt on sitten seuraava projekti "pumpuloida" Deen karsinan seinät, eli siis asennetaan sinne sellaista n. 2cm paksuista kumimattoa, joka pikkaisen pehmentää iskuja jatkossa.


Muutoin Deen kuulumisiin kuuluu kevyempää menoa sekä muiden henkilöiden kuljettamista :) Kuvissa Deen selässä on kaverini Janita, joka on aikaisemminkin Deetä aina silloin tällöin ratsastanut, mm. hän oli iso apu minulle Deen nelivuotiskauden alussa, kun oma selkä meni siihen kuntoon, etten pystynyt kunnolla istumaan tai kävelemään. Itse olen ollut nyt viikon sisään kipeänä enemmän tai vähemmän tässä, ja olen yrittänyt ottaa rauhallisesti.

Ehkä isoimman aluevaltauksen Dee on nyt suorittanut, eli "alkeisratsuna" toimimisen :) Avomieheni Timo kapusi ensimmäistä kertaa hevosen selkään, ja monista ehdotuksista huolimatta Timo ei halunnut ratsastaa millään toisella - mahdollisesti rauhallisemmalla - hevosella, vaan jos meinaa kokeilla, niin halusi Deen kyytiin. En tiedä kummasta olisin enemmän ylpeä... ehkä vähän vähän enemmän jopa Deestä, sillä se oli niiiin hienosti ja alun hämmennyksestä huolimatta varovaisesti ja kieli keskellä suuta! Talutin koko ajan Deetä, mutta Timo sai itse ohjailla, sekä hidastaa ja laittaa liikkeelle. Meni kyllä tosi hienosti ja heti ekalla kerralla mentiin kierros tolkulla kevyttä raviakin ihan sujuvasti... jouduttiin lopettaa siihen, kun itse en enää jaksanut meidän isolla kumirouheisella (lue: raskaalla) kentällä juoksennella ympäriinsä :) Ratsastajalla on kuulema tavoitteena vielä tämän vuoden puolella mennä ravia ja laukkaa itsenäisesti ympäri kenttää, että ei mitkään ihan mitättömät suunnitelmat... :D Valitettavasti tästä ratsastuksesta ei ole kuvaa muistona, mutta ensi kerralla pakko näpsästä edes kännykkäkuva - muuten kukaan ei usko tätä...



Eilen pääsin kokeilemaan Deelle erästä ponikoon kiefferin koulupenkkiä ja uskokaa tai älkää se istui sille kuin nenä päähän. Tämä oli myös itselleni mukava istua, koska minulla on niin lyhyet jalat, että monissa satuloissa, etenkin koulusatuloissa siivet ovat aivan liian pitkät, jolloin pohkeeni juuri ja juuri ylettää siiven ylitse. Toivottavasti saamme tämän koulusatulan käyttöön, sillä jo ensimmäisellä kerralla tuntui, että pystyn istunnallani vaikuttamaan ihan uudella tavalla ja pystyin olemaan tehokkaampi istunnalla, kuin mitä tuolla meidän estepenkillä ikinä olen pystynyt olemaan.

Nyt kevyemmän viikon jälkeen Deellä on taas meno päällä ja se on hidas pidätteille, mutta ei lainkaan niin huonon tuntuinen, etteikö sitä saisi herkisteltyä parin seuraavan päivän aikana. Muutoinkin hevonen liikkuu edelleen ihan super hyvin, se on saanut ihan älyttömästi voimaa, ja on tämän ansiosta tehnyt ihan todella hienoja laukannostoja käynnistä sekä muutaman rauhallisen ja lennokkaan laukanvaihdonkin! Ravi sillä parantuu kaikenaikaa, mutta jotenkin etenkin laukkaa saa nykyään ratsastamalla todella paljon liitoa ja voimaa, sekä laukkaan on löytynyt monia eri vaihteita, kun vielä puoli vuotta sitten se mielellään laukkasi samaa pitkää laukkaa, jossa ei ollut mahdollisuuksi säädellä sitä juurikaan.



