perjantai 29. marraskuuta 2013

Mä en kestä...

...jos joku osaa jo nyt arvata, mitä uutisia seuraavaksi, niin se ei ole enää mikään ihme. Meidän menoa seuranneet tietävätkin, että ihan siitä asti kun hevonen on saapunut takaisin Suomeen toukokuussa, on meillä ollut ylämäkeä ja erittäin suurta alamäkeä.

Deen kanssa Hollannissa tammikuussa 2013

Perjantaina Dee kengitettiin. Lauantaina käytiin maastoilemassa pitkän kaavan mukaan. Sunnuntaina ihmettelin ennen Tampereelle lähtöä hevosta juoksuttaessa, että se ei tahtoisi taipua ollenkaan vasemmalle. Tampereella verkassa hevonen oli verryttelyssä entistä vinompi ja kulki aavistuksen "banaanina" oikealle, verkassa se laskeutui sen verran usein ristilaukassa alas, että ihmettelin sitä. Radalla hevonen kuitenkin oli ok.
Maanantaina päätin pitää Deellä kävelypäivän, kun ajattelin vinouden johtuvan siitä, että viime viikko oli aika rankka, kun yhden viikon sisään oli kolme hyppypäivää sekä pidempiä maastoja peräkkäisinä lauantaina. Tiistaina pitkästä aikaa jouduin pitämään välipäivän tallilta meidän muuton vuoksi ja keskiviikkona illasta ratsastaessani Deen se tuntui todella omituiselta kentällä. Se kipitti kaikki kaarteet läpi ja ajateltiin, että se voisi johtua vähän jäätyneestä kentänpohjasta, jos Deen mielestä se tuntui aavistuksen liukkaalta - se kun on tunnetusti herkkä myös pohjien suhteen ja saattaa jopa lopettaa liikkumisen kokonaan, jos pohja on sen mielestä epämiellyttävä.
Torstaina ruuvailin hikipäissäni hokkeja jalkaan - ajattelin estää liukastelut pois, vaikka meillä ei vielä jäätä pihapiirissä oikeastaan ole ja yleensä vältän hokkien kiinnittämistä viimeiseen asti, jos vain mahdollista. Sen jälkeen ratsastin hevosen, menin käyntiä ja vähän ravia - ei hevonen hyvältä tuntunut, mutta ehkä aavistuksen paremmalta.
Tänään Dee olikin jo aivan ep, kun nostin ensimmäisen kerran ravin! Siirsin hevosen käyntiin ja vedin hetken aikaa syvää henkeä niellessäni kiukkua ja harmistumista, ennen kuin tulin hevosen selästä alas. SIIS EI VOI OLLA TOTTA!!!

Hetken aikaa siinä tutkaillessa sain todeta, että vasen kavio oli todella lämmin verrattuna oikeaan kavioon, joka taas oli oikeastaan aika viileä.
Testattiin pihdeillä aristaako jostain tietyistä kohdista kavion pohjiaan tai löytyisikö jotain viitteitä paiseeseen, ja selkeää aristusta esiintyi jalan sisäsyrjältä. En tiedä nyt mitä ajatella. En oikeasti pysty käsittämään, että hevonen on melkein aina nykyään 90% varmuudella kengityksen jälkeen huonompi. Tiedän, että se on arka kavionpohjistaan ja sen kanssa pitääkin olla erityisen tarkkana, ettei niitä vedä yhtään liian lyhyeksi. Niin kävi jo kerran syksyn aikana. Mutta en tosiaan osaa sanoa, johtuuko tämä kengittäjän työstä vai siitä, että hevonen on normaalia hevosta herkempi?
Deelle asennettiin tilsakumit viime perjantaina kengityksen yhteydessä pyynnöstäni, sillä meidän kumirouhepohja jäätyessään pienillä miinuskeleillä käyttäytyy märän lumen tavoin ja kerääntyy tilsaksi kavion pohjiin, jolloin hevonen ei mielellään enää tietenkään haluaisi liikkua - halusin varmistaa, ettei turhia seisomapäiviä tämän vuoksi tule ja on vain ajan kysymys milloin sitä lunta alkaa maahan tulemaan. Näin maneesittomalla tallilla sitä ollaan aika luonnon armoilla ja jos haluaa treenata ja pitää hevosta liikenteessä säännöllisesti, niin varustus pitää olla myös sen mukainen. Nyt sitten mietin myös sitä, että voiko tilsakumit olla huonosta kavionpohjistaan aralle hevoselle? Toisaalta meillä on ollut kahtena talvena aikaisemmin myös tilsakumit, eikä silloin ole ollut mitään ongelmaa...

Onneksi meillä on eläinlääkäri lähellä, ja saadaan tarvittaessa hevoselle kipulääkettä, jos siltä vaikuttaa, että se on tarpeen. Maanantain kengittäjä tulee taas tarkastamaan jalan ja mietitään toivottavasti vähän jatkoa tarkemmin.


Jos jollain on mitään kokemusta vastaavanlaisesta hevosesta ja ratkaisuja koko ongelmaan, niin kaikenlaisia tarinoita ja myös niitä mielipiteitä kuulen mielelläni!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ihana viikonloppu ja kauden päätöskilpailu


Voi että minkä motivaatiopuuskan sainkaan Tampereenkisojen ansiosta. Jos vielä torstaina mietin vaihtoehtoa, että kuolaimien kanssa täytyy miettiä jatkossa, jotta minulla on varmasti jarru olemassa, niin nyt vaan jotkin asiat ovat vain loksahtaneet kohdilleen, enkä voisi kuvitellakaan mitään muutoksia. Saa tietenkin nähdä millä fiiliksillä mennään ensi vuoden alusta, kun aloitetaan taas joululoman jälkeen hyppytreeni, mutta ainakin nyt tuntui siltä, että toivoa on ilman, että tarvitaan tarttua johonkin järempään tavaraan.

Lauantaina ennen kisoja meillä oli sotasuunnitelmana pitkä maasto sisältäen paljon pitkiä reippaita kävelypätkiä, rentoa ja letkeää ravia, ja muutamia laukkapätkiä, kuten viikko sitten edeltvänä lauantainakin. Dee selkeästi tarvitsee tuollaisen höyryjen "ulospäästökanavan", jotta jaksaa keskittyä treeneissä tai kisoissa.
Hieno ilma onneksi osui kohdalle ja tehtiin kolmen ratsukon voimin todella hieno reissu taas kerran - varmasti jokainen, niin hevonen, kuin kuskikin rentoutui totaalisesti :)
Pistin puhelimestani ennen matkaan lähtemistä MapMyRun -sovelluksen päälle, jotta vihdoin saisin tietooni suurinpirtein matkan kestoa ja pituutta. Takaisin kotitallille päästyämme puhelin näytti retkemme ajaksi 2h ja 36 minuuttia, ja matkaa kertyi melkein 17km.


Pakko jakaa Deen "miehekäs" maastovarustus :)

Sunnuntaina aamupäivästä juoksutin Deen ehkä 10-15 minuutin ajan, jotta se sai vähän oikaista koipiaan ennen Tampereelle matkustamista. Sitten pikainen puunaus hevoselle ja varusteille, pakkaaminen ja hevosen lastaus ja matkaan.
Luokkamme alkamisaika oli vasta ilta kuudelta, joten saatiin nukkua aamulla mukavasti vähän pidempään ja tienpäälle päästiin siinä kahden jälkeen.

 Deen aamujumppa sunnuntaina

 T tuhlasi kameran akkua :)



Dee valmiina matkaan

Olimme perillä ihan hyvissä ajoin, pientä päänvaivaa aiheutti, että mihin laitetaan traileri sillä lähes koko parkkipaikka oli ihan jään peitossa, eikä Deellä tietenkään vielä hokkeja ole jalassa. Onneksi löydettiin pitävämpää kohtaa, jossa voitiin turvallisesti purkaa hevonen ennen verryttelyyn siirtymistä.
Ennen hevosen kuntoonlaittoa ehdittiin tovi kuitenkin katsella edeltävää 130cm luokkaa ja samalla ihmetellä, kuinka iso se Niihaman maneesi oikeasti onkaan - se on valtava... Hetken jo mietin mielessäni, että voi hemmetti miten paljon täällä on taas tilaa Deen ryntäillä... :D

Verkassa Dee tuntui vähän vinolta ja vastahankaiselta taipumaan vasemalle, jonka olin noteerannut jo aamun juoksutuksessa. Mietin edeltävänä päivänä loimitusvalintojani nyt kun Dee on kasvattanut takaisin aikamoisen karvan ja en ole ehtinyt sitä klippaamaan, ja tein selkeästi väärän ratkaisun pudottamalla loimitusta puoleen alkuperäisestä, sillä tämä on taas tätä tutuksi tullutta lihasjumia, jonka se tekee aina, kun on vähänkään saanut kylmää. Pitkän maaston jälkeen yritin parhaani mukaan kuivatella hevosta pienestä hiestä, mutta vähän kosteaksi se kuitenkin jäi ja vielä kevyellä loimella pihalle, niin "avot". 

Tein aika pitkän verkan onneksi, alkuun paljon käynnissä taivutteluja ja väistättämistä, jonka jälkeen ravia ja laukkaa. Sitten pari hyppyä ristikolle, josta siirryin pienellä pystylle, jota korotettiin muutaman kerran. Sen jälkeen hyppy pienemmälle okserille, joka nostettiin pian myös kisakorkeuteen. Dee tuntui toispuoleisuudestaan huolimatta äärettömän terävältä olemaan kuulolla ja ennenkaikkea hypyissään. Olin todella rauhallisella mielellä siinä vaiheessa, kun ratsastajia pyydettiin radan kävelyyn. Me Deen kanssa starttasimme luokan alussa, joten sainkin aika pian radan kävelyn jälkeen ottaa viimeisen hypyn pystylle ja sitten radalle valmistautumaan.

 Ratapiirrosta

Rata oli suhteellisen simppelin oloinen. Pari suhteutettua väliä: pysty3 - 23m - okseri4, eli vähän edeten viisi askelta (meidäntapauksessa silti normaali, jopa vähän odottaen viisi) ja okseri7 ja pysty8 väliin normaalit neljälaukka-askelta (meidän tapauksessa vähän enemmän kiinni neljä askelta). Sarja oli kahden laukka-askeleen välinen pysty-pysty yhdistelmä, jolle todella toivoin, että tälläkertaa tulisimme rauhassa sisään, että myös saataisiin se kaksi akselta sinne väliin... kaikki viimeiset kisamme, joissa tällainen kahden laukan sarja on ollut, olemme suorittaneet sen melkein poikkeuksetta sillä yhdellä laukalla, kröhöm...
Muuten oli aika paljon pidempiä laukkapätkiä ja olin suunnitellut, että jo heti ykkösen jälkeen otan paljon kiinni, sillä kaareva tie ykköspystyn jälkeen kakkos okserille oli juurikin niin oivallinen houkuttelemaan Deen puskemaan estettä kohden. Pitkät laukkapätkät eivät todellakaan ole meille välttämättä se kaikista paras juttu, jos halutaan pitää vauhti maltillisena, mutta yritin pitää mielessä sen, että muista istua ja tehdä ne pidätteet hyvissä ajoin, ja saada hevonen väleissä rennoksi ilman, että se kuikuilee seuraavaa mahdollista ylitettävää. Ennen kaikkea muistuttelin itseäni omaan rentoutumiseeni radan aikana.

Radalle päästyä Dee tuntui skarpilta. Ykköselle löydettiin heti hyvä paikka ja sen jälkeen pysyin suunnitelmassani ottaa hevonen heti vähän voimakkaammin kiinni, jotta saisin sen odottamaan ennen isoa okseria. Noh, sainkin kokea todella suuren yllätyksen, sillä Dee tuli niin paljon kiinni, että luulin jo hetken sen stoppaavan siihen paikkaan. Pidin pohkeen lähellä, jotta sain ylläpidettyä laukan, mutta rytmi oli jo siltä istumalta menetetty ja tämän hämmennyksen vallassa en edes ymmärtänyt tehdä sen eteen mitään, että olimme jäämässä vääjämättömästi todella kauas kakkosesta. Dee lähti hyppyyn pyynnöstäni todella rohkeasti erittäin kaukaa ja itse annoin ohjaa sen minkä pystyin, jotta hevonen pääsisi venymään yli. Selvisimme tästä ja vielä venymisen jälkeenkin kaarteessa kerätessäni ohjia Dee jäi odottamaan minua, eikä vaan lähtenyt laukkaamaan villinä ja vapaana, minkä se olisi voinut ihan hyvin tehdä. Sitten olikin vuorossa kaarteen takaa suhteutettu pysty - okseri -väli, johon tultiin todella rauhassa sisään ja jo hetken ajattelin, että minun on ratsastettava nyt eteenpäin, jotta ei jäätäisi taas kauaksi. No Dee vastasi pohkeeseen salamana, ja ei hetkeäkään kun olimmekin jo aivan liian lähellä okseria, josta otimme etupuomin matkaan. Mietin mielessäni, että nyt on oikeasti rytmi ihan hukassa, mutta toisaalta ymmärsin, että nyt hevonen teki kaikenaikaan juuri sen mitä siltä pyysin, joten sen vuoksi tunsin pientä ilon aihetta kesken radan.
Jatkettiin matkaa pysty - pysty -sarjalle, jota yllätyksekseni Dee jopa vähän kyttäsi. Pidin jalan lähellä, mutta en äsköisestä sinkauksesta johtuen ihan kunnolla uskaltanut jalalla painetta laittaa, jotta ei sinkaista taas hirveällä tohinalla sarjaa läpi, vaan maiskutin rohkaisuksi vielä vähän ja näin selvitettiin sarjakin mukavan rauhallisesti!
Sarjan jälkeen kaarre oikealle, jossa odotti yksittäinen vaalea okseri. Vielä tähänkin Dee tuntui siltä, että se vähän kyseli mennäänkö vaiko ei mennä, mutta lähti kiltisti hyppyyn heti, kun pidin vaan pohkeen rauhallisesti lähellä.
Okserin jälkeen oli vasemmalta kaartaen toinen suhteutettu neljän laukan väli: okseri - pysty. Okserille tuli iso loikka ja se lähti aavistuksen kaukaa, mutta siitä eteenpäin meillä oli aika hyvä rytmi viimeiset kolme estettä radan loppuun asti. Dee teki teräviä hyppyjä ja tuntui innokkaalta, mutta kuitenkin suhteellisen rennolta!
Olin niin iloinen radan jälkeen, vaikkei se mikään mallisuoritus ollutkaan.
Oikeasti ensimmäistä kertaa pystyin radalla nauttimaan! Dee oli niin hyvin kuulolla, sain sen joka tehtävän jälkeen aina rentoutumaan, se oli kevyen tuntuinen kädelle ja teki kaiken juuri niinkuin pyysin.
Oman hämmennykseni vuoksi en jotenkaan riittävän nopeasti saanut omaa ratsastusta sille tasolle, mitä hevonen tänään olisi vaatinut, mutta en halunnut jäädä sitä harmittelemaan. Tämä on oikeasti lottovoitto meille ratsukkona ja oli hienoa, että tämä suoritus tuli nyt tähän vaiheeseen. Nyt voimme hyvillä mielin jäädä hyppylomalle vuoden loppuun. :)

  

Nyt on niin mukava fiilis jäädä joululomalle tämän hevosen kanssa! Tuntuu, että kaikista tämän kauden vaikeuksien jälkeen olemme saaneet oikeasti suurta parannusta aikaiseksi. Ja nyt kun olemme päässeet hyvään vauhtiin, niin voimme hioa talven aikana ratsastusta entisestään ja tällainen onnistuminen vain kasvatti motivaatiota jatkaa harjoittelua entisestään!

Viime viikon viimeistelytreeni

Meillä on ollut hirveästi nyt kisojen jälkeen häslinkiä, kun tehdään muuttoa ja samaan aikaan tietenkin kaikki normaali arki täytyy hoitaa, sen lisäksi kone meinasi seota totaalisesti toissa päivänä siihen iskeydyttyä jonkinlainen viirus, joten viime torstain viimeistelytreeneistä videota on vielä julkaisematta ja tietenkin kisaraportti myöskin. Laitetaan ne nyt siis tulemaan :)


Torstain valmennuksesta en nyt suuremmin ala enää kertoilemaan. Päälisin puolin kuitenkin mieleen on jäänyt, että lopuksi hypätty 110cm rata meni ihan kivasti ja Dee tuli aina takaisin pidätteeseen, vaikka aikamoista duunia sen eteen saakin edelleen tehdä. Jokatapauksessa oli ensimmäistä kertaa ikinä ihan rauhallinen fiilis lähteä kansallista luokkaa hyppäämään näiden treenien  jälkeen.
Aloitin keskustelun Antin kanssa mahdollisista kuolainkokeiluista, kun jokatapauksessa se on vaan niin tiedossa, että tämä hevonen kiihtyy esteillä välillä turhankin paljon ja vaikka nyt sisällä hallissa hommat sujuvat, niin luulen ja pelkään, että meillä tulee olemaan ongelmia isoilla ulkokentillä, missä kaikki nuorten hevosten luokat jokatapauksessa käydään. Oli puhetta, että lähdetään hyppytauon jälkeen kokeilemaan erivaihtoehtoja ja ainahan voidaan palata takaisin päin kuolainten kanssa. Uskon kuitenkin, että uskallan paremmin selässä rentoutua, kun ei tarvitse kokoajan odottaa mahdollista ryntäystä. Ja vaikka siis ollaan treenin ja harjoittelun avulla saatu asiaa toki äärettömän paljon paremmaksi, ja onhan meidän meno nyt ihan toisenlaista, kuin mitä esimerkiksi kesällä oli, mutta täytyy silti sanoa, ettei minulla ole vielä ihan täyttä luottoa tuohon hevoseen. Sekin varmasti kasvaa sitten ajan kanssa, ja eihän meillä ole nyt kuin ensimmäinen  yhteinen ja erittäin rikkinäinen kausi takana.

Tässä vielä viimeinen 110cm rata, joka hypättiin valmennuksessa. Dee teki hienoja hyppyjä ja itsekin osasin olla taas enemmän rauhassa selässä.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kouluratsastusklinikka Ruskeasuolla 8.12.2013


 Suurta keskustelua ja huomiota herättänyt Hippolan järjestämä perus sieläntyöskentelyyn painottuva klinikka on siis reilun viikon päästä Helsingin Ruoskeasuon maneesissa. Myös minä ja Dee tulemme osallistumaan tapahtumaan! Mielestäni klinikan anti jo ratsukoiden eroavaisuuksien osalta on jo niin mielenkiintoinen, että tällainen tapahtuma on enemmän kuin tervetullut Suomessa! Minä ja Dee olemme siis painotukseltamme esteratsukko, ja Dee edustaa peruskoulutuksen saanutta nuorta estehevosta. Myös esteratsukon arkeen kuuluu olennaisena osana perus sileäntyöskentely, ja meitä pidempään seuranneilla onkin aika tarkka käsitys ongelmakohdistamme, joista olen kuukausittain tänne blogiin analysoinut - toivottavasti saamme uusia ideoita asioiden työstämiseen. Mukavin rennoin mielin olemme tulossa yleisön eteen, kaikkine heikkouksiemme ja vahvuuksiemme kanssa, sillä klinikka nimenomaan painottaa työskentelyä jokaisen omalla tasolla, jonka vuoksi ehkä perus harrastajienkin on yleisössä helppo samaistua ratsukoiden ongelmiin.

Jos vaan ei ole vielä suunnitelmia kyseisellä päivälle ja sattuu olemaan mahdollisuus Ruskeasuolle päin liikkua, niin ehdottomasti kannattaa tulla seuraamaan lämminhenkistä ratsastustapahtumaa, joka on tarkoitettu iästä ja tasosta riippumatta jokaiselle :)


Tervetuloa Hippolan, Smart Ridersin ja NIKA Equestrianin yhteistyössä järjestämään kouluratsastusklinikkaan!

Niin este- kuin kouluratsastuskin pohjautuvat päivittäiseen perustyöskentelyyn, jolla hevonen voidaan lopulta valmistella lajin kuin lajin vaativampiin tehtäviin. Klinikassamme demonstroidaan sellaisia arjen tärkeimpiä ratsastuksen avaimia, joilla työskentelystä saadaan mahdollisimman tehokasta ja laadukasta – jokaisen omalla tasolla. Samalla tarjoamme mahdollisuuden nähdä suosittujen bloggaajiemme ratsastavan livenä!

Klinikan vetäjät ja kansainvälisen tason kouluratsastajat Karolina Liuksiala ja Eeva-Maria Porthan-Broddell valmentavat klinikassa koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa kilpailevia bloggaajiamme. Liuksiala ja Porthan-Broddell demonstroivat harjoituksia myös ratsain.

Klinikka järjestetään Helsingin Ruskeasuolla sunnuntaina 8.12. klo 15–18.

Klinikka on avoin kaikille ja lippuja voi ostaa Erika Hanhisuannolta osoitteesta erika.hanhisuanto@hippola.net. Ilmoita viestissä haluamasi lippumäärä. Jos ostat useampia lippuja, ilmoitathan kaikkien tapahtumaan tulevien nimet viestissä. Yhden lipun hinta on 13 €. Maksu suoritetaan pankkitilille, jonka numeron saa lippujen tilauksen yhteydessä.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Viikon treenejä ja touhuja

Välillä tuntuu, että olen tekemisissä sarjakuvahahmo Pollen kanssa, kun Deen kanssa touhuaa. Sillä on sellaista pilkettä silmäkulmassa, että kukaan ei voi olla huomaamatta sitä, kun Deen livenä tapaa :D En edes jaksa muistaa kaikkia sen omia "metkuja", joita se keksii. Täytyy sanoa, että mieletön mielikuvitus sillä ainakin on ja ei varmasti ole itsensä kanssa tylsää. Dee on luonteeltaa todella touhukas kaveri ja toisinaan tuo luonne meinaa aiheuttaa vähän harmejakin. Se kyllästyy nopeasti ja sillä pitää olla viihdykettä päivän aikana riittävästi. Siksi pidän hyvin harvoin tallilta vapaata, sillä ne yleensä aikaisemmin ovat tuottaneet vain ongelmia, kuten mm. irtokenkiä, haavereita, rikkoutuneita loimia, tavaroita tai tallin osia jne.

Viime perjantaina Deellä oli kengitys, ja en itse päässyt normaaliin tapaan paikalle ja hakemaan hevosta kengityspaikalle valmiiksi, vaan laitoin kengittäjälle viestiä: "Hevonen tarhassa, hae sieltä, antaa hyvin kiinni." Meillähän on ollut sama kengittäjä ihan Deen syntymästä asti, ja Deelle varsin tuttu ja mieluisa henkilö. Kengittäjämme ansiosta saan kiittää siitä, että hevoseni on maailman helpoin kengittää vaikka haluaakin olla tässä(KIN) prosessissa aina kovasti mukana mitä tapahtuu. Dee myös normaalisti, jos ei nyt ihan portille vastaan tule, niin antaa kuitenkin nätisti tarhasta kiinni (paitsi viime kesänä yhtenä reilun 3 tunnin maratonmaastopäivän jälkeisenä päivänä, jolloin Dexteri tuumasi minun saavuttua tarhan portille, että "lähde ihan yksinäs vaan juoksemaan ympäri Suomea, mä en tule!". Kengittäjälle se oli tälläkertaa tuumannut hetken alkuun pari askelta vastaan kävelessään, että "enpäs tuukkaan" tehnyt ukemit ja pukittaen juossut tarhan kauimmaiseen ja korkeimpaan kohtaan. Deen tuntien nämä hatkat eivät ole mistään hidastetusta elokuvasta, vaan sitten mennään lujaa ja korkealta..

Pienen tuunauksen jälkeen: ilmiömäiset minä ja Dee x)
Onneksi meidän ihana tallimestari sattui olemaan paikalla, kun muutamien minuuttien kestäneen jahtauksen jälkeen kengittäjämme oli luovuttanut Deen jäädessä kukkulan kuninkaana tarhaan voittaen erän 6-0. Tallimestarillemme aka "ruokatädille" Dee tietää, että on parasta käyttäytyä jos haluaa vielä jatkossakin ateriat ajallaan nenän eteen, joten aika nöyränä se oli kuulemma sieltä sitten heti antanut kiinni...

Ei nämä tällaiset tarinat ole mitenkään ainutkertaisia, vaan erilaisia juttuja tulee lähes päivittäin lisää. Siitäpä puheenollen Dee onkin jo hyvissä ajoin kirjoittanut joulupukille kirjeen jossa se toivoo tarhaansa tai karsinaansa palloa :) Sille tulee olemaan käyttöä!

Viime Karin valmennusten jälkeen ohjasajoin Dee kevyesti maanantaina, tiistaina se sai kokovapaata, jotta kroppa kerkee palautumaan. Loppu viikko onkin aika työntäyteinen, keskiviikkona verryttelin ja jumppasin Deen torstain Antin valmennuksia varten ja hevonen liikkui todella kivasti ja sain jopa vähän normaalia enemmän säädeltyä laukkaa edes takas. Olin todella tyytyväinen Deen työskentelyyn tuona päivänä ja hevonen tuntui rennolta ihan alusta alkaen, joten en viitsinyt sitten n. reilua 20 minuuttia kauemmin sen kanssa hinkata vaan käytiin kävelemässä pidemmät kävelyt vielä lähimaastoissa.

Torstaina tosiaan käytiin hyppäämässä viimeistelytreenit Antilla, ja päästiin jatkamaan ratatreenillä, jota ei voi koskaan olla liian paljon. Etenkin, kun ei ole riittävästi hypättäviä hevosia, se ratarutiini vaan aika helposti ruostuu ja haluan todella, että kokisimme tulevana sunnuntaina onnistumisen hetkiä vuoden viimeisissä kisoissa. Kaikki tällainen treeni on kultaakin arvokkaampaa.

Taas näitä laadukkaita videokaappauksia, mutta vielä vuorokauden sisään tulee itse videomateriaalia myöskin.

Valmennus sujui kaikekseltaan todella hyvin, Dee teki hyviä hyppyjä ja itsekin maltoin olla vähän enemmän hiljaa siellä selässä. Toki edelleen joutuu ajoittain ottamaan todella isoja pidätteitä, kun heppa meinaa kuumua liikaa ja tätä me ollemmekin pohtineet, että varmasti kokeillaan talven aikana erilaisia vahvempia kuolainvaihtoehtoja. Vielä sisällä hallissa hypätessä Deen pystyy pitämään kutakuinkin kontrollissa, mutta odotettavissa on, että ensi keväänä ulkokauden startatessa on taas ongelmia. Sitä silmällä pitäen täytyy kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja löytää sekä todeta meille ratsukkona sopivin vaihtoehto. Haluaisin pystyä rentoutumaan selässä paljon enemmän, kuin mitä nyt voin, kun joudun olemaan kokoajan skarppina sen suhteen jos hevonen yhtään pääsee valumaan alta pois ja kun se sen pääsee tekemään, olemme taas lirissä. Tottakai kaiken kuolainkokeilujen ohella edelleen tehostetaan sileäntyöskentelyä ja sitä kautta sitä omaa vaikuttamista hevoseen, jossa tottakai kaikenaikaa on parannettavaa.

Perjantain kengityksen jälkeen ohjasajoin Deen semirankasti, ja hevonen liikkui loppua kohden kokoajan paremmin ja paremmin. Sain sen taas todella kivasti rennoksi, ja ohjasajosta onkin tullut meille sellainen treenimuoto, jossa lähes takuuvarmasti saan hevosen rentoutumaan halutulla tavalla.
Huomenna sitten otetaan riskillä kisoihin valmistelut maastoilun merkeissä, todennäköisesti vielä kertaalleen sunnutaina aamulla ohjasajan hevosen vielä pikaisesti, sillä starttimme on vasta alkuillasta.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Sunnuntain Nevalan valmennus

Tosiaan, meinasi meillä mennä hyppyjen osalta ihan metsään viime viikkoa, mutta sitten sunnuntaiksi pääsimmekin Karin silmän alle hyppäämään, mikä olikin todella kivaa vaihtelua! Tällä kertaa oli ratatreeniä luvassa, mikä sopi meidän ohjelmaan todella mainiosti, ja saatiin Karilta palautetta siitä kuinka paljon hevonen on sitten viime näkemän kehittynyt :) Olen todella tyytyväinen kuullessani tuon, vaikka kyllähän kehityksen on toki itsekin huomannut kaikenaikaa.

Aloitimme treenit tuttuun tapaan kunnon verryttelyllä, kaikissa askellajeissa taivuttelua ja siirtymisiä, myös askelen sisällä - tsekkailua, että ne pidätteet menevät hyvin läpi. Dee tuntui ihanan rennolta! Tuli oikein mukava fiilis ja tuntui epätavallisen helpolta koko ratsastaminen :D Laitoinkin videoon paljon pätkiä meidän verkasta. Vaikka hevonen painuu ajoittain vähän luotiviivan taakse, en kiinnitä siihen nyt niin paljon huomiota, koska tärkeintä on todella tämän hevosen kanssa, ettei se jää yhtään jännittämään niskasta tai ylälinjasta vaan rentoutuu täysin ohjalle ja pohkeelle, ja pysyy mieleltään rauhallisena. Tuli kyllä niin hienoja pätkiä pitkästä aikaan! Rentous ei todellakaan ole Deen kanssa mikään itsestäänselvyys.


Verkkaesteenä otettiin alkuun oikeasta kierroksesta yksittäistä pystyä ympyrällä, johon sain ensimmäisen hypyn hyvin osumaan ja hevosen pysymään rentona myös esteen jälkeen, mutta mitä useampaa hyppyä otettiin sen enemmän Deellä alkoi taas kiihtyminen ja turha innostus nousta pintaan... tämä olikin odotettavissa, kun viime hypyistä vierähti taas vähän turhan pitkä aika. Vasempaan kierrokseen otettiin muutama verkkahyppy okserille, jolle tultiin aina ihan hyviin paikkoihin, mutta jonka jälkeen laskeuduttiin lähes poikkeuksetta aina oikeassa laukassa alas, jonka vuoksi en päässyt haluamallani tavalla rentoutumaan kaarteen läpi ja tästä Dee aina kerääkin lisää painetta koneistoonsa.

Verkkahyppyjen jälkeen otettiin muutamaan kertaan suora: pysty - 28m - okseri. Mietin hetken, että o-ou, mulle ja Deelle vaikea tehtävä heti alkuun, mutta yllätyksekseni se meni ihan mukavasti, hevonen pysyi kuulolla ja saatiin ihan terävät hypyt vielä okserillekin.

Tämän jälkeen otettiin pariin kertaan rata, ensiksi vähän pienempänä ja sitten nostettuna. Osa esteistä oli 110cm korkeudessa, mutta osa varmaan vähän pienempiä, tai ainakin pienemmiltä ne tuntuivat. Ratojen aikana Dee meinasi muutamassa kohtaa lähteä lapasesta, mutta tulikin lopulta hyvin takaisin pidätteeseen ja sain sen rentoutumaan ennen seuraavaa tehtävää. Olin ihan tyytyväinen, mutta olisin itse saanut rentoutua paljon paljon enemmän, eikä vain odottaa milloin se lähtee lapasesta ja varmistella. Siksi myös muutaman kerran tultiin todella juureenkin. Dee hyppäsi ihan hyvin, oman rentoutumisen puutteesta huolimatta ehkä vähän jäykkiä hyppyjä, mutta niissä oli kuitenkin "kestoa" ja sellaista ilmaa, eivätkä ne olleet lainkaan laakamaisia, mitä ne tuppaavat silloin olemaan, kun hevonen alkaa olla pois kuulolta tai ylijännittynyt.

  

Oli kiva päästä hyppäämään välillä muihin maisemiin, erilaiselle estemateriaalille ja toisen valmentajan silmän alle. Tällä tulevalla viikolla otetaan vielä yksi hyppytreeni Antin kanssa ennen viikonlopun kisoja. Olen todella innoissani tulevasta viimeisestä tämän vuoden kansallisesta startista! :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ulkoasu-kriisi


 Vähän kauempaan lukijoiden joukossa viihtynyt onkin varmaan huomannut, etten osaa päättää blogin ulkonäköä sitten ihanan vihreän kesä-layoutin jälkeen... Olen niin kriittinen ja siihen yhdistettynä huonot kuvankäsittelytaidot tuovat turhautuneisuuden tunnetta. Parasta onkin, etten pysty edes jollekin toiselle henkilölle selittämään mitä haluaisin ja mikään omatekemä luonnos ei tunnut omalta. Nyt päädyin lopulta tähän ja olen suhteellisen tyytyväinen. Ainoastaan harmittaa, että ladatessani mm. banneria tai muuta kuvamateriaalia bloggeriin, niin jostain syystä ohjelma huonontaa kaiken materiaalin laadun todella paljon alkuperäistä huonommaksi...

Ihana kesäleiskani, joka oli pakko syksyn kynnyksellä vaihtaa johonkin muuhun

Saa antaa palautetta nykyisestä ulkoasusta, mutta älkää olko kovin ankaria, sillä kuten sanoin, taidot ovat rajalliset ja toivonmukaan näissäkin asioissa jossain vaiheessa kehittyisin paremmaksi :)

Sitten pakko nyt suurten lukijaryntäysten jälkeen kertoa muutamia "pelisääntöjä" blogissani myös kaikille uusille kommentoijille, etenkin niille nimettömille. Olen ottanut aika nollatoleranssin epäasiallisten kommenttien kanssa. En kirjoittele tätä blogia sen vuoksi, että joka toinen kommentoija pääsee ratsastustaitoani arvostelemaan epäasiallisesti, hevostani haukkumaan, jatkuvasti korjaillaan tylysti mahdollisia mitättömiä kirjoitusvirheitäni jne. En varsinaisesti jaksa näistä itseeni ottaa, sillä uskokaa tai älkää, tässä 4 -vuoden bloggausurani aikana olen jo ehtinyt tottumaan kaikenlaiseen puhumattakaan ihmisistä, jotka hoitavat kaikki kanssakäymiset realistisestikin ikävällä tyylillä.

Mietin aina asioita niin päin, että toiselle ihmiselle kunnioittavasti puhuminen, palautteen jättäminen tai neuvominen omalla nimellään on nimenomaan sitä toisen ihmisen kunnioittamista. Se on myös samalla suoraselkäisyyttä, jos pystyy olemaan sanojensa takana. Asioita, kuin asioita, voi myös kertoa niin monella eritavalla - mieti minkälaista tekstiä sinä haluat ja et halua lukea ja toimi sen mukaan. Minut on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä eikä se muutu internetin maailmassa miksikään - siksi toivon samanlaista kohtelua muilta ihmisiltä takaisin päin.

Mutta kun kuitenkin epäilen vanhasta kokemuksesta, että tästä huomautuksestani huolimatta joidenkin jakeluun pointtini ei yllä, poistin nyt ainakin toistaiseksi kokonaan anonyymi -kommentoinnin. Sen lisäksi edelleen kaikki kommentit menee "suodattimen" kautta ihan siitä syystä, että haluan säilyttää blogissani mukavan fiiliksen kaikenkaikkiaan. Anonyymien kommenttioikeiuden estäminen selkeästi säästää myös omaa aikaani huomattavasti.

Edelleen saa siis kuitenkin jättää kommenttia asiasta kuin asiasta, mutta asiallisesti. En oleta olevani maailman paras ratsastaja, enkä kuvittele Deen olevan erinomaisesti koulutettu. Väitän silti, että ihan kelpo työtä tässä kokoajan tehdään ja nöyrästi opettelen kaikenaikaa lisää. Tiedän tämänhetkiset heikkoutemme ja vahvuutemme. Toivon, että kehityn niin paljon kuin mahdollista ratsastajana ja hevosenkäsittelijänä, sekä pystyisin siinä sivussa tuomaan Deestä sen laadun esiin mikä siinä on! :)


Asiasta kukkaruukkuun... Eilen lähdettiin Deen kanssa maastoilemaan kunnolla pitkästä aikaa, ja seuraksi lähti meidän tallimestarimme Tiia ja hevosensa Sunny. Tarkoitus oli olla n. 2 tuntia reissussa, mutta koska meidän käyntipätkät venyivät niin pitkiksi niin aikaa kului matkan tekoon vähän enemmän. Otettiin pari kunnon laukkavetoa ja muutamia ravipätkiä. Hevoset olivat aivan innoissaan - kyllä huomasi, että viime laukkamaastosta alkaa olemaan taas aikaa useampi viikko. Oli ihan huippu aamupäivä vaihtelevissa maastoissa ihanassa seurassa :)

Metsäpoluilla - löydettiin taas uusia reittejä!

Deelle on kasvanut ihan hirveän paksu turkki, ja nyt kun on ollut taas aika lämpöisiä ilmoja, niin se alkaa hikoilemaan pelkästä kävelystäkin, saatika kunnon treenistä. Pakko se on klipata ihan lähipäivinä taas uudestaan, me käydään kuitenkin myös säännöllisesti maneesilla viikottain treenaamassa ja se hien määrä on jo niin suuri, että hevonen ei kuivu ikinä. Mietin vain, että millaista klippausmallia Deelle teen, sillä luulen viime aikaisten jäykkyyksien johtuvan myös mm. siitä, että viime klippauksen jälkeen en loimittanut hevosta riittävästä ja se paleli - Dee kun on vielä muutenkin ihan äärettömän kylmänherkkä kaveri.

Perjantai valmennussuunnitelmat meni päivän ohjelmamuutosten vuoksi aivan kokonaan, ja meinasi jo käydä niin ettemme pääse estevalmennukseen Deen kanssa tällä viikolla lainkaan ja meinasin jo mennä viikonloppuna itsenäisesti hyppäämään, mikä olisi ollut ehkä vähän huono vaihtoehto, sillä me totaalisesti tarvitaan ratsukkona ohjattua valmennusta esteiden saralla. Muistinkin yllättäen, että tänäviikonloppuna Tuomarinkylässä järjestettiin Nevalan valmennusviikonloppu. Me päästiin peruutuspaikalle tälle päivälle hyppäämään pitkästä aikaa Karin silmien alle!



Päästiin pitkästä aikaa hyppäämään vähän isompaa ratana, ja luulen, että tällainen ratatreeni tuli aivan oikeeseen ajankohtaan ajatellen ensi viikonlopun Tampereen 110cm starttia. Valmennuksesta julkaisen videoineen erikseen jutun, kunhan ehdin, mutta sen verran voin sanoa, että Dee tuntui ihan yllättävänkin hyvältä vaikka viime hyppytreenistä onkin jo ehtinyt vierähtää puoltoista viikkoa! :) Olen tyytyväinen hevoseen, omasta ratsastuksesta tältä päivältä en niinkään, mutta kokonaisuutena oli oikein onnistunut valmennusreissu!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Blogiportaali - Hippola


Nyt on aika vähän paljastaa, tai ehkä jo tässä vaiheessa - kun monesta muusta blogista paljastus on suoritettu - selventää tästä Hippolasta, josta alkuviikosta julkistettiin teaser -videokin.

Tällä hetkellä 9 blogin sisältävä blogiportaali Hippola on myös paljon muutakin, sillä se on uudenlainen ja myös mielestäni erittäin tervetullut piristävä hevosmedia Suomen markkinoille, joka jakaa laadukasta hevosiin ja ratsastukseen liittyvää sisältöä.

Portaaliin on valituista blogeista osa on jo julkaistu, oma blogini mukaan ollen ja tällä hetkellä. Muita jo julkistettuja blogeja ovat suomenhevosblogi Suomitäykkärin matkassa, kouluratsastaja Sophia Backlundin blogi, tunnelmallisen ulkoasun ja upeita kuvia sisältävä blogi Puoliverinen Prinssi sekä huiman suosion omaava blogi Voitto kotiin. Vielä neljä blogia on julkaistamatta, ja ne tulevat seuraavien päivine aikana selville Hippolan facebook -sivuilta - jota kannattaa seurata, mikäli haluaa pysyä ajantasalla tulevista jännittävistä tapahtumista. Sen lisäksi Hippola on myös Instagramissa ja Youtubessa.

Hippolan varsinainen sivusto avataan tämän kuun lopussa ja sen yhteydessä varmasti muutkin näkevät vähän enemmän, mitä kaikkea tämä koko projekti pitää sisällään.
Olen aika innoissani tästä koko hommasta, sillä vaikka alkuun pelkäsinkin näin aikaisemmin matalempaa profiilia pitäneenä bloggaajana uutta yleisöä, mutta se yhteistyö ja yhteishenki mitä Hippola tulee sisältämään on enemmän kuin tervetullutta, jota omalta osaltani haluan tukea ja olla osana sitä - yhteishenkeä näissä hevospiireissä ei koskaan ole liian vähän! :)

Olen nyt pian 4 -vuotta blogiani kirjoittanut ja se on aina ollut minulle mukava rentouttava harrastus. Se on auttanut minua kehittymään ratsastajana ihan hirveästi kaikkien treenien analysointien vuoksi, sekä luonut myös uusia kaverisuhteita sekä antanut mahdollisuuksia, joita en olisi ilman tätä bloggausta koskaan saavuttanut.
Uusia tuulia siis jatkossa tulee puhaltamaan Hippolan talliin siirtymisen osalta, mutta muutoin bloggaukseni pysyy samanlaisena mitä se on tähänkin mennessä aina ollut eli kirjoitan pääosin omista treeneistäni oman hevoseni kanssa, sekä muutamien ratsastettavieni harjoittelusta.
Paljon uusia lukijoita blogini onkin jo kerännyt ihan näin vajaan viikon sisään ja 300 lukijan rajapyykki ylitettiin niin huitaisten, etten ehtinyt sitä edes huomaamaan! :D

Kiitos tästä suuresta kiinnostuksesta blogiani kohtaan ja tervetuloa kaikki uudetkin lukijat lukemaan!

torstai 14. marraskuuta 2013

Tylsä alkuviikko ja motivaation herättelyä

Voi että... tämä harmaus, pimeys ja ankeus. Jostain täytyy herätellä motivaatio harjoitteluun. Tuntuu, että alkuviikko on kulunut kurjissa ja pettyneissä fiiliksissä mainitsemattomista asioista, ja jotta saisin herätettyä innostukseni taas parin päivän taantuman jälkeen henkiin, kävin ilmoittamassa minut ja Deen viikon päästä viikonlopulle Tampereen kansalliseen nuorten hevosten 110cm luokkaan. Tottakai tämä tuleva Hippola -projekti tämän blogin tiimoilta tuo kirjoittamisen arkeen mukavaa piristystä, josta siis on tulossa myöhemmin lisää infoa, mutta vielä pitää jaksaa odottaa :) Ennen tuota Tampereen kisaa on vielä luvassa kahdet Antin valmennukset, ja armoton määrä sileän työskentelyä. Toivonmukaan kenttä pysyisi sen verran hyvänä, että voisi ottaa ihan perus puomi- ja kavalettitreeniä, jossa haluaisin vielä hioa juuri nimenomaan erilaisia suhteutettuja välejä.



Tänään varhaiseen aamulla sain itseni nostettua ylös sängystä ja olin jo ennen puolta kahdeksaa tallilla laittamassa hevosta kuntoon, sillä Milja tuli taas jeesailemaan meitä sileän hommissa.
Meille on ollut ihan suunnattomasti nyt näistä hyötyä ja apua, ja etenkin se, että ollaan saatu sitä hevosen muotoa muutettua myös vähän pidemmäksi ja kaulaa auki. Dee liikkuu mielellään aina siinä samassa muodossa ja siitä saan syyttää ihan itseäni, että sellaisen sille olen opettanut. Nyt näistä asioista pitää "päästä eroon" ja opetella enemmän erilaisia työskentelymuotoja, sekä jumpata, jumpata ja jumpata hevosta rennoksi ja pyöreäksi, sekä taipuisaksi koko rungostaan. Kuulostaa niin helpolta ja perusjutulta, että joku saattaisi jo miettiä, että miksi tämä on nyt näin työn alla, mutta Dee on saanut aika pitkään mennä sillä "eskari" -tasolla ratsun hommissa, sillä vielä vuosi sitten pelkän laukan nosto saattoi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa ajoittain ja sitä on vain kiinnittänyt huomiota siihen, että se liikkuu eteen, eteen ja vielä kerran eteen.

Eilen kävin Deetä kolmen päivän totaali tauon (tai noh, ei ihan totaali, maanantaina kävin selässä ja totesin, etttä meidän kumirouhe kenttä pienten pakkasten kanssa pakkautuu mukavasti kavionpohjiin aivan kuin tilsoiksi ja Dee ei suostunut liikkumaan eteenpäin laisinkaan käyntiä kovempaa). Hevosella oli pari päivän hölläilyn jäljiltä ihan hirveästi energiaa ja se olisi vaan halunnut juosta. Aika pitkälti annoinkin sen liikkua eteenpäin ja oli kiva huomata, että siitä huolimatta, että sillä oli vauhti päällä se jäi aina pidätteeseen hyvin ja odottamaan siihen askeleeseen. Tein paljon taivutuksia myötäliikkeeseen ja vastaliikkeeseen käynnissä, ravissa ja laukassa ja sain hevosen loppuakohden jopa aika mukavan letkeäksi, mitä en muista ihan liian usein aikaisemmin tapahtuneen. Jalalle se oli taas vähän liiankin herkkä, mutta tosiaan silti oli sellainen olo, että kun sen pidätteen teen, on minulla alla jotain mikä kuitenkin kuuntelee. Tällaisina touhupäivinä on ihan turha tehdä sen enempää toistoja siirtymisien kanssa, sillä ne kuumentavat hevosta entisestään, joten keskityin vain siihen, että tein isoja ympyröitä taivutellen suuntaan ja toiseen kaikissa askellajeissa, kunnes hevonen antoi niskasta jo vähän periksi ja pystyin lopettamaan.


Deen mieliasento työskennellä. Tässä se on kuitenkin liikkuu rennosti.

Tänään Milja laittoi meidät edelleen jumppailemaan ympyröillä, volteilla ja kuusikaarisella kiemurauralla, joka olikin alun kauhistelun jälkeen ihan super harjoitus meille, kun hevonen ei ennakoi tulevaa menosuuntaa vaan joutuu keskittymään ratsastajaansa ihan kympillä. Alkuun tunnista ylipäätään meinasi muutama ärräpää päästä suusta, Dee oli ihan kammottavan kova oikealle taivuttaessa ja pisti hanttiin, ei nyt mitenkään ihan äärettömän kovaa, mutta oman oikea olkapääni on viime viikkojen aikana ollut taas vihlovan kipeä, enkä ole jaksanut sitä lääkräissä näyttää, niin pienikin kiskonta ja paine tuntuu siltä, kuin koko käsi irtoaisi repien kaikki nivelsiteet mukanaan - se on niin kipeä, etten taas moneen yöhön ole pystynyt nukkumaan oikealla kyljellä ollenkaan... Siksi meinasi kyllä ihan totaalinen turhautuminen tulla, kun tuli sellainen olo, etten pysty, en osaa ja että varmaan pitäisi aloittaa jokin helpompi harrastus.... Mutta jostain se vaan sinnikkäiden toistojen jälkeen alkoi vertyä niskastaan ja näin ollen taipumaan paremmin koko kropastaan. Jotain pientä lukkoa se oli varmaan vetänyt eiliseltä ja juuri tuollaiset pidemmät hiljaisemmat liikkumispäivät eivät sovi ollenkaan Deelle, kun se töihin ja liikkeeseen palauttelu tuntuu aina niin ylivoimaisen vaikealta.
Kun hevonen alkoi olla läpi koko kropastaa, se tuli myös aika paljon taas paremmin pidätteisiin, myös laukasta raviin siirtymisen jälkeen saatiin todella hienoja fiiliksiä siitä, että hevonen jäi tosissaan odottamaan ja kantamaan itseään, eikä vaan laukan jälkeen sujahda pikajunan lailla suorinjaloin eteenpäin holtittomasti painaen samalla kädelle kuin iso elefantti.


Jotta saatiin minua nopeammaksi, ja tätä kautta hevosta nopeammaksi avuille, tehtiin myös hetken verran todella nopeita käynti ravi siirtymisiä eli suurinpirtein näin: kaksi askelta käyntiä - muutama askel ravia - taas siirtyminen käyntiin - askel tai pari käyntiä - josta taas siirtyminen pariin raviaskeleeseen. Se, että joutui itse tehdä nopeammin asioita sai aikaan positiivisia vaikutuksia tottakai hevoseenkin. Tajusin tänään entistä selvemmin, että olen ihan liian hidas apujeni kanssa. Hevonen ehtii mennä monta metriä, ennen kuin alan tekemään mitään, vaikka asioiden valmistelu tulisi tehdä aikapäiviä sitten. Tästä samaisesta syystä Dee pääsee myös niin helposti esteradalla multa karkuun.

Oli taas ihan älyttömän hyvä treeni heti näin aamutuimaan ja alku kiukuttelujen (omien) jälkeen tuntui siltä, että ehkä tätä harrastusta ei tarvitsekaan vielä vaihtaa :) Motivaatio jatkaa harjoituksia nousi taas asteen verran takaisin. Huomenna sitten hyppäämään valvovan silmän alle!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Muistoja kesästä 2013

Ulkona sataa taas tasaiseen tahtiin vettä harmaalta taivaalta. On vähän kylmä kokoajan, ja flunssa meinaa iskeä väkisin, on pimeää ja haluaisi vaan joka aamu jäädä käpertyneenä sänkyyn nukkumaan.
Olen kesäihminen ehdottomasti, kesä on mielestäni parasta aikaa, mutta kauniista talvestakin osaan nauttia vaikka kylmä onkin, pukeutui sitten kuinka hyvin tahansa.
Olen ensimmäistä talvea oman hevosen kanssa kokonaan maneesittomalla tallilla ja nyt kylläiskee todellisuus, että tällaiset sääolosuhteet koettelevat sitä sinnikkyyttä, jonka luulin edes jossain määrin omistavani.

Ajattelin sitten omaa ja muiden mieltä "lämmittääkseni" kerätä parhaimmat kuvamuistot menneeltä kesältä, sekä jakaa ihanan videon Suomen keskikesästä, jolloin päivät ovat pisimmillään ja aurinkoa, valoa ja lämpöä riittää kellon ympäri :) Ensi kesää odotellessa!

  

Kesäkuussa matkalla ensimmäiselle hevostenuittoreissulle

Zorro -ponin kanssa näyttelyissä Savijärvellä toukokuun alussa

Helsingin edustalla veneilyä heinäkuussa - oli upea ilma!

 Hollannissa Deen kanssa hyvien treenien jälkeen nautiskeltiin kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä toukokuun alussa :)

Auringonlasku - heinä-elokuun vaihde

Toukokuussa iltalenkki hienon ponin ja hölmön koiran kanssa :)

Deen kotiinpaluu,  jolloin hevonen oli aika huonossa kunnossa silmään tapahtuvan haaverin ja kuljetuksesta nouseen kuumeen takia.

Heinäkuun ainut sateinen päivä ja vanha kaivo

Veeti ja kesäparveke 

Vaikken ötököistä niin pidäkään, niin kyllähän nämä kesään kuuluvat :)

Viime kesänä päästiin Deen kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa uimaan! Oli huippukivaa!

 Zorro -ponin kanssa peltoilua <3

Vaikka kausi oli epäonninen, pääsimme kuitenkin starttaamaan muutamat ikäluokkakilpailut. 
Tässä ollaan Deen kanssa Salossa tyytyväisinä radan jälkeen.

Salon kisoista seuraavana päivänä Deelle iskikin ähky ja taas tuli takapakkia. Kuvassa pahin oli jo ohitse, ja Deen kanssa jaloittelemassa Viikin hevosklinikan pihalla.

 Kesäsateen jäljiltä

 Dee toipui ähkystään nopeasti ja leikkauspöydälle ei tarvinnut lähteä.
Tässä Dee on jo selkeästi oma pirteä itsensä <3

Kesän parhaat herkut - mansikat!

 Lisää uimajuttuja... :)

Kesän jälkeen olen saanut huomata, että uusia ratsastettavia on kerääntynyt ilahduttavan paljon ja ylipäätään ratsastuskilometrejä erilaisilla hevosilla on kertynyt mukavasti!
Tässä hieno 4 -vuotias welsh montain tamma Southern Solid Gold elo-syyskuun vaihteessa.

Deen emä Olita NLD kantakirjattiin kesän lopulla II palkinnolla FWB -kantakirjaan Savijärvellä.

 Deen ensimmäisiä hyppyjä Suomen kamaralla tänä vuonna

Viime kesänä uskalsin ensimmäistä kertaa nousta Deen selkään ilman satulaa - tämä ei ole mikään itsestään selvyys, kun on kyse tästä energiapakkauksesta... :)

Ilta-auringon valossa hyppyjä Dumin kentällä

 Suomen luonto kesäisin on kauneimmista mitä tiedä!

Onnistumisia - kesän vuoden ensimmäinen (ja viimeinen?) kansallinen nolla takana ja tyytyväinen ratsukko Laaksolla elokuun alussa! :)

 Lisää upeita auringonlaskuja!

Ensi kesää odotellessa hiljennytään tässäkin blogissa näiden kuvien jälkeen talven viettoon... hurr..