torstai 31. joulukuuta 2015

Hyvää uutta vuotta 2016!


Dee, Torsti ja Heidi kiittävät menneestä vuodesta 2015 myös kaikkia blogin lukijoita ja haluamme toivottaa oikein hyvää uutta vuotta 2016 jokaiselle! Ensi vuonna jatketaan! :)

tiistai 29. joulukuuta 2015

Equestrian Stockholm - a new partner!


Ihan mahtava päätös vuodelle 2015 ja mahtavaa lähteä uudelle vuodelle 2016 blogin parissa yhdessä uuden yhtetyön kanssa! Equestrian Stockholm on ruotsalainen brändi, jossa halutaan keskittyä laadukkaiden ja uniikkien ratsastuavarusteiden suunnitteluun sekä ratsastajalle, että hevoselle. Heidin Nelivedot -blogi tulee esittelemään tulevan vuoden aikana kaiken muun bloggailun ohella siis tämän merkin kauniita tuotteita, josta toivottavasti joku saa uusia ideoita hevosen edustavaan varustukseen tai omaan pukeutumiseen!

Tällä hetkellä Equestrian Stocholmin nettisivuilla on pyhien välinen ale, jolloin ostoksista saa 20% alennuksen, eli jos jo nyt innostui vaatteista tai varusteista, niin tällainen alennus kannattaa käyttää hyödyksi!


Postaus yhteistyössä Equestrian Stocholmin kanssa

torstai 24. joulukuuta 2015

Tuli joulu kultainen ♥




Aattoaamuna noustua aikaisin tallille mietin, että miten onnekas saa kaikesta väsymyksestä ja sen myötä rähmäisistä silmistä huolimatta olla, että pääsee heti aikaisin ratsastamaan hienoja hevosia. On itse terve. Hevoset ja eläimet voivat hyvin. Perhe on läsnä ja tallillakin on paljon tosi ihania ihmisiä, jonka johdosta sinne on aina kiva mennä. Löytyy paljon ihania ystäviä, joihin tosin välillä meinaa ajan puutteen vuoksi löytyä liian vähän aikaa, mitä tahtoisin. Kaikki toivottavasti tietää, että ovat jokainen edelleen yhtä tärkeitä ja rakkaita, kuin aina ennenkin <3 Ennen kaikkea olen jotenkin niin iloinen siitä onnesta, että olen onnellinen ja minulla on maailman paras avopuoliso, jonka kanssa jaamme elämämme - suunnittellaan, unelmoidaan ja pidetään hauskaa yhdessä. Vaikkei aina niin hauskaa olisikaan elämässä, niin yhdessä mennään, autetaan toinen toisiamme ja pidetään yhtä.

Joulu on minulle tärkeä juhla. Silloin rauhoitutaan ja annetaan aikaa kunnolla läheisillemme. Joulu tuo minulle paljon erilaisia tunteita, iloa ja surullista mieltäkin. Paljon olen mm. tänä jouluna miettinyt kaikkia Suomen vähäosaisia ja/tai yksinäisiä ihmisiä - ehkä etenkin tuo yksinäisyys saa kyyneleen silmäkulmaan, rahasta ja varallisuudesta viis, kunhan jokaisella löytyisi yksi ystävä ja läheinen, eikä olisi yksin tai tuntisi yksinäisyyttä. Näitä ajatuksia tulee mieleen usein tänäpäivänä, kun lukee ja seuraa uutisia. Ja ajatukset vain korostuu tällaisena juhlana, jolloin kokoonnutaan yhdessä läheisten kanssa viettämään yhteistä aikaa.

Ei siis valiteta turhista ja pienistä asioista. Ollaan kiitollisia siitä mitä meillä on! Ei aina tavoitella sitä mitä meillä ei ole. Pidetään huolta toisistamme, otetaan toisemme huomioon ja yritetään ilahduttaa välillä tuntemattomienkin päivää.

Hyvää Joulua Heidin Nelivedot -blogin lukijoille!
♥ Heidi, Dee ja Torsti

lauantai 19. joulukuuta 2015

"Ehkä tästä vielä hevonen tulee"

Olivat Pantsun sanat viime maanantaina, kun pääsimme jälleen vielä toistamiseen tämän vuoden puolella hienoon Ratsastuskeskus Ainon tiloihin valmentautumaan.


Viime kerran jälkee, n. 2 viikkoa takaperin, lisäsin Deen treeniä aika rutkasti sen jälkeen, kun kipulääkekuuri oli testattu. Puomi- ja kavalettitöitä ollaan tehty triplasti lisää, olen myös vaatinut hevoselta enemmän. Työpäiviä ollaan lisätty. Ja se on alkanut toimimaan. Ainakin nyt toistaiseksi siltä tuntuu. Antin parit treenit tässä välissä ovat sujuneet todella hyvin, ollaan tehty paljon kääntämistä ja sekä askelissa säätämistä vuoroin eteen ja vuoroin taas hiukan takaisinpäin. Yllättävää kyllä, nyt tuntuu se takaisin päin tuleminen olevan helpompaa. Lisätessä askelia meno ei pysy riittävästi kontrollissa ja virheitä tulee. Mutta hevosesta alkaa pilkahtamaan sitä vanhaa intoa koko estetouhuun - ja se on se, mitä olen koko vuoden kaivannut!


Nyt siis olen tehnyt tästä johtopäätelmät, ja emme toistaiseksi lähden hevosta sen enempää tutkimaan klinkalle. On tullut vahva tunne siitä, että nyt vaan täytyy itse tehdä muutoksia sen treenin suhteen, olla vähän vaativampi itseään kohtaan ja sitä kautta treenata intensiivisemmin. Tästä olen nyt konsultoinut eläinlääkäriäkin kotitallilla, ja hän on ollut samaa mieltä kanssani. Ja sitten, jos uudestaan tulee sellainen fiilis, että on syytä epäillä jotain fyysistä ongelmaa, niin tottakai tarvittavia tutkimuksia tehdään. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että hevosella  on vain kunto noussut niin paljon, se on ihan erilaisessa fyysisessä kunnossa kuin koskaan aikaisemmin - ja sitä pitää alkaa treenaamaan pikkuhiljaa "aikuisen hevosen tavoin". Kun treeniä on lisätty, on löytynyt ihan uusi vire koko tekemiseen ja hevonen on ollut ehdottomasti taas rauhallisempi ja tätä kautta tyytyväisempi.

Piia kehui sitä, kuinka paljon olemme saaneet aikaiseksi lyhyessä ajassa ja koko tekeminen näyttää jo erilaiselta. Vielä kuitenkin on vähän jännitystä aistittavissa hevosessa, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa ikinä(!) ratsastamaan esteelle niin paljon rennompana useampaan otteeseen, kuin mitä koskaan aikaisemmin. Ja siinä huomasin, että vaikka itse rentouduin kohti esteitä ja yritin olla hiljempaa, niin Dee ei kadonnut mihinkään, vaan odotti kanssani sitä estettä ja teki muutamia ihan hienojakin hyppyjä jo. Tässä sen näkee, että kuinka paljon se hypyn laatukin kärsii siitä, jos hevonen on takakireä ja koko kroppa jännittyneessä tilassa. Itse opin rohkeammin tehdä aikaisemmin lähestymisissä ratkaisut esteille ja sitte lopun matkaa vain tukea hiljaa hevosta. Kuulostaa itsestän selvyydeltä, mutta kun nyt on etenkin viime vuosi ollut tällaista "juupas eipäs" tekemistä, on siinä itsellekin tullut jokin pakonomainen tarve touhuta siellä selässä viimeiseen askeleeseen asti "varmuuden vuoksi".


Minun on pitänyt julkaista videota viikon takaisista Antin treeneistä ja sitten kokonaisuudessaan myös näistä Pantsun valmennuksista alusta loppuun asti, mutta jostain syystä videonkäsittelyohjelmani ei suostu tekemään yhteistyötä kanssani ja ilmoittaa julkaisun epäonnistumista aina silloin kun videota yritän ladata. Ehkä sekin alkaa olemaan jo joululoman tarpeessa?

Latasin nyt sitten yksittäisen videon yhdestä kokonaisesta radasta jonka teimme. Itse ratsastin siinä yhdessä kohtaa väärään suuntaan ja yhdelle okserilla avasin hevosta vähän liikaa ennen estettä, jolloin hypystä tuli vähän laaka. Mutta kaikekseltaan tällä radalla oli Deen kanssa tosi ihana olo! :) Tuli sellainen fiilis, että kun se on noin hyvin yhteistyössä kanssani, pystymme tekemään ihan millaisia lähestymisiä tahansa - kaikki vaan tuntuu niin helpolta. Ja mikä tärkeintä, Dee tuntui erittäin erittäin tyytyväiseltä itseensä näiden treenien jälkeen ja saikin paljon kehuja, kun se oli niin rohkea nyt toisella kerralla! 

Alla video pikku radasta 14.12.2015 Pantsun treeneissä


Meillä alkaa nyt pienoinen "joululoman" vietto, eli jätetään nyt tositreeni vähän vähemmälle ja humpsutellaan menemään sellainen reilu viikko vähän rennommin ja sitten ensi vuoden puolella jatketaan taas. Ihanaa lopettaa tämä ailahtelevainen, mutta äärimmäisen opettavainen vuosi tällaiseen kehitykseen ja aikaansaannokseen. Nyt ei meinaisi malttaa odotella tammikuuta, jolloin Antin kanssa jatketaan viikkotreenausta, Piia tulee taas kuun keskivaiheilla Suomeen ja sinne tottakai osallistutaan ja katsotaan päästäisiinkö Nipsunkin silmien alle hiomaan sileän työskentelyäkin jossain vaiheessa taas. 

Bloginkin puolella yritän tässä vähän hiljentyä loppu vuodeksi enemmän, nautiskella sen sijaan muiden blogien annista, kun koneelle ehdin istahtaa. Nyt on ollut loppuvuodesta taas tosi kivasti erilaisia uusia ratsuja kokeiltavana, jotka antavat taas sellaisen lisäbuustin omaan tekemiseenkin, joten eipä senkään puoleen ole oikein enää energiaa riittänyt blogin päivittämiseen - olen kyllä äärimmäisen onnellinen jokaisesta erilaisesta ratsastuskokemuksesta ja mahdollisuudesta päästä testaamaan ja tekemään erilaisten hienojen hevosten kanssa. Kiitos hevosten taustajoukoille luotamuksesta!

Sellaisia treenikuulumisia tälläkertaa, eli parempaan päin olemme selkeästi menossa! Rakastan kyllä tuota hevosta ihan kauheasti <3

lauantai 12. joulukuuta 2015

No kuka muu muka?

TORSTI !
(tietty)


Torstin kanssa käytiin ensimmäistä kertaa peltoretkellä ilman äitiä. Eli näin iso poika jo! Okei, oli vanha tuttu tarhatäti Mimmi mukana turvana. Pikku oripoika kulkee niin hienosti narun päässä ja on muutenkin kauhean fiksu - edelleen. 

Pellolla päästettiin varsa irti juoksentelemaan ja samaan vanhaan tapaan se rallitteli siellä edes takas, niinkuin pienempänä poikanakin aikaisemmin. Hölkkäsi se pari kertaa jopa Mimmin perässä pellolla sijaitsevan ristikonkin :D Se vaan katteli, että "Aaa, okei. Jos toi valkoinen lihapullakin tuosta yli menee, niin kyllähän mäkin nyt siitä pääsen." Asenne kohdillaan!

Tässä päivän kuvasatoa. Tulisipa
 jo lunta!

"Sit kun musta tulee tosi iso, niin tiedän millaset kengät haluun!" 

Rapsuttelut pyllyn päältä kelpaavat edelleen erityisesti :) 

Pellolle päästyämme lähdettiin yrittämään seisottamista, että saadaan jonkinlainen rakennekuva 6kk ikäisestä varsasta

Ja hetken pyörimisen jälkeen saatiin jotain aikaiseksi 

Todistusaineistoa uljaasta esteen ylityksestä ;)


Siinäpä taas viikon Torsti-annos - minkähänlainen puutostila tulisi, jos nämä jäisi toteuttamatta? Ainakin arki vaikuttaisi pimeämmältä. Torsti onkin kuin D -vitamiinia tähän lumettomaan alkutalveen :) 

perjantai 11. joulukuuta 2015

Menneen vuoden tähtiä ja muistoja

Nyt varmasti on jo sellainen oikea ja sopiva hetki alkaa lyömään kasaan ajatuksia menneestä vuodesta, joka pitää sisällään paljon onnen ja ilon hetkiä, mutta myös - niinkuin elämään kuuluu - surullisia tapahtumia ja turhautumistakin. Näitä tekstejä on aina hankala lähteä kirjoittamaan, kun ei oikein tiedä, mistä sitä aloittaisi - niin paljon aina vuoteen ehtii tapahtumaan.


Mutta aloitetaan iloista, onnesta ja onnistumisista, joita mahtuu vuoteen todella paljon.

Ehkä suurin onni ja onnellisuus, ja vuoden paras asia on hienon, ensimmäisen oman kasvatin, orivarsan syntymä!  "Torsti" on niin odotettu ja toivottu tulokas - se nostattaa itselleni hevossaralla taas uusia unelmia ja odotuksia tulevaisuuteen - unohtamatta niitä ilon hetkiä näinä päivinä, mitä sen kanssa on päässyt touhuamaan ja varsan menoa seuraamaan! Tätä varsaa suunniteltiin pitkään ja se on taas yksi omien haaveideni toteutumisista. Kiitos tämän varsan syntymän mahdollistamisesta sen hienon emätamman omistajalle ja varsan toiselle kasvattajalle Jenitalle! En voisi olla onnellisempi tällä hetkellä Torstista, se on niin hieno ja kaunis varsa, toivotuista estevanhemmista - toivotaan, että se kauniin ulkonäkönsä lisäksi myöhemmin myös suorittaa ja lunastaa odotuksia silläkin saralla!

12 tunnin ikäinen Torsti

Onnellinen varsan omistaja

5 vrk ikäisenä vauhtia löytyi jo paljon!

Onni on oma varsa <3

Joka kasvoi hirmuista vauhtia aluksi - voiko kauniimpaa katsetta olla?

Kesän ihanimpia hetkiä vietettiin laitumella pienen touhukkaan varsan leikkejä seuraten :)

Kunnes syksy alkoi kolkuttelemaan jo ovella, ja pieni varsani oli jo kasvanut näin isoksi!


Vieläkin on villihevosia... :)

Torstin myötä blogiin sain uutta ihanaa kirjoiteltavaa ja Torstin kuulumiset sekä kesäkuvat kuuluivatkin tämän vuoden suosituimpiin postauksiin, eikä ihme. Tuosta kaverista saatiin kesän aikana mahtavia otoksia, ja tyyppi ihastutti ja hauskuutti myös videoillaan - niitä on katsottu myös aika monta kertaa. Postauksista mm. Torstin ensimmäinen postaus heti syntymän jälkeen 12 ikäisestä varsasta kuvineen kuuluu blogin suosituimpiin teksteihin. Eikä tarina tähän vuoteen lopu, nyt se vasta alkaa ja kiva ajatus, että saa ikuistaa ja kirjata muistiin varsan kehitysaskelia jatkossakin. Toivon Torstille terveitä kasvuvuosia, jotta siitä kehittyy voimakas ja elinvoimainen urheiluhevonen! Ja aika näyttää, mihin tämän kaverin kanssa päästään :)

Deen kanssa onnellisimpia asioita vuoden aikana on se, että olemme pikkuhiljaa päässeet "ottamaan vallan" sen vuosia kestäneistä vatsaongelmista. Paras muutos on ollut tähän tallin vaihto paikkaan, jossa heinän laatu on oikeasti hyvää, vapaan heinän syöttömahdollisuus slow feeding -verkosta ja se, että tallin sijainti on nyt niin lähellä, että se on mahdollistanut itselleni intensiivisemmän hevosen hoidon. Sen lisäksi Dee viihtyy nykyisellä tallillaan hyvin ja puitteet mahdollistavat ympärivuotisen monipuolisen liikunnan tarjoamisen hevoselle. Dee voi fyysisesti paremmin nyt kuin koskaan, ja vielä kun saadaan näitä henkisiä vatsasta aiheutuneita epävarmuuksia ja sen jälkimaininkeja paikattua pois, voidaan alkaa olemaan oikein tyytyväisiä tilanteeseen. Vatsan kanssa tulemme varmasti elämään aina jatkossakin vaihtelevasti, mutta nyt kun on tiedossa se, miten se reagoi mihinkin ja mikä auttaa sen rauhoittumiseen, parantamiseen ja kunnossa pysymiseen, niin se on iso osa sitä, että hevosen kanssa voidaan jatkaa treenaamista, hevosen kehittämistä ja suunnitella mahdollisia kisastartteja.


Vatsan paremman tilan ansiosta Dee on alkanut kehittymään ratsastuksellisesti valovuoden parempaan suuntaan tämän vuoden aikana. Sen kokoamiskyvyn kasvu on ollut merkittävin muutos aikaisempaan, se uskaltaa ja pystyy käyttämään vatsalihaksiaan, vatsan lähtiessä itselläänkin jo toimimaan paremmin ja näin ollen ravintoaineetkin pääsevät imeytymään paremmin, on lihasmassa alkanut kehittymään ihan eritavalla ja tätä kautta raakaa voimaa on tullut ihan hirveästi lisää. Isona apuna kehitykseen on toki olleet meidän valmentajat - pitkäaikainen estevalmentajani Antti Jurvanen ja nyt tämän vuoden kevättalvella yhteistyön aloittaminen kouluvalmentaja-ratsastajan Eevamaria Porthan-Broddellin kanssa on tuottanut hedelmää. Nyt jatkettiin tästä talvesta eteenpäin Piia Pantsun silmien alla käymistä säännöllisesti, joka tuo hyvää erilaista perspektiiviä tekemiseen sopivissa määrin - Piiasta saan selkeästi vielä ripauksen parempaa asennetta ylipäätään ratsastamiseeni, uskallan olla rohkeampi ja tehdä asioita paremmin loppuun asti. Jokaisen valmentajaani huomaan yhdistävän se, että mennään säännöllisesti kokoajan enemmän ja enemmän pois mukavuusalueelta säilyttäen ja nostaen silti hevosen motivaatiota tekemiseen - valmentajani haastavat siis meitä yrittämään vaikeita asioita, ovat vaativia, mutta äärettömän kannustavia ja sen lisäksi valmiita selittämään asioita perinpohjaisesti. Ensimmäistä kertaa ikinä voin sanoa, että valmennuspuoli näyttää nyt oikeasti todella hyvältä, kuin mitä se on koskaan aikaisemmin ollut!

Viime talven talvisimmat laukkamaastot :)

Kevään ensimmäisiä ulkotreenejä kentän sulattua

Korpikylässä massiivisessa 110cm luokassa saatu sijoitus lämmitti mieltä vaikean talven ja kevään jälkeen

Torstin syntymää odotellessa Dee pääsi ensimmäistä kertaa sitten varsavuosien kunnolla laiduntamaan - voi sitä riemua! 

Laidunlomalta palailtiin treeniin ja hevonen tuntui entistä voimakkaammalta ja hyppäsi hyvät radat harjoituskisoissa kotikentällä.

Sen sijaan tänä vuonna kilpakalenteria täyttämään tullut uusi kisajärjestäjä Riders Inn hienoine puitteineen on ollut todella jännittävä paikka Deelle ja siellä meidän "henkiset ongelmat" lopulta ovatkin kulminoituneet.

Jostain kuitenkin löydettiin aina aaltoilevasti lisää itsevarmuutta ja asennetta, ja tämä meidän molempien ensimmäinen pitkän veden ylitys jäi mieleen - Dee oli tuona päivänä rohkea kuin leijona!


Tämän ja ensimmäisen kenttätreenitn ratsastuskuvia vertailemalla näkee hyvin, kuinka lihasta on kehittynyt hevoselle paljon lisää tämän vuoden aikana!

Vaikka mitään kovin mainittavaa kisamenestystä emme saaneet tänä vuonna, emme edes yltäneet oikein mihinkään alkuvuodessa mieleeni pistämiini tavoitteisiinkaan, niin sen enemmän olemme kuitenkin saaneet isoa kehitystä eteenpäin. Vaikeudet opettavat ja kehittävät enemmän, ja itselläni on onneksi aina ollut luonne sellainen, että mitä enemmän vaikeuksia ja haasteita, sen enemmän motivaatiota lähteä tekemään töitä. Kun nyt katson vuoden takaisia treenivideoita esimerkiksi, ymmärrän erityisesti millaisia meidän kaikki ongelmat ovat olleet, ja olen oppinut lähteä niitä purkamaan ja työstämään. Ratsastus on niin fiilislaji, että sitä ei opi kuin ratsastamalla lisää ja oppimaan, miltä sen kuuluu tuntua. Vaikka välillä turhauttaa ongelmat ja vaikeudet, saan silti kiittää Deetä juuri siksi, että se kaikessa vaativuudessaan opettaa minulle kaikista eniten - monet muut hevoset tuntuvat tämän kaverin jälkeen varsin simppeleiltä ja helpoilta :)

Vuoteen mahtui myös unohtumaton musta hurmuriponi, josta olen vuoden läpi myös kirjoitellut tänne blogin puolelle paljon. Riston kanssa aloitettiin ihan aakkosten alkupäästä, opeteltiin miten kannetaan ratsastajaa, tutustuttiin esteiden saloihin ja käytiin pari kertaa näyttäytymässä vähän kodin ulkopuolellakin. Risto on ollut niin ilo työstää, se on ollut alusta asti luonnostaan jo niin laadukas aihio, saanut hyvän kasvatuksen ja peruskoulutuksen, joten sen kanssa kaikki on ollut kauhean helppoa tehdä. Riston kanssa saadusta kehityskaaresta olen erityisen ylpeä - etenkin esteillä saimme sitä kehitettyä ihan hirveästi, ja se palkittiinkin lopulta tänä syksynä Laatuponikisoissa Aulangolla huippu estepistein! 


Riston kehityskaaresta kirjoitinkin yhteistyömme päättymisen jälkeen oman jutun, ja välttääkseni itseni toistamista, en sen enempää lähde asioita enää availemaan. Jokatapauksessa Risto jää yhdeksi valopilkuksi tälle vuodelle, olen siitä ja sen antamasta kokemuksesta kiitollinen ja ylpeä, ja koko poni antaa jo sitä miettiessäni hymyn huulille. Mahtava poni! :)

Vuoden surullisimpiin asioihin kuuluu varmasti Deen ja Torstin emän Iitan pois meno. Iita on yksi hienoimmista tammoista mitä tiedän ja on ihanaa, että siitä jäi minulle kaksi kaunista orivarsaa. Oli onni, että tähän tammaan tutustuin ja tämän tamman myötä tutustuin uusiin mukaviin ihmisiin, joista olen saanut ystäviä. Tuntuu niin musertavalta, ettei Iitaa enää ole. Tämä vuosi kaikessa hienoudessaan ja hyvissä muistoissaan sai kuitenkin aika kyyneliä nostattavan lopun. Jäljellä ovat kuitenkin arvokkaat muistot ja tamman jälkeläiset, jotka antavat lohtua ja uusia ilon aiheita elämään. Iita elää omissa arvokkaissa hevosmuistoissani kyllä ikuisesti 


Tunteikas ja unohtumaton vuosi taas takana, ja näin suuria tunteita ainakin itselleni tuovat juurikin hevoset. Tässä vaiheessa loppuvuotta valmistaudutaan jouluun ja suunnataan katseet vuoden vaihteen ylitse. Mitä vuosi 2016 tuokaan tullessaan - sitä odotan innolla. 

Kiitos tänä vuonna blogin ja bloggaamisen puolesta uutena puolena itselleni bloggaamisen saralla tulleille yhteistyökumppaneille: Back on Track, Helsinki International Porsche Horse Show, ja Stable Fellows! Vielä on pari yhteistyöpostausta tulossa ennen, kuin vuosi vaihtuu. Yhteistyöt kuluvan vuoden aikana ovat tuoneet oman lisämausteensa bloggaamiseen ja niiden myötä tullut monia mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. On iso kunnia, että blogini koetaan näin arvokkaaksi yhteistyötahojenkin puolelta. Ikinä bloggaamisen aloittaessa ei mielessäni edes käynyt, että tämä oma bloggaaminen leviäisi näinkin "isoksi" jutuksi.
Kiitos blogiportaali Hippolalle näkyvyyden tarjoamisesta blogilleni ja kaikesta yhteistyöstä, ja monien yhteistöiden mahdollistamisesta! 


Viimeisimpänä, mutta tärkeimpänä haluan kiittää kaikkia satoja uusia lukijoita, jotka ovat eksyneet blogini pariin sekä kaikki vanhoja uskollisia lukjoita, jotka ovat kulkeneet meidän tarinan matkassa - osa jopa ihan Heidin Nelivedot -blogin aikojen alusta alkaen! Päällimmäisenä on mielessä monien teidän super kannustavat ja hengessä mukana jätetyt kommentit eri postauksissa ja elämän käänteissä vuoden aikana. Vaikka bloggaankin itselleni, ovat nämä kommentit kuitenkin itselleni tärkeitä ja hyvän mielen nostattajina olleet aina, ja niiden myötä monesti vaikeillakin ja motivaation puutoksen hetkinäkin on löytänyt sen inspiraation jostain lähteä kirjoittamaan ja jatkamaan bloggaamista :)

Bloggaamista on nyt takana kuusi (!!!) vuotta ja näillä näkymin jatketaan taas uudelle vuodelle, uusien hevosrintamalla tapahtuvien käänteiden ja hevoselämän ylös kirjoittelemisellaa, treenien analysoimisella ja kisatunnelmien kuvainnollistamisella. Kaiken kaikkiaan voin edelleen sanoa, että bloggaaminen on äärettömän kiva ja hyödyllinen harrastus ratsastuksen ohelle ja siksi tätä on varmasti tullut jatkettua näin pitkään.

☆ Kiitos vuosi 2015 

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot