lauantai 24. tammikuuta 2015

Dexterin heinäbaari

Lupasin kuvaa tuosta meidän verkosta. Ei siinä siis mitään ihmeellistä, perinteinen slow feeding -verkko, tämä meidän on 15kg kokoa, mutta niitä löytyy pienempiä ja isompiakin. Meillä kyllä tuntuu toistaiseksi toimivan, sillä Deellä menee hyvin aikaa tuon kanssa heinän syömiseen.



Samalla kun herra syö, se tutkailee ikkunasta pihan meininkiä :)

Juuri, kun viimeksi kehuin, että hevonen on muuttunut tosi paljon rennommaksi ratsastaa, niin viime torstaina se oli vapaan ja hieronnan jälkeen jotenkin tosi kireällä tuulella. Se liikkui isommin ja tasapuolisesti yhtä hyvin molempiin suuntiin, mutta ei olisi halunnut odottaa sitten yhtään ja toisaalta oli ihan pohkeen takana. Sen kanssa ei vaan voi alkaa vetämään hitaaksi sitä, vaan sitä täytyy yrittää vaan rauhoitella ja tehdä riittävästi tehtäviä, että se joutuu keskittymään ja, että se löytäisi sellaisen rennon rytmin ja näillä eväillä toivoa parasta. Asiaa hankaloitti se, että olimme pitkästä aikaa ruuhka-aikaan maneesissa illalla ja meno oli vähintäänkin kaaottista, joten omankin ratsastuksen kanssa sai enemmän olla varuillaan ja pitää silmät selässäkin, kuin että olisi voinut keskittyä siihen ratsastamiseen ja hevosen työstämiseen. Nyt päätin, että näihin aikoihin en vaan mene enää maneesiin. Dee, joka vetää kierroksia muista hevosista ei ole omiaan tuossa ympäristössä. Vielä, kun muut eivät ymmärrä, ettei voi tulla ihan hanuriin kiinni tai nenän edestä kääntää ohi, niin joku kaunis päivä sattuu vielä jotain.

Viime maanantaina estetreenien jälkeen tyytyväinen hevonen :)

Meidän vapaapäivän kävelyitä, Dee tutkii tarkasti, mitä lumen alta löytyy.

Ja välillä kannellaan ties mitä risuja ja keppejä mukana x)

Tämän myötä meidän suunniteltu viikko-ohjelma teki muutosta, eli to ei puomityöskentelyä ja pe ei kavalettihommia. Perjantaina Dee sai ylimääräisen vapaan, koska se vaan tuntui jotenkin niin siltä, että ei mitään järkeä alkaa taistelemaan sen kanssa vaihteista, kaasusta ja jarrusta, ja ennenkaikkea yrittää saada sitä rennoksi. Harmi, kun nyt on ollut niin pitkään jäistä, ettei maastoissakaan ole päässyt kävelyä enempää menemään. Luulen, että tässä on vähän sitäkin, että Deetä kyllästyttää maneesissa meno ja se tarvitsisi vähän reippaampia laukkavetoja vastapainoksi. Sen jälkeen se on yleensä taas rento ja jaksaa keskittyä työntekoon. Tuo on vaan sellainen hevonen, että se kyllästyy tosi nopeasti ja vaatii todella vaihtelevaa liikuntaa pysyäkseen pirteänä ja yhteistyöhaluisena. Vielä en ole nyt löytänyt sellaista ideaalista viikko-ohjelmaa, missä olisi riittävästi palauttelevaa oikeessa suhteessa ja se n. 3 treenikertaa, jossa tehdään kunnolla töitä. Oikean viikko-ohjelman löydettyä yleensä kehityskin lähtee etenemään paremmin. Mutta toisaalta pitää vaan nyt kuunnella hevosta tuon vatsan takia, ja elää päivä ja viikko kerrallaan ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia, jos siltä näyttää.

Tänään käydään taas kokeilemassa hölkkäilyä ja huomenna sitten toivottavasti puomeja ja kaveletteja, maanantain estetreenit. Tuleva viikkolla välipäivät tehdään helppoa rentoa liikuntaa, jossa vaan yritetään saada hevosta letkeäksi ja rennoksi siis, ja sitten viikonloppuna tulee vuoden ensimmäinen Nevalan viikonloppuvalmennus.

 Toistaiseksi blogia kuvittaa suurimmaksi osaksi kännykkäkuvat, koska vielä on niin pimeää, että silloin kun olisi kuvaaja paikalla, ei saisi mitään kivaa materiaalia aikaiseksi. Mutta kyllä tämä tästä, kokoajan mennään kohti kesää ja valoa, jonka voimalla sitä jaksaa pimeydestä huolimatta tehdä ja painaa :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille!

13

torstai 22. tammikuuta 2015

Treenisysteemiä ja arkea

Tuntuu kyllä nyt niin arkiselta tämä meno. Viikot kulkevat aika pitkälle saman kaavan mukaan Deen osalta ja teen tällä hetkellä sen eteen ihan älyttömästi töitä, että saan sen hyvään kuntoon ja valmisteltua hyväksi ennen kauden ensimmäisiä startteja. 27.2.-1.3. olisi Ypäjällä ensimmäinen kilpailu meille, johon voisi harkita tähtäävänsä. Olisi hyvä saada kauden alussa nyt hyviä ratoja alle 110cm ja 120cm tasolla ja saada sitä ratarutiinia heti vuoden alusta enemmän. Ja samalla sitä miettii, että "herran jumala, kausi alkaa jo pian ja me ollaan vasta tässä vaiheessa!" 


Ei se talvi sitten olekaan niin pitkä. Etenkin, kun mietitään treenattavaa hevosta, niin se rakentaminen ja tekeminen ei ole muutaman kuukauden juttu vaan työtä jatketaan useiden vuosien ajan ja nyt tähän aikaa vuodesta treenin täytyy alkaa olla jo tehostettua. Nyt käydään läpi niitä ongelmia, mitä ratsukolla on, ja yritetään nostaa tasoa ylemmäksi.

Omassa valmentautumisessa on nyt tällä hetkellä erittäin tervetullut ja raikas, uusi valmennussysteemi itse perinteisten valmennusten ohelle. Kari Nevala on rakentanut valmennettaviensa ympärille internetissä tehtävän systeemin, jossa pidetään treenikalenteria, kirjoitetaan ja analysoidaan menneitä treenejä ja hevosten viikko-ohjelmia. Samalla meille teetetään kaikenlaisia viikkotehtäviä, jossa käydään ajatuksen tasolla asioita läpi, kuten tavoitteita, pohtimista omien vahvuuksien ja heikkouksien välillä sekä annetaan erilaisia vinkkejä itsenäiseen esimerkiksi puomi- tai kavalettityöskentelyyn jne. Samalla saa kokoajan palautetta valmentajaltamme, eli Karilta, kaikesta mitä tehdään niin arkirutiineissa kuin valmennuksista. Omista harjoitteluista voi jakaa videoita ja kuvia, ja esimerkiksi tulevana kisakaudella kisavideoiden avulla saa hyvin analysoitua valmentajan kanssa vielä jälkeenpäin mennyttä suoritusta ja lähteä miettimään mitä parannetaan.

Olen tosi innoissani tästä, sillä juuri tällaista intensiivisempää valmentajakontaktia on kaivannut. Tuntuu, että sitä yleensä tekee päätöksiä ja tekemisiä aika yksin, ja toki se on hyvä, että oppii myös tekemään ratkaisuja ja päätöksiä yksin - opinhan siinä samalla kuuntelemaan hevostani ja niin aijon jatkossakin mennä. Tämä tuo vaan paremmat lähtökohdat sille, että neuvoja on helposti saatavilla, valmentautuminen on systemaattisempaa ja valmentaja pysyy kärryillä valmennettaviensa tekemisestä.

Deen kanssa olemme jatkaneet maanantaisten estetreenien ohella muuta harjoittelua. Yritän pitää hevosen viikko-ohjelman vaihtelevana, panostaa puomityöskentelyyn eritoten ja edelleen keskittyä siihen, että työskentelypätkät pidetään lyhyinä ja ytimekkäinä ja korvataan sitä liikunnan tarvetta sitten pitkillä kävelyillä. Deen vapaapäiväkin koostuu siitä, että se pääsee pitkälle kävelylenkille maasta tai selästä, viimeksi eilen maasta - sen lisäksi, että se tarhailee mahdollisen tuplamäärän ja nyt eilisellä vapaalla sillä oli kengitys. Kengittäjämme kehui, että Deen kavionlaatu paranee kerta kerralta, ja se on nyt todella kovaa. Enää ei ollakaan tarvittu sitten viime syksyn pohjallisia, mitä tarvitsimme koko viime kauden, kun edeltävä kengittäjämme toistamiseen veti kavion liian lyhyeksi ja siitä alkoikin silloin se arkominen.

Tiistaina valmennusta seuraavana päivänä aamulla Dee pääsi juoksemaan ohjasajo-ohjien päähän, jossa sain taas todeta, että se edelleen liikkuu vasemmalle paljon jäykemmin, eli se ei vieläkään ole ihan auki sieltä oikeasta kyljestään - nyt se kuitenkin liikkuu puhtaasti ja mielellään. Olen nyt muutamien viikkojen ajan joutunut jättämään hierontoja pois, kun en vain yksinkertaisesti kaikkien lääkitsemiskertojen ohessa enää ole ehtinyt (suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiö...), mutta nyt tiistaina myöhään illalla pitkästä aikaa kävin hevosen läpi ja etenkin kävin huolellisesti läpi koko oikean puolen, joka oli kuin olikin vähän tukossa. Sain lihaskalvoja vähän "rentoutumaan" ja muutamia pakkoja muutenkin avattua, ja Dee tuntui nauttivan ihan tosi paljon. Se ei yleensä meinaa jaksaa hieronnoissa keskittyä kovinkaan pitkään, mutta nyt teki selkeästi hyvää. Tänään illasta pääsee kokeilemaan auttoiko hieronta, vai täytyyko ottaa vielä toinen käsittely aika pian uudelleen. Laserointikin voisi olla tähän väliin hyvä, laserin avulla ollaan aikaisemminkin saatu Deetä hyvillä tuloksilla hoidettua, etenkin kun on ollut kyse tästä lannerangan ja ristiselän alueen jumeista kyse. Uskon kuitenkin, että viime vuotiseen tapaan, Deen selän jumit lähtevät helpottumaan nyt pikkuhiljaa, kun saadaan taas vatsaa hoidettua kuntoon. Se, että jatkuvasti hevonen joutuu jännittämään liikkuessaan vatsankipujen takia, vetää se myös selän sitä kautta jumiin ja paletti on valmis.

Tällähetkellä tallimestarimme ehdotuksesta Deellä on slow feeding -heinäverkko 24h/7 karsinassa, mikä oli kyllä ihan hyvä idea. Ostin tosi tiheäsilmäisen verkon ja yksi kokonainen, arviolta n. 10-15kg, kuivaheinäpaali kestää Deeltä tuhota parhaimmillaan reilun vuorokauden ajan, eli illalla kun sen paalin verkkoon laittaa kestää paalia vielä yön yli seuraavalle päivälle ja vielä seuraavan yön yli aamuheiniksi asti, kunnes sinne voi jo tunkea uuden paalin. Näin vatsa ei pääse koskaan olemaan tyhjillään, eikä se pääse ahmimaan, vaan syö pieniä annoksia omaan tahtiin ja tällä konstilla varmaan jatketaankin. Tallityöntekijätkin kiittää, kun karsina on siistimmässä kunnossa vaikka heinää on jatkuvasti runsaasti tarjolla! Ennen kaikkea Dee näyttäää olevan hyvin mielissään omasta verkostaan - aamulla se aloittaa heinien mutustelun samaan aikaan, kun muillekin jaetaan heinät ja sitten se pitää reilun tunnin ruokalevon kyljeltään karsinassa kunnes onkin yleensä aika aamun liikunta-aktiviteetille. Liikunnan jälkeen päiväruoka-aika ja siitä sitten pihalle tarhaan. Tarhasta sisään tullessa alkuillasta taas ruoka-aika, ja siinä seiskan pintaan, kun tallille tulee tekemään mahdollista uutta tarhausta tai muuta aktiviteettia, tyyppi on taas ruokalevolla. Eli rytmi ja systeemi on nyt kyllä aika bueno.

Nyt viime viikonlopulla huomasi myös, että lääkkeet alkavat vihdoin puremaan. Hevosen ratsastettavuus ja muu käytös, sekä ennen kaikkea ilme on rentoutuneempi ja iloisempi. Se on hyvä. Nyt tätä lääkitystä jatketaan vielä tämä viikko loppuun, ensi viikko kokonaan ja sitten helmikuun ensimmäisen viikon alussa on kontrollikäynti klinikalla, jossa nähdään totuus vatsan paranemisen suhteen. Se, miten vatsan tilanne tästä kehittyy, vaikuttaa tietenkin siihen, milloin on järkevää ottaa ensimmäinen kilpailustartti. Jos tulevan kontrollikäynnin myötä todetaan, että hoitoja on vielä jatkettava, siirtyy meidän kisakauden aloitus kyllä reippaasti maaliskuuhun. En halua ottaa mitään stressiä asian suhteen, sillä ylipäätään kilpaileminen talviaikaan ei ole mitään herkkua ja halutaan muutenkin nyt tuleva kausi suunnitella edellisvuotta järkevämmin, jotta hevonen ei joudu missään vaiheessa liian koville vaan pääsee suorittamaan koko kauden alun keväästä pitkälle syksyyn asti kunnialla loppuun, ja niin, että kilpailut nimenomaan kehittävät meitä ratsukkona eteenpäin, eikä takapakkeja tulisi.

Edelleen treeneistä on paljon videoita julkaisematta, mutta nyt uuden koneen myötä kohtasin uuden ongelman: eli pitäisi opetella käyttämään uusia kuvan- ja videonkäsittelyohjelmia! Ihan kaameaa ja todella epämiellyttävää, ja vie hurjasti aikaa. Mutta nyt olen jo vähän päässyt eteenpäin, että ehkä ensi viikolla pystyy taas päivittelemään treenejäkin materiaalin kera. :)
8

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lentävän hollanikkaan jumppatuokio

Deen kanssa otettiin viime perjantaina hyppyjä sarjalla, johon laitoin puomeja väliin. Tarkoitus oli päästä vähän korottamaan viimeistä okseria, sillä Deelle tekee hyvää nyt ottaa isompaa hyppyä, kun se oikeastaan alkaa vasta hyppäämään noilla isoimmilla ja alkaa käyttää selkäänsä, sekä nostamaan jalkansa.

Tämän perjantain jälkeen Dee onkin ollut niin hyväntuulinen kaveri, ettei mitään rajaa. Se on myös liikkunut paremmin, ja rennommin selän läpi seuraavina päivinä, joten harjoitus teki tehtävänsä :)

Huomenna jatketaan Karin valmennuksissa varsinaisia hyppytreenejä.

10

lauantai 17. tammikuuta 2015

Hienot hevoset, parempi mieli :)

Aika kulkee ihan älyttömän nopeasti jotenkin tällä hetkellä! Etenkin sen huomaa, kun miettii Iita -tammaa ja tulevaa varsomista. Nyt on jäljellä vuorokausia laskettuun aikaan n. 130 vuorokautta, eli ei juuri mitään. Joulun pyhien ja uuden vuoden vaihteen jälkeen en ole käynyt Iitaa moikkaamassa, taikka Ristoa ratsastamassa - Ristokin sai tuossa vähän lomaa pyhien ajan, mikä ei varmasti ole huono juttu. Itse olen tullut jotenkin hirveän varovaiseksi, ettei tule vain tehtyä liikaa nuorten kanssa, ja sitten kun tehdään, niin tehdään järkevästi. Kyllä niille ehtii niitä ratsastuskilometrejä kertyä vuosien saatossa.

 Iita -muori innostui liikkumaan <3

Deen kanssa sen sijaan on mennyt hirveästi aikaa sen lääkitsemiseen. 4 lääkitsemiskertaa päivässä on ihan oikeasti aikaa vievä ja arjen keskelle näiden asioiden suunnittelu ja toteuttaminen vie voimia, vaikka se talli on tuossa vieressä. Ja onneksi on. Ei tulisi kuuloonkaan vastaavanlainen hoito, jos hevonen olisi nyt sen 50 kilometrin ajomatkan päässä, taikka vähän lyhyemmänkään. Onneksi on saanut apua myös muilta henkilöiltä, että ei ihan ole ollut itsensä varassa.

Deen kuulumisia kerron kuitenkin erikseen lisää myöhemmin. Minulla on nyt vihdoin uusi kone, Apple, jota en osaa vielä käyttää PC:n jälkeen ollenkaan. Iso kasa treenievideoita odottaa käsittelyä ja leikkausta, kunhan opin sinuiksi tuon koneen kanssa. Nyt täytyi kuitenkin avata vanha kone, että saa julkaistua edes nämä Iitan ja Riston kuvat ja terveiset tänne, ettei blogi jää ihan hiljaiselolle ja kaikki jutut kasaannu - uusien ohjelmien opetteluun menee mulla aina useampi viikko, joten... ;)





Onko yhtään Dee äitinsä näköinen? :)

Eilen taas pitkästä aikaa Deen emää Iitaa ja nyt jo 4 -vuotiaaksi kääntyvää Risto-poniprojektia moikkaamassa. Nyt pitäisi aloittaa viikottaiset estetreenit ponin kanssa ja saada sen perusratsastusta paremmaksi. Sen hampaat raspataan ja tarkastetaan lähiaikoina, mikä on kyllä ihan hyvä. Näihin aikoihin hampaiden vaihtuminen on käynnissä ja poni on vähän epätasainen suustaan, eikä meinaa rauhoittua tasaiselle tuntumalle. Myös sopivampaa satulaa on omistaja etsinyt, sillä edeltävä Pessoa jäi vähän killumaan ilmaan keskeltä, eli se on liian suora näin kaarevaselkäiselle ponille. Nyt oli kokeilussa Prestigen joku 15 tuumainen ponisatula, ja se oli kyllä tosi hyvän mallinen, aavistuksen kapea, mutta Prestiget ovat siitä kivoja satuloita, että niiden leveyttä pystyy helposti muokauttaa sopivaksi. Satula oli myös äärettömän kiva istua ja yllättävän hyvin oma ahterikin siihen mahtui :D

Tälläkertaa en saanut traileria mukaan, että olisimme päässeet maneesille, joten käytettiin lumiset pellot hyödyksi ja samalla pääsi Iitakin vähän kirmaamaan! Iita olikin yllättävän vetreä vanhaksi tammaksi, joka lähinnä on kävelyllä ollut viimeiset vuodet. Ihanaa, kun se on noin iloinen ja pirteä. Ja on muuten vatsakin paisunut kuukaudessa ihan hirmuisesti <3 Mentiin ihan sen verran, kun tamma itse halusi ja se innostui sitten laukkailemaankin vähän ja vaikutti niin tyytyväiseltä laukkailujen jälkeen.


Mites toi maha? xD Siellä pikku-Tortilla kasvaa <3


 <3





Laukkojen jälkeen tamma oli yllättävän notkean oloinen ja hirmuisen ihanan tuntuinen :) Iita ei hirveästi eroa ratsastettavuudeltaan pojastaan Deestä, ainoastaan se on maltillisempi liikkumaan, jo varmaan ikänsäkin takia.





Iitan jälkeen otettiin itse herra-projekti käsittelyn alle. Riston kanssa kaksi isointa ongelmaa on se, että se keskittyy muihin hevosiin vielä tällä hetkellä liikaa ja unohtaa ratsastajan selässä, ja saattaa jäädä tosi hitaaksi jalalle ja toinen on jo mainitsemani epätasaisuus suusta, joka kylläkin ratsastuksen edetessä aina paranee loppua kohden. Laukassa lähinnä annoin sen vaan kulkea omaa tahtia suorilla ja sitten ravissa tehtiin vähän enemmän hommia, että saadaan treenattua enemmän sisäpohkeen läpi menemistä ja ylipätään pohkeesta kohti kädelle tuntumaa. Ennen kaikkea tällainen peltoilu on hyvää kunnonkohotusta siinä sivussa.

Loppua kohden saatiin jo tosi hyviä pätkiä aikaiseksi, johon oli hyvä lopettaa. Ja kun näin kuvia ja videota, niin täytyy sanoa, että poni näytti vielä paremmalta, kuin miltä se selkään tohottaessaan tuntui! :D Vaikka millonkas tämä poni ei hyvältä näyttäisi...

 Pikku hurmuriponi valmiina töihin










Aika taitava, luonnostaan hyvin itsensä kantava 4 -vuotiaaksi kääntyvä poniori!








Ensiviikolla päästään toivottavasti taas hyppäämään. Viime hyppykerralla joulukuussa Risto teki tosi hienon laukanvaihdon jo ristikon päällä, ja se tajusi muutenkin homman idean vähän paremmin. Nyt se on aikaisemmin ollut vielä vähän varovainen ratsastajan kanssa, ja mielellään hidastaa kohti estettä, mutta viimeksi saatiin rohkaistua sitä ja tuli jo ihan hyviä lähestymisiä ja rohkeita ylityksiä - toki ihan pienillä ristikoilla. Se on kyllä tosi hyvällä mallilla, että nyt vaan rauhallista kunnon kohotusta ja katsellaan keväälle ensimmäisiä pikku harjoituskisastartteja sen mukaan, miten saadaan poni edistymään :)
24

lauantai 10. tammikuuta 2015

Urheilija ei tervettä päivää näe

Vähän tavallaan metsään johdatteleva otsikko, koska aika hyvinhän tässä itse ainakin on saanut pahemmilta vammoilta säilyä.


Viimeisessä postauksessa nähdyn videon jälkeen hyppäsin ekaa kertaa yhden aika raa-an oloisen nuoren tamman selkään, jonka kanssa on omistajilla ollut vähän ongelmia ja sain oikeasti maistaa ongelmien seurausta oikein kunnolla. Hevonen pelkää muita hevosia, ja otti yhdestä vastaantulevasta hevosesta hirveät sätkyt. En tiennyt, että se voisi reagoida noin paljon ja en heti lähtenyt ottamaan kiinni, kunnes tajusin, että tamma kiihdyttää aikamoiseen vauhtiin lyhyeltä sivulta kunnon jänispupuloikan kera kohti maneesin toista päätä... ja tietenkin ei vastaa enää mihinkään apuihin. Se vain halusi saada minut tosissaan alas selästä. Hetken siellä selässä sinnittelin, oli oikein kunnon rodeofiilis siinä, kunnes se sai sitten irrotettua mua vähän satulasta ja lensin komeasti maneesin pohjille. Pidin koko ilmalennon ajan ohjista toisella kädellä kiinni ja yritin siinä vielä maassa pidellä kiinni, ettei se pääse pakoon, mutta turhaan. Samperi, että otti päähän, että se pääsi yllättämään noin! Noh, ei muutakuin heppa kiinni ja takaisin selkään. Toistakertaa se ei enää päässyt yllättämään, kun osasin nyt olla valmiina mihin tahansa. Otettiin siinä muutamia hyppyjä vielä ja sitten lopetettiin. Samaan aikaan ratsastaessani tunsin vähän nilkassa kipua, olin selkeästi taittanut nilkkani alastulossa jotenkin, mutta en antanut sen häiritä - pidän tällaisen kommelluksen jälkeen erittäin tärkeänä hevosen kannalta, että hommat jatkuu samantein ja asiat viedään loppuun asti normaalisti.

Satulasta tullessani kipu yltyi ja kotona vastassa oli kieltämättä vähän turvonnut jalka, jossa sivulla mustelmaakin. Eikun jäillä kylmäämistä ja side tukemaan nilkkaa, sekä burana 600mg naamaan.
Nyt tästä on jo viikko aikaa ja turvotus ei ole kadonnut oikeastaan mihinkään. Välillä jalka on parempi ja nyt sitten eilen liukastellessani mm. tallilla (täällä on ihan peilijäässä kaikki tiet, ei toivoakaan että voisi kävellä normaalisti), ja tänään taas jalka oli turpeampi tästä liukuilusta ja aika kipeä. Vielä en ole käynyt näyttämässä sitä missään, kun olen ajatellut asian parantuvan omalla painollaan, mutta kieltämättä nyt, kun viikon päästä jalka näyttää vieläkin tällaiselta norsun jalalta, niin ehkä olisi syytä käydä tsekkaan mikä ongelma siellä nyt sitten on.

Norsun jalka toissapäivänä :/

Dee on tuon viime perjantaisen jälkeen päässyt irtohyppäämään, jossa se pääsi jo isoa ylittämään. Sen hyppytyyli vaan ei miellyttänyt taas silmääni ollenkaan. Se ei ihan herkästi halunnut ojentaa takajalkoja hypyn päällä taakse vaan mielummin keräsi ne jopa 140cm okserilla vatsansa alle. Mietin tuolloin, että onneksi oli tulossa se vatsantähystysaika, sillä olin aika varma, että viime kesäisten heinäongelmien johdosta jokin ärsytti vatsaa todella ja siitä ongelmasta ei olla vieläkään päästy eroon, vaikka hevonen varsinaisesti ei ole ollut mitenkään ihan kaamea ratsastaa ja liikkuu nyt kuitenkin ihan puhtaasti. Tottakai pikkasen taas miettinyt, että kertooko tuo alta juokseminen nyt oikeasti myös jotain vihiä siitä, että jotain kiputuntemuksia on. Toisaalta toistojen jälkeen olen aina saanut hevosen jo paremmin odottamaan, mutta sitten olen saanut taas aloittaa hommat seuraavalla ratsastuskerralla alusta.

 Pari ihan ok hyppyäkin Dee teki irtohypytyksessä, johon oli hyvä lopettaa.

Maanantaina aloitettiin parin viikon hyppytauon jälkeen taas estetreenit ja itse kipusin ensimmäistä kertaa sitten tippumisen hevosen selkään. Sain just ja just ängettyä ratsastuskengän ja varren jalkaan, ja kannuksen siihen päälle. Olo oli vähän pursitava, mutta en todellakaan ollut aikonut jättää estetreenejä nyt tämän takia pois, kun kerran pystyin kuitenkin pienestä kivusta huolimatta kävelemäänkin. Selässä huomasin nopeasti, että Deen on paras kulkea aika hitaasti ja hiljaa, mikäli meinasin pystyä yhtään siellä selässä olemaan. Yritin pysyä rentona, mutta nilkka oli tosi jäykkänä automaattisesti, joka jäykistää sitten tietekin jollain tavalla puolet muustakin kehosta. Ihan kuin Dee olisi tajunnut, ettei mamilla ole nyt kaikki hyvin, sillä se yritti suurimmaksi osaksi kuunnella todella tarkasti läpi estetehtävien. Meillä oli tehtävänä suhteutetuilla linjoilla eri askelmäärien ratsastusta, eli eteen ja takas ratsastusta. Dee oli super kuuliainen, vaikka hypyt olivat taas vähintäänkin vähän mielenkiintoisia, kun se ei haluaisi venyttää aina itseään hypyn päällä. Jokaisen alastulon jälkeen kipu nilkassa yltyi, ja yhden pikkuradan jälkeen tulin vielä kerran 21m suoran suhteutetun pysty - okseri välin seitsämällä ja se riitti Karille... tai siis jalalle. Kari oli tyytyväinen Deehen ja totesi sen paranevan kerta kerralta kokoajan.

Alla videota tästä estetreenistä. Olin tyytyväinen siihen, että nilkasta ja kivuista huolimatta sain toteutettua tämän hevosen kanssa askelmäärät juuri niin kuin halusin.


Tiistai-iltana Dee lähti klinikalle yöksi paastolle. En halunnut paastottaa sitä kotitallissa, koska se olisi liian stressaavaa sille, kun kaikki muut saa heinää ja se jäisi ilman. Jos niin olisin tehnyt, olisi aamulla ollut vastassa suhteellisen vihainen kaveri. Dee oli ollut hyvin rauhassa klinikalla paastossa ja keskiviikkoaamuna oli tähystyksen aika. Kerroin eläinlääkärille miten meillä on mennyt viime kevättalven jälkeen ja kuinka pakollisen heinän vaihdon myötä Deen vatsa selkeästi ärtyi siitä, ja samaan aikaan hyppy alkoi luistamaan huonommin ja huonommin. Asia on parantunut tässä syksyn mittaan, mutta en ole missään vaiheessa ollut ihan 100% tyytyväinen vatsan toimintaan ja siihen, miten hevonen haluaa liikkua ja käyttää itseään. Olin aika varma, että jotain ongelmia on edelleen olemassa, enkä halua jatkaa treenaamista isommilla esteillä ennen kun asia on varmistettu.

Vatsasta löytyi syy kaikkeen, jälleen. Diagnoosina on vatsakalvontulehdus, eli vatsanportin seudun alue oli todella ärtyneen ja sairaan näköinen. Tästä on videotakin, mutta se on T:n puhelimessa ja sitä ei ole nyt tähän hätään saatavilla, voin laittaa myöhemmin kuvia, miltä vatsa näytti. Teoriani siitä, mitä oli tapahtunut ja epäilyni osuivat todella oikeaan jälleen kerran. Samalla löytyi sivulöytöinä kaksi erittäin minimaalista pinnallista haavaumaa, jotka voisi kuvitella olevan tulleen siihen tulehduksen sivutuotteena.

Tämä löydös selittäisi myös sen, miksi Deen kanssa on ollut koko viime syksyn vaikeuksia sen odottamisen kanssa. Kaikkeen se aina on vastannut, kun riittävästi on vaatinut, mutta heti kun rentoudut - sama meno jatkuu. Onneksi en ole lähtenyt tappelemaan asian kanssa, vaan olen tehtävien kautta yrittänyt asiaa korjata ja kun tämäkään ei ole tuottanut haluttua tulosta, alkoi kytemään ajatus vatsan tarkistuksesta. Toki välillä on ollut selkeästi parempi päiviä, ja ne ovatkin sitten vähän hämänneet itseäni pitkittämään tätä tarkastusta näin kauan. Myöskin oikean etujalan rasitus voisi olla seurausta siitä, että vatsan kipuilun takia hevonen on liikkunut kipua välttääkseen toispuoleisesti eikä ole halunnut oikeaa kylkeään ollenkaan venyttää. Sen vatsa on vaan niin herkkä ja nyt on tehty lopullinen päätös, että tämä hevonen syö pelkkää kuivaheinää. Säilötty heinä on liian hapanta näin herkkävatsaiselle, se ei vaan yksinkertaisesti kestä sitä.

Deellä on 3 viikon lääkitykset tässä päällä ja vatsa käydään kuurin jälkeen tsekkaamassa, onko se vastannut hoitohin. Muutoin tämän kolmen viikon aikana pitää elää mahdollisimman normaalia arkea, eli normaalia treeniä ja liikuntaa vaan.
Nyt Dee on paaston jälkeen to ja pe vain kävellyt ja tarhaillut, ja tänään kävin aamulla pitkän maastokävelyn lisäksi vähän hölkkäämässä maneesissa suoralla uralla sen kummemmin mitään pyytämättä. Huomenna otan taas normi sileän treenin nilkan kunnon mukaan, jotta saan hevosen taas avuille maanantai hyppyjä varten.

Olen nyt tyytyväinen siihen taas, että kuuntelin omaa vaistoani asiasta. Olen myös helpottunut, että saadaan asiat järjestykseen ja, että olemme tallilla jossa pystyn hevoseni kuntoon hoitaa ja kunnossa myös pitää laadukkaan hoidon, heinän ja puitteiden ansiosta! Tästä tämä lähtee, ja oli myös mukava huomata, että nykyisellä ruokinnalla ollaan menossa oikeaan suuntaan ja on vielä toivoa, että jonain päivänä kaikki vatsaongelmat ovat meidän kohdalla historiaa!
28

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Siirtymisien kautta kuulolle, notkeutta ja voiman nostoa


 Deen kanssa ollaan tehty sileällä hommia nyt huolella pyhien jälkeen. Kokoajan jatketaan samoilla teemooilla, eli käytännössä siirtymisiä tekemällä askellajien sisällä ja niiden välillä. Tällä haluan pikkuhiljaa saada Deen painoa takaosalle, voimistettua sitä kantamaan itsensä paremmin ratsastajan kanssa ja tätä kautta odottamaan - Deellä on aina vähän vauhti päällä ja se ei oikein meinaa malttaa odottaa ratsastajaa, sen lisäksi se on vieläkin liian etupainoinen.

Samalla yritän saada omaa ratsastusta ja istuntaa paremmaksi. Jään liikaa sisäohjaan, etenkin vasemmassa kierroksessa, kun en saa rehellisesti sisäpohjetta läpi ja jostain kuuman syystä olen lähtenyt sitä huomaamattani korvaamaan sillä, että nappaan sisäohjasa ja jään siitä kiinni, enkä muista hellittää.
Ja aina, kun näen videota kevyestä ravistamme huomaan, että lähden omalla kevennykselläni Deen tahtiin mukaan ihan liikaa, jolloin unohdan viedä pidätteet loppuun asti ja hevonen pääsee kiitämään. Pitäisi yrittää nyt oikeasti hilltiä sitä omaa kevennystä ja vaatia oikeasti niitä pidätteiden läpi menemistä - hevonen liikkuu minun tahtiini, enkä minä sen.

Saan asioita paremmin läpi, kun vaan uskallan ottaa härkää sarvista kiinni ja tehdä sitä, mitä Deen kanssa vähiten tuntuu mukavalta, eli istua ravissa alas satulaan, jolloin minun on pakko tehdä asiat loppuun asti, koska Deen ravissa ei vaan yksinkertaisesti muuten pysty istumaan mukana, niin hirveetä se suoraan sanottuna on. Harjoitusravin epämiellyttävyyden takia jään itsenäisessä ratsastuksessa aina vähän mukavuusalueelle ja jatkan vain keventelyä, mutta nyt tänä vuonna haluan saada asiaan selkeän edityksen ja vaikeitakin asioita lähdetään työstämään, jotta ne voisivat joskus olla helppoja.

Olen nyt muuttanut treenikertoja sen verran, että itse työntekoa on kestollisesti vähemmän, ehkä n. 15-20 min. Pitää ymmärtää lopettaa, kun hevonen alkaa tuntua hyvältä. Sen sijaan kävelyitä olen yrittänyt pitää mahd. pitkinä, eli alku- ja loppukävelyt vähintään 20min.
Aloitan verryttelyn mahdollisimman pitkällä hevosella, jossa se sai pitkälle itse päättää muotonsa, että missä sen on mukava olla. Tarkoitus on kuitenkin saada sen kaulaa heti riittävästi auki ja tätä kautta selkää vetreentymään. Kevyessä ravissa vaihtelen paljon suuntia ja tee isoja kaarevia teitä, ympyröitä, loivaa kiemurauraa jne. Ravilämmittelyn jälkeen nostan laukan, ja laukkaan muutamia kierroksia uraa pitkin molempiin kierroksiin kevyessä istunnassa, jotta selkä saa edelleen olla aika vapaana ja muoto pitkä. Olen huomannut, että tämän jälkeen, kun aloittaa hommat, on hevonen paljon vetreämmän oloinen.

Alkuverryttelun jälkeen siis hetken välikävelyitä pitkin ohjin, jotta hevonen saa vähän hengähtää ja ohjia kerätessä takaisin aloitan tekemään käynnissä väistöjä, aluksi loivempia ja siitä pikkuhiljaa väistö väistöltä jyrkemmin. Sitten aloitetaan niitä hommia, joita ollaan tehty suurimmaksi osaksi - eli siirtymisiä, siirtymisiä, siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Pikkuhiljaa olen saanut päivä päivältä hevosen paremmin takaosalle ja käyttämään kroppaansa. Edelleen on kuitenkin paljon tekemistä, se voiman kasvu takaosaan ei tule hetkessä, mutta jo viimeisen vuoden aikana olen saanut huomata kehitystä monilla osa-alueilla. Parhaiten tämän voiman kasvamisen huomaa laukannostoissa käynnistä, jotka olivat Deelle vielä vuosi sitten hirveän vaikeita. Nyt se lähtee oikeasti laukkaan ponnistaen takaosalle ja ylämäkeen, sekä pystyy kokoamaan itseään jo aika paljon enemmän siinä laukassa takaosalleen, mitä ennen. Etenkin tämän laukan työstäminen on tärkeää, jotta saadaan esteiden välillä menon sujumaan paremmin. Mitä isompia ja haastavampia tehtäviä, sen tärkeämpää on, että hevonen kykenee säätämään laukkaansa vaivattomasti. Silloin se pystyy kerämään itsensä riittävän nopeasti edeltävän hypyn jälkeen seuraavaan hyppyyn ja etäisyyksien löytäminenkin on aina helpompaa.

Laukassa siis teen paljon eteen ja kiinni ratsastuksia, sekä laukka-käynti-laukka -siirtymisiä. Ravissa ollaan jatkettu Pantsun neuvojen mukaan avojen ja sulkujen työstämistä suoralla uralla pitkillä sivuilla. Etenkin avoissa saan paremmin sisätakajalan alle ja pääsen paremmin kiinni hallitsemaan hevosen etuosaa, unohtamatta tietenkään sitä, että avotaivutuksessa saa hevosen taipumaan koko rungostaan, kunhan vaan muistaa, ettei takajalat karkaa taivutuksessa ulos. Maneesin seinä helpottaa tätä takaosan vahtimista, mutta välillä haluan kokeilla tehdä samaa avoa hieman uran sisäpuolella, jolloin joudun oikeasti keskittymään ulkoapuihin.
Avoissa Dee haluaa vielä toistaiseksi hidastaa tahtia normaalitahdista, mutta koen sen pelkästään positiivisena, kun sillä on noita menohaluja muutenkin ihan riittävästi. Avoissa ja sivuttaisliikkeissä Dee ei vielä ole kovin hyvä, ja ne on sille vaikeimpia liikkeitä tehdä, joten niissä se joutuu miettimään vähän itsekin miten ne jalat laitetaan. Laukassa avoa pystyn ratsastamaan vielä vasta ihan muutaman askeleen, ei olla niitä laukassa suoritettu vielä niin paljon, mutta kokoajan enenevissä määrin, että saa hevosta laukassa suoristettua. Nyt se etenkin oikeassa kierroksessa vie vähän takaosaa sisälle, eli on vino.

Tällä hetkellä Dee ainakin työskentelee mielellään ja olen huomannut, että kun olen ollut entistä suunnitelmallisempi treenien suhteen niin ajallisesti kuin sisällöllisestikin, niin sen mielenkiinto pysyy yllä alusta loppuun asti.

Alla on videopätkiä sileänhommista viime perjantailta. Harmi, kun kuvaaja ei ottanut yhtään pätkiä meidän laukka-käynti-laukka -siirtymisistä, sillä Dee teki elämänsä parhaat nostot tuolloin. Mutta siinä nyt on jotain mitä ollaan tehty ja miten hevonen alkuverkkojen ja varsinaisten töiden kautta alkaa käyttää kroppaansa vähän paremmin. Lopussa hevonen alkaa jo odottamaan paremmin ja tuntuu siltä, että samalla kun se rentoutuu, niin se myös liikkuu tahdikkaammin ja irtonaisemmin.

(Ja jes, sain vihdoin muokattua videota ilman, että tietokone kuumui tästä toimenpiteestä niin, että sammuu ja kadottaa kaikki tehdyt pätkät! Ratkaisuna tähän on toistaiseksi ennen uutta konetta tuuletusaukon imurointi pölystä ja jääpalapussin pitäminen läppärin näppäimistön päällä, hehheh :D)

23

perjantai 2. tammikuuta 2015

Hei hei 2014, tervetuloa uusi vuosi 2015!

Niin vain luku taas muttui, ja siirryttiin uudellen vuodelle! Olen odottanut vuoden vaihdetta, ja sitä, että päästään lähemmäksi kevättä (sekä kesää ja kisoja) kaiken aikaa. Minulle tämä vuoden vaihde tarkoittaa sitä, että nyt on pidetty viimeiset kevyemmät hetket, ja jatketaan treenaamista kunnolla kohti tulevaa kisakautta.

Haluan palata vielä miten viime vuosi Deen kanssa meni, ennen kuin lähden avaamaan nykyistä tilannetta, lähiviikkojen ja seuraavan kuukauden suunnitelmia.

Tammikuu 2014


Tammikuussa eleltiin vaihtelevia jäätikkö- ja plussakelejä. Treenit ajoittuivat siis pitkälti säiden ja pohjien mukaan, välillä pystyi jopa laukkaamaan kentällä, ja välillä oli pitkiäkin aikoja, kun mitään käyntiä enempää ei ollut järkevää tehdä. Kaipailtiin maneesia, mutta toistaiseksi tyydyttiin keskimäärin kerran viikossa Antin luona maneesilla käymässä hyppytreeneissä ja välillä ajettiin hevonen maneesille liikkumaan, jos alkoi olemaan jo toista viikkoa, kun kenttä muistutti enemmän luistinrataa, kuin ratsastuskenttää.

Dee oli hyvin ailahtelevainen, ja alkuvuodesta tuntui, että se ei ollut yhteistyöhaluinen välillä mihinkään, mutta taas toisaalta välissä oli päiviä kun kaikki sujui taas paremmin. Esteillä haettiin edelleen meille tuttua kontrollia pienillä esteillä, ja tuntui, että välillä asiat meni ihan jakeluunkin, kunnes tuli taas takapakkia ja hevonen tuntui liian kuumalta ollakseen kunnossa ja se sai minut kyllä murehtimaan ja pohtimaan asiaa moneenkin kertaan. Hevonen oli välillä hyvin jännittynyt, eikä halunnut, että siihen vaikutetaan ratsastaessa juuri ollenkaan tai sitten se räjähti ihan käsiin. Samaan aikaan kokoajan yritin saada hevosta lihoamaan tai edes pitämään massansa. Heinää se sai todella reilusti, ja yritin saada asiat järjestymään niin, ettei liian pitkiä taukoja tullut ruokintojen välissä, ettei vatsa tyhjenisi. Silti paino ja lihavuuskunto jojoili, jopa ihan muutaman päivän välein.

Helmikuu 2014


Helmikuussa ihmettelyt hevosen käytökselle saivat pisteen, kun Dee erään Karin valmennusviikonlopun jälkeen oli maanantaipäivänä ähkyinen. Itse olin viettänyt edeltävän yön sairaalassa, sillä olin tullut valmennuksissa niskoilteen Deeltä alas, ja siitä kuitenkin sisulla jatkanut poniratsastukseen, jossa jäin ponin alle. Ähkyoreista saadessani infon lähti T kesken työpäivän hakemaan minut, joka oli aivan lääkehöyryissä juuri pari tuntia ennen puhelua palanut sairaalasta kotiin lepäämään ja lähdettiin viemään hevosta klinikalle.

Klinikalla halusin tutkituttaa hevosen hiekan ja mahahaavan varalta. Hiekkaa ei ollut, vatsahaava kylläkin.
Olo oli helpottunut, kun sai kaikelle ongelmalle vihdoin syyn, mitä meitä oli vaivannut koko edeltävän vuoden. Aloitettiin vatsan lääkitys ja hevosen hoitaminen kuntoon.

Alla video, missä näkee, kuinka kiukkuinen Dee oli ähkyä ja klinikkareissua edeltävänä päivänä. Tuolloin mietin, että ei - kaikki ei voi olla ok. Mutta taas se, ettei keneltäkään ammattilaiselta saanut oikein mielipidettä suuntaan taikka toiseen oireista ja siitä mitä pitäisi tehdä, sai minut jäämään pohtimaan asiaa vain yksinäni.


Maaliskuu 2014

Tässä on aika hieno kontrasti kahden eri videon välillä, ja aikaa näiden treenien välillä on reilu kuukausi. Tästä näkee, kuinka paljon se hevosen terveys, mm. yleinenkin ongelma vatsahaava, voi vaikuttaa hevosen suorituskykyyn. (Tulipa muuten ikävä Antin treenejä, ne on aina olleet ihan super hyviä!)



 Maaliskuussa päästiin jatkamaan treenejä, ja alla oli ihan kuin toinen hevonen. Se oli rento, ja iloinen. Virtaahan siitä aina löytyy, mutta nyt se oli enemmän tuollaista innokkuutta ja hypyn kaari muuttui heti paremmaksi ja takajalatkin alkoivat avaamaan hypyssä taakse, eivätkä vetäytyneet kippuraan mahan alle hypyn päällä. 


Vaihdettiin hyppykuolaimeksi bevel bit -kuolain, joka osoittautuikin ihan helmivalinnaksi meille. Kuolain oli sopiva, ei liian vahva, mutta tarvittaessa sain hevosen nopeasti kiinni. Kaikki alkoi vaan näyttämään niin hyvältä. Anttikin sanoi erään jumppasarjatreenin jälkeen, ettei se ole koskaan nähnyt tuolta hevoselta noin hienoa hyppyä. Näin alkoi heräämään haaveet ikäluokkakisoista uudelleen!

Huhtikuu 2014

Keravalla

Huhtikuussa lähdettiin sitten kokeilemaan, miltä tuntuu kisoissa. Hevonen oli kulkenut treeneissä ihan superhienosti ja paransi koko ajan. Tuomarinkylän seurakisoissa kävimme starttaamassa metrin radalla kauden alkajaisiksi, jossa vielä oli vähän turhaa jännitystä kuskin osalta (odotin varmaan sitä viiem kaudella tutuksi tullutta ryöstämistä, jota ei tullutkaan), mutta puhdas 0-0 rata kauden ekoista kisoista! Olin ihan super onnellinen tuolloin, vaikka olikin vain seurakisoista kyse!

Toiset kisat olivatkin sitten kansallinen nuorten hevosten 110cm Keravalla, jossa Dee jatkoi vakuuttavaa menoa ja vaikka mentiin uusinnassa varsin pitkiä teitä, riitti tässä pienessä hevosessa sen suuri laukka nappaamaan yhteisen ensimmäisen oikean kansallisen sijoituksen, eli 0-0 suorituksella sijoitumme neljännelle sijalle! Hevonen oli innoissaan, mutta kuitenkin kivasti ratsastettavissa, ja ensimmäistä kertaa tuntui, että meillä oli suurimmaksi osaksi koko kisasuorituksesta yhteinen sävel hommassa. Sanomattakin selvää, että olin jälleen onneni kukkuloilla ja Dee tuntui olevan erityisen tyytyväinen itseensä!

Alla rata Keravan kansallisesta 110cm radasta.



Toukokuu 2014
 
Korpikylässä

Toukokuussa koittikin se kauan odotettu "the hetki", jolloin startattiin 6 -vuotiaiden racingia ja ensimmäinen 120cm ratamme. Emme olleet kotitreeneissä tällä korkeudella tehneet, kuin yksittäisi tehtäviä, mutta itse olin todella luottavaisin mielin ja valmentaja oli sitä mieltä, että ongelmia ei ole, kunhan ratsastan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Muistan Deen olleen verkassa ihan super rento ja tyytyväinen, ja ensimmäinen 120cm ratamme oli ihan mieletön! En tainnut oikein tajuta sitä sillä hetkelläkään itsekään, että nyt tehtiin ihan napakymppi suoritus! Antti tuli radan jälkeen halaamaan ja itse olin niin niiiin niiiiiin onnellinen ja ylpeä tuosta pienestä pippurisesta hevosesta! Tuolta sen suorittamisen täytyy tuntuakin. Eli teimme nolla radan ja nappasimme heti ekasta racing -osakilpailusta sijoituksen. Kukapa olisi uskonut!

Tätä rataa olen fiilistellyt niin monta kertaa täällä bloginkin puolella, mutta fiilistellään nyt vielä kerran! Varmasti kauden paras suorituksemme, jossa ylitimme todella kaikkien odotukset!



Nyt näin jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt näin hienon onnistumisen jälkeen jättää seuraava päivä starttaamatta. Jälkikäteen on aina hyvä viisastella, mutta jatkoa ajatellen Dee olisi nyt tuon suorituksen jälkeen ansainnut kevyempää. Seuraavana päivänä 120-130cm radalla oma keskittyminen herpaantui ja hevonenkaan ei ollut enää yhtä terävä, kuitenkin yhdellä pudotuksella tältä radalta maaliin, mikä ei tuloksena ollut mikään huono todellakaan. Se vaan, että järkevästi kun olisi tehnyt, olisi tämän startin jättänyt starttamatta. Jos jotain kuluneelta 2014 kaudelta opin, niin tiedän nyt suunnitella ensi kauden hyppäämiset ja luokat vähän eri tavalla. Kantapään kautta pitää oppia, vai miten se meni?

Ypäjällä

 Nälkä kasvoi syödessä, ja olin Korpikylän racinstarttien jälkeen hakemassa jatkossakin pelkkiä nollaratoja. Seuraava etappi olikin toukokuun lopussa Ypäjällä, jossa ekana päivänä otimme ykkösen alas ja kokonaistuloksena 4vp, mikä taas ei ollut yhtään huono tulos. Ja toisena päivänä kielto ja pudotus, jossa Dee selkeästi vähän yllättyi sarjan paikasta. Olisi pitänyt näyttää sarja jo odottaessa vuoroa, ja ratsastaa vieläkin tarkemmin sinne, sillä tie oli hankalan 90 asteen kulman takana, kun juuri oltiin hypätty ennen käännöstä varmaan radan kookkain okseri. En saanut hevosta enää takaosalle, ja se lössähti sitten siihen. Toisella yrittämällä kuitenkin jo yli ja siinä mielessä hyvä fiilis, että saatiin kielto korjattua. Tulos ei kuitenkaan Ypäjältä ihan ollut sitä mitä odotin, ja Dee oli yllättäen vähän spookin oloinen jo verryttelytilanteessa.

Tässä kuussa muuten Iita siemennettiin ensimmäisen kerran oriilla Tornesch, erittäin huonolla pakasteella (jota oltiin ensiksi meille kehuttu erinomaisen laatuiseksi), josta saatiin tietää vasta siemennyksen jälkeen - liikkuvuus kuulemma tuskin oli edes prosentin luokkaa. Iita todettiin tyhjäksi ekan siemennyksen jälkeen odotetusti. Se harmitti ihan älyttömästi, ja tästä lähtikin ei niin putkeen mennyt varsantekoprojekti.

Kesäkuu 2014


Kesäkuussa oli seuraavat racinstartit luvassa vasta kuun loppupuolella. Päätin Deen Ypäjällä olleen epävarmuuden selättämiseksi käydä tähän väliin taas helpompia luokkia aluetasolla 100-115cm korkeuksilla.

Aloitimme Hattel Horsesin järjestämistä kisoista, joilla oli totaalista huonoa tuuria säiden kanssa. Vetisistä olosuhteista huolimatta Dee veti ensimmäisenä päivänä metrissä nollan ja otti neljännen sijan luokassa ja kvaalauitui näiden kisojen nuortenhevosten finaaliluokkaan, joka käytiin 115cm korkeudella. Finaaliluokassa Dee oli paljon luottavaisemman oloinen, ja teki ihan kelvollisen tuplanollan. Jäätiin ensimmäisiksi ei sijoittuneiksi, ja olin tosi tyytyväinen tähän tulokseen.

Seuraava startti olikin heti viikon päästä Tuomarinkylä Este-Jussi -kisoissa, jossa hyppäsimme avoimen alue 110cm luokan jälleen hyvin sateisissa olosuhteissa. Dee teki jälleen varman nollan, vaikka itse olisin voinut ratsastaa vähän huolellisemmin. Tästä suorituksesta sijoituimme aika isossa luokassa 7. sijalle!

Kuun lopussa olikin jälleen racing -koettelemusten vuoro Salo Horse Showssa. Dee oli ihan jäätävän hyvä ekanan päivänä verkassa, se teki hienon hypyn ennen radalle menoa verkassa 130cm pystylle, ja kaikki vaan toimi! Muistan tuon fiiliksen vieläkin! Rata lähti kuitenkin vähän huonosti, kun itse en keskittynyt aluksi tarpeeksi, mutta saatiin kuitenkin siitä huolimatta elämämme toisen nollan 120cm radalta! Tähän olin omasta alun sähellyksestä huolimatta hirmuisen tyytyväinen, ainahan toki löytyy sitä paranneltavaa, mutta kyllä näistä onnistumisista pitää silti nauttia ja olla tyytyväinen!

Toisena päivänä 120-130cm radalla otimme kaksi puomia matkaan, ekalta esteeltä ihan hipaisupuomi ja toinen oli oma etäisyysmoga. Olin kuitenkin suoritukseemme tyytyväinen, koska hevonen ei tuntunut enää Ypäjän tapaan yhtään epävarmalta. Näin ollen oli hyvät fiilikset lähteä valmistautumaan pidempään kisareissuun heti heinäkuun alussa Savonlinnaan.

Iita ja vuoden 2014 syntynyt jälkikasvunsa Pornaisissa siemennysasemalle saapuneina.

Samaan aikaan kesäkuussa Iitaa siemenneltiin jo tuoreella, ja paketit hukkui joka kerta ties minne ja hermot meinasi mennä ihan totaalisesti! Kesäkuun 26. päivään tehty siemennys vihdoin kuitenkin tuotti tulosta ja myöhemmin saatiinkin kuulla, että tästä yrityksestä tärppäsi (joka olikin ensimmäinen yritys, joka tehtiin oikealla hetkellä).

Heinäkuu 2014

<3
Heinäkuussa Savonlinnan Opera Games viikonloppu lähti jymy-yllätyksellä liikkeelle, kun voitimme Deen kanssa kansallisen nuorten hevosten 110cm luokan, jossa oli varsin hienot ja muhkeat palkinnot näin nuorten hevosten luokaksi! Dee oli hirmuista itseluottamusta puhkuen radalla, ja kaikki tuntui varsin helpolta jo. Tuntui, että tämä 110cm taso alkoi olemaan meille vähän lasten kamaa. Toki aina voisi ratsastaa taas huolellisemmin, kuten tämän radan uusinnassa tein vähän ahnehtien, joka olisi voinut käydä kohtaloksemme. Onneksi kuitenkaan ei, ja sain elää hetken, jota lin unelmoinut siitä asti, kun Dee syntyi - kansallinen voitto itse kouluttamalla ja ratsuttamalla nuorella hevosella kokeneessa seurassa! Olin varmaan onnellisin tyttö tuolloin!



Muutoin tein seuraavina päivinä todella isoja etäisyysvirheitä racing-radoilla, jonka jälkeen Dee ei enää toiminutkaan radalla ihan niin itsevarmasti. Uskon, että tämä oli yksi takapakki kaikkien joukossa, mutta toinen oli se, että jouduin vaihtamaan Deen heinän kuivaheinästä esikuivattuun säilöheinään samoihin aikoihin, kun kuivaheinä tallillamme oli niin järkyttävää olkea, ettei Dee enää suostunut syömään sitä. Säilötty heinä ei vaan sovi Deen vatsalle, mutta piti valita kahdesta pahasta vähempi paha: joko se ei suostu syömään heinää tai sitten se syö edes jotain heinää ja toivoin, ettei maha reagoisi tähän. Savonlinnassa en kuitenkaan vielä huomannut mitään merkkejä tästä, ratsastin vain itse loppupäivinä huonosti.

Kemiössä

Kemiöön lähdin viimetingassa. Suurin vaikuttaja tähän, miksi lähdin mukaan, oli se, että sain yhtetyökuvion kisajärjestäjän Team Eurohorsesin kanssa Hippolan kautta. Muuten olin jo vähän suunnitellut, että nämä kisat jäävät meiltä väliin. Mutta toisaalta houkutti käydä paikkaamassa Savonlinnan mogat, ja näin Kemiöön päätettiin lähteä. Jälkikäteen ajateltuna (taas), olisi ehkä kuitenkin kannattanut olla lähtemättä. Oltiin kuitenkin startattu tähän meneesä aika paljon ottaen huomioon, ettei Deen kanssa oltu oikein saatu hyvää treenitalvea alle. Tämä oli se hetki, jolloin olisi pitänyt ymmärtää antaa vaan se vapaa hevoselle.

Hoitajana toiminut Reetta sanoikin tuodessaan hevosen minulle ennen verkkaan menoa, että hevonen vaikuttaa todella omituiselta, ei yhtään innokkaalta itseltään ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan se oli näyttänyt todella hapanta naamaa kuntoonlaittaessa. Vähän jo ehdin hermostua, ja radalla tulikin yksi kielto vaikka muuten puomit pysyivät pakoillaa haastavalla erilaisella kisa-areenalla.

Toisena päivänä huonon verkan ja radalla kolmannelle esteelle tulleen kiellon seurauksena päätin keskyttää, mielestäni Dee ei oikein tuntunut nyt omalta itseltään. Se oli haluton. Myöhemmin Antin kanssa kisavideoita läpi katsoessa huomasimme, että hyppy ei ollut enää yhtä hyvä, mitä se oli ollut vatsahaavan parantumisen jälkeen ollut koko kauden siihen viikonloppuun asti.

Dee sai loppukuun kevyttä aina elokuun toiselle viikolle asti.

Elokuu 2014

Lappeenrannassa

 Elokuussa otettiin ennen Lappeenrannan kauden viimeisiä racing -startteja (meidän osaltamme) yhden hyppytreenit alle ja tsekattiin vaan, että pienen kevyemmän jakson jälkeen hevonen oli vireessä. Hyppy ei ollut mitään mahtavaa, eikä hevonen vaikuttanut yhtä innokkaalta. Ennen Lappeenrantaan lähtöä meillä vaihtui esikuivattu heinä, ja se sai sitten viimeistään Deen vatsan räjähtämään aivan ripulille.

Lappeenrannassa Dee oli hankala verryttelyssä, toisinaan hyviäkin pätkiä tuli. Ekanan päivänä metrin harjoitusluokassa helppo ja siisti nolla, mutta seuraavina päivinä raicing -radoilla Dee teki jälleen huonoja hyppyjä jättäen hypyn ikäänkuin kesken. Viimeisenä päivänä tehtiin elämämme eka hylky. Harmitti ihan kauheasti ja kelasin kaikkea, missä kohtaan meidän draivi kääntyi, mitä teimme ruokinnoista ja aikataulutuksista lähtien pieleen.

Samalla olimme jo miettineet tulevia suunnitelmia ja viime talven pohdinta jatkossa maneesitallille siirtymisestä ja olin varannut Tuomarikylästä paikan meille, kun uusi remontoitu talli aukeaa marraskuun alusta. Tiesin, ettei samanlaista talvea voitu enää toista putkeen tehdä, hevonen täytyisi saada treenattua paremmin. Lähdimme kuitenkin elokuun lopussa väliaikaistallille Rakelle, jossa Deen kuravatsa rauhoittui vähän, kun heinä vaihtui.

Syyskuu 2014


Syyskuussa Rakella ollessamme jätettiin Keravan seuramestaruuskisoja lukuunottamatta kilpailut kilpailematta. Halusin vain treenata ja saada Deetä takaisin paremmaksi. Ja paljon se parantuikin, se rentoutui ihan muutamassa viikossa ja hyvin hyppyolosuhteiden kanssa saatiin mukavasti säännöllistä estetyötäkin tehtyä viikottain itsenäisesti.
Keravan seuramestaruusradalla tehtiin 110cm tasolla ihan ok rata yhdellä pudotuksella. Edeltäviin kemiön ja Lappeenrannan ratoihin nähden olin tähän ihan tyytyväinen, vaikke hevonen vieläkään ihan niin hyvältä tuntunutkaan.

Aloitimme käymään Piia Pantsun valmennuksista, joista oli ihan äärettömän paljon apua. Piia halusi minun vaihtavan Deelle takaisin pehmeämmän kuolaimen, mitä olin jo itsekseni pohtinut jonkin tovin Deen alkaessa tuntumaan tällä bevel bit -kuolaimella jo liian tyhjältä esteen edessä ja homma alkoikin pelittää taas hetken ihan tosi kivasti.
Syyskuussa Tuisku hyppäsi Deellä kokeeksi myös vähän isompaa, ja hevonen teki lopulta ihan todella hienoja hyppyjä 130-140cm tehtävillä! Olin todella iloinen näkemästäni, ja tämä pienikokoinen ratsastaja osasi tosi hyvin ratsastaa vähän hankalahkoakin herkkää hevosta. Sain paljon palautetta mm. siitä, että ratsastettavuutta ja laukan säätämistä pitää saada vielä paljon paremmaksi, mutta skouppi ja kyky on suuri, ja se missä se raja tulee vastaan on vielä tässä vaiheessa arvoitus. Sain myös Pantsusta täysin päinvastaisen toiveen laittaa vähän vahvempaa kuolainta suuhun, hevonen käy esteiden välillä vähän turhan vahvaksi.

Hevonen myös alkoi saamaan taas lihaa luiden päälle vaikka vatsa ei vieläkään toiminut ihan toivotulla tavalla.

Lokakuu 2014


Lokakuussa treenattiin Pantsun silmien alla pariin otteeseen ja saatiin ihan mukavaa kehitystä aikaiseksi ja Dee alkoi tuntui jälleen ihan kivalta ratsastaa radalla. Samaan aikaan oli pakko alkaa toteamaan, että tallipaikkamuutosten myötä ei olisi resulsseja käydä joka viikko trailerin kanssa Antin treeneissä, joten valmentajakuviot oli vähän auki ja stressasi jonkin verran. En olisi halunnut vaihtaa kotivalmentajaamme, sillä saimme Antin kanssa niin hyvää tulosta aikaiseksi.

Otetta Pantsun valmennuksista lokakuulta, jossa saatiin paljon oppia ja tätä kautta onnistumisiakin. Valmentajana Piia osoittautui vaativaksi ja sopivan tiukaksi, ja halusi hevosten liikkuvan kunnolla myös sileällä, josta pidin erityisen paljon.


Deen vatsa edelleen oli ajoittain vähän vetelä, mutta suurimmaksi osaksi jo rauhoittunut. Dee söi edelleen esikuivattua säilöheinää, koska kuivaheinää ei ollut saatavilla. 
Kuun lopussa päästiin vihdoin pitkän odotuksen jälkeen muuttaman Dumiin uuteen talliin!

Marraskuu 2014

 Ehon tallin seurakisoissa

Marraskuusa muuttomme jälkeen käytiin Ehon tallilla hyppäämässä seurakisoissa 100cm ja 110cm ihan vain harjoituksen kannalta. Metrin radalla Dee oli vähän pois avuilta, eikä ollut riittävän kuulolla. Koko rata oli vähän sellaista hevosen ja ratsastajan välistä "juupas eipäs" -keskustelua. Sijoituttiin kuitenkin kolmanneksi tuplanolla suorituksella. 110cm luokassa perusradalla homma pelitti jo vähän paremmin ja tehtiin ihan ok nolla, vaikka vähän hätäinen tosin. Uusinnassa ratsastin värään tien, kun unohdin radan, joten toisesta vaiheesta hylky tämän johdosta. Suorituksellamme olimme kuitenkin toisina luokassa. Ihan mukava hyvänmielen harjoitus kilpailuissa meille, vaikke yhteistyö nyt vieläkään ollut ihan halutulla tasolla. Dee tuntui ajoittain jopa vinolta, ja en saanut sitä rehellisesti ohjan ja pohkeen väliin.

Aloitimme treenaamisen uuden kotivalmentajan Karin silmien alla viikottain. Hänen treeneissä ollaan aikaisemminkin käyty vierailevana ratsukkona, mutta nyt oli tarkoitus aloittaa tiiviimpi yhteistyö.

En ollut Deen liikkumiseen ja hyppyyn kuitenkaan kovin tyytyväinen. Hevonen tuntui jäykältä, toispuoleiselta ja hyppy oli jälleen huonontunut.
Käytin Deen klinikalla vuositarkastuksissa, ja sille tehtiin ontumatutkimus sekä samalla hampaat raspattiin. Diagnoosina oikean etujalan vuohisnivelen tulehdus, joka hoidettiin ja seurauksena pari viikkoa täyslepoa ja kävelyä, ja näin treenit keskeytyivät. Toisaalta tällainen breikki tähän väliin ei ollut lainkaan huono juttu, tällainen tauko oli jokatapauksessa ollut suunnitelmissa, jotta hevonen pääsee kunnolla palutumaan ennen kunnon ensi kauteen valmistautumista.

Joulukuu 2014


Joulukuussa palattiin taas pikkuhiljaa normiarkeen hetkeksi ennen loppuvuoden pyhiä. Hevonen liikkui taas paljon paljon paremmin, toispuoleisuutta oli paljon vähemmän ja hevonen tuntui innokkaalta. Niissä hyppytreeneissä, joissa ehdimme käymään, oli tauon jälkeen ihan liikaa energiaa, mutta hyppy itsessään oli jo suuntana parempaan päin, vaikken vieläkään ole ihan täysin tyytyväinen. Hevonen tuntui vahvalta edestä ja ei keskity. Vaikka Dee on nyt tehnyt todella mielellään hommia ja liikkuu innokkaan oloisesti, en ole ihan vielä vakuuttunut kokonaan sen olemukseen muutoin.

Vatsa on ollut aika hyvä, mutta ajoittain on päiviä, jolloin se on ollut selkeästi löysemmällä - eli alkuun kiinteää, mutta lopuksi pieni tippa tai vähän enemmänkin löysää/nestettä. Vaihdoin Deen heinän lopulta täysin kuivaheinäuokintaan takaisin, jonka seurauksena hevosen olo selkeästi helpottanut hiukan ja kurailu loppui seinään. Dumiin muuton jälkeen Dee on myös alkanut lihoamaan ihan kauheasti, ja olen saanut tiputtaa ruokia yli puolella, mikä on hyvä merkki sinänsä.

Joulun juhlapyhinä meillä on ollut reilu viikko kevyempää ja ollaan pidetty viimeisien Pantsun estetreenien jälkeen hyppytaukoa jälleen sekä samalla miettinyt miten lähdetään treenien ohella toimimaan.
T kyllästyi jahkailuuni, ja varasi Deelle vatsatähystysajan Hyvinkäälle, jotta pääsemme selvyyteen, miltä se vatsa näyttää nyt, kun selkeästi jo heinäkuussa heinänvaihdon jälkeen takapakkia otettiin vatsan toiminnan kanssa. 

Vuosi 2014 oli kaikenkaikkiaan erittäin onnistunutkin, vaikka tottakai harmittaa tulostason lasku. Nyt kuitenkin vaihdetaan vuoden vaihteen jälkeen sivua ja lähdetään ratkomaan ongelmia!


Tämän pitkäksi venähtäneen 2014 vuoden selailun ja sepostuksen jälkeen lähdetään nokka kohti vuoden 2015 haasteita. Dee menee ensi viikolla vatsatähystykseen siis, ja vaikka joidenkin ihmisten mielestä olen selkeästi ihan pimee, kun huolehdin vatsan toiminnasta noin paljon (voisin kuulemma opetella mielummin ratsastamaan ;) jota en kyllä kiellä sitäkään yhtään). Mutta en pysty jatkamaan treenejä hyvällä omallatunnolla, jos en nyt tsekkaa mikä on tilanne. Tuskin ainakaan yhtä paha kuin vuosi sitten, mutta minulle on tärkeintä hevoseni terveys ja hyvinvointi. En voi vaatia siltä uusia haastavampia urheilusuorituksia ja täysipäiväistä treenaamista, jos en voi olla varma siitä, että kaikki on ok. Olen sitä mieltä, että mielummin liian pikkutarkka näissä asioissa, kuin sulkea silmänsä - been there done that!

Tänä vuonna toivon meille ehjää kisakautta hyvien suoritusten kera oli taso mikä tahansa. Kilpailusuunnitelmista kirjoitinkin jo joskus aikaisemmin varovaisesti, mutta luulen kaiken selkenevän sen myötä, kuinka treenit lähtee sujumaan ja miltä hevonen tuntuu. Viime kausi oli parantelun ja sen jälkeisen kovan nousun takia raskas, joten en halua tehdä lisää nousua yhtään, ellei hevonen ja oma ratsastus koe selkeää kehitystä. En halua viedä Deetä liian kovien paikkojen eteen - se ei saa menettää sen valtavaa itseluottamustaan ja rohkeuttaan!

Tänä vuonna koko kevään jännitetään myös uuden varsan, Deen pikkusisaruksen syntymää, joka lähestyy kovaa vauhtia! Tällä hetkellä ollaan selkeästi yli puolen välin tiineydessä ja päiviä varsomiseen on jäljellä nyt enää 146!

Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan! :)
21

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI