perjantai 30. toukokuuta 2014

Jumping Ypäjä 2014

Olen venytellyt tämän postauksen julkaisua pari päivää, kun ollaan ihmetelty ekan päivän videon kohtaloa, joka otettiin sellaisella paremmalla kameralla (samalla, millä otettiin Korpikylän videot). Kamera nimittäin herjaa jotain, ja pyytää alustamaan muistikortin eikä näytä muistikortin sisältöä, vaikka video vielä Ypäjällä näkyi. Tosin en itse ole koko videota nähnyt kertaakaan, joten hyvin paljon muistin varassa nyt mennään.

Juuri saavuttu Ypäjälle perjantai-iltana




Jokatapauksessa oli ihan huippu kiva reissu! Ja ensimmäinen kunnollinen kisaviikonloppu meille yöpymisineen kaikkineen. Kunnon helteiset kesäkelit hemmotteli tällaista kesäfania ihan täysillä, joten ylipäätään suoritusten lisäksi kisapaikalla ja omalla "leirialueella" oli kivaa nautiskella ja seurailla vilskettä. Myös Dee viihtyi Ypäjän tallissa ja se viime viikkon huonosti syötyjen päivien jälkeen rupesi suorastaan ahmimaan ruokaa - eli heinä maistui, ja se myös joi todella hyvin. Naurettiinkin kavereitten kanssa, että toisilla on näin päin, että hevonen alkaa lihoamaan kisareissuilla :D Se myös tuntui nauttivan kisahälinästä ja heinän napostelun ohella seurasi tarkkaavaisena muiden hevosten kuntoonlaittoa ja meininkiä, sekä vaikutti äärimmäisen rennolta - hyvä niin! Selkeästi huomaa, että Deelle todellakin on parempi vaihtoehto yöpyä monen päivän kisareissuilla kisapaikalla, kuin että kuljetettaisiin sitä edes takas kodin ja kisapaikan välillä. Dee ei tykkää oikein trailerissa matkustaa, se tahtoo oman heppa-auton... ;D

Lauantai -aamu koitti. Meillä oli matkassa groomimme ja tallimestarimme Tiian kautta asuntoauto, jossa yövyimme - oli tosi luksusta ja mukavaa! :) Kävin kuuden aikaa aamusta hilppasemassa autolla Deen tallille antamaan sille aamuheinät ja hakkeensa ja palasin siitä sitten itse aamupalalle takaisin leiriin ja pienen kisajännityksen valtaamana vaihtelemaan vaatteita. Siitä sitten parin tunnin päästä takaisin tallille laittaa heppaa kuntoon, sillä 6 -vuotiaiden hevosten Racing Trophy -luokka alkaisi klo: 09:00. Huomasin kävellessäni Deen selästä kisapaikalle, että se erittäin sille epänormaaliin tapaan pelkäsi jokaista risua ja kiveä matkan aikana, joten taisi pientä heppaa vähän ihmetyttää tällainen epänormaali järjestys kisapäivänä. Normaalistihan me tullaan paikalle trailerilla, laitetaan heppa kuntoon ja mennään verkkaamaan - ja siinä se tietää jo, miten homma menee, mutta tämä oli sille uusi kokemus ja Ypäjä iso paikka ja paljon lähtöjä, joten nuorelle hevoselle uusi kokemus saattaa olla aina jännittävä.


Juhlakentän kupeeseen päästyämme Tiia ja Timo piti huolen Deestä verkkaa odotellessa, kun itse seurailin 7 -vuotiaden ratoja ja yritin pitää hermot kasassa. Se mikä oli helpottavaa, niin jopa 130cm esteet näyttivät omaan silmään pieniltä, Korpikylässä radat olivat massiivisempia. Mutta päivän rata itsessään oli kyllä vähän omituinen nuorten hevosten radaksi - paljon tiukkoja käännöksiä, ja tiukan kaarteen jälkeen monta kertaa lyhyellä lähestymiselle (ja nuorelle hevoselle vähän yllätyksenä) joku vaikeampi tehtävä - kuten okseri-pyst -sarja. Eli sujuvuudesta ei tietoakaan, onneksi ollaan Deen kanssa tehty paljon teknisesti haastavampiakin tehtäviä treeneissä, mutta onhan se eriasia suorittaa tehtäviä kotona n.80-100cm tasolla, kuin kisatilanteessa 120+cm, tasolla).

Verkassa Dee tuntui hermostuneelta, mutta en noteerannut siinä alkuun mitään erikoista. Ensimmäisen kerran tajusin hevosen olevan tänään todella epävarmalla tuulella, kun ekan kerran lähestyin verkassa verkkapystyä, joka olli ehkä max. 80cm korkuinen, ja Dee stoppasi jo monta metriä ennen pystyä tuijottaen kauhuissaan sitä :D Otin uuden lähestymisen ja lähdin enemmän kannustamaan ja tukemaan sitä lähestymisessä ja sitten ne hypyt saatiinkin kaikki suoritettua. Tosin todella monelle verkkahypylle huomasin lähestyttäessä Deen alkavan ihan viime metreillä jarruttamaan, eli se ei kyllä imenyt normaaliin tapaan esteille yhtään ja jouduin alkuperäisen ponnistuspaikan muuttamaan viimehetkellä uudelleen, kun askeleet muuttuivat niin radigaalisti. Pari hyvääkin hyppyä isommalle okserille kuitenkin saatiin ja olin ihan ok mielin lähdössä radalle - ajatuksena näillä mennään mitä ollaan saatu.

© Aada Lätti

© Aada Lätti

Rata menikin sitten aika samoissa meiningeissä. Ekaa estettä lukuunottamatta Dee kyttäsi jokaista estettä ja sain tosi paljon kannustaa sitä lähtemään hyppyihin. Muutenkin tuntui, että se oli aavistuksen pohkeen takana ja oli vähän hankalaa ratsastaa sitä, kun hevonen ei ollut yhtään sellainen, mitä se yleensä on ollut ratsastaa. Ei yhtään niin sujuvaa, kuin Korpikylässä, mutta valmentajamme Antin sanojen mukaan ei huonoakaan tekemistä ja omaan ratsastukseen sain olla tyytyväinen, koska jeesasin hevosta joka hypyssä niin paljon spookailusta huolimatta. Se ainut este, eli radan ensimmäinen este, okseri ylitettiin todella rennosti ja kivasti, mutta se sitten olikin se ainut este josta otettiin myös puomi matkaan :D että taidettiin sekin tulla vähän liian rennosti... Tuloksena tältä radalta 4 vp tuosta yhdestä puomista, kun arvosteluna oli A.1.0. Tuloksena ok, mutta rataan ja hevoseen en ollut tästä spookailusta johtuen niin tyytyväinen, vaikka iloinen kuitenkin, että se rohkaistui jännityksestä huolimatta suorittamaan radan alusta loppuun. Tästä radasta ei siis ole toistaiseksi videota julkaistavana, mutta jos jossain vaiheessa sen saan, voin lisäillä vielä jälkikäteen.

(Olen saanut kisarissulta paljon hyppykuvia, kiitos miljoonasti kaikille kuvanneille - me happy! :))

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Aada Lätti

Tässä radan eka este, okseri jolta otettiin puomi mukaan. © Emmi Iivonen

© Emmi Iivonen

© Emmi Iivonen

Noh, eikun ajatuksena "huomenna uusi päivä ja uudet kujeet". Illalla ratsastin Deen vielä toisen kerran ja tein laukassa paljon siirtymisiä, jossa siis lähetin sen kunnolla eteen ja otin takaisin kiinni, ja taas eteen sekä takaisin kiinni. Dee tuntuikin loppua kohden ihan jo super kivalta ja se oli kuulolla. Ihan kauhean pitkään en viitsinyt sitä rasittaa, että paukkuja riittää seuraavaan aamuun. Päivät ovat olleet kuitenkin todella kuumia, melkein 30 astetta lämmintä, joten siinä jo itsessään on hevosella jaksamista! Seuraavat kuvat ovatkin siis tältä iltaratsastukselta.






Reenin jälkeen kukat naamaan :)


Nautittiin myös vielä ilta-auringosta ja kisoista, mm. hurrattiin, kun meidän koutsi voitti avoimen 130cm luokan liian helpon näköisesti :D



Seuraavana aamuna aikalailla samanlainen ohjelma, kuin edeltävänäkin ja ei aikaakaan, kun olin jo tutustumassa päivän rataan. Rata oli tänään ehdottomasti loogisempi ja mukavemman oloinen. Ainoastaan perusradalla sarja, joka oli myös perusradan vika este, oli haastavassa paikassa - suhteutetun välin ison okserin jälkeen 90 asteen kulmassa aika lyhyellä valmistelulla ja taas haastava okseri - pysty yhdistelmä yhden laukka-askeleen välillä. Ajattelin kuitenkin, että isolla kentällä minulla on tästä huolimatta hyvin paljon normaalia enemmän aikaa valmistella hevonen tulevaan sarjaan, kuin mitä esimerkiksi meillä on ollut koko talven "ahtaassa" maneesissa treenatessa, joten en ottanut tätä ongelmaksi.


Seuratessa 7 -vuotiaita hevosia, joilla siis oli tämä sama rata, huomasin, että sarjalla on ongelmia heilläkin, mutta toisaalta osa selvitti sen helpon näköisesti, joten päätin olla ajattelematta asiaa liikaa ja meneväni sillä ajatuksella, että ratsastan laukkaa nyt jalasta paljon enemmän eteenpäin esteiden välillä, mitä edeltävänä päivänä tein ja yritin verkassakin löytää hyvän tuntuman. Verkassa jostain syystä Dee kuitenkin otti tuona päivänä normaalia poikkeavasti todella kuumaa muista hevosista, se oli jotenkin todella ahdistunut ja jossain vaiheessa sillä meni ihan kuppi nurin ja rupesi vain peruuttamaan ja potkimaan taaksepäin... siinä yritin pysyä itse rauhallisena vaikka verkkavalvoja ottikin asiakseen alkaa karjumaan ja huutamaan meille jostain syystä... huh, oli kyllä hermojen pitävyys oikeasti koeuksella. Hypyt onneksi sujuivat paremmin kuin edeltävänä päivänä, vaikka vieläkään en löytänyt jotenkaan samanalaista normaalia tuntumaa ja eräs ystävällinen mieshenkilö verkan aidalla auttoi minua saamaan hevosen takaisin ajattelemaan eteenpäin heittämällä takaa päin hiekkaa - että voi hemmetin hevonen :D Siitä sitten vaan radalle.

© Aada Lätti

© Aada Lätti

© Hanna Heinonen

© Hanna Heinonen

© Hanna Heinonen

Dee tuntui huokaisevan helpotuksesta, kun se pääsi verkka-alueelta pois ja ravailtiin siinä suhteellisen rennosti kierrellen eri esteitä edeltävän ratsukon suorittaessa rataa. Normaalisti olen aina näyttänyt hevoselle sarjan, mutta mitä ihmettä nyt tein... no ravailin vain ohi ja olin unohtanut koko sarjan, huoh... Pian tuli meidän vuoro  ja homma lähti kivasti käyntiin, vaikka taas ekalle tuli vähän laiska hyppy ja puomi kolahti, mutta pysyi tällä kertaa kannattimillaan. Toisena esteenä oli normi kokoinen okseri, jolle tultiin pohjaan, kun unohdin ratsastaa sillä suunnitelmalla minkä olin alunperin päättänyt. Okserilta suora linja pystylle meni jo sujuvammin ja sitten pitkällä lähestymisellä isompi okseri, joka sekin meni ihan kivasti. Mietin jo tuossa vaiheessa, että nyt sujuu jo huomattavan paljon paremmin kuin eilen. Päästiin 25m suhteutetulla pysty - okseri suoralle linjalle, jossa pystylle tunsin Deen taas ekan kerran vähän jännittyvän, mutta kuitenkin hyppäävän vielä skarpisti siitä mihin toin sen, ja päätin pystyn jälkeen laittaa jalkaa vielä vähän lisää kiinni kohti okseria, jotta sama rytmi säilyy. Tälle okserille tuli kuitenkin eilisen päivän kaltainen epäröinti ja ei tultu haluttuun paikkaan, mutta isolla hypyllä vielä yli. Okserin jälkeen yritin skarpata ja vähän rohkaista hevosta kääntäen vasemmalle ja yrittäen suoristaa huolellisesti ennen sarjaa. Kaikki tuntui menevän ihan hyvin viime metrill asti, josta olin itse lähtemässä hyppyyn, kun Dee teki hetken epäröinnin, ei lähtenytkään mukanani, mutta lähti sitten kuitenkin, mutta ponnaten pelkästään ylöspäin ja suoraan takapuomin päälle. Otin siinä heti alas laskeuduttuamme hevosen kiinni, jotta se ei rymistä b -osaakin. Koin rymistelyä tärkeämmäksi tuolla hetkellä ottaa sarjalle lähestyminen kokonaan uudelleen. Kun okseri oli kasattu uudelleen, otin uuden lähestymisen. Tunsin, että Deen itseluottamus oli nyt kokenut pienen kolauksen ja se oli todella epävarma. Maiskutin ja kannustin sitä paljon koko sarjan läpi ja jotenkin me se suoritettiin, kehuin hevosta paljon, jotta sille ei jäisi paha mieli. Olin ihan tyytyväinen kuitenkin rataan, vaikka sarjalle kävikin näin. Koko touhu oli huomattavaa parannusta edelliseltä päivältä ja vaikka edellisen päivän rata oli vähän turhankin yllätyksellinen nuorille hevosille, niin Dee ei tuntunut siitä ottaneen nokkiinsa ja lähti rohkeammin toisena päivänä liikkeelle. Tuloksena siis toisen päivän radasta 8vp ensimmäisestä vaiheesta.

© Hanna Heinonen

© Aada Lätti 

© Aada Lätti 

© Aada Lätti 

Taputuksen hepalle hienon tsemppauksen jälkeen © Hanna Heinonen




Eli sellainen reissu tällä kertaa. Ei mitenkään voi sanoa, että olisin pettynyt, mutta kyllähän Kervan ja Korpikylän kisat antoivat suhteettomankin suuret odotukset myös Ypäjälle. Kuitenkin pitää muistaa, että tällä tasolla olemme vielä aika alkutekijöissä, joten pitää antaa aikaa ja armoa. Ypäjä ei myöskään suurella kisa-alueellaan ole mikään helppo paikka kokemattomalle nuorelle, joka ei ole koskaan kokonaista viikonloppua kisoissa yöpyen viettänyt. Kaikki tämä on meille vain hyvää kokemusta jatkoon.



Jatkoksi päätinkin ottaa Kirkkonummella parin viikon päästä 12.pvä alle metrin ja 110cm radat, jotta Dee pääsee tekemään tähän väliin jotain helpompaa ja se saa ehkä kolahtaneen itseluottamuksensa takaisin ennalleen. Seuraavat Racing -startit ovat kuitenkin vasta kesäkuun lopulla Salossa, joten sinne on aikaa treenata. Ennen Kirkkonummen startteja on kuitenkin myös luvassa ylihuominen Hippolan esteklinikka, sekä seuraavalla viikolla otetaan Antin silmien alla taas normi treeniä - puhuttiin vähän, että tehdään erilaisten sarjojen kanssa nyt tähän väiin töitä.

Vaikkei Ypäjällä ihan odotettua tulosta tehtykään, niin reissu oli tosi kiva ja odotan innolla seuraavia kisaviikonloppuja! Kiitos Team Eurohorsesille hyvin toimivien kisojen järjestämisestä!

tiistai 27. toukokuuta 2014

ARVONTA Hippolan esteklinikalle!

Nyt pääsen minäkin arpomaan lippuarvonnan tulevan sunnuntain Hippolan esteklinikalle! Säännöt ovat mukavan helpot, joten jos ensi sunnnuntaille ei ole sen kummempia suunnitelmia, niin tässä oiva vaihtoehto viettämään intensiivinen ja mielenkiintoinen nelituntinen (klo:11-15) esteklinikan parissa Peikin ratsastuskoulussa Kauniaisissa :) Edellisessä postauksessa kerroinkin jo esteklinikan sisältöä enemmän, joten kannattaa sieltä käydä lukaisemassa tai sitten kurkkia lisäinfoa esimerkiksi Hippolan facebook -sivuilta.


Nyt arvotaan sitten yksi kappale yhden hengen lippupaketti ja yksi kappale kahden hengen lippupaketti. Arvontaan osallistutaan kommentoimalla kommenttipoksiin:
  • oma nimi ja sähköpostiosoite
  • kenen bloggaajan / hevosen näkemistä odotat kaikkein eniten ja miksi?
  • lisäksi tykkää Hippolan facebook  ja/tai instagram sivuista.
Arvonta lähtee käyntiin nyt heti ja osallistumisaikaa on huomiseen iltaan, eli keskiviikkoon 28.05. asti, jolloin arvonta päättyy klo: 21:00! Arvonnan voittajille ilmoitetaan sähköpostitse!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Myös minä ja Dee nähdään Hippolan klinikassa

Viikon päästä sunnuntaina Peikin ratsastuskoululla Kauniaisissa nähdään Hippolan historian ensimmäinen esteklinikka, jossa myös minä ja Dee hyppäämme nuorten hevosten ryhmässä Johanna Mikkolan silmien alla!


Kuvat viikonlopun kivalta Ypäjän reissulta, josta tulee juttua myöhemmin! :)

KLINIKKA INFO

Klinikassamme demonstroidaan sellaisia arjen tärkeimpiä esteratsastuksen avaimia, joilla työskentelystä saadaan mahdollisimman tehokasta ja laadukasta – jokaisen omalla tasolla.
Klinikan vetävät kansallisen tason esteratsastajat Johanna "Johku" Mikkola sekä Antti Jurvanen.

Klinikassa nähdään neljä eritasoista ryhmää. Ryhmät koostuvat alue- ja kansallisen tason ratsukoista. Ryhmissä nähdään myös useita Hippolan bloggaajia, mm. Tiia, Aada ja Senni.

Klinikka järjestetään Peikin ratsastuskoululla Kauniaisissa (Jondalinkuja 1-3) sunnuntaina 1.6. klo 11–15. Alueella on erittäin rajallisesti parkkitilaa, joten suosittelemme saapumista paikalle julkisin kulkuvälinein (junat s,u,l,e sekä mm. bussit 109,51,15,18).

Klinikassa on väliaika, jonka ajan hyvinvarustettu buffa on auki.

Klinikka on avoin kaikille ja lippuja voi ostaa Erika Hanhisuannolta osoitteesta erika.hanhisuanto@hippola.net. Ilmoita viestissä haluamasi lippumäärä. Jos ostat useampia lippuja, ilmoitathan kaikkien tapahtumaan tulevien nimet viestissä. Yhden lipun hinta on 17 €. Maksu suoritetaan pankkitilille, jonka numeron saa lippujen tilauksen yhteydessä.


HUOM! Vielä ehtii tilaamaan liput tämän sunnuntain puolella tarjoushintaan eli 3 lippua hintaan 35€, joka kannattaa hyödyntää mikäli kaveriporukan kanssa on tulossa paikalle! :)


Minä ja Dee hypätään kolmannes ryhmässä, jossa on edustettuna nuoret hevoset. Meidän lisäksi muut ratsukot ovat Cia ja 5 -vuotias pv-ruuna Esko, sekä Kaisa 7 -vuotiaalla ruunallaan Parsalla, eli varmasti aika mielenkiintoista oppia ja neuvoja luvassa eri ikäluokkien (5-, 6- ja 7 -vuotiaiden) nuorien hevosten treenaamiseen ja estetehtäviin!

Nähdään Hippolan Tekniikasta ratalaukkaan -esteklinikassa sunnuntaina 1.6! :)

torstai 22. toukokuuta 2014

Sekalaisia kesäkuulumisia

Viikon tauko bloggailusta teki ihan hyvää. En kyllä mitenkään tietoisesti ole ollut kirjoittamatta, vaan nyt on ollut niin paljon kaikkea, ettei ole jaksanut tai kerennyt samalla tavlla pyöriä koneella ja antaa aikaa blogille. Nyt on sitten luvassa vähän päivitystä kuulumisien muodossa, enemmän kuvia kuin tekstiä mutta kuitenkin :)

 Kuvituksena toimii pääasiassa tänään otetut kuvat Iita -tamman kotoa, kun kävin ratsastamassa pari ponia. Tässä Deen tuorein söpö pikkuveikka "Pommi" nauttimassa jo kesälaitumista :)


Deetä olen tämän viikon valmistellut tulevaa Ypäjän kisaviikonloppua varten ja se on ollut ihan super hyvä ratsastaa nyt kokoajan! Ainoa mikä vähän mieltä alentaa, niin se on Korpikylän kisojen jälkeen taas kuivahtanut olemukseltaan, joten olen sitä yrittänyt syötellä tuoreella vihreällä ja muuta ylimääräistä, ettei nyt ihan vedä itseään taas laihempaan kuntoon.  Tänään vasta aloitin Ekygardin syötön, vaikka mun piti aloittaa se jo ennen ekoja kisastartteja - huoh... Noh pääasia on, että hevonen tuntuu hyvältä ja on hirmuisen hyvän tuulinen kaikenaikaa, ehkä tämä tästä. Tuntuu, että meidän tallin heinäkään ei ole kauhean hyvää, niin sellaista on tuskallista paikkailla - meillä menee jo ylimääräiseen ruokintaan kuukaudessa nyt n. 200€, ja nyt tuon Ekygardin syötön aloitettua vielä enemmän - huh.



Mutta treenit ovat siis menneet hyvin, viime lauantaina oli koulutreenit, ja Dee oli jo paljon parempi kuin edeltävänä kertana, jolloin sillä oli vähän selkä jumissa. Nyt se oli paljon paremmin taipuisa molempiin suuntiin ja liikkui ihan kivasti. Ainoastaan nyt täytyy taas vaan keskittyä entistä enemmän siihen, että ratsastan hevosta vielä enemmän jalalla. Deen kanssa se on välillä hankalaa, kun se liikkuu niin paljon itsellään eteenpäin, että monesti sitä huomaamatta ajautuu siihen, että jalka on irti ja vaikka hevonen sinällään liikkuu kyllä reippaasti eteenpäin - se ei kuitenkaan ole pohkeen edessä.

Samaa teemaa jatkettiin Antin viimeistelytreeneissä eilen. Tehtiin sellaista helppoa ja mukavaa "hyvänmielen" -rataa ja keskityttiin siihen, että tuon hevosta rohkeammin jalalla esteelle. Dee oli jo tiistaina tuntunut itsenäisessä sileäntyöskentelyssä hirmuisen voimakkaalta takaosastaan ja nyt treeneissä hypyissä sen huomasi todella! Pari kertaa meinasi olla kuski tippumassa kesken matkan alas, kun herra päätti pikku metrin radalla varmuuden vuoksi käydä puoli metriä ylempänä... Päätettiin, ettei nosteta metristä isommaksi, kun se ylihyppäs noitakin jo niin paljon. Pääasiahan nyt tässä vaiheessa enää on, että säilytetään itsevarmuus ja sujuvuus, ja että tekeminen on helppoa ja mukavaa.

Alla pari pätkää hypyistä videolla, ensimmäisessä tultiin yksittäinen linja kertaalleen ja toisessa videossa näkyy sitten rata kokonaisuudessa jota menimme.




Muuten viikon sisään on mahtunut Kertun kanssa lyhyttä estetreeniä kotikentällä. Kertulla oli menossa sellainen hulivili -päivä, että keskittyminen oli ihan hukassa ja moni lähestyminenkin meni ihan pieleen, kun oli täysi työ saada hevosen ajatukset lähestyvään esteeseen ja sitten vielä sen jälkeen odottamaan sitä, eikä rynniä ihan mistä sattuu. Ei ollut mikään onnistunein kerta Kertun kanssa, aikaisemmin sen kanssa onkin ollut mukavaa ja helppoa kaikki, mutta niin se on kun kuntoa tulee lisää ja omia mielipiteitä sen myötä, niin täytyy sitä vähän testata. Kaikekseltaan Kerttu kuitenkin on äärettömän leppoisa ja helpon oloinen nuori, ja pieni pilke silmäkulmassa ei ainakaan minun mielestäni hevosessa ole koskaan paha asia ;)

Kertun ja Deen ohella on ollut taas kiva ratsastaa paljon muitakin hevosia ja poneja, viime viikolla ja tänään mm. welsh mounti Mimmillä ja tänään samalla reissulla kävin vielä 3 -vuotiaan Risto ponin kanssa ottamassa kaikki askellajit läpi. Pikkaisen oli Ristolla tällä kertaa tammat enemmän mielessä, kuin keskittyminen töihin, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi sielläkin ohjaustehosteet toimimaan paremmin ja ylipäätään liikkuminen eteenpäin ratsastajan haluamaan suuntaan alkoi onnistumaan. Deen kanssa opin sen, että orien kanssa pitää tällaiset asiat aika nopeasti pistää ratsutuksen alkuvaihdeiden jälkeen selväksi, sillä myöhemmässä vaiheessa voi tulla vaikeuksia esimerkiksi verryttelyissä ja muualla yleisillä paikoilla vieraiden hevosten seassa, jos ne ovat saaneet kotona seilailla pikkaisen oman mielen mukaan ja muutenkin, että sillon kun tehdään töitä niin keskitytään täysillä siihen.

Mimmi viime viikolla

Ja Mimmi tänään :)



Risto





Loppuun pitää vielä laitella lisää kuvia mm. tuosta Risto -ponin ja Iita -tamman viime vuoden rakkauden tuloksesta eli tämän keväisestä vauvasta ratsuponi-ori "Pommista". Aika vekara täytyy sanoa, kokoajan kiusaamassa muita :D Ja kesäisistä kuvista puheenollen, aika ihanaa, että nämä kunnolliset kesäkelit myös ovat viimein saapuneet! Kesä on vaan niin vuoden parasta aikaa!

Olen ihan satavarma, että mulla on jossain tällainen ihan samanlainen kuva Deestä pienenä x) <3

Aika jytky varsa täytyy sanoa, vieressä meinaan ratsastamani 5 -vuotias Mimmi welshi!

Iita hautoo salaisuutta, onko tiine vai ei? Se saadaan tietää ensi viikolla!











Mutta nyt täytyykin alkaa jo miettimään pakkailuja ja muuta, huomenna lähdetään ajelemaan illan suussa kohti Ypäjää ja lauantaina sekä sunnuntaina on taas edessä Racing -koitokset! Vähän jännittää jo, mutta Dee tuntuu olevan iskussa, joten pitäkää peukkuja! :)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot