tiistai 28. tammikuuta 2014

Terveys lähtee vatsasta

Erään ratsastettavan hevoseni kanssa käytiin klinikalla, kun meno ei hevoselle enää maistunut ja olimme miettineet monia eri vaihtoehtoja omistajan kanssa aina satulan sopivuudesta aina rangan ongelmiin ja tultiin siihen tulokseen, että ongelma on vatsassa - vaikka hevonen näyttääkin päällisin puolin iloiselta ja pirteältä.
Aika nappiin kaikki epäilymme suhteellisen "pienistä" vaivoista ja hevosen viestittämistä signlaaeista huolimatta osui, sillä moni olisi vain ajatellut haluttomuus on vaikka luonteenpiirre tai hevonen uhmaa muuten vain ratsastajaansa ja kyseenalaistaa, ja se olisi "ruotuun laiton" tarpeessa. Hevoselta löytyi mahahaavaumia, joita esiintyy suurimmalla osalla hevosista tänä päivänä. Aina ne (hevoset) eivät edes kovinkaan selkeästi oirehdi mahahaavaa, ja toisinaan oireet voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan välillä, toiset menettävät halunsa liikkua eteenpäin ja ovat niitä "eteenpäin potkittavia", hyppääminen tuntuu vaikka epämiellyttävältä - rupeaa kieltelemään, toiset lähtee aivan lapasesta, kuumuvat tai käyttäytyvät hyvin arvaamattomasti, toiset vaan eivät liho, toisilla taas on lihavuutta, kun aineenvaihdunnassa on häiriöitä, jolloin kuona-aineet kerääntyvät kroppaan ja koko elimistö menee sekavaan tilaan. Niinpä, sanomattakin selvää, että tämä klinikkapäivä vatsan tähystyksineen päivineen sai ajatukseni heräämään taas uudella kantilta Deenkin suhteen ja taas löysin itseni opiskelemasta omia kouluaineistojani, selailemassa nettiä ja etsimässä ruokintaan ja hevosen terveyteen liittyvää kirjallisuutta.


Hevonen on alunperin tarkoitettu olemaan elinvoimainen, valpas, solakka ja energinen, jolla on kiiltävä karva, valpas mieli ja keho joka on nopea liikkumaan. Kuitenkin nykyisin todella monet hevoset ovat ylipainoisia, väsyneitä tai haluttomia liikkumaan, karva ei kiillä eikä vaihdu kunnolla, ja hevoset ovat sairastelevia ja nivelvaivaisia. Ovatko hevoset siis nykyisin huonompia, vai voisiko tämä johtua ravinnon väärästä koostumuksesta?

Deen kohdalla miettimisen aihetta on viime vuoden aikana aiheuttanut talvikarvan pitäminen vielä touko-kesäkuun vaihteessa - klippasin lopulta hevosen, kun karva oli nukkaista ja huonoa, pitkää pumpulimaista, jossa se hikosi pelkästään tarhassa seisomalla hellepäivinä saatika liikkuessa.
Toinen ajatuksia viime aikoina herättänyt kavioiden ongelmat - hevonen arkoo kavionpohjiaan yllättäen todella paljon, ja voisiko koko sen eliniän herkät kavionpohjat kertoa jostain. Muutoinhan kaviot näyttävät päällisin puolin kauniilta ja synmetrisiltä, ne ovat kuin oppikirjasta. Viime vuonna kavioiden kunnon "romahdus" sai minut kuitenkin heräämään, että vaikka ulkoisesti näyttää ihan hyvältä, voi meillä olla tässä kehkeytymässä jotain ongelmia tai meillä on jo ongelma, johon en ole vielä ymmärtänyt herätä.
Kaikista eniten päänvaivaa itselleni olen tuottanut siitä, kun tuskailen hevosen hidasta lihoamista. Onhan hevonen ehdottomasti paremmassa kunnossa taas, kuin mitä kesällä. Mutta se, että se ei meinaa kerätä itseensä lihaa luiden päälle kertoo jo siitä, että ravintoaineet eivät jostain syystä imeydy. Kukaan tuskin sanoo Deen kohdalla tällä hetkellä sen nähdessään, että "onpas se laiha", mutta ei se näytä siltä, miltä toivoisin sen näyttävän ja miltä se esimerkiksi on joskus parhaimpian päivinä elämässään näyttänyt.

Dee kolmivuotis syksynä vuonna 2011 - hevonen on todella upeassa kunnossa tässä!

Mielestäni hevosen ruokinnan onnistumisen näkee ennen kaikkea siitä, kun katsot hevosta. Katsomalla hevosta silmiin, karvapeitteeseen ja ihoon, lihaskuntoon, jalkoihin ja kavioihin, sekä seuraamalla hevosen käytöstä ja liikkumista niin työssä, karsinassa, kuin vapaana, näin oppii puolessa vuodessa enemmän ruokinnasta, kuin mittakuppi toisessa kädessä ja ruokintaopas toisessa kädessä - olemalla kuitenkin samalla sokea hevoselleen. Kyllä sitä on myös viimeisten vuosien aikana oppinut seuraamalla ja pitämällä mielen avioimena, mikä on ihon ja karvanlaadun eroavaisuudet, lihasten kimmoisuuden, rentouden ja lihavuuskunnon; myös jalkojen, kavioiden, ihon ja nivelten lämpötilat.
On mahdotonta mennä neuvomaan, että mitä mikäkin hevonen tarvitsee - onko se x määrä kg heinää, x litraa sitä ja toiset desit tätä, kun jo pelkästään yksilötasolla on paljon eroavaisuuksia, saatika niillä lähtökohdilla onko hevonen terve vai sairas, laiha vai lihava, hevosen koko, rasitustasot treeneissä. Nuo ovat aika oleellisia asioita ruokintaa miettiessä. Kuitenkin yksilöeroista huolimatta pitää osata tietää hevosen elintoiminnosta perustietoa, mitä perusterve hevonen tarvitsee PYSYÄKSEEN terveenä ja elinvoimaisena. Pitää tietää hevosen perustarpeet.
Terve hevonen on valpas ja kiinnostunut ympäristöstään, se liikkkuu kevyesti/vaivattomasti ja irtonaisesti, hengittää vaivatta myös rasitettuna, hikoilee rasitettaessa normaalisti, mutta myös kuivuu ja palautuu nopeasti rasituksen jälkeen.


Hierontaopsikelujeni myötä kaikkiin näihin asioihin on oppinut suhtautumaan uudenlaisella vakavuudella, sillä perus tylsä ja kulunut lausahdus "tieto lisää tuskaa" pitää niin paikkaansa. Harva hevosenomistaja tietää heiltä kysyttäessä, virtsaako ja ulostaako hevonen normaalisti, millaista on lannan koostumus, sen määrä ja virtsan väri ja haju, vaikka nämä ovat yksiä tärkeimpiä informaation lähteitä hevosen terveydetilasta, jos ei mitään muuta päällepäin näkyvää ole havaittavissa! Muutokset lannan koostumuksessa kertovat mustavalkoisesti siitä, että suolistossa on tapahtunut jokin häiriö. Ripulikaan ei ole varsinaisesti mikään sairaus, vaan elimistön reaktio ja merkki epätasapainosta suoliston toiminnassa, johon on syytä suhtautua sen vaatimalla vakavuudella riittävän nopeasti, sillä suoliston ongelmien jatkuessa riittävän pitkään koko elimistö saattaa lopulta mennä sekaisin, jolloin on jo vaikeaa enää lähteä selvittämään kumpi oli ensin: kana vai muna.
Minulta kysytään usein, miksi hierojana haluan tietää hevosen ulostuksesta tai virtsasta - minähän teen "vain" lihashuoltoa, niin unohdetaan usein, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hevosen lihaksistossa näkyy ja/tai tuntuu kaikki suoliston ja vatsan ongelmat, imeytymisongelmat jne. Lihakset kramppaavat ja ovat kovat, aineenvaihdunta ei toimi ja hevonen hilseilee ja karva ei vaihdu kunnolla, hevonen ei hikoile tai hikoilee normaalia enemmän, hengitys ei kulje tai jalat ovat aamuisin turvonneet - ja ennenkaikkea hevosen suoritustaso vaikka ihan harrastepohjallakin on huono ja hevonen liikkuu "säästöliekillä". Sitten päästään taas siihen pisteeseen esimerkiksi ratsastuksessa: kuka osaa lukea hevosta ja ymmärtää, että hevosen terveydentilaa ja syitä kaikkeen olisi syytä tutkia ja kuka ummistaa silmänsä ja "laittaa hevoset vaan kulkemaan". Uskon, että aika moni on syyllistynyt tähän mukaanlukien minä itse.

Deen kanssa syksyllä 2013 Ehon kisoissa

Kuulen ja luen usein puhuttavan "yksinkertaisesta ruokinnasta" ja olen alkanut miettimään, mistä tämä käsite "yksinkertainen ruokinta" on oikein peräisin, sillä kyllä hevosen pitää syödä monipuolista ruokaa ihan niinkuin meidän ihmistenkin - ei hevonen ole syntynyt elämään pelkän teollisilla lannoitteilla tuotetun heinän varassa, vaan terveen elimistön tasapainon löytämiseksi ja säilyttämiseksi pitää ymmärtää mitä se heinä sisältää, mitä kaikkea muuta villinä vapaana luonnossa elänyt hevoseläin on syönyt pärjätäkseen. Pääravintoina on hiilihydraatit, proteiini (eli valkuainen) ja rasva. Perusravinnon tulisi sisältää myös riittävästi mineraaleja, mukaanlukien aminohapot, ja vitamiineja, mutta niin ei aina ole johtuen yksipuolisesta ravinnosta. Hevonen syö luonnossa heinän/karkearehun lisäksi muita erilaisia kasveja, juuria, vähättelemättä yhtään yhtä tärkeintä asiaa puhdasta ja riittävää vedensaantia. Hevonen olisi todennäköisesti kuollut aikoja sitten sukupuuttoon, jos näitä tärkeitä ravintoaineita ei esimerkiksi luonnosta olisi saatavilla ja hevonen olisi joutunut elämään tällä "yksinkertaisella ruokinnalla".
Silti hevosella saattaa olla elimistö tukossa ja sillä saattaa olla imeytymishäiriöitä, vaikka kuinka laskureilla ja muilla avuilla laskisit kaikki ravintoarvot kohdilleen.

Vatsahaava on oire, jolloin vatsassa olevat hapot ovat päässeet liikaa kosketuksiin vatsan seinämän kanssa, jolloin ne syövyttävät sen. Tähän johtaa sata varmasti liian harvat ruokintakerrat, mutta monet muut asiat saattavat tilanteen kehittää. Korsirehu eli heinä suojaa vatsan seinämiä vatsahapoilta, ja kun heinän saannista/syönnissä tulee pitkä tauko tekee nämä ruuan sulatukseen ja käsittelyyn tarkoitetut vatsahapot tehdä tuhojaan. Runsas ja pääsääntöinen ruokinta siis ehdottomasti on hevosella se heinä jo pelkästään vatsan terveenä pysymisen kannalta! Deen kanssa tähän heräsin, niinkuin monet muutkin, vasta siinä vaiheessa kun hevonen alkaa näyttämään kipua, vaikka kaikkia merkkejä olisi ollut jo aikaa sitten tiedossa.
Dee voi jo paremmin Hollannissa tämän jälkeen, kun siellä hevosta hoidettiin. Mutta palattuaan Suomeen ja sairauksien johdosta hevoselle täytyi syöttää aika rajusti erilaisia lääkkeitä, se täytyi myös tallinpitäjän käskystä heti madottaa meille saavuttuaan mikä on taas ylimääräinen rasite samoihin aikoihin ja kaikki tämä esimerkiksi kuljetuskuumeesta johtunut syömättömyys aiheuttaa jo hallaa hyvin nopeasti elimistössä.
Dee on kaikkien episodien jälkeen lihonut todella vaikeasti, ja moni tällaisessa tilanteessa lähtee korjaamaan laihuutta lisämällä esimerkiksi viljapitoista väkirehuruokintaa, joka todennäköisesti oikeasti olisi vain pahentanut jo kehkeytyneitä ruuansulatusongelmia - viljapitoinen ruoka saa hevosen jo ensinnäkin erittämään sylkeä kymmeniä kertoja vähemmän, kuin mitä korsirehuruokinta. Hevosen sylki on yksi tärkeimmistä aineista neutraloimaan vatsahapot vatsassa ja kun tätä sylkeä ei erity, pääsee vatsahapot tekemään tuhojaan. Lisäksi viljat eivät ole hevosen luontaista ruokaa, sen on vaikea hyväksikäyttää sitä ja se on heikosti sulava ravinto hevosen ruuansulatuselimistölle.
Vaikka olen elänyt siinä uskossa, ettei Deellä vatsahaavaa olisi, olen silti ruokkinut sitä "kuin vatsahaavahevosta", eli Deen ruokintaan kuuluu runsas korsirehuruokinta, hevonen ei liiku tyhjällä vatsalla, se alfaalfaa heinänruokinnan tueksi. Olen kuitenkin jättänyt huomioimatta, että kaikki kivenäiset ja hivenaineet ovat tärkeässä roolissa kaikkien elintoimintojen toimimiseen ja siksi uskon, että kaiken tämän lääkitysten ja muiden epäonnisten ajanjaksojen jälkeen hevonen ei ole saanut ruuastaan kaikkia tarvittavia ainesosia, vaikka olen kyllä syöttänyt teollista vitamiini/kivennäisvalmistetta. Luin juuri lauseet jostain netistä: "Vaivat ja elimistön epätasapainoa ilmentävät oireet kehittyvät hitaasti hiipimällä. Erilaiset vaivat eivät kutienkaan johdu suoranaisesti siitä mitä olet syöttänyt, vaan mitä olet jättänyt syöttämättä." Toisaalta itse ajattelen, että monenlaiset rehuvalmistajien tuotteet helposti saattavat johtaa ravintoaineiden päällekkäisyyksiinkin ja tavallaan tässä rehuteollisuuden keskellä on jo aika sekaisin itse jos kukin mikä on hyvä rehuvalmiste hevoselle ja mikä ei, ja mitä pitäisi syöttää ja mitä ei.


Korjailen tässä para-aikaa näitä mahdollisia puutostiloja, joita siis olen lukenut ihan pelkästään siitä, miltä hevonen näyttää ja millaisia ongelmia meillä nyt on ollut.
Nyt klinikalla vatsan tähystyksessä silmäni oikeasti aukeni myös sille tosiasialle, että on tärkeää säilyttää vatsan pH -arvot normaaleina. Hevosen vatsan liika happamoituminen voi johtua jo pelkästää säilöheinäruokinnasta, koska säilöheinä itsessään on jo paljon happamampaa kuin kuivaheinä.

"Hyvä kasvualusta suoliston bakteereille on myös oikea suoliston pH, joka hevosella on lähellä neutraalia 6,5 – 7 tietämillä. Miten voidaan olettaa, että hevosen suolisto pysyy pH arvoltaan riittävän korkeana, jos hevosta ruokitaan koko ajan heinällä (säilöheinä), jonka pH on alle 4. Aivan väkisinkin pitkäaikainen hapan ravinto saa aikaan suoliston pH:n alenemisen, joka taas aiheuttaa bakteerikannassa muutosta. Sen seurauksena alkaa elimistön happamoituminen, solukuolemat jotka lisää suoliston typpioksidin määrää ja siitä seuraavat juuri nämä samat jo kertaalleen mainitut sairaudet. Kun taas laidunheinä tai kuivattu heinä on pH arvoltaan hevoselle sopivan korkeaa.

Hevosen mahalaukun yläosan pinta on herkkä ja sinne muodostuu helpolla haavaumia, koska ravinto on liian hapanta, eikä syljen määrä riitä sen happamuuden nostamiseen, sillä mahalaukku itse myös tuottaa hyvin happamia entsyymejä. Mahalaukun omat ruuansulatusnesteet pH 1-2 ja hapan ruoka pH alle 4 yhdessä, ei millään pelkän syljen avulla pH voi nousta lähelle 7, joka olisi ohutsuolen optimaalinen pH arvo. Tämä jatkuvasti hapan ruokamassa saa aikaan kokonaisuudessaan suoliston häiriötilan, jonka seurauksena sitten tulee monet muut oireet: vatsahaava, ohutsuolen tulehdus, koliikki, vuotavasuoli -> josta sitten alkaakin jo aikamoinen pallo rakentua." Lähde: hevonen.nettisivu.org


Kaiken tämän pohdiskelun tuloksena olen miettinyt, jos kuitenkin myöhäistäisin Deen kisakauden alkua, vaikka Tampereelle olin jo suunnitellut lähteväni helmikuussa ja veisinkin myös Deen vatsatähystykseen klinikalle - vaikkakin hevonen on nyt toiminut hyvin ja meno on kaikenaikaa nousujohteista! Kaikki viime vuoden tapahtumat kuitenkin vähän puoltavat sitä, että olisi ihme jos se ei sen vatsassa olisi näkynyt ja en haluaisi jättää asioita tutkimatta vain sen vuoksi, että "en viitsi" tai olisi kiire kilpailemaan tai, että tämä vie tähän väliin taas ylimääräistä rahaa, joka on tottakai taas pois siitä minun uusien saappaiden hankkimisbudjetista... kuinka paljon iloa saan saappaista, jos saamme tämän hetkisen välinpitämättömyyteni takia taas keskeyttää syystä tai toisesta tulevana kesänä kisakautemme, kun hevonen alkaa oireilla voimakkaammin?


Ennen kaikkea tähän ajatukseen on herättänyt se kuinka paljon erilaisemmaksi Dee aina ajoittain muuttunut ratsastettavuudeltaan. On suorastaan käsittämätöntä kuinka hyvin ja herkästi se vastaa pidätteisiin, kun sillä saadaan mahdollisia ongelmatekijöitä helpotettua edes vähänkin. Kaikki kontrolliongelmat mitä meillä on ollut kielii jostain muusta, kuin vain pelkästään siitä, että "se nyt on vain luonteeltaan sellainen kuumuva". Ainakin saan taas tällaisestakin asiasta sielunrauhan, kun saisin varmistuksen asiasta. Lisäksi opin tässä hevosihmisenä paljon, kun en vain jätä asioita tähän vaan lähden tutkimaan asioden oikeaa laitaa. Pystyn tätä oppia, mitä nyt saan Deen kanssa, hyödyntämään joskus seuraavien hevosten kanssa ja se on se mittari millä mitataan, kuka tuo hevosensa terveenä ja elinvoimaisena kilparadoille ja kuka ei!

26 kommenttia:

  1. Todella hyvä ja ajatuksia herättävä postaus! :)

    VastaaPoista
  2. Tiiätkö, mulla oli oman nuoren (5v) kanssa ihan samoja ajatuksia, kuin sulla tällä hetkellä.
    Mulla hevonen alkoi syömään tosi huonosti, oli todella kärttyinen ja yritti purra satulavyötä kiristäessäni. Normaalisti käyttäytyy kuin lammas kaikissa hoitotoimenpiteissä. Ei tullut vastaan tarhassa, vaikka aina ennen tullut höristen juosten vastaan. Vatsa oli myös reilun viikon ripulilla.
    Kaksi viikkoa sitä touhua katselin, ja varasin viipymättä klinikalle ajan vatsan tähystykseen - olin aivan sata varma, että sieltä tullaan kotiin tuliaisina vatsahaavan kera... Toisin kävi kuitenkin.
    Klinikalla tähystettiin vatsa, otettiin hiekka rtg, otettiin laajimmat verikokeet ja lantanäyte viimeisenä.
    Vatsa oli priimaa, juuri kuin oppikirjasta, olin aivan hämmentynyt! Hiekka rtgssä ei löytynyt hiekan jyvääkään. (Hiekka vatsassa myös voi aiheuttaa samat oireilut kuin vatsahaavassakin) Vatsan jälkeen tutkittiin jalat - ei mitään, verikokeet täydelliset. Ainoa, mikä kaikki nämä "pahat ja huonot" käyttäytymiset aiheuttivat, oli uinuvat madonmunat, jotka löytyivät lantanäytteestä. Vastikää annettu matolääke ei ollut purrut näihin muniin siis.
    Nyt mun heppa madotettu kaksi kertaa lyhyessä ajassa - madonmunat kadonneet ja hevosen yleisilme sata kertaa parempi! Olen niin onnellinen, että päätin mennä klinikalle. Pidemmällä aikavälillä ei oltaisi ehkä selvitty pelkällä klinikkalaskulla, vaan tilanne olisi voinut olla ihan toinen mm. vatsahaava yms.
    Ennen syötettiin myös säilöheinää, mutta klinikka käynnin jälkeen vaihtui täysin säilöttömälle kuivalle ja karkealle heinälle. Säilöheinää en tule syöttämään enää ikinä päivääkään yhdellekään omalle hevoselleni. Näin pienestä voi olla kiinni se, että hevosella on tukala olla, ja vatsa kipeä.

    Ihanaa, etten ole ainoa joka on "neuroottisen" tarkka hevosensa voinnista, hyvä että olet tarkka, ja niin pitää ollakin! :)

    Mun mielipide on, että ehdottomasti käytä klinikalla. Jos mitään ei löydy klinikalla, niin onpahan tullut tarkastettua. Omakohtaisella kokemuksella voin vannoa - kivi vierähti sydämeltä, ja nyt paahdetaan treeneissä täyttä häkää onnellisella, ja kaikinpuolin kunnossa olevalla hevosella. :)

    Tsemppiä teille, ja toivottavasti selviätte yhtä vähällä, kuin me! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deellä ei varsinaista kärttyisyyttä tai muuta ole, ei reagoi vatsaan koskettamalla, mutta ratsastaessa se on välillä niin luottoman herkkä pohkeelle, että se vähän ihmetyttää. Toisinaan sitten taas kauhean vahva ratsastettava kädellä, ja aika paljon näitä asioita ollaan harjoiteltu ja välillä tuntuu, että pari päivää hevonen toimii näissä kuin ajatus ja sitten taas mennään takapakkia ja pidätteet eivät menekään enää niin hyvin läpi. Tämä tässä kaikista eniten ihmetyttää, koska en usko, että tuo "unohtaisi" yhtäkkiä mitä se pidäte tarkoittaa, vaikka edeltävänä päivänä olemme suoriutuneet vaikeistakin tehtävistä todella hienosti.

      Olen tullut entistä "neuroottisemmaksi" hevosten kanssa, mutta olen huomannut, että harvoin olen ollut myöskään väärässä näiden kanssa ja otan sen asenteen, että haluan oppia hevosista lisää, jolloin tällaisten asioiden pohtiminen on välttämätöntä :)

      Kiitos, kun jaoit oman kokemukseni ja eihän sitä teidä tosiaan, mitä siellä klinikalla sitten lopulta selviää! Kiitoksia tsempeistä!

      Poista
  3. Vau, olipa hieno teksti! Täyttä asiaa, ja erittäin tärkeää sellaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosi hienoa kuulla, että tällaisista teksteistä muut saa jotain irti! :)

      Poista
  4. Tämä oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen teksti!

    VastaaPoista
  5. Vau! Ihan mahtava kirjoitus tärkeästä asiasta, pistää omankin pään hyrräämään taas uudella tavalla! Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Nämä aina katsovat minua ihmeissään, kun pohdin lantakasojen olemusta :D Koska oikeasti lanta kertoo lähes kaiken, ja sekä hevosenomistajana että talliyrittäjänä minä haluan olla tietoinen jokaisen hevosen lannan koostumuksesta, joka päivä.

    Säilöheinä toimii meillä, tosin kahden syksyn löysiä lantakasoja katsoneena osaan tämän laidunkauden jälkeen syöttää hevosille joko ylivuotista tai kuivaheinää, kunnes kakkossato valmistuu. Elo-/syyskuinen jo laihempi laidunnurmi ja sen jälkeinen vahva ensimmäinen säilöheinäsato on useammalle liian kova yhdistelmä, jonka huomaa löysänä lantana ja hiukan kärttyisempänä käytöksenä.Tieto lisää tuskaa, mutta kokemus avartaa näkökantaa ja lisää vaihtoehtoja.

    Jälleen kerran erittäin hyvä ja tarpeellinen postaus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ihailtavaa, että tallinpitäjänä olet noin tarkka ja huolellinen! Kyllä uskon, että näin silmänsä auki pitämällä osaa huomata riittävän ajoissa muuttuvia tekijöitä ja pystyy huolehtimaan hevosten hyvinvoinnista paremmin!
      Kiitos itsellesi palautteesta :)

      Poista
  7. Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu teksti, jaksoin kyllä lukea ajatuksella läpi :) Oma hevosenikin kärsi syksyllä haluttomuudesta ja selvisi, että oli kyse madoista, jotka eivät näkyneet matotesteissä.

    P.S. Kappalejakoon kannattaa kiinnittää huomiota, on huomattavasti helpompi lukea, kun kappaleiden välissä on rivivälejä eikä yhteen pötköön kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tekstistä tykätään! :)
      Ja kiitos myös palautteesta, mutta tekstissä on nopeasti laskettuna 12 kappalejakoa, enkä kyllä uudestaan lukiessani tekstiä enää keksinyt mihin väliin jakoja olisi enemmän voinut laittaa, sillä en voi jaotella kappaleittain tekstiä, joka liittyy samaan tai käsittelee samaa asiaa.

      Poista
  8. Todella hyvä kirjoitus, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla näin paljon palautetta, kiitos itsellenne :)

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus! Kiva kuulla, että meitä on muitakin megatarkkoja ja pohdiskelevia :) Terkuin, Suvi & D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tässä tulee ajan mittaa vaan tarkemmaksi ja tarkemmaksi, yrittäen pitää kuitenkin järjen tässä hommassa :) Terkkuja Dyltsille!

      Poista
  10. Todella hyvä kirjoitus Heidi. Mielenkiintoista infoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kia, joskus vaihteeksi irtoaa jotain asiaakin ;D

      Poista
  11. Olipa tosiaan mielenkiintoinen teksti. Mulla on ollut myös tapana ruokkia hevosta sillä oletuksella, että se on vatsahaavahevonen, vaikka oireita ei olekaan (ehkä juuri siksi, toivon näin) en liikuta tyhjällä vatsalla, vaan aina saa heinää ennen ratsastusta. Onneksemme heinä on erittäin hyvää esikuivattua. Väkirehuja annan vain alle 2 litraa päivässä, jaettuna useampaan annokseen. Alfaalfa ei oikein maistu, muuten antaisin sitä myös. Tsekkaan aina lantapalleroiden koostumusta, juotan lämmintä vettä ämpäristä nyt talvella (juoma-automaatin lisäksi). Hevonen pyöreä ja karva kiiltää. Tuo hyvä, runsas heinä on kaiken a ja o.
    Sinulla on aivan järkyttävän kaunis hevonen! Olen aina silloin tällöin lukenut blogiasi, nyt liityin lukijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ämpärijuotto on kyllä vesiautomaatinkin ohella todella hyvä. Itsekin nykyään juotan Deen hoitojen ja liikutusten yhteydessä ämpäristä riittävän lämpöistä vettä, ja nykyään se ryystää aina liikutuksen jälkeen vähintään sen 10 litran sangon, mitä se ei missään tapauksessa jaksaisi odottaa solisevan vesiautomaatista.
      Kiitos kommentistasi ja Dee kiittää kehuista :) Ja tervetuloa lukijaksi!

      Poista
  12. Kiitos todella mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Aihe johon ei koskaan kyllästy. Ja mitä enemmän sitä lukee ja tutkii, sen vaikeammalta se toisaaltaan kuulostaa :) Selvisikö sinulle tai mahtoiko multa mennä tekstistä ohi, että millä sitä suoliston ph tasapainoa saa tasoitettua, jos säiöäheinä laskee sitä? Tai onko tämä sellainen itsestäänselvä asia, mitä minä vain en tiedä :) Tai onko vain vaihtoehtona olla syöttämättä säilöä ja antaa vain kuivaheinää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No esimerkiksi vatsalaukun alhainen pH saattaa johtua jo pelkästään liian harvoista ruokintakerroista ja siitä, että hevonen ei juo tarpeeksi - vesi alentaa tuota happamuutta. Vatsan pH on normaalisti n. 6-7, mutta vatsan ollessa tyhjillään se saattaa laskea tuosta yli puoleen. Vatsalaukun ollessa hyvin pieni niin esimerkiksi heinä viipyy siellä maksimissaan ehkä kolme tuntia, jolloin se jatkaa taas eteenpäin suolistoon. Tämän jälkeen vatsa on taas tyhjä, ja pH laskee voimakkaasti, jolloin mahan limakalvot joutuvat vatsahappojen kanssa tekemisiin. Hevosen sylki on emäksistä, jolloin se tasaa vatsan happamuutta ja suojaa mahalaukkua. Itse syötän Deelle lucernia, joka on "emäksistä" ja tosiaan esikuivatun säilön olen jättänyt kokonaan pois viime kesänä. Heinää se saa niin paljon, kuin vetää, mutta valitettavasti niin meidän tallilla, kuin suurimmalla osalla talleista, ruokintakertoja on vain kolme.

      Poista
  13. Lähipiirin vatsahaavatapauksia lähemmin tai kauempaa seuranneena totean, että ei vara venettä kaada ja parempi selvittää asia ajoissa kuin odottaa turhaan mahdollista oireiden pahenemista.
    En osaa sanoa, ovatko mahahaavat niin yleisiä kaikilla hevosilla, vai painottuvatko enemmän kilpahevosiin...? Niiden kanssa touhutessa on tuntunut, ettei vaiva ainakaan harvinainen ole. Yhtään sellaista tapausta en tiedä, ettei olisi hevosen kanssa pystytty mitään tekemään ja normaalielämä olisi jotenkin ratkaisevasti muuttunut, mutta juuri sellaista pientä kärttyisyyttä ja happamuutta on ollut havaittavissa, sekä tietysti karvanlaadun heikkenemistä ja laihtumistakin jossain määrin.
    Itse siis pohdin paljolti stressin osuutta mahahaavan syntyyn, sellaisen "positiivisenkin" stressin, jota esimerkiksi kilpailumatkat saattaisivat aiheuttaa. Sen stressin kun jotenkin saisi minimoitua, voisi olla apu monelle yksilölle. Deehän on matkustanut pitkät matkat Hollantiinkin ja ilmeisesti melko hyvin selvinnyt nuo matkat ja palautunut niistä, joten se ei liene mitenkään erityisen stressaavaa tyyppiä?
    Ruokinta on tietenkin suuressa osassa näissä asioissa, veikkaisin että varsinkin laadukas heinä. Tuntemilleni mahahaavapotilaille ei ole sopinut säilöheinä eikä välttämättä kaurakaan imeytymisvaikeuksien takia. Jos et ole vielä kokeillut, voisiko slow feeding- verkosta olla apua kun ruokintakertoja ei ole mahdollista lisätä? En ole sen suhteen mikään asiantuntija, sitä kai käytetään tosi ahneille hevosille jotta heinä riittäisi paremmin, mutta voisikohan se tässäkin tapauksessa toimia...

    Tsemppiä ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  14. Kiitos tästä hyvästä ja informatiivisesta postauksesta! Olen itsekin yrittänyt tankata mahdollisimman paljon tietoa hevosen kokonaisvaltaisesta hoidosta, sillä tulevan humman hyvinvoinnista en aio tinkiä. Itsekin on nimittäin tullut toimittua harmillisen ajattelemattomasti tietyissä tilanteissa, ja nyt on sellainen olo, että en enää ikinä tee samoja virheitä ja tosiaan kaikki epämääräinen tulee tarkistettua suurennuslasin avulla. :-)

    VastaaPoista