tiistai 30. kesäkuuta 2015

Näin helppoa on valokuvaaminen...

...kun kuvauksen kohde liikkuu ja säntää kokoajan joka suuntaan, on halukas tekemään hyökkäyksiä kuvaajaa kohti, innokas painimaan ja vaatii rapsutuksia kaikenaikaa. Eli tosi helppoa ;)

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Tuote-esittelyssä koiraystävillemme Back on Track matkapeti!

Lähes poikkeuksetta hevosihmisiltä löytyy hevosten ohella se ihmisen paras ystävä - koira, joka on ja kulkee mukana hevosympyröissä enemmän ja vähemmän. Tällainen kaveri löytyy meidänkin perheestä, blogissakin monena vuonna ihastuttanut ja naurattanut rottweiler -uros Helmipeikon Aito-Onni, eli tuttavallisemmin Veeti! :)

Veetillä oli eilen syntymäpäivät ja hän täytti kunnioitettavan 8 -vuoden iän, ja sen kunniaksi halutammekin kertoa yhdestä Back on Trackilta testissä nyt olleesta uudesta tuotteesta - koirien matkapedistä! Ja tätä tuotetta onkin Veeti testaillut erittäin ahkerasti. :D

Veeti ylpeänä lahjastaan, jonka Back on Track sille kuun alussa lähetti.

Alkuun mietin, mikä virka tällaisella matkapedillä lopulta oikeastaan voisi olla, mutta nyt tässä ajan kanssa petiä testatessa on tullut todettu, että siitä on todella moneksi ja se on oikeastaan todella käytännöllinen monessakin tilanteessa. Pedin saa pakattua normi makuupussin kokoiseen kantokassiin, jossa se kulkeutuu kätevästi ja helposti pienessä tilassa mukana reissussa. Tämä peti nimensä mukaisesti on oivallinen matkoilla, mm. esimerkiksi kisamatkoilla, kun koirakin lähtee mukaan, mutta tavaratilaa usei on rajoitetusti. Peti on oivallinen mm. pitää autossa koiralla petinä pitkillä ajomatkoilla tai vaikka käytettäväksi alusena koiran häkissä, mutta myös kotona isomman pedin lisänä ylläpitämään koiran verenkiertoa ja pitämään koiran lämpöisenä viileämmässäkin.


Meillä peti on toistaiseksi toiminut viileiden kesäiltojen lämmikkeenä koiralle meidän isolla parvekkeella, jossa vietetään monesti aikaa rentoutuen (ja Veeti vahtien parvekkeen edustalla tapahtuvaa liikennettä). Suunnitelmissa on jatkossa lomareissulle lähtiessä ottaa Veetin peti mukaan sinnekin - tällaista koiranpetiä ollaankin itseasiassa aika usein sivupuheissa kaivanneet. Veetin oma iso peti on oikeasti niin valtavan kokoinen, että se ei mahdu mukaan, sitä ei saa pakattua järkevästi jne. joten Veeti on mm. mökkireissuilla joutunut tyytymään nukkumaan lattialle levitetyn peiton päälle - meillä kun koira ei saa tulla sänkyyn.


Peti on valmistettu tuttuun - muiden Back on Track tuotteiden tapaan - funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus. Kankaan pehmeä materiaali heijastaa energian takaisin kehoon pitkäaaltoisina infrapunasäteilyinä, joka kiihdyttää verenkiertoa ja näin laukaisee lihasjännityksiä, helpottaa nivelkivuissa ja näin parantaa tuotteen käyttäjän suoritus- ja toimintakykyä. Erittäin toivottu ja jo hyväksi todettu näin mm. ikääntyvän koiran ollessa kyseessä!

Isojen koirien kohdalla, etenkin rottweilereilla, jotka ovat raskasrakenteisia, esiintyy paljon nivelongelmia ja nivelongelmat ovat viimeistään tällaisen ikääntyvän koiran arkipäivää valitettavasti. Olemme aina pyrkineet pitämään Veetin ruokamääriä kohtuullisina, ettei painoa kerry liikaa, mutta että koiralla olisi silti riittävästi ravinnosta rakennusaineita ylläpitämään mm. lihaksia ja säilyttää hyvä energiataso nyt vanhoilla päivilläkin. Liikuntaa Veeti saa kohtuudella, ei enää pitkiä rankkoja lenkkejä, mutta kuitenkin tyyppi saa edelleen riehua ja temmeltää oman mielen mukaan niin paljon, kuin vaan se itse haluaa. Ennen kaikkea näin pääkaupunkiseudulla tulee mietittyä, millaisilla pohjilla koiraansa lenkityttää - ja esimerkiksi asfaltilla ei haluta matkaa taittaa kilometritolkulla. Onneksi meidän kotiympäristössä on hienot hiekkapohjaiset ulkoilulenkit ja paljon nurmipohjaista aluetta, jotka ulottuvat aina Tuomarinkartanon tallien luontoon - siellä me Veetin kanssa usein iltalenkkiä tarvotaan kera hevosen :)

Näitä vaanivia nivelvaivoja helpottamaan ja silmällä pitäen olisi pitänyt jo aikaa sitten hankkia Veetille tällainen peti - mutta onneksi myöhään, kuin ei milloinkaan!

Pedin pohjassa on liukumista estämässä grippipaikat - erittäin toivottu ja hyödyllinen lisä, jotta patja pysyy paikallaan siinä mihin se on asetettukin, vaikka koira päällä liikkuisikin.

Veeti on rakastunut petiinsä ja köllöttelee siinä mielellään alun jälkeen jo pidempiäkin aikoja. Aina, kun parvekkeelle on ovi auki ja kulku vapaa, Veeti suuntaa vahtiin sinne, istahtaa tai makoilee patjan päällä samalla seuraten ohikulkevia ihmisiä. Välillä on hyvä vetäistä pienet torkut, jos vahtimiselta malttaa. Vaikuttaa hyvin petiinsä tyytyväiseltä koiralta :) Nyt mietinkin, että seuraaviksi öiksi kokeilen laittaa pedin Veetin nykyisen patja päälle, jotta se saa nukkua tällä kankaalla kokonaisen yön ja näin se saisi vähän pitkäkestoisempaa vaikutusta kankaasta ja näkisi vähän miten se koiran liikkumiseen vaikuttaa. 

Viime kevään jäykkyyksien jälkeen tällä hetkellä Veeti liikkuu nuoreen koiraan verraten, joten tällä hetkellä voidaankin todeta, että kolotuksia tuskin on ja vanha herra on vetreä, kuin pikkuinen pentu - johtuneeko sitten tästä patjasta vai mistä, niin siihen en osaa vielä sanoa, koska käyttökerrat ovat vielä toistaiseksi olleet lyhyitä max. tunnin mittaisia jaksoja pitkin päivää... Mutta sen verran mitä kokemuksia näistä tuotteista on nyt hevosella monen vuoden takaa ja itselläni nyt ihan tämän vuoden puolelta paidasta, niin tiedän vaikutusta olevan ja kankaan auttavan sekä toimivan. Tällä hetkellä Veetin vanhuuden voi ainoastaan havaita sen hiukan harmahtaneesta leusta - olemuksesta ja liikkumisesta ikää ei voi ainakaan vanhaksi arvata, joten olen enemmän kuin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, oli syy tähän mikä tahansa.


Matkapedin hinta on sen mukainen, kuinka iso peti on. Koirien matkapetiä löytyy kolmessa eri koossa: pienin on 55x60 cm ja sen hinta on n. 60€, keskikokoinen on 80x100x cm ja hinta n. 120€, sekä sitten isoin peti 100x120 cm, jonka hinta on n. 160€. Pedin voi pestä pesukoneessa hienopesuohjelmalla max. 30 asteessa, jolloin kankaan materiaali ei vaurioidu. Matkapetejä myydään useissa hyvin varusteluissa eläintarvikeliikkeissä ympäri maan.

Me Veetin kanssa lämpimästi suositellaan petiä kaikenikäisille ja kokoisille koirille, mutta etenkin paljon liikkuville, mahdollisesti treenaaville ja paljon harrastaville tai iäkkäille koirille kehon toimintaa parantamaan. Lisäksi juuri matkoille tällainen peti on enemmän kuin tarpeellinen, unohtamatta sitä, että se on ulkonäöllisesti erittäin tyylikäs peti - kiitos siis Back on Trackille tästä ideasta, ei olisi tullut itselleni mieleenikään - etenkin seniorikoira Veeti kiittää mahdollisuudesta tutustua myös Back on Trackin jo hyväksi todettuihin tuotteisiin! :)

Testaus ja postaus tehty yhteistyössä: 

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Deen unohdetut kuulumiset ja suunnitelmia


Tuntuu, että tässä on jäänyt blogin puolella Dee ihan toissijaiseksi sen jälkeen, kun tuo uusi valloittava otus, Torsti, saapui maailmaan. Kamera on laukonut useamman tuhat kuvaa pikku tulevaisuuden lupauksesta, kun taas sen sijaan Deestä ei ole "aikoihin" oikein kännykkäkuvaa kummoisempaa tullut ikuistettua - onneksi on tullut hankittua paljon kisakuvia kuvaajilta. :)

Mutta toiseksi Dee ei kuitenkaan suinkaan ole oikeasti jäänyt, se saa edelleen hoitoa, treeniä, huomiota ja rakkautta yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Tosin nyt viime aikoina olen joutunut turvautumaan aika usein apukäsiin herran riittävän liikunnan toteuttamseksi, koska itse poden aikamoista väsymistä kaiken härdellin keskellä. Jos olen aika ahkerasti koko talven ja kevään, sekä alkukesän aamun treenin lisäksi käynyt myöhään illalla Deen kanssa vielä kävelylenkillä, niin nyt niistä on joutunut vähän lipsumaan - eli useammin kuin aikaisemmin olen käynyt nyt tallilla "vain" yhden kerran päivässä. Tuntuu, etten ole vieläkään niistä viikon tammaa valvomisista öistä ja univeloista päässyt yli ja kun on vielä tosi valoisaa yöt ja päivät, niin jotenkaan ei nuku niin hyvin kuin normaalisti. Samalla päällä oleva kisakausi vie yllättävän paljon energiaa kaiken normaalin arjen ohella, koska suunnittelee hevosen päiviä treenin ja muun hoidon osalta ja haluaa pysyä suunnitelmissaan, tehdä hevosen eteen kaiken mahdollisen, jotta onnistumisiin joskus päästäisiin. Puhumattakaan siitä itse kisatilanteesta, joka vie monesti energiaa aika kovastikin.

 Onneksi on ihania ja luotettavia ystäviä, pitkäaikaiset Deen liikutuksessa ja hoidossa auttaneet luottohenkilöt Janita ja Pihla, sekä nyt tänä vuonna tutustumani super tunnollinen uusi ihana ystävä Sanna, jotka jokainen tulee Deen kanssa hyvin toimeen ja jolloin ei tarvitse itse stressata, kun tietää, että kaikki tulee hoidettua juuri niinkuin pitääkin hevosesta, ruuista ja varusteista lähtien. Sitten vielä maailman tärkein tukihenkilöni eli poikaystäväni, joka hoitelee paljon Deen asioita yhdessä kanssani, mm. rehujen hakua ynm sellaista. Kyllä tuollaiset pieneltäkin kuulostavat asiat ovat vaan valtava apu, ja helpottaa omaa taakkaa ja aikataulua hirveästi. Kisoissa Janita ja Sanna ovat vuorotellen olleet auttamassa, mistä on tullut todettua, että kyllä se luotettava kisaavustaja/-hoitaja on vaan aika tärkeä juttu. Helpottaa ihan kauheasti suoritukseen keskittymistä, kun hevosen hoitoon saa apua ja asiat hoituu ilman, että tarvitsee olla itse kokoajan paikalla. Kiitos siis teille kaikille avusta! Ihanaa, että on tällainen tiimi ympärillä! :)


Jo ennen Este-Jussi -viikonloppua päätin, että jätetään Salon kisat välistä. Siellä olemme nyt parina vuonna peräkkäin olleet, ja kisat kuuluvat yhtiin lemppareista järjestelyiltään, mutta täytyy nyt suunnitella edellisvuotta järkevämmin hevosen kannalta tätä kisaturneeta, ettei tule liian rankkoja pätkiä. Välillä pitää olla niitä palauttavia viikkoja, ja Deen kanssa se tarkoittaa sitä, että en hyppää sillä edes pieniä kavaletteja vaan jätetään kaikki esteisiin liittyvä viikoksi pois, keskitytään kevyeeseen läpiratsastamiseen, kunnon maastoiluihin ja kävelylenkkeihin.

Nyt tämä kulunut, kohta päätökseenkin tuleva viikko on ollut tällainen palautteleva viikko Deellä ja samalla kevyempi pitkästä aikaa lepoviikko itselleni, kun tytöt ovat Deen liikutuksista ottaneet osavastuun. Maanataina sunnuntain kisojen jälkeen tapani mukaan ohjasajoin Deen kentällä, ja hevonen näytti ihan suht letkeältä ottaen huomioon, että se on alkukuusta käydyn laidunlomaviikon jälkeen ollut taas vähän jumissa selästään ja se on näkynyt etenkin alkuverkoissa jähmeytenä. Liikunnan edetessä hevonen aina vertyy ja tuntuu jo ihan kivalta, mutta ihan sellainen yhtä hyvä se ei ole ollut, kuin mitä se ennen laidunlomaa oli. Olen yrittänyt hieroa selän ja lannealueen jumia auki, mutta olen taas tilanteessa, kun saan vaan todeta, etten omilla konsteilla sitä saa riittävästi avattua, joten eikun viime viikolla soittoa ihmemies Pekka Kannukselle, joka aikaisemmin kevättalvella auttoi Deetä jumeissa hoidollaan ihan älyttömästi. Sen jälkeen, kun Pekka sai hevosen avattua niin hyvin, olen saanut ylläpidettyä omalla viikottaisella hieronnalla tilannetta samanlaisena, mutta laitumella Dee pääsi mm. yhden kerran kastumaan ja samalla myös riehunut siellä jonkin verran, että sai itsensä jumautettua oikein kunnolla pitkästä aikaa.

Dee on sateelle todella herkkä, myös kesäisin, ja vetää sateella ilman loimea seisoskelusta itsensä ihan tukkoon. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vähällä päästiin nyt. Hevonen ei ole ollut niin huonona, mitä olisi voinut olla kaiken tämän jälkeen - hyppy on kuitenkin ollut ihan tosi hyvää ja se on kehittynyt siinä kaiken aikaa. Jumit on huomannut juurikin aina alkuverryttelyissä ja hevosta kuntoon laittaessa ja harjatessa. Monina aikaisempina vuosina, kun sama sateessa kastuminen on käynyt, on hevonen mennyt ihan "off -tilaan" ja ratsastaessa se on tullut hankalaksi ja haluttomaksi. Nyt se on kuitenkin pysynyt tyytyväisen oloisena ja tehnyt mielellään hommia, kunhan on antanut sen vertyä omaan tahtiin rauhassa.


Tiistaina Dee sai kävelypäivän. Se saa aina hyppypäivien tai kisaviikonlopun jälkeen samanlaisen palauttelun, jonka olen todennut hyväksi - eli ohjasajo hyppyjä/kisoja jälkeisenä päivänä, jossa aika matalassa ja pitkässä muodossa otetaan kaikki askellajit molempiin suuntiin + pitkät alku- ja loppukävelyt, ja sitten tästä seuraavana päivänä ollaan suoritettu vapaapäivä, joka koostuu Deellä kahdesta kävelylenkistä aamulla ja illalla maasta (joskus selästä) sekä päivällä tarhailuista. Tämän jälkeen ollaan taas palauteltu hevosta ratsain liikkeelle, eli vapaapäivän jälkeen on yleensä luvassa joko maastoilua tai sitten kevyt läpiratsastus kaikissa askellajeissa, riippuen säästä pääseekö tai onko pohjien puolesta järkevää lähteä maastoon.

Tämän viikon keskiviikkona alkuperäisistä maastosuunnitelmista poiketen Sanna kävikin tekemässä maneesissa tämän läpiratsastuksen, koska oli satanut taas pari päivää pieniä taukoja lukuunottamatta putkeen ja maastossa ei olisi pohjien puolesta voinut käyntiä lujempaa mennä. Deen kanssa ei olla oltu sokerista sitten taas sen puolesta, että jos sataa, mutta pohjat ovat hyvät, niin eikun saderasastusloimea päälle ja suorittamaan liikutus alkuperäisen suunnitelman mukaan säässä kuin säässä. Mutta pohjien suhteen olen jonkin verran tarkka, että kun ratsatsustiet alkavat muistuttaa enemmän jokea, kuin  hiekkatietä ja märkä hiekka liukuu jalkojen alla, niin silloin luonnollisesti on tällainen suunnitelmien muutos toteutettava.

Sain Sannalta palauetta, että Dee oli ollut todella miellyttävä ja rento, sekä hyvän tuulinen. Nämä on tosi tärkeitä informattiota kisakauden aikana itselleni nyt sen jälkeen, kun Deellä on ollut noita vatsaongelmia viimeisen parin vuoden aikana. Kun hevonen on joutunut treenata ja kulkea kisoissa, se on aina ylimääräisesti kuluttavaa ja stressaavaa. Nykyään tarkkailen todella herkkänä hevosen olotiloja - miltä se vaikuttaa heti suoritusten jälkeen, entä seuravaana päivänä tai seuraavalla viikolla. Se on tosi tärkeää myös tietää, miten hevonen on palautunut. Tuntuuko se kävelypäivän jälkeen edelleen väsähtäneeltä vai onko se taas virkeä oma itsensä ja tuntuuko ratsastaessa, että hevosella on voimaa liikkua ja kantaa itsensä helposti. Keskiviikkona Deellä oli taas normaalisti energiaa ja se teki mielellään kaiken mitä pyysi, joten se on hienoa kuulla se!


Torstaina aamusta Pihla kävi ratsastamassa Deen, edelleen sateiden ja siitä johtuvien lilluvien pohjien takia liikutus jouduttiin suorittamaan maneesissa, eikä esim. kentällä. Dee oli kuitenkin ollut edelleen virkeä ja tyytyväisen oloinen ja keskittynyt todella hienosti hommiin, vaikka samaanaikaan kuulemma maneesissa oli juoksutettava hevonen ollut vähän virkeänä. Ei ole tällainenkaan tämän nollasta sataan sekunnissa kiihtyvän hevosen kohdalla itsestään selvyys. Etenkin vielä, kun siitä on taas muutama kuukausi aikaa, kun viimeksi Pihla Deen selässä kävi.

Pihlalta sain palautetta siitä, että Dee kantaa itsensä jo todella hienosti läpi siirtymisien, niin ravista laukkaan siirtyessä, kuin takaisin päin siirtymisissä. Niiden kanssa ollaankin tehty hirveesti Nipsun kanssa nyt keväällä töitä, ja on kiva kuulla vierailevalta ratsastajalta palautetta kehityksestä. Itse kuitenkin näkee ja ratsastaa hevosen päivittäin, niin sitä kehitystä ei havaitse aina niin selkeästi, kuin taas sellainen henkilö, joka käy aina silloin tällöin hevosen selässä.

Iltapäivällä Pekka tuli hoitamaan Deen ja totesi samoja asioita, mitkä itse olen havainnut hierotessani ja joita epätoivoisesti olen yrittänyt avata. Pekka käytti hoidon läpi kraniosakraaliterapiaa, joka on todella pehmeä, mutta tehokas hoitomuoto, jossa käytetään hyväksi kehon omaa pulssia, jossa jännitykset ja tukokset pyritään avaamaan sekä vapauttamaan kevyellä manipulaatiotekniikalla. Dee herkkänä hevosena ilmoittaa ja reagoi tähän todella voimakkaasti ja sen koko olemus seistessä aina muuttuu hoidon myötä. Kaikki lihasryhmät, jotka olivat vielä ennen hoitoa jäykkiä ja aavistuksen jopa kovia, pehmenivät eli rentoutuivat hoidon myötä ihan "veteliksi". Hevosen käyntiaskel on puolet pidempää siirtyessä hoidon jälkeen hoitopaikalta takaisin karsinaan, kuin mitä se oli siihen hoitopaikalle tultaessa. Olen todella vakuuttunut tästä hoidosta, se ainakin tehoaa Deehen todella hyvin ja sopii sille. Itse hierontakoulussa ollessani käytiin kranion perusteita ja tekniikoita läpi, mutta eipä siinä yhden päivän pikafaktalla oikeasti tätä hoitomuotoa opi tekemään. Joskus olisi kiva, jos löytyy aikaa, päästä oppimaan tätä tekniikkaa enemmän perus klassisen hieronnan ohelle!

Pekka kuitenkin sanoi, että lihakset tuntuvat edelleen "herkiltä" selässä, joten päätettiin antaa Deelle vielä hoidon jälkeiselle illalle ja koko seuraavalle päivällä Back on Trackin -verkkoloimen kanssa vielä extralämpöä, että verenkierto pysyisi vilkkaana nyt hoidon jälkeenkin. Kranion jälkeisenä päivänä hevosta ei saa liikuttaa, muutakuin kävelemällä - joten perjantaina Deellä oli jälleen vuorossa tarhailun lisäksi kävellenkkiä maasta.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovatkin perjantai-illan kävelyreissulta. Tuli mielestäni ihan super ihania ja onnistuneita kuvia! Nyt on Tuomarinkylä vehreimmillään ja tuolla olisi vaikka mitä kuvauskohteita, mutta ei päästy edes kunnolla alkuun, kun kameran akku loppui - höh. Onneksi saatiin kuitenkin siitä huolimatta monta onnistunutta otosta. Valokuvaus on kaltaiselleni kuvaamataidosta ja muusta taiteesta pitävälle ihana ja inspiroiva harrastus, mutta aika harvoin itse pääsen ja ehdin kameran taakse. Poikaystäväni on yleensä se, joka ikuistaa tänne kaiken hienon materiaalin. Nyt Torstin myötä olen päässyt vähän enemmän kuvaamaan ja kuvauksen makuun, kun on järjestänyt nimenomaan vaan aikaa siihen, että toljottelee vähintään tunnin verran laiduntavia hevosia eikä suorita mitään muuta siinä samalla. Meidän kuavuskalusto on vaan jonkin verran rajallinen, mutta kyllä tässä sen kuvausinnon saa tyydytettyä siltikin. Onnistuneen kuvan eteen joutuu itse tekemään paljon enemmän hommia, kun kamera ei ole mitään kallista huipputeknologiaa.


Tänään lauantaina kävin Deen kanssa maastoilemassa, kun ne keskiviikon maastoilut jäi kerran välistä. Dee oli aika innokkaalla tuulella, mutta en nyt halunnut antaa sen päästellä liian reippaasti heti hoidon jälkeen, vaan yritin samalla maastoreittejä kiertäessä hakea sellaista rentoa ja hidasta tempoa missä hevonen lähtisi itse rentoututessaan venyttämään ylälinjaansa eteenpäin tiputtamatta itseään kuitenkaan liian etupainoiseksi. Tuolla kaulanpituudella, mitä Dee omistaa, se on jonkin verran haasteellista, mutta aika kivasti siinä nyt onnistuttiin. Olen kyllä tyytyväinen nyt tähän kevyen viikon antiin. Hevonen on innokas, pirteä, kroppaa saatu avattua ja hoidettua, hevonen liikkuu selkeästi letkeämmin taas. Tästä on nyt hyvä lähteä kohti ensi viikkoa ja Savonlinnan kisareissuun valmistautumaan!


Savonlinnassa hyppäämme Deen kanssa perjantaina ja lauantaina 110cm avoimet luokat, sekä sunnuntaina sitten ensimmäinen kansallinen avoin 120cm luokka ikinä. Tällä hetkellä on tosi varmat fiilikset kaikesta. Aijoin ainakin nyt tämän hetkisten suunnitelmien mukaan hypätä koko kisan läpi sillä pehmeällä RS -nivelellä, jolla Dee saattaa päästä vähän raskaaksi, mutta jonka kanssa se hyppää paljon rennommin ja pyrkii esteelle innokkaammin. Toki täytyy ottaa varakuolaimia mukaan, jos tuntuu, että homma ei sitten kuitenkaan toimi oletetulla tavalla. Kuolaimista puheenollen - ajatuksissani on ollut kokeilla sellaista hackamore -kombikuolainta, jossa käteen tulee kahdet ohjat, ja hevosella on suussa mm. meidän tapauksessa tämä pehmeä nivel, mutta sen lisäksi hackamore, jolloin suuhun ei tarvitsisi laittaa mitään kovempaa. Dee on toiminut koko kevään hackamorella tosi kivasti, mutta pelkällä sillä en kyllä rupea pelkästään hyppäämään, mutta kiinnostaisi kyllä kokeilla miten tällainen kombivarustus tuntuisi ja olisiko se niin sopiva, kuin miltä nyt itsestäni tuntuisi...? Suomessa vastaavia virityksiä aika harvoin näkee, ja siihen tarvitsisi hankkia vissiin vähän toisenlaiset suitsetkin, jotta pystyy asettamaan "kahdet kuolaimet" samoihin suitsiin... noh katotaan. Voi olla, että tällaiset kokeilut ja suunnitelmat siirtynevät tulevalle talven treenikaudelle.


Olen nyt myös soutanut ja huovannut tuota kisakalenteriakin kokoajan ja nyt sitten tehtiin sellaisia päätöksiä, että Savonlinnan jälkeen ei käydä monipäiväisissä kisoissa säästääksemme kuluissa tämän vuoden osalta. Tällä hetkellä on paljon suunnitelmia, joiden vuoksi täytyy suunnitella jo kulujen osalta kaikkea entistä tarkemmin, jotta kaikki haaveet ja suunnitelmat toteutuisivat. Monipäiväiset kilpailut, joissa varsinkin täytyy yöpyä sekä hevosen, että ihmisten, ovat ihan älyttömän kalliita reissuja. Tällä hetkellä, kun tasomme on tämä mikä on, tuntuu järjettömältä lähteä koluamaan jokaista Suomen "ykköstason" kisaa tähtikisojen puitteissa, kun tärkeintä nyt on menestymisen sijaan saada sitä rutiinia ja varmuutta suorituksiin kisatilanteissa noin yleensäkin. Omat tavoitteet on kuitenkin tulevaisuudessa aika paljon pidemmällä, kuin mitä tämän hetkinen tilanne on, joten täytyy yrittää jokaisella elämän osa-alueella rakentaa elämää, itseään ja hevosiaan tarkasti suunnitellulla tavalla, jotta asiat voisivat joskus olla mahdollisia. Kaikki turha ja ylimääräinen jätetään pois, ja tarkasti suunnitellaan mitä tehdään ja minne mennään. Jotenkin nyt onkin tosi motivoitunut tunne lähteä vaan kehittämään etenkin omaa ratsastusta paremmaksi ja ennen kaikkea tekemään töitä entistä enemmän kaikkien asioiden eteen. Selkeästi myös viime kisojen jälkeinen pohdinta täällä blogissakin auttoi omiin ajatuksiini selventää itsellekin, mitä tässä nyt oikeasti täytyy tehdä ja millä tavalla, jotta se pitkässä juoksussa olisi järkevää ja kannattavaa.

Tällaiset pohdinnat ovat varmasti aika yleisiä jokaisella hevosenomistajalla, joka on motivoitunut kehittämään itseään ja hevostaan (oli se taso ja elämäntilanne sillä hetkellä mikä hyvänsä), ja jos yhtään omaa isoja unelmia, joita toivoisi elämänsä aikana pääsevänsä tavoittelemaan saatika toteuttamaan - joten sellaiset henkilöt varmasti ymmärtävät tämän pohdiskeluni todella hyvin.

Sellaista romaania tällä kertaa - pisteet sille, joka tämän kaiken, välillä vähän sivu-urillekin kulkeneen tekstin jaksoi kokonaan lukea! Ja muuten näitä kuvia Deestä katsellessani täytyy taas todeta, että ai jestas se on tällä hetkellä vaan niin hienossa kunnossa! Se jos mikä antaa aihetta tällä hetkellä iloitsemiseen omalta osaltani - saa olla tyytyväinen! :)

torstai 25. kesäkuuta 2015

Sisaruksia etsimässä

Etenkin nyt, kun on ensimmäinen oma kasvatti ollut tekeillä ja syntynyt maailmaan - sitä etsii tutkii uusia tulokkaita ja nuoria hevosia kyseisestä orivalinnasta, johon mekin päädyimme lopulta. On kiva vertailla ja arvioda jälkeläisnäyttöjä eri oreilta, ja minkälaisten tammojen kanssa tietyt oriit ovat erityisesti toimineet. Joskus tänne blogiinkin on kiva laittaa hyvän näköisiä löytöjä ylös ja tässä uusi sellainen.

Vuonna 2012 syntynyt ori Torneschista, emänisä Quinta Real (Quite Easy I - Caretino). Juuri sellainen hevonen malliltaan ja olemukseltaan, josta pidän. Vautsi! :)


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kauhukakara

Päivää vaille 3 viikkoa vanha varsa voi olla todella rasavilli! Ainakin meidän Torsti. Ja vielä, kun tyyppiä ei haittaa vaikka sitä miten pyörittelisi ja mihin koskisi, se vaan rakastaa kaikkea huomiota. Ja kun yrität ottaa siitä kuvia - näät vaan lissin läpi, kun se iskee silmänsä sinuun ja lähtee juoksemaan täysiä kohti. Jos et väistä, niin sylissä on. Selkäänsäkään ei kannata kääntää, sillä joku voi olla alta aikayksikön reppuselässä. Leikkiä tuo vaan on, mutta tänään tuli jo heti mieleen, että pikku Torsrti tarvitsisi ikäistänsä jätkäseuraa, jonka kanssa painia. Nyt se on sitä mieltä, että ihminen on kaikista hauskin leikkikaveri. Selkeästi äiskä on liian tylsää seuraa ja tarhatätinä toimiva welsh mounti Mimmi samoin.

"Ihanaa, kun mua lääpitään, tuijotellaan ja ihaillaan - oon ilmeisesti aika magee tyyppi!"

Huimaa vauhtia se kasvaa. Ja nyt se on selkeästi vähän takakorkeakin. Pylly sillä on mahtavan muhkea ja lihaksikas ja kaula on jo kerännyt vähän "massaa". Voin vaan kuvitella, miten kivan näköinen tämä on sitten myöhemmin nuorena! Koosta sanoisin, että se ei ole missään tapauksessa pieni, muttei mikään valtavan suurikaan. Loppupeleissä olen saanut huomata, että varsa-ajan koko ei välttämättä kerro mitään, kasvuvauhti muuttuu ja tapahtuu jokaisella kovin yksilöllisesti. Dee oli pienenä kovin isokokoinen varsa, mutta ei sekään sitten lopulta jättiläiseksi kasvanut.

Luonteeltaan tämä varsa on ihan täydellinen. Rohkea, energinen, seurallinen ja utelias. Suuri maailma on Torstin mielestä tehty häntä ja hänen tutkimusretkiään varten. Mikään ei pelota! Ja vaikka välillä vähän sattuu ja tapahtuu, niin se ei tätä poikaa hetkauta - kuten varmaan onkin jo aikaisemmin tullut ilmi ;)

Välillä mammakin saa osansa villistä kakarastaan. Tässä kuvassa Torsti näyttää jotenkin valtavan kokoiselta verraten Iitaan!


Vaikka ikäistään seuraa ei Torstille löydykään, on muutoin pienen elämänalun kotiympäristö puitteineen ihan täydellinen. Iitalla, varsalla ja Mimmillä on vapaakulku hehtaarien laitumelle sekä hiekkatarhoihinkin suoraan tallista, jossa niillä on karsinan ovet auki, jotta pääsevät kuiville oljille suojaan lepäämään välillä. Tilaa, ja epätasaista maastoa isoine laitumineen löytyy niin paljon, kuin jaksaa vaan tarpoa - ja se jos mikä on ihan mahtavaa, sillä liikkuminen on etenkin kasvavalle varsalle todella tärkeää sen kehityksen kannalta. Hevosten touhuja oli tänäänkin tosi ihana seurata, ja muutama tunti vierähti taas hirveän nopeasti.

Kaunis Iita-tamma seurailee toisella silmällä jälkikasvunsa touhuja. Enää se ei kuitenkaan ole kovin hysteerinen vauvansa perään.

Sitten on välillä pienten poikien päivänokosten aika tallissa :)

Tarhatäti Mimmi vahtii tallin käytävällä.

"Haukotus, hyvää huomenta, aika lähteä touhuamaan taas!" Pikkuisen maitohampaat eteen puhjenneet, ja niitä toistaiseksi ei säästellä käytettävän :D

"Mitäs tuolla tapahtuu?? En jää mistään paitsi, koska oon niin utelias!" :)

Aika-ajoin on hyvä käydä maitobaarissa tankkaamassa, niin on taas enuja kiusata noita kaksijalkaisia...

"Riehakasta loppuviikkoa kaikille mun ihailijoille! Mä jatkan täällä kotilaitumella tilanteiden hämmentämistä ja kaikkien vierailijoiden viihdyttämistä, ja ennen kaikkea itseni viihdyttämistä tietty!"

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017