maanantai 30. kesäkuuta 2014

Salo Horse Show 2014

Meillä oli kyllä (taas) todella hyvä kisaviikonloppu! Dee vaan on niin hyvässä vireessä nyt! Vielä kun itse löytäisi sellaisen hyvän tyylin verryttelyjen kanssa, ja hallitsemaan mieleni kisatilanteessa, niin homma pelittää ihan super! Oli kiva huomata nyt, kun on saanut kisastartteja alle enemmän, niin nämäkään korkeudet eivät tunnu enää kovin korkeilta ja kaikki on helppoa ja "pienen" oloista. Tosin en ole varma, että kuvittelenko vain, mutta sekä Ypäjällä, että nyt Salossa nämä nuorten hevosten radat eivät ole olleet yhtä tuhdin oloisia, kuin esimerkiksi kauden alussa Korpikylässä? Tai sitten sillon sitä oli niin jännittynyt tilanteesta, kun ei ollut ikinä hypännyt edes treeneissä sen kokoista...

Jokatapauksessa, Salossa oli rakennettu todella kivoja ratoja - oli kunnolla järkeviä tehtäviä, mutta ei mitään epäreiluja tilanteita nuorille hevosille. Sen lisäksi täytyy kyllä sanoa, että Salossa oli ihan huippu pohjat sekä verkassa, että varsinkin kisa-areenalla! Joten jo pelkästään puitteet ja olosuhteet (sunnuntain sadetta lukuunottamatta) olivat ihan täydelliset.

Lauantaina meille tuli pikkuinen hoppu, tosin jälkeen päin ajateltuna sain tehtyä juuri täydellisen napakan verkan, enkä päässyt tekemään yhtään ylimääräistä turhaa hyppyä. Ainoastaan rataa en ehtinyt kävelemään ihan kokonaan, ja sen mitä ehdin niin juoksin nopeasti... että siinä mielessä olisi voinut olla se pari minsaa aikaisemmin paikalla, niin olisi ehtinyt suunnitella kunnolla tulevan ratsastuksensa.
Dee oli tosi terävällä tuulella, ja se oli verkassa hypyissä ihan uskomattoman hyvän tuntuinen, ei koskaan aikaisemmin ollut tuollainen! Hyppäsin vikana ennen radalle menoa vielä 135cm kokoisen pystyn, ja sekin meni niin kevyesti - paikat osui ihan nappiin, ja hevonen oli sopivasti menossa, mutta kuitenkin kuunteli tarkkaan kuskiakin. Ainoastaan ahdas verkka tilanteena saa Deen aina nykyään kuumenemaan ihan kauheasti, ja se ei vaan meinaa malttaa kävellä välissä.
Kun se pääsee kisakentän puolelle, niin sen oikein tuntee, kun se huokaisee helpotuksesta, kun on taas tilaa ympärillä. Oma fiilis ennen omaa suoritusta oli tosi hyvä, koska olin jotenkin niin innoissani siitä minkälaisia tunteita sain kokea verkassa - ajattelin, että nyt löytyi se tatsi, tältä tän pitää tuntua!


Kun sain lähtömerkin ja lähdin matkaan, tajusin yhtäkkiä, että olen tekemässä typerää pitkää lähestymistä vaikka nimenomaan olin ajatellut, että saisin ehkä hevosen paremmin hereille ja takaosan päälle ensimmäistä hyppyä lähestyessä, kun teen vähän lyhyemmän tien. Dee tuntuu nyt tosiaan aina rentoutuvan vähän liikaakin, kun pääsee pois verkasta radalle ja se eka hyppy radasta aina vähän on vaisu ja saattaa kolahtaa. Noh, nyt olin kuitenkin jo lähtenyt liikkeelle ja harmitellessani typerää tietäni tajusin, että "voi hemmetti, nyt se este onkin jo tossa!"... Eli en ratsastanut kauhean hyvin ekalle. Dee oli kuitenkin vähän hereillä ja huonosta ponnistuspaikasta huolimatta selvitti ykkösen.
Sen jälkeen kakkoselta kolmoselle oli suhteutettu kaareva linja pystyltä okserille - en muista kyllä enää millä metreillä - mutta se meni nappiin. Tuollaisia kaarevia linjoja ollaan aika paljon treeneissä koko talvi harjoiteltu ja ne tuntuu helpoilta selvittää, kun sen kaarteen kanssa pystyy pelaamaan löytääkseen hyvän etäisyyden!
Neloselta vitoselle, pysty - okseri, oli toinen suhteutettu väli, jonka olin päättänyt siinä radankävelyä juostessani suorittaa vähän kiinni ottaen seitsämällä. Tultiin hyvin sisään ja lähdinkin suorittamaan ajatustani, mutta jäädyin nähdessäni tulevan aika kookkaan Toto -okserin - ja mielessäni kävi ajatus siitä, kun Ypäjällä samaiselle esteelle Dee tuijotti molempina päivinä ihan kauheasti, ja ekana päivänä se hyppäsi koko okserin lähes pysähdyksistä... niinpä, ei pitäisi ikinä alkaa tuollaisia miettimään, mutta minkäs teet, virheistä oppii... Siinä sitten hevonen pääsikin vähän pitkäksi, ja seitsämän askelta jäi todella ahtaaksi ja tultiin pohjaan, mutta Dee terävänä pelasti tilanteen - hieno hevonen!
Tämän jälkeen oli taas tehtävää edessä, meille normaali viiden askeleen suhteutettu linja, johon tultiin hyvin taas sisään ja sainkin lasketella välin aika rennosti, Dee teki hyviä hyppyjä.
Seuraavaksi oli vuorossa enää kahden laukka-askeleen välinen okseri - pysty -sarja, ja siitä kaarevalla tiellä viimeiselle pystylle, jossa oli vesimatto alla. Sarjaan tultiin varovaisesti sisään, mutta selvitettiin se siististi ja rauhallisesti kuitenkin. Sarjan jälkeen minun olisi pitänyt taas ottaa hevonen paremmin takaisin ja lopetin vähän ratsastamisen ennen viimeistä, joka kuitenkin selvitettiin taas puhtaasti.
Eli elämämme toinen PUHDAS RATA 6 -vuotiaiden Racing sarjassa 120cm radalta ja jaettu 1. tila, ja 2 ranking pistettä lisää meidän saldoon - jes! :)
Radan jälkeen ärsytti, miten huonosti lopulta ratsastin radalla, kun verkassa vielä itsekin olin ihan terävänä, mutta Deestä olin ylpeä - se teki TODELLA hienoa työtä jälleen kerran, ja nyt se on myös selkeästi sinut näiden korkeuksien kanssa, eikä enää ylihyppää jäätäviä hyppyjä, mikä helpottaa omaakin olemista huomattavasti!



Sunnuntai valkenikin sitten harmaampana, ja ennen kuin pääsimme kisapaikalle, niin vettä ripsotteli jo taivaalta - tylsää... Noh, mutta edellisen päivän verkan ahaa -elämysten jälkeen olin tosi päättäväisellä mielellä lähtemässä tähän päivään. Tiesin nyt miltä yhteistyön tulee tuntua, ollakseen rata oikeasti hyvä. Jännä, miten nuo on tuollaisia pieniä fiilis asioita, joita en edes osaa selittää niin hyvin, että mitä siinä verkassa oli, mutta olenkin tosi pitkälle fiilispohjainen ratsastaja ja haen ratsastuksessa sitä oikeaa tunnetta ja reagoin tilanteissa sen mukaan... jos reagoin :D

Vaikka olin sunnuntain suorituksen jälkeen paljon tyytyväisempi omaan tekemiseen, niin nyt kun olen katsellut videoita ja miettinyt muutenkin koko päivän kulkua, niin oikeastaan harmittaa vähän. Ykkös juttu, joka vaikutti koko suoritukseen selkeästi oli se, että arvioin verryttelyajan ihan metsään. Olin hypännyt kaikki verryttelyhypyt, mitä olin ajatellut ottaa, kunnes tajusin, että minua ennenhän on vielä 7 ratsukkoa?!? Siis, että mikähän aivopieru tuossa verryttelyn ajoittamisessa ihan oikeasti tapahtui? Noh, sehän on sanomattakin selvää, että jouduin ottamaan vielä ylimääräisiä "turhia hyppyjä" ja se odottaminen ja hevosen vireydessä pitäminen vei Deeltä parhaimman terän, kunnes meidän vuoro tuli.
Olin kuitenkin todella päättäväisin mielin lähdössä radalle, jossa oli paljon tekemistä taas, eikä Dee tuntunut sillä tavalla väsyneeltä pitkäksi venähtäneestä verkasta huolimatta, sillä se oli tosi hyvin avuilla ja kuunteli joka asiaa mitä tein. Lähestyessä ekaa okseria mietin, että "Jes, nyt lähtee hyvin!", löydettiin hyvä ponnistuspaikka ja lähdettiin hyppyyn ja sitten kuului "klonks"... olin ihan, että "mitä ihmettä?!", siis ykköseltä puomi alas! Dee teki siihen niin löysän hypyn lopulta ja puomi oli herkässä, ja tippui takajalkavirheestä. Kyllä se on masentavaa jatkaa rataa, kun siltä ekalta saa puomin matkaan :D Ja kuten videosta näkyykin, niin hetken siinä ihmetellessäni puomia ykkösen jälkeen en ollut tarpeeksi nopea korjaamaan laukkaa tai mitään, joten kaarre vasemmalle meni vähän miten meni - kuitenkin löytyi hyvä ponnistuspaikka kakkoselle, josta oli suhteutettu 22m okserille. Väli meni hyvin, vaikka Dee valuikin vähän jo pystyllä vasemmalle ja nyt videolta katsottuna väsymys Deessä näkyy kyllä tuossa kun se alkaa kiertää hypyssä takajalkoja sivuille... Ratsastin itse kuitenkin hyvin ja suhteellisen hyvin pysyin suunnitelmissa, ja keskityin, ja Dee teki kuten pyysin! Kunnes tultiin pystylle tuomaritornin päässä, ja sille jäin unelmoimaan enkä tehnyt ratkaisua, vaikka hevonen jäi selkeästi jo edeltävässä kaarteessa hitaaksi jalalle. Siihen tultiin sitten pohjaan, ja Dee teki ponnettoman hypyn, se ei enää jaksanut olla tervänä. Vielä se kuitenkin taisteli maaliin, sain itsenikin koottua typerästä virheestä huolimatta sarjalle, johon tultiin sisään hyvin ja selvitettiin se helpon oloisesti. Vielä perusradan viimeinen este puhtaasti, ja tuloksena toiselta päivältä perusradalta 8vp.


Jostain syystä itselläni oli kuitenkin ihan hyvä fiilis radasta heti suorituksen jälkeen, joka johtui varmastikin enimmäkseen siitä, että olin niin varma koko radan ajan mitä teen, vaikka virheitä sattuikin. Ekaa kertaa tuntui, että vaikka ne virheet tuli, niin olin kuin kotonani Deen kanssa tällaisessa luokassa. Ja juuri tuollaista fiilistä ollaankin tässä nyt hatettu sen jälkeen, kun Ypäjällä jouduin hevosta niin paljon tsemppaamaan. Mutta kun nyt olen katsonut viikonlopun radat videolta, ja vertaillut niitä, niin onhan sunnuntain radassa selkeästi huomattavissa se, että hevosen paras terävyys jäi sinne pitkäksi venhätäneeseen verryttelyyn. En edelleenkään ymmärrä, miten arvioin ajat noin pieleen... Siihen päälle vielä se, että kun ajelimme näinä päivinä edes takas kisapaikan ja tallin väliä, niin huomaa kyllä, että se väsyttää hevosta enemmän, kuin että se yöpyisi kisapaikalla. Ensi vuonna on tavoitteena, ettei koskaan tarttisi lähteä monen päivän kisoihin aamuvarhaisella ja ajella edes takas, vaan olisi riittävästi resulsseja panostaa kisaviikonloppuihin niin paljon, että voidaan yöpyä paikan päällä ja näin säästää hevosen energiaa, jotta se jaksaa paremmin.

Mutta näistä otettiin taas oppia ja nyt vielä varmempina lähdetään kohti Savonlinnaa ja Opera Gameseja! Dee oli jo tänään pirteän oloinen, käytiin vähän maastoilemassa rennosti reilun tunnin ajan. Hieroin myös vähän sen takaosaa, kun se selkeästi oli sieltä nyt vähän juntturassa ja ai että se nautti, ja sainkin kaikki lihasjännitteet rentoutettua. Positiivista on, että selkä pysyy nyt runsaasta kisaamisesta huolimatta hyvän oloisena, kunhan pitää vain huolta, ettei se pääse kylmettymään sateessa ja tuulessa missään vaiheessa!

Nyt siis suunnitelmissa palauttelevaa liikettä, torstaina ratsastan Deen läpi ennen kuin lähdetään ajamaan kohti Savonlinnaa. Meillä onkin kunnon kesäreissu tulossa, kun mennään jo torstai-illaksi sinne ja palataan vasta sunnuntaina. Sääennusteetkin lupaavat vähän aurinkoisempaa säätä, ihanaa! Hyppään Savonlinnassa Deellä kolme luokkaa, perjantaina 5-6 -vuotiaille hevosille avoimen 110cm luokan, ja sitten la ja su Racingit. Ekaa kertaa ollaan noin pitkään reissussa :)

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Vastauksia lukijoiden kysymyksiin

Noniin, taisi tulla tämän blogihistorian aikana isoin läjä kysymyksiä, kiitos kaikille aktiivisille kysymyksen jättäneille! Läysin paljon vanhoja kuvia, jotka on kyllä joskus vuosien mittaan täällä blogissa ollut esillä, mutta niitä oli kiva selailla itsekin! Vastailen parhaani mukaan jokaiseen, ja tästä tää lähtis :)

Dee 4 -vuotis syntymäpäivänään <3

Miten hoidat deen jalkoja? 
Estetreenien, rankkojen maastojen ja ylipäätään raskaiden treenien jälkeen kylmään Deen jalat pakastettavilla Finntackin kylmäyssuojilla vähintään 20min ajan. Joskus kylmään vielä rankkojen päivien jälkeisinä päivinä uudestaan. Pidän myös huolta riittävän pitkistä alku- ja loppukäynneistä huollellisine verryttelyineen. Säästän jalkoja hyppäämällä mahdollisimman paljon vähän kuluttavilla pohjilla, mm. meidän tallin raskas ja alta luiskahtava kumirouhepohjalla en uskalla hypätä viikottaisia treenejä enkä ottaa isoja hyppyjä, mennään siis aina maneesille kunnolla hyppäämään ja kotona tehdään puomi- ja kavalettitreeniä, ja silloin tällöin hyvänmielen hyppyjä. Nyt kesällä harvemmin laitan kylmäyksen jälkeen lämpöpinteleitä vielä lisäksi, kun ne hiostavat ja Dee haluaa päästä niistä silloin eroon, mutta ilmojen viiletessä laitan monesti rankkojen päivien jälkeen vielä kylmäysten jälkeen yöksi lämppärit jalkoihin. Ennen kaikkea huolehdin monipuolisesta treenistä järkevin palautteluin, olen tarkka kengityksestä, että se tehdään hyvin ja ajallaan.


Opiskeletko vielä hevoshierojaksi ja missä?
Mulla on edelleen hierontakoulu "tauolla", eli siis kaikki muu käytynä, mutta loppukoe pitäisi vielä joskus jaksaa puristaa. ELK Weterissä olen opiskellut.


Mitkä ovat vahvuutesi / heikkoutesi ratsastajana?
Tällaiseen kysymykseen olen tainnut joskus ennenkin vastata, ja en kyllä yhtän muista mitä silloin olen vastannut :D Mutta tällä hetkellä koen vahvuuksiini ratsastajana määrätietoisuus, itsevarmuus, pitkäjänteisyys, rohkeus ja herkkänä ihmisenä kyky lukea ja ratsastaa monia erilaisia hevosia ja tulla niiden kanssa hyvin toimeen ja saada ne tekemään parhaansa.
Heikkouksiini kuuluu edelleen istuntani, jossa on paljon kehitettävää vielä - sen kanssa työskentelen kaiken aikaa. Keskittymiskyvyn heikkous tulee esille etenkin kisoissa :D


Millainen hevosharrastushistoria sinulla on ennen Deetä?
Ennen Deetä olin ratsastanut 9 -vuotiaasta aina 18 -vuotiaaksi ratsastuskoulussa, jossa pääsin myös starttaamaan parina vuonna ratsastuskouluhevosten kanssa aluekisoissa. Ratsastuskoulun jälkeen ratsastin paljon ystävien hevosia ja olin "apinana" nuorten hevosten ratsastajaan totutuksissa. Ennen Deetä minulla ei ole ollut omia hevosia, hoito-, vuokra- tai ylläpitohevosia, eli nyt näin jälkeenpäin ajatellen aika kokematon olin Deetä ostaessa, vaikkakin vähäisistä kilometreistä huolimatta yllättävän taitava... :D Ratsastin kyllä aina mahdollisuuksien tullen kaikki tarjotut hevoset, ja halu oppia on ollut aina tosi kova!

Minä ja 6-v. trak-ruuna Bojar aluekisoissa, oisko vuosi 2006?

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on Deelle/hevosharrastuksellesi ylipäätään?
Onko sinulla jokin unelma/tavoite mihin haluaisit hevosten parissa vielä päästä?
Vastaan näihin kahteen kysymykseen tässä samassa, kun ovat niin lähellä toisiaan!
Deen kanssa tulevaisuuden suunnitelmat on viedä sitä edelleen eteenpäin ja kisata sillä niin korkealla kuin mahdollista. Tänä vuonna on tullut ensimmäistä kertaa ehkä ihan realistisena ajatuksena, että voisi olla kiva tähdätä ensimmäisenä pitkän ajan tavoitteena joskus senioreiden SM:hin esteratsastuksessa... :) Unelmia pitää olla aina! Myös ulkomailla olisi kiva käydä lisää starttaamassa jotain kokemuksen vuoksi. Dee pysyy minulla elämänsä loppuun asti, en aijo siitä koskaan luopua.
Muuten hevosharrastuksessa olisi kiva saada harrastuksesta puoliammatti. Tavoitteena on, että edes omasta takaa löytyisi aina laadukkaita ratsuja, ehkä jokupäivä kasvattaa muutaman varsan per vuosi, ehkä hankkia oma talli ja vanhoina päivinä, mikäli talous kestää, kun ei enää itsellä ratsastus välttämättä suju/etene, niin voisin tarjota/sponsoroida omia hevosia lahjakkaiden ratsastajien käyttöön, ja näin tukea suomalaista ratsastusurheilua mahdollisesti... Kaukaisia ajatuksia, mutta niin oli aikoinaan tämäkin hetki, missä nyt seison! :) Lähemmät tulevaisuuden suunnitelmat Deen kanssa esimerkiksi ensi kaudelle on, jos kaikki menee yhtä hyvin kuin nyt on mennyt, että päästään starttaamaan vielä viimeisenä nuoren hevosen vuotena ikäluokkakisoja.


Mitkä ovat olleet sellaisia mieleenpainuvimpia tähtihetkiä hevosharrastusurallasi?
Deen syntymä ja kaikki extra opettevaiset ja silmiä avartavat Hollannin reissut ehdottomasti. Ehkä ne vielä isot tähtihetket ovat tulossa?

Ketä ratsastajia ihailet, löytyykö suuria idoleita tmv?
Malin Baryard-Johnsson on sellainen pitkäaikainen idoli, hän on noussut aikoinaan niin nollista huipputasolle ja on hyvä hevosien kanssa. Ratsastustyyliä jota ihailen eniten edustaa saksalainen Marcus Ehning - siihen pyritään! :D


Jääkö sinulla paljon aikaa muuhun tallilla käymisen lisäksi?
Ei jää oikeastaan. Tällä hetkellä kaiken sen ajan ja energian jonka kykenen ottamaan, annan hevosharrastukselle. Deen lisäksi ratsastan paljon muita hevosia, hieron ja pidän jonkun verran tunteja. Sitten yritän vaan pitää huolta riittävistä unista, ja viettää aikaa poikaystäväni ja rakkaan koirani Veetin kanssa! Onneksi poikaystävä jonkin verran touhuaa mukana tallilla, niin yhteistä aikaa saadaan järjestettyä hyvin.

Miten päädyit ostamaan juuri Deen?
Ylipäätään varsan ostoon päädyin siksi, ettei minulla olisi ollut varaa riittävän hyvään yhtään vanhempaan hevoseen ja halusin laadukkaan ratsun itselleni. Deehän oli vielä syntymätön, kun siitä kaupat tein, mutta päätöksen juuri tämän varsan ostosta tein minua miellyttävien vanhempien ja suvun perusteella.

 Deen emä Olita NLD

Montako satulahuopaa Dee omistaa?
Joku 15 huopaa yhteensä, meillä on ollut viimeaikoina vähän pulaa hyvistä huovista ja muutenkin arkihuopia yritän päivittää kaikenaikaa parempi kuntoisiin ja laatuisiin.


Millainen on unelmahevosesi?
Deessä on paljon sellaisia unelmahevosen ominaisuuksia ja onhan se parempi, kuin uskalsin alunperin unelmoidakaan. Mutta nälkä kasvaa syödessä, unelmahevoselle toivoisin Deen ominaisuuksiin lisää irtonaisuutta ja notkeutta. Hyppytekniikkaan parannuksia ja vielä enemmän skouppia, vaikka tottapuhuen en enää tiedä missä Deenkään raja tulee vastaan - tällä hetkellä sen hyppykapasiteetti ja hyppypää tuntuu olevan loputon :D Ehkä se vielä paranneltumpi versio, unelmahevonen, tulisi tästä käynnissä olevasta varsaprojektista? Vaikka tosiaan, on Dee minulle oikea unelmien täyttymys jo itsessään <3

Mitä tykkäät kaikkein eniten touhuta Deen kanssa?
Hypätä ja tehdä pitkiä maastolenkkejä! Hyppääminen Deen kanssa on ihanaa! Se tunne, kun se lähtee isompaan hyppyyn ja tuntuu räjähtävän energiastaan ja innostuksestaan :) Ja maastoilusta on tullu meille ihan lempparihommaa, se virkistää meidän molempien mieliä!
Deen kanssa parhaimmat hetket tulee usein sillon, kun on aikaa antaa sille vähän enemmän noin muutenkin - se tykkää seurustella hoitaessa ja talutuslenkeillä.


Sillon kun näit Deen ensimmäistä kertaa, mikä oli ensimmäinen sana tai reaktio joka tuli?
En muista mitä sanoin sillon, mutta se oli yö jolloin Dee syntyi ja olin koko varsomista valvomassa, ja kun lopulta varsa saatiin ulos ja se oli niin kaunis, niin kyllä siinä pari kyyneltä tirautin :) Olin tosi onnellinen!

Dee muutaman minuutin vanhana, minä pillittämässä takana :D

 Mikä on pahin tippumisesi?
Varmaan pahin "tippuminen" tai onnettomuus tähän mennessä on ollut tänä keväänä, kun jäin ponin alle sen hypätessä pystyyn ja vetäen nurin selälteen minun jäädessä alle - vietin seuraavan yön sairaalassa...


Mikä on ärsyttävintä Deessä?
Se, kun sillä on välillä sellaisia nirsoilu päiviä, jolloin kaikki ruuat ja mössöt pitäisi sekoittaa ties millä porkkanoilla ja omenoilla, jotta herralle maistuu. Se kyllästyy ruokiinsa tosi nopeasti, ja tuntuu, että koostumuksia joutuu vähän muuttelemaan suuntaan ja toiseen kokoajan, niin sitten on Deen mielestä hyvä. Ja se on hirveän tarkka miten mikäkin tarjoillaan, jotta se kelpaa! Ei ole yksi kerta, kun revin hiuksia päästäni, kun saan pähkäillä mitä sille ruualle nyt on käynyt, kun ei maistu ja sitten kokeillaan ja kokeillaan kaikenlaista, kunnes taas alkaa uppoaamaan ja sitten sillä tyylillä mennään pari viikkoa, kunnes tulee taas stoppi ja jokin on vialla tai pitää muuttaa :D Heinistään eli heinän laadusta Dee on hirveän tarkka, mutta se on myös sotkuinen syöjä, ja sen pitää aina ennen ruokailun aloitusta levittää heinät ympäri karsinaa, lopulta se ei voi syödä niitä kaikkia, kun ne on sotkeutuneet - "hyi ällöä"... Onneksi saatiin tarhoihin heinähäkit, niin siellä toi heinät saattaa maistua viimeistä kortta myöten, ellei sada vettä ja heinät ehtii kastua... huoh.


Montako kertaa olet tippunut Deeltä?
Monta! Deen ollessa 3 -vuotias tipuin lähes joka viikkoa siltä, se osaa halutessaan olla älyttömän nopea. Deen ansiosta tasapainoni on kieltämättä parantunut ja osaan jo ennakoida sen liikehdintää mihin tahansa ilmansuuntaan. Onhan se toki nykyään paljon rauhallisempi, kuin raisuna nuorena oripoikana ;)


Onko suomessa joku valmentajistasi ratsastanut Deellä? Esim. Antti?
On, oikeastaan kaikki jotka minua ja Deetä on opettanut, ovat käyneet Deen selässä edes kokeilemassa. Antti on ratsastanut Deellä muutaman minuutin pari kertaa. Alla video, kun edellinen valmentajamme Juho Norilo hyppäsi Deellä, kun Dee oli kääntymässä 4-vuotiaaksi :)



Oletko ikinä irtohypyttänyt Deetä? Jos olet paljonko este oli korkeimmillaan?
Olen irtohypyttänyt Deetä enemmän sen varsa- ja nuoruusvuosina. Korkeutta sen kanssa ei koskaan nostettu n.120cm korkeammalle, koska se on ollut alunperin vähän aran oloinen hyppäämään alussa, joten sen kanssa on vain aina ollut tärkeää hakea hyvää mieltä ja kohottaa itsevarmuuttaa.

Mikä on lempi varusteesi Deen varusteista?
Equipen satula, sopii Deelle ja tykkään istua siinä - ihana satula <3


Mitä kaikkia kuolaimia olet Deelle kokeillut? Miten reagoi erilaisiin?
Perus kolmipalaa ja niveltä erilaisilla materiaaleilla ja renkailla (kiinteillä ja liikkuvilla). Dee on kauhean herkkä suustaan, mutta halutessaan voi olla vahva, joten esteille kuolaimen miettiminen oli hankalaa, mutta hoitui lopulta tuurilla yllättävän helposti eli nyt käytössämme oleva bevel bit on ollut nappi valinta meille ja se on vahvin kuolain mitä Deellä suussaan on ollut, mutta on kuitenkin vielä tosi kiltti kuolain, ja toimii sillä hyvin ja pysyy tyytyväisenä. Suorasta kumikuolaimen kokeilusta muistan todella voimakkaat negatiiviset reaktiot, siitä se ei pitänyt yhtään!


Miten pidät itsesi hyvässä kunnossa ratsastusta ajatellen? (liikunta, ravinto, lepo?)
Viime vuosina olen pitänyt huolta siitä, että nukun tarpeeksi ja huolehdin, että pidän lepopäiviä. Jos en näin tee, olen aivan poissa pelistä. Huolehdin myös, että syön mahdollisimman usein, jotta en koskaan päästäisi verensokereita laskemaan sen takia, että ruokavälit jäisivät liian pitkiksi. Nämä ovat siis ihan ykkösjuttuja.
Muutoin lenkkeilen ja venyttelen - välillä harvemmin ja välillä useammin, aina kun muistan ja jaksan. Lihaskuntoa en ole salilla vähään aikaan harjoitellut, vaikka salikortin omistankin... olen yrittänyt viimeaikoina keskittyä siihen, etten tee mistään asioista pakkopullaa ja vähentää stressaaminen kaikesta näin minimiin. Huomaan, että näin jaksan ratsastaa paljon paremmin useitakin hevosia päivässä ja ylipäätään aamulla nousta ylös sängystä.

Mikä tilanne on saanut sinut eniten nauramaan Deen kanssa touhutessa? Entä milloin olet ollut kaikista surullisin?
Deen jokapäiväiset "hölmöilyt" naurattavat kaikista eniten, se on sellainen hyväntuulinen riehuja, jolla on hyvin vahvat omat mielipiteet - niille usein ei voi kuin nauraa :) Deen tarhakäyttytyminen on osittain myös aika huvittavaa, se saatta yhdellä hetkellä laukata ihan täysiä sen tarhassa olevaa kalliomäkeä ylös alas ja esittää sellaista rodeota ja sitten 15 minuutin päästä, kun katsot tarhaan uudestaan se makaa kyljellään pitäen kakkakasaa pään alla tyynynä... :D Kaikista surullisin olin varmaan silloin, kun Dee sai vuosi sitten ensimmäistä kertaa ikinä ähkyn, ja klinikalla todettiin suolen liikkuneet väärään asentoon ja jouduin antamaan päätöksen siitä, että jos joudutaan leikkaamaan, niin leikataanko vai lopetetaanko.. se oli ihan kauhea tilanne, olin shokissa :( Toivottavasti en joudu enää noihin tilanteisiin ja olenkin tehnyt kaikkeni, että Dee tuli kuntoon vaivoistaan, jotka 2 ähkyä viimeisen vuoden aikana aiheuttivat!


Ootko ikinä miettinyt eläinlääkärin (hevoseläinlääkärin) ammattia kun vaikutat tosi kiinnostuneelta ja myös tietävän paljon hevosista? 
No itseasiassa eläinlääkärin ammatti on ollut minulle pienestä asti se unelma-ammatti. Mutta ei minusta ole siihen lukumäärään, mitä ammattiin valmistuminen vaatii ja nimenomaan, kaikki kemia ja matematiikka ei ole vahvimpia osa-alueitani... :) Luulen, ettei minusta koskaan siis siltikään eläinlääkäriä tule, mutta toisaalta ei pitäisi koskaan sano "koskaan", eihän sitä tiedä vaikka mieli muuttuu ja saan jostain älyttömän tsempin päälle lähteä siitä ammattia itselleni tekemään. Siihen asti kartutan tietotaitoani näin harrastuspohjalta, jotta pystyn antamaan hevosilleni mahdollisimman hyvät ja terveelliset olosuhteet kaikin tavoin, ja treenaamaan niitä oikein!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Sanaton

Mitä tässä nyt enää sepostamaan sen kummemmin, kuin että TAAS nolla -rata, ja vielä 6 -vuotiaiden kansallisesta Racing 120cm luokasta, eli jaetulle 1. sijalle!!! Hevonen tuntuu hyvältä! Radalla itse jäädyin pari kertaa, mutta verkassa tuntui, että hevonen ei ole koskaan hypännyt yhtä hyvin ja kaikki vaan sujui! Nyt vaan omat ajatukset pitää pysyä kasassa silloin, kun oma suoritus alkaa, niin tulos on kaikin puolin bueno ;)
Myöhemmin viikonlopun jälkeen tulossa videota, sillä huomenna jatketaan 120/130cm radalla!


Lähtö oli aamulla aikainen, kello herätti 03:55 :D Mutta kaunista oli, ja kyllä sitä lopulta silmänsä auki sai!

Dee on niin omahyväinen, se tietää tekevänsä tällä hetkellä jotain sellaista, jota kukaan ei vielä puoli vuotta sitten uskaltanut odottaa :)

perjantai 27. kesäkuuta 2014

BATMAAAN!


 Tulevan viikonlopun kisojen viimeistelytreenejä ei käytykään niin kuivissa oloissa kuin olin odottanut, ja batman asusteeseenkaan en ollut ihan heti ajatellut pukeutua :D Tälle päivälle ei voi enää, kuin nauraa - toi sadepilvi seuraa nyt mua joka paikkaan! Toivotaan, että viikonloppuna edes toisena päivänä saadaan suorittaa aurinkoisissa oloissa ja ennen kaikkea, oli sää mikä tahansa, niin Dee jatkaisi samalla draivilla, kuin tähänkin asti :)









HUOM! Muistakaa laitella vielä kysymyksiä tulemaan TÄHÄN POSTAUKSEEN (linkki), mikäli vielä jäänyt huomaamatta! Vastailen sunnuntai-iltana kaikkiin kysymyksiin :)

Epäonnea epäonnen perään

...siis tämän meidän varsaprojektin sujuvuuden kanssa...


Vielä toissa päivänä olin innoissani. Tamma näyttää hyvää kiimaa, ovulointiajankohta on ihan käsillä. Tehdään asiat varman päälle nyt, kun on viimeinen kerta tänä vuonna saada orin spermaa tuoreena - Tornesch lähtee tämän viikon jälkeen siitospuuhista takaisin Malinille treeniin, kisaamaan ja valmistautumaan MM kisoihin. Eli tilataan kahdelle päivälle siemenannokset, siemennetään kaksi kertaa, siemenen laatu on hyvää, joten oikean ajankohdan osuminen on nyt se viimeinen silaus.

Ajattelin, että ihanaa, lähden itse hakemaan pakettia lentokentältä, jolloin saan kuljettaa omissa käsissäni viimeisen matkan lentokentältä tamman luokse pikku-Tornescheja - täytyy ikuistaa tämä hetki ottamalla paketista oikeen kuva!

No kuvaa ei ole vieläkään. Ei siitä ensimmäisestä eilisen paketista, joka olikin annettu DHL:ltä jonkin kuskin matkaan pyörimään päiväksi ympäriinsä. Tamma ja eläinlääkäri odottavat valmiina siemennykseen siemennsyasemalla. Eikä siitä tämän päivän paketistakaan... sain herätä aamulla eläinlääkärin soittoon, jossa hän ilmoitti tämän päivän paketin joutuneen Kööpenhaminaan Tanskaan, joten ei "tarvitse stressailla" tämän päivän hakujen kanssa lentokentältä.

Ainoa pieni lohtu on nyt se, että se eilinen paketti sitten lopulta löysi tiensä perille tamman luo kaikkien mutkien kautta ja tamma siemennettiin. Tamma ei vaan ollut vielä ovuloinut, vaikka iso follikkeli (reilusti yli 4cm) olikin ja kohdunkaula auennut. Tämän päiväinen siemennys olisi varmasti ollut taas se nappiajankohta... Nyt selvitellään, saisiko sen paketin nyt jollain ilveellä sieltä Tanskasta tänään tänne, kerran se sinnekin on osannut mennä. Tekisi oikeasti mieli ottaa itse lennot Köpikseen ja hakea itse se paketti helkkari!

Harmittaa, ketuttaa ja suututtaa!!! Olen kerran jo aikaisemmin yrittänyt Iitasta varsaa, sitä ei tullut. Tämä varsa, juuri tämä yhdistelmä, on ollut jo yli vuoden suunnitelmissa. Sitä toivotaan todella. Iitallakaan ei enää näitä vuosia ole paljon jäjellä, se on kuitenkin jo iäkäs tamma. Tämä varsa olisi niin odotettu, mutta ainahan jos koskaan asiat eivät mene niin kuin olisi odottanut.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Iita jälleen siemennysasemalla


Noniin, yritys järjestyksessään kolmas lähti nyt käyntiin! Oisko nyt onnea matkassa? Meillä onkin melkein kaikki mahdollinen epäonni tässä yritysten yhteydessä käynyt. Nyt Iita oli tosiaan tiistaina ensimmäisen kerran näyttänyt taas kiimaa, se ei vielä ollut ovuloinut, mutta sillä oli ihan hyvän kokoinen follikkeli kasvamassa. Ajattelimme tehdä varman päälle asiat ja tilata spermaa nyt kaksi satsia eri päiville, jotta jos toinen paketeista katoaa matkan varrella Suomeen, niin ehkä se toinen kuitenkin päätyy perille? Taas kaikki peukut ja varpaat pystyyn - olisipas ihanaa saada tänä kesänä se uutinen, että tamma on vihdoin jäänyt tiineeksi!

Alla kuvia Iitasta ja sen tämänkesäisestä varsasta welsh part bred -orivarsasta Hoyard's Orionista saapuneena jälleen siemennysasemalle viettämään muutaman päivän siellä.






Vielä fiilistelyjä laitumen reunalta siemennysasemareissultamme. Olisiko meilläkin oma maitovarsa ensi vuonna laiduntamassa emänsä rinnalla? :)




tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kerttu viime viikonloppuna


Kertun kanssa jatkettiin siirtymisien harjoittelua läpi viikonlopun. Perjantaina ohjasajoin sen, ja se teki jo tosi hienosti laukannostoja molempiin suuntiin. Taas hehkutan tätä treenimuotoa, mutta se on oikeasti tosi hyvä harjoitusmuoto esimerkiksi nuorille hevosille, joille pitää vaikka opetaa jotain uusia juttuja tai hevosille, joiden kanssa pitää tehdä toistoja juurikin niille vaikeiden asioiden parissa. Ohjasajossa pääsee vaikuttamaan hevoseen lähes samalla tavalla kuin ratsastaen, mutta hevoselle on helpompaa, kun se en ei tarvitse kannatella ratsastajan painoa selässään, joka kuitenkin aina jonkin verran muuttaa koko hevosen tasapainoa liikkuessa. Ohjasajossa monesti myös saa vanhemmista hevosista ihan uusia vaihteita esille, kun ne pääsee liikkumaan ilman ratsastajan tahatonta häiritsemistä selässään!

 Lauantain treenejä Kertun kanssa

Lauantaina kipusin sitten taas Kertun kyytiin. Laitoin myös kentälle yhden puomilinjan 21 metrin välillä, jota treenasin myös Deen kanssa enne kisoja. Tähän oli Kertun kanssa tarkoitus vain saada suoralla hevosella se normaali 5 askelta, plus tietenkin saada hevosen keskittymistä vielä paremmin työntekoon puomien avulla. Kerttu on todella riippuvaisen oloinen muista hevosista, ja pitää aikamoista ääntä, jos jää yksin talliin,  tarhaan tai kentälle, ylipäätään kaikki kentän ympäristössä tapahtuva liikehdintä saa hevosen keskittymisen samantein herpaantumaan, joten välillä se keskittyminen eritoten on tämän tamman kanssa ongelma töitä tehdessä. Omasta mielestäni tässäkin on ratkaisuna se, että hevonen pitää opettaa työntekoon, ja se lähtee siitä, että työskentelypätkät pidetään lyhyinä ja kiitetään sitä siitä, kun se on tehnyt hyvän pätkän täysillä ajatukset niissä tehtävissä, joita sille teetetään. Hommat pitää osata lopettaa ajoissa hyvään suoritukseen ja jatkaa sitten seuraavana päivänä, kuin että jäisi tällaisen vihreän hevosen kanssa jyystämään liian pitkiksi ajoiksi. Ajan mittaan työskentelypätkien kestoa voi sitten pidentää. Kunnon kohotuksen puolesta pitkäkestoista liikuntaa pitää sitten harrastaa maastoissa retkiä tehden. Tämän vuoksi juuri ensimmäiset pari kuukautta Kertun aloittaessa kunnolla ratsutreenit elämässään, se on enimmäkseen keskittynyt maastossa kunnon kohotukseen ja nyt kun kuntoa alkaa olla töiden tekemiseen, niin nyt voidaan teetättää kentällä intensiivisemmin ja näin sen pitäisikin mielestäni aina tehdä. Huonokuntoisen hevosen pakottaminen töihin kentällä on hevoselle epäreilua ja jos ei muuta fyysisiä terveysongelmia ilmene, niin sen motivaatio työskentelyyn saadaan ainakin tällä tavalla hyvin nopeasti kadotettua, ja valitettavasti tällaiseen toimintaankin vähän väliä joutuu törmäämään. Siksi esimerkiksi en enää pystyisi viemään hevostani tallille, jossa ei ole kunnolla maastoilumahdollisuuksia... noh, lähtipä ajatus rönsyilemään, mutta näitä on ihan hyvä käydä läpi - ehkäpä joku saa vinkkejä ja ideoita oman hevosensakin liikunnan suunnitteluun.


Puomiväli tuli aina nappiin viidellä laukka-askeleella molemmista suunnista ja Kerttu tuntui skarpilta ja yllättävän rennolta. Se ylipäätään liikkui lauantaina tosi hienoja pätkiä niin ravissa kuin laukassakin, joten selkeästi se oli saanut jotain ahaa -elämyksiä edeltävän päivän ohjasajossa liikkumisesta. Puomisuoran olin asettanut selkeästi uran sisäpuolelle, jossa haasteena on tällaisen hevosen kanssa sen suorana pitäminen. Jos samaa harjoitusta tehtäsiin uralla niin, että hevonen saa tukea kentän laidoista/aidoista, niin se olisi heti helpompaa, mutta samalla siinä ei pääse korjaamaan hevosta, kun vinous ja ohjan sekä pohkeen välillä kulkemisen puutteellisuus ei käy samalla tavalla ilmi.

Kertun suoristamista varten olen myös muutamia askelia alkanut väistättää sitä, jota tee tosi paljon nykyään myös Deen kanssa, eli käännän lyhyeltä sivulta aikaisemmin pitkälle sivulle, selkeästi ainakin pari metriä ennen kulmaa, ja sitten suoristuksen jälkeen väistätetään se muutama metri pitkän sivun uralle. En tee Kertun kanssa tämän pidempiä väistöpätkiä vielä, kun se ei niitä ole kauheasti tehnyt ja väistävän pohkeen ymmärtänyt muutenkin vasta hiljattain.


Lauantain treenit sujuivat siis kivasti. Kerttu laukkasi molempiin suuntiin tosi kivasti, teki hyvät nostot ja aina oikein. Vielä ne on voimattomia, ja se saattaa vähän nousta nostossa edestä ylös ja jännittyä, mutta yritän vain keskittyä noston läpi itse istumaan rennosti suorassa ja pitämään tasaisen tuntuman suuhun jalalla tukien. Oikealle noston jälkeen Kerttu selkeästi korjaa tasapainoaan lisäämällä vauhtia, mutta nyt se tuli tosi kivasti jo pidätteestä takaisin ja rauhoittui laukan kanssa tasapainoiseen normaaliin harjoituslaukkaan. Meidän tallin kumerouhepohja on vähän raskas alusta noin ylipäätään, joten senkin takia noissa laukkatreeneissä pitää olla malttia, ettei vedä hevosta hapoille. Vasemmassa laukassa Kerttu jaksaa paljon pidempään kantaa itseään, kuin oikealle, eli vasen on ehdottomasti sille vahvempi suuntaan. Toisaalta se on oikealle paljon suorempi ratsastaa ylipäätään, vasemassa kierroksessa niin ravissa kuin laukassakin lavan karkaamista esim kaarteissa ulos täytyy kokoajan vahtia.


Sunnuntain ennen omia kisojani olin ajatellut teetättää Kertulle vielä vähän takaosaa voimastavaa treeniä pienillä kavaleteillä ja niiden edessä olevilla apupuomeilla. Kerttu oli alusta asti selkeästi "väsyneemmän" tuntuinen, joka ilmeni siinä, että keskittyminen oli vaikeampaa ja hevonen ei jaksanut kantaa itseään yhtä hyvin kuin edeltävänä päivänä.



Laukannostot kuitenkin väsymyksestä huolimatta onnistui taas aina oikein, vaikka entistä voimattomampia ne oli. Tein todella nopean verkan, ravia ja laukkaa isoilla ympärillä ja usein suuntia vaihtaen.




Sitten aloin tulla kahdella diagonaalilla olevia kavaletteja, eli vähän niinkuin kahdeksikolla, joissa oli edessä apupuomi n. 2,8m päässä. Tulin aluksi sisään ravissa ja näin saatiiinkin molempiin suuntiin todella teräviä ponnistuksia, mutta väsyminen alkoi painaa todella pian laukassa toustojen myötä ja sen myötä taas keskittyminenkin tammalla herpaantui ihan totaalisesti kaikkeen muuhun kuin itse työn tekoon. Pari kertaa tultiin niin rämistellen kavaletit, etenkin oikeasta kierroksesta ja lopetinkin heti siihen, kun sain hevosen edes vielä yhden kerran skarppaamaan vähän ponnistuksessa.




Nyt viikonlopun jälkeen Kerttu on vain kävellyt, hölkkäilly ja tarhaillut, eli ollut tosi kevyellä, että saa palautua rauhassa. Se myös kengitettiin uuteen kenkään. Huomenna jatketaan taas hommia sen kanssa. Nyt ehkä viikonloppuna sunnuntaista huomasi, että sunnuntain treenipäivä saattoi olla ehkä vähän liikaa, ideaalimpi olisi ollut ottaa tuohon väliin vaikka tunnin maastoilureissu lyhyiden ravi- ja laukkapätkien kanssa, mutta nämä on niin näitä asioita, joita oppii soveltamaan kunkin hevosyksilön kohdalla vaan tekemällä. Kuitenkin olen tyytyväinen viikon tehokuuriin noiden laukannostojen osalta, ne saatiin hyvin lyhyessä ajassa takaisin reilaan!

Metsämansikoita, 500 lukijan raja rikki ja kysymyksiä

Metsämansikoita löytyi meidän lähipellon reunasta tosi tosi paljon, kun lähdin eilen aamuna Deen kanssa alkukäppäilemään ennen ohjasajoa (ohjasajossa Dee liikkui ihan super rennosti ja hyvin btw)! Oli pakko käydä vielä perästä keräilemään noita talteen, vielä oli paljon raakoja, että varmaan viikon päästä on hyvät apajat, kun muistaisi mennä ;) Ja NAM oli hyviä! Koleista ja sateisista keleistä huolimatta, kesä on ihanaa aikaa!

Deen kanssa kykkimässä pusikossa

Pakko oli tehdä tällainen metsämansikkavarras

Ja näyttää herra hepolaiselle mitä meidän saaliista saatiin aikaiseksi

Dee päätti lopulta syödä yhdellä haukulla koko hienon metsämansikkavartaan... olin kyllä ajatellut popsia ne itse tuosta :D

Paljon tuli kerättyä!

Joku olisi halunnut syödä nekin...

Huomasin muuten tuossa, että Bloggerin 500 rekisteröityneen lukijan raja on rikkoutunut! Uskomatonta, että teitä on jo näin paljon - en olisi tullut mieleeni silloin kun lähdin reilu neljä vuotta tätä kirjoittamaan, että juttujani blogistani joskus lukisi näin monta tyyppiä. Kiitos kaikille ahkerille kommentoijille!

Tämän kunniaksi ajattelin laittaa kysymyshetken pystyyn, niitä on kiva tehdä silloin tällöin! Eli kaikkia mieltä askarruttavia kysymyksiä meistä saa laittaa tulemaan, mihin et ole saanut tai löytänyt vastausta vielä blogia lukemalla! :) Vastailen tämän viikon loppuun mennessä!

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot