tiistai 26. elokuuta 2014

Nyt on taas nousujohteista!

Niin se vaan nuorenhevosen eteneminen ja kehitys on ylä- ja alamäkeä - vire saattaa muuttua päälaelleen ihan muutamassa päivässä. Ja rakastan kyllä sitä ongelmien ratkomista, vaikka välillä tuntuukin turhauttavalta. Kun ongelmia ilmenee, niin yritän aina parhaani mukaan tutkia ensiksi mikä on vialla, jotta tiedän mitä pitää lähteä muuttamaan.

Deen ikuinen ongelmakohta selkä on se, joka tuntuu reagoivan ihan kaikkeen jännittymällä. Sitten kun se jännittyy selästään, se liikkuu jännittyneesti, ja kipeyttää itsensä. Uskon, että selän toimivuus parantuisi, jos saisin Deehen treenattua vähän lisää notkeutta ja tietenkin edelleen pitää panostaa siihen rentoon liikkumiseen aina alkuaskelista lähtien. Muutenkin pitää keskittyä entistä enemmän sileäntreeneihin, koska kun siellä asiat onnistuu, niin esteidenkin välissä on tuhat kertaa helpompaa.


Nyt tuntuu, että Dee on yhtäkkiä taas tosi paljon yhteistyöhaluisempi, se vastaa pidätteisiin mukavan pehmeästi ja yrittää kokoajan ihan täysiä. Se on tässä välissä aikaisemmin liikkunut ihan ok, mutta välillä on tuntunut siltä, että on päiviä jolloin kaikki asiat sille tuntuvat kauhean vaikeilta ja, että se on sillä fiiliksellä, että yksikin hankala asia, niin se heittää hanskat tiskiin ja vati menee nurin. Silloin ollaan jääty vain hakemaan sitä rentoutta liikkumiseen ja sitä, että se jäisi odottamaan, eikä juoksisi vain alta pois ja jätetty kaikki muu tekeminen pois. Maastoilukin on ollut tähän väliin hyvä vaihtoehto, jossa Dee rentoutuu aina kovasti.

Nyt tuntuu, että voin teetättää jo tehtäviä, jotka se on suorittanut yllättävänkin helposti ja kivasti. Jopa Deen yleensä hirveän tuntuisessa harjoitusravissakin olen pystynyt istumaan rennosti ja tekeminen siinäkin tuntuu jopa mukavalta :D


Toissapäivänä tehtiin paljon väistöharjoituksia. Dee jännittyy väistöissä aina, koska ne on edelleen sille vaikeita. Jännittyessään tuntuu siltä, että se väistön jälkeenkin jää sellaiseen "suppuun" liikkumaan, aivan kuin haitari ei enää aukeisikaan, vaan jää ns. "kiinni". Silloin askel jää kipittämään jännittyneenä ja kestää taas monta kierrosta, että saan sen rentoutumaan.

Olen miettinyt hirveästi, miten saisin sen rohkaistumaan liikkumaan väistöissä ja väistön jälkeenkin vapautuneemmin, ja keksin, että laitan pitkälle sivulle keksivaiheelle kolme ravipuomia vähän pitkillä väleillä. Tuon hevosen lyhyellä sivulla keskihalkaisijalle ja lähden väistättämään siitä kohti uraa pisteeseen, josta on n. 4 metriä matkaa puomeille. Uralla suoristuksen tarkastus, että hevonen liikkuu molemmista pohkeista eteenpäin kohti tuntumaa ja puomien yli, jossa puomit houkuttelevat hevosta lähtemään itse pidentämään askelta. Tämä oli ihan loistava tehtävä, ja saatiin tosi paljon aikaiseksi, ja näiden jälkeen väistötkin alkoivat olemaan vapaantuneempia, ja hevonen tuntui jo jopa odottava koko tehtävää.




Olen nyt myös kaksi viikkoa ratsastanut aina ilman kannuksia, koska haluan, että hevonen kulkee oikeasti rehellisesti pohkeesta eteenpäin ja se, että saisin oikeasti herkisteltyä pohkeelle. Tuntuu, että kannusten kanssa pääsen itse vähän luistamaan siitä jalalla ratsastuksesta, ja jään vähän liikaa jalka irti ratsastelemaan. Ja sen kyllä on huomannut, mitä tuo hevosen reagoiminen pohkeelle on ollut. Alkuun on ollut tosi hankalaa kun hevonen oli suorastaan ajoittain kuuron oloinen jalalle, mutta nyt pari päivää ollaan edistytty niinkin paljon, että vain ihan kevyt "tiivistäminen" pohkeella saa hevosen jo reagoimaan! Deen luontainen eteenpäinpyrkimys aina saa minut hämääntymään siitä, onko hevonen oikeasti pohkeen edessä vai ei.


Tässä oivallinen esimerkki hetkestä, jolloin hevonen on pohkeen takana ja että minun pitäisi ratsastaa jalasta hevosta kohti tuntumaan eikä etsiä sitä kadonnutta tuntumaa keräämällä nyrkit syliini.

Nyt on kaikki asiat auki mitä lähdetään tekemään. Kisoja olen vähän katsellut, mutta jotenkin tuntuu nyt siltä, että meillä on niin paljon asioita, joita pitää korjata ja treenata, että kisoissa radan ratsastamisesta olisi vain se hyöty, että saataisiin paikattua viimeiseksi radaksi jäänyt epäonnistuminen vain pois. Mutta sehän me voidaan käydä tekemässä ihan missä kisoissa vain.

Meidät valittiin ESRA:n aluejoukkue-estemestaruuksiin varasijalle, jotka käydään syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Keravalla. Mutta tosiaan, kun varasijalla ollaan, niin emme todennäköisesti lähde sinne ollenkaan. Mestaruusrata käydään korkeudella 1m-110cm, joten ihan mukavan helpolla tasolla meille, joten jos satutaan starttaamaan, niin toivotaan, että se meidän epäonnistumisien paikkaaminen on sitten siellä. Ja jos ei startata, niin sitten käydään hyppäämässä myöhemmin jossain muualla.




Tällä hetkellä on siis kisaamisien sijasta kova halu lähteä parantamaan omaa osaamista ja meidän osaamista ratsukkona, korjata virheitä ja ratkoa ongelmia, jotta voitaisiin ensi vuonna olla entistä valmistautuneempia koko kisakauteen. Tavoitteet pitkällä tähtäimellä ovat kuitenkin nostaa tasoa ylemmäs ja ylemmäs, ja se merkkaa nyt sitä, että asioita täytyy treenata entistä tarkemmin, pitää asettaa välitavotteita, yrittää suunnitella kisakalenteria jatkossa järkevämmin hevosen vireyden mukaan, sekä ennen kaikkea niin, että vireys säilyisi läpi koko kauden ja jättää turhat luokat hyppäämättä.

lauantai 23. elokuuta 2014

Deen kuulumisia

Vähään aikaan en olekaan Deestä kertonut mitään. Meillä on ollut Lappeenrannan kisojen jälkeen kunnon huoltotoimenpiteitä lihaksiston osalta. Nyt pitäisi vielä varata Vermoon aika raspaukselle ja yleiselle terveystarkastukselle - haluan tietää, että missä mennään, jotta voidaan lähteä talven treenejä suunnittelemaan sen mukaan.

Dee on ollut Lappeenrannan reissun jälkeen selästään entistä enemmän jumissa. Noin paha se ei ole ollut sitten viime talven... Huomasin pientä jumia jo Kemiön reissulla heinäkuun loppupuolella, eli olettaen tämä on tullut nyt pikkuhiljaa salakavalasti, enkä ole ollut riittävän tarkka ja reagoinut ajoissa alkavaan ongelmaan. Viime viikolla jumppasin alku viikosta Deetä sileällä ihan huolella, eli hyvin matalassa muodossa ja rauhallisessa tahdissa kaikkia askellajeja. Käynnissä etenkin paljon taivutteluita puolelta toisella, väistöjä ja avoja isoilla askelilla. Alkuun Dee oli aina tosi nihkeä liikkumaan eteenpäin, se tuntui jopa laiskalta. Mutta pikkuhiljaa rauhssa lämmitellen ja kun ekojen laukkojen jälkeen hevonen sai paikkoja auki, niin sen jälkeen se liikkui jo lähes normaalisti.


Parin jumppapäivän jälkeen käytiin reilun parin tunnin maastolla, jossa matkaa taitettiin pääosin käynnissä epätasaisissa maastoissa, mutta muutamalla tutulla hyvällä suoralla otettiin reipastempoisia laukkavetojakin ja Dee tuntui nauttivan :) Käytiin myös hiekkakuopilla vähän kiipeilemässä. Vaikka oltiin ihan kahdestaan tällä reissulla, niin oli jotenkin tosi ihanaa - Deestä on kyllä tullut niin luottomaastoratsu, että olin yhtä hymyä vaan, kun tultiin takaisin kotiin.

Pitkän rennon maastopäivän jälkeisenä päivänä ohjasajoin Deen, ja se aloitti taas liikkumisen alkuun tosi tahmeasti, kunnes päästiin ekoihin laukkoihin ja sen jälkeen se liikkui jo paremmin. Silti huomaa, että se ei käytä selkää liikkumisessa riittävästi ja sitä saa jatkuvasti muistuttaa aktiivisuudesta.

Viikonloppuna se saikin sitten laserhoitoa sen jälkeen kun oli näyttänyt sitä laserin omistavalle ystävälleni ratsain. Viimeksi keväällä ennen Korpikylää Deellä oli myös selkä vähän jumissa, ja laserhoidon jälkeen hevonen oli ihan selkeästi parempi ja se hyppäsikin varmaan edelleen tähän asti kauden parhaimmat radat elämänsä ekoissa 120-130cm radoilla Korpikylässä. Nyt sitten ajateltiin ottaa uusi hoitokerta ja ehkäpä jatkossa täytyy miettiä, että hierontojaksojen ohella täytyy ottaa kerta kuukauteen laserhoito myös. Laserilla pääsee niin paljon syvemmälle pinnallisten lihasten alle, minne ei välttämättä käsin pääse vaikuttamaan, ei varsinkaan sillon kun hevonen on arka jostain tietystä pisteestä.

Dee on ollut hierottaessa aina vähän takaosastaan kireähkö

Mutta itse jumialueet löytyvät lannerangan alueelta

 Nyt hevonen on ollut huonomman oloinen enemmän oikean puolen lihaksista kuin vasemman

Laserhoidon jälkeisenä päivänä jouksutin Deetä nähdäkseni miten se liikkuu ja että se saisi hoidon jälkeen rauhallista liikettä. Noh hevonen oli varmasti huonoin ikinä, vaikutti tosi jäykältä ja sellaiseksi hevonen saattaa hoidon jälkeisenä päivänä muuttuakin. Tärkeintä on silloin, että ei pakota sitä tekemään mitään väkisin ja nytki annoin sen hölkkäillä omaan tahtiin askellajit läpi - rauhallinen liike kuitenkin on aina parempi, kuin ihan täysi seisottaminen. Seuraavina päivinä olen jatkanut ohjasajoa ja antanut vapaata, joka on sitten kostautunut siinä, että hevonen vetää omia kierroksiaan tarhassa ja tiputtelee kenkiä helpommin. Nyt sen oikean etujalan kenkä on tippunut toistamiseen ja se alkaa olemaan ihan eriparia pituutensa vuoksi vasempaan etukavioon. Tulevana sunnuntaina kengittäjä tulee korjailemaan vielä tilannetta etukavioiden suhteen, vaikka irtokengät ollaankin saatu lyötyä ilahduttavan nopealla aikataululla takaisin jalkaan, ja toivotaan nyt tämän jälkeen, että kengät jalassa myös pysyisivät.


Eniten mietin kaikkea, mistä moinen jumius nyt yhtäkkiä on ilmaantunut. Heinänvaihdoksesta johtuva vatsan sekaisin meneminen nyt ei ainakaan ole auttanut asiaa, ja suolistohäiriöt ja niistä aiheutuvat kivut saavat hevosen jumittamaan lihaksistoaanki juuri alaselän alueelta.
Nämä jumitukset myös muistuttavat paljon sitä, että Dee olisi voinut viileiden öiden ansiosta saada kylmää. Vaikka helteitäkin on ollut, niin yöt ovat olleet kaiken aikaa viileämpiä ja viileämpiä, ja tallissa on entistä viileämpää ja vetoisaa - Dee vielä asuu ulko-oven vieressä. Olisi ehkä ollut syytä loimittaa hevonen öiksi jo aikaisemmin kevyellä puuvillaloimella.

 Dexteri kävelyllä, kun ei kengän irtoamisen myötä taas yhtenä päivänä muuta pystynyt suorittamaan.

Sitten tietenkin olen tarkistuttanut satulan istuvuuden. Dee on kuitenkin tässä viimeisen vuoden aikana, ja ehkä eniten kuluneen kesän aikana muuttanut olomuotoaan ihan älyttömästi, jonka sain huomata jo siinä, että kun yritin laittaa vielä viime keväänä sopivilla säädöillä olleen talliloimen hevosen päälle, niin sainkin huomata, että joudun säätämään edestä lenkkejä molemmin puolin useita senttejä pidemmäksi, jos meinasin saada loimen ylipäätään hevoselle edestä kiinni. Lihasmassaa se on saanut kyllä nyt ihan vähän ajan sisään ihan järjettömästi!
Sain todeta satulaa ja sen istuvuutta tutkittaessa, että ennen aavistuksen liian leveä satula on nyt just eikä melkein ja todennäköisesti karvaromaani satulan alla on nyt tässä tilanteessa aivan liikaa ja tekee satulasta liian ahtaan edestä, jolloin hevonen ei pääse liikkumaan riittävästi. Joten romaani jää nyt pois, ja mietin, joskos pitäisi katsoa jotain ohuenohutta geeliä satulan ja huovan väliin pehmentämään. Luulen kuitenkin, että jos hevonen jatkaa lihaksistonsa kasvattamista tähän tahtiin, niin ensi keväänä voi olla edessä uuden satulan etsiminen.

Satulan tutkailua









Eilen ratsastin hevosen pitkästä aikaa oikein kunnolla, ja tällä kertaa ilman romaania ja hieronnan jäljiltä. Dee tuntui pitkästä aikaa TODELLA hyvältä! Se lähti liikkeelle ihan eri tavalla, kuin pitkään aikaan. Oli jo valmiiksi irtonaisemman oloinen ja itsellään eteenpäin liikkuva. Tehtiin paljon jumppaa taas väistöillä ja avoilla, niin käynnissä kuin ravissakin ja tuntui, että liike parantui askel askeleelta paremmaksi. Jopa T totesi, että ihan eri näköinen kuin vielä viime viikolla! Ihan mahtavaa. Laukassa saatiin ehkä parhaimmat fiilikset, en ole pitkään aikaan saanut sitä laukassa oikeasti polkemaan kunnolla takaosastaan kropan alle ja tätä kautta pyöristämään selkäänsä, mutta nyt se tuntui helpolta ja hevonen pärski tyytyväisenä. Tämä oli nyt selkeästi askel kohti parempaa: vatsa on nyt vähän rauhoittunut, kevyt loimitus pitämään lihaksiston lämpöisenä, satulan istuvuuden fixailuja ja lihashuoltoa hieronnan ja laserin avulla!

Myös treeniolosuhteet ovat meillä nyt muuttumassa parempaan, olemme talveksi ja nyt lopullisesti muuttamassa maneesitallille - alkuun ehdin jo varata toisen maneesipaikan, jonne meiltä on aika paljon matkaa ajella, mutta nyt ihan viime hetkillä sain infon vapaasta karsinapaikasta ihan kotini vierestä, jonka nyt olen varannut. Ärsyttävää muuttamista siis tiedossa, kun ensiksi ollaan pari kuukautta muualla, kunnes päästään muuttamaan aivan uunituoreeseen, ja toivottavasti nyt lopulliseen, talliin aivan kiven heiton päähän kotoota, jonne olen useita vuosia unelmoinut hevosen saavani vietyä - nyt se unelma sitten vihdoin toteutuu! :) Viime talvi oli ensimmäinen treenitalvi minulle ja Deelle, kun treenattii ilman maneesia ja pari kuukautta ihan käyttökelvottomilla pohjilla, ja jo silloin oli todettava, että jos oikeasti haluaa kehittyä ja treenata, niin tällaiseen ei oikeasti ole varaa. Maneesille kuskaus on hirveän aikaa vievää ja sekin kallista hommaa, vaikka toki sitäkin pakon edestä viime talvena harrastettiin ja itseasiassa parempien hyppypohjien perässä ympäri vuoden harrastettu estetreenien osalta. Vaihtoehtoja on selaillut aina viime talvesta asti, mutta nyt sitten muutto tuli uudelleen ajankohtaiseksi aiheeksi. Nyt täytyy kyllä sanoa, että odotan tulevaa treenaamista entistä enemmän, sillä kyllä hyvät treenipuitteet ovat vaan todella tärkeitä ja nyt me pystytään treenaamaan ympäri vuoden todella laadukkaissa puitteissa, hevosen hoito on erinomaista ja isona plussana pidän sitä, että hevosen heinäruokintakin muuttuu entistä useampaan ruokintakertaan päivässä, joka on vain piste i:n päälle siinä, kun on yrittänyt noiden heinäruokintojen kanssa pelleillä nykyisellä taktiikalla, jotta hevonen oikeasti pysyisi nyt vatsastaan kunnossa. Moni asia helpottuu ja parantuu - ihan mahtavaa!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

2 -vuotias FWB-o. Hoyard's Offroader

Tänään kävin moikkaamassa Iitaa pitkästä aikaa. Seuraava ultra olisi sille ehkä noin reilun kuukauden päästä. Toivottavasti kaikki on edelleen hyvin, Iita on päässyt vähän laihtumaan imettäessään varsaa, kun taas itse varsa voi erittäin paksusti :D Jättäis nyt jotain äipälleenkin! Onneksi vieroitus on ihan myös pian, joten sen jälkeen toivottavasti alkaa taas tammaankin tarttumaan.

Otettiin myös Iitan tällä hetkellä toiseksi nuorimmaisesta jälkeläisestään 2 -vuotiaasta oripojasta "Tykistä" kuvia, josta olenkin kuvia jakanut täällä bloginkin puolella mm. silloin, kun orivarsa syntyi, sekä yksivuotiskesänä. Tässä tämän päiväisen tuoreet kuvat Iitan hienosta jälkeläisestä, oriista Hoyard's Offroader (Cagliostro - Graham) kasv & om: Jenita ja Mikko Laitinen. Tää on magee ja iän myötä paremmaksi muuttuu!















Iita -tamma ja hänen tämän kesäinen welsh part bred -orivarsansa :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Uniikki satulahuopasetti Christina Sportilta



Alkukesästä tilaamani ja itse suunnittelmani Christina Sportin satulahuopa ja siihen mätsäävä korvahuppu olivat saapuneet vihdoin Kemiöön heinäkuussa! Olin odottanut niitä kuin kuuta nousevaa, koska meillä ei ole oikein Deen kanssa tuo huopapolitiikka kovinkaan hyvällä mallilla, ja etenkään erityisesti edustukseen sopivia kisahuopia ei juurikaan ole. Pakkohan ne oli heti ottaa käyttöön jo Kemiössä, ja toinen startti edustettiin näissä kamoissa sitten Lappeenrannassakin.



 CS:n huopaa ja huppua olen hyvin pitkään haaveillut, mutta kun kisaaminen on ollut meillä kaikkien epäonnien takia hyvin katkonaista, olen aina sitten malttanut mieleni. Nyt kun kisakausi tänä vuonna lähti niin hienosti käyntii kaikkien vastoinkäymisien jälkeen ja tuleva kisakausi näytti siltä että suunnitelman starteista käyvät toteen, koin ansaitsevamme edustussetin kisoihin ja otin yhteyttä Top Equestrianiin ja sitten sovimme tapaamisen, ja hauska nauhojen ja kankaiden tutkailu ja yhdistelmän suunnittelu lähti käyntiin.



Vaihtoehtoja omanlaiseen yhdistelmään oli kyllä niin paljon, että siinä nyörien ja kankaiden runsauden edessä tuntui oma mielikuvitus katoavan ihan tyysti ja toisaalta mielenkiinnosta olisi halunnut kokeilla vaikka minkälaisia yhdistelmiä. Olin kuitenkin jo pitkään mielessäni vähän yrittänyt hahmottaa millaisia värejä haluaisin huovassani olevan, joten lopulta saadessani Top Equestrianin myyjältä Cecilialta apua, oli lopputulokseen päätyminen hyvin helppoa ja vaivatonta. Olisihan noita huopia suunnitellut vielä toisen ja kolmannenkin, mutta T toppuutteli, että näin alkuun yksi setti saa riittää - ilonpilaaja :P :D
Huovassa on siis sinisen eri sävyjä, puhtaan valkoista, kerman vaaleaa sekä pienenä yksityiskohtana hopeinen nyöri tuomassa muuten hyvin klassiseen yhdistelmään jotain persoonallista. Kaikki Christina Sportin tekstiilit on käsintehtyjä.



 Sain tämän esittelyn tehtyä vasta nyt, kun tosiaan huopasetti on ollut edustettuna, mutta samalla sain kyllä ilokseni huomata, että epäilykseni siitä, että huopa olisi valunut taaksepäin ilman satulan vastinhihnoihin kiinnitettäviä lenkkejä, olivat turhat. Huopa istuu hyvin ja se pysyy paikallaan, se on miellyttävän pehmeää, mutta kestävän tuntuista hengittävää kangasta - ennen kaikkea se on upeamman näköinen nyt lopputuloksen nähtyä, kuin uskalsin odottaa siinä suunnitteluvaiheessa. :) Sekä huopa, että huppu ovat myös pysyneet uuden veroisen näköisinä parista pesukerrasta huolimatta, eli eipä paljon enempää hyvältä huopasetiltä voi odottaa ja näin ollen uskallan sanoa, että tämä hankinta oli hintansa väärti. Nyt on jo suunnitelmissa toinen setti, emme tule pärjäämään monen päivän kisoista vain tällä yhdellä, joten ensi vuoteen on satsattava... uskallan tässä vaiheessa onnistuneen ehjän kisakauden loppuvaiheessa toivoa, että ensi vuonna kisataan jälleen. 


Huovan ja hupun hinta määräytyy sen mukaan, kuinka paljon kaikkia yksityiskohtia siihen haluaa yhdistää, ja Top Equestrianilla on myös valmiita vaihtoehtoja varastossa myynnissä.
Mielessäni pyörii jo ajatus siitä, että tällainen huopasetti voisi olla jollekin hevosen omistavalle ystävälleni todella ihana joululahjakin, ja varmasti hyvin mieluisa lahja sellainen.

© JB Kuvaus

Olen ollut kyllä super onnellinen tästä hankinnasta ja kiitos Top Equestrianille joustavasta ja hyvästä palvelusta!


*Teksti toteutettu yhteistyössä Top Equestrianin kanssa*