maanantai 29. joulukuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin! osa 2

Halusin toteuttaa vielä tämän vastausosion loppuun tämän vuoden puolella, kun ensi vuonna taas lähtee uusi sivu ja uudet kujeet bloginkin kanssa käyntiin, ja muutenkin lupasin näitä vastauksia tulemaan, niin en viitsi pidempään odotuttaa teitä lukijoita :) Että se siitä taukoilusta... Jatketaan samalla meiningillä kuin vastauksien ensimmäisessä osassa!


Valmennatko itse ketään? Onko sinulla epävirallista projektihevosta/hevosia jolla esim hyppäät silloin tällöin? Jos on niin millanen? Blogissasi on myös esiintynyt todella nätti hevonen, olisiko ollut nimeltään Bona. Onko se myös projektisi?

 Kyllä autan ja koutsailen muutamia ratsukoita, joiden hevosia myös ratsastan läpi tai enemmänkin. Ja kaikennäköisiä pidempi- ja lyhyempiaikaisia projekteja on kaikenaikaa tekeillä, mikä on varsin kiva juttu - tykkään ratsastaa mahdollisimman paljon erilaisia hevosia, ja jos minusta on apua ja työhöni ollaan tyytyväisiä, niin se on kaikista parasta koko hommassa. En kuitenkaan halua kirjoitella muiden hevosista blogiini, vaan kaikkiin tänne kirjoitettuihin muista hevosista kertoviin teksteihin on niiden omistajilta lupa. Yritän pitää myös blogini enemmän painoittuvana oikeasti pitkäaikaisiin ja intensiivisiin projekteihin omien hevosien lisäksi, mitä esimerkiksi Zorro oli ja Risto on tällä hetkellä, ja vain jos omistajalle se on ok, että kirjoittelen treenipäivityksiä niistä.
Bona mm. on yksi projekti sen omistajaperheen kanssa :)


Mitä mieltä olet tarhausajoista? Dumissa tarhausaika on ilmeisesti melko lyhyt ja hevonen voi joutua seisomaan tallissa pitkiäkin aikoja, ellei itse pääse usein tallille. Tietysti asia on hevoskohtaista ja joku tulee toimeen vähemmälläkin ulkoilulla. En halua kuulostaa mitenkään töykeältä, enkä arvostella haluaisin vain mielipiteesi.

Tarhausajat riippuvat tallipaikan olosuhteista, hevosesta ja sen käyttötarkoituksesta. Olen sitä mieltä, että vähintään 6-7h. olisi aika ihanteellinen treenissäkin olevalle hevoselle, mutta kaikkea ei voi saada ja täytyy tehdä valintoja. 
Dumissa Dee tarhailee sen n.5 tuntia tallin puolesta per päivä, ja sitten olemme järjestäneet muiden hevosenomistajien kanssa tarhailua vielä illasta, jolloin hevoset pääsevät ulkoilemaan vielä 3-4h ja tämä iltatarhailu pyritään järjestämään mahdollisimman usein, jos ei nyt joka päivä. 
Käytännössä Deen normaalipäivä koostuu näin: aamu viideltä heinät ja muut ruuat, joiden syömiseen sillä menee lähes kolme tuntia (Dee on aika hidas syömään eikä pahemmin ahmi vaan nautiskelee, mikä on hyvä asia) eli viimeiset korret vedetään viimeistään kello kahdeksan aikaan. Tulen aamupäivästä yleensä tallille kello 9-10:30 välillä (riippuen päivän muista aikatauluista), jolloin Deen kanssa on joko treenit, tai jokin muu päivän ohjelmaan kuuluva aktiviteetti/liikuntamuoto. Dee on yleensä parempi, kun se on saanut heinien jälkeen sen reilun tunnin sulatella, eikä joudu täydellä vatsalla hommia tekemään. "Päivän aktiviteettiin" menee aina hoitoineen päivineen se reilu pari tuntia. 
Tämän jälkeen n.kello 11:30 päiväheinien vuoro, ja joskus puoli yhden aikaan tarhaan, jossa se viettääkin aikaansa aina iltapäivä viiten asti ainakin ja tulee takaisin talliin iltapäiväheinille.
Iltapäiväheinien tuhoamiseen Deellä menee se 1,5-2h, joten ihan siitä riippuen, kuinka nopeasti se on syönyt, toteutuu tämä itsenäinen tarhaaminen klo:18-22 välillä. 
Illalla sisään tullessa taas ilta-yöheinät, jotka riittävät lähes aamuun asti.

Eli tuossa tulee aika hyvin ilmi, että pidemmälle tarhaukselle Deen vuorokaudessa ei riitä tunnit. Olen siis sitä mieltä, että hevoselle tulee järjestää niin paljon ulkoilua HYVILLÄ pohjilla ja rauhallista liikettä vuorokauteen säännöllisine mahdollisimma tiheine ruokintakertoineen kuin se vain on mahdollista, jotta se pysyy mieleltään ja fysiikaltaan kunnossa.
Aina iltatarhailuja ei saada sopimaan ja vesisateeseen Deetä en vie seisomaan, se ei nauti sellaisesta yhtään, joten aina vähän päivän ja ohjelmien mukaan. Faktahan on se, että Dee saa nyt nykyisellä tallilla itselleni tallin läheisen sijainnin takia paljon enemmän liikettä, kuin missään muussa tallissa, missä se on asunut. Olisihan se mukavaa, jos tallin puolesta olisi vielä pidemmän tarhausajat, mutta sitten taas en mistään hinnasta muuttaisi hevosta enää tallille, jossa ei ole maneesia - sillä monta kuukautta parhaimmillaan talvessa kävelylinjalla huonojen kelien ja pohjien vuoksi ei sekään ole hevoselle hyväksi ja terveellistä. 

Hevosen hoito ja pito on haastavaa, ja aina kun joutuu pitämään hevosta muiden talleilla, joutuu myötäilemään ko. paikan tapojen mukaan, ja se on omista tarpeista ja aatteista kiinni, minkälaiset puitteet vaakakupissa painavat enemmän. Pitkätkään tarhailuajat eivät korvaa treenihevosella sitä, jos ratsastualueet eivät ole täydessä käyttökunnossa läpi vuoden esimerkiksi. Näin lyhyellä tarhausajalla en voisi kuitenkaan Deetä pitää samanlaisessa tallissa, jos tallin sijainti olisi yhtään pidempi, joka taas vaikuttaisi siihen, etten pääse tallille itse tai järjestämään jollain tavalla helposti hevoselle lisäulkoilua. Dumi on kuitenkin näissä olosuhteissa paras vaihtoehto meille ja ainoastaan oma talli olisi tästä parempi vaihtoehto - ehkäpä sellainen sitten joskus :)

Viime talvena ymmärsin sen, että näillä jääpohjilla monta talvea treenatessa ei pysty pitämään hevosta terveenä saatika treenata talven läpi niin, että hevonen olisi keväällä täydessä kisakunnossa. Tilanne vaati viikottaisi raskaita kuljetuksia maneeseille treeniin ja se on kallista ja aikaavievää touhua, puhumattakaan siitä, että hikistä hevosta säännöllisesti pakkaskeleillä vetoisella trailerilla kuljettaen ei ole mikään hyvä juttu, jos samalla hinnalla voisi saada sen maneesin kunnon pohjilla tallin pihaan.


Minua kiinnostaa myös ajankäyttö! Käytkö koulua/töissä? Tämä ehkä sellasena johdattelevana kysymyksenä siihen, mitä todella pohdin ja mikä on omassa elämässä hankaloittava tekijä - onko sulla hevoselämän ulkopuolista sosiaalista elämää ja miten ylläpidät sitä, miten usein? Tuntuuko se riittävän? Mulla on itselläni paljon kavereita myös heppakuvioiden ulkopuolella, ja tuntuu,ettei heille tahdo jäädä millään aikaa työn ja heppojen jälkeen, kun parisuhdettakin yritän vähän vaalia välillä...

 Työ- ja muihin kuvioihin vastasinkin aika kattavasti jo vastauksien ykkösosassa, johon pääset tästä linkistä.
Mutta joo, täytyy myöntää, että muu sosiaalinen elämä on oikeasti jäänyt todella pahasti taka-alalle. Ystäväni kyllä tietävät, että tällä hetkellä panostan tähän ratsastustouhuun tosissaan enemmän, kuin koskaan aikaisemmin, mutta kyllähän se harmittaa. Viime vuonna suurinta osaa kaveriporukasta en nähnyt ollenkaan, koska en kerennyt - ja pikkuhiljaa huomaan, että harva enää kutsuukaan minnekään, kun tietävät, etten tule kuitenkaan :D Pitäisi kyllä yrittää edes soitella useammin ja vaihdella kuulumisia. Hevostalleilla pyöriviin kavereihin tulee pidettyä paremmin yhteyttä. Parisuhteen sijaan minulla ei ole ollut ongelmia, liikutaan niin paljon toistemme mukana, kuin vain mahdollista ja toisaalta meillä on aika pitkälle samat ystäväpiiritkin, että kun sen kerran ehtisi tavata heitä, niin pystytään järjestämään se yhteisenä aikanakin. Mutta nämä on tosiaan taas näitä valintakysymyksiä... Toivon, ja myös tiedän, että monet ystäväni tietävät, etten ole heitä unohtanut!


Deen kivoin tapa??( esim.hörinä...) =D
Inhottavinta Deessä? ( jos siinä ihanassa karvapallerossa sellaista edes on <3)=D
Korkein hyppäämäsi este Deen kanssa?
Pahin loukkaantumisesi, kun olet tippunut hevosen selästä??


 Tällä hetkellä kaikista eniten hilpeyttä herättävä Deen tapa on se, että se tekee karsinaan tullessani heti itsenäisesti porkkanavenytysliikkeitä porkkanoiden toivossa :D Se näyttää ihan siltä, että "hei kato osaan venyä näiiiin paljon - oisko porkkanaa siitä hyvästä??" Tästä otan vielä joku päivä videota tänne näytille.

Inhottavinta Deessä on toisinaan se, että se ei tule oikein toimeen muiden hevosten kanssa. On vain harvoja, joiden kanssa se on ok. Eniten tämä johtuu siitä, että sillä on niin vahva johtamisvietti, että se vähän liikaa "kyykyttää" muita hevosia, oli ne sitten ruunia taikka tammoja (oreja se ei voi sietää) ja haluaa alistaa niitä, ja tästähän se tappelu sitten syntyy. Huoh... Jospa se joskus rauhoittuisi, eikä olisi niin päällekäyvä muille hevosille. Toisaalta se, että se ei ole kovinkaan kiintyvää sorttia muihin lajitovereihinsa, niin se tuottaa helppoutta siihen, että se on oikein sinut vaikka jäisi talliin tai maneesiin ypöyksin, se ei tunnu olevan riippuvainen kenestäkään omastamielestään vaan on aika itsenäinen kaveri.

Korkein Deen kanssa on 135cm.

Pahin loukkaantuminen oli viime helmikuussa, kun jäin pikkuponin alle ympärikeulimisessa. Tästäkin selvisin vain muutaman vuorokauden lihaskivuilla ja aivotärähdyksellä. Sen pahempaa ei ole sattunut toistaiseksi - kop kop...

Siinä mentiin, pikkuinen ponin pirukainen pääsi yllättämään! Mutta se mikä näissä jutuissa yleensä on hyvä nuorten kanssa, ja miksei vanhemmankin hevosen kanssa, että ne pelästyvät ympärimenosta yleensä itsekin niin paljon, että keuliminen jää siihen. 


Jos saisit toisen hevosen D:n rinnalle, minkälainen se olisi?
Kun ratsastat itsenäisesti millaisia tehtäviä teet yleensä sileällä?
Voisitko kuvitella kisaavasi koskaan koulua ykköslajina, mikäli siihen tarkoitukseen olisi sopiva hevonen tarjolla?

 Toinen, vielä parempi estelupaus olisi hienoa. Sellainen, jossa olisi potentiaalia +140cm luokkiin. Toivotaan, että tuleva Tortilla -projekti sellainen olisi :)

Teen aina sielällä paljon siirtymisiä askellajien välillä ja niiden sisällä, etenkin Deen kanssa, joka on välillä niin oman pään mukaan kulkija ja vaatii välillä herättelyä avuille, etenkin niihin pidätteisiin - odottaminen ei ole sen vahvin luonteenpiirre. Siirtymiset kehittävät sen kuuliaisuuden lisäksi hevosen kantovoimaa ja tasapainoa. Koen, että vasta tämän jälkeen, kun hevonen oikeasti toimii "ohjan ja pohkeen välissä" siirtymisien kautta, pystyn tekemään hevosten kanssa muutakin. Mutta aika usein se on tätä samaa, joskus vähän tylsääkin, siirtymisien toistamista treenikerrasta toiseen ja siltikin huomaan, että kun päästään Deen kanssa esimerkiksi esteiden sekaan, niin ne säädöt hukkuvat kuin pieru saharaan... :D

En pystyisi itse kisaamaan koulua ykköslajina, koska luonteenpiirteeseeni kuuluu pikkutarkkuudesta huolimatta se, että saa niitä uskomattomia fiiliksiä esteillä. Sen sijaan voisin itseni hyvin kuvitella joskus myöhemmin hienon koululupauksen omistajana ja panostaa kouluratsastukseen kilpaurheiluna hevosenomistajana, joka antaa hevosensa jollekin lahjakkaan ratsastajan alle käyttöön.

Dee Ypäjällä toukokuun lopulla 2014


Miten alunperin oot päätynyt hevosten pariin?
Mitkä on Deen parhaimmat ja huonoimmat puolet?
Mikä saa sussa aikaan voimakkaita tunteita (esim. suututtaa, itkettää)?
Millainen on sun unelmahevonen?
Kuinka aikataulutat hevosen omistamisen ja muut menot?
Mistä idea kasvattaa oma varsa? Ja kohta vielä toinen? Mikä varsoissa on parasta?


 Hmmm, no Tuomarinkylässä kävin jo pikkutyttönä ruinaamassa, että saisin edes paijata hevosta ja ai sitä onnea, kun kerran pääsin siivoamaan ensimmäistä kertaa hevosen karsinaa, saatika, että minua pyydettiin harjaamaan hevonen toiselta puolelta! :D Että varmaan ihan synnynnäistä tämä mun "hevoshulluus", ja pikkuhiljaa äiti ja isi myöntyi, että pääsin kerta viikoon ratsastustunneille, joissa kävinkin seuraavat kymmenen vuotta, ennen kuin lopetin, kun koin, etten saa enää ratsastuskoulusta riittävästi irti.

Deen paras puoli on sen herkkyys, nopeus, ketteryys ja voitontahtoinen luonne. Toisinaan nämä samat asiat ovat myös sen huonojakin puolia, se ei missään määrin ole ollut helppo hevonen kouluttaa, kun ruutia on olemassa enemmän kuin pienessä kylässä. Huonoja ominaisuuksia näin Deessä myös sen, että siinä ei ole luontaista elastisuutta liikkumisessa, vaan kaikki tapahtuu enemmän voimalla ja räjähdyksellä, mutta nämä on onneksi kehitettäviä ominaisuuksia, joita voidaan parantaa koulutuksen ja ratsastuksen edetessä.

Kaikista voimakkaimmat tunteet saa aikaan minulle tärkeiden ihmisten valehtelu, selän takana pahansuopainen juoruaminen, huijaaminen ja selkään puukottaminen. Huomaan olevani välillä itse niin hyväntahtoinen ja autan pienemmissä sekä isommissakin asioissa pyyteettömästi, jopa rahallisesti ja omaan väsymykseen asti vaikka omat rahkeet eivät siihen riittäisikään, ja tätä luonteenpiirrettäni valitettavasti on monestikin käytetty hyväksi.
Myös läheisen ihmisen huono olo on minulle vaikeita paikkoja, kun elän niin voimakkaasti kaikkien muidenkin ihmisten tunteissa mukana. Taidan aika usein olla ystäväpiirissä se, jonka kanssa yhdessä itketään toistemme olkapäälle kurjille asioille :D
Olen aika herkkä ja temperamenttinen muutenkin, vollotan surullisista ihmis- tai eläinkohtaloista aina kaikkiin muihinkin maailman vääryyksiin, joista olen vihainen tai surullinen. Toisinaan itkua tuherran myös ilosta, kuten Savonlinnassa voitettuani Deen kanssa ensimmäisen kansallisen starttimme, hehheh...

Taisin vastata tähän jo edeltävässä vastauspostauksessa, mutta kysymys oli muotoitu vähän eri tavalla. Dee on hevonen, josta olen aina unelmoinut, joten kai se on se, kaikkine virheineen päivineen :) Toisaalta unelmahevonen olisi skoupikas, isojen luokkien, hyväsukuinen estetamma, josta voisi teetättää sen uran päätteksi lisää hienoja varsojakin... Unelmia pitää aina olla ;)

Aikataulutan asiat niin, että työn jälkeen prioriteetti yksi on Dee ja Veeti, sen jälkeen kaikki muut mahdolliset hevoset ja ratsastukset. Enemmän tätä aihetta sivuavaa kirjoitinkin jo aikaisemmin.

Idea oman varsan hankinnasta on lähtöisin ihan siitä, ettei minulla ole varaa samansukuisiin lahjakkaisiin yhtään vanhempiin nuoriin hevosiin. Jos haluaa joskus ratsastaa hyvillä hevosilla, niin ne täytyy melkeimpä yrittää tehdä itse, niitä riittävän hyviä ei ihan herkästi tarjota, ellet ole ensiksi laittanut omiin hevosiin rahaa kiinni, ja sitä kautta tehnyt vakuuttavaa tulosta, että muutkin uskovat sinuun ja varsan tekeminen on kohdallani ainut vaihtoehto. Deen myötä tajusin, että tämä on todennäköisesti (vaikka rahaa enemmän joskus olisikin) myös jatkossa ainoa oikea hevosen hankintamuoto, sillä silloin voit tehdä hevosesta aivan omanlaisen, varsan koultuus on äärettömän mielenkiintoista - tiedät sen historian ja virheistäkin voit syyttää vain itseäsi, sekä itsetehtyjen virheiden kautta voi oppia paljon enemmän. Haluan oppia elämässäni mahdollisimman hyväksi hevosmiestaidoiltani.
Varsoissa on parasta se, että siihen pakkaukseen liittyy paljon unelmia ja toiveita, joita lähdetään hakemaan. Osa toteutuu, osa ei, mutta antoisaa se on silti!


Dee 2 -vuotis talvena vuonna 2010


Mikä on ollut hankalinta Deen kanssa tähän mennessä?
Unelma varsa??
Onko Deellä lelua karsinassa?
Jos on ,niin mikä on Deen lempilelu??
Deen huonoja tapoja??
Parasta Deessä??
Aiotko antaa Deelle jotain pientä joululahjaa??


 Deen kanssa hankalinta on ollut se, että saat sen puolellesi esimerkiksi ratsastuksessa. Se on todella voimakasluonteinen hevonen, jolla on aina joka asiaan oma mielipiteensä. Kun sen kanssa pääsee yhteisymmärrykseen, sen kanssa voi päästä mihin tahansa. Yhteinen sävel ja sen ylläpitäminen on kaikista hankalinta.

Unelmavarsa... varmaan tällä hetkellä tuo tuleva ensi keväänä syntyvä Tornesch -varsa! Toivon todella, että kaikki sen suhteen menee hyvin!

Ei ole Deellä lelua karsinassa, tosin se voisi kyllä touhukkaana tyyppinä tykätä sellaisesta. Tällä hetkellä se tykkää kaikista eniten karsinassaan himalajan suolakivestä, se on niin herkku :P

Deen huonot tavat kiteytyvät aika hyvin tuohon, ettei se oikein siedä muita hevosia ja on aika haastava tässä suhteessa. Tällä hetkellä meillä on pieni onglema sen suhteen, ettei se meinaa oikein tulla toimeen naapurikarsinan kipakan tamman kanssa - liian kovapäisiä ilmeisesti molemmat...

Dee sai etukäteisjoululahjaksi Bucaksen punaisen talliloimen (joka osoittautunut joksikin maanantaikappaleeksi, siinä saumat repeilivät jo muutaman käyttöpäivän jälkeen, joten reklamaatioksi menee - höh) ja sitten extraporkkanat tottakai. Porkkanat on Deen lempiherkku, joten se osaa tätä lahjaa arvostaa ;)



Voisitko tehdä varustepostauksen?
Deen lempivaruste?
Lempiratsastus varusteesi?
Onko Dee tarkka kuolaimesta esim onko väliä jos on kolmipalat vai tavalliste nivelet?
Miten Dee reagoi uusiin tilanteisiin?
Entä eläimiin?
Onko Dee helppo kisapaikalla?
Voisitko tehdä toivekuvapostauksen joskus?


 Varustepostauksen voin toteuttaa, jos saisin joskus aikaa kuvata ne varusteet! Laitetaan toive korvan taakse :)

Deen lempivaruste... jos Deeltä kysyy, niin varmaan sen uusi ylipehmeä lampaankarvaromaani, niin sen puolesta, että se selkeästi pitää siitä liikkuessaan satulan ja selän välissä, kuin muutenkin se on Deen mielestä niin ihanan pehmeä, että se haluaisi mutustella ja haistella sitä jostain syystä kokoajan.

Oma lempivarusteeni on nyt tällä hetkellä ehdottomasti juuri saapunut uusi Antareksen kypärä, jonka tilasen HIHS:stä tänä syksynä! Se saapui juuri parahiksi ennen joulua <3

On se sillä tavalla tarkka, että joudun vaihtelemaan aika paljon eri suuosamallien välillä ja tätähän toisaalta suositellaankin, jotta paine ei kohdistuisi aina samaan paikkaan suussa. Muovisia suuosia Dee ei ole toistaiseksi pystynyt sietämään, ja sprengerin aurigan on ainut materiaali, joka ei aiheuta suupielien aukeamista. Jos kuolain ei miellytä sitä, niin ei koko ratsastuksesta tule yhtään mitään.

Uusiin tilanteisiin Dee reagoi ensin hyvinkin dramaattisesti - ne on yleensä ihan KAUHEITA juttuja :D Kunnes se huomaa, ettei se taas kuollutkaan ja tämän jälkeen se ei enää noteeraa koko asiaa enää. Nyt olen viimeaikoina huomannut, ettei se reagoi enää yhtä voimakkaasti kaikkeen uuteen jännään vaan turvautuu minuun aika paljon, ja luottaa että tiedän mihin sitä olen viemässä. Se on ollut mukava huomata!

Muihin eläimiin Dee reagoi joko välinpitämättömästi, tai hevosten kohdalla myös (kuten jo kirjoitinkin) aika agressiivisesti. Hollannissa sillä oli oma koirakaveri, russelipentu nimeltä Herbie, joka nukkui Deen etujalkojen välissä aina sen aikaa, kun laitoin sitä kuntoon. Siitä koirasta Dee piti jostain syystä ihan hirveästi.

Dee on nykyään kisapaikka hyvin helppo. Ei mitään hötkyilyjä. Se tietää mitä ollaan tultu tekemään. Ainoastaan verkassa se on välillä liian kuuma ja verkkatilanne on vähintäänkin aina se haastavin osa-alue koko kisareissuista.

Nyt blondi nostaa päätään, mutta mikäs olikaan toivekuvapostaus? :D



Oletko koskaan ratsastanut islanninhevosilla?

En ole ratsastanut, mutta haaveissa on ollut, että pääsisi joskus jollekin hienolle issikkavaellukselle! Olisi kyllä kiva päästä niin erilaisen hevosen selkään :)


Tämä nyt olisi varmaan tuohon kysymyspostaukseen pitänyt jo laittaa, mutta mitä Dee söi kun se oli varsa (0.5-3 vuotiaaksi asti)? :)

 Dee söi aina vieroituksen jälkeen pitkälle nelivuotiaaksi heinän lisäksi kauraa ja racingin progressia pääsääntöisesti. Vatsa ei ole koskaan toiminut kovin hyvin ja hyvän lihavuuskunnon aikaansaaminen vaati runsasta väkirehuruokintaa, mutta aloittelevana varsanomistajana en osannut kyseenalaistaa ammattilaisten ja kokeneiden ruokintaneuvoja, ja näillä mentiin. Nyttemmin esimerkiksi kauran pois jättäminen on helpottanut Deen oloa ihan järjettömästi, jonka jälkeen opiskeltuani ja koulua aiheesta käyneenä olen vain tajunnut sen ihan konkreettisesti oman hevosen ja monen muunkin hevosen kohdalla, etteivät mitkään viljat vain oikeasti ole hevosen ruuansulatukselle sopivia ruokamuotoja. Monen hevosen "kuumuus" voi johtua ihan siitä, että kaura/vilja, ja ylipäätään vääränlainen ruokinta tekee vatsan kipeäksi ja lopulta voi pitkäaikaisesti tehdä suolistolle ja vatsalle hallaa, joka Deen kohdalla varmaan onkin osittain käynyt ja tässä asioita on korjailtu kohta parin vuoden ajan.

Ruokintajutut ovat haastavia, kun hevoset ovat niin yksilöitä myös ja sitten taas useiden eri rehuvalmistajien ja -myyjien myyntikikoista sitä helposti menee todella sekaisin. Jatkossa hevoseni syövät aina vatsaystävällistä ruokaa, se voi olla kalliimpaa, mutta toisaalta ei se hevosen hoitaminen kuntoonkaan ole halpaa. En kuitenkaan halua lähteä ketään neuvomaan ruokintojen suhteen, jokainen tekee kuten parhaakseen hevostensa kohdalla näkee ja kunnioitan sitä.

Hyvä ruoka, parempi mieli - ja suorituskyky!

Kiitos kaikille kysymyksi jättäneille! Palaillaan ensi vuoden alussa!
15

torstai 25. joulukuuta 2014

Ihanaa rauhallista joulua! + joulupäivän kuvasatoa

Blogi pitää nyt lyhyen joululoman, kun mitään tämän kummempaa meillä ei nyt tapahdu, konekin on niin toivoton noiden videoiden kanssa, etten saa niitä vieläkään julkaistua ja itse ajattelin nyt ottaa todella rennosti loppu vuoden, enkä vaivata päätäni asian suhteen sen enempää :D

Deellä on tämä viikko vapaata hyppelyistä ja kunnon treenistä, ollaan vaan maastoiltu joka päivä ja otettu asioita vähemmän vakavasti :) Ensi maanantaina olisi taas vuorossa Karin valmennus, ja jatketaan kevyemmän viikon jälkeen taas vähän normaalimpaa arkea treenien osalta.

Siihen asti blogia jää koristamaan joulupäivän maastoilusta parhaat palat. Sää oli mitä mahtavin, ja molemmat nautittiin (T varmaan vähän vähemmän, kun se kyykki kädet jäässä tuolla ottamassa kuvia :D).
















Minä ja Dee haluamme toivottaa teille kaikille blogin lukijoille ja muillekin kavereille:
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2015!
17

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin! osa 1

Noniin, kysymyksiä tuli ihan ennätysmäärä tähän blogiin! Osaan olen joskus aikaisemminkin vastannut, mutta vastailen nyt uudelleen, koska lukijamäärät ovat varmaan taas edelliskerran kyselyhetkestä kertaantuneet jonkin verran. Jaoin nämä vastaukset myös kahteen osaan helpottaakseen lukemista.


Ja haluan nyt ihan aluksi vastata yleisesti, sillä teidän, että monia kiinnostaa aina hevosihmisten rahapolitiikka, kun kyseessä ei ole mikään halpa harrastus edes yhden hevosen kanssa, saatika että lähdetään toista varsaakin tekemään, että siitä huolimatta en ihan kauhean mielelläni omista työkuvioista, raha-asioista, tilitiedoista ja henk.koht. yksityiselämästä (joka siis on kaikkea muuta kuin tähän blogiin kirjoitan, mitä ylipäätään haluan tänne kirjoittaa tai mikä tänne blogiin kuuluu). Mutta sen verran voin sanoa, että kuten pari postausta aikaisemmin kirjoitinkin, niin itselleni tämä ratsastus"ura" on jouduttu kokoamaan hyvin pitkän kaavan mukaan, kun ei ole ollut vanhempia ostamassa ja kustantamassa hevosen hankintaa sekä sen ylläpitoa, ei valmennuksia ja kulkuvälineitä, niin joo kyllä tässä töitä joutuu tekemään ja välillä oikeasti tilanne on se, että syödään nuudelia ja näkkäriä suurinpirtein seuraavaan palkkaan asti, mutta hevonen hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista ja se saa kaiken tarpeellisen mitä se tarvitsee. Nämä asiat ovat vain valintakysymyksiä. Itse en ole käynyt arkivaatteita shoppailemassa pariin vuoteen, taikka käynyt juhlimassa kolmeen vuoteen. Ulkona ei käydä syömässä, ulkomaan lomamatkoja saa vain unelmoida, ei pääse kyllä vahingossakaan pröystäilemään millään, toinen meidän autoistakin jouduttiin myymään, kampaajalla en ole käynyt puoleentoista vuoteen, hammaslääkärillä kuuteen vuoteen jne. Että, joo, ei meillä(kään) ole mitään rahapuuta olemassa, mistä vaan tarvittaessa seteleitä noukitaan ja muuten vaan tsillaillaan, väillä ihan ihmetyttää mistä minun kohdalla tällaisen ajatuksen on voinut saada aikaiseksi :D Ja lisäksi edelleen - tämä kaikki mitä tähän mennessä on saatu hankittua ja toteutettua on yli kymmenen vuoden työn tulosta, eli kaikki ei vaan ole tipahtanut taivaasta yksi kaunis päivä. Varsaprojektin toteutuminen ei olisi onnistunut, mikäli avopuolisoni ei olisi myös tässä harrastuksessa tiiviisti mukana - tämä on meidän yhteinen juttu tänäpäivänä, ja kiitos hänelle kaikesta tuesta ja spontaanista innosta tätä hullua harrastusta kohtaan kaikkien vaikeuksienkin jälkeen! Ja mihinkään en muuttaisi tätä tilannetta, en myöskään osaa olla kateellinen kenellekään toiselle, joka on saanut paremmat lähtökohdat hevosharrastukselleen, sillä olen todella kiitollinen jo kaikesta olemassa olevasta ja oikeasti se on ollut vain äärimmäisen hyvä ja antoisa juttu, että kilpaluikäisen hevosen omistamisen saamiseen on joutunut odottamaan ja tekemään töitä näin kauan - olen oppinut tässä ajassa niin paljon sellaista mitä ei muuten voisi oppia ja arvostus kaikkea tätä kohtaan on nyt todella korkealla, kun on alunperin oppinut siihen, ettei mikään ole itsestäänselvyys.

Mitä tulee ajankäyttöön, niin EDELLEEN hevosen asuminen naapurissa on helpottanut ajankäyttöasioita hyvinkin paljon. Minulle vapautui tämän muuton johdosta pari tuntia vuorokaudesta aikaa (enkä edes halua mainita niitä bensakuluja, joita ei enää ole). Siinä ylimääräisessä ajassa ratsastaa helposti hevosen toiseen kertaan päivässä, eikä hevosen luona pikaisesti toiseen kertaa vuorokaudessa käyminen ole sen aikaavievempi juttu, kuin suihkussa käyntikään. Talli aukeaa aamulla klo 05:00 ja sulkeutuu illalla 22:00, niin kyllä sitä ehtii. Nämä on järjestelykysymyksiä ja taas päästään siihen, että toiset käy vapaa-ajallaan näkemässä kavereita, istumassa iltaa, ehkä syömässä ulkona tai leffassa, niin itse käyn tallilla, jos mahdollista. Vapaata saan silloin, kuin luottohoitajani Janita käy hoitamassa ja touhuamassa Deen kanssa.

Tässä siis selvitystä yhteisesti tähän aihepiiriin, joka ei kyllä varsinaisesti kuuluisi yhtään kenellekään, mutta jonka ymmärrän mietityttävän aina jokaisen bloggaajan kohdalla, joka julkisesti hevosharrastuksestaan kertoo.


Sitten niihin muihin kysymyksiin! Yritän taas parhaani mukaan kattavasti vastata! :)

Jazy17. joulukuuta 2014 20.36
Missä opiskelit hevoshierontaa? Osaisitko suositella paikkoja missä kannattaisi opiskella sitä (siis pelkästään hevoshierojaksi)?

Eläinlääkintäkoulu Weterissä, koulua järjestetään myös uudellamaalla. Tuo paikka on ihan varteenotettava koulu, mutta itseäni vähän harmitti se, että liikaa käytettiin aikaa "hippeilyihin", eli kengättömyyteen, kuolaimettomuuteen, homeopatiaan ja itse hieronta ja muu hevosen anatomian opiskelu jäi tuolloin vähän taka-alalle. Toki oli hyvä käydä laaja-alaisesti hevosta läpi, koska et voi vain hieroa hevosta jos et ymmärrä hevosta laaja-alaisesti muutenkin ja ihan mielenkiintoista kuulla eri koulukuntien mielipiteitä asioista, mutta itse olisin halunnut enemmän ammattitaitoista opetusta itse hierontaan. En myöskään ollut ihan vakuuttunut, että koulun mielestä koulun läpikäynyt hieroja olisi kaiken oppinut valmis hieroja, koska itse voin sanoa oppivani hevosista ja hieronnasta päivä päivältä lisää, ja mitä enemmän opiskelee asioita, sen enemmän tajuaa kuinka paljon on vielä opittavaa. Lisäksi hierontaa, niinkuin ratsastusta ja itse hevosta kokonaisuutena ei opi yhtä kurssia käymällä. Mutta ehdottomasti kannustan käymään hevosaiheisia koulutuksia, jos yhtään kiinnostaa! Kaikesta voi oppia lisää ja saada sitä omaa tietotaitoa nostettua. Muista kouluista ei ole minkäänlaista tietoa.


Miten huolehdit Deen hyvinvoinnista? Esim. Kylmäätkö jalkoja, hierotko, laitatko selänlämmittimen ja koska teet näin?

Ennen kaikkea, että vuorokaudessa perustarpeet on taattu, eli: laadukas heinä, oikeanlainen ruokinta, riittävä ulkoilu ja vaihteleva kehittävä liikunta hyvillä pohjilla. Nämä asiat pitäisi olla kunnossa mielestäni jokaisella hevosella, toki sitten riippuu yksilöstä mille sopii mikäkin juuri ruokinnoissa ja liikunnassa. Sitten tietenkin hyvinvoinnin kannalta on tärkeää kuunnella hevosta ja sen vointia päivittäin, olen heti varpaillani kun huomaan hevosen olevan haluton tekemään tai kiukkuinen - Dee näyttää hyvin herkästi olotilansa, mikä helpottaa asiaa paljon. Raskaiden treenien jälkeen (kuten hyppäys, laukkamaastot) kylmään hevosen jalat aina pakastettavilla kylmäyspatjoilla, jotka olen kokenut parhaimmaksi kylmäysmuodoksi, mutta myös muulloin aina vaan kun on aikaa kylmäilen jalkoja liikunnan jälkeen n. 20min per jalka. Kylmäyksen jälkeen lämpöpintelit jalkoihin. Pyrin hieromaan nykyyään Deen viikottain vapaapäivien ohessa, se rentouttaa lihaskireyksiä, lisää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa  ja pysyn paremmin kokoajan perillä mahdollisista orastavista ongelmista, jos niitä on tulossa ja olemassa. Hieronnan avulla ymmärrän myös paremmin, miksi joskus jotkut liikkeet ovat hevoselle hankalempia suorittaa, joten pystyn ratsastamaan hevosta sen mukaan. Tsekkaan kyllä päivittäin hevosen selän ja jalat nopeasti läpi aina ennen ratsastusta/liikuntaa. Rankkojen treenien jälkeen olen viimeaikoina laittanut aina talliloimen alle back on trackin verkkoloimen, se edesauttaa tosi hyvin pitämään verenkiertoa yllä ja hevonen ei ole seuraavana päivänä ihan niin tukossa, vaikka oltaisiin kovaan tehty edeltävänä päivänä hommia. Muutoin tietenkin hevosen perushyvinvointiin kuuluu säännöllinen hyvin tehty kengitys, hampaiden raspaus, rokotukset, loishäädön suorittaminen tarpeen mukaan sekä ainakin treenattavilla hevosilla kerta vuodessa yleinen terveystarkastus, jossa katsotaan hevosta läpi ja hoidetaan mahdollisia hoidon tarpeessa olevia asioita.

Dee tohtorin vastaanotolla 

Mistä varsaprojektin lähtöisin? Miksi valitsit emäksi juuri iitan? Onko dee viettänyt koskaan vähän pidempää saikkua? Miten on kisavuosi mennyt? Mikä on sinun ennätyksesi esteillä? Entä deen? Minkä tasoisia olette (sinä ja dee) parasta deessä? Miten hommat ovat edenneet riston kanssa? Miten vietät vapaa-aikaasi? Tässä nyt pari :D

 Varsaprojekti on lähtöisin oikeastaan Deestä ja siitä innostuksesta kasvattaa oma varsa, ja Iitahan on Deen emä, ja pidän Iitan jälkikasvusta, ja minulle on tarjoutunut tähän mahdollisuus saada Iitasta vielä toinen varsa. Ensimmäisen kerran tätä toista yritettiin vuonna 2010, mutta ei tärpännyt. Nyt neljä vuotta myöhemmin oli tilanne, että jos sen varsan Iitasta haluaa, niin nyt se on tehtävä. Tamma alkaa olemaan jo sen ikäinen, että mahdollisuudet käyvät vähiin. Toivotaan nyt, että sieltä se hieno terve varsa putkahtaisi ensi keväänä! 

Kisavuosi on mennyt ihan super hyvin! Enemmän kuin osasin odottaa. Dee kilpaili ikäluokissa, ja teki useita hienoja suorituksia, ja saatiin kivasti myös sijoituksia kaudella, ja siistejä ratoja, joten en voi olla muutakuin iloinen ja tyytyväinen!

Oletan, että ennätyksellä viitataan hypättyyn estekorkeuteen? Yksittäisenä molemmilla 140cm, ratana minulla 120-130cm ja Deellä 130-140cm, mutta meidän tasomme on kyllä siinä 120cm tasolla yhteensä, ja nyt talvella yritetään vakiinnuttaa tätä ja nousta ensi kaudella taas. 

Deessä parasta on... vaikea sanoa. Varmaan se, että me tunnetaan toisemme aika hyvin ja se on rakas minulle kaikkine puutteineenkin. Parasta Deen kanssa on kyllä hyppääminen, ja myös maastossa laukkaaminen, nautitaan niistä molemmat! :)

Riston kanssa hommat etenee kivasti. Se on hirveän tasapainoinen ja sillä on kaikki askellajit todella vahvoja. Nyt ollaan aloitettu sen kanssa säännöllistä hyppäämistä selästä käsin, ja siinä on vielä aika paljon hieomista, kun se ei oikein uskalla vielä mennä samalla luottavaisuudella, kuin mitä se irtohypytyksessä menee. Mutta kerta kerralta se parantaa ja kehittyy. Ikänsä puolesta sillä ei viitsi vielä kovin paljon tehdä, joten rauhassa edetään.

Vapaa-aikaa vietän sillon, kun sitä on (ja jos talleilua ei lasketa) niin kotona ja luen aika paljon, käyn Veeti -koirani kanssa lenkillä :) ja nukun... siitä kaverit välillä vähän kuittailee, kun aina mulle soittaessa olen joko tallilla tai nukkumassa, kun on vapaalla. Ja tottakai tälle blogille uhraan vapaa-aikaa myös jonkin verran, kirjoittaminen on mukavaa ja terapeuttista, ja saan tehdyistä treeneistä paljon näin irti.


onko dee unelmiesi hevonen? oletko tehnyt ratsastushistoriastasi postausta? jos et haluaisitko tehdä? kuka hevonen on vaikuttanut eniten itseesi ratsastajana? entä kuka opettaja?

 Kyllä Dee taitaa olla unelmieni hevonen. Se on juuri se hevonen, josta olen ihan pikku tytöstä asti unelmoinut! Sellainen, jonka kanssa on ihan omalaatuinen ystävyyssuhde, ja jonka kanssa edetään elämässä yhdessä :)

En ole tehnyt ratsastushistoriastani postausta, mutta voisin kyllä sellaisen joskus tehdä!

Dee on vaikuttanut eniten itseeni ratsastajana, koska se on elämässäni ainut hevonen, jonka kanssa on tehty ja koettu kaikista eniten. Koen, että Deen sisäänratsutuksen jälkeen olen kehittynyt ihan hirveästi ratsastajana ja hevosenkäsittelijänä!

Opettajista kaikista eniten hyppyhommissa on ollut tärkeänä vaikuttajana Antti Jurvanen, jonka opissa joskus n.12-13 -vuotiaana opin enemmän hyppäämään ja aikojen saatosa hyppäämään vähän isompaa, sekä kilpailemaan. Hollannissa sain Alexandra van der Peijliltä niin arvokasta oppia vuonna 2013, että ne ovat vaikuttaneet omaan ratsastukseeni ja hevosten treenaamiseen sen jälkeen ihan valtavasti. Toki kaikilta opettajilta oppii jotain, tällä hetkellä Karin valmennuksissa huomaan oppineeni rauhallisuutta, kärsivällisyyttä ja itsevarmuutta todella paljon. Pantsun valmennuksissa oppii olemaan entistä pikkutarkempi ja tekemään huolellista pohjatyötä, ja nyt syksyllä olenkin näihin asioihin yrittänyt keskittyä erityisesti, jotta saan omasta ratsastuksestani tehokkaampaa ja parempaa.

 Deen kanssa Hollannissa

Mikä kamera sulla on? Mikä on suurin hyppäämäsi este? Paras valmentaja vuosien varrelta? Lempi tuotemerkit hevoselle ja ratsastajalle? :)

 Kamera on Nikonin 3100D tai joku tällainen erittäin aloittelijatason harrastejärkkäri, joka on ollut meidän tarpeisiin todella hyvä kamera!

Tuohon korkeimpaan hyppäämäni esteeseen vastasinkin ylempänä, eli 140cm ja parasta valmentajaa en osaa valita. Hollantilainen valmentaja avasi kyllä niin paljon silmiä, että ehkä hän, vaikka itse valmennuskertoja nyt ei ole muihin valmentajiin verrattuna samanlaista määrää.

Lempituotemerkki ratsastajalle riippuu vaatekappaleesta. Housuissa tykkään Animoista ja Pikeurista, molemmat istuu ihan täydellisesti, ovat mukavat päällä ja tuntuvat kestävän. Paidat, takit, kengät jne, tulee ostettua aina vähän mitä milloinkin. Kypärässä olen tykännyt hirveästi tuosta mun CO wellington classicista, joka on ollut minulla jo viimeiset seitsämän vuotta ja nyt tilauksessa ollut Antareksen kypärä on tulossa näihin aikoihin, ja se oli päässä kokeillessani ihan super ihanan kevyen ja ilmavan tuntuinen.
Hevoselle myös vähän riippuu varusteesta, mutta satuloissa tykkään eniten Equipesta, muuten nahkatuotteissa Dyon on ollut ihan ykkönen aina suitsista lähtien, ovat laadukasta nahkaa ja kestävät kauniina vuodesta toiseen. Loimissa olen todennut monia merkkejä testaillessa, että Deelle parhaiten kestävimmät ja istuvimmat loimet löytyvät Horsewarelta.


Olen lukenut blogiasi lähes alusta alken ja tämä on tälläkin hetkellä ainut jota jaksan säännöllisesti seurata! Todella mielenkiintoisia juttuja kaikin puolin ja teidän kehitystä Deen kanssa (ja muiden blogissa esiintyneiden hevosten kanssa) on ollut kiva seurata! Itsekin olen kiinnostunut nimenomaan hevosten ja eläinten täysivaltaisesta hyvinvoinnista ja terveydestä.

Kysymykseni on vähän asiaton ja ymmärrän jos et halua vastata, mutta näin opiskelijana minua kiinnostaa miten rahoitat harrastuksen ja ylipäänsä Deen elämän? Ja toinen varsa vielä tulossa lisää. Aiemmassa postauksessa kerroit että käyt usein kaksi kertaa päivässä tallilla niin mietin, että käytkö ollenkaan töissä tai teetkö kevyempää työpäivää? Onko sinulla jotain koulutusta tai mitä olet suunnitellut tekeväsi tulevaisuudessa työksesi?

Muistan myös että teillä on koira joka ei kuitenkaan ilmeisesti juuri kulje tallilla mukana (?). Onko vaikea järjestää aikaa koiralle työn/opiskeluiden ja aktiivisen tallilla käymisen ohella? Itsellänikin on koira ja mietin miten saisin yhdistettyä täysipäiväisen opiskelun ja uudelleen alkavan hevosharrastuksen ilman että koiralle tulisi kohtuuttomia aikoja yksin...

 Tosiaan tähän kysymykseen vastasinkin jo heti tuossa alussa. :) Vastaan vielä noihin, mihin en jo vastannut, eli minulla ei ole muita koulutuksia kuin hevoshierojan koulutus. En tiedä mitä teen tulevaisuutena työkseni, toivottavasti pääsääntöisesti hevosten parissa.

Ja ei tosiaan Veetiä voi tallilla pitää mukana, kun tallilla ei saa pitää koiria vapaana turvallisuussyiden vuoksi. Mutta Veeti harvoin on yksin, että sille on onnistunut hyvin kuviot niin, että sillä on lähes aina seuraa ja jos ei ole, niin se tulee autossa mukana, ja joskus se on T:n mukana myös ollut töissä apulaiskoirana :)

 Herra koira hepulin vallassa x)

Miksi käytät jatkuvasti kannuksia, varsinkin hypätessä, jolloin jalka pääsee kaikista eniten heilumaan ja vahingossa osumaan hevosen kylkiin? Toivoisin perusteellista vastausta, sillä kannuksien käytölle on aina varsin pätevä syy.

Mihin perustuu väite, että juuri hypätessä kannus osuisi vahingossa eniten kylkiin? Kannuksia ei tule käyttää, jos ei hallitse omaa kroppaansa, tai ainakaan Deen kanssa ei tulisi mitään sellaisen ratsastajan kanssa, joka vahingossa kannuksella tökkisi. 
Kannukset ovat minulla jalalle lisävaruste, jolla tarvittaessa pystyn tehostamaan jalalla tehtyä apua. Etenkin esteillä Dee on usein niin kuuma, että sen kanssa kannuksen olen todennut hyväksi ja miellyttävämmäksi, kuin ilman. Se, että kannus on jalassa, ei tarkoita sitä, että sitä välttämättä tarvitsisi kertaakaan käyttää treenin aikana tai, että se olisi jonkinlainen väline joilla on tarkoitus vahingoittaa hevosta. Kaikkein tärkeintä on näissä varusteasioissa se, että hevonen on perusavuilla ja sen perusratsastus on kunnossa. Sen jälkeen voidaan lähteä hienosäätämään.


Mitä sille Zorrolle kuuluu mitä ratsastit ennen laatuponikisoja oisko ollut viime vuonna? En oo koskaan bongannut että käytkö kouluvalmennuksissa ollenkaan? Jos käyt , kuka sua valmentaa? Kuinka pitkä olet ?

Zorrolle kuuluu kuulemma hyvää, sillä on poniratsastaja, joka starttasi sen kanssa mm. amatöörisarjaa HIHS:ssä tänä vuonna ja päässyt muistaakseni aluevalmennusrenkaisiin. Enemmän Zorron kuulumisia voi lukea omistajansa Miljan blogista!

Olen käynyt Noora Peltolan silmien alla treenaamassa sileäntyöskentelyä. Ei ole löytynyt sopivaa ammatikseen tekevää koulukoutsia meidän tarpeisiin, ja Nooran kanssa ollaan saatu ihan muutamalla kerralla hevoseen niin paljon positiivista aikaiseksi, että en koe syytä kouluvalmentajan etsimiseen tällä hetkellä.

Olen 160cm pitkä.

Nooran silmien alla viime keväänä, Dee oli niin hieno ja tuolloin tuli hyviä uusia fiiliksiä, joita ollaan sen jälkeen saatu vakiintumaan useamminkin!


Ootko koskaan aatellut omistavasi suomenhevosta? Tai ponia? :D Ootko koskaan kisannut kenttää? Minkälainen olisi sun unelmien talli, jos saisit itse suunnitella sen ja sen pihapiirin, kentän, maneesin yms? :) Tuntuuko susta koskaan, että hevosen omistaminen jotenkin "rajoittaisi" sun elämää? Lomareissujen tekemistä ts muita juttuja. :D

Itseasiassa olen ajatellut! Olisi mahtavaa omistaa liinaharjainen laadukkaasti liikkuva suomenhevonen. Ehkä joskus :) Ponia en ole ajatellut omistavani, paitsi ehkä sitten, kun on omia lapsia niin niille sitten ehkä.

Kenttää en ole koskaan kisannut, ensi kesänä voisi olla kiva käydä kokeilee - vaikka Risto -ponilla ;)

Unelmieni talli olisi siisti ja järkeväisti suunniteltu kaikki karsinoiden, lantaloiden, kuivike- ja heinävarastojen kanssa, tallissa olisi ruokinta-automaatteja helpottamassa päivien rutiineja, ja isot hyväpohjaiset tarhat. Tottakai siellä pitäisi olla erinomaiset puitteet hevosten treenaamiseen eli hyväpohjaiset kenttä ja maneesi, juoksutusympyrä, kävelykone ja edes lyhyt huollettu "maastopätkä", jossa pääsee ottamaan laukkavetoja. Muuta maastoilumahdollisuudet olisivat kyllä aika tärkeät myös. Tallin pihapiiri olisi kivetetty ja alueella riittävästi maata kesäksi laitumille. Ehkä myös varsapihatto? :D Pihapiiri olisi helppohoitoinen, mutta tyylikäs.

Kyllä sellainen fiilis välillä on, että hevosen omistaminen rajoittaisi elämää, koska niinhän se pakostikin meidän elämäntilanteessa tekee. Täytyy tehdä valintoja, joita ilman hevosta ei tarvitisisi miettiä. Mutta en silti koe tätä elämäntilannetta mitenkään huonoksi, vaan nautin tästä kyllä, muutenhan sitä hevosta ei varmasti olisikaan.


Seuraavat vastaukset tulevat ennen joulua! Kiitos kaikille kysymyksiä jättäneille :)


7

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kyselyhetki

Koska tällä hetkellä taas yritän saada videoita ladattua tällä mun onnettomalla koneellani - joka selkeästi vetelee viimeisiään, niin en saa aikaiseksi julkaistua treenitekstejä ennen, kun ne videot on saatu latailtua - joten tähän väliin olisi hyvä pätkä ottaa lukijoiden kysymyksiä taas vastaan. Niihin on aina tosi kiva vastailla, vaikka en kovin usein näitä toteutakaan, joten eikun vaan meitä koskevia kysymyksiä tulemaan :) Yritän vastata kaikkiin parhaani mukaan, jotka liittyvät blogini aihepiiriin. Aikaa kysymysten jättämiselle on ensi sunnuntaihin mennessä, jonka jälkeen julkaisen vastaukset hetimiten!

18

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Minulla on pulska hevonen

Enpä olisi ikinä uskonut, että pääsen Deestä tuollaista sanomaan! Meillä on tallilla nyt niin hyvä heinä plus uskon, että 4 ruokintakertaa vielä auttaa siihen, että hevosen ruuansulatus pääsee toimimaan ja ruoka imeytyy näin hyvin. Dee on aina ollut hirmuisen vaikea lihotettava ja se on sellainen silkakka ollut aina. Mutta nyt se on jo pulska, alkaa esiintyä sellasta etureppua että... Eläinlääkäri sanoi sitä jo silloin klinikalla kysyessäni hänen mielipidettä, että siinä ja siinä, etteikö sitä voisi jo vähän lihavaksikin kutsua ja nyt meidän tallilla monikin on huomauttanut Deen pyöristymisestä - siitäkin huolimatta, että olen jo puolittanut Deen muita ruoka-annoksia.

Ennen se söi 10 litraa lucerne haketta aamuin illloin. Yhden (kuiva)litran greenlinea turvotettuna, johon se on saanut 5dl öjyä, sekä kivennäisen ja tarvittavat vitamiinit, eikä se noillakaan meinannut pysyä hyvän näköisessä kunnossa, vaan laihtui aina etenkin jos heinäannokset olivat liian pieniä.
Nyt olen tiputtanut lucernen kerta-annokset viiteen liraan, greenlinen puoleen litraan, öljyn tiputtanut 2 desiin ja silti se vaan pyöristyy! Loman aikaan se sai öljyä n. puoli desiä, mutta nyt luulin, että tarvitsemme nostoa kun aletaan taas liikkumaan normaalisti.

Heinäanalyysin mukaan heinässä on ihan ok valkuaispitoisuudet ja ainakin paremmat kuin missään aikaisemmassa Deen syömässä, joten kai se vaikuttaa noin suuresti! Täytyy nyt laskea uudelleen tuo valkuaisen määrän, ettei se saa sitä liikaa. Liika valkuainen saattaa vaikuttaa siihen heikentäen joidenkin kivennäisaineiden imeytymistä ja aiheuttaa suoliston toimintahäiriöitä, ja tietenkin ylimääräinen valkuainen varastoituu kehoon rasvaksi, mikä nyt meidän kohdalla on aika ilmeistä. Tähän menee aikaa, kun löytää hyvät määrät ruokinnassa. Vaikka massaa haluankin Deelle lisää, niin sen massan ei tietenkään haluta olevan läskiä vaan lihasmassa, ja lihasmassa ei tule muutakuin liikunnan, levon ja ruokinnan oikealla suhteella.

Tällä viikolla Dee on liikkunut jo tosi paljon:
 -maanantain estevalmennus
 -tiistaina laukkamaasto
 -keskiviikkona kävely/liinan päässä pikku hölkkää
 -torstaina sileä (taivutteluja ja askellajit läpi)
 -perjantaina lisää hyppyjä (saatiin niitä ylimääräisiä hyppypatoutumia lisää purettua)
 -lauantaina aamupäivällä sileä (siirtymisiä, Dee oli todella nihkeä alkuun ja ihan pohkeen takana - arggh, me tarvitaan selkeesti sileänkoutsia paikalle auttamaan!) ja illalla heppa pääsi irtona maneesiin juoksemaan
 -ja nyt sunnuntaina päätin antaa hevoselle kävelypäivän, koska se on tehnyt nyt niin paljon, että tarvitsee tähän väliin yhden palauttavan.

Video perjantai-illan itsenäisistä ylimääräisistä hyppypatoutumien purkamisista. Vielä on vähän vahvan oloinen, etenkin kohti estettä, mutta nyt jo kuuntelee muuten kivasti eikä pompita mitään ylimääräisiä tuolla välissä!



Huomenna maanantaina aamupäivästä käydään maastokävelyllä, ja illasta on taas Karin valmennus. Tiistaina maastoon hölkkäämään, keskiviikkona pakko ottaa kävelypäivä (aamulla ja illalla kävelylenkit ja paljon tarhailua, sekä hieronta voisi olla tähän väliin jälleen hyvä) ja to, pe ja la on vielä ihan auki - toivoisin saavani Nooran meitä vähän potkimaan persuuksille tuossa sileäntyöskentelyssä joku päivä. Sunnuntaina onkin sitten pitkästä aikaa Pantsun valmennus. Ja niin, sitten alkaakin jo viikko, jolloin vietetään joulua ja Dee saa yhden viikon hyppyvapaata! Kyllä aika vaan rientää!

Dee uudessa tonttupuvussaan, selkeästi joulupukin pikku apulainen :)
8

perjantai 12. joulukuuta 2014

Noora Forstén - Urapolku urheilijaesimerkki



Haluan jakaa tämän videon, koska kun katsoin tämän ensimmäisen kerran, ymmärsin taas paremmin, että mm. pettymykset kuuluvat tähän urehilulajiin, ja niitä tulee aina olemaan paljon, mutta niistä pitää nousta ja jatkaa taas eteenpäin. Noora Forsténin sanat herätti paljon ajatuksia omista kokemuksista ja tästä rämpimisestä treenata itsensä niin hyväksi ratsastajaksi, kuin se vain minun elämässäni on mahdollista. Voin itse oman kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että vaikka et olisi varakkaasta perheestä, vaikket omistaisi junnusta asti hevosia, ja pääse paljon kilpailemaan lapsesta asti jne, omalla tahdolla tehdä töitä voi päästä hyvinkin pitkälle. Eteenpäin voi päästä, kunhan halua on riittävästi. Kukaan muu ei tee sitä työtä vuoksesi ja parhaimmat arvostelijat ja syyttelijät ovat ehkäpä juurikin niitä henkilöitä, jotka itse eivät tee asioiden eteen hommia riittävästi.

Oma tieni on hitaampi, kuin monen muun, jolla on ollut esimerkiksi perheellä varaa panostaa harrastukseen enemmän. Minun perheelläni ei ollut, eikä kovin kiinnostustakaan. Tein lukiossa jo töitä koulun ohella säästäkseni rahaa hevoseen. Ostin syntymättömän maitovarsan, kun ei ollut varaa laadukkaaseen yhtään vanhempaan ja odottelin, että siitä tulee ratsastusikäinen samalla ratsastaen kaikella millä nyt vain tarjottiin ratsastamaan (eli yleensä ratsastamattomia 2,5-3 -vuotiaita nuoria, joille piti saada joku apina kyytiin ja pysymään siellä), luen paljon kirjallisuutta, kuuntelen mielelläni valmennuksia, videoin omia valmennuksia ja katson niitä usein uudelleen ja uudelleen ymmärtääkseni missä minun pitää parantaa. Yritän saada näin muita kiinni, joilla on enemmän ratsastuskilometrejä alla. En ole alkanut kitisemään, saatika katkeroitumaan, että joillakin toisella on ollut paremmat olosuhteet kehittymiselle - olen halunnut ajatella asian niin, että jos riittävästi haluan ja yritän tehdä parhaani, niin se riittää mihin riittää, mutta kyllä sillä aina johonkin pääsee ja se muiden onnistuminen aikaisemmin ei ole minulta pois, päin vastoin saan niistä muiden onnistumisista lisää motivaatiota ja ajatusta, että "minäkin haluan yrittää!"

Jokatapauksessa sen oman "uran" eteen (oli kysymyksessä tavoitteet harrastepohjaisia tai jotain vielä enemmän) pitää uskaltaa rohkeasti tehdä omia panostuksia, oli tavoitteet mitkä tahansa. Minulla on ollut se, että olen halunnut panostaa omaan hevosmateriaaliin - niitä harvoin tarjotaan nobodylle, joten ne omat ratsut pitää hankkia paljon töitä tekemällä ja panostamalla itse. Siihen menee aikaa ja vaatii paljon järjestelyitä, jotta sellainen voisi olla mahdollista. Esimerkiksi Dee on projekti, joka on kestänyt minulla nyt viimeiset yli 10 vuotta, vaikka itse hevonen on ollut elossa vasta 6,5 vuotta. "Projekti-Dee" alkoi siis silloin, kun olin 15 -vuotias ja päätin hankkia hyvän hevosen ja olen nyt vasta tässä vaiheessa, eli vieläkin ihan alussa. Täytyy vain oppia ajattelemaan, että kaikkea ei voi saada "hetimullekaikkinyt". Tällä hetkellä olen onnekas, että minun "projektiin" on innostunut lähtemään mukaan avopuolisoni, me tehdään tätä pitkälti yhdessä ja tehdään yhdessä tähtäimiä, mihin halutaan päästä vaikka ensi vuonna tai seuraavan viiden vuoden aikana, jos kaikki menee hyvin.


Kannustan muitakin tavoittelemaan unelmia, olivat ne sitten mistä aihepiiristä lähtien. Kärjistetysti kaiken voi saada, jos vain tarpeeksi haluaa! Ja useinkaan kaikki eivät usko sinuun niin paljon, kuin sinä itse uskot, joten siihenkin täytyy osata suhtautua ja olla menettämättä epäilijöiden keskellä siltikään sitä intoa ja halua tehdä hommia tavoitteidesi eteen.

Millaisia ajatuksia sinulla heräsi videosta? Onko sinulla joitain unelmia, projekteja ja tavoitteita, jotka haluat toteuttaa?
5

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Hyppypomppuloikkaa!

Oman hitaan koneeni takia viime maanantaisen estevalmennuksen videoiden lataaminen kestää aivan liian pitkään. Voi olla, ettei niitä videoita enää myöhemminkään jaksa julkaista, koska varsinaiset tehtävät meidän osalta oli pieniä ja helppoja, eikä tehty nyt tällä kertaa tietenkään kovin paljoa, kunhan nyt yritettiin kulkea yhdessä samaan suuntaan molempia miellyttävällä vauhdilla - eli lomalta paluun totuttelua ja normi vireeseen virittelyä.

Dee oli NIIIIIN innoissaan, ettei se meinannut pysyä nahoissaan. Meinasin jo tuossa viime viikolla huolestua, kun sitä on palauteltu treeniin, että se on perusolemukseltaan ollut vähän kärttynen ukko hoitaessa ja taas sai todeta, että joku sitä nyt ketuttaa, mutta mikä...? Noh, ei ole hevonen yrmeää naamaa näyttänyt näiden hyppyjen jälkeen, se on ollut niin onnellisen ja hyväntuulisen oloinen - sitä on selkeästi pitkästyttänyt. Dee on hevonen, joka tarvitsee paljon vaihtelua treeniinsä, sen pääkopalle tekee hyvää myös välillä se, että se pääsee revittelemään kunnolla eteenpäin esimerkiksi maastossa jne. Nyt kun ollaan elelty aika hissukseen melkein neljä viikkoa, niin turhautumista on esiintynyt, vaikka rauhallista liikettä ja aktiviteettia olenkin yrittänyt sille järjestää parhaani mukaan mahdollisimman paljon, sekä aamupäivisin, että iltapäivisin oman kerkeämisen mukaan.

Mitä estehevonen estehevosen sielulleen voi, ainakin sen tietää, että ihan helppoa tästä ei olisi leipoa kouluhevosta, jos joskus jostain syystä hyppääminen pitäisi jättää. Sen takia yritänkin pitää mahdollisimman hyvää huolta sen jaloista, jotta ikinä mitään sen kaltaisia ongelmia ei kehittyisi - eli etenkin rankempien treenien jälkeen huolellinen kylmäys (ostin juuri toisen parin pakastettavia kylmäyssuojia, että vihdoin saan kaikki neljä jalkaa kylmättyä samalla kertaa!) ja sitten estetreenin jälkeen pintelit yöksi jalkaan lisäämään kylmäyksen jälkeen imuneste- ja verenkiertoa. On muuten toiminut hirmuisen hyvin nyt tuo jalkojen lämpöhoito yöksi. Jalat ovat olleet todella kuivat aina seuraavana aamuna yön jäljiltä, jonka vuoksi olen alkanut harkitsemaan back on trackin tallisuojia, koska tuo pintelöinti on liian aikaa vievää touhua jokapäiväiseksi hommaksi, kun helpompiakin vaihtoehtoja on olemassa.

Sunnuntaina vielä fiilistelin tätä kuvaa viime syyskuusta, kun Dee suoritti niin hienosti 130-140cm lyhyttä rataa, samalla kun odotin kuuta nousevaa seuraavan päivän estetreenejä :)

Todellisuus seuraavan päivän treeneissä oli kuitenkin taas maanpinnalle pudottava :D Deen into oli niin käsittämätön, ja iso osa tunnista menikin vähän liian innokkaalla vauhdilla...

 ...ja liian innokkailla liikkeillä. Sai taas kuski miettiä omaa tasapainoaan ja sellaisienkin lihaksien olemassa oloa, mitä ei muistanut olevankaan, säilyäkseen mukana herran menossa. Se niistä sunnuntain fiilistelyistä :D

Vaikka itselläni meinasi hymy hyytyä Deen menossa, niin paljon menohaluja sillä oli, muistutti Kari kaiken aikaa kuitenkin sitä, että antaa sen nyt iloita, kun se on niin innoissaan pitkästä aikaa hypyistä ja ei saa ainakaan rankaista sitä nyt tästä, vaan se on vain hyvä asia, että innokkuutta löytyy.
Omassakin tekemisessäni oli omasta mielestäni kyllä huomattavissa pientä ruostumista heti, kun on hypännyt ja treenannu vähän vähemmän, enkä kyllä ollut lainkaan tyytyväinen siihen omaan ratsastukseen. Mutta selvittiin kunnialla ja lopulta päästiin aika kivasti tavoitteeseen - eli hevonen rentoutumaan ja kuulolle. Siihen oli hyvä lopettaa. 

Sain myös palautetta siitä, että minun pitää oppia olemaan tehokkaampi avuissani, pyydän liian isoilla avuilla liian isoa reaktiota, etenkin sillon kun hevonen lähtee juoksemaan, eikä ole oikein kontrollissa. Täytyisi oppia olemaan liikkeissä ja avuissa nopea, mutta pehmeä - ei nopea ja terävä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä liian hyvin on vieläkin muistissa ne ajat, kun Dee ei todellakaan millään pikkupidätteillä saatika istunnalla toiminut esteillä yhtään. Nyt sen vasta näin jälkikäteen tajuaakin. Myöskin istuntaani täytyy taas keskittyä enemmän. En saa heilauttaa hartioita isommassa pidätteessä taaksepäin. Tällä heijaavalla liikkeellä yläkropan liikahtaessa heilurimaisesti ytään taakse pidättäessä, huomaamattani kuitenkin työnnän lantiolla hevoseen lisää vauhtia. Pitää pysyä mahdollisimman vakaana, käyttää kättä (jos sitä käyttää) ainoastaan kyynärpäästä eteenpäin kohti ohjaa, jolloin saan pidettyä oman istunnankin paljon vakaampana, enkä ainakaan sillä yläkropalla heilauta hevoseen lisää vauhtia. 
Myös keventäessä kevyessä ravissa minun pitäisi keventää vielä todella paljon rauhallisemmin... samoja juttuja, mitä Hollannissa valmentajamme toitotti monta kertaa. Kevennän liikaa hevosen "mukana", eli kun hevonen ravaa lujempaa, kevennän itse sen mukana lujempaa ja näin vauhti pääsee kasvamaan. Hevosen pitäisi seurata minua, minun tahtia ja kevennystä, ei toisinpäin. Dee on hevonen, jolla on kuitenkin luontainen eteenpäinpyrkimys niin suuri, että sen kanssa pitäisi muistaa aina olla huolellinen kaikessa tällaisessa. Tuntuu, ettei minulla olekaan samoja ongelmia minkään muun hevosen kanssa, vaan nämä ongelmat ja omat ratsastusvirheet tulevat erityisesti esille Deen kanssa.

Eilen käytiin sitten heti aamusta Deen kanssa maastossa ottamassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vähän enemmän reipasta laukkaa, että se nyt saa purkaa lisää niitä menohalujaa ja jaksaa taas keskittyä sen jälkeen paremmin. Hevonen oli jo valmiiksi tosi hyvän tuulinen edellispäivän hyppelöistä ja lähti kauhealla innolla maastoon, jossa se sen tyytyväisyys vain kasvoi, kun se tajusi, että se saa laukata pitkiä suoria omaa tahtia :) Aika hyvä mieli tulee itselleenkin, kun ilma oli niin tyyni, aurinkokin paistoi vähäsen - näin joulukuussa kylläkin hirmu matalalta - ratsastusreitit ovat edelleen ihan huippukunnossa, ettei tarvitse pohjia stressata ja hevonen pärskii tyytyväisenä laukatessa pitkää rentoa laukkaa eteenppäin tasaisessa rytmissä.

Eilen oli aika mystisen näköiset maisemat maastoreissulla. Aurinko paistoi takaata hyvin matalalla ja kirkkaasti kohti tummia pilviä horisontissa.

Tänään Deellä on vapaapäivä, kävin sitä vähän hölkyyttämässä liinan päässä, mutta suurimmaksi osaksi vain käveltiin ja muuten se onkin saanut tarhailla koko loppupäivän aina noin kello 12:30 lähtien ilta 21:30 asti, käyden kylläkin välillä tallissa syömässä iltapäiväheinät. Tänään ruuna oli niin rauhallisella tuulella, mutta onnellisen näköinen :) Nyt on selkeästi patoutumat purettu!

Aamulla talliin saapuessani ja karsinaan kurkistaessani vastassa oli hyvinkin uneliaan ja rentoutuneen näköinen kaveri ja vain katseli minua hetken nappaillessani kuvaa siitä, kun se oli niin söpö ilmestys <3 :) Kunnes...

Tyyppi lösähti kyljelleen aivan kuin sanoen: "Ei pliis mami jaksa lähtee vielä mihinkään näin aikaisin, mä viel nukun vähän aikaan" ja asetti päänsä tuoreen kakkakasan päälle, kuin tyynylle ja laittoi silmät puoliumpeen... 

Huomenna jatketaan kevyellä maastohölkällä, perjantaina tehdään vähän sileänhommia enemmän ja lauantaina olisi tarkoitus ottaa vähän hyppyjä lisää, että ensi maanantaina olisi vähän rauhallisempi ratsu alla valmennuksissa ja saataisiin tunnista vähän enemmän hyötyä irti :)
12

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää itsenäisyyspäivää

 Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää itsenäinen Suomi

0

perjantai 5. joulukuuta 2014

Hienon ponin selässä ei ihme, että hymyilyttää :)


 Riston kanssa suunnattiin ensimmäistä kertaa ikinä maneesille vähän treenailee. Tarkoitus oli ottaa yksittäisiä pikkuhyppyjä ristikolla, sekä muutenkin vähän tutustua työntekoon taas "uudessa" ympäristössä. Vähän tyyppiä ihmetytti, ja se tykkäsi erityisesti peilailla itseään maneesin peileistä ja kuunnella kaikkia ääniä ulkoa ja sellaisia hyviä rentoja pätkiä oli aika vähän. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että Risto selkeästi liikkui maneesin pohjalla mieluusti ja ensimmäistä kertaa se lähti väläyttämään edes vähän sitä ravia, mitä siinä on sisällä. Tämä on kyllä sellainen pikku-totilas joku päivä, sano mun sanoneen ;)


Me happy! Tästä tulee vielä joku päivä jotain hienoa, kun se on jo noin magee nyt! Nyt kun saisi sen yhtä rennoksi ja käyttämään kroppaansa paremmin oikein päin (mm. selkää ylös), kuin mitä se on kotona, niin hyvä on.
8

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukuun arkea

Deen kanssa ollaan tosiaan palailtu ratsastusmoodiin aika kivasti. Ainoastaan viime maanantaina sain lopulta maistaa maneesin pohjaan, kun tyypillä oli vähän liikaa intoa ja virtaa ensimmäisissä laukannostoissa ja laukoissa... Muuten on mennyt suhteellisen rauhallisesti.

Maanantain klippausta, nyt on taas mukavampi hevosenkin olla.

Se prestige ei nyt sitten kuitenkaan ollut sopiva. Se nappasi istuessani selässä todella ikävästi etukaaren päästä lapaluunharjuun, ja etenkin liikkeessä hevosen viedessä jalkaa eteen tämä pidemmän päälle tulisi kipeyttämään hevosen. Olen väännellyt ja käännellyt kaikkia mahdollisia satuloita ja miettinyt. Nyt useammankin ihmisen toimesta on täytynyt yllätykseksi todeta, että kyllä se meidän nykyinen satula kaikista paras satula on. En tajua vaan sitä, että miten se näytti jo tuossa vähän aika sitten mielestäni kapeahkolta sen selkään, mutta nyt kun on kokeillut paljon leveämpiä satuloita, niin tuohan on itseasiassa kaikista "väljin" ja muutenkin muodoltaan ja malliltaan todella hyvä, ei kinnaa mistään, ei heilu, pysyy hyvässä tasapainossa ja lavoilla on riittävästi tilaa. Minun pitää vain hankkia sinne alle täytepaloilla muokattava lampaankarvaromaani viimeistelemään ja tukemaan mm. takaosasta paremmin. Satulansovittajakin oli sitä mieltä, että menen nyt tuolla omalla satulalla, kerran se on noin hyvä ja mietin satula-asiaa uudelleen, jos näyttää siltä. Ehkä siis vinoutuminen nyt syksyllä ei sitten satulasta johtunutkaan, vaan ihan jostain muusta... mene ja tiedä. Noh, nyt jatketaan näin. Ja ai että prestigen jälkeen, kun pääsi istumaan tuohon omaan equipen penkkiin, niin oli kuin olisi kotiin tullut - niin ihana se on istua, tai siis sopii omaan ahteriini täydellisesti :)
 
 Eilen Janita oli auttamassa tallilla ja otti vähän videota, jotta näen miltä hevonen nyt näyttää liikkeessä, tässä siis pätkiä siitä. Annoin hevosen mennä aika pitkällä kaulalla omaan tahtiin, kunhan kontrolli vaan säilyy, ettei tapahdu samanlaista maastoutumista kuskin osalta, mitä alku viikosta ;) Nyt olen myös taas tyytyväinen sen liikkumiseen, tältä sen kuuluukin tuntua, kun kaikki on ok. Hyvässä aikatulussa mennään, ja hevonen ihan super(!) innokas ja iloinen, kun saa tehdä taas hommia - se on vain hyvä juttu. Maanantaina olisi ekat estetreenit luvassa.

4

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI