maanantai 30. joulukuuta 2013

Joulun jälkeistä kinkun polttoa...

...ja vähän kuulumisia myös ajalta ennen joulua.


Ennen joulun pyhiä kävimme 4 -v. suokkitamma Aapan kanssa Antin silmän alla treenaamassa hyppyjä. Tehtävänä oli diagonaaleilla 50-60cm esteiden päällä suunnan vaihto, jossa oli meille kyllä ihan riittävästi tehtävää vaikka asia näin muuten kuulostaisikin aika simppeliltä.

Laukka ei meinannut alkuun pyöriä lainkaan, etenkään oikealle. Aapan laukka on paljon vaihdellut, ja riippuu päivästä milloin mikäkin puoli tuntuu työläämmältä.
Alku nihkeyden jälkeen päätin ottaa kouluraipan käteen, jotta pystyisin vähän tehostamaan pohjetta, sillä hetken tuntui, että joudun aivan liikaa ja turhaa punkemaan jalalla eteenpäin hevosen jäädessä entistä enemmän jalan taakse. Aapa reagoi pelkästään raipan olemassa oloon kädessäni, ja laukka lähti kuin itsestään kulkemaan heti paremmin ja hevonen vihdoin kulki hyvin pohkeen edessä. Tiedä sitten, osaako tämä(kin) veijari vähän vedättää ja luistaa hommista? ;)

Siitä eteenpäin suoritettiin tehtävät todella helposti, monta hyvää hyppyä ja hienoja vaihtoja esteen päällä. Ainoastaan vasemmalta oikealle suuntaa muuttaessa takaosa jäi aina ristille. Oikea takajalka on jotenkin vähän heikomman tuntuinen, jolloin ponnistus ei ole ihan niin terävä ja vaihto jää takaa jälkeen.
Alku nihkeilystä huolimatta treenistä jäi todella hyvä fiilis, ja päätettiinkin lopulta, että annetaan nuorelle tammalle seuraavalle viikolle vapaata, sillä nyt on tehty jonkin aikaa kuitenkin vähän enemmän hommia.
Vielä hyppyjä jälkeisenä päivänä kävin vielä kotikentällä keventelemässä, ja positiivista oli, ettei Aapa tuntunut lainkaan rankemman viikon jäljiltä kovin väsyneeltä vaan jaksoi tehdä ihan hyvin vielä töitä, vaikka alkuun vähän pelkäsin olisiko eilinen pohkeen taakse jääminen peintä vinkkiä väsymisestä, mikä nyt toisaalta ei olisi mikään ihmekään.


Zorron kanssa meillä oli sitten pitkästä aikaa hyppäilyt tosiaan sitten laatuarvostelujen! Myös Antin silmien alle matkustettiin maneesiin hyppäämään, ja tehtiin aika hankalia tehtäviä heti näin loman jälkeen eli vinoja lähestymisiä ja paljon kääntämistä. Mutta ei poni ollut asiasta moksiskaan, vaan suoriutui kaikesta niin helpon oloisesti, ihan kuin mitään taukoa ja sairaslomailuita olisi ollutkaan! Ai että aina nautin tämän ponin ratsastamisesta, sen kanssa harvoin on mitään isoja ongelmia ja kaikki vaan sujuu :) Alla videonpätkä harjoituksesta jota suoritettiin.

  

Nyt olisi tarkoitus jatkaa hyppelyitä ja eilen sunnuntaina piti olla taas valmennus, mutta se peruuntuikin, ja suunnattiin extempore toiselle läheiselle maneesille vähän ravailee ja laukkailee. Ponin kanssa suunnitelmat ovat nyt vielä vähän auki edelleen, mutta aletaan taas kuntoa kohottelemaan joka tapauksessa ja katsellaan mitä tässä keksitään... :)


Deen kanssa ollaan päästy hommiin kotikentällä pitkään kestäneen jääkauden jälkeen. Nyt kenttä on ollut sula jouluaatosta lähtien. Aattona kävin Deellä uhkarohkeana ilman satulaa kevyemmän jakson jälkeen kentällä pyörimässä, ja säästyttiin onneksi vain yhdellä "hepulilla", sillä tuon selässä on aika haastavaa pysyä satulassa istuenkin, saatika ilman.. Dee taisi tajuta, että nyt pitää otta mummoravi -vaihde päälle, sillä se kulki niin kiltisti ravia ja laukkaa heti hepulin jälkeen, että en ollut uskoa samaksi hevoseksi. En etenkään nyt, kun mietin minkälaista taistelua meillä on ollut sitten tuon ratsastuksen jälkeen.....
Ilmeisesti Deellä on menossa nyt joku "uhma", kun kaikesta pitää tehdä vähän numeroa. Joulupäivänä päätin tehdä Deen kanssa kavaletti treeniä kahdella innariksi rakennetulla ristikolla, joissa oli vielä maapuomit 3,5m etäisyydellä ennen ja jälkeen. Ihan vaan ajtuksena kevyttä pientä jumppaa pitkästä aikaa, kun kenttäkin oli niin hienossa kunnossa.
Dee veti odotetusti aikamoiset överit, mutta suoriutui aina innaritehtävästi yllättävän rauhallisesti ja maltillisesti. Ongelmat olivatkin aina ennen tai jälkeen tehtävän, jolloin olisi pitänyt nostaa hallitusti ja siististi laukka ilman ennakointia tai jälkeen, jolloin olisi pitänyt vastata vielä pidetteisiinkin, vaikka kivaa olikin. Ilmeisesti jonkinmoisen herneenpalon se veti nenäänsä tuon ratsastuksen jälkeen, kun päätin vetää aika tiukan linjan, että laukkaa ei nosteta ennen kuin odotetaan rauhassa ja nostonkin täytyy olla siivo, eikä sinkoilua joka suuntaan.

Seuraavana päivänä laitoin puomeja suhteutetuin välein kentälle, tarkoituksena oli vähän säädellä laukkaa ja hakea sitä kontrollia ja kuuliaisuutta lisää mukavalla tehtävällä, jossa hevosen mielenkiinto säilyisi. Homma lähti vähän paremmin, kuin edeltävänä päivänä, mutta ensimmäisen laukannoston jälkeen Dee taas kuumeni ihan kauheasti ja hetken aikaa keskusteltiin vauhdista ja suunnasta ihan totaalisesti. Kun lopulta saatiin tehtyä jotain tehtävää edes kelvollisesti annoin hevosen laukata lopuksi reippaammin pidemmällä kaulalla ympäri kenttää - siitä se tykkäsi, mutta tavallaan ehkä annoin taas tuolle pikku porsaalle pikkusormen, jolloin voin tosiaan miettiä, että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää...
Perjantaina Dee sai vapaapäivän ajatuksena, että yllättäen normaalisti treenaaminen saattaa vähän pistää jumiin ja lepo saattaisi tehdä hyvää. Samalla suunnittelin, että lauantaina mun täytyy ottaa härkää sarvista kiinni tuon pienen jääräpäisen hevosen kanssa ja pistää selväksi, että vekkuli saa olla ja pientä pilkettä silmäkulmassa pitääkin olla, mutta tällainen viimeisen parin päivän aikana mesoaminen ja oman päänsä mukaan meno töitä tehdessä ei ole ok.

Ja siitä taistelusta tulikin pitkä ja kivinen. Varmasti tunnin ajan me ei menty metriäkään ilman vastalausetta, sinkoilua, potkimista, jopa muutaman kerran yritti pystyynkin. Halusin, että hevonen menee suoraa sitä askellajia mitä itse halusin, tuntumalla ja jalka lähellä. Deen mielestä jalkaa ei olisi saanut käyttää lainkaan ja tuntumakin oli niin ja näin. Olin päättänyt, että tämä kortti katsotaan nyt, enkä jätä sitä aina myöhemmäksi, vaan välit on nyt selvitettävä tai meille voi tulla isoja ongelmia - Dee on liian kova luonteeltaan, että jos sille antaa mahdollisuuden alkaa menemään ja tekemään yhtään liikaa oman pään mukaan, niin se ei sitä vapautta enää haluaisi antaa takaisin. Sanotaan näin, että tältä hevoselta puuttuu välillä se nöyryys työn tekoon, mikä onkin Deen suurimpia miinuksia ratsuna...

Kyllä voin myöntää, että tunnin siinä taisteltua ja pyörittyä olin jo miettimässä, että "mä en jaksa kohta enää, pakko luovuttaa", mutta samaa mietti ilmeisesti Deekin ja yllättäen kaikki palaset loksahti paikoilleen - hevonen rauhoittui ja alkoi kuuntelemaan mun jokaista pyyntöä. Jos suurimman osan ajasta me ei tehtyä yhtäkään selkeetä liikettä mihinkään suuntaan, niin viimeisen viiden minuutin aikana onnistui raviväistöt, todella siistit laukannostot ilman minkäänlaista sujahtelua ja räjähtelyä, laukan sisällä pystyin pyytämään vähän eteen ja ottaa vähän kiinni, laukasta raviin siirtymiset olivat pitkästä aikaa todella kivoja, jopa helppoja, hevonen pysyi siirtymisen läpi tuntumalla ja kevyenä kädelle ja jatkoi rauhallisessa ravissa eteenpäin. Siihen oli sitten hyvä lopettaa tämä työvoitto - koville se otti, molemmille, mutta onneksi se oli nyt tehty!

Eilen sunnuntaina oli pakko toisena päivänä perään nousta vielä yhden kerran selkään ja katsoa, oliko asiat menny perille vai joudutaanko aloittamaan alusta. Olin todella tyytyväinen siihen, että Dee oli ensinnäkin aika kovastakin väännöstä huolimatta iloisen oloinen talliin tullessani, lähti reippaasti hommiin ja sain oikeasti jatkaa siitä mihin eilen olin jäänyt!!! Ihan superia! Ei hevonen mitenkään super hyvin liikkunut, sillä se tuntui jo vähän väsyneeltä ja se olisi todella hieronnan tarpeessa, mutta kuitenkin - mistään ei tarvinnut enää keskustella! Olen nyt todella tyytyväinen itseeni! Dee on ajoittain niin kova, tempperamenttinen ja jopa itsepäinen, että sen kanssa on oikeasti välillä sormi suussa, että mitäs nyt... sitten kun silläkin on selvät sävelet miten toimitaan ja minkä mukaan mennään, niin se on maailman kultaisin pieni hevonen. :) Kuten olen jo jonkin aikaa sanonut, olen ollut taas vähän liian hellä sille ja katsonut monia asioita läpi sormien, mitä mun ei pitäisi tehdä, silloin tällaisia ongelmia nimenomaan tulee. Mikä siinä onkin, että etenkin aina omalle hevoselle sitä on vähän liian lepsu...?



Ja kurittomista kakarahevosista puheenollen, myös Aapalla oli vähän omaa sanottavaa joululomasta, jolloin se on vain möllötellyt suokkiystävänsä kanssa tarhassa päivät pitkät :D Selkeästi se on nyt omaksunut sen, että hän on treenaava tuleva kisatykki ja tuollaiset ylimitoitetut lomailut eivät käy päinsä... Eli suomeksi sanottuna, energiaa oli tammassa niin paljon tänään tauon jälkeen, että se olisi alkuun voinut räjähtää ihan mihin suuntaan tahansa. Alku ravit ja laukat olivat sujuvaa pupunloikaa ympäri kenttää. Pikkaisen pisti naurattamaan, kun toinen oli niin tosissaan :)




 15 minuutin jälkeen neiti pystyi asettumaan aloilleen alku iloittelujen jälkeen ja ryhtymään hommiin. Keskityttiin kovasti kulmien ratsastamiseen, joissa Aapa haluaisi kaatua jo monta metriä ennen lapa edellä sisälle. Aloitin ensiksi suorilla urilla ravilla ja aina kulmaa ennen otin käyntiin, pyysin kulman läpi sisäpohkeella väistättäen ulospäin ja kulman jälkeen suoristus, josta taas ravisiirtyminen ja eteneminen kohti seuraavaa kulmaa. Meni lopulta ihan todella hienosti ja tamma liikkui super hyvin! Myös laukat, myös se oikea, pyörivät tänään todella kivasti, ei mitään ongelmia! 20 minuutin työsession jälkeen Aapa olikin jo vähän väsyneen oloinen, joten en halunnut sitä enempää painostaa heti vapaiden jälkeen vaan lopetettiin siihen. Hevonen vaikutti todella tyytyväiseltä, kun pääsi purkamaan energiaansa! :)



Hepat jatkaa liikkumista tämän loppu viikon sillä välin, kun itse suuntaamme T:n kanssa vielä loman viettoon maalle mummolaan uutta vuotta viettelemään ja palaillaan sitten kunnon treenin pariin vasta ensi maanantaista alkaen! Toivottavasti Dee osaa käyttäytyä hoitajilleen sillä välin... :D

Joten ei muutakuin haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille ja tätä kautta tutuille:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014! Palaillaan ensi vuoden puolella asiaan! :)
6

lauantai 28. joulukuuta 2013

Menneen vuoden muistoja

Mennyt vuosi on ollut todella tapahtumarikas hevosrintamalla, joten toivottavasti tästä ei tule kilometrin pituinen teksti ja toivottavasti saan ängettyä kaiken oleellisimman jämäkästi ja lyhyesti.
Kaikki muistot vuodesta pyörivät päässä kuin karuselli, enkä oikein tiedä miten ja mistä kaiken aloittaisi, mutta yritetään... :)




Tammikuussa isoin tapahtuma oli tammi-helmikuun vaihteeseen sijoittunut Hollannin -lomamatka katsomaan omaa Deetäni ja sitä kuinka se on edistynyt treenissään sen jälkeen, kun sen syksyn loppupuolella vuonna 2012 sinne lähetin. Samalla kävin ensimmäistä kertaa hollantilaisen KWPN -kantakirjan "oripäivillä", joka oli todella ikimuistoinen - sinne olisi pakko päästä uudelleen!





Deen jälleennäkeminen oli minulle iso juttu, sillä tuo pieni hevonen on kiertelemättä tullut itselleni ihan hirmuisen tärkeäksi eläimeksi ja ikävä oli jo vajaan kolmen kuukauden aikana noussut aika sietämättömäksi. Heti saapumispäivänä pääsin Deen selkään ja voi sitä riemua, miten hyvältä hevonen tuntui - kaikki nihkeilyt eteenpäin liikkumisessa ratsastajan kanssa oli selkeästi parantunut sen myötä, kun vatsa-asiat oltiin saatu parempaan kuntoon!

Hollannin matkan kuulumisia ja juttuja pääsee lukemaan TÄSTÄ -tekstistä eteenpäin!



Ilman hevosia mun ei tarvinnut olla kotona kuitenkaan, vaikka Dee jatkoikin treenaamista ja kisaamista Hollannin maalla kyläilyni jälkeenkin, sillä vuoden 2012 puolella projekti "Zorro -poni oripäiville" oli täydellä tohinalla käynnissä. Tänä vuonna 4 -vuotiaaksi kääntynyt WPB -poniori Zorro on esteponisukuinen, jonka molemmat vanhemmat ovat niittäneet menestystä kv arvokisoista. Hyppääminen on ollut Zorrolle alusta asti ratsastajan kanssa helppoa. Sen ratsastettavuus ja tasapaino liikkua ratsastajan alla osoittautui suurimmaksi vahvuudeksi, ja vaikka oriina oleminen on herättänyt Zorrossa tänä vuonna hiukan huutelua ja hörhöilyä, niin on se siitä huolimata ollut aina mukava käsiteltävä.



Zorron kanssa valmentauduttiin tutulla kombolla, jonka olen suhteellisen toimivaksi todennut nyt jälkeenkin päin, eli pääasiassa viikottain Jurvasen Antin silmien alla sekä muutamia kertoja Nevalan estekursseilla käyden.
Zorro kehittyi hyvää vauhtia, ja sen kanssa odotettiin todenteolla Ypäjän oripäivä -reissua, mikä lopulta lyhentyi käytännössä ponin pesemiseen Ypäjän tallin vesarissa ja ellin edessä juoksutukseen, jossa saatiin todeta, että poni yllättäen ontui ja saatiin lähteä ponin kanssa kotiin ennen aikojaan. Pettymys oli tuolloin ihan valtava! Mutta niinkuin aina ennenkin, pettymykset nieltiin ja alettiin katselemaan eteenpäin tulevaisuuteen.

Alla video minun ja Zorron viimeistelytreeneistä Ehon kisoista juuri ennen oripäiviä.






 Kevään kynnyksellä ratsastelin Zorrolla vähän vähemmän. Keskityin oman kunnon treenaamiseen salilla käyden monta kertaa viikossa, ja tunsin kuinka hyvin lyhyessä ajassa sain istuntaani parannettua parempaan suuntaan vaikka ratsastuskilometrejä tuon muutaman kuukauden aikana vähenivätkin aika paljon. Nyt täytyy vuoden alusta taas alkaa tsemppailemaan tuon oman kunnon kohotuksen ja kropan treenin suhteen, sillä monet asiat helpottuivat hevosen selässä kuin itsestään, kun oli ensiksi muuta liikuntaa harrastaen saanut pakkoja avattua ja lihaskuntoa kasvatettua.



Ehkä elämäni yksi isoimmista jutuista hevosrintamalla oli kuitenkin parin viikon treenireissu Deen luokse Hollantiin. Tarkoitus oli saada tuntumaa hevoseen ennen kuin se palaisi takaisin Suomeen toukokuun alussa. Dee oli osoittautunut todella vauhdikkaaksi ja innokkaaksi esteillä ja kontrollin hakemista oltiin Hollannin päässä haettu koko talven läpi.

Alla video Deen ja ratsatsajansa Scarletin viimeisestä yhteisestä radasta, ennen kun itse saavuin Hollantiin. Vauhtia piisasi jo silloin... :)

  

Opin reissun aikana ihan hirveästi. Pääsin työskentelemään nuorten hevosten kanssa, sekä ratsastamaan Deetä sen hollantilaisen valmentajan silmien alla päivittäin. Deellä oli kyllä todella rankat viikot tuolloin, sillä tuon parin viikon aikana ehdin starttaamaan sen kanssa kolmissa kisoissa, lähinnä metrin ratoja startaten. En muistaakseni ole hirveästi kertonut kuinka meillä niissä kisoissa meni, mutta kisat menivät nousujohteisesti ja viimeisimpien kisojen metrin radasta jäi erityisen hyvät fiilikset. Dee oli niin kuulolla ja teki kaiken mitä pyysin ja hyppäsi hienoja hyppyjä! Tuon fiiliksen kun saisi joka kerta radalle tänäkin päivänä, niin meillä ei olisi mitään hätää :)


 Metrin radalla toukokuun alussa Hulshorst Hollanti

Pieni maistiainen ulkomailla kisaamisesta oli jo itsessään niiin hieno juttu, että voitte vaan arvata miten tuollaisia kokemuksia sitä hinkuu ja janoaa kaiken aikaa lisää!
Reissun aikana pääsin Deen kanssa myös kotitreeneissä tallin valtavalla nurmikentällä hyppäämään 120cm rataa kolmoissarjoineen ja muine erikoisesteineen. Dee hyppäsi kaiken puhtaasti ja vaivattomasti, ja valmentajamme Alex sanoikin, että minun pitää olla iloinen että omistan tuollaisen nuoren hevosen - ja niinhän minä olenkin... Dee on osoittautunut paljon hienommaksi, mitä koskaan lähdin varsaa ostaessa hakemaan.
Hyvillä, mutta haikein mielin lähdin takaisin kotiin päin loman päättymisen aikaan. Olimme sopineet Deen saapuvaksi takaisin Suomeen heti, kun saan kuljetusaikataulut selvitettyä ja muut käytännön jutut hoidettua. Siihen asti, kun rekka saapuisi Deetä hakemaa, hevonen saisi ottaa kevyemmin ja vähän levätä.



Ja kuten aina, lepo tosiaan teki tehtävänsä ja Deen kierrokset olivat nousseet kevyemmän jakson aikana totuttuun tapaan niin, että jotai haaveria oli taas tämä adhd -tapaus saanut järjestettyä. Tällä kertaa ei ollut vekit jaloissa, eikä puoli sierainta roikkunut naamassa, vaan Dee oli silmän kolhaissut tarhailleessaan jonnekin ja se oli lähellä sokeutua siitä silmästä kokonaan.

Hevonen oli myös äärettömän huonossa kunnossa kuljetuksen jäljiltä, sille oli noussut kuume ja se vain tärisi ja vaappui paikallaan seistessään. Myös paino oli laskenut kunnolla, ja muista, kun talutin väsyneen hevosen ulos autosta uuden kotitallimme pihalla - se oli niin laiha, että kylkiluut näkyivät. Tämä oli aikamoinen takaisku meille, sillä tulossa oli Ypäjän kisat seuraavalla viikolla, jossa meidän oli määrä startata ensimmäinen 5 -vuotiaiden nuorten hevosten racing -startti Suomessa. Toki olin jo silloin varautunut siihen, että jos hevonen vaikuttaa kuljetuksen jäljiltä yhtään väsyneeltä, jäävät nämä startit kuitenkin välistä.
Oli selvää, että jonkin aikaan ollaan rauhassa ja nostetaan hevosen liikuntaa olotilojen mukaan rauhassa pikkuhiljaa.



Dee toipui nopeasti kuumeestaan ja jo seuraavana iltana se oli täysin kuumeeton. Silmä parani myös hirmuista vauhtia alkuun ja jossain vaiheessa kuukausi haaverin sattumisen jälkeen silmä oli jo aikalailla normaalin näköinen, lukuunottamatta sinistä viirua silmän toisella reunalla. Tämä viiru sillä on edelleen ja varmasti joudumme kyseisen silmän tilannetta tarkkailemaan vielä pitkään sen varalta, että tilanne muuttuisi suuntaan tai toiseen... Tällä hetkellä silmä ei reagoi ja se näkee sillä normaalisti.



Hevosen kuntoa nostelin pikkhiljaa, tehtiin paljon maastoreissuja, hypättiin pikkuisia tehtäviä ja käytiin myös parisen kertaa uittamassa hevosia läheisellä järvellä! Näin talven mittaa noita helteisiä ja kesäisiä ilmoja on ihan kauhea ikävä!

Tuomarinkylä Este-Jussi Kuva: Nelli Järvinen

 Tuomarinkylä Este-Jussi Kuva: Nelli Järvinen

Helteessä päästiin myös starttaamaan ekat startit Suomessa Tuomarinkylän aluekisoissa juhannuksen aikaan. Hyppättiin 90cm sekä 100cm luokka, 90cm nollilla, joka riitti pikku sijoitukseenkin, ja metri kahdella pudotuksella. Olin tyytyävinen ja helpottunut, että ekat startit olivat nyt tehty, vaikka hevonen tuntui hirmuisen kuumalta ja hankalalta ajoittain ratsastaa. Ajattelin kuitenkin, että asia helpottuu ajan mittaan, kun saadaan lisää ratoja alle.

Kansallinen racing -startti Salo kesäkuun lopulla v. 2013

Kansallinen racing -startti Salo kesäkuun lopulla v. 2013 

Kansallinen racing -startti Salo kesäkuun lopulla v. 2013 

Seuraavat kisat olivatkin sitten Salossa ja tiedossa oli kauan odottamani ensimmäinen racing -startti. Muistan Deen olleen todella kierroksilla ahtaassa verkassa, mutta rauhoittuneen radan alussa. Keskellä rataa kuitenkin tuli kaksi kertaa tilanne, kun hevonen vain lähti puskemaan alta pois, jonka seurauksena kummastakin putosi puomi. Näistä kahdesta virheestä huolimatta olin muuten todella tyytyväinen rataan, suurimmaksi osaksi kaikki tuntui yllättävän helpolta. Odotin innolla seuraavan päivän toista starttia, jota ei sitten koskaan tullutkaan...

 Viikin klinikalla


Jostain tuntemattomasta syystä Dee sai ähkyn seuraavan päivän aamuna juuri ennen, kun meidän piti alkaa lastata hevosta takaisin autoon ja lähteä matkaan. Johtuiko ähky sitten vähäisestä veden juonnista, sillä päivät olivat olleet monen viikon ajan todella kuumia? Syytä ei olla edelleenkään saatu selville. Edellisen päivän Salon startin jälkeen pistin kyllä merkille, että Dee olisi ämpäristä vettä tarjotessani saanut juoda enemmän.
Olin huolesta lamaantunut ja hetken jo aloin valmistautumaan siihen, ettei hevonen selviäisi tästä.

Dee saapunut klinikalta kotiin paremman olon kanssa

Mutta selkeästi uupuneena viimeisten vuorokausien tapahtumista

Onneksi kuitenkin lääkityksen avulla Dee olotila lähti kohenemaan nopeasti. Dee vietti yhden yön klinikalla tarkkailussa ja se oli yhden päivän paastolla, jolloin se ei saanut heinää eikä väkirehuja - vain pelkällä tipalla nesteytystä. Sunnuntaina iltapäivästä haettiin poika kotiin. Tässä vaiheessa en enää harmitellut mitään väliin jääneitä kisoja, olin vain onnellinen, että se selvisi ja eikä tarvinnut lähteä leikkauspöydälle! Jos siis paljon huonoa tuuria ollut matkassa tähän mennessä, niin jotain hyvää tuuriakin.

Tarkempaa ähkykertomusta pääsee lukemaan TÄSTÄ.


Siitä alkoikin taas kerran pikkuhiljaa kuntoutus ja liikunnan lisääminen. Deellä oli hirmuisesti energiaa täynnä jo muutaman päivän jälkeen klinikalta palattuaan, joten viikon kävelyjaksoista ei voinut ajatellaakaan, vaan alettiin tekemään pienissä pätkissä hommia ja vähän maastoilemaan. :)
Meiltä jäi taas kisoja välistä, mutta kivoja muistoja kesältä saatiin näin pitkiä maastoja tehdessäkin ja olin vain onnellinen, kuinka hyvältä Dee tuntui ratsastaa!



Elokuun alussa päästiin taas tositoimiin, tälläkertaa racing -startit Helsingin Laaksolla. Vähäisen hyppytreenien vuoksi olin suunnitellut kolmelle päivällä yhden luokan per päivä. Perjantaina hypättiin noviisiluokka 4- ja 5 -vuotialle hevosille, joka hypättiin metrin tasolla. Oli ihan hyvä saada se luokka siihen alle, sillä oma tatsi oli aivan kateissa, kun hyppyjä oli tullut harmittavan vähän siitäkin huolimatta, että olin muilla hevosilla jonkin verran hypännyt. Toisena päivänä hypättiin sitten se jackpot, eli saatiin meidän elämämme toisesta racing -startista 110cm radalla puhtaan radan ja sijoituksen! Voi vitsi, että pistää hymyn huulille vieläkin! :)
Olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että kolmas päivä saattaisi olla Deelle vielä liikaa, vaikka energiatasoltaan se tuntui todella hyvältä.. kolmantena päivänä se pisti ihan ranttaliksi ja kiikutti mua puoli rataa oman päänsä mukaan. Jälkeen päin ajateltuna se tosiaan saattoi olla tuolloin jo vähän väsynyt, mutta hyvä sitä on jossitella aina jälkikäteen ja näistä oppii taas tekemään jatkossa erilaisia ratkaisuja.



Seuraaviin Lappeenrannan kisoihin lähdin kuitenkin todella hyvillä mielin. Olin Deelle antanut reilusti kevyempiä päivä ja maastoiltu. Se kengitettiin myös ennen näitä kisoja ja en osannut yhdistää heti alussa kengityksen jälkeen, että jo kotona johtuneet ratsastukselliset keskustelut ja esimerkiksi maastossa sorateillä kulkemisen nihkeydeksi löytyisi syy kengityksestä. Deellä kun ei ole ollut ongelmia aikaisemmin näissä asioissa, vaikka se olikin tullut todettua kerran kengättömyyttä kokeillessa, että sillä on ihan äärettömän herkät kavion pohjat.
Mutta kun hevonen kuitenkin tuntui suhteellisen ok:lta, ja Deen tuntiessa muutenkin aika ailahtelevaiseksi persoonaksi, en kiinnittänyt näihin pieniin asioihin niin kauheasti huomiota - olisi kyllä pitänyt ja jatkossa niin teen!
Lappeenrannassa Dee oli jo verkassa aivan raivona. Se potki ja sai sätkyjä joka suuntaan ja tuntui ihan vihaiselta. En olisi saanut vaikuttaa siihen mitenkään. Muutaman ihan ok verkkahypyn jälkeen kuitenkin päätin silti startata. Rata oli alusta asti todella sen tuntuista, että kiikunkaakun hevonen pysyi edes jotenkin kuulolla. Sarjalta jätettiin yksi laukka-askel pois ja radan keskivaiheilla ensimmäisen pudotuksen jälkeen Deellä vaan petti hermot sen puomin kolahduksen myötä ja se lähti taas kiikuttamaan mua 6-0 radan läpi. Tein väliin yhden ylimääräisen voltinkin, jotta saisin sitä takaisin hallintaan, mutta nopeasti tein sen ratkaisun, että keskeytän. Samalla tein päätöksen, ettemme starttaa seuraavana päivänä.
Tämä reissu oli kyllä niin kurja, ja harmitti ihan kauheasti! Mietin koko kotiinpaluu matkan, että mikä nyt on ongelma ja miksi näitä takapakkeja tulee yksi toisensa perään nyt kokoajan?!


Kotona heti alkuviikosta Dee sai hammashuollon ja suun tarkistuksen. Kovin isoja piikkejä ei löytynyt, mutta poskissa oli puremajälkiä, jotka viittaisivat siihen, että pidätteitä ottaessa posket ovat liiskaantuneet kuolaimen ja turpahihnan vaikutuksesta hamapiden väliin... Päätettiin vaihtaa turpahihna remonttiturpikseen, joka onkin nyt myöhemmin osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi ja hevonen on ollut todella paljon tyytyväisempi.


Seuraavana päivänä raspauksesta tarkoitukseni oli hölkätä Deen kanssa hackiksella kevyesti, mutta jo alku keventelyjen kohdalla sain todeta hevosen olevan epäpuhdas ja arkovan kavioitaan todella! Kaviot olivat siis vuoltu vähän liian lyhyeksi ja tästä syystä se oli niin haluton liikkumaan alkuun kengityksen jälkeen kovemmilla pohjilla ja rasituksen jatkuessa kaviot olivat todella herkät vaikka nurmella liikuttiin... Dee sai ensimmäistä kertaa pohjalliset tämän jälkeen jalkaansa ja hevonen muuttui tyytyväiseksi ja liikkui taas hyvin ja mielellään!


Samoihin aikoihin aloimme käymään Deen kanssa viikottain Jurvasen Antin valmennuksessa, josta on ollut meille enemmän kuin paljon hyötyä! Antti on opettanut mua aika pienestä pitäen, ja hänen tapansa valmentaa on riittävän vaativa, mutta kuitenkin hevosta kuunteleva. Asioita ja tehtäviä tehdään kehittääkseen hevosta järjestelmällisesti. Dee on muuttunut valmennusten aloittamisen myötä suunnattomasti parempaan suuntaan!

Alla video eräästä Antin valmennuksesta, Dee tuntui niin hyvältä! :)


 Starttasimme Deen kanssa hetken treenailtuamme Kalliorinteella 90cm luokassa, jossa tuplanolla radalla sijoitumme kolmanneksi ja siitä viikon päästä Ehon kisoissa teimme 90cm radan tuplanollilla, joka riitti pikkusijoitukseen ja 100cm radan yhdellä pudotuksella perusradalta. Dee tuntui etenkin Ehon kisoissa parhaimmalta ikinä! Se oli niin kuulolla, joka asiasta mitä tein. Ehon kisojen onnistuminen on varmasti tämän vuoden onnellisimpia hetkiä näiden kaviokkaiden kanssa tänä vuonna!

Kalliorinteen kolmosrusetti :)

Ehon 7. sija!

Alla video Ehon 90cm radasta, joka on parhaimpia ratoja mitä tänä vuonna teimme!


Samaan aikaan Deen kanssa treenaillessa sain tänä vuonna paljon uusia ratsujakin alle, joista olen ollut kiitollinen, kiitos omistajille luottamuksesta! Jokainen ratsastuskerta uudella itselle vieraalla hevosella on ihan älyttömän tärkeä, niistä oppii ihan mielettömästi ja toivottavasti yhteistyö jatkuu osan kanssa ainakin tulevallakin vuodella :) Alla vain muutamia ratsuja kuvissa... 






Syksyn muita mainitsemisen arvoisia tapahtumia ovat olleet Deen emän Iitan kantakirjaus Savijärvellä II -palkinnolla, johon pikatreenattiin tammaa vähän sporttisempaan kuntoon ja ratsastaessa avuille monien vuosien mammalomien jälkeen. Sekä tietenkin Zorro -ponin kanssa lattuponikilpailu, joka ei mennyt ihan odotusten mukaan, mutta oli kuitenkin kiva reissu sekin ja sai nähdä paljon hienoja poneja!

Iita :)

Iitan reenailua kohti kantakirjausta...

Zorro -ponin kanssa verryttelyä Laatuponikisassa Ruovedellä

Zorro -ponin kanssa verryttelyä Laatuponikisassa Ruovedellä

Laatuponikisan esteosuudella

 Laatuponikisan esteosuudella

 Iita kantakirjauksessa

Loppuvuosi ollutkin sitten vähän hiljaisempaa, vaikkakin edelleen ratsastamista päivästä toiseen :) Deen kanssa startattiin viimeinen kansallinen startti tälle vuodella marraskuun lopussa, josta tuloksena 110cm radalta yksi pudotus ja suht hyvät fiilikset radasta, jossa hevonen oli kontrollissa alusta loppuun vaikka vähän rytmi olikin hukassa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis vaikka sen jälkeen onkin sitten taas saanut harmitella ja lyödä päätä seinään kavio-ongelmien kanssa.

 Tampereelta marraskuun lopulta v. 2013 110cm nuorten hevosten luokka.

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut niin tapahtumarikas, että mietin välillä, miten nämä kaikki yhdelle ihmiselle aina voi sattuakaan. Se on ollut toisinaan todella rankka kaikin puolin, mutta paljon onnellisiakin hetkiä on sisältynyt. Ennen kaikkea olen kehittynyt viime vuoden aikana ratsastajana ihan kauheasti ja olen onnellinen siitä, että esim. Dee selvisi tästä vuodesta hengissä :D hehheh. Näen nyt näin loppuvuodesta enemmän puutteita omassa ratsastuksessa, kuin vuoden alussa, mikä tarkoittaa vaan sitä, että tiedän mitä pitää alkaa korjaamaan.

Ensi vuodelle on paljon ajatuksia, suunnitelmia ja toiveita, joista kerron sitten erikseen omassa tekstissä!
18

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI