perjantai 25. heinäkuuta 2014

Uimisten kautta "kesälomille"

Nyt on aika ottaa itsekin vähän happea ja lähteä hetkeksi maalle jatkamaan siitä mihin eilen illalla Deen kanssa jäätiin, nimittäin uimisesta ja rentoilusta - tulee tarpeeseen, tuntuu ettei tämä stressi ota helpottaakseen välillä yhtään, mutta onneksi jotenkin sitä vaan nykyään osaa ajatella asiat vähän paremmin, kuin pari vuotta sitten. Tarkoitan tällä sitä, että jos vielä viime vuonna olin pienistäkin vastoinkäymisistä aivan hajalla, niin nykyään pystyn jo hetken harmituksen ja ketutuksen jälkeen ajatella, että asioilla on aina jokin tarkoitus ja yleensä kaikki kääntyy parhain päin.



Tänäänhän piti olla Iitan n. 30vrk ultra, mutta se jouduttiin eläinlääkärin menojen vuoksi siirtämään, ja nyt sitten en pääse tätä ultraa näkemään. Pieni pelko tietenkin on kokoajan olemassa, että toivottavasti tamma voidaan edelleen todeta tiineeksi, koska jos näin ei ole, niin melkein tältä vuodelta voikin lyödä pyyhkeen kehään näiden varsotushommien kanssa. Toivottavasti nyt kuitenkin viimeistään maanantain ollaan taas viisaampia ja toivottavasti kaikki on hyvin - se olisi tämän kaiken keskellä se kaikista helpottavin ja mieltä lämmittävin uutinen.



Kuten kuvista siis näkyy, niin Dee pääsi leikkimään vesipetoa :D - viimeisestä varsinaisesta uittoreissusta onkin se vuosi aikaa, mitä nyt käytiin tuossa kuukausi sitten vähän kavioita kastelemassa. Tosin, eipä tuosta mitään oikeasti uimahirmua saa millään, Deen mielestä rantaviiva oli kaikista pelottavin juttu jälleen ja kun lätäkkö oli taas niin iso, ettei oikein ylikään voi hypätä. Vedessä pitää ajoittain juurtua paikoilleen, kuin miettiäkseen: mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Hölmö hevonen :)




Ilmoitin meidät mukaan Lappeenrantaan, jossa aijomme hypätä jo perjantain metrin warm up -luokan ennen Racing -päiviä. Metrin korkuudella siksi, että tosissaan haluan Kemiön jälkeen Deelle taas mukavan olon, ja käyttää sen vain tutustumassa nurmeen helpoilla korkeudella. Ei ole syytä käyttää sen energiaa isompiin hyppyihin, mutta uskon, jos Dee saa taas hyvän draivin päälle, niin se vetää koko viikonlopun ihan täysillä, se tuli nähtyä Savonlinnassakin :) Muuten meidän kisaturnee racingien osalta alkaa olla taputeltu. En usko, että finaaliin tulemme enää pääsemään, mutta sanotaan nyt taas se, että tavoitteet on ylitetty tältä kaudelta jo ajat sitten, joten vaikka vähän harmittaa, niin oikeastihan nyt ei pitäisi harmittaa yhtään.




Kisakalenteria kun katselin, mitä voisi ehkä syksyllä miettiä ainakin, ovat Esran aluemestaruudet. Ehkä vielä joku kansallinen startti johonkin väliin. Muuten loppukaudesta käydään varmaan hyvänmielen hyppyjä tekemässä harjoitus- ja seuratason kilpailuissa. Kaikki on vähän auki, mutta nyt täytyy jo tässä vaiheessa alkaa mielessä suunnittelemaan tulevaa talvikauden treeniä (hyi ja hui - siis talvelle :/). Tällä hetkellä kun ajattelen, niin 130cm taso ensi vuodelle heti alkukaudesta olisi jo niin kova juttu, että melkein realistisempaa ja järkevämpääkin olisi vakiinnuttaa 120cm tasolla ratoja ja katsella sitten kauden mittaan, lähteekö starttaamaan sitä 7 -vuotiaiden sarjaa. 120cm pitäisi tuntua yhtä helpolta, kuin mitä 110cm radat ovat tänä vuonna tuntuneet, jotta voisi startata isompaa taas. Toki toivottavasti treenaamaankin päästään nyt tänä talvena eri puhdilla, kun hevonen on saatu terveeksi, toivottavasti pysyy terveenä ja nyt on jo näyttöä siitä, mihin ollaan näinkin vähäisellä valmistautumisella lopulta ylletty.




Eilen ennen uimaan lähtemistä Deessä kyllä näkyi se, että on saanu ottaa vähän iisimmin. Se meinaan veti sellasta rallirodeota pitkin tarhaa, mäkeä ja kalliota ylös alas sujuvasti takajalat välillä suoraan osoittaen taivasta. En jaksa hirvitellä näitä sen tempauksia, kun tuollainen se on aina ollut - se ei oikein jaksa rauhoittua kovin moneksi päiväksi, vaan keksii sitten omaa riehumista treenin tilalle. Mutta kuten arvata saattaa, niin se jo valmiiksi niin ja näin Kemiön kisojen jälkeen oleva oikean etukavion kenkä sitten siinä rytäkässä ilmeisesti löystyi lopulta niin paljon, että se oli meidän uintireissun jälkeen enää vaan toiselta syrjältä nauloilla kiinni. Jouduin siis irrottamaan sen lopullisesti. Huoh! Tänään piti lähteä aikaisin maastoilemaan oikein kunnolla, mutta se stoppasi sitten omaan mahdottomuuteensa. Kengittäjä pääsee lauantaina laittamaan koko hevosen ympäri, joten valitettavasti herra hevonen joutuu vielä (toivottavasti) toistaiseksi pysymään nahoissaan kevyemmällä liikutuksella, sillä sitä ei voi nyt ilman toisen etukavion kenkää laittaa tarhaan ollenkaan. Käyn sitä meidän kentällä vähän liinan päässä pyöräyttelemässä sekä aamulla, että illalla, kun meidän kentän pohja on niin superpehmeä kumirouheensa ansiosta, joten siinä kavio ei pääse pahasti kulumaan ja hevonen päsee toivottavasti liikkumaan puhtaasti varomatta pahemmin kavionpohjaansa.




Dee jatkaa liikkumista ja treenailua Miran kanssa minun poissaollessani, ihanaa, että sain niin hyvän ratsastajan Deelle täksi ajaksi - kiitos äärettömän paljon hänelle jo etukäteen!!!

Nyt sitten tämä blogi hiljentyy hetkeksi ja palailee eloon elokuun puolella!
Hyvää heinäkuun loppua kaikille blogin lukijoille! :)

15

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Aurinko, kesä, helle ja kuulumisia

Täytyy sanoa, että äärettömän hyvään kohtaan tuli tämä Deen kevyempi viikko, sillä hellelukemissa ollaan menty viikon jokaisena päivänä ja on oikeasti ollut KUUMA ylipäätään vain olla, saatika, että jos olisi vielä kunnon treeniä vetänyt tässä kaikenaikaa.

Dee on siis saanut vapaata ja kevyempää Kemiön jälkeen. Sen suupielet olivat auenneet Kemiössä, mitä sillä tapahtui viimeksi näin vuosi sitten, kun se vaan painoi kisoissa kädelle ja ryösti :/ Eli en ihan turhaan miettinyt, että tuntuu vähän raskaalta nyt, eikä oikein jaksa kulkea takaosan päällä. Dee on vielä jotenkin kauhean herkkä saamaan ihonsa auki ties mistä asioista, ja suupielet kuuluvat tähän samaan kategoriaan, tosin nyt keväällä ollaan tältä säästytty, kun hevonen on ollut niin kevyt nyt ratsastaa.


Tästä syystä ratsastukset on nyt suoritettu hackamorella, millä Dee menee rauhassa ja tyytyväisen oloisena, mutta jolla en saa ihan kauheasti hevosta taivuteltua ja läpiratsastettua. Joten aika sellaisella hölkkäily- ja kävelymeiningillä ollaan menty. Pääasia, että saa kevyesti liikkua päivittäin edes jotenkin, ja suupielet parantuvat nyt rauhassa. Samalla se saa levätä työnteosta ja vaan rentoilla, tekee Deelle hyvää nyt kun se on niin kovasti rehkinyt kisoissa keväästä kesään. Täytyy alkaa miettiä hampaiden raspaustakin, koska viimeksi ainakin raspauksen jälkeen hevonen on taas ollut parempi suustaan, mutta se menee Lappeenrannan jälkeiselle ajalle.

Deen palautteluhölkkäilyä kisaviikonlopun jälkeisenä maanantaina, hevonen oli ilahduttavan pirteän oloinen!




Kertun kanssa olen kuitenkin tällä viikolla saanut vähän hikoilla. Sen kanssa tiistaina ratsastin kaikki askellajit läpi ja rupesin miettimään oikeasti sitä, että mielestäni sen liikkuminen ei ole yhtä vapautunutta ja hyvää, kuin esimerkiksi pari kuukautta sitten. Myös hyppyjen laatu on kadonnut ihan kokonaan viimeisen parin kuukauden aikana. Toki tämä voi olla osa kehitysvaihetta, kun se rakentaa lihaksistoa ja näin, mutta minulla on tällä hetkellä aika vahva tunne siitä, että jokin on vialla, esim. satulat, joita sille nyt toistaiseksi olemme käyttäneet, ovat saattaneet kipeyttää/jumittaa selkää.

Kertun tiistain sileäntreeneistä


 Tamma on etenkin nyt ihan muutamien viikkojen sisään mielestäni liikkumiseltaan ollut huonompi ja vaikka se ekoista kisoistaan suoriutui erinomaisesti käyttäytyen, olen mielessäni kuitenkin miettinyt, miksi se oli niin tahmea ja ei hypännyt lainkaan edes verkoissa ekoja hyppyjä sellaisilla jousilla mihin keväällä siinä ihastuimme. Kilpahevoselta kuitenkin toivoisi vähän sellaista terävyyttä ja räjähtävyyttä, ja Kertussa kyllä terävyyttä on olemassa, joten jotenkin outoa, että se oli niin "vetäytyvän" oloinen kisoissa, joissa yleensä nuoren hevosen (etenkin puoliveristen) reaktio on vähän toisenlainen, kun ensi kertaa tuollaiseen tilanteeseen joudutaan. Toki kaikki hevoset ovat yksilöitä, mutta tosiaan, kuten sanoin - se alkujaan mm. koeratsastuksessa ihastutti meitä hienolla laukalla ja takaosan aktiivisuudella, vaikka se ei kauhean hyvin ratsastettavissa vielä silloin ollutkaan.
Nyt se "keilailee" pienimpiäkin kavaletteja ajoittain eikä korjaa virhettään vaikka tekisi toiston tällaisen keilaamisen jälkeen. Ennen se on ollut hyvinkin varovainen, jo maapuomin yli piti vähän liioitella... Se kompuroi omiin jalkoihinsa silloin tällöin, ei tosin kovin usein, mutta sillä tavalla, että olen pistänyt ne merkille.



Luulen, että nyt ainakin loppukesästä Kerttu saa taas maastokuuria pelkästään ja jätetään varsinaiset työt vähän vähemmälle. Yritetään katsoa josko löytyisi jotain halpoja, mutta sopivia satulavaihtoehtoja kokeiltavaksi. Lisäksi hieron sen tällä viikolla vielä ennen lomille lähtöä ja katson löytyykö mitään mahdollisia jumeja siitä. Voi olla, ettei ole kyse mistään kovin vakavasta ja nuorten hevosten kanssa on usein tällaisia aikoja, kun ne etsivät uudelleen tasapainoaan ja lihaksisto kehittyy. Olemme yrittänyt hyvin varovaisesti Kerttua tehdä, ja esimerkiksi hyppykertoja on viimeisen 4kk aikana oikeasti max 15 kertaa 50-70cm korkuisilla, pääosin yksittäisillä esteillä, joista nyt viimeiset 5-7 kertaa on ollut näitä selkeästi huonompia kertoja, joissa hyppy on kadonnut ihan kokonaan.


Sen sijaan Kertun ratsastettavuus on muuten parantunut viimeisen parin kuukauden aikana ihan tosi paljon ja se oppii todella nopeasti uusia juttuja. Keskittymisen kanssa on vielä ajoittain vähän tekemistä, ja kuntokaan ei kestä työtä 15-20 minuuttia pidempään, joten aika lyhytkestoisia rupeamia ovat nämä sen ns. "työpäivät". Myöskin nämä helteiset ilmat tekevät tamman entistä veltommaksi. Nyt tarkastellaan siis myös ruokintaa vähän, että saako se riittävästi kaikkia rakennusaineita elimistön toimintaan ja lihasten kasvatukseen.

Tänään ohjasajoin kertun n. 10min + kävelyt, huomenna otetaan heti aamusta viileämmällä sama uudestaan, ja perjantaina se pääsee maastoon. Eli tällä hetkellä tämän tamman kanssa tilanne on se, että katsellaan, kokeillaan, tutkitaan ja edetään samaan tapaan hitaasti ja maltillisesti, kuten tähänkin asti.

HUOM! Jos jollain on tarjota hintaluokkaan 500€ tietämille sijoittuvaa estesatulaa kaarevahkoon selkään, ja joka voisi olla vaihdettavissa Kertun kuvissa olevan Kiefferin yleissatulan kanssa, niin laita kommenttia alle tai sähköpostia allekirjoittaneelle!

0

MYYNNISSÄ laadukas Bruno Delgrange estesatula

Olen ollut todella passiivinen myyjä tämän satulan kohdalla, ja toisaalta pidän satulasta niin niin paljon itse, että välillä ajattelen, että säästän sen mikäli sille sattuisi olemaan käyttöä ja en pidä pakkomyynnissä. Nyt kuitenkin alkaa tulemaan realiteetit vastaan, ja tarvitse oikeasti itselleni uuden kypärän, ratsastushousut ja saappaat - joten haikein mielin lähden nyt tositoimin myymään tätä laadukasta estepenkkiä, jotta pystyn kustantamaan tarvitsemani varusteet.



17,5' puolisyvä istuin. Tumman ruskeaa nahkaa. Satula 10 vuotta vanha, erittäin hienossa kunnossa, ehjä ja hyvin pidetty sekä kaikenkaikkiaan ihana satula istua ja antaa hyvän asennon ratsastajalle sekä tukee hyvin hypyissä. Hyvin pidettynä ja huollettuna satula säilyttää arvonsa jatkossakin, joten ei huono investointi ja nyt lähtee edullisesti. Mitä olen seurannut saman vuosimallin satuloiden myyntihintoja, ovat ne olleet järjestään yli 2000€, tästä olen hintapyyntö ollut 1800€, nopealla kaupalla järkevät tarjouksetkin huomioidaan.

Satula on istunut moneen selkään, ja ollut itselläni käytössä lyhytrunkoisella ja suht suoraselkäisellä, normi leveällä hevosella. Hyvä säkätila, ja erittäin miellyttävä istua. Laadukas edustuskuntoinen satula.

Kaikki Bruno Delgrange-satulat valmistetaan käsin Ranskassa, ranskalaisesta nahasta ranskalaiselle puurungolle. Pehmeät ja kestävät foampaneelit mukautuvat hevosen selän ja ratsastajan muotoihin.

Satulan sovituksesta voidaan keskustella ja pystyn tuomaan itse sen sovitettavaksi eteläisen Uudenmaan alueella ja sovittaessa pidemmällekin. Satula on tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla.

Yhteydenotot sähköpostilla: heidi.patsi@hotmail.com










0

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Maailman kaunein hevonen ❤

Dee poseerasi lauantai-iltana iltahölkän jälkeen Kemiön ilta-auringossa. On se vaan nyt aika hienossa kunnossa! :)






14

Kemiön jälkitunnelmat



 Nyt kun mietin kaikkia kisoja, joihin olemme osallistuneet tämän kauden aikana tähän mennessä, niin on niistä toki jokainen ollut omanlaisensa ja poikkeuksetta jokaiset kisat ovat olleet puitteiltaan hienosti järjestetyt - olen viihtynyt.

Mutta täytyy sanoa, että Kemiö nurmikenttineen on ihan ainutlaatuinen kisaympäristö Suomessa. Tosi harmi, että kisaajia ei ilmeisesti kansallisiin kisoihin ainakaan saatu riittävästi ja tuntuu, että Kemiö kisapaikkana on ollut muinakin vuosina vähän sellainen "epäonnen" kisapaikka runsaiden sateiden takia, mutta jotenkin sitä toivoo, että kisat Kemiössä järjestettäisiin jatkossakin kaikista vaikeuksista huolimatta ja se saavuttaisi sellaisen suuren kisatapahtuman imagon. Mielestäni pelkästään tuo vaihtelevamaastoinen nurmikenttä luo arvokasta kokemusta suomalaisille esteratsukoille, joten toivotaan, että kisapaikkana Kemiö säilyy tulevinakin vuosina kilpailukalenterissa!



 Tänä vuonna säät salli, lukuunottamatta sunnuntain ihan viimeistä luokkaa, jossa ilmeisesti ukkoskuuro pyyhkäisi alueen yli. Me oltiin jo siinä vaiheessa kotimatkalla ja saatiin oma osamme tästä ihanasta vaihtelevasta Suomen säästä.

Sääolosuhteille ei vaan voi mitään, ja tänä vuonna on saanut moni muu kisajärjestäjä kirota jatkuvaa sadetta, ja näin kisaajanakin voin ihan rehellisesti sanoa, että onhan siinä kisainto koetuksella, kun ennen kun on edes hevosen selkään päässyt on jo yltäpäätä läpimärkä vaatteissaan, ja kaikki se kura ja pohjien kanssa tulevat ongelmat liiallisesta vesimäärästä ja saa alkaa miettimään turvallisuusasioita, startatako vaiko ei.

Itse olen tosi tarkka pohjista joilla hyppään, mutta silti jokaisen kisapaikan pohja on omanlaisensa ja se pitää ottaa huomioon siinä omassa ratsastuksessa. Tänä vuonna ainakin Kemiön nurmi oli loistavassa kunnossa!



Järjestelyt toimivat moitteettomasti. Verryttelystä iso plussa, verryttelyalue oli iso ja tilava, mikä on enemmän kuin ihanaa meidän kohdalla, kun hevonen ahdistuu todella ahtaissa verkoissa. Estekalusto oli ihan mahtava, niihin oli todella panostettu ja kaikki erikoisesteet ja niihin painottuvat kilpailuluokat olivat hyvä lisä. Vielä kun pääsisi oikeasti joskus vaikka valmentautumaan ja treenaamaan kunnolla tällaisia esteitä - mielessä on käynyt entistä voimakkaammin ajatus siitä, että meidän täytyy Deen kanssa käydä kenttätreeneissä syksyllä, jotta mitkään erikoiset esteet eivät olisi mikään uusi juttu. Me kun ollaan esimerkiksi koko viime talvi treenattu hyvin tavallisilla ja pelkistetyillä puomiesteillä. Seuraavaa kautta varten haluan Deen olevan oikeasti valmisteltu näiltä osin hyvin, täytyy myös pitkää vettä päästä harjoittelemaan.

Tästä päästäänkin siihen ajatukseen, että voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen ajatus järjestää Kemiössä vaikka kisoja edeltävällä viikolla jonkinlainen "valmennusviikonloppu", jonkun pätevän valmentajan/valmentajien johdolla (kuten Evitskogissa kesäkuussa järjestettiin), jotta ratsukot oikeasti pääsisivät vähän enemmän keräämään kokemusta erilaisesta kisa-areenasta ja näinollen kisatilanteessa suoritukset paranisivat, kun tällainen alue ei olisi enää niin uusi ja haastava juttu.



Radat oli rakennettu tosi kivasti. Itseäni harmittaa kovasti, ettei päästy Racing -luokissa toisena päivänä suorittamaan sitä koko rataa. Vaikka se oli haastava ja pitkä, niin se oli kutkuttavan houkutteleva ja olisi testannut todella sitä ratsukon yhteistyötä. Tottakai noin iso alue antaa enemmän vaihtoehtoja ja tilaa erilaisille rataratkaisuille, mitä aika harvassa kisapaikassa pääsee toteuttamaan. Kemiössä ratamestarina toimi Johanna Mikkola, joka nähtiin mm. Hippolan klinikassa valmentamassa bloggaajia alkukesästä ja täytyy sanoa, että pidän hänen suunnittelemistaan radoista. Niissä on aina jokin järkevä ajatus ja ne ovat opettavaisia.


Kaikenkaikkiaan, vaikka omat suoritukset eivät ihan nappiin menneetkään, olen tyytyväinen koko viikonloppuun kisana ja jos ensi vuonna kisakalusto vaan on siinä kunnossa, niin Kemiö kuuluu kisakalenteriin ehdottomasti!


*Kemiön kisareissun kaikki tekstit yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa*

6

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI