maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tuote-esittelyssä Back on Trackin pintelipatjat!

Tämä vuosi on lähtenyt bloggaamisen osalta ihan uudella tavalla käyntiin, kun blogi sai ensimmäisen yhteistyökumppanin! Ja ei minkä tahansa tuotemerkin, vaan jo valmiiksi aikaisemmin vuosien saatossa tavaramerkeistä suosikikseni valikoituneen Back on Trackin, joka valmistaa lihas- ja nivelsuojia ihmisille, koirille ja hevosille.

Nyt olisi vuorossa tuote-esittely ja omat kokemukset testissä olleista Back on Trackin pintelipatjoista.


Nämä super pehmeästä materiaalista valmistetut pintelipatjat eivät tuottaneet pettymystä nekään. Minulla oli suunnitelmissa, että otan kuvan jossain vaiheessa tässä kuussa Deen jaloista illalla, ennen kun laitan yöksi nämä patjat pintelöintineen ja sitten aamulla vaikutuksen, kuinka jalat ovat sulaneet yön aikana rutikuiviksi. Deellä on ihan nuoresta asti aina ollut ihan vähän nestettä jaloissa, joka katoaa liikutuksen myötä. En kuitenkaan päässyt toteuttamaan tätä suunnitelmaani, kun unohdin aina kameran kotiin, kännykällä ei saanut riittävän selkeitä kuvia ja jo vajaan parin viikon käytön jälkeen jalat eivät olleet enää keränneet nestettä laisinkaan, vaan ovat jääneet sellaisiksi kuiviksi. Kyllä siinä ollut muutamilla tallikavereilla ihmeteltävää, kun minä mutisen harmistuksesta, että nyt en saa enää kuvaa ennen ja jälkeen, kun nuo jalat on ja pysyy kuivina! :D


Pintelipatjojen tuoteselosteessa Back on Trackin sivuilla sanotaankin, että patjat lievittävät tehokkaasti nivelturvotusta, jännevammoja ja jopa hankoside vammoja.

Meillä tuotteen käytössä havaittiin heti alussa, että jalat ensimmäisen viikon aikana jopa keräsivät normaalia enemmän nestettä ja jalat olivat hyvin lämpimät patjat pois ottaessa - käyttöohjeiden mukaan tämä johtuu vilkastuneesta verenkierrosta. Osittain jalat varmasti reagoivat siihen, että jouduin pitämään niitä jo heti alkuun vähän pidempiä aikoja jalassa, ensiksi vain sen aikaa, mitä touhusin tallilla hevosen poislaitossa ja tavaroita huoltaessa, mutta aika pian jätin ne jo yöksi illalla ennen klo: 22:00, jos tiesin tulevani seuraavana aamuna aikaisin tallille ottamaan patjoja pois. Tässä tuli kuitenkin jo se 8 tuntia aika nopeasti kertaheitolla, ja kuten jo edeltävässä Back on Trackin tuotetestauspostauksessa kerroinkin, pitää näiden keraamisten kankaiden käyttö aloittaa varovaisesti, jotta keho tottuu kankaan vaikutuksiin. Dee esimerkiksi herkkänä hevosena reagoi hyvin voimaakkaasti näihin tuotteisiin, joten sitä joutuu olemaan erityisen tarkkana kaiken aikaa.


Kaikenkaikkiaan olen nyt käyttänyt kuukauden ajan patjoja Deellä vaihtelevasti öisin rankkojen treenijaksojen aikana, sekä muutamia kertoja jos hevonen on mennyt suoraan liikutuksesta tarhaan, olen ensiksi kylmännyt jalat, sen jälkeen käärinyt pintelit patjoineen sille tarhailuun ja käynyt ne illalla ottamassa pois, käynyt hevosen kanssa 30-60min kävelyllä ja jättänyt sitten yön yli vielä patjat jalkaan. Tänä päivänä Deen jalat ovat kuivemmat kuin koskaan, myös oikean murheenkryyni takajalka, jossa on todettu klinikalla nestekiertohäiriö ja tästä syystä jänteet ja muut eivät ole turvotuksesta välttämättä edes erotu jalasta -nyt jalka on täysin kuiva ja normaalin jalan näköinen, ihan mahtavaa, ja samalla ihan käsittämätöntä! Tuo jalka ei nimittäin ole näyttänyt normaalilta sitten yksivuotiskesän Deen teloessa sen orilaitumella johonkin!


Patjoja löytyy erikokoisia, meille olivat juuri passelin kokoiset nuo 40cm x 40cm suojat, Deellä on aika pitkät ja kapeat jalat - ehkä takajalkoihin voisi olla 10cm pidemmät patjat. Muita kokoja patjoista löytyy siis: 30x40, 30x45, 30x50 ja 40x50cm. Patjat voi pestä koneessa 30 asteessa, tosin näissä patjoissa kiitosta saa myös materiaalin liukkaus, jonka ansiosta kuukaudenkin käytön jälkeen patjat näyttävät ihan uusilta ja puhtailta - niihin ei lika tartu niin helposti.
Patjoissa yhdellä reunalla ei ole ollenkaan saumaa, jonka tajusin vasta parin käyttökerran jälkeen olevan tarkoitettu hevosen jalkaa vasten estääkseeni mahdollista painatumaa.

Pintelipatjat myydään kappaleittain, väreinä musta, valkoinen ja harmaa, ja yhden patjan hinta on 36,50€. Tuotteita myydään hyvin varusteilluissa hevostarvikeliikkeissä ympäri Suomen.


Tulevaa kisakautta ja kuljetuksista olen suunnitellut, että asennan patjat kuljetussuojien alle kuljetuksen ajaksi, jotta verryttelyyn mentäessä on jaloissa verenkiertoa saatu jo lisättyä kuljetuksesta ja seisomisesta huolimatta. Näin ennaltaehkäistään mahdollisia vammoja, joita saattaa verkassa hyvinkin kipakasti liikehtivän Deen kanssa muodostua ennen kun se on ehtinyt edes kunnolla vertyä. Joten nämä(kin) tuotteet jäävät arkeen käyttöön.

Joku kirjoitti minulle aikaisemmin kommentin, että ei mitään hieronnat ja BOT:it korvaa hyvin tehtyä valmennusta, treeniä ja liikuntaa - niin sehän on ihan totta, ei todellakaan korvaa ja siihen hevosen treeniohjelmaan ja liikuntaan käytän todella paljon energiaa ja resulssejani. Mutta kyllä sitä niinkuin itsekin urheillessa, myös hevosen lihashuollosta pitää pitää huolta kokonaisvaltaisesti, jotta siitä treenistä saadaan irti se maksimaalinen hyöty, kroppa palautuu hyvin ja pystyy jatkossakin toimimaan hyvin sekä myös mahdollisesti vältetään rasitusvammat ja pystytään reagoimaan niihin mahdollisimman ajoissa - eikä tätä kokonaisvaltaista treeniä tukevaa hoitoa pidä missään määrin väheksyä. En esimerkiksi ikinä unohda tehdä Deen kanssa riittäviä alku- ja loppukävelyitä, mutta siitä huolimatta koen erittäin tärkeäksi myös hoitotoimenpiteet: kylmään isomman rasituksen jälkeen jokaisen jalan ja nyt tästä lähtien kylmäyksen jälkeen verenkiertoa vilkastuttamaan laitan nämä patjat, ainakin hyppytreenien jälkeen yöksi back on track -verkkoloimen sekä vapaapäivinä - jos ehdin - hieron Deen läpi, jolla saan viimeisimmätkin pinnalliset lihaskireydet lihaksilta ja lihaskalvoilta avattua. Etenkin, kun tiedostan, että meillä on vielä paljon tehtävää siinä, että saan hevosen liikkumaan oikein ja itse ratsastan sen oikein vetämättä taaksepäin, puhumattakaan nyt hevosen aikuisuuden kynnyksellä lisääntyneestä treenimäärästä ja vaikeustason nostosta - on 100 prosenttisen varmaa, että siinä treenatessa paikat rasittuvat ja kipeytyvät. Tiedän varsin hyvin itse, miltä tuntuu kovan salitreenin jälkeen seuraavina päivinä lihaksistossa, vaikka olisin kuinka tehnyt liikkeet oikein - ja niinhän sen kuulukin tuntua kropassa. Tärkeää on kuitenkin se, miten saada kroppa rasituksesta palautumaan niin, ettei mikään paikka mene hajalle treeniä jatkaessa!


Kiitos Back on Trackille tästä yhteistyöstä, laadukkaita tuotteita mielellään testaa ja ilokseni voin kertoa, että yhteistyö jatkuu ja taas ensi kuussa tulee lisää esittelyitä tuotemerkin valikoimasta! Toivottavasti nämä testaukset ovat olleet lukijoidenkin mielestä mielenkiintoisia ja hyödyllisiä!

Testaus ja postaus tehty yhteistyössä:



ps. Sain Back on Trackilta vastauksen ratsastussuojien käytöstä ja niiden vaikutuksesta rasituksen aikana, jota pohdin viime tuotetestauksessa: "Back on Track Welltex-keraamisen kankaan vaikutus vain tehostuu ruumiinlämmön kohotessa eli ei ole haittaa vain päinvastoin. On erittäin hyödyllistä hoitaa hevosta tai itseään jo treenin aikana."

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Harvoin mahtuvat samaan kuvaan ;)

Nimittäin meidän perheen karvakaverit, toistensa riehaannuttajat, parhaat ystäväni, murheen kryynit, elämäni eläimet, rakkaat - maailman paras herra koira ja herra hevonen <3


torstai 26. maaliskuuta 2015

Takaosa hallintaan ja paljon jumppaa

Tällä viikolla on taas ohjelmassa Nipsun koulutreenejä Antin estetreenien ohella. Eilen tiistaina oli jo yhdet treenit ja jatkettiin samoilla teemoilla, kuin aikaisemminkin, eli että saan sen takapään hallintaan väistöillä, mutta mukaan otettiin myös avoja ja sulkuja.


Dee oli vähän jäykähkön oloinen, se sai rankemman jakson jälkeen viime viikon loppupuoliskon aika kevyttä palauttavaa hölkkäilyä ja maastoilua mm. uuden hoitaja-apulaisemme toimesta, vaikka muuten on ollut tosi kivasti avuilla ja kuuliaisen oloinen. Maanantaina ratsastin sileällä hevosen läpi, eli kokeiltiin viime viikon estepainoitteisten treenien jälkeen vähän niitä väistäviä apuja ovatko vielä olemassa ja sitten paljon siirtymisiä mm. käynti - seis - peruutus - käynti -juttuja, joissa sain hevosta taas vielä vähän paremmin kuulolle. Väistöt meni aika kivasti, vaikka eivät ne vieläkään ole sellaiset letkeät ja rennot mitä haluaisin, ja kun ne on vähän vaikeita Deelle, niin se herkästi vähän jännittyy vielä niissä. Yritin vain pitää mielessäni, etten jää vetämään kädellä, vaan Nipsun aikaisempien ohjeiden mukaan pidän käden aika matalana ja sivulla, ja käytän kättä vain sivulle ja eteen, ei taakse päin. Enkä kannattele sen päätä käsillä, vaan yritin kokoajan ajatella, että se on tasaisesti molemmilla ohjilla tuntumalla, mutta kantaa itse itsensä. Onnistuu silloin, kuin mietin vain tuota asiaa, mutta heti kun mietin ja keskityn muuhun, niin kädet unohtuu ;)



Tiistaina oli siis sitten vihdoin Nipsun valmennus. Dee oli edelleen vähän normaalia jäykemmän oloinen, mutta todella yhteistyöhaluinen ja kovasti yritti kaiken mitä pyysi. Se, että se on noin positiivisella mielellä tekemässä on itselleni tärkeimpiä juttuja - sen kanssa jos joutuu pattitilanteeseen, missä se meinaa menettää malttinsa, on minkään tekeminen suorastaan epätoivoista. Dee on luonteeltaan aika äkkipikainen ja välillä tuntuu, että sen mielestä sen ei tarvitse edes tehdä asioita joita se ei oikein osaa. "Kovaa ja korkealta" on Deen motto!

Nyt se on tajunnut tuon, että siirrän pohkeella sen takaosaa eri suuntiin ja etenkin, kun se on ollut viime aikoina vähän hitaampi vasemmalle pohkeelle, olen asian kanssa enemmän tehnyt hommia. Tänään sitten kävikin niin, että kun Nipsu lähti harjoittamaan meille avo-sulku-avotehtävää suoralla uralla, niin Dee olisi vain halunnut heittää aina takaosan vasemmalta oikealle ja se korjaaminen oikealta takaisin vasemmalle oli aluksi äärimmäisen hankalaa. Noh, on ainakin mennyt jotain perille :) Nyt pitää keskittyä siihen, että se taipuu molempiin suuntiin yhtä paljon. Ja tässä tehtävässä, jossa meidän piti siis suoralla uralla ympäri maneesia tehdä ensiksi avoa "kentästä pois päin", eli taivutus kohti seinää ja siitä siirtyä myöhemmin sulkuun, eli asetusta ja taivutusta vain vähän muuttamalla, mutta jalat pysyvät samalla uralla edelleen, huomasi, että edelleen se oikea kylki on vähän jäykmpi taipumaan. Siinä vetristelyssä on kyllä vielä paljon tekemistä, ja ehkä se jäykkyys tuntuu nyt sen takia niin isolta, kun olen näiden koulutreenien ja väistöjen, taivutusten myötä ihan oikeasti tajunnut kuinka huonoa tuo taipuminen ja letkeys hevosen rungossa on. Nipsu totesikin, että sen jalat haluaisi mennä ja siinä on hevosta paljonkin liikkumaan, mutta kroppa ei veny eikä taivu ja sitä täytyy nyt lähteä työstämään.



Kun avot ja sulut menivät vasemmassa kierroksessa jo paremmin, niin vaihdettiin suuntaa. Nipsu halusi, että pyydän tosi paljon sitä ravissa eteenpäin, että se lähtisi irtoamaan sieltä kropasta ravissa. Nyt se onkin mennyt hyvin pitkään vain pientä ravia ja normiravia, en ole oikeastaan uskaltanut pyytää eteenpäin yhtään. Taas tuli esille, kuinka jäykkä hevonen on tällä hetkellä nimenomaan kropastaan. Jalat yrittää ja pää menisi, mutta kroppa ei anna periksi. En tiedä, mielestäni se ei ole ollut noin venymätön koskaan tai sitten realismi iskeytyi vasten kasvojani nyt oikeasti... Jäin miettimään asiaa vielä nyt jälkikäteen, kun olen videota valmennuksesta selannut alusta loppuun ja yksi minkä huomion olen nyt huomannut viime aikoina, joka saattaisi vaikuttaa tuohon jäykkyyteen on ruokinta. Deelle on ilmestynyt pari valkuaispattia viimeisen kuukauden sisään ja se on myös pyöristynyt jo ehkä vähän liikaa. Olen vähentänyt sen ruokintaa todella radigaalisti, mutta nyt päätin, että lisävalkuainen jätetään kokonaan pois. Meidän heinä on niin ravitsevaa, että se valkuainen oikeasti menee nyt yli ja liika valkuainenhan jäykistää lihaksia. Onkin hassua miettiä, että jos vielä puoli vuotta takaperin Dee söi heinää niin paljon, kuin vatsa veti ja sen lisäksi syönyt vuorokaudessa 20 litraa lucernehaketta, litran turvotettuna greenlinea, johon on lisätty 5-6dl öljyä, plus vitamiinit ja kivennäiset, että nyt se saa hyvänmielen kouralliset haketta aamulla ja illalla, 1dl pellavaa turvotettuna, jotta saan siihen vitamiinit ja kivennäiset sekoitettua ja öljyä n. ruokalusikallisen - katsotaan nyt mihin se tuosta muuttuu. Tämä ruokintamuutos olisi pitänyt uskaltaa tehdä jo aikaisemmin, mutta kun on tiennyt miten huono tuo on ollut lihoamaan ja pysymään hyvässä lihassa, niin se on jotenkin ajatuksen tasolla ollut vaikeaa lähteä niin paljon muuttamaan ruokintaa ja olen edennyt tosi varovaisesti ruokintavähennysten kanssa.




Tämän eteenpäin ratsastamisen jälkee olikin hetki taas hankalaa saada hevonen takaisin, mutta kun Dee rauhoittui, pystyttiin jatkamaan samaa harjoitusta toiseen suuntaan, johon se sujuikin jo paljon paremmin. Onhan tuossa vielä ihan hirveästi tehtävää, jotta hevonen käyttäisi kroppaansa hyvin ja liikkuisi "isommin", mutta nyt alkuun täytyy löytää vaan se kontrolli niihin takajalkoihin.

Tämän tehtävän jälkeen jatkettiin vielä kiemuraurilla, jossa aina kaarteessa piti heittää takaosaa väistättäen ulospäin, aivan kuin keinuttamalla takaosaa puolelta toiselle. Mielestäni tässä kohtaa alkoi tuntua meno rennommalta, letkeämmältä ja paremmalta, ehkä jopa jotain yhteistä säveltä olin havaitsevani hevosen ja itseni välillä. Vielä kun muistaisin, etten nosta kättä ja vedä taaksepäin -  se on ihan supervaikeaa muistaa ja jos siitä ei ole kokoajan joku jankuttamassa, niin taas palaan vanhoihin virheisiin. Ja niinkuin Nipsukin sanoi, että ymmärtää kyllä, että ei "huvita" sillä pohkeella ratsastaa riittävästi, kun pelkää hevosen luikahtavan taas alta pois, mutta pitäisi uskaltaa silti ja hellittää kädellä.




Vaikka on vaikeeta, ja ollaan oltu mukavuusalueen ulkopuolella nyt pidemmän aikaa, niin on tämä vaan aika koukuttavaa! Ehkä muutaman vuoden päästä voin katsella taas näitä videoita ja todeta, että ollaan kehitytty jälleen huimasti eteenpäin. Nipsu on myös ihan äärettömän hyvä valmentaja, osaa selostaa asiat hyvin ja on vaativa ja haluaa ratsukolle oivalluksia kohti parempaa työskentelyä. Olen saanut näistä treeneistä ihan hirveästi irti ja jo ensimmäisten treenikertojen jälkeen kuukausi sitten lähti homma luistamaan ihan uudella tavalla.
Torstaina jatketaan, ja en malta odottaa, sillä Nipsu kiipeää Deen kyytiin! Upeeta saada kouluratsastuksen Suomen mestari oman hevosen kyytiin!!! :)




Keskiviikkona oli vuorossa viikon tauon jälkeen hyppyjä, ja tähän teemaan sopivasti Antti rakensi meille kaksi jumppalinjaa, että saataisiin hevosta vielä lisää kropastaan auki. Jumppahommat ovat aina kivaa treeniä tehdä - siitä on hevoselle paljon hyötyä ja samalla pystyn itse keskittymään täysin siihen omaan istuntaan läpi linjan.

Saatiin monia hyviä toistoja aikaiseksi, ihan lopussa lähdin jostain syystä puskemaan liikaa pysty -linjalle ja tultiin tästä syystä pari kertaa aika lähelle keskellä sijaitsevaa isompaa pystyä. Deellä oli super paljon virtaa ja intoa, ja sai taas kaiken oman energian laittaa siihen, että sai hevosen rauhassa ja rennosti sisään linjoille. Ehkä hieman kiire oli läpi treenin hevosella kokoajan, kun se oli niin intopiukeana. Ihanaa kuitenkin huomata, että se on nyt tuollalailla hyvällä tavalla menossa esteillä, silloin sitä on kiva ratsastaa ja etäisyydet löytyvät hyvin!




Näillä jatketaan treenailua. Ensimmäinen kisastartti on edelleen avoinna, mutta toiveena olisi huhtikuun puolessa välissä startata jo jotain - ehkä metri ja kymppi jossain pienemmissä kisoissa ja sitten sen jälkeen katsoa jatkoa näiden ratojen perusteella miten jatketaan. Luulen, että kun tässä vielä pari viikkoa treenataan, niin homma alkaa olemaan aika hyvällä mallilla. Itselläni on ainakin palautunut jostain ihmeestä takaisin se hyvä itsevarmuus tekemiseen - se on nyt tässä vaiheessa tärkeintä!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Oriparaati 2015

Vielä julkaisuun oriparaatissa tänä vuonna esiintyneet jo astutusluvan omaavat oriit. 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Vuoden 2015 Suomen oripäivien tunnelmia!




Täytyy sanoa, että tunnelmaltaan parhaimmat Suomessa järjestetyt oripäivät ikinä, missä olen vieraillut! Lauantaina yleisöä riitti, ja palkitsemistilaisuus oli oikein juhlava, kun tuhatpäinen Kyran klinikkayleisö pääsi siitä nauttimaan ja tunnelmaa kohottamaan. :)

Kaikista eniten ilahdutti, että etenkin koulupuolella tarjolla oli paljon hienoja oreja hyvistä sukulonjoista, ja kaiken kaikkiaan nuoret hevoset mm. 3 -vuotiaat olivat hyvin tehtäviensä tasalla.

Estepuolelta 3-vuotiasta näin muutamat Cagliostron jälkeläiset, joista toinen (ei. Casall) oli ulkomuodoltaan ihan kivan näköinen, toinen taas erittäin huonossa kasvuvaiheessa ja lihakseton - molemmat hyppäsivät kyllä, mutta ei tullu mitään "wow" ilmiötä. Caglioston jälkeläiset oli mielenkiintoista nähdä siitä syystä, että Deen emällä Iitalla on yksi tänä vuonna 3 -vuotias orijälkeläinen siitä myös, josta tosin ei ole oriainesta, mutta täytyy myöntää, että aika sievä se on nyt, kun näki nämä pari muuta saman ikäistä oripoikaa vertailuna. Huokailuja hyppyjen suhteen sen sijaan teki Diamant de Semillyn poika Diamant de Plaisir, joka väläytteli erittäin voimakasta ja hienoa hyppyä, se oli niissä oikeasti todella kiva - muuten ehkä vähän raskaan oloinen jo 3 -vuotiaana omaan makuuni. Tämä ori palkittiinkin ykkösellä ja sai jalostusluvan.

3 -vuotias Diamant de Plaisir (i. Diamant de Semilly)

Toinen Cagliostrolaisista pojista: Tia's Cascade (ei. Casall)

3 -vuotiaista kouluhevosista jalostusluvan sai todella pitkäjalkainen ja elegantin näköinen Suomessa kasvatettu Kyrö San Allegro, ja se palkittiin myös ykkösellä ja samalla koko oripäivien paras ori tänä vuonna. Ori oli hieno ja se esitettiin todella hyvin. Muut kolmevuotiaat askellajioriit, jotka näin olivat Dante Weltinosta ja Quaterbackista, ja tykkäsin kyllä niistäkin. Etenkin pakko myöntää, että etenkin noiden Quaterbackilaisten ulkonäkö ja liikkuminen miellyttää omaa silmääni todella paljon - ja niitähän nähtiin siis tämän kolmevuotiaan lisäksi myös yksi 4 -vuotias - Quantum Theory, joka myös teki onnistuneen suorituskyvyn kokeen ja hyväksyttiin jalostukseen I palkinnolla.

4 -vuotias ori Quantum Theory (i. Quaterback) testiratsastajan Maria Pyykösen alla.

Toinen Quaterbackilainen, tämä oli 3 -vuotias ori, jonka laatu ei kuitenkaan riittänyt jalostusoriiksi.

3 -vuotias Dante Weltino x Licotus 

Vanhempia uusia oreja olivat 5 -vuotias, todella upeasti ja kylmiä väreitä nostattavasti liikkuva Pin Rock's Black Velvetin poika Pin Rock's Bonaparte (ei. Flemmingh), joka oli kyllä aivan upea. Harmittaa kovasti, että se selkeästi oli keskeneräisesti valmisteltu, eikä ollut lainkaan ikäistensä tasolla. Se nähtiin kuitenkin niin laadukkaaksi liikkeiltään, että sai aavistuksen epäonnistuneesta testistä ja riittämättömästä valmistelusta huolimatta tammakohtaisen luvan jalostukseen sekä palkittiin II palkinnolla. Toivottavasti oria koulutukseen jatkossa panostettaisiin, se tosiaan ansaitsisi sen!

Pin Rock's Bonaparte

7 - vuotias Don de Jeu (i. Jazz, ei. Jetset D) oli upea musta ilmestys, vaikka omaan makuuni se ei ollut kovin aktiivinen takaosastaan. Mikä siinä kuitenkin on, että nuo hollantilaisia linjoa edustavat hevoset vaan jotenkin miellyttää kaikista eniten... Tämä ori on myös hyväksytty jalostukseen Ruotsin puolella ja takaosastaan huolimatta mykistävän hieno! Ori palkittiin ykkösellä FWB kantakirjaan.

Ori Don de Jeu (Jazz x Jetset D)

Don de Jeu Eevamaria Porthan Broddelin esittämänä

Vanhempi kansainvälisillä 140-160cm esteradoillakin startannut ja menestynyt 17 -vuotias FWB ori Konstantinos KS sai vihdoin monien vuosien jälkeen kilpailunäyttöjensä perusteella luvat ja palittiin II palkinnolla.  Nämä "kotterilaiset" ovat kyllä niin lähellä sydäntä siinä mielessä, että olen usealla sen jälkeläisellä ratsastanut ja tykännyt kyllä niistä. Suvultaan ei ehkä sitä viimeistä huutoa tällä hetkellä, mutta hienoa, että lisää Suomessa kasvatetun ja jalostukseen hyväksytyn oriin orijälkeläisiä hyväksytään kantakirjaan!

Ja itse Pin Rock's Black Velvet esitettiin maasta. Sen kanssa sama juttu mitä poikansakin kanssa, eli sitä ei ole koulutuksellisesti viety riittävästi eteenpäin, mikä on kyllä sääli - hevosesta näkee, että siinä on kaikki palikat kohdillaan. Sille haluttiin uusintalupaa ja virallisesti luvan saamiseen vanhemmalla oriilla pitäisi olla tietyltä tasolta kilpailunäyttöjä. Tällä oriilla ei ollut riittävät näytöt, mutta sen hienot jälkeläisnäytöt onneksi antoivat tehdä poikkeuksen oriin kohdalla ja se sai toistaiseksi voimassa olevan jalostusluvan. Muistan, kun näin Black Velvetin ensimmäisen kerran 3 -vuotiaana oripäivillä ja jo silloin se oli erityisen upea ilmestys ja ei sen näkeminen näin myöhemminkään koskaan jätä kylmäksi, erittäin upea! Ja taas niin ori omaan makuuni :)

Pin Rock's Black Velvet

Esteoreissa suorituskyvyn kokeessa esiteltiin vielä 5 -vuotias ori Quardino L (Quaprice x Cardino), jota ei valitettavasti nähty. Sillä oli testiratsastus ensimmäisenä aamupäivällä, ja ratsatsus oli juuri päättynyt, kun saavuttiin Ypäjälle - höh. Sen olisin kyllä myös halunnut nähdä. Ori sai kuitenkin jalostusluvat ja mielenkiintoinen se on kyllä suvultaan. Ehkä sen tulee näkemään kilparadoilla joskus?



Kuten jo sanoin, oripäivillä oli tänä vuonna jo vivahdetta isojen maiden oripäivien tunnelman tuntua. Olisi mahtavaa, että jatkossakin pelkästään oreja saataisiin houkuteltua näin paljon yleisöä, mitä nyt oli Kyran klinikka tuonut paikalle. Itselläni Keski-Euroopan oripävistä kokemusta on Hollannin KWPN oripäiviltä, ja siellä on valtava Brabant -halli ääriä myöten täynnä ihmisiä. Siellä oripäivät ovat yksi hevospuolen päätapahtumia. Se, että oripäivät Suomessakin vetäisivät yleisöä ihan vaan seuraamaan oreja vaatisi sitä, että ohjelmaa rakennettaisiin vähän tarkemmin, siellä täytyisi olla jotain oheistapahtumaakin ja äänentoistolaitteet täytyisi olla riittävän hyvät, että kestää musiikin soittamisen ja kuuluttajan raikuvammatkin huudahdukset ja hehkutukset tunnelman nostattajana (nyt palkitsemistilaisuudessa äänentoistolaitteet vähän takkuili - juuri, kun tunnelma oli melkein katossa...). Ruokapuoli pitäisi saada paremmalle tolalle, oreja voisi olla kiva katsella samalla kun syö esimerkiksi ravintolapuolella. Nämä tietenkin voi olla aika kaukaisia haaveita, sillä ohjelma määrittyy pitkälti siitäkin, kuinka paljon oreja ylipäätään saadaan näytille - viime vuosina tätä vuotta lukuunottamatta oreista ei ole ollut tunkua oripäiville, ja jos ei ole riittävästi katseltavaa, niin vaikeahan sitä yleisökin on silloin saada paikalle.


Jokatapauksessa tänävuonna Suomen oripäivien anti oli todella mieluisaa, ja oreja seuratessa aika meni ihan hurauksessa! Siihen perään vielä Kyran klinikka, niin kyllä tunsi illalla kotimatkalla autoa ajaessa istuneensa puisilla penkeillä 10 tuntia koko päivän aikana :D Mutta oli antoisaa ja istuminen kannatti!

Otin jokaisesta näkemästäni oriista vähän videopätkää - nyt jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, miksi yritin 3 -vuotiaista irtohypytettävistä ottaa maneesissa huonolaatuisia hyppykuvia, kun olisin voinut ottaa hyppyjä videollekin. Ensi kerralla taas viisaampina, mutta tästä videosta näkee hyvin, minkänäköisiä oreja tänä vuonna nähtiin!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Viikot vierii, varsominen lähestyy :)

Luinpa tuossa yhtä blogia, jossa odotellaan myös varsomista ja siitä alkoi sitten taas oma mahakin kutkuttelemaan jännityksestä!

Tänään 69 päivää, eli nopeasti kalenteria vilastuna 10 viikkoa varsomiseen! Se ei ole enää pitkä aika se! Uusille lukijoille tiedoksi, että ylhäällä olevan sivulinkin "Varsaprojekti 2015" alle on asennettu laskuri, josta näkee realiajassa päivien kulun laskettuun varsomispäivään, joka meillä on 28. toukokuuta. Iita tosin on aina kantanut tuon lasketun ajan yli melkein viikon, joten voi olla, että tänäkin vuonna saadaan odotella vielä vähän pidempään.

Tamma Olita syksyllä 2013 kantakirjauksessa Savijärvellä. Iita kantakirjattii FWB kantakirjaan II palkinnolla saaden maininnan erityisesti hyvästä laukasta.

Iita on pyöristynyt ihan kauheasti ja nyt sen vatsa suorastaan roikkuu alaspäin sellaisena plussapallona. Vatsassa käy myös kova melske, kun viimeksi sitä tarkkailin ja korva mahassa kiinni kuuntelin - siellä se pikkuinen pitkäkoipi kehittyy! Ihan kuin näkyisi se liike hetkittäin myös vatsan peitteiden läpi.

Tällä hetkellä sikiö on 10-15kg painava, ja sen harja- ja häntäjouhet ovat nyt kehittyneet.

Olen menossa ensi kuussa Hyvinkään Hevossairaalaan kuuntelemaan luentoa varsomisesta ja siinä olevista mahdollisista ongelmista. Luennon pitää Deen vatsaa hoitanut hevossairauksien ja sisätauteihin erikoistunut luottoeläinlääkärimme Jonna Jokisalo. Haluan olla mahdollisimman hyvin ajantasalla kaikesta ja valmistautunut kaikkeen. 

Silloin kun Dee syntyi, en osannut mitään murehtia, kun rinnalla olivat Deen kasvattajat ja he hoitivat tämän murehtimispuolen. Nyt kun on itse kasvattajaosapuolena, tuntuu että vastuu kaiken hyvin menemisestä on näin ollen tottakai suurempi. Varsan syntyessä se on vielä todella heikko ja jos jokin on vialla tai menee vikaan, varsan tila voi muuttua hyvin nopeasti huonoksi. Ensimmäiset kolme päivää ovatkin sellaisia päiviä, jolloin varsan ja tamman tilaa pitää erityisesti seurailla tarkasti, että kaikki on hyvin.

Löysin taas netistä yhden hyvän videon varsan sikiön kehittymisestä.


Lukuvinkki: Tällä hetkellä muutama blogi joissa odotellaan myös tulevana keväänä ja kesänä varsomisia, ja joita seurailenkin ahkerasti ovat tässä. (Bannereita klikkaamalla pääsee sisään blogiin.)




Jos jollakulla on oma blogi, jossa varsan syntymää odotellaan tai tiedät blogin samasta aihepiiristä, niin linkitelkää ihmeessä! Seurailen tällaisia blogeja enemmän kuin mielelläni :)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Onnellinen hevonen

Kuvat maanantai välikävelypäivältä. On meitä ilmoilla hellitty - ihanaa kesä tulee!

Havaihduin tänään siihen, kun saavuin aamupäivällä tallille ja vastassa oli hevonen korvat hörössä kuin kysyen: "mitäs tänään tehtäisiin? :)", että voi jestas miten onnelliseksi mieleni tekee se nähdä oma hevonen noin iloisena ja onnellisen näköisenä! Tätä on nyt jatkunut sen viimeiset 3 viikkoa yhteen soittoon, ja vaikka ollaan treenattu nyt aika kovaa ja paljon, niin hevonen vaikuttaa silti kovin levolliselta, mutta iloisen pirteältä. Vielä ennen viime vuoden loppupuolella mieltäni kalvoi, kun noteerasin Deetä kuntoon laittaessa, että hevonen on välillä todella hapan ja sitä olisi yhtään huvittanut useina päivinä lähteä tekemään yhtään mitään. Se olisi vain halunnut mököttää omassa karsinassa ja mielellään niin, ettei kukaan häiritse sitä. Kerran päätin jättää ratsastuksen kokonaan väliin, kun hevonen oli oikeasti ihan super kiukkuinen kun näki satulan - en vaan pystynyt lähtemään treenaamaan sitä, kun sen mieliala oli noin huono, emme olisi siinä saaneet aikaiseksi yhtään mitään järkevää.

Tämä kuva muista poiketen viime viikon aurinkoiselta 1,5-2h maastoreissulta.


Lähes kaikki on siis tällä hetkellä meillä hyvin! :) Dee on saanut uuden satulan, maksan itseäni kipeäksi vm. -12 Butet -estesatulasta, joka on kyllä aivan taivaallinen sekä hevoselle, että itselleni. Jos joskus sanoin, että en tule löytämään omalle hanurille tuota meidän Equipea parempaa penkkiä, niin syön sanani. Pystyin jopa laittamaan Equipen tämän Buten oston jälkeen myyntiin ilman kauheita tunnon tuskia ja tulematta surulliseksi - toivottavasti se nyt menisi kaupaksi, niin helpottaisi aika isosti tuon uuden penkin rahoittamista. En tosin kyllä Equipestakaan haluaisi luopua, jos olisi varaa, niin pitäisi sen ehdottomasti kakkossatulana vaikka tulevan Tortillan varalle, niin ihana sekin on. Voiko satulaan kiintyä? Mielestäni voi :D

Uusi rakkaus: ranskalainen, ihanaa rasvanahkaa oleva Butet Saumur <3 Olen muuten vasta ihan äskettäin luonut tilin Instagramiin ja tätä satula kuvaa kävi siellä itse valmistajakin tykkäilemässä, eli Sellier Butet. Instagramista minut löytää nimellä heidipatsi.

Hyvän satulan merkitys on tässä viime vuosina omalla kohdallani saanut arvostusta erityisen paljon. Se on kuitenkin se yksi tärkeimmistä välineistä, jonka "läpi" sinun olisi pakko saada kommunikoida hevosen kanssa ilman väärästä asennosta tapahtuvia jännityksiä, puhumattakaan siitä miten tärkeää on seurailla etenkin nuorten kehittyvien hevosten kanssa vähän väliä sitä satulan istuvuutta ja sopivuutta. Ne nuoret voivat muuttua lyhyessäkin ajassa ihan kauheasti, ja mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että jo sisäänratsastusvaiheessa satula istuu myös hevoselle - ne ovat kuitenkin niitä ensikosketuksia ratsun elämään, ja sen ei kuulu silloinkaan tuntua nuoresta hevosesta ikävältä tai kivuliaalta, se on jo riittävän jännittävä ja uudelleen tasapainon hakemisen myötä haastava tilanne jo itsessäänkin. Deen kohdalla harmittelen, että uskoin muiden puheita: "ei sillä sisään ratsastettavan hevosen satulalla ole väliä" ja ostin sitten vaan jonkun vanhan halvan, joka istui edes sinne päin. Jälkikäteen ajateltuna Deen pitkään kestäneet pukittamisreaktiot 3- ja 4- vuotiaana aika pitkälle johtuivat sopimattoman satulan vaikutuksesta ja se oppi aika nopeasti, että kinnaava satula tuntuu esimerkiksi erityisen ikävältä laukannostoissa ja vaikka myöhemmin löydettiin paremmin istuva penkki, oli jo liian pitkään jatkuneet ikävät kokemukset tehneet tehtävänsä. Tästä lähtien en enää ikinä sisäänratsasta yhtäkään nuorta, ellei sillä ole sille sopiva satula, sillä se on ihan yhtä tärkeää, kuin vanhemman ratsun kanssakin!

Kaikista isoin rakkaus on kuitenkin herra itse <3

Meillä on ollut jo pitkään sulat pohjat, joten kentällä päästään treenaamaan! Vielä kun saadaan estekalustoa, niin saadaan aloittaa hyppytreenitkin ulkona.

Treenien välissä ollaan yritetty tehdä vähän leppoisampaakin liikuntaa, mm. nautittu ihan mahtavista keväisistä säistä maastoissa! Kahdesti ollaan käyty nyt viimeisen parin viikon aikana kunnon laukkamaastolla ja viimeisimmällä reissulla annoin Deelle luvan mennä niin paljon kuin kavioista lähtee - ja sehän meni! En ole ikinä ollut noin nopean hevosen kyydissä, se on ihan älyttömän nopea! :D Onneksi siitä on tullut myös hirmuisen kuuliainen ja hidastaa kyllä aika mukavasti, kun sitä alkaa edes äänellä vähän rauhoittamaan. Laukkapätkän jälkeen se aina pärskii niin tyytyväisenä. Minulle sanottiinkin juuri tuossa, että Dee näyttää ajoittaa kyllä olevan niin tyytyväinen itseensä ja sitä se kyllä ihan oikeasti tällä hetkellä onkin. Ja kuten luin joskus Sophian Backlundin blogista, että hevosen kuuluu saada sellainen tunne, että se on paras, vaikkei se sitä välttämättä oikeasti olisikaan - itseluottamuksella on ihan äärettömän suuri voima. Sitä ei saa ikinä mennä tuhoamaan hevoselta. Eikä kyllä ratsastajaltakaan. Ilman itseluottamusta mistään tekemisestä ei tule mitään, usko itseensä on ihan äärettömän tärkeää kehittymisenkin kannalta.

Josta pääsenkin sopivasti aasin siltana oman itseluottamuksessa tapahtuneeseen kolahdukseen. Juttelin kotikoutsimme Antin kanssa saamastamme palautteesta viikonlopulta ja ylipäätään siitä, miten kaikki meni. Käytiin läpi myös viime kauden tapahtumia ja Antti sanoikin, että meillä oli super hienoja ratoja viime kaudella ja vaikka nousu olikin kova tasossa, harva siihen olisi pystynyt, me tehtiin kuitenkin kerta toisensa perään hyvää tulosta ja nyt tulevalla kaudella lähdetään samalla asenteella liikkeelle ja "näytetään mistä kana pissii" :D Nämä sanat olivat juuri sitä mitä tarvitsin ja treenit lähtivätkin alkujäätymisien jälkeen taas rullaamaan omaan hyvään tahtiinsa. Antti rakensi meille suhteutetuista linjoista koostuvan radan, jossa linjat oli mitattu niin, että niissä väleissä saisi aika paljon laukata eteenpäin, jotta unohtaisin sen käsijarrun ja epävarmuuden kokonaan pois. Lopputulos tälle kaikelle henkiselle ja käytännön valmennukselle näkyy tässä alla olevassa videossa. Aika toisen näköistä taas mitä viime viikonloppuna, ja välissä on vain yksi päivä hyppypäivien välillä, jolloin ei tehty muutakuin käytiin Deen kanssa maasta liinan pääsä kävelyllä ja hölkällä maastossa! Pikkaisen terävyys oli jo tiistaina poissa, kun viikon sisään hypätty paljon, mutta muuten homma lähti taas rullaamaan kivasti.


Eli pienestä se on kiinni ja tässä tulee esille kyllä se, että etenkin, jos kyllä urheilu muutenkin, on aika pitkälle myös siitä omasta pääkopasta kiinni eikä vain pelkkä fyysinen suoritus. Oman mielen hallinta ja tasapaino, luotto itseensä on enemmän kuin puolet siitä tekemisestä. Me suomalaiset etenkin tunnutaan olemaan kovia arvostelemaan ikävästi ja toisen itseluottamusta alentavasti toisiamme kuvitellen, että sellainen palaute pidemmänpäälle kehittää. Sitkeimmillä se kehittää sitä luontaista sitkeyttä lisää, jota koen itsellänikin olevan, mutta moni valitettavasti jättää leikin kokonaan kesken, kun ympärillä on pelkästään ihmisiä jotka eivät usko, tai halua uskoa sinuun ja tekimisiisi. Pitäisi kuitenkin muistaa, että virheitä saa ja pitääkin tulla jotta kehittyy sekä oikealla asenteella pääsee pitkälle. Kukaan ei ole ollut seppä jo syntyessään, jokainen tuolla huipullakin on joskus ollut ihan alussa ja lähtenyt opettelemaan ja kovan työn kautta menestymään. Itselleni se on ihan itsestään selvyys ja olen ollut ja olen jatkossakin valmis tekemään paljon töitä tämän kaiken eteen, mutta kaikille tämä ei selkeästi ole vieläkään auennut.

Panoraamakuvaa maastojemme yhdestä helmestä, kauniista vanhasta metsästä, jossa on mäkiä kiipeiltävänä ja puunrunkoja ylitettävänä.


Minulla on sellaiset resulssit kuin nyt tällä hetkellä on, ja kyllä minä sen tiedostan myöskin, että Dee varmasti olisi paljon pidemmällä ja paremmalla mallilla kokeneen ammattilaisen kanssa, saatika huippuratsastajan kanssa, jos se olisi koskaan sellaiselle päätynyt. Deen harmiksi (jota se ei osaa kylläkään harmitella) se joutuu olemaan minun koekaniini, harjoituskappaleeni, projektini - minun ensihevoseni. Siinä moni on sanonut, että menee hyvä hevonen hukkaan, mutta kyllä minä olen enemmän sitä mieltä, että vain hyvillä hevosilla ratsastamalla pystyy kehittymään ja tekemään kunnolla, ja soisin harrasteratsastajien ja amatöörienkin panostavan siihen hevoslaatuun ratsuissaan. Mm. niin saadaan meillä Suomessakin ratsastuksen taso nostettua! Hevosia on maailma täynnä, myös niitä hyviä, se että osa niistä päätyy amatöörin ja kokemattomamman ratsastajan alle ei ole mikään menetys.

Hevoselle itselleen on menestymistä tärkeämpää saada hyvää päivittäistä hoitoa, vaihtelevaa virkistävää liikuntaa, ravitsevaa laadukasta ruokaa ja fiksua hevosen käsittelyä. Jos terveydellisiä ongelmia tulee, ja niitähän väistämättä aina kuitenkin tulee - siihen on hevosenomistajana vaan asennoiduttava, niin ongelmat parannellaan parhaalla mahdollisella tavalla ja mietitään jatkoa, miten pystytään jatkossa ongelmat ennaltaehkäisemään. Näillä eväillä Dee on ainakin onnellinen ja elinvoimanen nyt tänä päivänä ja sen hyvinvointi on minulle mitään omaa menestymistä ja kisaamista tärkeämpää, ja tulisi olla jokaisella tavoitteellisesti treenavillakin :)

Me viime vuonna Korpikylässä 120-130cm radalla.

Hyviä aurinkoisia kevätpäiviä kaikille lukijoille! Tulevalla viikolla tuleekin kivaa vaihtelua blogiinkin, sillä lauantaina lähdetään oripäiville tarkastelemaan tämän vuoden oritarjontaa - joka onkin ilahduttavan kattava ja laadukas tänä vuonna - sekä ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni pääsen seuraamaan Kyra Kyrklundin klinikkaa! Klinikan aiheena on hevosen koulutus nuoresta aina GP -tasolle asti, huippu mielenkiintoista siis, joista yritän parhaani mukaan kirjoitella jotain tännekin muistiin!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kokeiluun Chia de Gracian Joint Buddy!


Lisää yhteistyötä ja tällä kertaa erittäin mielenkiintoisen suomalaisen yrityksen Chia de Gracian kanssa! Chia de Gracia tunnetaan rehualan yrityksenä tuomalla maahan ja valmistamalla erilaisia luonnonrehuja sekä hevosille, että koirille. Toivottavasti tämä on jälleen sellainen yhteistyö, josta lukijat ovat kiinnostuneet. Ja olen erittäin onnellinen tällä hetkellä, että olen saanut mahdollisuuden näihin tuotetestailuihin ja nimenomaan tuotemerkkien kanssa, joista itsekin pidän ja olen kiinnostunut!

Sain valita tuotevalikoimasta testiin tuotteen, josta olen kiinnostunut ja lukuisista mielenkiintoisista tuotteista valikoitui nivelten hyvinvointiin valmistettu rehusekoitus Joint Buddy ja tätä lähdetään nyt kokeilemaan tästä päivästä eteenpäin Deelle, joka on aina ollut aavistuksen jäykkä liikkumaan nivelistään, vaikka varsinaisia nivelongelmia ei juurikaan ole todettu olevan. Etenkin paljon treenaavan hevosen kanssa täytyy pitää huolta siitä kokonaisvaltaisesti jo ennaltaehkäisevästi huolellisesti suunnitellulla liikuntaohjelmalla ja oikeanlaisella ravinnolla.

Tänä vuonna 8 -vuotta täyttävä ikinuori Veeti -rotikkammekin on erityisen kiinnostunut tästä nivelten hyvinvointituotteesta, rehua voi syöttää siis koirillekin :)

Tuotetestauksesta laitetaan tulemaan pussin syötön jälkeen omat kokemukset kattavan postauksen muodossa, kiinnostuneet olkaa siis kuulolla!

YHTEISTYÖSSÄ:

http://www.chiadegracia.fi/

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017