Kaiken lisäksi Dee on ihan suunnattoman hyvän tuulinen ollut jo pitkään, josta olen todella iloinen. Nykyään melkein poikkeuksetta se hörisee aina, kun tulen tallille sen luokse, tarhasta haettaessa se on nyt pari kertaa tullut ihan laukalla vastaan, hoitaessa se on tuntunut tyytyväiseltä ja muutenkin se vaikuttaa todella elämäniloiselta. Tällaiset asiat on ainakin itselleni tärkeimpiä asioita, kun omistaa eläimiä. Se, että niistä näkee niiden olevan iloisia ja innokkaita tekemään, ja se, että minulle tulee selkeästi sellainen tunne, että ne nauttii minun läsnäolostani, niin sitä parempaa fiilistä en voi itselleni näiden kanssa touhutessa kuvitella! Deen kanssa tuntuu muutenkin ratsastuksessa monet asiat lähteneet kehittymään oikeaan suuntaan ja ollaan löydetty lisää yhteistä säveltä kaikkeen tekemiseen - se tuntuu hienolta!

Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä meillä menee mukavasti. Tämän kuluvan viikon aikana otan edellisen viikon hyppytauon jälkeen muutamia hyppyjä kotikentällä, mikäli en saa Antille aikaa varattua. Sunnuntaina menen koko päiväksi HIHS:iin, josta eniten World Cup -osakilpailua odotan eniten, sillä odotan siellä näkeväni Deen äidin Iitan tulevan sulhon H&M Torneschin! Tästä tulevasta varsaprojektista kerron jossain vaiheessa vielä lisää, mutta nyt jääköön edelleen vaan tällaiselle maininnan asteelle :)

kuva: webbsporten.se

Ensi viikolla sitten viimeistään kunnon hyppytreenit ja tarkoitus myös startata taas Eholla, mutta tällä kertaa vain yksi luokka. Vielä arvon metrin ja metrikympin välillä, kumman hyppään - tekisi mieli hypätä se kymppi, kun hevonen tuntuu nyt niin fantastiselta.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Dee joutuu huomenna klinikalle

En ole asiasta varmaan koskaan kirjoitellut, mutta Deen epäonnen jalka - oikea takajalka - on se jalka, johon se ottaa aina osumaa. Se on ihan pienestä varsasta asti huitonnut takasillaan paljon, eli tässä asiassa se on ollut erittäin tammamainen. Mutta etenkin oikea takajalka tuntuu olevan se notkeampi osapuoli ja arvata saattaa, että tämä jalka on se, joka saa myös eniten osumaa mm. karsinassa.


Osuman johdosta jalka sai joskus puolitoista vuotta sitten murtuman puikkoluuhun. Jalka on myös aina yksivuotiaasta asti turpoillut osumien johdosta välillä. Muistan, kun Dee oli yksi -vuotiaana orilaitumella, ja sen kasvattajat ottivat minuun yhtenä päivänä yhteyttä, että Deen oikea takajalka kerää omituisesti nestettä, että se varmaan kannattaisi käyttää kuvattavana mahdollisen irtopalan varalta. Tein työtä käskettyä, ja kävin Hyvinkäällä kuvauttamassa vuotiaan oripojan jalan. Mitään ei löytynyt, ja kaikki näytti hyvältä.

Sitten Deen jalat on kuvattu läpikotaisin Hollannissa sen ollessa 2,5 -vuotias, jolloin tarvittiin tuoreet kuvat oripäiviä ajatellen. Tuolloinkin se sai urheiluhevoselle puhtaat kuvat, mutta yhdestä jalasta löytyi jotain "varjostumaa", joka on edelleen jäänyt vähän hämärän peittoon, että miksikä tätä varjostumaa oikein epäiltiin.
Jalka on kuitenkin ollut oireeton ja kuiva, se on kestänyt treenaamisen jne.

Nyt pari kuukautta sitten laukkamaastossa Dee pääsi minulta "hiukan" lapasesta, ja mentiin kyllä sellaista haipakkaa muutamia satoja metrejä, kunnes tultiin loivaan mutkaan metsätiellä, missä oli vettä kerääntynyt ja näin ollen kuraa liukastamassa pohjaa mukavasti. Dee kompuroi ja meinasi kaatua, itse lensin selästä täydessä vauhdissa maahan, mutta onneksi ihmeen kaupalla laskeuduin jaloilleen ja sain pidettyä vielä toisella kädellä ohjista kiinni, jotta sain hevosen lopulta pysähtymään.

Tämän reissun jälkeen Deen takajalka on taas alkanut turvottelemaan. Se ei ole lämmin tai muuta, mutta se epämääräisesti on välillä paksumpi ja taas yhtäkkiä kuiva. Turvotusta ei tule säännöllisesti tietynlaisen liikutuksen jälkeen, se saattaa olla siis rankan treenin jälkeläisenä päivänä ihan yhtä hyvin turvonnut kuin kuivakin. Tämän johdosta olen entistä tarkemmin kylmäillyt jalkoja, ja joskus yöksi laitan Deelle lämpöpintelit jalkoihin. Käytän myös pharmacare:n arnika hottia, joka pistää hyvin verenkiertoa liikkeelle. Laitan tätä arnikaa erityisesti usein ennen liikutusta, sillä siitä sanotaan, että se: "Rentouttaa jäykkiä tai kipeitä lihaksia ja niveliä. Vilkastuttaa verenkiertoa lämmittävällä vaikutuksellaan ja soveltuu myös lihasten lämmittämiseen ennen alkuverryttelyä tai kuljetusten jälkeen."

Ajoittain kaikki tuo huolenpito on tuntunut auttavan, mutta sitten taas yllättäen yhden yön jälkeen jalka on turvonnut taas. Mm. viime viikolla laukkamaastotreenin jälkeisenä päivänä jalka oli kuiva, mutta normi sielän treenin jälkeisenä päivänä taas turvonnut. Nyt sitten varasin jälleen ajan kuvauksiin. Haluan, että jalasta otetaan ensiksi röntgenit ja jos mitään ei löydy, niin joko ultrataan tai jopa magneettikuvat. Jokuhan siellä jalassa tuon kaiken aiheuttaa, ja haluan saada sen selville, jotta voin ottaa asian huomioon treenatessa hevosta.


 Tällä hetkelle Dee liikkuu aivan upeasti, jopa paremmin kuin viimeksi heinäkuussa jolloin hehkutin Deen hyvää liikkumista myös paljon! Se on niin voimakkaan oloinen ollut sileän treeneissä, se alkaa hakea mukavasti painoa enemmän takaosalleen, tuntuu notkealta ja erittäin yhteistyöhaluiselta. Olen ollut todella tyytyväinen sen kehitykseen ja liikkumiseen kaikenkaikkiaan nyt viimeisen reilun kuukauden aikana! Eilen hieroin sen kauttaaltaan ja ensimmäistä kertaa ikinä, sen selkäkin tuntuu olevan paljon parempi kuin aikaisemmin. Sehän helposti on vetänyt alaselkää juntturaan, mutta nyt se tuntui todella hyvältä ja hevonen vain nautti koko käsittelystä täysin siemauksin. Vaikea siis kuvitella, että kyseisessä jalassa olisi mitään kovin vakavaa, mutta kyllähän se hieman varjostuttaa ja synkistää omia fiiliksiä, joten nyt vaan härkää sarvista kiinni ja hakemaan selityksiä tuolle oireilulle.

Ja vaikkei mitään löytyisi, niin mielenkiintoista on nähdä tämä puikkoluu, joka eläinlääkärin ulkoisen tutkimuksen mukaan on murtunut jossain vaiheessa. Dee ei ole koskaan ontunut, muutakuin jos sillä on kengityksen jäljiltä vedetty liian paljon kavioista pois tai jos sillä on ollut kaviopaise.

Nyt aika jännittyneenä odottelen huomista, ja sitä minkälaista informaatiota sieltä jalan osalta saadaan. Tiedän sen ainakin, että mitään en voisi enää paremmin tuon hevosen hyvinvoinnin eteen tehdä, ja se on tärkeintä!

lauantai 5. lokakuuta 2013

90cm & 1m Eholla


 Tänään piipahdettiin Dexterin kanssa Eholle jatkamaan meidän rauhallista menoa kisatilanteissa. Tuloksena pari hyvää rataa, joista 90cm 0-0, 7. sija ja mielettömän hyvä fiilis koko radan läpi, kun hevonen kuunteli jokaista apua ja pysyi suhteellisen rentona. Alkuun oli pientä kolinaa ykkösellä ja kakkosella, mutta kolmosesta eteenpäin lähti hyvä ratatempo päälle ja riitti kakkosvaiheenkin läpi maaliin asti.


 100cm radalle verkatessa hevonen tuntui jo hiukan "väsähtäneeltä", toisin sanoen ehkä enemmän mieleltään kuin muuten. Se riehui verryttelyssä eikä meinannut jaksaa keskittyä. Päätin, että jos saan nollan perusradalta, en enää jatka uusintaan. Radalla hevonen tsemppasi taas todella ja ainoastaan yhdellä kaarevalla suhteutetulla välillä se ei oikein tullut takaisin pidätteeseen, joten ajauduttiin lähelle pystyä, josta puomi mukaan. Ja näin jälkeenpäin videolta katsottuna tuokin oli enemmän oma moga, kuin hevosen. Olisi itse pitänyt olla vaan nopeammin pystyssä esteen jälkeen ja tehdä se pidäte riittävän ajoissa. Muuten ihan siisti ja rauhallinen rata, jossa paljon hyviä hyppyjä. Myös sarjat tänään onnistui ilman askelten pois jättöä ;)

Kaikenkaikkiaan nyt alkaa tuntua siltä, että ollaan menossa Deen kanssa oikeaan suuntaan.
Ensimmäisenä 90cm ja toisena metrin rata videolla.


perjantai 4. lokakuuta 2013

Olita NLD kantakirjaus Savijärvi 2.10.

Deen äidin kanssa oli alkuviikosta kantakirjaustilaisuus mitä varten oltiin vanhaa tammarouvaa otettu vähän enemmän ratsastukseen. Sehän on ollut käytännössä n. 7 -vuotta pelkästään siitoskäytössä ja vain harvakseltaan liikutettu, joten alkuun etenkin hommien aloittaminen oli pikkuista keskustelua tamman kanssa. Yhden kerran tisin jalkautuakin pystyyn hyppimisen johdosta, että ei tämä tamma liian helpolla alun alkaen päästänyt ja piti sanansa mukaisesti ratsastajansa jalat maan pinnalla... :)

Iita Savijärvellä tamma- ja varsanäyttelyssä lokakuussa 2013

Jotenkin täytyy nyt sanoa, että jonkinlaista "huonoa tuuria" on ollut kaikkien tämän vuoden tapahtumien kanssa ja niin ehkä myös tämän kantakirjauksenkin kanssa, sillä Iitan kantakirjaus piti olla ihan varma II -palkinnon reissu. Iita on ollut meinaan pitkän linjan kasvattajalla parisen vuotta myös liisauksessa ja tehnyt ne muutamat varsat ja tämän kasvattajan mielipide oli jo aikaa sitten se, että Iita pitäisi ehdottomasti kantakirjata ja uskalsi jopa arvata sen olevan ykkösen tammakin mahdollisesti. No, Iitahan palkittiin sitten kaikkien pettymykseksi alun alkaen kolmosella, joka ainakin omasta mielestäni on kyllä aika ala-arvoinen tulos. Nyt vielä myöhemmin Iitan palkinto on vielä kysymysmerkki, sillä tuomaristo käsittelee vielä Iitan eläinlääkärilausunnot sen aikanaan nuorempana saaduista urheiluvammoista, mikä selkeästi näkyy sen liikkeissä. Todennäköisesti palkinto siis saadaan nostettua siihen kakkoseen, mutta onhan se silti vähän ala-arvoinen tulos.

Tuomariston edessä kehässä


Kaikenkaikkiaan Iita kuitenkin esiintyi hienosti ja ikänsä tuoman kokemuksen mukaan arvokkaasti. Kai minulla sitten on jonkinmoiset ruusunpunaiset lasit päällä (tai en ymmärrä hevosista oikeasti yhtään mitään), kun tuota tammaa katsoessani rakennearvostelussa mietin mielessäni, että "wau, se on upea!" :)



Sen verran tietoa Iitasta, että se on hollantilainen puoliverinen (KWPN), syntynyt vuonna 1996 Hollannissa. Iitan on luonteeltaan äärettömän herkkä, mutta viisas - Dee on selkeästi perinyt luonteensa äidiltään. Iita on suvultaan estehevonen (Graham - Apple King xx - Amor), sen täysveriprosentti 55,08%. Suuren täysveriasteen voi nähdä sen ulkomuodosta, se on kevyt, eikä suinkaan sellainen suurilinjainen ja raamikas, mitä monesti juurikin tällaisissa tilaisuuksissa enemmän yksilössä saatetaan arvostaa. Kuitenkin puoliverijalostuksessa nimenomaan halutaan käyttää hevosia, joissa on täyttä verta keventämään. Usein suoraan täysverisestä vanhemmasta ei vielä tule haluttua lopputulosta, mutta kun xx veri jää toiseen tai kolmanteen polveen, alkaa näkyä se mitä ollaan haettu. Mielestäni urheiluhevosen pitää ennenkaikkea olla sporttinen ja atleettinen.


Iita on osoittanut olevansa kultakimpale jalostustammana ja sillä hienoja varsoja se on tehnyt oriista kuin oriista. Näin nyt tässä vaiheessa tamman ikääntyessä, toivoisi siltä jäävän tähän maailmaan sukua jatkamaan varsoja estesukuisista oreista, sillä tähän mennessä sen kaikki elossa olevat varsat ovat yhtä lukuun ottamatta ennemmän tai vähemmän kouluoreista.
Iitalla on viisi jälkeläistä, joista ensimmäinen täysveri Hopalong Cassidysta on kuollut varsana. Toinen on oma Deeni, joka on KWPN -ori Osmiumista, oriista joka kuitenkin mielletään enemmän kouluhevoseksi, mutta on jättänyt myös hyppääviä jälkeläisiä.

 Dee syyskuussa 2013

 Kolmas Iitan varsa on tammavarsa allround ori Jetset-D:stä, joka vaikutti Suomessa viimeiset vuotensa - luin viime viikolla Jetsetin facebook-sivuilta tiedotteen, että tämä hieno ori on nukutettu ikiuneen... Jetset-D:llä on sekä liikkuvia jälkeläisiä aina GP -tasolle asti sekä isommissa luokissa hyppääviä jälkeläisiä.

 
KWPN -ori Jetset-D

Minä ja Jetset-D Koivulehdossa v. 2009 :) 

 Neljäs Iitan varsa on kouluori Ampéresta, ja tästä varsasta tiedän vähän, enkä ole koskaan sitä livenä nähnyt, mutta se on myös palkittu mm. ykkösellä Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä.

 KWPN -ori Ampére (Rousseau - Flemmingh - Amor)

Viides ja viimeisin Iitan varsa on Hoyard's Offroader, vuonna 2012 syntynyt orivarsa on suomessa vaikuttaneesta oriista Cagliostro, joka on Iitan ainut täysin estesukuinen varsa ja jonka kanssa varmaan jatkossakin teen hommia ja olen mukana sen kehityksessä.

Holstein -ori Cagliostro

 "Harmittavasti" se on ori kuitenkin, ja oriiden kohdalla tuo suvun jatkuvuus on aina suurempi kysymysmerkki. Tämä varsa ainakin on osoittanut jäätävän rauhallista luonnetta Iitan säpäkkyydestä huolimatta, että saa nähdä mihin se kehittyy. Se on ainakin nyt huomattu, että holstein -ori yhdistettynä Iitaan tuo selkeästi raamikkaampia varsoja, joten jatkossakin Iitalle valitaan sulhot vähän sen mukaan. Irtohypytyksessä tämä Iitan tuorein varsa on väläytellyt lupaavasti, mutta se on kääntymässä ensi vuonna vasta 2 -vuotiaaksi, joten sen aika näyttää vasta paljon myöhemmin. Silti se ei näytä hullumalta tässäkään kehitysvaiheessa ollessaan 1 -vuotias, että kyllä Iita jättää kauniita varsoja, suorajalkaisia ja ehdottomasti itseään parempaa jälkeä! :)

FWB -ori Hoyard's Offroader

FWB -ori Hoyard's Offroader

Kantakirjauslausunto tulee myöhemmin kirjallisena, mutta sen mitä muistan kuulutuksesta loppuarvostelussa, Iitasta sanottiin sen olevan mm. ilmeikäs, hyvän tammaleiman omaava tamma, jolla on hyvä pää ja kaula. Niska saisi olla pidempi, sillä on oikeassa jalassa taittunut varvasakseli ja sillä on kiverät kintereet, jaloissa hyvä luusto. Saisi olla suurilinjaisempi. Pisteitä se sai 7-7-7-7-6=34 pistettä, laukasta se sai 8 pistettä ja siitä tosiaan sai kehuja, mutta laukka ei vaikuta kantakirjaustulokseen. Ravi sen sijaan vanhojen vammojen takia on hieman epämääräistä. Iita mitattiin 164cm säkäkorkeudeltaan, lautaskorkeus oli 160cm.  



 Kehässä. Käynnin arvotselu.

 Ravi.

Vielä seisotus tuomareille.

Kävin vielä keskustelemassa tuloksesta päätuomarin Maria Möllerin kanssa ja hän oikein avuliaasti ja ystävällisesti jaksoi kertoa ja neuvoa. Iitan ell todistukset vanhoista vammoista lähetetään vielä lautakunnalle käsiteltäväksi, sillä aikaisemmin Ypäjällä EBEF -tapahtumassa kantakirjattiin pari tammaa, joiden ei tarvinnut suorittaa lainkaan ratsastuskoetta sekä ainakaan toiselta näistä tammoista ei arvioitu ravia vamman takia ollenkaan. Tämä merkitsisi sitä, että jos Iitalle saadaan samanlainen arvio, niin se palkittaisiin sittenkin sillä kakkoksella. Kysyinkin, että oliko se vanhemman tamman kannalta huono idea näyttää ratsain, kun se ei tietenkään voi liikkua enää yhtä vetreästi nuorempien lajitovereiden tapaa, etenkään pitkän siitosuran jälkeen., mutta pj tuomari oli sitä mieltä, että se oli hyvä asia, että se näytettiin ratsain ja että sen laukka on todella hieno ja ilmava.

Iitan kanssa ratsastuskokeessa


 Sain myös Mölleriltä toteamuksen, että Iitaa ehdottomasti kannattaa varsottaa vielä jos vain mahdollista, josta pääsenkin siihen yllätysuutiseen, josta voin pikkaisen paljastaa, että minulla on suunnitelmia ensi keväälle Iitan suhteen ;) Liekö sitten minulla ole joskus jatkossa toinen varsa ja tulevaisuuden toivo tästä hienosta pikku tammasta... Toivotaan parasta!