Anonyymi18. joulukuuta 2014 0.25
Valmennatko
itse ketään? Onko sinulla epävirallista projektihevosta/hevosia jolla
esim hyppäät silloin tällöin? Jos on niin millanen? Blogissasi on myös
esiintynyt todella nätti hevonen, olisiko ollut nimeltään Bona. Onko se
myös projektisi?
Kyllä autan ja koutsailen muutamia ratsukoita, joiden hevosia myös ratsastan läpi tai enemmänkin. Ja kaikennäköisiä pidempi- ja lyhyempiaikaisia projekteja on kaikenaikaa tekeillä, mikä on varsin kiva juttu - tykkään ratsastaa mahdollisimman paljon erilaisia hevosia, ja jos minusta on apua ja työhöni ollaan tyytyväisiä, niin se on kaikista parasta koko hommassa. En kuitenkaan halua kirjoitella muiden hevosista blogiini, vaan kaikkiin tänne kirjoitettuihin muista hevosista kertoviin teksteihin on niiden omistajilta lupa. Yritän pitää myös blogini enemmän painoittuvana oikeasti pitkäaikaisiin ja intensiivisiin projekteihin omien hevosien lisäksi, mitä esimerkiksi Zorro oli ja Risto on tällä hetkellä, ja vain jos omistajalle se on ok, että kirjoittelen treenipäivityksiä niistä.
Bona mm. on yksi projekti sen omistajaperheen kanssa :)
Anonyymi18. joulukuuta 2014 12.50
Mitä
mieltä olet tarhausajoista? Dumissa tarhausaika on ilmeisesti melko
lyhyt ja hevonen voi joutua seisomaan tallissa pitkiäkin aikoja, ellei
itse pääse usein tallille. Tietysti asia on hevoskohtaista ja joku tulee
toimeen vähemmälläkin ulkoilulla. En halua kuulostaa mitenkään
töykeältä, enkä arvostella haluaisin vain mielipiteesi.
Tarhausajat riippuvat tallipaikan olosuhteista, hevosesta ja sen käyttötarkoituksesta. Olen sitä mieltä, että vähintään 6-7h. olisi aika ihanteellinen treenissäkin olevalle hevoselle, mutta kaikkea ei voi saada ja täytyy tehdä valintoja.
Dumissa Dee tarhailee sen n.5 tuntia tallin puolesta per päivä, ja sitten olemme järjestäneet muiden hevosenomistajien kanssa tarhailua vielä illasta, jolloin hevoset pääsevät ulkoilemaan vielä 3-4h ja tämä iltatarhailu pyritään järjestämään mahdollisimman usein, jos ei nyt joka päivä.
Käytännössä Deen normaalipäivä koostuu näin: aamu viideltä heinät ja muut ruuat, joiden syömiseen sillä menee lähes kolme tuntia (Dee on aika hidas syömään eikä pahemmin ahmi vaan nautiskelee, mikä on hyvä asia) eli viimeiset korret vedetään viimeistään kello kahdeksan aikaan. Tulen aamupäivästä yleensä tallille kello 9-10:30 välillä (riippuen päivän muista aikatauluista), jolloin Deen kanssa on joko treenit, tai jokin muu päivän ohjelmaan kuuluva aktiviteetti/liikuntamuoto. Dee on yleensä parempi, kun se on saanut heinien jälkeen sen reilun tunnin sulatella, eikä joudu täydellä vatsalla hommia tekemään. "Päivän aktiviteettiin" menee aina hoitoineen päivineen se reilu pari tuntia.
Tämän jälkeen n.kello 11:30 päiväheinien vuoro, ja joskus puoli yhden aikaan tarhaan, jossa se viettääkin aikaansa aina iltapäivä viiten asti ainakin ja tulee takaisin talliin iltapäiväheinille.
Iltapäiväheinien tuhoamiseen Deellä menee se 1,5-2h, joten ihan siitä riippuen, kuinka nopeasti se on syönyt, toteutuu tämä itsenäinen tarhaaminen klo:18-22 välillä.
Illalla sisään tullessa taas ilta-yöheinät, jotka riittävät lähes aamuun asti.
Eli tuossa tulee aika hyvin ilmi, että pidemmälle tarhaukselle Deen vuorokaudessa ei riitä tunnit. Olen siis sitä mieltä, että hevoselle tulee järjestää niin paljon ulkoilua HYVILLÄ pohjilla ja rauhallista liikettä vuorokauteen säännöllisine mahdollisimma tiheine ruokintakertoineen kuin se vain on mahdollista, jotta se pysyy mieleltään ja fysiikaltaan kunnossa.
Aina iltatarhailuja ei saada sopimaan ja vesisateeseen Deetä en vie seisomaan, se ei nauti sellaisesta yhtään, joten aina vähän päivän ja ohjelmien mukaan. Faktahan on se, että Dee saa nyt nykyisellä tallilla itselleni tallin läheisen sijainnin takia paljon enemmän liikettä, kuin missään muussa tallissa, missä se on asunut. Olisihan se mukavaa, jos tallin puolesta olisi vielä pidemmän tarhausajat, mutta sitten taas en mistään hinnasta muuttaisi hevosta enää tallille, jossa ei ole maneesia - sillä monta kuukautta parhaimmillaan talvessa kävelylinjalla huonojen kelien ja pohjien vuoksi ei sekään ole hevoselle hyväksi ja terveellistä.
Hevosen hoito ja pito on haastavaa, ja aina kun joutuu pitämään hevosta muiden talleilla, joutuu myötäilemään ko. paikan tapojen mukaan, ja se on omista tarpeista ja aatteista kiinni, minkälaiset puitteet vaakakupissa painavat enemmän. Pitkätkään tarhailuajat eivät korvaa treenihevosella sitä, jos ratsastualueet eivät ole täydessä käyttökunnossa läpi vuoden esimerkiksi. Näin lyhyellä tarhausajalla en voisi kuitenkaan Deetä pitää samanlaisessa tallissa, jos tallin sijainti olisi yhtään pidempi, joka taas vaikuttaisi siihen, etten pääse tallille itse tai järjestämään jollain tavalla helposti hevoselle lisäulkoilua. Dumi on kuitenkin näissä olosuhteissa paras vaihtoehto meille ja ainoastaan oma talli olisi tästä parempi vaihtoehto - ehkäpä sellainen sitten joskus :)
Viime talvena ymmärsin sen, että näillä jääpohjilla monta talvea treenatessa ei pysty pitämään hevosta terveenä saatika treenata talven läpi niin, että hevonen olisi keväällä täydessä kisakunnossa. Tilanne vaati viikottaisi raskaita kuljetuksia maneeseille treeniin ja se on kallista ja aikaavievää touhua, puhumattakaan siitä, että hikistä hevosta säännöllisesti pakkaskeleillä vetoisella trailerilla kuljettaen ei ole mikään hyvä juttu, jos samalla hinnalla voisi saada sen maneesin kunnon pohjilla tallin pihaan.
Anonyymi18. joulukuuta 2014 14.58
Minua
kiinnostaa myös ajankäyttö! Käytkö koulua/töissä? Tämä ehkä sellasena
johdattelevana kysymyksenä siihen, mitä todella pohdin ja mikä on omassa
elämässä hankaloittava tekijä - onko sulla hevoselämän ulkopuolista
sosiaalista elämää ja miten ylläpidät sitä, miten usein? Tuntuuko se
riittävän? Mulla on itselläni paljon kavereita myös heppakuvioiden
ulkopuolella, ja tuntuu,ettei heille tahdo jäädä millään aikaa työn ja
heppojen jälkeen, kun parisuhdettakin yritän vähän vaalia välillä...
Työ- ja muihin kuvioihin vastasinkin aika kattavasti jo vastauksien ykkösosassa, johon pääset tästä linkistä.
Mutta joo, täytyy myöntää, että muu sosiaalinen elämä on oikeasti jäänyt todella pahasti taka-alalle. Ystäväni kyllä tietävät, että tällä hetkellä panostan tähän ratsastustouhuun tosissaan enemmän, kuin koskaan aikaisemmin, mutta kyllähän se harmittaa. Viime vuonna suurinta osaa kaveriporukasta en nähnyt ollenkaan, koska en kerennyt - ja pikkuhiljaa huomaan, että harva enää kutsuukaan minnekään, kun tietävät, etten tule kuitenkaan :D Pitäisi kyllä yrittää edes soitella useammin ja vaihdella kuulumisia. Hevostalleilla pyöriviin kavereihin tulee pidettyä paremmin yhteyttä. Parisuhteen sijaan minulla ei ole ollut ongelmia, liikutaan niin paljon toistemme mukana, kuin vain mahdollista ja toisaalta meillä on aika pitkälle samat ystäväpiiritkin, että kun sen kerran ehtisi tavata heitä, niin pystytään järjestämään se yhteisenä aikanakin. Mutta nämä on tosiaan taas näitä valintakysymyksiä... Toivon, ja myös tiedän, että monet ystäväni tietävät, etten ole heitä unohtanut!
Anonyymi18. joulukuuta 2014 16.17
Deen kivoin tapa??( esim.hörinä...) =DInhottavinta Deessä? ( jos siinä ihanassa karvapallerossa sellaista edes on <3)=D
Korkein hyppäämäsi este Deen kanssa?
Pahin loukkaantumisesi, kun olet tippunut hevosen selästä??
Tällä hetkellä kaikista eniten hilpeyttä herättävä Deen tapa on se, että se tekee karsinaan tullessani heti itsenäisesti porkkanavenytysliikkeitä porkkanoiden toivossa :D Se näyttää ihan siltä, että "hei kato osaan venyä näiiiin paljon - oisko porkkanaa siitä hyvästä??" Tästä otan vielä joku päivä videota tänne näytille.
Inhottavinta Deessä on toisinaan se, että se ei tule oikein toimeen muiden hevosten kanssa. On vain harvoja, joiden kanssa se on ok. Eniten tämä johtuu siitä, että sillä on niin vahva johtamisvietti, että se vähän liikaa "kyykyttää" muita hevosia, oli ne sitten ruunia taikka tammoja (oreja se ei voi sietää) ja haluaa alistaa niitä, ja tästähän se tappelu sitten syntyy. Huoh... Jospa se joskus rauhoittuisi, eikä olisi niin päällekäyvä muille hevosille. Toisaalta se, että se ei ole kovinkaan kiintyvää sorttia muihin lajitovereihinsa, niin se tuottaa helppoutta siihen, että se on oikein sinut vaikka jäisi talliin tai maneesiin ypöyksin, se ei tunnu olevan riippuvainen kenestäkään omastamielestään vaan on aika itsenäinen kaveri.
Korkein Deen kanssa on 135cm.
Pahin loukkaantuminen oli viime helmikuussa, kun jäin pikkuponin alle ympärikeulimisessa. Tästäkin selvisin vain muutaman vuorokauden lihaskivuilla ja aivotärähdyksellä. Sen pahempaa ei ole sattunut toistaiseksi - kop kop...
Siinä mentiin, pikkuinen ponin pirukainen pääsi yllättämään! Mutta se mikä näissä jutuissa yleensä on hyvä nuorten kanssa, ja miksei vanhemmankin hevosen kanssa, että ne pelästyvät ympärimenosta yleensä itsekin niin paljon, että keuliminen jää siihen.
Jasmiina18. joulukuuta 2014 19.28
Jos saisit toisen hevosen D:n rinnalle, minkälainen se olisi?
Kun ratsastat itsenäisesti millaisia tehtäviä teet yleensä sileällä?
Voisitko kuvitella kisaavasi koskaan koulua ykköslajina, mikäli siihen tarkoitukseen olisi sopiva hevonen tarjolla?
Kun ratsastat itsenäisesti millaisia tehtäviä teet yleensä sileällä?
Voisitko kuvitella kisaavasi koskaan koulua ykköslajina, mikäli siihen tarkoitukseen olisi sopiva hevonen tarjolla?
Toinen, vielä parempi estelupaus olisi hienoa. Sellainen, jossa olisi potentiaalia +140cm luokkiin. Toivotaan, että tuleva Tortilla -projekti sellainen olisi :)
Teen aina sielällä paljon siirtymisiä askellajien välillä ja niiden sisällä, etenkin Deen kanssa, joka on välillä niin oman pään mukaan kulkija ja vaatii välillä herättelyä avuille, etenkin niihin pidätteisiin - odottaminen ei ole sen vahvin luonteenpiirre. Siirtymiset kehittävät sen kuuliaisuuden lisäksi hevosen kantovoimaa ja tasapainoa. Koen, että vasta tämän jälkeen, kun hevonen oikeasti toimii "ohjan ja pohkeen välissä" siirtymisien kautta, pystyn tekemään hevosten kanssa muutakin. Mutta aika usein se on tätä samaa, joskus vähän tylsääkin, siirtymisien toistamista treenikerrasta toiseen ja siltikin huomaan, että kun päästään Deen kanssa esimerkiksi esteiden sekaan, niin ne säädöt hukkuvat kuin pieru saharaan... :D
En pystyisi itse kisaamaan koulua ykköslajina, koska luonteenpiirteeseeni kuuluu pikkutarkkuudesta huolimatta se, että saa niitä uskomattomia fiiliksiä esteillä. Sen sijaan voisin itseni hyvin kuvitella joskus myöhemmin hienon koululupauksen omistajana ja panostaa kouluratsastukseen kilpaurheiluna hevosenomistajana, joka antaa hevosensa jollekin lahjakkaan ratsastajan alle käyttöön.
Dee Ypäjällä toukokuun lopulla 2014
Mitkä on Deen parhaimmat ja huonoimmat puolet?
Mikä saa sussa aikaan voimakkaita tunteita (esim. suututtaa, itkettää)?
Millainen on sun unelmahevonen?
Kuinka aikataulutat hevosen omistamisen ja muut menot?
Mistä idea kasvattaa oma varsa? Ja kohta vielä toinen? Mikä varsoissa on parasta?
Hmmm, no Tuomarinkylässä kävin jo pikkutyttönä ruinaamassa, että saisin edes paijata hevosta ja ai sitä onnea, kun kerran pääsin siivoamaan ensimmäistä kertaa hevosen karsinaa, saatika, että minua pyydettiin harjaamaan hevonen toiselta puolelta! :D Että varmaan ihan synnynnäistä tämä mun "hevoshulluus", ja pikkuhiljaa äiti ja isi myöntyi, että pääsin kerta viikoon ratsastustunneille, joissa kävinkin seuraavat kymmenen vuotta, ennen kuin lopetin, kun koin, etten saa enää ratsastuskoulusta riittävästi irti.
Deen paras puoli on sen herkkyys, nopeus, ketteryys ja voitontahtoinen luonne. Toisinaan nämä samat asiat ovat myös sen huonojakin puolia, se ei missään määrin ole ollut helppo hevonen kouluttaa, kun ruutia on olemassa enemmän kuin pienessä kylässä. Huonoja ominaisuuksia näin Deessä myös sen, että siinä ei ole luontaista elastisuutta liikkumisessa, vaan kaikki tapahtuu enemmän voimalla ja räjähdyksellä, mutta nämä on onneksi kehitettäviä ominaisuuksia, joita voidaan parantaa koulutuksen ja ratsastuksen edetessä.
Kaikista voimakkaimmat tunteet saa aikaan minulle tärkeiden ihmisten valehtelu, selän takana pahansuopainen juoruaminen, huijaaminen ja selkään puukottaminen. Huomaan olevani välillä itse niin hyväntahtoinen ja autan pienemmissä sekä isommissakin asioissa pyyteettömästi, jopa rahallisesti ja omaan väsymykseen asti vaikka omat rahkeet eivät siihen riittäisikään, ja tätä luonteenpiirrettäni valitettavasti on monestikin käytetty hyväksi.
Myös läheisen ihmisen huono olo on minulle vaikeita paikkoja, kun elän niin voimakkaasti kaikkien muidenkin ihmisten tunteissa mukana. Taidan aika usein olla ystäväpiirissä se, jonka kanssa yhdessä itketään toistemme olkapäälle kurjille asioille :D
Olen aika herkkä ja temperamenttinen muutenkin, vollotan surullisista ihmis- tai eläinkohtaloista aina kaikkiin muihinkin maailman vääryyksiin, joista olen vihainen tai surullinen. Toisinaan itkua tuherran myös ilosta, kuten Savonlinnassa voitettuani Deen kanssa ensimmäisen kansallisen starttimme, hehheh...
Taisin vastata tähän jo edeltävässä vastauspostauksessa, mutta kysymys oli muotoitu vähän eri tavalla. Dee on hevonen, josta olen aina unelmoinut, joten kai se on se, kaikkine virheineen päivineen :) Toisaalta unelmahevonen olisi skoupikas, isojen luokkien, hyväsukuinen estetamma, josta voisi teetättää sen uran päätteksi lisää hienoja varsojakin... Unelmia pitää aina olla ;)
Aikataulutan asiat niin, että työn jälkeen prioriteetti yksi on Dee ja Veeti, sen jälkeen kaikki muut mahdolliset hevoset ja ratsastukset. Enemmän tätä aihetta sivuavaa kirjoitinkin jo aikaisemmin.
Idea oman varsan hankinnasta on lähtöisin ihan siitä, ettei minulla ole varaa samansukuisiin lahjakkaisiin yhtään vanhempiin nuoriin hevosiin. Jos haluaa joskus ratsastaa hyvillä hevosilla, niin ne täytyy melkeimpä yrittää tehdä itse, niitä riittävän hyviä ei ihan herkästi tarjota, ellet ole ensiksi laittanut omiin hevosiin rahaa kiinni, ja sitä kautta tehnyt vakuuttavaa tulosta, että muutkin uskovat sinuun ja varsan tekeminen on kohdallani ainut vaihtoehto. Deen myötä tajusin, että tämä on todennäköisesti (vaikka rahaa enemmän joskus olisikin) myös jatkossa ainoa oikea hevosen hankintamuoto, sillä silloin voit tehdä hevosesta aivan omanlaisen, varsan koultuus on äärettömän mielenkiintoista - tiedät sen historian ja virheistäkin voit syyttää vain itseäsi, sekä itsetehtyjen virheiden kautta voi oppia paljon enemmän. Haluan oppia elämässäni mahdollisimman hyväksi hevosmiestaidoiltani.
Varsoissa on parasta se, että siihen pakkaukseen liittyy paljon unelmia ja toiveita, joita lähdetään hakemaan. Osa toteutuu, osa ei, mutta antoisaa se on silti!
Dee 2 -vuotis talvena vuonna 2010
Anonyymi19. joulukuuta 2014 16.10
Mikä on ollut hankalinta Deen kanssa tähän mennessä?Unelma varsa??
Onko Deellä lelua karsinassa?
Jos on ,niin mikä on Deen lempilelu??
Deen huonoja tapoja??
Parasta Deessä??
Aiotko antaa Deelle jotain pientä joululahjaa??
Deen kanssa hankalinta on ollut se, että saat sen puolellesi esimerkiksi ratsastuksessa. Se on todella voimakasluonteinen hevonen, jolla on aina joka asiaan oma mielipiteensä. Kun sen kanssa pääsee yhteisymmärrykseen, sen kanssa voi päästä mihin tahansa. Yhteinen sävel ja sen ylläpitäminen on kaikista hankalinta.
Unelmavarsa... varmaan tällä hetkellä tuo tuleva ensi keväänä syntyvä Tornesch -varsa! Toivon todella, että kaikki sen suhteen menee hyvin!
Ei ole Deellä lelua karsinassa, tosin se voisi kyllä touhukkaana tyyppinä tykätä sellaisesta. Tällä hetkellä se tykkää kaikista eniten karsinassaan himalajan suolakivestä, se on niin herkku :P
Deen huonot tavat kiteytyvät aika hyvin tuohon, ettei se oikein siedä muita hevosia ja on aika haastava tässä suhteessa. Tällä hetkellä meillä on pieni onglema sen suhteen, ettei se meinaa oikein tulla toimeen naapurikarsinan kipakan tamman kanssa - liian kovapäisiä ilmeisesti molemmat...
Dee sai etukäteisjoululahjaksi Bucaksen punaisen talliloimen (joka osoittautunut joksikin maanantaikappaleeksi, siinä saumat repeilivät jo muutaman käyttöpäivän jälkeen, joten reklamaatioksi menee - höh) ja sitten extraporkkanat tottakai. Porkkanat on Deen lempiherkku, joten se osaa tätä lahjaa arvostaa ;)
Anonyymi20. joulukuuta 2014 17.06
Voisitko tehdä varustepostauksen?Deen lempivaruste?
Lempiratsastus varusteesi?
Onko Dee tarkka kuolaimesta esim onko väliä jos on kolmipalat vai tavalliste nivelet?
Miten Dee reagoi uusiin tilanteisiin?
Entä eläimiin?
Onko Dee helppo kisapaikalla?
Voisitko tehdä toivekuvapostauksen joskus?
Varustepostauksen voin toteuttaa, jos saisin joskus aikaa kuvata ne varusteet! Laitetaan toive korvan taakse :)
Deen lempivaruste... jos Deeltä kysyy, niin varmaan sen uusi ylipehmeä lampaankarvaromaani, niin sen puolesta, että se selkeästi pitää siitä liikkuessaan satulan ja selän välissä, kuin muutenkin se on Deen mielestä niin ihanan pehmeä, että se haluaisi mutustella ja haistella sitä jostain syystä kokoajan.
Oma lempivarusteeni on nyt tällä hetkellä ehdottomasti juuri saapunut uusi Antareksen kypärä, jonka tilasen HIHS:stä tänä syksynä! Se saapui juuri parahiksi ennen joulua <3
On se sillä tavalla tarkka, että joudun vaihtelemaan aika paljon eri suuosamallien välillä ja tätähän toisaalta suositellaankin, jotta paine ei kohdistuisi aina samaan paikkaan suussa. Muovisia suuosia Dee ei ole toistaiseksi pystynyt sietämään, ja sprengerin aurigan on ainut materiaali, joka ei aiheuta suupielien aukeamista. Jos kuolain ei miellytä sitä, niin ei koko ratsastuksesta tule yhtään mitään.
Uusiin tilanteisiin Dee reagoi ensin hyvinkin dramaattisesti - ne on yleensä ihan KAUHEITA juttuja :D Kunnes se huomaa, ettei se taas kuollutkaan ja tämän jälkeen se ei enää noteeraa koko asiaa enää. Nyt olen viimeaikoina huomannut, ettei se reagoi enää yhtä voimakkaasti kaikkeen uuteen jännään vaan turvautuu minuun aika paljon, ja luottaa että tiedän mihin sitä olen viemässä. Se on ollut mukava huomata!
Muihin eläimiin Dee reagoi joko välinpitämättömästi, tai hevosten kohdalla myös (kuten jo kirjoitinkin) aika agressiivisesti. Hollannissa sillä oli oma koirakaveri, russelipentu nimeltä Herbie, joka nukkui Deen etujalkojen välissä aina sen aikaa, kun laitoin sitä kuntoon. Siitä koirasta Dee piti jostain syystä ihan hirveästi.
Dee on nykyään kisapaikka hyvin helppo. Ei mitään hötkyilyjä. Se tietää mitä ollaan tultu tekemään. Ainoastaan verkassa se on välillä liian kuuma ja verkkatilanne on vähintäänkin aina se haastavin osa-alue koko kisareissuista.
Nyt blondi nostaa päätään, mutta mikäs olikaan toivekuvapostaus? :D
Anonyymi21. joulukuuta 2014 9.05
Oletko koskaan ratsastanut islanninhevosilla?
En ole ratsastanut, mutta haaveissa on ollut, että pääsisi joskus jollekin hienolle issikkavaellukselle! Olisi kyllä kiva päästä niin erilaisen hevosen selkään :)
Anonyymi21. joulukuuta 2014 18.54
Tämä
nyt olisi varmaan tuohon kysymyspostaukseen pitänyt jo laittaa, mutta
mitä Dee söi kun se oli varsa (0.5-3 vuotiaaksi asti)? :)
Dee söi aina vieroituksen jälkeen pitkälle nelivuotiaaksi heinän lisäksi kauraa ja racingin progressia pääsääntöisesti. Vatsa ei ole koskaan toiminut kovin hyvin ja hyvän lihavuuskunnon aikaansaaminen vaati runsasta väkirehuruokintaa, mutta aloittelevana varsanomistajana en osannut kyseenalaistaa ammattilaisten ja kokeneiden ruokintaneuvoja, ja näillä mentiin. Nyttemmin esimerkiksi kauran pois jättäminen on helpottanut Deen oloa ihan järjettömästi, jonka jälkeen opiskeltuani ja koulua aiheesta käyneenä olen vain tajunnut sen ihan konkreettisesti oman hevosen ja monen muunkin hevosen kohdalla, etteivät mitkään viljat vain oikeasti ole hevosen ruuansulatukselle sopivia ruokamuotoja. Monen hevosen "kuumuus" voi johtua ihan siitä, että kaura/vilja, ja ylipäätään vääränlainen ruokinta tekee vatsan kipeäksi ja lopulta voi pitkäaikaisesti tehdä suolistolle ja vatsalle hallaa, joka Deen kohdalla varmaan onkin osittain käynyt ja tässä asioita on korjailtu kohta parin vuoden ajan.
Ruokintajutut ovat haastavia, kun hevoset ovat niin yksilöitä myös ja sitten taas useiden eri rehuvalmistajien ja -myyjien myyntikikoista sitä helposti menee todella sekaisin. Jatkossa hevoseni syövät aina vatsaystävällistä ruokaa, se voi olla kalliimpaa, mutta toisaalta ei se hevosen hoitaminen kuntoonkaan ole halpaa. En kuitenkaan halua lähteä ketään neuvomaan ruokintojen suhteen, jokainen tekee kuten parhaakseen hevostensa kohdalla näkee ja kunnioitan sitä.
Hyvä ruoka, parempi mieli - ja suorituskyky!
Kiitos kaikille kysymyksi jättäneille! Palaillaan ensi vuoden alussa!