torstai 23. kesäkuuta 2016

Deen ruokinta tänään

Pitkään ja paljon toivottu teksti Deen ruokinnasta tulee tässä!

Darklord, eli Dee 5 -vuotiaana nuorten hevosten Racing radalla Laaksolla

Olen joskus aikaisemminkin jotain kirjoitellut hevosen ruokinnasta, mutta ajat ja asiat muuttuvat/päivittyvät jonkin verran, ja uusia ajatuksia ja oppeja ruokinnan suhteen on varmasti ajan saatossa itsekin kokenut! Tämä on teksti, jossa kerron mitä syötän tällä hetkellä hevoselleni ja miksi. Teksti on osittain yhteistyössä hollantilaisen Hartog -rehutuotteen kanssa - jonka kanssa yhteistyö solmittiin vuoden alussa!  
(Edit. Teksti saattaa myös sisältää asiavirheitä, joten armoa siihen suuntaan - pyrin parhaani mukaan korjaamaan sisältöä vielä jälkikäteen! :)

Ihan alkuun haluan sanoa jotain yleistä ajatusta, mitä itse mietin tällä hetkellä hevosten ruokinnasta. Ruokinta on hevosellekin todella yksilöllinen asia, mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi samalla tavalla toiselle. Kuitenkin perusperiaatteet ruoansulatuksessa  ja ruoan imeytymisessä on samat joka hevosella (esimerkiksi hevosen vatsassa vatsahapot jylläävät kaiken aika, joten ruokintakertojen tiheys on tärkeää!) ja olisi mielestäni tärkeää, että ihmiset ottaisivat nämä asiat huomioon suunnitellessaan hevosellensa sopivaa ruokintaa. On tärkeää tuntea oma hevonen riittävän hyvin - tähän päästään teoriatiedon pänttäämisen lisäksi kokeilemalla kriittisesti omalle hevoselleen, mikä tuntuu toimivan ja mikä taas ei. Kaksi samantyyppistä hevosta voivat tehdä samoissa olosuhteissa lähes identtistä työtä - silti toinen voi lihoa ja toinen laihtua samalla ruokamäärällä. Ruokintalaskurit ja -taulukot ovat siis yleensä suuntaa antavia ja äärettömän käteviä, mutta eivät koko totuuksia - hevoset yksilöinä ovat niin erilaisia kuitenkin.

Hevosen hyvinvointi ja tästä johtava kilpailumenestys riippuvat hevosen arjen monista eri tekijöistä, jossa kokonaisuus on avainsanana hoidossa, liikunnassa ja ruokinnassa. En usko, että ruokinta yksinään tekee yhdestäkään hevosesta menestyjää, mutta vääränlainen ruokinta voi kaataa menestyshaaveet alta aikayksikön. Oikeanlainen tai epäsopiva ruokinta vaikuttaa hyvin pitkälle hevosen terveyteen puoleen ja toiseen, joten onkin siksi tärkeää seurata hevosen terveyttä jo pelkästään lannan koostumuksella, yleisen olemuksen tarkkailulla (onko hevonen kiiltäväkarvainen, innokas ja hyväntuulinen, jonka lanta on kiinteää vai onko hevonen vähän nuutuneen näköinen, karva eloton, kavioiden kunto, laihuuteen taipuvainen, vatsa kenties kuralla ja yleisilme hermostunut/väsynyt/kärttyinen?) ja ennen kaikkea onko hevosen talliolot sille suotuisat, jossa sen ei tarvitse stressata esim. ruokinta-aikoina ja, että ruokinta-ajat sekä muut tallin rutiinit ovat säännöllisiä. Hevoset rakastavat rutiineja ja rutiinit rauhoittavat niitä.


Kaiken perusta on hyvälaatuinen heinä, josta ei pihistetä sekä säännölliset sekä mahdolliset tiheät ruokintakerrat - Dee sai heinää 4 x päivässä ja pidän erityisen tärkeänä sen, että se saisi mahdollisuuksien mukaan aina syödä heinänsä rauhassa ja liikutus ja muut toimenpiteet pyritään sijoittamaan ruokintakertojen mukaan.
Heinä on se, mistä hevonen saa suurimman osan kaikesta energiastaan, proteiinin, kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit! Väkirehuruokinnaksikin kutsuttu lisäruokinta heinän ohelle tulee perustua heinän ravintoarvojen täydentämiseen, ja tämä täydentäminen riippuu heinän ravintoarvojen lisäksi itse hevosesta (rotu/ikä/käyttö). Väkirehuja ei tulisi koskaan syötellä pusseista vain siksi, "koska niin on aina tehty ja niin tekevät muutkin" tai että väkirehut koetaan itseisarvona ja heinä sivutuotteena hevosen ruokinnassa - tämä on eritoten ratsupuolella hyvin yleistä - ei tiedetä mitä syötetään ja miksi. Jokaisella lisärehulla on jokin tarkoitus ja mikäli hevosen omistaja ei omaa riittävää tietoa hevosen ruuansulatuksen toiminnasta tai tutkiakseen sopivaa lisäruokintaa hevoselleen sopivilla rehuilla, kannattaa siihen ehdottomasti pyytää joltain kokeneelta ruokintaan perehtyneeltä apua ja vinkkejä. Monet ruokintavirheet eivät myöskään välttämättä näy heti vaan vuosien kuluessa - joten siksi kannattaa ottaa asioista selvää hyvissä ajoin ja opiskella paljon aihetta.

Heinässä erityisen tärkeää olisi tietää edes suurin pirtein, että mitä se sisältää > heinäanalyysi! Mutta analyysikaan ei tee välttämättä autuaaksi, sillä esimerkiksi jo eri lohkoilta kerätyt heinät voivat heittää ravintoarvoiltaan jonkin verran sekä heinän talven yli säilymisen jälkeen arvot laskevat aika oleellisesti (esimerkiksi joulukuun jälkeen ei ainakaan kuivaheinässä enää voida olettaa olevan merkityksellisiä määriä vitamiineja!), mutta ehkä tärkeintä olisi tietää edes suurinpirtein heinän kivennäisarvot, valkuaisen sekä sokerin määrä ja niistä kivennäisistä mm. tärkeimmät: kalsiumin (Ca) ja fosforin (P) suhde, joka on 2:1, riippuen taas hevosen iästä ja käyttötarkoituksesta, esim. siitostammat ja varsat. Tämäkin olisi tärkeää tietää, että miksi - kalsium ja fosfori ovat keskeisiä toisistaan riippuvaisia luukudoksen ainesosia (luuston vahvuus ja kestävyys perustuu tähän) ja siksi niiden riittävä saanti oikeassa suhteessa onkin tärkeää. Luukudoksesta kalsium muodostaa 35% ja fosfori 16% Kivennäisistä lisää kuitenkin vähän enemmän tuonnempana.

Yhtä tärkeää on heinän sisältävän ravintoarvojen kanssa heinän (ja muunkin syötettävän rehun) hygienisyys! Heikko hygieenisellä heinällä tai lisärehulla ei tee mitään, vaikka sen sisältö olisikin kuinka hyvä, jos se ei hygienian puolesta ole syömiskelpoista. Hyvä heinä tuoksuu hyvälle, ja se ei pölyä, ja se ei missään nimessä sisällä hometta, hivaa (valkoisia pilkkuja), tummia tai kuivaheinässä kosteita länttejä, eikä heinä saa tuntua lämpimältä (käyneeltä). Epähygieninen heinä on aina riski terveydelle. Siksi esimerkiksi itse koen hevoselleni sopivaa täysihoitotallia valitessani heinän laadun tarkastamisen yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä ja tämän hetkisellä kotitallillamme, jossa Dee on nyt asunut 1,5 vuotta heinän laatu on parasta, mitä missään muulla tallilla olen aikaisemmin nähnyt ja se mm. näkyy hevosessa! Ja tässä päästäänkin siihen, että hevosen kuntoa ja ulkoista habitusta kannattaa kaiken aikaa seurailla. ja tärkein mittari onkin hevosen oikeasta ruokinnasta ja muusta hoidosta onkin se, miltä se näyttää. Terve hyväkuntoinen hevonen ei ole laiha, eikä lihava, sillä on hyvä lihaskunto ja lihakset ovat muodostuneet oikeisiin paikkoihin, sen karva on kiiltävä ja ilme energinen ja valpas. Hevonen pystyy liikkumaan elastisesti ja irtonaisesti. Tähän ei yksistään oikeanlainen ruokinta riitä, vaan erittäin isossa roolissa näyttelee myös riittävä vaihteleva liikunta sekä levon oikea suhde, sillä esimerkiksi lihas kasvaa levossa, mutta tarvitsee ennen lepoa rasitusta ja oikeat ravintoaineet kehittyäkseen.

Kuivaheinä yleensä on aina vähän sokerisempaa, kuin säilötty säilöheinä ja se johtuu siitä säilöntä- ja kuivatustavasta, sekä erityisesti ajasta, jolloin heinä on kaadettu. (Tosin on tässä aikojen saatossa meidänkin tallilla ollut tilanne päinvastoin, eli esikuivattu säilöheinä on ollut merkittävästi sokerisempaa kuin kuivaheinäerä!) Myöhempään kaadettu heinä yleensä on kerännyt itseensä enemmän sokeria, kuin varhaisemmin kerätty. Sokeria ei kuitenkaan tarvitse liikaa pelätä hevosella, joka on normaalipainoinen, ei kaviokuumeeseen taipuvainen ja liikkuu säännöllisesti ja riittävästi, ja jolla ei ole muitakaan aineenvaihduntaongelmia. Sen sijaan juuri esimerkiksi aineenvaihduntaongelmaiselle (esimerkiksi kaviokuume ja lannehalvaus), levossa tai kevyessä käytössä oleville tai suolistosairaille (ripuli) sokeripitoisuus on kriittinen asia. Tässä kohtaa kuitenkin todettava, että ripulin syykin täytyy ottaa selville, mistä se johtuu - esimerkiksi Deen vatsa ei kestänyt (esikuivattua) säilöheinää, vaikka siinä oli vähemmän sokeria - sen vatsa vetää aivan kuralle pienistäkin määristä säilöheinän happamuuden vuoksi. Kun taas kuivaheinä, jossa oli enemmän sokeria, sai tilanteen rauhoittumaan. Nyt se on syönyt kaksi vuotta pelkkää kuivaheinää ja enää se ei palaa esikuivattuun säilöheinään, sillä kuivaheinän ansiosta vatsan happamuus ei nouse liian kovaksi, ja näin vältytään siltä osin haavaumien syntymisestä.
Normaalina ja tavoiteltuna heinän sokeripitoisuutena pidetään hevosen karkearehussa 50-150g/kg ka.


Mutta usein kulloinkin tarjolla oleva heinä on mitä on, joudutaan sitä ja sen puutteita täydentämään hevosen ja sen käytön mukaan lisärehuilla. Esimerkiksi kaksi viime kesää ovat olleet hyvin sateisia, ja hyvää kuivaheinää saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, koska heinän teko siirtyi niin paljon myöhemmäksi kesää. Onneksi meillä on ollut toistaiseksi pienistä laatueroista huolimatta hyvää kuivaheinää kaikilta osin (hygieenisyys, ei liian kortista, ok ravintoarvot). Sokerit ovat olleet todella asiallisella tasolla, valkuista aina liian vähän kyllä, mutta se on aina helposti täydennettävissä. Analyysin sulava raakavalkuaisluku (SRV) kertoo, kuinka monta grammaa kuiva-aine kilosta on valkuaista, jonka hevonen pystyy käyttämään hyödykseen. Deen syömän heinän sulava raakavalkuaisluku on 44 g/kg ka, joten valkuaisen täydennystä tarvitaan.

Valkuaisesta yleisesti sen verran, että valkuaisaineet eli proteiinit, ovat ylipäätään kaikille elintoiminnoille välttämättömiä. Proteiinit muodostuvat yhdestä tai useammasta aminohappojen muodostamasta ketjusta. Aminohappoja on 20 erilaista, joista kymmentä elimistö ei pysty muodostamaan itse - näitä kutsutaan välttämättömiksi aminohapoiksi, joita olisi saatava ravinnosta.
Valkuaisen tarvetta säätelee hevosen yksilölliset tarpeet, esim. juuri ne tiineet tammat ja varsat tarvitsevat paljon valkuaista, koska kasvattavat voimakkaasti uutta kudosta (varsan kasvu/sikiön kasvu tamman vatsassa). Aikuisella hevosella valkuaisen tarve on selkeästi varsoja ja tiineitä tammoja pienempi, mutta kovemmassa rasituksessa olevan hevonen tarvitsee jo kudosten ylläpitoon taas enemmän valkuaista ja etenkin, jos on tarve lihaskunnon kasvattamiseen - tarvitaan usein valkuaislisää, jos heinä ei tätä jo kata.

Liian vähäinen valkuainen rajoittaa esim. varsojen kasvua, mutta haittaa myös merkittävästi urheiluhevosen suorituskykyä. Liian vähäisen valkuaisen saanti voi aiheuttaa laihtumista, tiineyden keskeytymistä tai vähentää tamman maidontuotantoa. Valkuaisen puute näkyy mm. lihasköyhyytenä, ruokahalun heikkenemisenä, huonona karvanlaatuna ja hidastuneena kavion kasvuna. Toki lihaksen kehittämiseen ja muodostumiseen proteiini ei yksistään auta, vaan tarvitaan oikea määrä rasitusta ja lepoa hyvässä suhteessa toisiinsa. Pelkällä ruokinnalla ei saa lihasta rakennettua.
Liika valkuainen taas aiheuttaa lisääntyvää virtsaamista ja vedentarvetta, sillä ylimääräinen valkuainen hajoaa elimistössä ja muodostaa virtsan mukana poistuvaa ureaa. Lisäksi liika valkuainen voi häiritä hevosen elimistön happo-emästasapainoa.

Ja sitten päästää siihen, että ei ole ihan sama, minkälaista valkuaistäydennystä hevoselle syöttää heinän ohelle. Olennaista on oikea aminohappokoostumus, pelkkä valkuaisen määrän nostaminen ei siis riitä, vaan valkuaisen tulee koostua oikealla lailla. Lysiini on aminohapoista yleensä se, josta on vajetta ja jonka vaje rajoittaa kehossa tapahtuvaa valkuaisen muodostumista/"rakentumista" käyttöön. Soija on kaikista valkuaisrehuista parhain juuri tämän aminohappokoostumuksen vuoksi, mutta soijaa en halua syöttää sen prosessoidun tuotantotavan ja epäekologisuuden vuoksi, lisäksi sitä kokeillessani Deelle muutamia vuosia sitten sain aika pian todeta, että sen vatsa ei ylipäätään kestä sitä kauhean hyvin, joten soija ei ole meille vaihtoehto valkuaisen täydentäjänä.

Valkuaisvajetta olen sen sijaan jo vuosien ajan täyttänyt vatsaystävällisellä ja ravintorikkaalla vaihtoehdolla: lucernella eli toisinsanoen alfalfalla eli sinimailaskasvilla, hake- ja pellettimuodossa. Sinimailanen sisältää runsaasti valkuaista, kalsiumia, fosforia, magnesiumia - sen hivenainepitoisuudet ovat hyvät. Sinimailanen ravintorikkautensa lisäksi emäksisenä rehuna toimii mahahaavan ennaltaehkäisyssä ja tukihoitona neutraloidessaan lisää vatsan happamuutta. Se on myös heinän rinnalle ok energialisä.
Sinimailasta Dee saa sekä hakemuodossa, että turvotettavana pellettinä, johon pääsen kätevästi lisäämään mahdolliset kivennäiset, vitamiinit ja muut tarvittavat. Se miksi en täydennä kaikkea valkuaisen saantia juuri turvotettavalla pelletillä, vaan mielummin pääsääntöisesti juuri hakkeella johtuu siitä, että hake on jo syljenerityksen kannalta parempi muoto hevoselle ja lisäksi hake on helpompi jaoitella eri ruokintakerroille tallihenkilökunnan annettavaksi.

Deen lucerne hake -sangot, joista annostellaan joka ruokintakerralla tallin henkilökunnan toimesta.

Ja jotta homma ei olisi liian helppoa (hehheh), on myös eri merkkien lucerne hakkeilla paljon eroavaisuuksia. Olen nyt neljän vuoden ajan testannut lähes kaikkia Suomen markkinoilla olevia sinimailashakkeita eri tuotemerkeiltä löytääkseni parhaimman koostumuksen, joka erityisesti maistuu myös Deelle hyvin, ja joka olisi tasalaatuista säkistä toiseen hygieeniasta nyt puhumattakaan.

Hollannin reissulla tuli 3-4 vuotta sitten törmättyä Hartog -rehumerkkiin, jonka tuotesarjaa kyseisellä arvostetulla treenitallilla hevosille syötettiin. Hartog on Keski-Euroopassa suosittu rehumerkki vuodesta 1950 ja sitä on syötetty vuosikymmenet monet kansainväliset huiput (mm. Pessoa, Lansink, Sloothaak), sekä mm. belgialainen Zangersheiden siittola. Sitä ostetaan paljon myös Euroopan ulkopuolelle Lähi-Itään, Thaimaaseen ja Japaniin asti.


Deen tullessa takaisin Suomeen, ostin sille mukaan Hollannista niin monta Hartogin Lucerne-Mix -säkkiä, kuin vaan autoon mahtui ja jatkoin sillä syöttämistä Suomessakin hetken aikaa, mitä sitä riitti, koska se tuntui toimivan sille hyvin (mm. vatsa tuntui pysyvän ihmeen hyvänä, silloin kun näitä ongelmia oli vähän enemmänkin...). Tällöin Dee oli vasta jättänyt taakseen viljapitoisen väkirehuruokinnan. Kunnes rehun loputtua oli pakko lähteä etsimään ja kokeilemaan muita vastaavia Suomessa myytäviä tuotteita, niiden ollessa kuitenkin todella paljon huonompaa hinta-laatu suhteiltaan. Kunnes viimein viime vuoden loppupuolella tuli mahdollisuus ottaa käyttöön jälleen Hartogin tuotteita! Ja nyt sen eron vasta ymmärtää...

Lucerne-Mix sisältää juuri näitä välttämättömiä aminohappoja, kuten lysiiniä, imeytyäkseen täysin hevosen kehossa. On ihan sama, kuinka paljon valkuaista syöttää, jos se ei sisällä imeytymiseen ja kehossa tapahtuvaan proteiinin rakentumiseen tarvittavia ainesosia. Siinä on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja hivenaineita hyvissä suhteissa (kuten esimerkiksi kuparia, jota tarvitaan raudan imeytymiseen sekä seleeniä vaikuttamaan lihasten toimintaan yhdessä E-vitamiinin kanssa ja joita ei riittävästi saa suomalaisesta heinästä, ja joista herkästi voi olla puutoksia tämän vuoksi), sekä siinä on markkinoiden muista vastaavista tuotteista merkittävästi vähemmän sokereita.
Lucerne-Mix sisältää pääosin sinimailasta, mutta myös jonkin verran vihreänä niitettyä kauraa (eli kauran kasviosaa, ei jyvää) sekä eqyptin apilaa. Tämä seos on kehitelty ideaalisen valkuaisen, kuidun ja riittävän energian lähteeksi.
Lisäksi se on merkittävästi pölyttömämpää, kuin yksikään aikaisemmin syöttämäni hake ja se on silmiin pistävän tasalaatuisen näköistä joka säkin perään. Vähäisemmästä sokerimäärästä huolimatta, Dee syö tätäkin haketta oikein hyvällä ruokahalulla - muruakaan se ei kuppiin jätä.

Dee viime kesänä

Hakkeen lisäksi sinimailasta Dee saa Lucerne Pelletin muodossa, eli turvotettavana puurona. Lucerne Pelletti on siis käytännössä vastaava, kuin meidän suomalaisten tuntema "greenline", eli loistava valkuaisen ja kuitujen täydentäjänä, johon on helppo lisätä mukaan mahdolliset lisäravinteet ennen syöttöä. Lucerne Pelletti sisältää hakkeesta poiketen käytännössä pelkästään kuivattua sinimailasta, joka on hiottu ja puristettu pellettimuotoon. Seassa on sekoitettuna max 3% melassileikettä lisätäkseen pelletin maittavuutta. Valkuaispitoisuudeltaan tämä on toistaiseksi markkinoilta löytämistäni tuotteista vahvin valkuaispelletti, eli sen syöttömäärät saavat näin ollen olla vähän pienempiä muihin tutustumiini vastaaviin verraattuna täyttämään saman valkuaistarpeen.

Näiden kahden valkuaisrehun olen laskenut täydentävän valkuaisen määrän meidän heinän kanssa niin, että haketta Dee saa täydessä treenissä ollessaan n. 5-6 litraa päivässä jaettuna kolmeen ruokintakertaan, ja pellettiä veteen turvotettuna 3-5dl päivässä. Tärkein mittari minulle tässä on ollut se, miltä hevonen alkaa ruokinnan edetessä näyttämään ja aika pitkälle myös kokeilu periaatteella on edetty ja nämä määrät hyväksi todettu. Heinäerien muuttuessa ja heinäanalyysien mahdollisesti puuttuessa ja treenimäärien vaihtuessa, joutuu määriä tarkkailemaan aina uudelleen. Tavoitteena on pitää hevonen sporttisessa hoikassa kunnossa, jolla on riittävä lihasmassa kehossa, ja että se pystyy ylläpitämään jo saavutetun lihaksensa sekä tiettyinä kunnon nostatuskausina kasvattamaan lihasta. (Huom. kun puhutaan lihasmassasta, puhutaan nimenomaan niistä lihaksista, ei rasvasta, joka kertyy helposti hevosen niskaan, lapoihin ja lautasen päälle - tässä täytyy itsekin olla tarkkana, ettei sokaistu hevosen pyöreästä ulkomuodosta luullen hevosta lihaksikkaaksi, jota se ei oikeasti ole!)

Vasemmalla käyttämämme kivennäislisä, sekä oikealla Hartog Lucerne Pellet -säkki.

Vaikka Hartogin Lucerne-Mix sisältää muutamia vitamiineja, kivennäisiä ja hivenaineita, ovat syöttömäärämme niin pieniä niiden täydelliseen täyttämiseen, joten tarvitsemme siihen ohelle kivennäislisän. Formula 4 Feet -kivennäinen tuli tutuksi jo vuosia sitten, kun meillä oli ongelmia kavion laadun kanssa - osittain varmasti johtuen siitä, että vatsaongelmien kautta myös suoliston epätasapainosta johtuen ravintoaineet eivät päässet kunnolla imeytymään.
Formula 4 Feet sisältää kattavasti kivennäisiä, hivenaineita ja aminohappoja, ja se on ensisijaisesti tehty juuri kavion terveyttä silmällä pitäen, mutta samalla se on osoittautunut muutenkin hyväksi koostumukseksi Deen ruokintaan kivennäisvajeen täydentämiseen. Plussana tässä on se, että nyt kun seleenin tarve täyttyy jo huomattavasti Lucerne-Mixiä syöttämällä, niin tämä tuote ei sisällä lainkaan lisättyä seleeniä. Vaikka seleenin tarve on hevoselle elintärkeä, on myös tärkeää tiedostaa, että yliannoksina monien muiden ravintoaineiden tapaan myös seleeni voi olla jopa myrkyllistä. 
Tuote sisältää myös riittävästi lisättyä d-vitamiinia aikuisen hevosen d-vitamiinin tarpeeseen myös talvella. Se on alfalfa pohjainen pellettikivennäinen, joka on GMO vapaa. 

Olen ollut tähän kivennäiseen vuosien kokeilun jälkeen enemmän kuin tyytyväinen. Deen kaviot ovat vahvistuneet, se ei mm. tarvitse enää pohjallisia, kuten se tarvitsi vielä silloin, kun aloin tätä ensimmäisen kerran syöttämään. Kavio kasvaa tasaisesti ja voimakkaasti. Kivennäinen on myös vatsalle ollut kaikista ystävällisin - välissä kokeilin vähän halvempia vaihtoehtoja, koska tämän Formula 4 Feetin kertahinta aina vähän kirpaisee, mutta vatsa reagoikin tähän muutoksen älyttömän voimakkaasti. Kengät alkoivat jälleen tippumaan herkemmin, karvanvaihto oli hidasta ja vatsa ei ollut hyvä. Palasin tähän takaisin vuoden muiden kivennäisten kokeilujen jälkeen. Kengittäjä on kiittänyt jälleen ja luulenpa, että meidän kokeilut kivennäisien suhteen oli tässä, kun tämä myös sopii hyvin suomalaisen heinän ja muun ruokintamme yhteyteen kivennäisvajeen täydentämiseen todella hyvin ravintoarvoiltaan.


Kuiva-annos Hartogin Lucerne pellettiä, joka ensin turvotetaan veden kanssa. Turvotettuun puuroon lisätään Formula 4 Feet kivennäinen, nyt n.0,5-1dl rypsiöljyä ja tarvittaessa Vetcaren luonnollista E-vitamiinia.

Yllä olevassa kuvassa näkyykin Deen puuron sisältö. Täydessä treenissä ollessaan se saa kivennäisen lisäksi öljylisää rypsiöljystä, jonka rasvahappokoostumus sanotaan olevan hevoselle kaikista paras öljyistä. Kasviöljy on ruokinnassa mukana vatsaystävällisenä lisäenergiana ja sen määrä riippuu muun jo kerrotun ruokinnan lisäksi myös rasituksen määrästä - kisakaudella enemmän, kuin treenikaudella, ja treenikaudella enemmän, kuin kevyemmällä/lomalla/levossa. Öljy on se, jota nostan ja lasken pikkuhiljaa aina hevosen vireystilaa seuraten. 

Öljyn syöttö lisää e-vitamiinin ja seleenin tarvetta. Vaikka E-vitamiinia löytyy jo kivennäisestämme, ja alfalfasta (sekä kesän tuoreesta lehteävästä vihreästä), on E-vitamiinin tarve kasvava myös aina mitä kovempaa rasitus on. E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota hevonen ei pysty itse tuottamaan, mutta jota se myös aika heikosti varastoi - näin ollen yliannostuksen vaara ei ole kovin suuri. Se on luonnollinen antioksidantti, jonka puutos aiheuttaa lihas- ja hermostollisia ongelmia, sekä heikentää kehon puolustuskykyä. E-vitamiinilisä on suositeltavaa etenkin sisäruokintakaudella, mutta se on myös perusteltua kesäkaudella mikäli hevonen ei syö tuoretta laidunruohoa perusrehunaan. E-vitamiini on yksi yleisimmistä vitamiineista, joista etenkin kovempaa treenaavilla hevosilla on puutosta ja sen täydennyksestä on hyvä pitää huolta. Dee saa Vetcaren luonnollista e-vitamiinia 1 pumpun painalluksen, joka tuotteen annostuksen mukaan on riittävä levossa tai kevyessä käytössä olevalle eläimelle. Otan kuitenkin huomioon tässä sen, että e-vitamiinia hevonen saa myös kivennäisen ja sinimailasen mukana jonkin verran, joten tarve ei ole täydentämiseen samanlainen.

Kaikki vitamiinit ja kivennäiset öljyineen lisään vasta Lucerne pellettiin turvotuksen jälkeen, sillä vedessä liotus saa monet ravintoaineet liukenemaan pois, jos ne laitetaan veden lisäyksen yhteydessä ja annetaan olla turvotuksen ajan kupissa mukana.

Kaiken tämän lisäksi Deellä on tarjolla karsinassa himalajan suolakivi. Riittävästä suolan saannista on tärkeää huolehtia joka hevosella, sillä sen puute vaikuttaa merkittävästi mm. suorituskykyyn. Hevosen elimistöstä poistuu pelkästään virtsan ja lannan mukana suoloja 20-25 grammaa päivittäin, ja raskaassa työssä hevonen voi menettää suolaa kehostaan jopa yli 100g tunnin aikana! Treenaavalle hevoselle siis tarjolla oleva suolakivi ei yksistään riitä, vaan täydennyksestä on huolehdittava elektrolyyttien tai lisäsuolan (meri- tai vuorisuolan) muodossa. Nyt kun Dee on ollut vain kävelyllä, sille on riittänyt hyvin aina tarjolla oleva suolakivi, mutta treenien lisääntyessä yritän taas katsella elektrolyyttivalikoimista sopivimman koostumuksen täydentämään. Elektrolyyttejä meillä on ollut jos minkä merkkistä kokeilussa ja en ole vielä tähän päivään mennessä osannut muodostaa niistä erityistä suosikkia. Monissa elektrolyyteissä on aika iso osa lisättyä sokeria, jota en haluaisi ostaa silloin, kun haluan täydentää rasituksen johdosta natriumia, sekä kalium- ja magnesiumioneja... katsellaan, mihin tässä nyt päädytään vielä.

Dee huhtikuussa 2016

Tänä keväänä olen enemmän kuin tyytyväinen Deen ulkoiseen ja sisäiseen kuntoon. Olemme vihdoin päässeet vatsankin kanssa tänä keväänä siihen balanssiin, jolloin ei tarvita enää mitään vatsaa suojaavia lisärehuja tai lääkkeitä, edes valmennuksissa tai kisoissa, tai niiden jälkeen! Vatsa on ollut ailahteleva aina 4 -vuotis keväästä asti viime vuoden loppuun. Uskon, että tasalaatuisilla rehuilla on osittain vaikutuksensa tähän, jolloin suoliston bakteerikanta pysyy tasapainossa ja sinnikäs hoitaminen aina uudelleen ja uudelleen on alkanut tuottamaan tulosta. Täytyy myös mainita, että talvella antamani pari kuuria elävää hivaa (jota muuten on lisättynä moniin Hartogin rehuihin myös), auttoi suoliston rauhoittumiseen todella. Deen vatsa ei ole viime syksyn lopun jälkeen enää reagoinut ja lanta on pysynyt kiinteänä ja hyvänä sitten viime alkutalvesta lähtien. Johtuuko se sitten näistä rehumuutoksista vai mistä, en tiedä - nyt olen kuitenkin tyytyväinen ja lompakko kiittää, kun ei tarvitse syytää rahaa vatsalääkkeisiin ja vatsaa suojaaviin lisäravinteisiin, ja plus iso osa rehuistamme ovat nyt järkevämmässä hintalaatusuhteessa, kuin aikaisemmin! 

Myös hevosen ulkomuotoa on saatu kevyempään kuntoon sitten viime vuoden, eli se on sporttisempi ja lihasta on kerääntynyt enemmän oikeisiin paikkoihin. Eniten tämä sen kunto ihmetyttää nyt, kun olemme olleet reilun kuukauden vain kävelyllä ja hevonen näyttää, kuin sitä olisi treenattu enemmänkin ja lihaksisto on siitä huolimatta hyvännäköisessä kunnossa. Nyt vain toivotaan, että saadaan Dee kuntoutettua täydellisesti, ja päästään taas aloittamaan treenaaminen, ja kehittämään ratsastajan lisäksi hevosta ja sen kuntotasoa aina vain parempaan suuntaan! (Ps. viime sunnuntaista lähtien Deellä on alettu pikkuhiljaa ravaamaan, ja hevonen on tuntunut edelleen niin pehmeältä ja kevyeltä, ja se on ollut yllättävän cool - ei pomppuja ja riehumisia! Pian otetaan mukaan pätkiä laukkaakin ja jatketaan tällä yksinkertaisella linjalla ratsastaen vain eteenpäin mahdollisimman pitkässä ja pyöreässä muodossa aina seuraavaan kontrolliin asti, joka on tämän kuun lopussa. Tällä hetkellä näyttää ja tuntuu hyvältä!)

Toivottavasti tästä tekstistä löytyi selkoa vähän lisää hevosen ruokintaan, ja joku ehkä sai jotain vinkkejä, jos on itsellään vähän saman tyyppinen hevonen, kuin minun Dee. En sano, että tämä on se absoluuttinen totuus oikeanlaisesta ruokinnasta, sillä kuten jo alussa totesinkin - se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimikaan toisella, mutta kyllä hevosen ruuansulatuksessa perusperiaatteet ovat aina samat ja niitä on tullut paljon opiskeltua tässä vuosien aikana, jotta voisin tarjota Deelle optimaalisimman ruokinnan. Vielä varmasti on paljon opittavaa ja paranneltavaa tässäkin ruokinnassa, mutta nyt ainakin näyttää taas aikasemmasta muutaman asteen verran paremmalta. Tärkeää onkin osata katsoa kriittisesti ja rehellisesti, miltä se oma hevonen näyttää ja tuntuu tällä hetkellä!

Kiitos vielä todella mielekkäästä yhteistyöstä Hartogin kanssa, hevonen ja minä kiitämme todella laadukkaista perusrehuista! Hartogista, rehuvalikoimista ja saatavuudesta löydät lisätietoa Hartogin hollantilaisten kotisivujen lisäksi suomalaiselta Hartog Suomi Facebook -sivulta.

14 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, mutta vähän liian sekavasti kirjoitettu (väliotsikot olisi helpottaneet lukemista). Ps. Absoluuttinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja no älä, mietin ihan samaa ja ylipäätään yritin kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi ja tässä tulos :) ruokinta vaan on niin laaja-alainen, ja kun siihen vaikuttaa kaikki hevosen elintoiminnot, käyttö, rotu, ikä, yksilö, ympäristö, sairaudet jne, niin tätä on vaikea lähteä kirjoittamaan niin, että se olisi ollut helpompilukuinen, kun kaikella mitä Deelle syötän on mietitty niin monen kaavan kautta, että sitä ei pysty yhdellä tai kahdella sanalla kertomaan! Hyvä, jos tuo oli ainut kirjoitusvirhe, mitä tekstistä löytyi, hehheh :D

      Poista
  2. Siihen asti yritin sinnitellä lukemista kunnes tultiin raakavalkuaiseen ja ohitit srv arvon ja se on valkuaisen saannissa tärkein arvo huomioida. Aikamoinen maratonpostaus mainokseksi. En ostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvä tavaton :D srv:tä tarkoitin, mutta ajatuksissani tekstiin oli tullut virhe > korjaukseen. Kiitos siis siitä! Mutta muutoin täytyy vaan todeta, että ei, tämä ei ollut mikään mainos ja kuten alussa jo kerroin, tämä on selostus siitä mitä syötän hevoselleni ja miksi, ja teksti on osittain yhteistyössä rehumerkin kanssa, jonka olen kokenut meille parhaimmaksi ja jonka olen saanut yhteistyöhön. Syötän kuitenkin myös muidenkin merkkien tuotteita hevoselleni, joten pelkkä mainospostaus tämä ei siis myöskään sen takia todellakaan ollut. Toisia aihe kiinnostaa, toisia ei. Tällaiset ruokinnan analyyttinen pohtiminen ei ole koskaan mitään "kevyttä iltalukemista", joten en ihmettele, jos kaikki tätä ei jaksa lukea loppuunkaan asti - mutta ne kevyemmät lukemiset ovat sitten erikseen, eikös :)

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä postauksesta!

    Sain hyvän muistutuksen siitä että minun pitää perehtyä hevosen ruokintaan paremmin vaikka en tällä hetkellä yhdenkään hevosen ruokinnasta päätöksiä tee. Haluan kuitenkin ymmärtää mitä hevonen ravinnoltaan tarvitsee voidakseen hyvin ja miten esim. sääolosuhteista tai vuodenajasta johtuvaa ravintoarvoltaan heikompilaatuista heinää voidaan täydentää parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi.

    Minulle tämä teksti osui ja upposi. Perustelit Heidi mielestäni hyvin mitä Deelle syötät ja miksi. Samalla muistutit siitä, että jokainen hevonen on yksilö. Tämä tekeekin hevosen ruokinnasta välillä niin haastavaa!

    Kävelyn merkitystä olen pohtinut kevään aikana paljon. Nuoruusvuosiltani muistan sen miten paljon me hevosenhoitajat kävelimme joko satulassa tai taluttaen, oli kyse sitten harraste- tai kansallisen tason kisahevosista. Vapaapäivinäkin tarhauksen lisäksi käveltiin, ja oli sää ja vuodenaika mikä tahansa.

    Tampereen hevosmessuilla sain lisäkipinää pohdinnoilleni. Luonnossa, vapaana liikkuessaan hevonen kävelee paljon, käynti on ajallisesti hevosen dominoivin askellaji. Myös Kyra Kyrklund korostaa käyntityöskentelyn merkitystä: jotta voidaan edetä ravi- ja laukkatyöskentelyyn, tulee asoiden toimia (onnistua ja olla ymmärrettäviä) ensin käynnissä. Ehkä me ratsastajat liian helposti unohdamme, että hevonen työskentelee myös käynnissä?

    Ja kuten totesit, kokonaisuus ratkaisee: ravinnon, liikunnan ja levon tulee olla tasapainossa. Deen ulkonäöstä päätellen teillä on asiat todella hyvin. Tasapainoista kuntoutumista! Mukava kuulla että Dee on pysynyt nahoissaan vaikka on pitkä kävelykuuri takana.

    Ihania kesäpäiviä toivottaen,
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosen ruokinta on kyllä todella mielenkiintoista! Hevosella on niin erilainen ruuansulatus mitä itsellämme, hevosen treenaaminen ja sen suorituskyvyn ylläpitäminen, kunnon kohotus ja terveys on kaikki yhteydessä siihen, mitä se syö! Itsellä piti tämä(KIN) asia oppia näköjään kantapään kautta, ja jo hetken mietin, että Deen suolisto ja terveys on jo oman tietämättömyyteni johdosta mennyttä kalua, mutta nyt näyttäisi siltä, että pitkällinen taistelu sitkeästi tuottaa tulosta, kun on pikkuhiljaa löytänyt ne parhaimmat eväät hevoselle! :) Ja kyllä, monesti heinän laatuun ei etenkään täysihoitotalleilla pysty vaikuttamaan - se on mitä se on, toki tallipaikan valintaan pitäisi ehdottoman painavasti kuulua myös aina se heinän laadun tutkiskelu. Mutta jos ja kun heinä ei ole laadultaan parasta, täytyy ruokintaa osata järkevästi täydentää muuten ja silloin viimeistään kannattaa vähän opiskella että miten ja millä.

      Ja joo, nyt kun tässä on Deetä kävelytelty pelkästään ja ahkerasti, on tajunnut miten paljon pelkällä kävelylläkin voi saada aikaan! Ei tietenkään huippukuntoa tällä saada, mutta perusta on aika pitkälle siinä, että jaksaa kävelyttää hevosta mahdollisimman paljon - hevonen on luotu liikkumaan ja luonnossa se kävelisi nimenomaan paljon hiljalleen ravinnon perässä ja tekee niitä ravi-laukka pyrähdyksiä vain tarvittaessa. Pitkillä kävelyillä ja sitten päivittäisellä muulla treenillä pystyy aika pitkälle kopioimaan tätä hevosten luontaista liikuntarytmiä, joskaan se ei kyllä valitettavasti ihmisen oloissa koskaan tule olemaan samanlaista kuin vapaana... Meillä on myös vapaapäivät niitä, milloin omistaja ei todellakaan pidä vapaapäivävää vaan talsii hevosen kanssa maasta niin paljon kuin omat jalat jaksaa :D

      Deen kanssa alkaa olemana paketti jo tosi hyvin kasassa. Kaiken kruunaisi, jos saisin sen nyt lopullisesti hyvään kuntoon ja tämä panostus alkaisi näkyä kisatuloksissakin! :) Uskon, että vain kaikin puolin hyvinvoiva hevonen kykenee suorittamaan hyvin. Itselläni tässä on ollut paljon opittavaa vuosien varrella ja se myös näkyy siinä, että kaudet ovat olleet rikkonaisia jne. Toki huonoa tuuriakin on ollut, mikä kuuluu valitettavasti asiaan. Jos jotain hyvää kaikesta, niin ainakin itse on saanut niin arvokasta oppia kaikesta, ettei sitä voi millä menestyksellä tai rahalla mitata!

      Kiitos Maarit, ihanaa kesää sinullekin ja kiva kun jaksat kommentoida! :)

      Poista
  4. Miten olet syöttänyt "pari kuuria elävää hiivaa"? Siis jokin lisäravinne vai mikä? Painin samojen ongelmien kanssa ja olen valmis vastaanottamaan kaikki vinkit ja purkit, jotka ovat joillakin auttaneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoliston toimintaa tasapainottamaan on tarjolla lisäravinteita jotka sisältävät elävää hiivaa :)
      Myös omalla vatsaongelmista kärsineellä hoitohevosella on tuo hiivan syöttäminen auttanut. Tai ainakaan hiivavalmisteen syötön aloittamisen jälkeen vatsaongelmat ovat pysyneet paremmin kurissa, toki muutakin ruokintaa on trimmattu paremmaksi mutta uskon myös hiivan auttaneen.

      Poista
    2. Aivan kiitos :) Maitohappobakteereita joskus syötin, enkä huomannut eroa. Sittemmin olen ratkaissut mysteerin siihen asti, että kortinen heinä ei sula ja maha on heti todella huono. Nyt syö lähes aina odelmaa, joka sopii mahalle, mutta jos jollain mahan hyvinvointia pystyisi edesauttamaan, niin olisi hienoa. Täytyy kokeilla hiivaa! :)

      Poista
    3. Heippa, syötin Deelle kaksi kuuria Black Horsen Yeast Booster -hiivavalmistetta, ja täytyy todeta, että se todella toimi ja oli myös avain siihen, että saatiin epävakaa suolisto tasapainoon. Monia maitohappobaekteereja kokeilleena en ole huomannut niistä merkittävää hyötyä. Hiivan syötön jälkeen suoliston bakteerikanta on saatu tasapainoon. En tiedä onko muillakin merkeillä vastaavaa hiivavalmistetta, mutta tuo BH on ainakin sellainen, jota uskallan suositella todella kuurina hevoselle, jonka vatsa on kuralla enemmän tai vähemmän. Hartogilla on sitten näitä täysirehuja, joihin on lisätty pieni määrä elävää hiivaa mukaan ylläpitämään hyvää suolistoflooraa ja näin myös toimivan suoliston ansiosta ravintoaineet imeytyvät paremmin.

      Poista
  5. erittäin mielenkiintoinen postaus, tykkäsin paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! Pitkähän tästä tuli kuin nälkävuosi, mutta ruokinta ei ole niin yksioikoinen kun sitä lähtee oikeasti avaamaan ja perustelemaan, miksi mitäkin syöttää!

      Poista
  6. Mitä hiivaa siis? Jonain valmiina valmisteen, minkä merkkistä ja millaisena kuurina. Mielenkiinnolla kuulen lisää. Ola vatsaongelmainen tallissa joka on on-off meinigillä mennyt tämän kevään. Välillä tosi hyvä ja sitten taas kärttyinen. Kerro lisää hiivasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen syöttänyt Black Horsen Yeast Boosteria, en tiedä onko muilla merkeillä vastaavaa hiivavalmistetta. Tuote sisältää myös orgaanista seleeniä. Suosittelen tätä todella, jos hevosella on vatsa kuralla ja reagoi herkästi pieniinkin muutoksiin ruoan laadussa. Toki tietenkin pitkällä tähtäimellä kannattaa panostaa tasalaatuiseen ruokaan, joka on suunniteltu hevosen tarpeet täyttämään realistisesti, jotta vatsa ja suolisto ei joudu elämään jatkuvasti ylikuormituksessa tai vastaavasti elimistö puutostiloissa. Hiivaa pitää antaa pikkuhiljaa totuttaen alku vaiheessa.

      Poista