torstai 20. helmikuuta 2014

Kilpahevosen kunnon kohotus

Olen alkanut lukemaan erilaisia materiaaleja, artikkeleita ja tutkimuksia ja kokemuksia hevosen kunnon kohotuksesta, koska koen, ettei minulla kuitenkaan ole riittävää tietotaitoa ymmärtämään oikeita ajoituksia erilaisille harjoitteluille ja ennen kaikkea ymmärtämään mitä sillä palautumisella tarkoitetaan, milloin tietää onko hevonen täysin palautunut ja milloin on järkevää ottaa toinen harjoituskerta, ettei vaan sillä liian tiheällä harjoittelulla yllättäen kuntoa huononneta (ylikunto).


 Kunnon kohotushan voi olla eriasteista, ja silloin kun lähtökohdat ovat erit, niin liikuntatasot myös ovat erilaiset. Kuitenkin kaikkeen kunnonkohotukseen on samat perusajatukset, koska elimistöllä on tietynlainen sääntö toimia - oli se sitten ajatuksena kohottaa pitempään sairaslomalla ollutta hevosta kisakuntoon tai sitten vain palautella kilpahevosta talvitauolta takaisin vireeseen.

Minusta ratsastuspuolella valmennuksen/valmentajien puolelta liian vähän keskustellaan ja neuvotaan valmennettaviaan siinä, millaisia treeniohjelmia hevosille ja ratsukoille esimerkiksi viikkotasolla olisi järkevää suunnitella, entä kuukausitasolla? Kaikki treenailevat vähän oman onnensa nojassa, ja kuten voin itsekin huomata, kaikki hevoseni treenaaminen ja huolto on omissa käsissäni, oman tiedonjanoni varassa. En ole toisinaan kauhean huolissani siitä, että itse asioista otan selvää ja hoidan kaiken alusta asti itse, mutta kyllä joskus sitä toivoisi jotain oikeasti kokeneen ammattilaisen neuvoja. Monissa muissa urheilulajeissa valmentautuminen on paljon kokonaisvaltaisempaa, siinä valmentajan kanssa tehdään yhdessä suunnitelmat ravinnon, treenien, palautumisien ja varusteiden suhteen. Tottakai viikkottaiset valmennukset ovat juuri niitä kilapilusuorituksiin valmistavaa treeniä, mutta kyllä se varsinainen kuntotaso ja vireystaso kootaan siellä kotona itsekseen harjoitellessa.

Tottakai hevosen treenaamisen tasoon ja tapaan vaikuttaa se missä lajissa kilpaillaan, mutta ehkä kenttäratsastusaiheisia juttuja löytyy ratsastuksen lajeista kaikista eniten, tosin niitäkään ei mitenkään ihan kauheasti, sitten tietysti matkaratsastuksen puolelta löytyi jotain, mutta kyllä kaikista vahvin ja vankin tietotaso hevosten treenaamisesta ja huollosta löytyy sieltä ravipuolelta Suomessa.

Ei ole reilua hevosta kohtaa startata kisoissa, jos se on puolikuntoinen tai se ei ole valmisteltu riittävän hyvin, sillä kisatilanteessa stressi vie energiaa kilpailusuoritukselta jo jonkin verran ja näin hevonen joutuisi liian kovan paikan eteen, josta on pidemmällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä - itse olen tehnyt tämän virheen mm. viime kaudella, ja tästä todella oppineena en halua samaa virhettä toistaa uudelleen.
Itselläni on nyt ollut mietinnässä, kuinka nostan Deen kunto- ja vireystilan sellaiselle tasolle, jotta on järkevää startata kisoissa. Kaikki tietenkin riippuu siitä, kuinka hyvin vatsa lähtee tuosta parantumaan, mutta tämän lääkityksen aikana Deen kanssa tulisi nyt jatkaa treenailua hevosta kuunnellen, kuntotasoa kohotellen ja silmällä pitäen sitä, että se olisi maaliskuun puolessa välissä valmis starttaamaan.

Kunnon kohotuksen kannalta tärkeintä on riittävä vaihteleva treeni, mutta kunto itsellään ei treenin aikana nouse, vaan vasta sen treenin jälkeisinä palauttelevina päivinä. Riittävä palauttelujakson ja vapaan aikana treenijakson jälkeen kuntotaso nousee tietyn aikaa. Kun sanotaan, että hevonen on palautunut treenistä, se on nostanut kuntotason huippuunsa, jonka jälkeen se kunto rupeaa pikkuhiljaa laskemaan, ellei hevosta lähdetä rasittamaan uudestaan. Jos taas kovan rasituksen jälkeen hevosen ei anneta kunnolla palautua, ja sitä lähdetään liian nopeasti treenaamaan uudestaan, sen kuntotaso itseasiassa huononee ja tätä tilaa  sanotaan juurikin ylikunnoksi. Ylikunto eli ylirasitus tarkoittaa sitä, että on joutunut suurempaan rasitukseen mistä on mahdollisuus palautua ja etenkin nuorten hevosten kanssa ylikuntoon treenaamisen vaara on aika suuri, vaikkakin ihan yhtä helposti se voi lipsahtaa vanhemmankin hevosen kohdalla, jos ei ole tietoa kuinka jaksoittaa treenaamista tai ei osaa tarkkailla hevosen tilaa.

Harjoittelun ohella ruokkinnan täytyy olla kunnossa, jotta siitä hevonen saa riittävästi energiaa sekä lihaksille ja elimistölle tarvittavia rakennusaineita, eli proteiinia, vitamiineja, kivennäiset ja hivenaineet oikeassa suhteessa ja muodossa, jotta kaikki imeytyvät. Ei varmaan tule yllätyksenä pidempään minun ja Deen harjoitteluja ja kuulumisia seuranneille, että minulle tärkeintä on hevosen vatsan hyvinvointi ja olen entistä vakuuttuneempi siitä, että mitkään viljat, ei edes kaura, ole hevoselle oikeasti hyvää ravintoa vaan paljon paremmin energiaa ja valkuaista on saatavilla paremmin sulavista ruuista - vaihtohetoja tänäpäivänä on onneksi vaikka kuinka paljon. Hevonen ei voi suorittaa tai treenata kunnolla, jos ruuansulatuksessa on ongelmia. Kilpailukaudella hevonen voi tarvita lisäenergiaa, mutta kunnon kohotusjaksolla riittävä energiansaanti on myös yhtä tärkeää. Tosin tässä mennään tosin monella harrastehevosella puihin, sillä energiaa syötetään hevoselle liikaa kulutettuun energiaan nähden, josta on pelkästään terveydellisiä ongelmia, mutta se onkin sitten ihan toinen teksti se...

Lähdin alkuun hakemaan tietoa lähinnä hevosen sykkeen mittaamisesta, koska se on ainakin hyvä mittari tietää, minkälaisessa kunnossa hevonen on ja sykkeitä seuraamalla pystyy huomaamaan mahdolliset pienetkin kehitykset suuntaan tai toiseen. Oli minkä lajin hevonen kyseessä tahansa, jokainen hevonen tarvitsee pohjalle kestävyysjarjoittelua, sillä se kohottaa kuntoa ja edistää hevosen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Kestävä hevonen liikkuu "taloudellisemmin" ja palautuu myös nopeammin rasituksesta ja valmennuksen tavoitteena on kehittää sekä hevosen maitohappokestävyyttä että hapenkäyttökykyä energiaksi. 
Kestävyys voidaan jakaa aerobiseen ja anaerobiseen kestävyyteen.

Aerobinen kesätyyvs perustuu lihassolujen hapensaantiin ja ennen kaikkea hapen käytön tehokkuuteensolujen energiaa vapauttavissa reaktioissa. Aerobisella harjoittelulla tarkoitetaan siis esim. pitkäkestoisilla ja tasavauhtisilla hölkkälenkeillä, joka kehittää sydämen toimintaa rasituksessa sekä parantaa hapen saantia. Peruskestävyyttä kehitetään aina tasolla, jolla hevosen hapenottokyky riittää hyvin täyttämään kudosten hapentarpeen.
Anaerobisella kestävyydellä taas tarkoitetaan lihassolujen kykyä työskennellä ilman happea ja sietää samanaikaisesti solun aineenvaihdunnassa syntyvää maitohappoa. Aerobisen työn ylärajaa kutsutaan anaerobiseksi kynnykseksi, jonka jälkeen lihassoluissa muodostuu enemmän maitohappoja kuin mitä sieltä pystytään poistamaan ja maitohapon kertyminen lihaksiin alkaa.

Tuo kynnys, milloin hevonen alkaa ns. "joutumaan maitohapoille" on erilainen eri hevosilla, ja tämän kynnyksen pystyy arvioimaan sykkeitä mittaamalla (eli käytännössä mahdollista vain sykemittarilla). Lepotilassa hevosen syke, eli pulssi mitä sydän lyö minuutin sisällä, on n. 25-35 kertaa/min (harjoittelun myötä leposyke voi kuitenkin laskea myös alle 25 lyönnin minuutissa), ja kovassa rasituksessa jopa yli 250 kertaa minuutissa. Hyväkuntoisen hevosen anaerobinen kynnys on usein tasolla 200-210 lyöntiä minuutissa, kun taas treenaamattomalla ja huonokuntoisemmalla hevosella ja varsoilla se on noin 150-160 lyöntiä minuutissa, jonka jälkeen maitohappoa alkaa kertymään lihaksistoon. Mitä korkeammalle anaerobinen kynnys nousee, sen paremmin hevonen kykenee suorittamaan väsymättä!


 Harrastehevosen saa kuntoon ilman anaerobisen kynnyksen ylittämistä, mutta niiden lajien hevosten, joiden anaerobinen kynnys tulee ylittymään kilpailutianteessa, valmennus on aloitettava riittävän aikaisin. Anaerobiden kestävyyden tarvitsevat erityisesti ravihevoset, kenttähevoset ja valjakkohevoset. Estehevosilla anaerobinen kynnys ylittyy hetkittäin ja kouluhevosilla harvoin tai ei lainkaan. Kouluhevosilla ja estehevosillakin on maitohappokestävyyttä tärkeämpää parantaa aerobista kapasiteettia.

Hevosen kuntotasosta ja sen kehityksestä siis kertoo myös paljon, miten se palautuu harjoituksen jäljiltä, eli kuinka nopeasti sykkeet laskevat ja millä tasolla sykkeet ovat heti treenin jälkeen. Sykkeen pystyy laskemaan helpoiten/halviten hankkimalla stetoskoopin ja kuuntelmalla sekä laskemalla sydämmenlyönnit mikäli ja kuten yleensä on, ettei hevosen sykemittaria omista (sellainen olisi kyllä niin kätevä ja harkitsen sellaisen hankkimista!).

Harjoitukset on räätälöitävä oikein ja hevoset yksilönä huomioiden, siihen vaikuttaa hevosen ikä, kuntotaso, sekä fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet. Treenipäivänä harjoituksen on oltava rasittava, jotta saavutettaisiin toivottu harjoitusvaikutus ja hevosen lihsavoima kasvaisi. Kaikki hevoset eivät reagoi ärsykkeisiin samalla tavalla, niiden lähtötaso ei ole sama, niiden kuntotaso ei pysy samana samalla tavalla eivätkä ne siedä valmennusta samoin. Kipeää hevosta ei pitäisi koskaan valmentaa. Hyvä valmentaja, monissa tapauksissa ratsastuspuolella siis hevosen omistaja/ratsastaja, osaa ottaa tämä hevosten yksilölliset eroavaisuudet huomioon treenatessa!

Kevyt harjoitus (kävely ja hölkkäily) ei kehitä hevosen kuntoa, mutta edistää palautumista aikaisempien päivien rankempien harjoitusten jälkeen. Melko sopivalla rasituksella tehty harjoitus ylläpitää saavutettua kuntotasoa, muttei paranna sitä. Sopivan rasitustason ylettävällä harjoituksella saavutetaan ihanteellinen harjoitusvaikutus. Hieman liian raskaalla harjoituksella kehitys hidastuu ja liian raskaalla harjoituksella kuntotaso alkaa laskea. Onkin tärkeää löytää sen oman hevosen kanssa raja treenipäivinä, jolloin hevonen on tehnyt riittävällä rasituksella töitä, mutta osataan myös lopettaa harjoitus ajoissa, ennen kuin treenistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ylirasituksessa rasitusvammojen saaminen moninkertaistuu.

Lihasvoiman kehittämisessä on tärkeää harjoittelun säännöllisyys, esimerkkinä kolme kertaa viikossa, mutta hevosen täytyy antaa palautua edellisestä harjoitteesta, jotta treenistä saataisiin täysi hyöty. Palauttava päivä ei siis ole hevosen kävelyä pelkästään vaan hölkkää ravissa ja kevyitä laukkapätkiä kentällä tai maastossa, jossa hevosen hengitys ei kiihdy merkittävästi. Palautumista voidaan arvioida esimerkiksi hevosen mielialasta, ruokahalusta, myös lihaskireys ja -arkuus kielii palautumattomuudesta. Luinpa myös mielenkiintoisen tiedon, että hevosen normaalia korkeampi aamulämpö saattaa kertoa jotain siitä, että hevonen ei ole täysin palautunut edellisestä harjoitteesta. (Tämä ei siis tarkoita varsinaisesti kuumetta, vaan esimerkiksi puolen asteen nousua normaalista aamulämmöstä. Deen normaalia aamulämpöä en tiedä, mutta normaali ruumiinlämpö sillä on 37,8 astetta.)
Harjoitusten kuormittavuutta on lisättävä asteittan, sillä isot muutokset aiheuttavat paljon ongelmia, ja toisaalta huonokuntoiselle riittää pienikin harjoituksen rasittavuuden lisäys.


 Se nyrkkisääntö mikä on hyvä muistaa treenatessa, että kunto ei parane harjoitusten aikana, vaan sen jälkeen tulevan lepovaiheen aikana kunto alkaa vasta nousemaan! Tämä johtuu siitä, että rasitetut lihakset, verenkiertoelimistö, keuhkot jne. keräävät levossa melko hitaasti takaisin menetetyt ravinto- ja voimavarastonsa. Tietyllä hetkellä myös ylitetään se kuntotaso, joka oli ennen suoritusta , eli kunto hieman paranee. Tämän jälkeen kunto alkaa laskemaan, ellei harjoitusta toisteta. Keskimäärin arvioidaan, että hevosen lihassolut uusiutuvat 48 tunnin aikana, eli n. 2 vuorokaudessa, joten tästä syystä tasaisesti kuntoa kohottavat harjoitteet kannattaa tehdä noin joka toinen päivä eli sen kolme kertaa viikossa. Niiden väliin on paikallaan tehdä rentouttavia rauhallisia harjoituksia.

Tästä voisi jatkaa kirjoittelua ja lukemista vaikka kuinka, mutta sanotaan näin, että vaikka iso osa olikin itselleni tuttua tietoa, niin paljon sain uusia ideoita ja ajatuksia Deen ja muiden hevosten treenaamiseen kohti kevään kisoja. Toivottavasti tästä sai irti lukijatkin, ja jos jollain on vinkata hyviä aiheesta julkaistua kirjallisuutta, niin saa antaa kommenttiboksiin vinkkejä! :)

Lähteet: Suomen hevostietokeskus ry, eri ELL Seppo Hyypän julkaisuja, omat koulumateriaalit ja muistiinpanot (ELK Weter)

20 kommenttia:

  1. Kiva postaus, kun oon itsekin miettinyt samoja asioita ja muutenkin tärkeää itselleni on myös hevosen vatsan hyvinvointi, sillä omalla toisella oli epäilys vatsahaavasta ja lääkekuurin se söi :) hevoseni myös stressaa kovasti joten ollaan nyt sille kehitelty vatsaystävällisempää ruokaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit! Stressaavien hevosten kanssa pitääkin olla entistä tarkempi sen kanssa, että asiat tapahtuu rutiininomaisesti ja varmasti. Deen stressitaso on korkeimmillaan tauon jälkeen ekoissa valmennuksissa, ja kauden ekoissa kisoissa/ pidemmän tauon jälkeen kisoissa, kun taas jos tehdään tasaisesti vähän väliä reissuja, niin se pysyy rauhallisena.

      Poista
  2. Niin taas mielenkiintoista Heidi!

    VastaaPoista
  3. Niin taas mielenkiintoista Heidi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kia, arvasin, että sä ainakin jaksat tän pitkän ja vähän lopputulokseltaan aavistuksen sekalaisen tekstin lukea :D

      Poista
  4. Tosi hyvä kirjoitus, näitä lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää kehitellä taas, kun on jokin itselleni puhutteleva aihe! :)

      Poista
  5. Tämä oli kyllä hyvä postaus ja varmasti monille (kuten meille, heh) ajankohtainen, kun talvi alkaa pikkuhiljaa olla takana ja kesä edessä. Maneesittomana meille on tullut tosi kevyt talvi kun en ole saanut aikataulujani sovitettua maneesille lähtöä varten, mutta kyllä tästä taas noustaan. Fiksusti kun suunnittelee, niin hätä ei ole tämän näköinen. Totta kyllä tuo, mitä sanoit, että treeniohjelman rakentamisesta harvoin missään valmennuksissakaan yms puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja meillä on ihan sama tilanne, että maneesittomalla tallilla treenatessa monet asiat ovat olleet etenkin tänä talvena todella hankalaa, koska kelit ja pohjat eivät ole aina suotuisat treenaamiselle. Mutta ainakin peruskuntoa pystyy kuitenkin pitämään yllä. Ja tosiaan, itse toivoisin valmennussysteemeihin Suomessa enemmän järjestelmällisyyden lisäksi kokonaisvaltaista valmentamista, loppu peleissä moni ratsukko on muutamaa viikko tuntia (jos sitäkään) lukuunottamatta todella yksin hevosensa, treeniensä ja pulmiensa kanssa.

      Poista
  6. Hyvä postaus! Hevosen sykemittarin hankintaa olen minäkin harkinnut, olisi niin suuri apu! Ne vaan ovat kovin kalliita... Mulla nuoret suokkipojat ovat treenissä kohti kenttäkisoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. polarilta löytyy eritasoisia sykemittareita, niistä halvin oli muistaakseni vajaat 90€, jolla pystyy ainakin sitä palautumista muistaakseni mittaamaan. Mutta sitten mitä enemmän ominaisuuksia haluaa, niin kyllähän ne hinnat näköjään pomppaavat useampaan sataseen! Olen kuitenkin vakavissani ajatellut, että jos vaikka ensi syksylle tulevaa seuraavaa talvea varten sykemittarin hankkisi... :) Tsemppiä teille treeneihin!

      Poista
  7. Tosi hyvä postaus, kiitos! Kunnon kohottamisesta ja hevosen monipuolisesta treenaamisesta puhutaan tosiaan aivan liian vähän - olisi hienoa, jos näistä jutuista puhuttaisiin vaikka ihan ratsastuskoulutasolla asti, tai vähintään hevosenhoitajien kanssa jne. ihan harrastetasolla. Kävelyn/hölkkäilyn palauttelutehosta muistuu elävästi mieleen, kun joskus teininä käytiin valmentajan kisahevosten kanssa hullun pitkillä kävelylenkeillä pitkin metsiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin puhutaan, ihan hälyyttävän vähän. Kyllä sellainen perus liikuntasysteemi on paikallaan niin harraste kuin kisoihinkin tähtäävlillä hevosilla, jotta hevonen pystyy suorittamaan hommansa terveenä ja mielellään.

      Poista
  8. Tää oli ihan älyttömän mielenkiintoinen postaus!
    Osa tekstistä oli mullekin ihan tuttua tietoa, mutta tämän postauksen ansiosta tulee taas mietittyä entistä tarkemmin oman hevosen treenejä. Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva, että tällainen teksti sai taas niin hyvän vastaanoton, näitä voi siis kirjoitella useamminkin! :)

      Poista
  9. Aivan sikamakea kirjoitus! Mulla on pyörinyt mielessä samanlaisia asoita ja sun kirjoituksen jäljiltä sain taas lisää mietittävää sekä ajateltavaa! Sykemittari on myös tosi hyvä, hommasin itse sellaisin ja sen avulla onkin saatu monta ahaa -elämystä, kannatan siispä!. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, millaisen sykemittarin hommasit? Kaikenlaisia käyttökokemuksia olisi kiva kuulla kyllä!

      Poista
  10. Mielenkiintoista ja todella tärkeää pohdintaa! Perusajatushan itselläkin tuosta on olemassa, mutta muistutti taas hyvin pohtimaan vähän syvällisemmin asioita ja suunnittelemaan tarkemmin mitä tekee. :) Ps. Sulla on ihan todella upea hevonen, olen sitä monesti täällä ihastellut vaikka en olekaan aiemmin kommentoinut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tästä tekstistä oli apua monelle, niin oli kyllä itsellenikin, kun tällaisen kirjoitin! Kiitos, Dee kiittää kehuista :)

      Poista
  11. Tosi mielenkiintoinen postaus, etenkin kun oma kopukka(joskin ei kilpahevonen, mutta hevonen kuitenkin) on nyt päässyt käyntiköpöttelymaastojen johdosta siihen tilaan, että kunnonkohotus on enemmän kuin tarpeellinen. Todella hyödyllinen lukukokemus!:)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot