sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ihanaa olla taas oman hevosen selässä!


 Dee on kyllä niin speciaali hevonen minulle. Ihan kaikekseltaan, se on tullut itselleni ihan kauhean tärkeäksi ja rakkaaksi, etten olisi voinut koskaan aikaisemmin kuvitella kiintyväni mihinkään hevoseen noin paljon. Toki siinä on tietenkin taustana sekin, että on nähnyt sen syntyvän ihan livenä, vetänyt sitä etujaloista, kun ei meinannut tamma saada varsaa ulos omin voimin. Nähnyt sen nousevan ensimmäisen kerran pitkille jaloilleen. Hoipertelevan ensimmäisen kerran maitobaarille. Saanut seurata sen kasvua päivittäin koko sen elämän ajan. Ja ennen kaikkea kokenut sen kanssa ihan hirveästi. Niin, ja se että onhan se kaikekseltaan enemmän kuin hyvinkin paljon itseni näköinen, kun se on tavallaan oman kädenjäljen tulos - ensimmäinen itse alusta, aina pikku varsasta asti kouluttamani hevonen. Ja se ENSIMMÄINEN oma hevoseni.

Tällaisten taukojen jälkeen sitä muistaa taas, miten sen selässä istuminen on niin erilaista kuin minkään muun hevosen selässä. Se on myös sellainen hevonen, että kun se on kauhea ratsastaa, niin se myös on ihan jäätävän kammottava. Mutta sitten, kun se on super hyvä, niin se ratsastus on jotain ihan taivaallisen hienoa - minun mielestäni :) Silloin tuntuu siltä, että voisi vaa hymyillä kokoajan siellä selässä, ja minä ja hevonen toimitaan toistemme ajatustenlukijoina. Tulee sellainen olo, että me pystytään ihan mihin vaan!

Nyt olen kävelyjakson jälkeen noussut selkään kolmena päivänä. Kaksi kertaa maastossa kävelle, ja vähän ravipätkiä ottaen. Olen nauttinut, kuten arvata saattaa! Eilen kävin sen kanssa kentällä tekemässä vähän jotain "työn" tapaista, eli käynnissä taivuttelua ja herkistelyä taas normaali asetuksiin, eli herkäksi pohkeille eteen näin aluksi pääasiassa tasaiselle tuntumalle. Jossain vaiheessa nostin ravin ja ravailtiin vaan todella loivaa kierrosta ympäri kenttää vaihdelle suuntia. Alkuun hevonen tuntui vähän tahmealta, ja ihan ymmärrettävästi, mutta aika pian se selkeästi alkoi vertymään ja voi jestas, mitä letkeyttä siitä liikkeestä sai irti, vaikka me vaan kevyesti hölkkäiltiin! Dee ihan oma-aloitteisesti lähti pyöristämään ylälinjaa ja selkää, tarjosin sille aika pitkää pyöreää muotoa missä se vielä pysyi hyvin tasapainoisena eikä kellahtanut etuosalle. Tuntui vaan jotenkin aivan fantastiselta, vaikka todellisuudessa se olikin vain sitä... noh, hölkkäilyä. Jotenkin siitä tulee hyvä fiilis, kun hevonen tuntuu iloiselta ja halukkaalta, ja se liikkuu tyytyväisenä eteenpäin ollen samalla hyvin vastaanottavaisella tuulella kaikkien apujen suhteen. Ilahduttavaa oli myös se, että se pysyi näinkin pitkän tauon jälkeen äärettömän rentona, vaikka samaan aikaa maneesissa oli kilpailut käynnissä ja puomit kolisi ja kuulutus kuului, sekä hevosia kuhisi parkkipaikalla ja ympäristössä.

Kovin pitkää pätkää en ravaillut. Ensiksi n. 10 minuutin pätkän, sitten 10 minuuttia välikäyntejä ja taas toisen 10 minuutin pätkän, ja sitten se saikin olla siinä. Tästä tämä taas lähtee. Vielä ensi viikko jatketaan tätä pikkuhiljaa kokoajan liikuntaa lisäten. Eihän tässä kahdessa viikossa vielä ehdi kunto juurikaan laskea radikaalisti, mutta jotta ei nyt jumahtaisi liian nopeasti alusta, niin täytyy edetä maltilla. Ensimmäiset laukat suunnittelin ottavani ensi viikon alkupuolella. Tästä tämä lähtee taas! :)

lauantai 29. marraskuuta 2014

Tiineyttä reilu 150vrk takana

Pidetään nyt päiväkirjaa tiineyden osaltakin ajantasalla - nyt on meinaan ylitetty 150vrk tiineyttä, tarkalleen ottaen 156vrk! Päiviä varsomisajankohtaan on jäljellä 180vrk.


 150vrk on siitä merkittävä vaihe sikiön kehityksessä, että nyt lähti niin kutsuttu nopean kasvun vaihe. Sikiö on n. 2-3kg painava tällä hetkellä, eli voidaan verrata kokoa keskisuureen kaniin, ja se kasvaa tästä eteenpäin n. 250g joka päivä. Kaikki luuston osat, kuten kylkiluut ja sisäelinten osat, kuten sydämen kammiot erottuvat nyt ultraäänitutkimuksesta selkeästi. Silmäripset ovat nähtävissä kehittyvässä silmäluomessa.

Tässä vaiheessa tamman ruokintaa täytyy tehostaa ja on aika antaa virusabortti, jos meinataan antaa ja uusia se 7. ja 9. tiineyskuukauden jälkeen. Virusabortti saattaa aiheuttaa tiineiden tammojen ennenaikaisen luomisen, tai varsan syntymisen kuolleena tai erittäin heikkona. Virusabortti tarttuu helposti, ja myös oireettomat hevoset voivat levittää tartuntaa. Vaikka Iita asuu omistajiensa kotitallilla, jonne ei vieraita hevosia tule, käy tallilla kuitenkin itseni mukaan lukien henkilöitä, jotka vierailevat päivittäin muillakin talleilla. Myös heidän tallistaan hevosia käytetään mm. treeneissä muualla, joten tartuntariski on olemassa. Virusabortti esiintyy varsin yleisesti, joten Iitan siis olemme päättäneet rokottaa, vaikka rokotus ei tuo täydellistä suojaa virusaborttia vastaan.

Hippolan joulukalenteri ja kehitys v.2014

Kuva © Susanna Niemi

Blogiportaali Hippolalle tulee ikää vuoden verran. Hyvin lyhyessä ajassa nuori blogiportaali on saanut vipinää hevosblogien puolella, tehnyt sen ensimmäisen askeleen hevosblogien parissa mikä on tehty lifestyle- ja muotiblogeissa jo vuosia sitten. Hevoskansa on tunnetusti meillä Suomessa hitaasti lämpeävää porukkaa, mutta hirveästi Hippola on saanut positiivista palautetta. On ollut kiva olla osana tätä. Itse lähdin Hippolaan mukaan siitä syystä, että se yhdessä suunnittelu, innovatiivisuus ja tekeminen on aika hieno juttu. Oli jo vuosi sitten suunnitteilla, että portaali lähtee pienistä askelista liikkeelle ja pikkuhiljaa kehittää toimintaansa yhteisöllisempään suuntaan. Hippolan takana touhuaville siis hatunnosto tästä innokkuudesta järjestää ja luoda uutta omien töiden, arjen ja muiden harrastusten lomassa myös meille hevosbloggaajien, hevosblogeja seuraavien sekä ennenkaikkea kaikkien heppaharrastelijoiden hyväksi!

Nyt Hippola on mielestäni tekemässä ensimmäisen todella ison askeleen, kun se tarjoaa ihan jokaiselle bloggaajan omalle blogille "mainontatilaa" sivuillaan ja näin ollen antaa mahdollisuuden tuoda blogiaan ja sen sisältämää materiaalia isomman yleisön löydettäväksi, nähtäväksi ja luettavaksi. Itse ainakin olen kokenut hevosblogien etsinnän usein vaivalloiseksi hommaksi. Haluaisin esimerkiksi omaa lukulistaani päivittää tasaiseen tahtiin - hiljentyneiden blogien tilalle haluaisin löytää uutta aktiivista luettavaa asiapitoisista ja huolitelluista, mutta persoonallisista blogeista. Ei näitä oikeasti löydä muutakuin vahingossa - esimerkiksi selailemalla omaan blogiin kommentteja jakaneiden blogeja, ja ehkä sitten heidän blogistaan aasinsiltana erehtyy vierailemaan taas uudessa blogissa. Joskus löytää helmiä. Mutta mitenkään vaivatonta se etsiminen ei ole. Hevosblogeilla ei ole ollut internetissä mitään "keskuspaikkaa", josta luettavaa voisi löytää. Oman blogin mainonta taas on ollut lähinnä oman mainostamisen aktiivisuuden rajoissa ja usein sekään ei löydä helposti omaa lukijakuntaansa, koska facebookin omien ystävien ja muiden blogiin kommentoinnin lisäksi blogiaan on ollut haastava tuoda esille missään.

Oman blogini kohdalla voin ihan suoraan todeta, että viimeisin vuosi Hippolan alla on tuonut räjähdysmäisesti uusia lukijoita. Blogin sivukatselut ovat tässä yhdessä vuodessa reilusti yli kymmenkertaistuneet siitä, mitä sitä edeltävän neljän vuoden aikana luvut näyttivät. Koen, että vielä reilu vuosi sitten blogini oli aika pieni, muistaakseni lukijoita oli tuolloin vähän päälle 200 yhteensä. Vaikka aina olen ja edelleen kirjoitan blogia omaksi iloksi, niin en voi silti kieltää sitä, etteikö tällainen ole innostanut lisäämään omaa aktiivisuutta ja panostamaan blogiin kymmenen kertaa enemmän, mitä aikaisemmin. Parasta ja palkitsevinta on ollut se, kun saa lukijoilta palautetta, että ovat saaneet motivaatiota ja ideoita blogini kautta omaan tekemiseen! :)
Hippola itse on tarjonnut minulle blogini kautta mahdollisuuden osallistua erilaisiin tapahtumiin ja on ollut myös todella mukava tutustua uusiin kasvoihin eli muihin Hippolan tiimiläisiin, niin portaalin tuottajiin kuin kanssabloggaajiinkin, eli uusia ihmiskontakteja ja niitä kavereita on tullut :)




Nyt vuoden jälkeen Hippola on pitkään ja hartaasti suunnitellut toivottua uudistusta sivuilleen. Täysin uudistuneet sivut avautuvat joulupäivänä 25.12.2014, mutta jo nyt voi ja kannattaakin rekisteröityä Hippolaan, jotta pääsee osallistumaan joulukalenterin jokapäiväisiin arvontoihin! Hippolan joulukalenteri on kerännyt upean määrän sponsoreita toteuttamaan palkintoja, jotka siis sisältävät tuotteita, palveluita ja tapahtumia! Omaa blogia ei edes tarvitse omistaa rekisteröityäkseen, joten pelkkä blogien välinen juttu tämäkään ei ole, mikä on mielestäni vain tosi kiva juttu.

Hippolan sivujen avauksen ja aktivoinnin jälkeen kaikkien rekisteröityneiden blogit löytyvät helposti luettaviksi - eli jokaisen halukkaan blogi saa vihdoin mahdollisuuden saada sitä näkyvyyttä ja taas toisaalta lukijat löytävät helpommin uusia blogeja. Suosituimmat ja eniten keskustelua herättävät blogien postaukset nousevat isompaan valokeilaan heti etusivulle.

Kuva © Hippola

Kuten ehkä tästä tekstistä pystyy huomaamaan, niin itse olen ihan intopiukeena tästä uudistuksesta - se on kuin karkkikauppaan astuisin, kun pääsee selailemaan yhdeltä sivulta kymmenittäin uusia blogeja <3 :P Tervetuloa siis omastakin puolestani Suomen ensimmäiseen hevosblogiportaaliin, toivottavasti saadaan taas tämän jälkeen kehitystä lisää ja uusia tuulia bloggaamisen saralle! :) 

perjantai 28. marraskuuta 2014

Satulajuttuja + yli 1000 rekisteröitynyttä lukijaa!

Vau! Bloggerin ja Bloglovinin lukijat laskettuna yhteen, ylitetään maaginen 1000 rekisteröityneen lukijan raja tämän blogin osalta! Toistan itseäni, mutta en olisi ikinä uskonut moisia lukuja toteavan silloin, kun aloitin bloggaamisen. Kiitos kaikille vanhoille lukijoille, jotka ovat pitkään mukana kulkeneet hyvien ja huonojen hetkien parissa, ja monista lukijoista on tullut tavallaan "tuttuja" henkilöitä, osasta jopa tullut uusia kavereita ja sitten tietenkin tervetuloa kaikille uusillekin kasvoille, toivottavasti tämä blogi tarjoaa mielenkiintoista luettavaa mahdollisimman monelle jatkossakin. Ikinä en ole blogin parissa mitään arvontoja järjestänyt, koska olen halunnut, että lukijani koostuvat oikeasti kiinnostuneista ja mahdollisesti näin ollen aktiivisista lukijoista. En halua, että kukaan liittyy blogini lukijalistalle minkään arvonnan takia. Mutta jos joku päivä pystyn sanomaan, että bloggerissa rekisteröityneitä lukijoita löytyy 1000 päätä, niin lupaan järjestää arvonnan kaikkien ainakin kerran tähän blogiin kommentoineiden lukijoiden kesken! Sitä rajaa odotellessa :)



Viime terveystarkastusreissulla juttelin sekä eläinlääkärin ja fyssarin kanssa epäilyksistäni, että satulamme on jäämässä kapeaksi. Onhan Dee siitä Hollannin paluuajoilta muuttunut ja kasvanut lihaksistoltaan aikalailla. Viimeisinä kuukausina olen alkanut tuntemaan, että omassa Equipen satulassamme istun jopa vähän vinossa, en löydä satulan kanssa tasapainoa sitten ollenkaan ja hevonen liikkuu päiväpäivältä vinommin.

Nämä kaikki on vain arvailuja, mutta luulen kapeaksi jääneen satulan johtaneen siihen, ettei satula oikein enää löydä omaa paikkaa selässä ja oma painoni vain tiputtaa sen painon jommalle kummalle puolelle. Satula ikäänkuin "killuu" siellä selässä, kun se ei kapeuttaan enää pysty laskeutumaan. Hevonen käyttää aikansa itseään vähän vinosti ratsastaessa ja näin on soppa valmis. Olisi pitänyt silloin jo elokuussa ensimmäiksen kerran, kun satulaa ihmettelin ja alla olevia pehmusteita vekslaillessa ymmärtää, että satulan vaihto voisi olla tähän väliin se ainoa oikea. Hevonen on levinnyt se koon leveämmäksi niiltä rimpula-ajoilta.




Tällä hetkellä kokeilussa on ollut kaksi Prestigeä ja kaksi Equipea. Equipeen merkkinä tuon meidän nykyisen satulan myötä olen totaalisen ihastunut. Sillä on päässyt jotenkin ihanan lähelle hevosta, se on kevyt ja se nahka on aivan ihanaa, olen löytänyt siinä hyvän ja tukevan asennon niin sileällä, kuin esteilläkin. Oma Equipe on malliston kapein, eli medium levyinen, joten nyt oli haussa MW -levyisiä penkkejä. mahdollisimman saman mallisista satuloista.

 Equipesta minulla oli kaksi Synergy Special -mallin satulaa, toinen vähän paksummilla toppauksilla, kuin toinen. Näistä tämä paksummin topattu ei istunut, jäi vähän kuin ilmaan ja ihan kuin olisi jopa ollut kapea toppaustensa takia. Toinen "litteämpi" versio oli jo todella hyvän oloinen. Se vain oli ehkä oli ihan sen millin leveähkö selkään, joka etenkin tuli esiin siinä, kun satulavyön löi kiinni, niin satula ikäänkuin pääsi kippaamaan eteenpäin. Tosin ei kovinkaan merkittävää määrää, kun ottaa huomioon, miten paljon liian leveä tuo meidän nykyinen satula oli sillon, kun Dee oli todella kuivassa kunnossa kuljetuskuumeen jäljiltä.. Tämän saisi hyvin korjattua, kun laittaa vähän täytettä eteen. Olin jo aika varma tämän kokeilun jälkeen, ettei muita satulavaihtoehtoja tarvitse varmaankaan miettiä.




 Tämän jälkeen kuitenkin kokeilin Prestigeitä, kun ne kerran siinä oli. Toisen näistä satuloista hylkäsin samantein, sillä vaikka se oli 17 tuumainen, se oli jo silmämääräisesti niin ison näköinen satula, että Deen lyhyeeseen selkään se olisi aivan liian pitkä. Sen sijaan Versailles DW -malli oli ihan äärettömän hyvän oloinen! Se oli just eikä melkein, siinä on todella hyvä selkärangan- ja sääntila, se istahti samantein tasapainoon ja eikä asento muuttunut yhtään vyötä kiristäessä. Plussaa näissä Prestigeissä on niiden muokattava runko, eli leveyttä pystyisi päivittämään myöhemminkin. Eikä Equipea muutama satanen halvempi hintakaan haittaa ollenkaan. (Kaikki postauksen kuvat ovat tästä Versaillesista)

Kävin satulan tänään koetestaamassa, tosin viltti päällä maastoillen ja vähän hölkytellen. Juu kyllä! Deen kanssa oli tänään ensimmäinen ratsastus sitten viimeiseen pariin viikkoon! Nopeasti se kevyehkö pätkä vaan meni, ja nyt pitäisi alkaa hevosta palautella normi treeniin ja arkeen.
En osaa sanoa nyt vielä tämän kokeilun jälkeen muutakuin, että Dee tuntui iloiselta ylipäätään päästessään vähän ravailemaan maastoon ja tekemään hommia! Kokeilen vielä toisenkin satulan, mutta tämä Versailles nyt tuntui vähän liian hyvältä ollakseen totta, vaikka oma pylly kokikin tämän penkin hyvin vieraaksi... jännä miten noihin satuloihinkin kiintyy, ja ihan kuin istuisi hetken vieraan hevosen selässä, jos ei ole oma penkki alla...

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lentävä suomalaishollantilainen (Kuvia)


 Olen ollut Deestä hirmuisen ylpeä, kun se on ottanut kävely- ja tarhailupätkän todella rauhassa. Se on kävellyt todella rauhassa, mitä nyt ehkä vähän spookimpi ajoittain. Jalat ovat olleet todella kuivat ja viileinä pysyneet, hyvältä näyttää.
 Tänään sitten Dee totesi viimein, että: "nyt riitti mulle!" Käveltiin sellainen reilu 2km pikkulenkki, ja aluksi malttoi vielä, mutta loppumatka nostatti taluttajallekin hien pintaan, kun narun päässä riekkui kuin mikäkin villivarsa. Ensi viikolla alan kävelemään sitä selästä, mikä helpottaa tilannetta taas enemmän - ei ole mitään herkkua olla tuolla jaloissa, vaikka Dee onneksi on oppinut jo pienenä aika hyvin, että ihmisen tilaa pitää kunnioittaa, myös hepulin sattuessa.

Otettiin tänään kamera mukaan tallille, kun ajateltiin, että saadaan kivoja talvimaisemakuvia. T pääsi kuitenkin ikuistamaan Deen höyryilyjä samalla katsoen vierestä meidän sähläämistä, ja sai aika osuvia otoksia tämän päivän terävistä liikkeistä... :D






















perjantai 21. marraskuuta 2014

Ensi kauden kilpailusuunnitelmia

Tämä kulunut kausi taisikin olla ensimmäinen, joka ei mennyt täysin pieleen vaikka suunnitelmia lähdin ylös kirjoittelemaankin! Meinaan tällä siis sitä, kun on tuntunut kaikki aikaisemmat vuodet, että se on itseni kohdalla tuottanut huonoa onnea, jos olen kauheasti lähtenyt mitään suunnittelemaan kilpailuiden osalta. Mutta tänä vuonna kausi kyllä kumosi tuollaiset "taikauskot" ja nyt uskallan asettaa suunnitelmia ensi vuodellekin. Ja mikäs sen parempi hetki moisille varovaisille ajatuksille, kuin nyt hevosen terveystarkastusten jälkeen, kun on aikaa hengähtää ja suunnitella muutenkin vähän tarkemmin treenejä talveksi.

Vaikka kieltämättä mahdolliset nousevat kilpailukustannukset pistää miettimään, mihin sitä oikeasti on varaa - toivotaan, että SRL:n suunnitelma ei mene läpi, sillä siinä tapauksessa jokainen kilpailu harkitaan entistä tarkempaan osallistutaanko vaiko ei, ja se suoraan vaikuttaa kyllä starttimääriinkin omalta osalta!

Hattel Horse @ Pentti 2014, nuorten hevosten 115cm 
©  Kirsi Helenius

 Hattel Horse @ Pentti 2014, nuorten hevosten 115cm
 ©  Kirsi Helenius

 Karin kanssa ehdittiin jo juttelemaan vähän ensi vuoden tavoitteista noiden parin valmennuskerran aikana, mitkä ehdittiin käydä ennen tätä paussia ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että Deen kohdalla lähdetään tähtäämään sinne 7 -vuotiaiden luokkiin, ei kuulemma ole ongelma, jos treenit kulkee koko talven läpi hyvin - hevosesta ei ole kiinni, se on hyvällä mallilla ja oman rimankin saan nostettua tulevan talven aikana treenatessa vaaditulle tasolle. Uskotaan näin, kerran kokenut ammattilainen sitä mieltä on. Vaikka onhan nuo tavoitteet juuri niitä tavoitteita, jotka toteutuvat, jos tosiaan KAIKKI menee hyvin, hevonen tuntuu hyvältä ja pysyy terveenä, ratsastus ja ratarutiini rullaa jne. Muutoin sitten suunnitelmia ja tähtäimiä muutetaan tilanteiden mukaan. Nyt tuntuukin, että kynnys on enemmän minulla, kuin hevosella. Nousu 130cm luokkiin tuntuu kovalta ajatukselta, ja tässä vaiheessa monet nuoret hevoset tippuukin pois kelkasta Suomessa, ja luulen että kyse on enemmänkin siitä, että niin monet ratsastajat eivät kykene viemään nuoria hevosia tietyn tason yli - ulkomaillahan 130cm taso on lähestulkoon sama, kuin meille 110cm taso.

Jos lähtöajatuksena kuitenkin lähdetään tätä tavoitetta tavoittelemaan, ja nimenomaan sitä, että suorituksten tulostaso on vähintää samaa tasoa, kuin mitä meillä lähes koko kausi oli. 120cm luokat täytyy nyt alkukaudesta olla helppoa ennen kuin nousua voi hyvällä fiiliksellä tehdä, ja uskonkin sen olevan sitä, kun vaan kaikki palaset saadaan taas loksahtamaan paikoilleen ja siihen nyt ainakin tähdätään. Tämä korkeus tuntui jo keskellä kesää kotoisalta ennen pienoista itseluottamuksen menetystä loppukaudesta. Se itseluottamus varmasti nousee taas treenin myötä.  Jos kaikki menee kivasti, niin kalenteri muodostuisi alustavasti seuraavaan tapaan tai tuohon suuntaan.

  • 27.02.-01.03.2015 Ypäjä Arctic Show (yksi tai kaksi 120cm starttia)
  • 27.-29.03.2015 Ypäjä Winter Show (kaksi 120cm tason starttia) TAI  03.-05.04.2015 Riders Inn Hyvinkää
  • 24.-26.04.2015 Ypäjä Spring Show (120cm luokkia)
Aika Ypäjä-painoitteista... Mutta jos nämä 120cm luokat ovat menneet hyvin, niin sitten toukokuun alusta alkaisi racing -sarjat.
  • 8.-10.05.2015 Jumping Ypäjä (7 -vuotiaiden Racing-sarja)
  • 14.-17.05.2015 Turun Mailja (7 -vuotiaiden Racing-sarja)
  • 07.06.2015 KaRa/Kangasala (7 -vuotiaiden Racing-sarja, tämä kilpailu vähän kysymysmerkki, kun on yksipäiväinen, että miten tämä voi olla Racing-kisan järjestäjä?)
  • 25.-28.06.2015 Salo Horse Show (7 -vuotiaiden Racing-sarja)
  • 03.-05.07.2015 Savonlinna Opera Games (7 -vuotiaiden Racing-sarja)
  • 18.-19.07.2015 Riders Inn Hyvinkää (7 -vuotiaiden Racing-sarja)
  • 06.-09.08.2015 Jumping Kemiö (7 -vuotiaiden Racing-sarja)
  • Ja sitten vielä mahdollisesti finaali, jos siihen ollaan riittävästi pisteitä kerätty. Finaalin paikkaa ja järjestäjää ei vielä tässä vaiheessa KiPan kalenterista näkyny.
  
 Kalenteri näyttää siinä tapauksessa hyvin toisen näköiseltä, mikäli emme Racingia hyppää, joten siihen täytyy sitten tehdä plan B. Ja syksyn kisat katsotaan sen mukaan, onko hevonen minkälaisessa vireessä. Kuitenkin muutamien viikkojen kisa- ja hyppytauko tehdään sitten tuohon perään, ja sitten käydään hyppäämässä jotain vielä loppusyksystä. Horse Showhun olisi hienoa päästä hyppäämään, mutta sehän riippuu kuinka ollaan kaudella pärjätty :)

Niin ja sitten tietenkin Riston -ponin kanssa käydään tutustumassa kesän aikana valkoisten aitojen sisäpuolelle, sekä ottamaan muutaman hyppystartit pikkupikkuluokissa. Syksyllä sen kanssa olisi Laatuponikilpailu. Varsinainen tavoite on vähän isompi, kuin mitä ensi vuoden kisat ja kekkerit, mutta niistä varmaankin sitten enemmän uskaltaa huudella ääneen vasta ensi syksynä :)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hämärtyvät illat






 Jestas, miten aikaisin tuo pimeä vaan nyt tulee! Tuntuu, että kokoajan on vaan pimeä ja yö. Onneksi ei enää kauaakaan, kun päivät alkaa taas pitenemään ja valo lisääntymään. Jotenkin tällainen kaamos vaan ei sovi ainakaan itselleni, en pistäisi pahitteeksi vaikka olisi ympäri vuoden kesä.

Huomenna tulee täyteen viikko Deellä karsinalepoa ja tarhailua. Yllättävän hyvin se on sen kestänyt, vaikka nyt ihan parina viime päivänä on ollut havaittavissa jo pientä äksyilyä ja kiukuttelua, kun päivät on sen mielestä niin tylsiä. Onhan se nyt ykstoikkosta kävellä vain tallin ja tarhan välinen matka päivässä heovsen, joka on tottunut liikkumaan kuitenkin suhteellisen runsaasti ja vaihtelevissa ympäristöissä. Pakko alkaa käymään sen kanssa aamulla lyhyillä talutuslenkeillä ihan vaan sen mielen virkistyksen takia, ettei ihan pää hajoa. Vielä pitäisi viikko jaksaa tällaista kevyttä, ja sitten palaillaan takaisin treeniin. Jalat ovat nyt ainakin niin kuivat, etteivät ikinä ole olleet! Kylmäillyt niitä olen myös normaaliin tapaan, sekä hieronut hevosen joka toinen päivä keskittyen etenkin siihen oikean lavan alueelle, sekä alettu tekemään porkkanajumppaa karsinassa - Dee alkaa tekemään jumppaliikkeitä nykyää karsinaan tullessani, vaikka ei olisi porkkanoita mukanakaan :D Se on vähän sellasen näkönen, kuin sanoisi: "Kato mami, mä oon jo näin notkee! Saanko porkkanan."

Ollaan parin tallikaverin kanssa sovittu iltatarhailuista sillä tavalla, että saadaan heppoja viettämään ulkoilmassa vähän enemmän aikaa. Illalla saa nimittäin vielä omatoimisesti tarhata hevosia lisää jos haluaa, ja tämä meidän systeemi on oikein toimiva, kun ollaan sovittu vuoroittain, että joku käy heittää hepat alkuillasta ulos ja joku käy ne sitten ennen tallin sulkemista nappaamassa sisään. Siinä tulee sellaiset kolme tuntia lisäulkoilua sen normi 4-5 tunnin tallin puolesta tarhailun lisäksi. Pidän tärkeänä sitä, että hevonen saa olla edes jonkinlaisessa liikkeessä mahdollisimman paljon vuorokaudessa ja usein lyhyillä tarhausajoilla varustetuissa talleissa sen järjestäminen saattaa olla työläämpää, mutta kun jaksaa nähdä vaivaa, niin kyllä sitä saa hevoselle järkättyä isolle osalle vuorokauden tunneista pientä liikettä sitten niiden normi treenien lisäksi. Nyt tietenkin Dee joutuu saikun ajan enemmän karsinassa seisomaan, mutta onneksi tätä aikaa ei ole kauaa jäljellä ja kaikenkaikkiaan hyvin lyhyestä jaksosta on kysymys - ehkä tuo ikiliikkuja selviää :)






COPYRIGHT

Heidin Nelivedot