torstai 30. tammikuuta 2014

Parin päivän hevosteluja

Keskiviikkona minulla oli Tinon kanssa "vikat" ratsastelut tältä erää, vaikka luvassa on varmaan vielä jatkossakin autteluja Tinon liikutuksen kanssa, mm. ensi maanantaina pääsen viimein kokeilemaan hyppyjä sen kanssa! Super kivaa :)
Sekä maanantaina, että keskiviikkona, jolloin Tino oli kunnolla liikkeessä, sain sen ratsastettua todella paljon paremmin läpi mitä koko viime viikolla yhteensä. Varmasti osittain johtui jo siitä, että aloin olemaan aika sinut sen ison koon kanssa ja uskalsin ratsastaa varmemmin, kun olin päässyt vihdoin enemmän sisälle, kuinka tuota ruunaa ihan oikeasti kuuluisi ratsastaa. Jatkettiin ihan sileän hommilla, ja keskiviikkona tehtiin paljon vastalaukka harjoitteluja ja väistöjä käynnissä ja ravissa alkuun. Vastalaukat sujuivat helposti, mutta väistöissä hevonen vähän hyytyi ja tahti ei säilynyt, joten niissä tein sitten vähän enemmän toistoja, kunnes ne olivat edes kelvollisia. Avaavien tehtävien jälkeen otin enemmän laukkatyöstöä, jossa otin hevosta paljon kiinni ja taas eteen, ja taas kiinni ja jälleen eteen. Tino alun hitauden jälkeen alkoi reagoimaan tähän hommaan oikein kivasti ja ensimmäistä kertaa meidän reilu viikon yhteiselon aikana alkoi tuntua siltä, että se takapää löytäisi paikkansa enemmän sieltä kropan alta. Oikealle tämä oli selkeästi vaikeampaa, kuin vasemmalle, mutta olin oikein tyytyväinen ja innoissani, että hevonen liikkui vikana päivänä niin super hyvin ja ylitin selkeästi itseni myös sen johdosta! :)


Keskiviikkona kävin myös Zorron kanssa pellolla tekemässä hommia ja "hommia" pitkästä aikaa. Olen tottunut, että tämä poni on niin ihanan kevyt ja helppo ratsastaa, kuuliainen ja nöyrä, mutta nyt se yllätti kuskin kyllä tosissaan ja pitkillä ohjilla ajatellun alkuravien sijasta se pinkaisi laukkaan ja täyteen kiitoon ja siellä me nelistettiin kontrolli hukassa peltoa edes takas varmaan vartin verran, kunnes se suostui rauhoittumaan! Pikkaisen oli siis paineita ponilla! :D Enpä ole sillä päästellyt koskaan noin lujaa, huh. Irrottelun jälkeen se malttoikin jo kuunnella munkin ideoita ja tein sen kanssa ravi-laukka siirtymisiä sekä käynnissä väistöjä, jotta saisin hevosta paremmin vielä ohjan ja pohkeen väliin. Aina uudestaan ja uudestaan, kun istun tämän poniorin selkään voin vain huokailla kuinka ihana se on ratsastaa! Ihan unelma! Toivottavasti päästään sen kanssa pian esteidenkin makuun, sillä tulevana keväänä olisi tarkoitus sen kanssa ottaa muutamia startteja.


Deellä on ollut tiistai kävelyä ja keskiviikkona taas humputtelin sen kanssa kentällä ja pikku maastolenkin ilman satulaa. Tänään torstaina otin sen kanssa puomi- ja kavalettiharjoituksia innaritehtävillä, koska ne on sen kanssa hirveän kehittäviä ja kivoja hommia, kun se malttaa niillä niin hyvin. Totesin kuitenkin muutaman kerran innarin tultaessa, että vaikka näennäisesti kenttä tuntuu tosi hyvältä, on lumi ja jää jossain syvemmällä pohjalla kuitenkin kovettanut sitä pohjaa aika paljon ja se tuntui selkään asti hiukan ikävältä "tärähtelyltä" ja en viitsinyt näin ollen kovin montaa toistoa ottamaan säästääkseni jalkoja. Täytyy siis kaikki kavalettitehtävätkin jättää maneesireissuille niin kauan, kunnes kenttä on taas sula.
Dee on ollut ihan ok ratsastaa, ei mitään hienoa ja niin rentoa liikkumista, mitä se nyt on parhaimmillaan viime aikoina näyttänyt, mutta laukka pyörii ja on säädeltävissä ilahduttavan hienosti! Siinä tuntuu ajoittain oikeasti jo todella hyvältä. Laukan kanssa sillä on tullut ihan kuukauden sisään hirmuinen harppaus, mikä onkin tärkeää tulevaa kautta ajatellen, kun laukan kanssa niitä ongelmia eniten on ollut!

Huomenna meillä on luvassa Antin valmennus, jota silmällä pitäen tämän päiväiset harjoitukset otinkin, koska nyt on pakkasten ja rokotusten takia kaksi viikkoa ollut taas esteharjoittelussa taukoa. Toivotaan, että heppa pysyy siitä huolimatta kontrollissa ja rauhallisena. Niistä treeneistä sitten tulossa seuraavaksi tekstiä! :)


tiistai 28. tammikuuta 2014

Terveys lähtee vatsasta

Erään ratsastettavan hevoseni kanssa käytiin klinikalla, kun meno ei hevoselle enää maistunut ja olimme miettineet monia eri vaihtoehtoja omistajan kanssa aina satulan sopivuudesta aina rangan ongelmiin ja tultiin siihen tulokseen, että ongelma on vatsassa - vaikka hevonen näyttääkin päällisin puolin iloiselta ja pirteältä.
Aika nappiin kaikki epäilymme suhteellisen "pienistä" vaivoista ja hevosen viestittämistä signlaaeista huolimatta osui, sillä moni olisi vain ajatellut haluttomuus on vaikka luonteenpiirre tai hevonen uhmaa muuten vain ratsastajaansa ja kyseenalaistaa, ja se olisi "ruotuun laiton" tarpeessa. Hevoselta löytyi mahahaavaumia, joita esiintyy suurimmalla osalla hevosista tänä päivänä. Aina ne (hevoset) eivät edes kovinkaan selkeästi oirehdi mahahaavaa, ja toisinaan oireet voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan välillä, toiset menettävät halunsa liikkua eteenpäin ja ovat niitä "eteenpäin potkittavia", hyppääminen tuntuu vaikka epämiellyttävältä - rupeaa kieltelemään, toiset lähtee aivan lapasesta, kuumuvat tai käyttäytyvät hyvin arvaamattomasti, toiset vaan eivät liho, toisilla taas on lihavuutta, kun aineenvaihdunnassa on häiriöitä, jolloin kuona-aineet kerääntyvät kroppaan ja koko elimistö menee sekavaan tilaan. Niinpä, sanomattakin selvää, että tämä klinikkapäivä vatsan tähystyksineen päivineen sai ajatukseni heräämään taas uudella kantilta Deenkin suhteen ja taas löysin itseni opiskelemasta omia kouluaineistojani, selailemassa nettiä ja etsimässä ruokintaan ja hevosen terveyteen liittyvää kirjallisuutta.


Hevonen on alunperin tarkoitettu olemaan elinvoimainen, valpas, solakka ja energinen, jolla on kiiltävä karva, valpas mieli ja keho joka on nopea liikkumaan. Kuitenkin nykyisin todella monet hevoset ovat ylipainoisia, väsyneitä tai haluttomia liikkumaan, karva ei kiillä eikä vaihdu kunnolla, ja hevoset ovat sairastelevia ja nivelvaivaisia. Ovatko hevoset siis nykyisin huonompia, vai voisiko tämä johtua ravinnon väärästä koostumuksesta?

Deen kohdalla miettimisen aihetta on viime vuoden aikana aiheuttanut talvikarvan pitäminen vielä touko-kesäkuun vaihteessa - klippasin lopulta hevosen, kun karva oli nukkaista ja huonoa, pitkää pumpulimaista, jossa se hikosi pelkästään tarhassa seisomalla hellepäivinä saatika liikkuessa.
Toinen ajatuksia viime aikoina herättänyt kavioiden ongelmat - hevonen arkoo kavionpohjiaan yllättäen todella paljon, ja voisiko koko sen eliniän herkät kavionpohjat kertoa jostain. Muutoinhan kaviot näyttävät päällisin puolin kauniilta ja synmetrisiltä, ne ovat kuin oppikirjasta. Viime vuonna kavioiden kunnon "romahdus" sai minut kuitenkin heräämään, että vaikka ulkoisesti näyttää ihan hyvältä, voi meillä olla tässä kehkeytymässä jotain ongelmia tai meillä on jo ongelma, johon en ole vielä ymmärtänyt herätä.
Kaikista eniten päänvaivaa itselleni olen tuottanut siitä, kun tuskailen hevosen hidasta lihoamista. Onhan hevonen ehdottomasti paremmassa kunnossa taas, kuin mitä kesällä. Mutta se, että se ei meinaa kerätä itseensä lihaa luiden päälle kertoo jo siitä, että ravintoaineet eivät jostain syystä imeydy. Kukaan tuskin sanoo Deen kohdalla tällä hetkellä sen nähdessään, että "onpas se laiha", mutta ei se näytä siltä, miltä toivoisin sen näyttävän ja miltä se esimerkiksi on joskus parhaimpian päivinä elämässään näyttänyt.

Dee kolmivuotis syksynä vuonna 2011 - hevonen on todella upeassa kunnossa tässä!

Mielestäni hevosen ruokinnan onnistumisen näkee ennen kaikkea siitä, kun katsot hevosta. Katsomalla hevosta silmiin, karvapeitteeseen ja ihoon, lihaskuntoon, jalkoihin ja kavioihin, sekä seuraamalla hevosen käytöstä ja liikkumista niin työssä, karsinassa, kuin vapaana, näin oppii puolessa vuodessa enemmän ruokinnasta, kuin mittakuppi toisessa kädessä ja ruokintaopas toisessa kädessä - olemalla kuitenkin samalla sokea hevoselleen. Kyllä sitä on myös viimeisten vuosien aikana oppinut seuraamalla ja pitämällä mielen avioimena, mikä on ihon ja karvanlaadun eroavaisuudet, lihasten kimmoisuuden, rentouden ja lihavuuskunnon; myös jalkojen, kavioiden, ihon ja nivelten lämpötilat.
On mahdotonta mennä neuvomaan, että mitä mikäkin hevonen tarvitsee - onko se x määrä kg heinää, x litraa sitä ja toiset desit tätä, kun jo pelkästään yksilötasolla on paljon eroavaisuuksia, saatika niillä lähtökohdilla onko hevonen terve vai sairas, laiha vai lihava, hevosen koko, rasitustasot treeneissä. Nuo ovat aika oleellisia asioita ruokintaa miettiessä. Kuitenkin yksilöeroista huolimatta pitää osata tietää hevosen elintoiminnosta perustietoa, mitä perusterve hevonen tarvitsee PYSYÄKSEEN terveenä ja elinvoimaisena. Pitää tietää hevosen perustarpeet.
Terve hevonen on valpas ja kiinnostunut ympäristöstään, se liikkkuu kevyesti/vaivattomasti ja irtonaisesti, hengittää vaivatta myös rasitettuna, hikoilee rasitettaessa normaalisti, mutta myös kuivuu ja palautuu nopeasti rasituksen jälkeen.


Hierontaopsikelujeni myötä kaikkiin näihin asioihin on oppinut suhtautumaan uudenlaisella vakavuudella, sillä perus tylsä ja kulunut lausahdus "tieto lisää tuskaa" pitää niin paikkaansa. Harva hevosenomistaja tietää heiltä kysyttäessä, virtsaako ja ulostaako hevonen normaalisti, millaista on lannan koostumus, sen määrä ja virtsan väri ja haju, vaikka nämä ovat yksiä tärkeimpiä informaation lähteitä hevosen terveydetilasta, jos ei mitään muuta päällepäin näkyvää ole havaittavissa! Muutokset lannan koostumuksessa kertovat mustavalkoisesti siitä, että suolistossa on tapahtunut jokin häiriö. Ripulikaan ei ole varsinaisesti mikään sairaus, vaan elimistön reaktio ja merkki epätasapainosta suoliston toiminnassa, johon on syytä suhtautua sen vaatimalla vakavuudella riittävän nopeasti, sillä suoliston ongelmien jatkuessa riittävän pitkään koko elimistö saattaa lopulta mennä sekaisin, jolloin on jo vaikeaa enää lähteä selvittämään kumpi oli ensin: kana vai muna.
Minulta kysytään usein, miksi hierojana haluan tietää hevosen ulostuksesta tai virtsasta - minähän teen "vain" lihashuoltoa, niin unohdetaan usein, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hevosen lihaksistossa näkyy ja/tai tuntuu kaikki suoliston ja vatsan ongelmat, imeytymisongelmat jne. Lihakset kramppaavat ja ovat kovat, aineenvaihdunta ei toimi ja hevonen hilseilee ja karva ei vaihdu kunnolla, hevonen ei hikoile tai hikoilee normaalia enemmän, hengitys ei kulje tai jalat ovat aamuisin turvonneet - ja ennenkaikkea hevosen suoritustaso vaikka ihan harrastepohjallakin on huono ja hevonen liikkuu "säästöliekillä". Sitten päästään taas siihen pisteeseen esimerkiksi ratsastuksessa: kuka osaa lukea hevosta ja ymmärtää, että hevosen terveydentilaa ja syitä kaikkeen olisi syytä tutkia ja kuka ummistaa silmänsä ja "laittaa hevoset vaan kulkemaan". Uskon, että aika moni on syyllistynyt tähän mukaanlukien minä itse.

Deen kanssa syksyllä 2013 Ehon kisoissa

Kuulen ja luen usein puhuttavan "yksinkertaisesta ruokinnasta" ja olen alkanut miettimään, mistä tämä käsite "yksinkertainen ruokinta" on oikein peräisin, sillä kyllä hevosen pitää syödä monipuolista ruokaa ihan niinkuin meidän ihmistenkin - ei hevonen ole syntynyt elämään pelkän teollisilla lannoitteilla tuotetun heinän varassa, vaan terveen elimistön tasapainon löytämiseksi ja säilyttämiseksi pitää ymmärtää mitä se heinä sisältää, mitä kaikkea muuta villinä vapaana luonnossa elänyt hevoseläin on syönyt pärjätäkseen. Pääravintoina on hiilihydraatit, proteiini (eli valkuainen) ja rasva. Perusravinnon tulisi sisältää myös riittävästi mineraaleja, mukaanlukien aminohapot, ja vitamiineja, mutta niin ei aina ole johtuen yksipuolisesta ravinnosta. Hevonen syö luonnossa heinän/karkearehun lisäksi muita erilaisia kasveja, juuria, vähättelemättä yhtään yhtä tärkeintä asiaa puhdasta ja riittävää vedensaantia. Hevonen olisi todennäköisesti kuollut aikoja sitten sukupuuttoon, jos näitä tärkeitä ravintoaineita ei esimerkiksi luonnosta olisi saatavilla ja hevonen olisi joutunut elämään tällä "yksinkertaisella ruokinnalla".
Silti hevosella saattaa olla elimistö tukossa ja sillä saattaa olla imeytymishäiriöitä, vaikka kuinka laskureilla ja muilla avuilla laskisit kaikki ravintoarvot kohdilleen.

Vatsahaava on oire, jolloin vatsassa olevat hapot ovat päässeet liikaa kosketuksiin vatsan seinämän kanssa, jolloin ne syövyttävät sen. Tähän johtaa sata varmasti liian harvat ruokintakerrat, mutta monet muut asiat saattavat tilanteen kehittää. Korsirehu eli heinä suojaa vatsan seinämiä vatsahapoilta, ja kun heinän saannista/syönnissä tulee pitkä tauko tekee nämä ruuan sulatukseen ja käsittelyyn tarkoitetut vatsahapot tehdä tuhojaan. Runsas ja pääsääntöinen ruokinta siis ehdottomasti on hevosella se heinä jo pelkästään vatsan terveenä pysymisen kannalta! Deen kanssa tähän heräsin, niinkuin monet muutkin, vasta siinä vaiheessa kun hevonen alkaa näyttämään kipua, vaikka kaikkia merkkejä olisi ollut jo aikaa sitten tiedossa.
Dee voi jo paremmin Hollannissa tämän jälkeen, kun siellä hevosta hoidettiin. Mutta palattuaan Suomeen ja sairauksien johdosta hevoselle täytyi syöttää aika rajusti erilaisia lääkkeitä, se täytyi myös tallinpitäjän käskystä heti madottaa meille saavuttuaan mikä on taas ylimääräinen rasite samoihin aikoihin ja kaikki tämä esimerkiksi kuljetuskuumeesta johtunut syömättömyys aiheuttaa jo hallaa hyvin nopeasti elimistössä.
Dee on kaikkien episodien jälkeen lihonut todella vaikeasti, ja moni tällaisessa tilanteessa lähtee korjaamaan laihuutta lisämällä esimerkiksi viljapitoista väkirehuruokintaa, joka todennäköisesti oikeasti olisi vain pahentanut jo kehkeytyneitä ruuansulatusongelmia - viljapitoinen ruoka saa hevosen jo ensinnäkin erittämään sylkeä kymmeniä kertoja vähemmän, kuin mitä korsirehuruokinta. Hevosen sylki on yksi tärkeimmistä aineista neutraloimaan vatsahapot vatsassa ja kun tätä sylkeä ei erity, pääsee vatsahapot tekemään tuhojaan. Lisäksi viljat eivät ole hevosen luontaista ruokaa, sen on vaikea hyväksikäyttää sitä ja se on heikosti sulava ravinto hevosen ruuansulatuselimistölle.
Vaikka olen elänyt siinä uskossa, ettei Deellä vatsahaavaa olisi, olen silti ruokkinut sitä "kuin vatsahaavahevosta", eli Deen ruokintaan kuuluu runsas korsirehuruokinta, hevonen ei liiku tyhjällä vatsalla, se alfaalfaa heinänruokinnan tueksi. Olen kuitenkin jättänyt huomioimatta, että kaikki kivenäiset ja hivenaineet ovat tärkeässä roolissa kaikkien elintoimintojen toimimiseen ja siksi uskon, että kaiken tämän lääkitysten ja muiden epäonnisten ajanjaksojen jälkeen hevonen ei ole saanut ruuastaan kaikkia tarvittavia ainesosia, vaikka olen kyllä syöttänyt teollista vitamiini/kivennäisvalmistetta. Luin juuri lauseet jostain netistä: "Vaivat ja elimistön epätasapainoa ilmentävät oireet kehittyvät hitaasti hiipimällä. Erilaiset vaivat eivät kutienkaan johdu suoranaisesti siitä mitä olet syöttänyt, vaan mitä olet jättänyt syöttämättä." Toisaalta itse ajattelen, että monenlaiset rehuvalmistajien tuotteet helposti saattavat johtaa ravintoaineiden päällekkäisyyksiinkin ja tavallaan tässä rehuteollisuuden keskellä on jo aika sekaisin itse jos kukin mikä on hyvä rehuvalmiste hevoselle ja mikä ei, ja mitä pitäisi syöttää ja mitä ei.


Korjailen tässä para-aikaa näitä mahdollisia puutostiloja, joita siis olen lukenut ihan pelkästään siitä, miltä hevonen näyttää ja millaisia ongelmia meillä nyt on ollut.
Nyt klinikalla vatsan tähystyksessä silmäni oikeasti aukeni myös sille tosiasialle, että on tärkeää säilyttää vatsan pH -arvot normaaleina. Hevosen vatsan liika happamoituminen voi johtua jo pelkästää säilöheinäruokinnasta, koska säilöheinä itsessään on jo paljon happamampaa kuin kuivaheinä.

"Hyvä kasvualusta suoliston bakteereille on myös oikea suoliston pH, joka hevosella on lähellä neutraalia 6,5 – 7 tietämillä. Miten voidaan olettaa, että hevosen suolisto pysyy pH arvoltaan riittävän korkeana, jos hevosta ruokitaan koko ajan heinällä (säilöheinä), jonka pH on alle 4. Aivan väkisinkin pitkäaikainen hapan ravinto saa aikaan suoliston pH:n alenemisen, joka taas aiheuttaa bakteerikannassa muutosta. Sen seurauksena alkaa elimistön happamoituminen, solukuolemat jotka lisää suoliston typpioksidin määrää ja siitä seuraavat juuri nämä samat jo kertaalleen mainitut sairaudet. Kun taas laidunheinä tai kuivattu heinä on pH arvoltaan hevoselle sopivan korkeaa.

Hevosen mahalaukun yläosan pinta on herkkä ja sinne muodostuu helpolla haavaumia, koska ravinto on liian hapanta, eikä syljen määrä riitä sen happamuuden nostamiseen, sillä mahalaukku itse myös tuottaa hyvin happamia entsyymejä. Mahalaukun omat ruuansulatusnesteet pH 1-2 ja hapan ruoka pH alle 4 yhdessä, ei millään pelkän syljen avulla pH voi nousta lähelle 7, joka olisi ohutsuolen optimaalinen pH arvo. Tämä jatkuvasti hapan ruokamassa saa aikaan kokonaisuudessaan suoliston häiriötilan, jonka seurauksena sitten tulee monet muut oireet: vatsahaava, ohutsuolen tulehdus, koliikki, vuotavasuoli -> josta sitten alkaakin jo aikamoinen pallo rakentua." Lähde: hevonen.nettisivu.org


Kaiken tämän pohdiskelun tuloksena olen miettinyt, jos kuitenkin myöhäistäisin Deen kisakauden alkua, vaikka Tampereelle olin jo suunnitellut lähteväni helmikuussa ja veisinkin myös Deen vatsatähystykseen klinikalle - vaikkakin hevonen on nyt toiminut hyvin ja meno on kaikenaikaa nousujohteista! Kaikki viime vuoden tapahtumat kuitenkin vähän puoltavat sitä, että olisi ihme jos se ei sen vatsassa olisi näkynyt ja en haluaisi jättää asioita tutkimatta vain sen vuoksi, että "en viitsi" tai olisi kiire kilpailemaan tai, että tämä vie tähän väliin taas ylimääräistä rahaa, joka on tottakai taas pois siitä minun uusien saappaiden hankkimisbudjetista... kuinka paljon iloa saan saappaista, jos saamme tämän hetkisen välinpitämättömyyteni takia taas keskeyttää syystä tai toisesta tulevana kesänä kisakautemme, kun hevonen alkaa oireilla voimakkaammin?


Ennen kaikkea tähän ajatukseen on herättänyt se kuinka paljon erilaisemmaksi Dee aina ajoittain muuttunut ratsastettavuudeltaan. On suorastaan käsittämätöntä kuinka hyvin ja herkästi se vastaa pidätteisiin, kun sillä saadaan mahdollisia ongelmatekijöitä helpotettua edes vähänkin. Kaikki kontrolliongelmat mitä meillä on ollut kielii jostain muusta, kuin vain pelkästään siitä, että "se nyt on vain luonteeltaan sellainen kuumuva". Ainakin saan taas tällaisestakin asiasta sielunrauhan, kun saisin varmistuksen asiasta. Lisäksi opin tässä hevosihmisenä paljon, kun en vain jätä asioita tähän vaan lähden tutkimaan asioden oikeaa laitaa. Pystyn tätä oppia, mitä nyt saan Deen kanssa, hyödyntämään joskus seuraavien hevosten kanssa ja se on se mittari millä mitataan, kuka tuo hevosensa terveenä ja elinvoimaisena kilparadoille ja kuka ei!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Harjoitusravissa istuminen - harjoituskappaleena Tino

Tino on hevonen, joka on aika erilainen hevonen mihin olen normaalisti tottunut jo kokonsakin puolesta ratsuna. Se on valtava, sen liikemekaniikassa on luonnostaan aika paljon "kestoa" ja se on jonkin verran hitaampi liikkeissään, joskaan ei siis ole raskas ratsastaa, mitä noin suuresta hevosesta ensiksi voisi kuvitella tulevan mieleen. Itse olen todella lyhyt, ja siinä on omat haasteensa saada hevonen hyvin ohjan ja pohkeen väliin ja hakemaan painoa enemmän takaosalle. Tämän kuluneen viikon aikana kovien pakkasten takia en ole viitsinyt Tinoa itseään hengästyttää/hiostuttaa liikaa, vaan ollaan menty hevoselle hölkkäpainoitteisena liikkumisena kaikki askellajit läpi ja itse olen ottanut tilanteesta kaiken hyödyn irti ja yrittänyt treenata sitä istumista, istumista ja vielä kerran istumista! Aikapaljon poneillakin kun menen, niin tällainen suuri valtamerialus on joskus aikamoinen kulttuurishokki, jos en ole vähään aikaa mennyt :D Onneksi nyt on ollut taas hyvää aikaa tottua ratsastamaan erilaista hevosta.


Jonkin verran paksu pukeutuminen on haitannut oikean istunnan ja tasapainon löytymistä, mutta sunnuntaina, kun pakkaslukemat näyttivät enää n. -7 astetta, uskalsin lähteä perus ratsastusvarustuksessa liikenteeseen. Alunperin olin suunnitellut Tinolle sunnuntaille hyppäämistä, mutta en ollut ottanut huomioon sitä, että sillä oli lauantai vapaa, joten se suunnitelma täytyi haudata, vaikka kerrankin olisin saanut puominnostajan paikalle. Ei ole hyvä vapaiden jälkeen tehdä mitään kovin rankkaa treeniä, vaan tällaisia hyppypäiviä ja treenipäiviä varten hevosta on hyvä edeltävänä päivänä vähän alustaa ja valmistella. Ehkä joku toinen kerta sitten. Tinohan on suvultaan estehevonen (Loredo - Ramiro's Match), joten siltä löytyy hyppy verestä, vaikka pääasiallisesti omistajalleen kouluratsuna onkin toiminut!


Sunnuntaille sain T:n mukaan kuvailemaan ratsastuksia, mutta maneesissa meidän kameran valovoima ei enää riitä, joten sieltä minulla on pätkä videota ja muuten napattiin muutama räpsy loppukäynneistä maastopoluilla.

Ihan alkujaan olen saanut totutella taas koulusatulaan ja rääkännyt itseäni pidentämällä jalustimia ihan tuntuvasti, mikä nyt näin kuvia katsoen näyttävät ihan normaalilta pituudelta. Normaalisti olen tottunut istumaan lähes "polvet suussa", joten normaalin jalustinmitoitus koulusatulassa tuntuu jo todella tuskaiselta tällaisesta esteratsastajasta :) Yhtenä päivänä hyppäsin todella mukavuusalueen ulkopuolelle ja nostin jalustimet ristiin kaulalle ja ratsastin suurimman osan ajasta ilman jalustimia, jotta joutuisin oikeasti avaamaan sisäreidet, ja olla kiristämättä yhtään polvilla - ja ennen kaikkea joutua vain istua ilman, että saan tukea jalustimista. Oli muuten rankkaa, kun alla oli Deen kanssa ilman satulaa ratsastelut!



 Sunnuntaina pyysin Tinolta jo vähän enemmän, tehtiin paljon siirtymisiä niin askellajista toiseen, kuin niiden sisälläkin. Tino tuntui ihan kivalta, vaikka häiritseekin, etten vieläkään saa sitä liikkumaan niin hyvin selän läpi ja paino takaosalla mitä haluaisin. Jokatapauksessa hevonen alkaa tuntua näin viikon jälkeen enemmän tutulta, kun on saanut mennä pidemmän jakson putkeen. Tässä pieni pätkä mun tämän hetken tilanteesta istuessani tuolla harjoitusravissa ja myös vähän laukkaa ja yksittäisiä vaihtoja.



On se jännä yrittää olla samaan aikaan jäntevä, mutta rento - pää heiluu ainakin sen johdosta häiritsevän paljon :D Samalla myös tietää teoriassa mitä pitäisi tehdä, mutta sitten käytännössä kroppa ei toimikaan niin kuin oli suunnitellut... no ei auta vikiseminen, täytyy vaan yrittää ryhdistäytyä lisää oman kropan kehittämiseen. Aamuisin lenkille siis, ja iltaisin lihastreeniä ja venyttelyä!

Tino on minulla "lainassa" vielä muutaman päivän ajan, joten vielä saa jatkaa harjoitteluja, ennen kuin tämä ihana ruuna taas palaa normaaliin arkirytmiin omistajansa kanssa :)



sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hippolan kuukauden blogi -kilpailu!


Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä bloggaamaan Hippolaan!

Vuonna 2014 valitsemme kilpailuun osallistuneiden joukosta joka kuukausi blogin, joka pääsee mukaan Hippolaan kuukauden ajaksi. Tänä vuonna Hippolassa bloggaa siis kymmenen vierailevaa bloggaajaa! Ensimmäinen kuukauden blogi ilmestyy Hippolassa maaliskuun alusta alkaen.

Loistava tilaisuus saada blogilleen näkyvyyttä ja tätä kautta uutta lukijakuntaa! :)

Lue tarkemmat säännöt ja täytä lomake TÄSTÄ!

Lentävä hollantilainen

Nyt täytyy kyllä todeta, että Dee on alkanut liikkumaan päivä päivältä taas paremmin ja irtonaisemmin. Nyt viime kengityksestä on aikaa 8 viikkoa, joka on meille pitkä aika, mutta koska sen jälkeen hevonen taas kavionpohjiaan ontui, päätettiin pidentää väliä seuraavaan kengitykseen. Nyt sitten olisi kengitys tulossa ensi viikolla ja mua jo valmiiksi oksettaa ajatus, jos hevonen taas muuttuu sen myötä huonommaksi!

Tältä päivältä löytyy kuvasatoa Deen ohjasajosta, energiaa löytyi, mutta se oli vain sellaista positiivista energiaa, koska hevonen hakeutui todella hyvälle ohjastuntumalle ja liikkui voimakkaasti takaosastaan selän läpi, jolloin liikekin muuttui astetta paremmaksi! Kuvat eivät kyllä anna oikeutta sille, miten hyvin hevonen liikkui, sillä se näyttää osissa jopa ihan vaatimattomalta - olisi varmaan pitänyt ottaa videota, sillä pitkästä aikaa sain huokailla ja katsoa suu auki, kun se liikkui niin jousilla ja kauniisti. Koko hevonen huokui elinvoimaa :)












 Pikku-ukko kaikkensa antaneena, mutta tyytyväisenä hyvin sujuneen treenin jälkeen :) <3

lauantai 25. tammikuuta 2014

Pakkanen puree

Koko tämä kulunut viikko onkin mennyt liikutusten osalta vähän kevyemmin, kuin olin suunnitellut, sillä pakkaset ovat kaikenaikaa hiponeet toistakymmentä miinusastetta... hurrr...

Ovat hepat kuitenkin kaiken aikaa liikenteessä olleet enemmän tai vähemmän. Tinon kanssa olen harjoitellut micheliniksi toppautuneena epätoivoisena istuntaani harjoitusravissa, sekä sen lisäksi tehty kaikkea helppoa ja kivaa. Torstaina tehtiin parilla yksittäisellä kavaletilla höystettynä jumppaa, ja heppa liikkui jo pätkittäin tosi kivasti. Joka päivä treenien jälkeen Tino on päässyt vielä kävelemään metsälenkille. Tinosta ei ole minkäänlaista kuvamatskua vielä, mutta huomenna olisi tarkoitus sitten saada ehkä jotain tänne blogin puolellekin :)

Deen kanssa olen taas samalla toppavaatekerrospukeutumisella keikkunut kyydissä ilman satulaa ja vielä pääosin maastossa keskiviikosta perjantaihin - ja melkein jo ehdin julistaa ensimmäisten kahden päivän jälkeen Deen maastovarmaksi ratsuksi, jonka selässä ei tarvitse pelätä juuri lainkaan edes ilman satulaa eikä edes maastossa, kunnes perjantaina se sai hirmusien hepulin, lennätti mut tasajalkaloikalla yläilmoihin ja teki siirtymisen salaman nopeasti takavasemmalle - jostain kumman syystä kaiken tuon räsynykenlailla heilumisesta huolimatta pysyin kuin pysyin mukana selässä. Ihmettelen kyllä sitä vieläkin kuinka se oli mahdollista...

Onneksi tänään olikin sitten pakkaslukemat vähän lauhtuneet ja uskalsin jättää toppahousut kotiin ja pitkästä aikaa varustautua vähän perinteisemmällä ratsastusvarustuksella ja Deenkin tällä kertaa ihan satuloin ajatellen, että nyt tehdään taas vähän vakavemmin hommia kentällä koko viikon kestäneen humputtelun jälkeen. Tosin humputtelu oli tähän väliin ihan ok, Dee rokotettiin, joten jokatapauksessa oli hyvä ottaa hetki vähän kevyemmin.


Tänään tehtiin vähän enemmän hommia siis ja hetken alkuverkan ja ravailujen jälkeen lähdin tekemään käynnissä pysähdyksiä ja perutuuksia, jotta saisin hevosta kantamaan itsensä edestä painamatta kädelle, herkistymään pidätteille ja lisäämään painoa takaosalle. Tällaista treeniä meidän pitäisi tehdä niin paljon useammin, sillä tunsin nopeasti kuinka paljon hyötyä näistä on juuri Deen kanssa. Sain sen kerrankin odottamaan, kun se ei voinut ennakoida pysähdyksen jälkeen, että lähdetäänkö eteenpäin vai tuleeko peruutus. Deen suurin ongelma on se, että se on niin hätäinen, ennakoi tehtäviä, ja sen kanssa täytyy käyttää hirveästi meilikuvitusta, jotta pystyt pitämään sen mielenkiinnon ja keskittymisen itsessäsi.


Nostettuani laukan olin ajatellut, että aloittaisimme vastalaukkaharjoituksilla, mutta virtaa oli tähän liikaa, jotta hevonen olisi oikeasti kantanut itsensä vastalaukkakaarteiden läpi ja oikeastaan vain todella loivat kaarteet onnistuivat. Jätin asian siis sikseen ja jatkoin edelleen kontrollin hakemista laukka - käyntisiirtymisillä ja aina tarvittaessa otin kokonaan seis ja pyysin jälleen peruutusta. Vaikka tehtävä olikin Deelle todella haastava, niin se ilahduttavan hyvin malttoi ja ei hermostunut, vaikka vähän mukavuusalueen ulkopuolella kuljettiinkin! Sain sen loppua kohden todella rennoksi koko ylälinjasta ja taas venyttämään pitkälle eteen alas. Plussana vielä päälle se, että tehtiin todella monta jo ihan kelvollista laukannostoa taas käynnistä, kun on tuntunut, että viimeaikoina noissa laukannostoissa ollaan oltu hetken ihan hukassa. Olen todella tyytyväinen hevoseen tämän päivän osalta!


Myös laukka pyöri ihan kivasti, vaikka huomaa kyllä, kun Dee on niin tarkka pohjista, että se aina vähän varoo niitä, jos ne eivät ole niin hyvät ja ei liiku niin pehmeästi mitä normaalisti. Nythän meidän kenttä on näin talvikuntoa ajatellen erinomaisessa kunnossa, mutta kyllähän se pakkanen on pikkaisen kovettanut pohjaa kumirouheesta huolimatta ja se jousto pohjassa on vähän heikkoa. Katsotaan jos tässä joku päivä käytäisiin taas siellä lähimaneesilla sileän treeniä tekemässä, jotta päästään välillä oikeasti hyvillekin pohjille treenaamaan!




Sain tältä päivältä vähän videopätkääkin, joten se tulee vielä myöhemmin, kunhan saan videot ladattua.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Ihana Tino hoidossa :)

Extraratsastusta luvassa lähes päivittäin pitkälle seuraavaan viikkoon, kun sain satunnaisesti aikaisemminkin ratsastamani 9 -vuotiaan ruunan Tinon hoidettavaksi!


Tino on valtavan kokoinen hevonen, ainakin siis minulle, ja sen raviliike on todella ilmavaa ja suurta, joten sen kanssa on tullut aikaisemminkin harjoiteltua silloin tällöin niitä vatsalihasten löytämistä. Ei mikään ihan kevyt työ istua harjoitusravia tämän selässä, mutta onneksi on ihana koulusatula tukena auttamassa :)

Tino on vaativa B -tasoinen, ja kisannut kansallisella tällä tasolla ja hyppää myös kivasti, viimeksi omistajalleen pitämälläni hyppytuokiolla 110cm tehtävät suoriutuivat kivuttomasti, vaikka vannoutunut kouluratsastaja selässä olikin!
Tino on luonteeltaan hellyyttävä suuri kaveri, pääosin rauhallinen eikä hötkyile, vaikka virtaisina päivinä saattaa löytyä loikkavaihdekin - nimimerkillä: monta metriä korkealla hevosen selässä istunut...Tino on minulle tullut tutuksi jo reilun neljän vuoden ajalta, joten ihan vieras tyyppi se ei tosiaan minulle enää ole :)

Ajattelin kirjoittaa pientä "päiväkirjaa" Tinon kanssa työstetyistä hommista tältä ajalta, ja maanantaina kävin -20 asteen pakkasessa vähän hölkkäilemässä maneesissa ja lopuksi kävelemässä metsäpoluilla. Toivottavasti pakkaset vähän helpottaisivat huomenna, niin voisi vähän normaalimmin tehdä hommia.

Seuraavan reilun viikon ajan vatsalihastreeniä tässä muodossa :D 
Kuva viime kesältä.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ekat vuoden Antin treenit ja Deen edistysaskelia


 Nyt on ensimmäiset Antin estetreenitkin saatu suoritettua, ja voin kai hyvillä mielin sanoa, että ollaan hyvää vauhtia ja onnistuneesti treenaamassa kohti kisakautta! Pitää ihan hehkuttaa tähän alkuun, että meidän kenttä on ollut nyt todella hienossa kunnossa kaikenaikaa ja hevosta pystyy pitää liikenteessä normaaliin tapaan - jes! Joku varmasti onkin jo huomannut, etten vieläkään ole kirjoittanut tavoitteitani tälle vuodelle, mutta se johtuu aivan siitä, etten oikeasti vielä uskalla ajatella ja sanoa ääneen mitä mielessä pyörii. Tavoitteethan ovat korkealla, mutta kaikki riippuu siitä nyt miten hevonen alkaa kulkemaan. Selväähän on, että jos se ei selkeästi paranna taas viime syksystä, niin samalla tasolla jatketaan ja siitä tasosta nyt jokatapuksessa taas aloitetaan eli mm. Tampereella voisi tulla kyseeseen sama luokka (nuorten hevosten 110cm) mikä hypättiin myös viime marraskuun lopulla.
Isoin kysymysmerkki on se, että millä kuolaimella me jatketaan. Oikeasti vähän hirvittää, että vaikka nyt olen saanut hevosta aika paljon paremmin kontrolliin sisäkaudella, niin isoilla ulkokentillä pakka saattaa taas levitä käsiin. Lisäksi tietenkin toivoisin, että uskallan rentoutua oikeasti tuonne hevosen selkään enkä vaistonomaisesti kaikenaikaa odota sitä "lähtöä pois avuilta".

Meillä on ollut isojakin ongelmia taas tässä sileän treenissä viime ja toissa viikolla, hevonen ei vain yksinkertaisesti rentoudu ja se kuumenee laukannostoista ihan äärettömän paljon. Olen hirveästi miettinyt kaikkia vaihtoehtoja ja tullut siihen tulokseen, että sitä vaivaa jokin. Uskon, että vaikka kovapäinen hevonen niin tuo onkin, se ei jaksa oikeasti monta ja monta ja monta kertaa uudelleen pistää hanttiin samoissa asioissa. Jonkin aikaa asioita mietittyä aloin taas miettimään, että jotain vatsaperäistä se tuntuu olevan. Hevonen on kyljistään ihan äärettömän herkkä, pohjetta ei välillä saisi käyttää ollenkaan, toisinaan taas se jää välillä pohkeen taakse eikä reagoi.


Ruokinta sillä on niin vatsaystävällistä tällä hetkellä, kuin suinkin vain voi olla. Dee ei joudu tällä hetkellä olemaan kovin pitkiä aikoja ilman korsirehua ja kaikekseltaan se puoli tuntuu olevan kunnossa ja kokoajan olen kehittämässä ja miettimässä miten saadaan ruokintaa lisää balanssiin ja niin, että siinä on oikeasti poweria antaa hevoselle kaikki tarvittava koko kisakauden läpi. Uuden "kivennäis" -valmisteen syötön aloittamisen jälkeen on alkanut lihasta kerääntymään myös enemmän oikeisiin paikkoihin, joka on tuonut pieniä loimiprobleemia jo näin lyhyessä ajassa, kun yhtäkkiä ne ovatkin vähän nafteja sille edestä. Toivon tuon valmisteen myötä myös kavioiden kuntoon muutosta, sillä kaikki tällainen kavio/karvanvaihtumisongelmat jne. kertovat puutostiloista, mitä helposti tällaisella vatsaherkällä hevosella saattaa olla, kun tuntuu ettei mitään liian teollisin keinoin valmistettuja rehuja voi tai uskalla syöttää.


Vatsahaavaa en epäile, koska hevonen on muuten hyvinkin pirteän oloinen, satulointia se ei vastustele ja se on kauhean iloinen ollut nyt pitkän aikaa taas. Minulle on tärkeää se, että hevonen vaikuttaa pirteältä, iloiselta ja siltä, että se nauttii ihmisen seurasta ja tykkää "seurustella". Tällaiset seikat ovat oikeasti tärkeitä, ja niitä kannattaa seurailla aina hevosen kanssa treenatessa, että miten niiden olotilat muuttuvat ja millaisella mielellä ne lähtevät tekemään hommia - itse seurailen kaikenaikaa Deen käyttäytymistä, analysoin mielessäni, joskus mietin, että mieten liikaa, kunnes saankin taas todeta olleeni oikeassa siinä mitä alunperin epäilin. Ajan mittaa olen alkanut oikeasti louttaamaan siihen omaan vaistoon ja silmään huomata asioita hyvinkin herkästi. Ja kokoajan opin lisää ja reagoimaan nopeammin asioihin oikein.
Tietenkin hieromalla saan hevosesta todella paljon informaatiota, ja koska olen nyt hevosen hieronut pari kertaa eikä sieltä ole löytynyt varsinaisesti mitään lihasjumeja sen enempää, mikä olisi todella epänormaalia, niin olen kaikenlaiset "jumit" tavallaan jättänyt pois laskuista, vaikka toki Deen lihaksiston tilannetta pyrinkin seuraamaan viikottain kaikenaikaa.

Lähdin miettimään, mitä on ollut nyt tässä viimeaikoina erikoista, tai mitä minun kannattaisi huomioida ja jäin miettimään sitä, kun olen nähnyt Deen monesti tarhassa "tonkivan" maasta kaikenlaista. Se ei millään tavalla syömällä syö maata, ja päiväheiniään tarhassa syödessään se jättää aina ne viimeiset hiekkaan osuneet heinänkorret syömättä. Mutta nyt kun on ollut pitkään todella kosteaa ja märkää plussakelien takia, ja talviolosuhteet ovat olleet aika poikkeukselliset. Mielestäni Deen "huonompi" tilanne ratsastaessa kuumumisen osalta on taas kehkeytynyt tässä pikkuhiljaa alkutalvesta eteenpäin. Päätin aloittaa psylliumkuurin, ja nyt Dee on syönyt 40 grammaa psylliumia liotettuna kahteen litraan vettä viime maanantaista lähtien.


Ratsastin ensimmäisen kerran hevosen kunnolla sileällä sitten Nevalan valmennuksien torstaina, jolloin se oli todella todella omituinen! Se oli todella herkkä ja kontrollissa kaikenaikaa, kuunteli pienempiä pidätteitä kuin pitkiin aikoihin jos koskaan. Mutta se ei olisi halunnut ravata ollenkaan rennosti. Se tarjosi sellaisia kirahvinkaulamoodia, taivuttaminen ja matalampaa pidempää kaulaan hakeminen oli täysin mahdotonta alkuun. Laukassa sen sijaan hevonen tuntui rauhalliselta, jopa todella epätodellisen rauhalliselta. Tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että "hei, täällähän voi ihan oikeasti kunnolla pidentää ja lyhentää askelta!", ja nimenomaan ilman, että hevonen siitä kuumuu.
Loppuraveissa hevonen yllättäen rentoutui täysin ja melkein nenä maata viistäen rennosti ravasi pitkällä kaulalla selkä ylhäällä. Kiitin hevosta paljon ja lopetin siihen. Tästä ratsastuskerrasta säästyttiin ihan 20 minuutin työnteolla plus alku- ja loppukäynnit, kun viimeaikoina monesti on tuntunut siltä, että vaikka hinkaa yli tuntiakin kentällä, niin hevonen ei vaan tule paremmaksi. Se, jos mikä on TODELLA turhauttavaa!


Perjantaina ajettiin maneesille Antin treeneihin. Hevonen oli paljon parempi alkujaan, mitä edeltävänä päivänä aloittaessa, mutta edellään vähän vaikeasti halusi rentoutua ravissa. Laukassa sen sijaan sain jo heti alkulaukkojen aikana hevosen kaulaa todella paljon enemmän auki, mitä normaalisti tuossa vaiheessa olen ikinä saanut. Dee kun yleensä on aina niiden alkuverryttelyjen aikana kireä kuin viulunkieli ja viimeistään laukoissa lyhenee liikaa edestä ja nousee ylös, eikä haluaisi rentoutua vaan painaa pelkästään kädelle sekä juoksee pois alta. Nyt se oli höyhenen kevyt kädelle. Ajoittain vielä saattoi "nyppäistä" ohjista, mitä se on jo pitkän aikaa tehnyt, mutta pääsääntöisesti hevonen oli todella levollisen oloinen. Meille joskus vaikeasti kontroloitava askellaji - laukka - oli yllättäen se kaikista helpoin. Tuntui kyllä omituiselta! Sen sijaan ravissa hevonen oli taas, kuin hirvi. Ajattelin, että olkoon nyt, ja katsotaan mihin se siitä etenee. Tärkeintä oli, että laukka tuntui toimivan. Anttikin kehui hirveästi sitä, että kuinka rennolta se näyttää nyt laukassa.
Tulevalla videolla näkee hyvin mitä tarkoitan näiden ravin ja laukan kanssa.

Lähdettiin tekemään alkuun soikealla ympyrällä vasemmassa kierroksessa pikku kavalettiapystyä ja pikkuokseria. Tarkoituksena saada vaan askeleet osumaan, hevonen rentoutumaan sekä rytmi löytymään. Alkuun jännitin taas automaattisesti kropallani liikaa, mutta kun hevonen tuntui olevan enemmän kuin hyvin kuulolla, uskalsin jo vähän ratsastaa enemmän jalalla kohti tuntumaa sekä myötäämään edestä! Kuulostaa varmasti jonkun korvaan hölmölle, mutta tämän hevosen kanssa se ei todellakaan ole ollut itsestään selvyys koskaan! Kun asia toimi hyvin vasempaan, annettiin hevosen hetki huokaista, ja sen jälkeen sama homma oikeaan. Kaikki sujui ihan yhtä hyvin kumpaankin suuntaan. En huomannut mitään eroa nyt oikean tai vasemman laukan kanssa, kun normaalisti oikea laukka on ollut vielä se vähän vaikeampi suunta saada hevonen kontrolliin ja kuulolle.

Sitten lähdettiin jatkamaan kavalettiradan pieniä osia pala palalta. Oli paljon tiukkaa kääntämistä ja tehtävää tuli nenän eteen erittäin nopealla tahdilla. Alkuun oikeasti hirvitti, en ollut lainkaan varma siitä, että me tai Dee pystytään selviytymään niin teknisistä jutuista alkuunkaan edes ookoosti! Kaikki kuitenkin lähti rullaamaan aika kivasti. Pientä kiihtymistä jossain väleissä, mutta hevonen tuli jopa aika pienillä avuilla hyvin takas ja jouduinkin olemaan jatkossa tarkempi, etten ihan niin voimakkailla pidätteillä hevosta ota takaisin, kun reaktiot olivat niin isot. Jopa pitkällä lähestymisellä yhdelle kavaletille tultiin aina joka kerta aivan nappiin, vaikka yleensä juuri tällaiset pitkät lähestymiset ovat ne kohdat, milloin hevonen saattaa lähteävalumaan pitkäksi ja ryysäämään esteelle omin päin. Olin tyytyväinen Deehen, ja samalla jotenkin hämilläni! :) Ravi ei edelleenkään väleissä ollut normaalia, mutta laukat nousi todella maltillisesti ja pystyin hyvin myötäämään heti noston jälkeen kädellä ilman, että hevonen lähtee mihinkään.

Pienesti sykettä lähti nostamaan, kun Antti totesi, että ei osaa sanoa taipuisiko Dee kavaletti sarjalle tiukalla lähestymisellä vastakkaisesta suunnasta ja sarjalta ulos taas vastakkaiseen suuntaan. Antti kuitenkin halusi, että yritetään ja voin kertoa, että olin niin epäluuloinen tuon onnistumisesta. Olin varma, että jos ei muuta, niin ohi mennään niin, että heilahtaa. Niinpä ensimmäisellä kerralla tein hyvinkin amatööremäisen hölmön virheen, että lähdin sarjan b -osalla vetäen ohjasta kääntämään vasemmalle, kun jännitti niin paljon, että kääntyykö se ratsu vai ei... oikeasti hävetti... ja hävettää. No Dee taipui sarjalle yllättävän kivasti ja jo muutaman toiston jälkeen tehtävä alkoi tuntua jopa aika helpolta ja tuntui aivan siltä, kun Deekin tykkäisi tällaisesta "kikkailusta" todella paljon! Se tuntui innostuvan sillä tavalla positiivisesti, että se ei kuitenkaan yhtään lähtenyt kuumenemaan sen enempää, mitä nyt vähän pikkuisia loikkia, mutta ei lähtenyt painamaan kädelle - e-rit-täin positiviista!


Loppuun sitten tehtiin näistä kaikista palasista yhtenäinen rata, ja voin sanoa, että se fiilis, kun tehtävää tulee toisen perään ja ei haittaa vaikka tulee virheitäkin, kun hevonen vain pysyy silti kuulolla ja homma vaan rullaa! Dee oli niin niin keskittynyt ja tuntui kuuntelevan aivan jokaista elettä! Tuntuu oikeasti niin mahtavalta!
Nyt näin jälkikäteen videolta katsottuna saisin vieläkin itse vähän rentouttaa kroppaani ja ratsastaa pienemmillä avuilla, kun kerran hevonen on niin hyvin kuulolla, mutta kaikekseltaan olen todella tyytyväinen. Me suoritettiin sellaisia tehtäviä todella hyvin, mitä en olisi ihan heti viime viikolla meidän todellakaan pystynyt kuvittelemaan selvittävän - edes välttävästi!

Pahoittelut, video on todella hämärä, kun oli jotenkin niin pimeätä. Mutta toivottavasti tuota jaksaa silti katsoa :)


 Sitten päästäänkin lauantaihin, josta olikin aika ihania kuvia, kun T tuli mukaan jäätyilemään kolmen hevosen ratsastuksen ajaksi -16 asteen pakkaseen :D Mutta ilma oli mitä mahtavin, ja sattin tosiaan kauniilla maisemalla ja hyvällä valolla kuvia. Aapan ja kolmannen hevosen "Sunnyn" jutuista voin vielä myöhemmin vähän availla, mutta näin palatakseni Deehen haluan hehkuttaa kuinka rennolta ja tyytyväiseltä hevonen tänään tuntui! Ravissa pientä hakemista edelleen, mutta kyllä se siihen rentoutui ihan muutaman minuutin jälkeen. Sain ratsastettua hevosen todella hyvin rennoksi, kaulaa alas ja selkää ylös (tosin nyt kun katselin kuvia, niin saisin antaa hevoselle vielä kymmenen senttiä lisää tilaa ohjista, mutta tää on niin tätä, täytyy kiinnittää tähän huomiota taas ensi kerralla ratsastaessa...).











Täytyy sanoa, että nyt tuntuu hyvältä! Jotain on saatu aikaiseksi, ja uskon, että osuin varmaan jollain tavalla oikeaan, että hiekkaa Deen vatsaan on nyt näin lauhan syksyn ja talven aikana kerääntynyt. Hiekkavatsahevoset eivät ole lainkaan mitenkään outo juttu ollut tässä, kun olen kuunnellut muidenkin hevosihmisten puheita. Jatkan kuuria nyt vielä toisen viikon perään. Siitä ei ole ainakaan mitään haittaa, kun aika pienellä ja maltillisella annostuksella olen sitä antanut.

Nyt vaan toivon, että tämä tästä jatkuu nousujohteisena oikeaan suuntaan. Ainakin nyt tuntuu siltä, että tiedän mihin keskityn, miltä hevosen tulee tuntua ja mitä treenataan. Tänään sunnuntaina tehdään Deen kanssa jo jotain vähän leppoisampaa. Joko käydään maastossa kävelyllä/hölkällä tai hölkkäillään ilman satulaa kentällä. Maanantaina hieron sen heti aamusta ja käyn vähän maasta sen kanssa kävelemässä ja tiistaina jatketaan työskentelyä hakien pitkää rentoa muotoa. :)



Hyviä aurinkoisia talvipäiviä kaikille! :)

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017