sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Letkenevä hevonen

Dee on nyt ollut koko viimeisen viikon kisojen päivä päivältä letkeämmän oloinen, jättämättä kuitenkaan pois sitä sen innokkuutta liikkua eteenpäin! Se on yleensä niin, että se on rento ollut aikaisemmin vain oikeastaan silloin, kun se on jo ollut vähän väsähtänyt, mutta nyt se on pysynyt hyvin rentona vaikka on energiaa piisannut. Se on todella hieno kehitys se tämän hevosen kohdalla!


Kotikisojen jälkeen ollaan ohjasajeltu, laukkamaastoiltu, hierottu, treenattu puomien ja kavalettien kera.. ja vapaapäivinä tehty pitkiä pitkiä kävelylenkkejä maasta ja vähän irtojuoksutettu - virtaa on ollut vaikka muille jakaa, mutta hyvällä tavalla! :) Dee vaikuttaa iloiselta.

Tällä viikolla jätettiin muuten hyppäämiset tauolle, ja jatketaan nyt seuraavalla alkavalla viikolla Antin kanssa yhdillä Riders Inniin valmistavilla treeneillä. Muuten yritän kaikkina sileän kertoina tehdä erilaisia puomiharjoitteita, että saadaan hevonen vielä skarpimmaksi askelissaan.

Alla muutamia videopätkiä kuluneen viikon puomitreeneistä, joissa Dee oli heti alkuraveista asti normaalia letkeämpi taas! Ravipuomeilta ei saatu niitä parhaita paloja videolle, noissa vielä Dee oli vähän liikaa taaksepäin, vaikka tarkoitus olisi mennä ylös päin ja joustaa, mutta toistojen myötä sieltä alkoi tulemaan taas hienoa askelta. Sen jälkeen siirryttiin ympyrällä oleville laukkapuomeille, joissa Dee jo vähän kuumeni ja tuli kovaksi, mutta positiivisesti relasi kuitenkin jossain vaiheessa ja saatiin homma sujumaan. Näitä laukkapuomeja täytyy tehdä myös useammin, jolloin hevonen joutuu siinä miettimään vähän enemmän miten jalkansa laittaa. Dee kun mielellään laukassa vaan viipottaisi menemään, koska laukkaaminen on sen mielestä niin kivaa :)
Lopuksi kavaleteilla vaihdeltiin laukkaa kahdeksikolla ja ne meni ihan kivasti, vaikka jäin itse ehkä vähän liikaa taas vetämään kohti ponnistuspaikkaa. Täytyy oppia relaamaan lisää ja olla tekemättä niin paljon.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mielenkiintoisia oreja ja suosikkeja

Kevät on sitä aikaa, jolloin entistä enemmän kahlailee oreja ja niiden mainoksia läpi, vierailee useilla eri oriasemien sivuilla, katselee satoja videoita niin itse oreista, kuin niiden jälkeläisistäkin. Itselleni hevosten suvut ovat vielä kaikesta opiskelusta huolimatta yhtä suurta tuntematonta, ja kokoajan löytää jotain uutta ja mielenkiintoista. Monesti johonkin yhteen sukulinjaan kiinnostumiseen tarvitaan joku kiinnostavan hevosen bongaus ja sen kautta pääsee aasinsiltana taas eteenpäin oppimaan lisää eri hevosten ominaisuuksista. Pikkuhiljaa alkaa muodostumaan käsityksiä eri oreista ja siitä, mitä ne keskimäärin jälkeläisilleen periyttää. Myös se on kiinnostavaa seurattavaa katsella millaisista yhdistelmistä muualla Euroopassa kasvattajat tekevät - minkälaisille tammoille käyttävät minkäkinlaisia oreja. Tähän jää koukkuun, kun sen aloittaa ;)

Tämä vanha, näyttönsä jo antanut ori jäi painavasti mieleen, kun ensimmäistä kertaa Hollannissa vierailin. Kyseessä on tänäpäivänä tunnetun ja hypetyksessä olevan oriin Cornet Obolenskyn isä Clinton (Corrado - Masetto).

Ensimmäisen kerran ihan oikeasti puoliveristen suvuista olen kiinnostunut 16 -vuotiaana, kun päätin, että haluan hyväsukuisen ratsun ensihevosekseni, jotta voin kehittyä mahdollisimman paljon ratsastajana. Sitä ennen olin opiskellut aikapaljon suomehevosten sukuja, ja joillekin varmaan yllätyksenä, mutta myös lämminveriravureiden sukuja :) Tuo ravureiden sukuihin kiinnostuminen lähti oikeastaan jo joskus ala-asteikäisenä siitä, kun ratsastin isäni työkaverin ex-ravurilla, ja siihen sitten tottakai kiintyi jonkin verran, vaikka ymmärsin jo tuolloin, ettei kyseinen rotu ole oikein omiaan ratsuna. Siitä tuli sitten kiinnostuttua raviurheilusta ja seurattua sitä. Myöhemmin ollessani tallimestarina tallilla, jossa toimi sekä siemennysasema, että siellä mös kasvatettiin ravureita ja ratsuja, tuli ravureihin uppoutuminen näin aikuisiällä sitten uudestaan, kun pääsi opettelemaan hevosen valjastuksen, nuoren varsan opetuksen kärryihin, hiittaamaan niillä ja jännittämään kisastartteja. Sen jälkeen en ole juuri ravijalostusta ja urheilua sen enempää seurannut, vaan innostunut entistä enemmän puoliverisistä - käynyt ulkomailla katsomassa oriesittelyitä ja ulkomaisen kantakirjan ori keuringeja livenä paikan päällä sekä kuunnellut niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten pitkänlinjan kasvattajien mielipiteitä eri hevosista. Onneksi internet mahdollistaa tänäpäivänä oripäivien ja tapahtumien seuraamisen aika kivasti kotisohvalta koneen äärestä - vaikka eihän se tietenkään korvaa sitä livetapahtuman antia.

Jalostuksessahan on aina tavoite saada sukupolvesta seuraava polvi paremmaksi. Vanhojen, jo näyttönsä jättäneiden oriiden käytössä on se turvallinen puoli, kun omalla tammalla lähtee varsottamaan, että on olemassa jo jonkinlainen käsitys oriin periyttämiskyvystä - eli mitä se jättää jälkeläisiinsä, mitä yhteneväisiä piirteitä tietyn oriin jälkeläisissä on havaittavissa. Vähemmän käytettyjen oriiden jälkeläisistä ei pystytä sanomaan varmuudella samalla lailla, ja jos muutenkin jalostus on arpapeliä, niin se virhemarginaalin (eli tusinavarsan syntymisen) osuus kasvaa tottakai. Ihan nuorien uusien orien käyttö perustuu oikeastaan oriin omiin nättöihin kantakirjaustesteissä ja sen sukuun - lähdetään katsomaan, mitä sen isä ja emänisä ovat poikiaan, ja minkälainen emälinja oriilla on takana. Vahva emälinja on tuottanut useita menestyneitä hevosia, niin oreja, kuin tammojakin, jolloin pystytään arvioimaan, että kyseisen oriyksilönkin periyttämiskyvyssä on potentiaalia. Sitten myös aikojen saatossa kehittynyt tietämys siitä, minkäsukuisille tammoille sopii parhaiten minkäkin sukuinen ori, ja näitä voi toki itsekin tutkiessaan alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään.

Hollannissa vuonna 2010 vierailemassa eräällä treenitallilla, jossa kasvatettiin myös pienimuotoisesti.

Seuraan paljon omasta esteratsastustaustastani huolimatta myös kouluhevossukuja ja kasvatusta, mutta nyt, kun tässä on syntymässä ensimmäinen oma kasvatti ja tottakai estevarsa itselleni mieluisesta tammasta, johon haluan uskoa paljon - lähden merkkailemaan tämän hetkisiä mielenkiintoisia oreja. Olisi hienoa, jos tuleva varsa olisi tamma, ja kaikki menisi niin hyvin, että se olisi laadukkaan oloinen, kasvaa ja kehittyy normaalisti pysyen terveenä (ja elossa), että voisin tämän tammavarsan varsottaa sen tullessa 3 -vuotiaaksi. Lähden siis ajatusleikillä usein liikkeelle näiden oripohdintojeni kanssa, vaikka tiedän, että kaikki on tosi kaukaa haettua - enhän vielä edes tiedä meneekö varsomisessa kaikki hyvin ja mitä tapahtuu, mutta unelmoida pitää uskaltaa aina. ;) Helpompaahan tämä olisi, jos olisi jo nyt niin paljon rahaa, että pystyisi hankkimaan parikin kivaa tammaa tälle keväälle ja lähteä sitten niitä siementämään, mutta näin rajallisilla budjeteilla ja mahdollisuuksilla pitää lähteä näin pienesti liikkeelle ja toivoa parasta.

Listailen tähän nyt muutaman mielenkiintoisen oriin, joista olisi kiva saada oikean/sopivan tamman kanssa varsa, toki näitä mieltymyksiä on aika paljon enemmänkin, mutta koska kukaan ei jaksa yhdellä kertaa lukea ja selata niin paljon, niin laitetaan tähän nyt muutamat suosikit ja uudet löytämäni mielenkiintoisuudet.

Jo jälkeläisnäyttöjä antanut vanhempi suorittanut ori Big Star (Quick Star - Nimmerdor - Ramiro Z).

Big Star © Stallion Ai Services

Big Star -oriin kiinnitin huomiota sen startatessa Lontoon Olympialaisissa Brittien kultajoukkueessa Nick Skeltonin ratsastamana. Tuossa oriissa on jotain niin käsittämätöntä hyppypoweria, että myöhemminkin sen suorituksia videolta katsoessa tulee ihan kylmiä väreitä! Upea! Vielä enemmän vakuuttuneeksi tämä ori on tehnyt jälkeläisillään, joita olen livenäkin muutaman nähnyt, ja ori valittiin myös KWPN -kantakirjassa vuoden oriiksi silloin, kun olin seuraamassa KWPN oripäivillä vuonna 2013. Yksi näistä jälkeläisistä on kohta alhaallakin yhdeksi kiinnostavaksi oriiksi nimeämäni E-Star, joka oli treenissä samaan aikaan Hollannissa Deen valmentajalla KWPN oritestejä varten ja näin sen siellä sekä kotitallissa, että testissä sitten livenä.
Big Starista olisi joskus kiva saada varsa sen perusteella mitä se itse on, ja minkälaista hyppyä se jättää vahvasti jälkeläisiinsä!



Sitten toinen kiistattamattomat näytöt antanu vanhempi ori, jo ylempänä kuvasssa esiintynyt Clinton (Corrado - Masetto - Landgraf I).

Clinton © Team Nijhof

Monenkin jalostusoriin ja kansainvälisen estehevosen isänä toimiva vanha ori Clinton on vaan sellainen iso unelma. Tämä varmaan jää haaveeksi loppupeleissä, sillä oriilla alkaa olemaan jo ikää, tuskin tätä saa enää siinä vaiheessa, kun voisi teoreettisesti olla mahdollista lähteä tammaa taas siementämään. Sen poika Cornet Obolensky on tällä hetkellä aika iso nimi menestyvien poikiensa myötä, myös Obolenskyllä on vaan aika hankala saatavuus tänne Suomeen ja huhujen mukaan sen sperma ei ole kovin laadukasta, mutta kai se toimii, sillä yhdelläkin hollantilaisella oriinpitäjällä/kasvattajalla/hevosmyyjällä on syntymässä siitä useampikin varsa nyt keväällä mitä olen seuraillut. Clintonia ja sen ehkä parasta poikaansa ei siis välttämättä tarvitse edes haaveilla, joten olen siirtänyt katseeni eteenpäin. Silti, jos tämä ori on vielä elossa ja käytettävissä, on se ehdottomasti yksi harkintalistallani, sillä siinä yhdistyy erinomainen rakenne, elastiset liikkeet ja hyppykyky.



Seuraavaksi muutama nuorempi ori, joita olen katsellut. Ensimmäisenä niistä on kestosuosikkini Quality Timen poika Floris (Quality Time - Vancouver - Nimmerdor).

Floris © Team Nijhof

Katselin tuossa vähän aika sitten Team Nijhofin orishowta ClipMyHorse-tv:ltä, ja oli kyllä kiva nähdä tämä ori siinä ratsastettuna, sen hyppy on suorastaan upea, isäänsä mielestäni vielä parempi! Ihastuin todella, ja sen nuoria jälkeläisiä siinä pari myös näytettiin ja niistä vaan tuli se jokin "hyvä fiilis". Quality Time on jättänyt mielestäni mukavan kevyttä jälkeä ja mitä mm. viime vuoden KWPN oripäiviä katsellessani ne hyppäävät myös järjestään kaikki todella hyvin, hyvällä pyöreällä kaarella käyttäen koko kroppaansa. Yhden Quality Timen jälkeläisen näin muutama vuosi sitten täällä Suomessakin näytillä EBEF showssa, ja sen liikkuminen ja ulkomuoto oli juuri sellainen mistä pidän - kevyt ja elastinen! Floris on siis mielestäni tosi mielenkiintoinen nuori ori, sen ensimmäiset jälkeläiset ovat vielä nuoria vuoden ikäisiä, joten jälkeläisistä muuten vielä paha sanoa mitään, eikä niitä montaa olekaan. Floriksen täysveriprosentti on yli 50%, joka tuo vielä lisämielenkiintoa tähän oriiseen. Toistaiseksi se on hyväksytty vain pienemmässä Anglo European Studbook:ssa, joten en osaa sanoa miten käytännössä oria voisi Suomessa käyttää, saisiko se tammakohtaisen luvan ja olisiko jälkeläinen täällä kantakirjakelpoinen. Tätä orivaihtoehtoa kuitenkin varmasti seurailen ja pidän silmällä.



Jo mainittu E-Star (Big Star - Heartbreaker - Pilot) on ollut jo täällä blogissa mainittuna joskus jossain tällaisessa vastaavanlaisessa tekstissä aikaisemminkin. 

E-Star © Stal Everse

Siitä lähtien, kun tämän nuoren oriin näin hyppäävän, siitä lähtien sitä on tullut kuolattua. Eipä varmasti tarvitse sanoa muutakuin, että nämä Big Starilaiset hyppää ihan älyttömästi ja tässä oriissa on vielä yhdistelmä Heartbreakeriin, joka tuo sellasta elastisuutta vielä lisää. Heartbreaker onkin monen oriin emänisänä, josta onkin syntynyt ajatus, että joskus olisi kiva omistaa hyvä heartbreakerilainen siitostamma ;) E-Starista olen nähnyt pari juuri syntynyttä jälkeläistä ollessani Hollannissa Deen kanssa treenailemassa pari vuotta sitten, ja ne oli kyllä ihan tosi kivan luonteisia - eloisia ja rohkeita, ja niillä oli käsittämättömän hieno laukka!



Viimeisenä uusin nuori ori, josta kiinnostuin on belgialainen ori Maestro van de Bisschop (Cornet Obolensky - Libero H - Grannus).

Maestro van de Bisschop © galop.be / Kees van de Oetelaar

Tästä kiinnostuin ihan alkujaan sen suvun perusteella, isä Cornet Obolensky ja emänisä Libero H, joka on myös samalla tavalla Torneschilla. Tämä olisi suvun vuoksi aika kiva yhdistelmä Tortilla-varsalle, siinä tulisi linjattu tuo Libero H 3+4 ;) Plussaa oli se, että sen irtohypytysvideolla ori vaikutti hypyltään todella kivalta ja Team Nijhofin oriesittelyssä se esiintyi todella edukseen. 



Siinä näitä nyt taas muutama. Nuoria orejahan tulee ja menee, niistä voi vaan arvailla tällä hetkellä, ja voi olla, että ne katoaa jalostuksesta sitten myöhemmin, jos todetaan, että näytöt eivät ole riittäviä. Siksi on mahdoton sanoa, mitä esim. sitä lopulta valitsee orivaihtoehdoksi esimerkiksi mahdollisesti kolmen vuoden päästä, kun varsotus on taas ajankohtainen. Mutta silti näitä kannattaa seurailla, että pysyy maailman menossa mukana. Hevosjalostus menee kokoajan eteenpäin ja me Suomessa ollaan vähän jäljessä, niinkuin muutenkin ratsastusurheilussa, mutta seuraamalla isompia maita tarkasti pystyy meillä Suomessakin onnistumaan luomaan hyviä urheiluhevosia. Olen myös tässä muiden kasvatusta seuraillessani vierestä todennut, että kasvattajan täytyy olla myös rohkea kokeilemaan uusia nuoria vaihtoehtoja niiden vanhojen jo näyttönsä antaneiden sijasta, joskus voi käydä se jackpot juuri sen ansiosta! Mutta ei se ori yksinään hyvää varsaa tee, täytyy olla hyvä ja sopiva tamma sille, siksi mitä tahansa tammaa ei kannata lähteä siementämään vaan sen takia, että on tunteita siihen omaan tammaan ja "olisi kiva saada siitä jälkeläinen", vaan mielummin sitten ostaa vaikka tammavarsan jostain hyvästä yhdistelmästä ellei halua lähteä sopivampaan ja parempaa jalostustammaa etsimään. Nämä on tietenkin vain omia mielipiteitäni ja toteamuksia mitä tässä on joutunut toteamaan.


Hassua on, että me suomalaiset ei useinkaan edes tiedetä "minkälaisella" hevosella me ratsastetaan, eikä olla edes kiinnostuneita siitä. Muualla maailmassa hevosia kutsutaan myös monesti niiden isän nimellä, Deekin oli Hollannissa osmiumlainen kutsumanimeltään, joka tietenkin antaa kuulijalle aika paljon enemmän informaatiota, minkälaisesta hevosesta on kysymys. Puhumattakaan ravipuolesta, jossa suvuista ymmärretään myös paljon enemmän ja siksi myös siellä puolella on tekeminen aika paljon ammattimaisempaa.
En itse ikinä voisi ostaa vaan hevosta tietämättä sen sukua, se tuntuu minusta kuin ostaisi sikaa säkissä - toki yksilöön itsessään sitä ensiksi saattaa kiinnittää huomiota, mutta sen jälkeen haluaakin jo nopeasti tietää mistä suvusta se on.

Kuinka moni muu on kiinnostunut suvuista? Ja onko joku lähtemässä tänä keväänä siementämään omaa tammaansa? Mitkä ovat muiden orisuosikit, jos niitä on ja miksi?

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pikku-Risto lentää :)


Riston kanssa estetreeni sujuu kuin rasvattu! Se kehittyy edelleen kerta kerralta, oppii joka kerta uusia asioita ja vaikuttaa aina edelliskertaa itsevarmalta aina seuraavissa hyppytreeneissä. Itsevarmuus onkin se kova sana, jota itse haluan nuorien kanssa vaalia ja sen säilymistä suojella, sekä vahvistaa. Ei haittaa, vaikkei osaa vielä kaikkea täydellisesti, kunhan nuori tietää, että sitä tsempataan ja se saa olla tyytyväinen itseensä pienistä onnistumisista - tätä kautta rakennetaan hyvää itseluottamusta, joka kantaa paljon pidemmälle pitkällä tähtäimellä, kuin se fyysinen taito ja tekniikka. Et tee mitään hevosella, joka liikkuu tai hyppäisi fantastisesti, mutta jos sen itseluottamus on romutettu ja sen myötä se ei halua ja USKALLA yrittää. Ihan samat psykologiset jutut pätee tähän, kuin ihmisen valmentamiseen ja opettamiseenkin.


Ei sillä, etteikö Ristolla ole luontaista hyvää hyppytekniikkaakin olemassa - ne vaan eivät vielä ratsastajan kanssa ole päässyt puhkeamaan kukkaan. Risto on ollut vielä tähän mennessä aika "ujo" ratsastajan kanssa, ja sitä saa aika paljon tukea lähestymisissä ja rohkaista kaikenaikaa. Nyt kuitenkin viime kerralla ulkokentällä ottaessamme Riston ekoja ulkokauden hyppyjä tyyppi väläytti muutamalla hypyllä sellaista talenttia, jonka tiedämme siinä olevan irtohypytysten myötä. Pikkuinen Ristohan on irtohypytetty viime vuonna keväällä 110cm okseria ja senkin se on lentäen keposesti ylittänyt, joten ponnua siellä jossain on. Nyt se täräytti kentällä suoritettavissa treeneissä pari sellaista vieterimästä hyppyä, että oli kuski ja katsojat ihmeissään! Vau!

Hypättiin ehkä jotain 60-70cm yksittäisiä ristikkoa ja pystyä, sekä tehtiin ravipuomeja, ei mitään ihmeellisempää tällä kertaa. Muuten keskityin saamaan ponin paremmin luottavaisesti tuntumalle tasaisesti ja liikkumaan rennosti. Mikä ei ollut tällä kertaa niin helppoa. Jo edeltävällä viikolla maneesitreeneissä havaitsin, että Risto oli jotenkin todella hankala saada vasemmalle ohjalle samanlaiselle tuntumalle, kuin oikeaan ja se korostui etenkin sitten oikeassa kierroksessa ja sen hankaluudessa, kun en pystynyt tukemaan ponia yhtään ulkoa. Nyt se oli entistä hankalempi. Ei mitään dramaattista, se on ollut paljon epätasaisempikin suustaan vielä alkuvuodesta, mutta kun se oli tuossa välissä jo ihan super hyvän tuntuinen, niin nyt pikku tauon jälkeen vähän joutuu miettimään mistä tämä voisi johtua. Hampaita sille kasvaa ainakin vielä eteen, voi siis johtua ihan tällaisista asioista ja sitten nyt kun se on kevään myötä hormoonien alkaessa mylläämään ehkä vähän menettänyt massaa, niin on ollut huomattavissa, että juuri alkuvuodesta hankittu satula ei kyllä enää kovin hyvin istu Ristolle, vaan se kippaa eteenpäin. Nyt on sitten uusi satula tulossa taas kokeiluun, ja katsotaan olisiko se yhtään parempi. Jos muutenkin hyvän ja sopivan satulan löytäminen hevoselle on työn ja tuskan takana, niin pienelle ponille tämä vasta hankalaa onkin - eihän noita pikkuponien satuloita ole kovin paljon tarjolla.


Siitä huolimatta kentällä Risto väläytteli tällä kertaa aikamoisen hienoa hyppyä, että ei voinut olla kuin tyytyväinen taas.
Edeltävällä viikolla maneesitreeneissä Riston kanssa hypättiin ensimmäistä kertaa sarjaa, ja eihän siinäkään mitään ihmeellistä ollut, vaikka jonkin verran sitä sai taas rohkaista. Se vastaa kuitenkin jo kivasti tähän, kun sitä vähän tsemppaa - vielä muutama kuukausi aikaisemmin jännän tilanteen sattuessa kohdalle se teki herkästi pysähdyksen.

Tässä videota vähän näistä maneesitreeneistä, ulkotreeneistä viikkoa takaperin



Että hyvin menee tämänkin pikkuponin kanssa, mutta menkööt :) olen siitä kyllä kovin ylpeä ja tyytyväinen, että kehitys on näin hyvää! Tuosta kun se saa lisää tasapainoa ja voimaa, niin tämä on kyllä niin lupaava paketti sen tuleville pienille poniratsastajille lajiin kuin lajiin. Tällä viikolla luvassa taas yhdet treenit, ensi viikolla pidetään varmaankin taas breikkiä ratsastuksista.

Onnellinen poniratsastaja ja sen ratsu ;)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kauden ekat startit takana


 En nyt pääse tuulettelemaan erityisellä menestyksellä, mutta olen silti todella todella todella tyytyväinen siihen, miten hyvin Dee toimii nyt radalla ja miten itse ylipäätään ratsastin. Sen sijaan meidän kotikisojen ongelmakohdiksi muodostui katsomo, joka on aidattu kisamaneesiin reunaan (ei ole ennen Dumin ksioissa tästä välittänyt, mutta nyt tietenkin, kun on tutusta kotimaneesista kyse, oli poika vähän ihmeissään, että mitä ihmettä täällä on paljon ihmisiä - hui!) sekä oikeasti paikoitellen hyvin ala-arvoisessa kunnossa ollut pohja näin kisojen loppupäästä. Pohjaa ei huolleta ollenkaan kisojen aikana, ja se oli mennyt aikamoiseksi sohjoksi tietyistä kaarteista ja metrin radalla meinattiinkiin mennä Deen kanssa kumoon, kun se ei suostunut kiertämään sohjokohtaa kauempaa, kun piti samalla spookata ja jännätä yleisöä.

Sekä kisakentän, että verkassa olevasta pikkumaneesin pohjasta kyllä niin isoa miinusta - etenkin juuri tämän meidän toisen pienemmän maneesin pohja, joka toimi verryttelyalueena, ei muutenkaan ole ollenkaan hyvä hyppäämiseen, se on liian upottava ja rullaa pois alta ellei ole juuri lanattu eikä silloinkaan siinä uskalla hypätä treeneissä metriä korkeampaa - saatika nyt, kun siinä on monen luokan kilpailijat painanut menemään. Hurjan näköistä oli ajoittain katsella verkkavalvojana verryttelyä, ja toivoa, ettei kukaan kaadu. Omassa verkassa yritin tehdä mahdollisimman fiksusti, ja hypätä mahdollisimman vähän ja suurimmaksi osaksi pieniä hyppyjä.

Dee oli verryttelyssä vähän vallaton ja jouduin se kerran pysäyttämään kesken lähestymisen muutamaa metriä ennen verkkapystyä, kun se oli jo toistamiseen ampaisemassa sinne omin lupineen välittämättä kuskin antamista avuista. Sen jälkeen lähestyminen sujui kivan rauhallisissa merkeissä, mutta esteen jälkeen tyyppi testasi toiseen kertaan sinkaisua, jolloin otin sen taas seis ja peruutin pari askelta. Sen jälkeen homma lähti sujumaan vähän paremmassa yhteisymmärryksessä - ei nyt mitään maagista fiilistä löytynyt verkassa, pohja oli jo päivän jäljiltä niin raskas, että siinä sai aika paljon polkea hevosta, ja kun sitten kuitenkaan Deetä ei viitsi liikaa lähteä polkemaan, kun se tuttuun tapaan saattaa kuumeta siitä liikaa ja hypyt muuttuvat laakeiksi. Mutta ihan hyvillä mielin lähdettiin ensimmäiselle metrin radalle.

Kisamaneesiin päästyämme sainkin todeta, että Deen mielestä oli ihan todella hurjaa, että ylhäällä istuvilla tuomareilla oli maneesin päädyssä tikkaat sinne hyllylle + se yleisö siellä reunassa. Hetken tuli ihan tunne selkään, että minkäs ikäisen hevosen selässä mä istunkaan - oliko tämä joku ensikertalainen 4 -vuotias elämänsä ensimmäisissä kisoissa??? :D
Päästiin matkaan ja jo heti ensimmäisessä lähestymisessä sain todeta, että hevonen kuuntelee TODELLA hyvin apuja. Lähestymiset sujuivatkin aika nappiin, kakkoselta kolmoselle päästin hevosta ehkä vähän liian pitkäksi, ja kolmosen jälkeen olikin spookailun paikka ja melkein kumoon meno pohjan rullatessa pois alta. Siitä äkkiä hevonen kasaan sen minkä ehti ennen nelosena olevaa okseria. Tultiin vähän epätasapainossa hevonen vieläkin vähän liian etupainoisena, joten tästä etujalkavirheestä puomi matkaan vaikka paikka olikin ihan hyvä.
Tämän jälkeen oli radana ainut suhteutettu väli vitoselta kutoselle 21 metriä, eli meille hyvin rauhallinen viisi laukka-askelta. Olin jo miettinyt etukäteen, että jos tullaan lentäen sisään vitoselle, täytyy ottaa hevonen kiinni heti ekassa askeleessa, ettei ajauduta liian pohjaan kutoselle. Tultiin kuitenkin mukavan pienesti sisään, joten saatiin lasketella hyvin rauhassa koko väli ja ihan ok hypyt näille, vaikka selkeästi taas huomaa hevosessa pientä jännitystä eikä takajalat oikein meinaa lähteä avaamaan.
Linjan jälkeen pitkän pitkä lähestyminen sarjalle jota pohdin pitkään radan kävelyssä, että en saa jäädä nyppimään hevosta, mutta en myöskään antaa sen valahtaa pitkäksi. Sarja oli okseri-pysty yhden laukka-askeleen normaalivälillä, joten jotta ei ajauduta liian lähelle b-osaa, täytyy saada rauhallinen pieni hyppy a -osalle, että mahdutaan väliin sujuvasti. Tämä oli mm. se kohta jossa yritin oikein miettiä Antin sanoja: "älä väkisin väännä tiettyyn lähestymiseen vaan odota, ja kun etäisyys tulee, ratsasta rennosti siihen". Ja niin tehtiinkin, Dee oli super hyvin kuulolla, vaikka sille on tunnetusti henkisesti hirveän vaikeaa malttaa pitkissä lähestymisissä.
Lopuksi vielä viimeinen pystyeste kohti katsomoa päin, ja olin jo tässä vaiheessa unohtanut Deen spookailut ihmisistä, enkä ollut yhtään varuillaan, saatika vähän tsemppaamassa sitä yli. Huomasin liian myöhään, ettei Dee katsonut ja keskittynyt lainkaan esteeseen, vaan tuijotti järkyttyneenä suoraan yleisöön - tähän siis tuli sitten kielto, kun itse lähdin tekemään lähestymistä aika rentona - höh. Vielä vikia kerta yli vähän tsempaten ja äkkiä hevonen kaarteessa käyntiin, ennen kuin se sutii itsensä siinä kumoon.

Olin todella tyytyväinen metrin radassa moniin pätkiin. Yllätyksenä tuli vähän tuo kyttäily, josta 8vp sitten aiheutuikin. Tiesin kuitenkin, ettei Dee enää toisella kerralla samaa asiaa katso, joten oli kiva, että oli vielä se 110cm luokka tulossa heti perään.

Käveltiin hetki ja käytiin sitten nopeasti verkassa ottamassa pari hyppyä ja takaisin radalle. Ravailin hetken "pelottavassa" päädyssä ja Dee oli jo ihan sinut asian kanssa, ja unohtanut jännityksen kohteensa. Hyvillä mielin lähdettiin tekemään samaa rataa 10cm korkeammalla tasolla. Tultiin tosi rennosti ykköselle, ehkä vähän lähelle ja rentouden takia Dee ei ollut riittävän terävä, hyppy vähän laaka ja siitä takajalkavirhe. Nämä meidän radan ekan esteen puomit pitää nyt saada hallintaan, niitä tuli viime kaudellakin tosi monella radalla, kun ihan liian rentona ja löysänä lähdetään liikkeelle. Täytyy saada jo heti ekaan lähestymiseen vähän enemmän painetta.
Kakkosokserille oli aika tiukka tie sohjoisen mutkan läpi, mutta en jotenkaan siitä stressannut, kun se meni metrissäkin niin mukavasti - kunhan olisin siis tehnyt nytkin metrin pidemmän kautta sen lähestymisen, mutta jostain syystä lähdin kääntämään aavistuksen liian aikaisin, ja tajusin että nyt tullaan puolikkaaseen. Yritin siinä sitten hevosta polkea ja pohja rullasi takajalkojen alta, ja Dee ihan tosissaan yritti, mutta olihan se aika mahdoton tilanne ja siihen sitten vedettiin okserista kaikki etupuomit jalkoihin sekä Deelle pieni slaaki asian tiimoilta. Täysin oma moga, olisi pitänyt olla nyt oikeasti ihan super tarkka niiden teiden kanssa...
Uusi lähestyminen kauempaa ja matka jatkui radan loppuun asti sen enempää ongelmia eteen tulematta. Paitsi ehkä olisin voinut nyt siinä suhteutetussa välissä ottaa selkeämmän pidätteen, sillä nyt ajauduttiin vähän vetäen lähelle - ei kuitenkaan mitenkään radigaalisti, mutta pieni hipaisu puomiin siinä tämän oman kämmäilyn johdosta sattui. Mutta muuten oikein sujuvaa ja rytmi säilyi radan loppuun.

Alla videolla päivän molemmat radat



Oikeastaan näitä sutimisia lukuunottamatta meno tuntui todella todella mukavalta! Dee oli ihan äärettömän kivan tuntuinen, vaikka vähän jännittynyt. Se oli kuitenkin kokoajan kuulolla ja yritti parhaansa. Omaan ratsastukseenkin olen pääosin tyytyväinen ja tuota yhtä lähestymistä lukuunottamatta kaikki muut ratojen lähestymiset osuivat aika nappiin. Ja vaikka kisatilanteessa pitkästä aikaa oltiinkin, niin tuntui mukavan helpolta, joten virhepisteistä huolimatta me jatketaan tästä todella hyvillä mielin ensimmäisiin kunnon kisoihin - jotka näillä näkymin ovat meidän kohdalla vappuviikonloppuna Hyvinkäällä Riders Inn:ssä! Jatkamme nyt toistaiseksi myös samoilla korkeuksilla, jotta päästään hyvin vauhtiin ja kisakisalta katsotaan aina jatkoa, mitä ja mihin lähdetään hyppäämään seuraavaksi. Ihanaa, että kisakausi on nyt korkattu - tää on niin kivaa puuhaa!!! :)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pikkuveikan irtohypytystä

Hoyard's Offroader elokuussa 2014

Deen pikkuveli Hoyard's Offroader (i. Cagliostro) täyttää tänä vuonna 3 -vuotta. Se on syntynyt vasta loppu kesästä heinäkuussa, joten melkein siitä voi edelleen sanoa, että se on 2,5 -vuotias, vaikkakin näyttää, että se on isoveikkansa tapaan hyvin maltillinen ja tasaisesti kasvava nuori - ei mitään isoja kasvupyrähdyksiä, milloin tuntuu, että varsalla on etu- ja takapää eriparia jne.

Olen hirmuisen iloinen, että olen voinut seurata muutamaa Deen sisarusta näin läheltä vierestä. Se, että näkee tamman jälkeläisiä useamman, pystyy jo saamaan todella vahvan mielikuva minkälaista jälkeä tamma jättää ja mitä voisi ehkä odottaa tänä keväänä syntyvästä varsastakin. Iita jättää paljon itseään varsoihinsa ulkonäön puolesta, mutta tämä cagliostrolainen 3 -vuotias on siinä poikkeus, että se kyllä muistuttaa päästään ja ilmeiltään jotenkin hyvin paljon isäänsä.

Helmikuussa orin selkään omistaja kipusi ensimmäistä kertaa minun avustaessa maasta, ja täytyy sanoa, että tässäkin asiassa pikkuveikka on täysin päinvastainen, kuin tulinen ja äkkipikainen isoveljensä. Ei minkäänlaista ihmettelyä. Ihan kuin se olisi ollut aina ratsuna. Toki alkuun vähän varovaisesti liikkeelle, mutta lopulta kierrettiin kenttää taluttaen ja tyyppi oli ihan lunkisti, katseli maisemia ja välillä mutusti riimunnarua. Deen kanssa tämä tilanne meni vähän toisin ja sain kyllä elämäni kyydit silloin... :)

Ensi askeleita ottamassa ratsastaja kyydissä

Nyt "Tykin" selässä on oltu pari kertaa ja homma mennyt kivasti. Suunnitelmissa olisi, että kun menemme Deen kanssa touko-kesäkuun vaihteessa valvomaan Iitaa, tekisimme samalla maastolenkkejä niin, että isoveli saa olla pikkuveikkansa "viisaana" veturina maastossa. Tästä se 3 -vuotiaan ratsunura urkenee ja ehkä ensi vuonna nähdään tämäkin komistus kilparadoilla nuorten hevosten luokissa!

Ainakin orin hyppy lupaa hyvää, vaikka se onkin varsin vähän irtohypytetty. Se on hirmuisen maltillinen ja rauhallinen, ei kuumene eikä villiinny. Eikä se näköjään tarvitse vauhtiakaan päästäkseen eteen tulevien isompienkaan esteiden ylitse, sen verran voimakas sen ponnistus on siitäkin huolimatta, että raaka se hyppy noin muutoin vielä on. Tuosta sen hypystä uskoisin tulevan ratsastajan kanssa upea - se käyttää selkäänsä hypyssä todella hyvin ja irtoaa kevyesti maasta.

Viime viikolla Tykki oli pitkästä aikaa irtohypytettävänä ja parista hypystä otettiin vähän videonpätkää. Näitä on kiva katsella aikojen saatossa miten ne lähtee kehittymään tuosta vielä! Ja kyllä nämä Iitan varsat ovat vaan kivoja! :)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Vikoja treenejä ennen kauden ekoja kisoja


 Tuossa muutamia viikkoja takaperin sain hetken aikaa vähän hermostua, kun vatsan kanssa Dee otti takapakkia. Tilanne johtui ruokintamuutoksista/-lisäyksistä, joita teimme. Olisi ehkä pitänyt muistaa, että tämän hevosen kohdalla ei kannata lähteä "kokeilemaan" mitään, sen vatsa ei vain yksinkertaisesti siedä mitään muutoksia. Helppoa aina olla näin jälkiviisas, mutta nyt on todettu, että enää Deen kanssa ei vaihdeta tai muuteta ruokia muutakuin ruokamääriä.

On saattanut ehkä viime aikaisissa videoissakin havaita, että Dee on ollut taas vähän kireämmän oloinen ja muutaman viikon hypyt meni kyllä ihan aavistuksen huonommin, kun tyyppi oli niin villin oloinen ja pukitteli normaalia enemmän esimerkiksi esteen jälkeen. Yhtenä päivänä Dee olikin sitten karsinassa hapan laittaessani sitä kuntoon, ja havaitsin jo harjatessa, että se aristaa vatsaa... Voitte vaan kuvitella, mikä pallo siitä ilmaantui kurkkuuni. Ajatus, oli: "Ei helv**ti taas!!!" Seuraavana päivänä tästä kärttyisyyspäivästä hevosella tuli normaalin lanan perästä jo vähän vettä, eli vatsa oli jo päässyt kuralle ja ärsyyntymään. Ei muutakuin nopea laskutoimitus päässä yks plus yks, ja toteamus - kaikki ruokinta takaisin siihen mitä se on aikaisemmin ollut, kaikki ylimääräinen poistetaan ja apteekista viiden päivän antepsin -kuuri.


Onneksi tässä osaa jo reagoida itse todella nopeasti pieniin muutoksiin, okei taas olisin voinut tajuta asian jo silloin, kun mietin miksi hevonen on niin "ärhäkkä" ratsastaa ja provosoituu normaalia enemmän. Tuosta on kuitenkin välillä vähän vaikea sanoa, onko menossa vaan normaalia energisempi vaihde vai mitä. Nyt taas tietää. Vatsa rauhoittui parissa päivässä ja viime viikon loppupuolella hevonen on rauhoittunut takaisin normaaliksi itsekseen ja on selkeästi rentoutuneempi ja paremmin ratsastettavissa. Huh... ja huoh...


Viikko sitten laukkamaastoilla Dee sai purkaa patoutumiaan, sen jälkeen ollaan tehty kävelypäivän ohella sileänhommia ja Dee on ollut todella kiva ratsastaa. Ei mikään super elastinen, mutta tehnyt kaiken mitä pyytää. Nyt kun se on taas relannut, niin olen pystynyt työstämään sen kanssa yksittäisiä vaihtojakin enemmän ilman, että se kuumenee niistä ihan älyttömästi. Ja ollaankin saatu niissä avihdoissa taas paljon aikaiseksi! Aluksi ekat vaihdot on aina vähän takaa jäljessä, mutta toistojen myötä vaihdot ovat osittain ihan puhtaita! Aika mahtavaa - Dee on ensimmäinen hevonen, jolle olen vaihtoja lähtenyt erikseen opettamaan ja eihän tämä ensimmäinen kerta itselläni ole ihan opetuskirjojen mukaan mennyt. Tein itse hyvin typerästi alkuvaiheessa virheitä, mm. opetin hevosta vauhdin kautta vaihtamaan sitä laukkaa - eli niin ei, ei ei, kuin vaan olla ja voi. Etenkin hevosen kanssa, joka ei muutenkaan meinaa odottaa ja korjaa vaikeita asioita vauhdin kautta ennemmin kuin hidastaen. Näin jälkeen päin ajateltuna voin vaan itselleni todeta, että erittäin amatöörimäistä, mutta nyt sekin on opittu ja olen saanut valmentajilta hyviä vinkkejä vaihtojen harjoitteluihin ja sitä kautta ollaan saatu tilannetta vähän korjattua. Esteradalla Dee tekee melkein aina vaihdon vähän kuin itsestään, mutta on niitä lukuisia kertoja viime kaudellakin, kun se laukka ei vaan vaihdu vaikka kuinka yrittää ja vaihtoehtona on rikkoa rytmi ottamalla ravin kautta uusi laukka tai sitten antaa vaan mennä kaarre vastalaukassa. Kaarteen jyrkkyyden mukaan olen sitten aina tilanteen ratkaissut, kumman vaihtoehdon mukaan mennään. Nyt toivottavasti pikkuhiljaa tämäkin tilanne helpottuu ja saadaan taas enemmän aikaa siellä esteiden välillä keskittyä itse asiaan, eikä yhteenkään ylimääräiseen seikkaan.


Noita onnistuneita vaihtoja pystyy näkemään seuraavalla Antin estetreeni -videolla viime tiistailta, jolloin tehtiin vähän jumppaa ja linjoja ennen viikonlopun startteja.
Näissä samaisissa treeneissä Dee oli super hyvin kuulolla, rauhallinen ja samalla terävä! Aluksi itselläni oli vähän ongelmia niissä lähestymisissä - en vaan jotenkaan osaa tottua ajatukseen, että tuon hevosen laukka ei nyt voiman myötä viekään niin paljon eteenpäin, joten arvioin aina sen etenevän matkan alkuun vähän väärin, jolloin tullaan liian kauas tai puolikkaaseen askeleeseen. Antti sanoikin, että minun pitää nyt vaan olla tekemättä niin paljon ja en saa väkisin viedä sitä tiettyyn paikkaan, jolloin se automaattisesti on melkein sitä, että tullaa vetäen lähelle tai polkien kauas. Nyt, kun hevonen pystyy koota laukkaa aikaisempaa paljon enemmän, täytyy nyt pitää pääkylmänä ja odottaa sen etäisyyden löytymistä ja sitten ratsastaa siihen. Pikkuhiljaa siitä alkaa itselleenkin tulemaan ajatus laukan pituudesta tutuksi. Vaikea selittää näin sanoin, mutta koin jonkinmoisen "ahaaelämyksen" asian suhteen. Ennen Deen laukassa on ollut kaksi vaihdetta: iso laukka ja vielä isompi laukka. Sen on ollut hankala koota tai tulla riittävästi takaisin päin, joten siihen on tottunut, että se laukka vie eteenpäin aika paljonkin. Nyt, kun sieltä löytyy lisää vaihteita ja peruslaukankin kanto on voimistunut todella paljon, pitää oppia sopeutumaan siihen eikä ratsastaa niin kuin ennen.

Alla video tiistain estetreeneistä



Eniten Antti kehui tiistaina sitä, miten paljon ollaan saatu Deen hyppyä taas parannettua viime viikkoina! Siinä alkaa olemaan sellaista hyvää pyöreää kaarta, jolloin hyppy ei vie niin kulmikkaasti ylös päin. Myös takajalat alkavat kerta kerralta avaamaan paremmin taakse, kun hevonen pysyy lähestymisissä ja hypyn aikana rennompana. Viel pitää saada sitä suoremmaksi. Olin todella tyytyväinen tähän hyppykertaan, Dee oli niin super hyvän tuntuinen pitkästä aikaa! Ja parasta on se, että itsekin oivaltaa taas lisää asioita ja saa sitä kautta entisestään sitä varmuutta tekemiseensä. Nyt tuntuu hyvältä lähteä starttaamaan kisatilanteeseen näistä lähtökohdista, ja tätä olotilaa ollaankin tässä nyt kohta 2 kuukautta haettu.


Tiistain jälkeisenä päivänä keskiviikkona tuttuun tapaan ohjasajoin Deen. Jostain syystä juuri Deelle sopii hyppypäivän jälkeen palauttelevana treeninä ohjasajo, jolloin sen selkä saa satulattoman päivän.  Heppa vaikutti jopa jo vähän laiskalta, mutta varsin letkeältä - nyt vaan tuntuu ja näyttää kaikki liian hyvältä ollakseen totta... Illasta hieroin Deen, ja edelleen perus lantio- ja ristiselän alueen kireyksiä sieltä löytyi, mutta sain ne kyllä tällä kertaa niin hyvin avattua, että ei meinaa malttaa huomiseen, että pääsee selkään kokeilemaan miltä se nyt tuntuu. Tänään hevonen sai kävelypäivän - uskaltauduin toistamiseen viikon sisään Deen kanssa kävelylle maastoon ilman satulaa - tällaista tilannetta olisi voinut vain unelmoida vielä reilu vuosi sitten... ilman satulaa, Deellä... maastoon, pah :D Siitä on hyvää vauhtia kehkeytymässä sellainen luottoratsu, mitä en todellakaan tämän hevosen kohdalla osannut koskaan odottaakaan.


Huomenna perjantaina siis otetaan aamusta sileän treenit, ehkä vähän puomejakin taas mukaan ja sen jälkeen voi sanoa, että ollaan aika huolellisesti valmistauduttu tällä kertaa kauden ekoihin kisastartteihin! Toivotaan, että tämä vire mikä nyt on, säilyy siinä pienessä paineessakin. Kauden eka kisa, olkoonkin seurakisat kotona, ovat aina erityiset - joita vähän innolla jännittää enemmän, kuin muita startteja ;)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Iita ja TJ 44

Voi mahoton tätä jännitystä! Nyt oikeasti jo jännittää aika paljon - etenkin kun tuo tamman maha on vaan ihan älyttömän iso! Vielä sen pitäisi jaksaa odotella tuon valtavan plussapallonsa kanssa reilu kuukausi...

Vihdoin niitä lupaamiani kuviakin saan näytille. Puunasin sen vartavasten näitä kuvia varten :) hienon kesäkarvankin se on jo vaihtanut, ja muutenkin ihanaa, että se on nyt noin hienossa lihaskunnossa, kun vertaa kuinka kuiva se oli viime kesän lopulla imettämisen myötä. Erittäin pirteä ja hyvinvoiva tammarouva siis esittäytyy, kun tänään päiviä laskettuun varsomispäivään on 44 päivää!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevät on täällä!

Nyt ollaan sillä kynnyksellä, jossa seuraavaksi luonto puhkeaa täyteen kukkaansa :) Kuvat ovat tämän aamun kävelyiltä.

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017