lauantai 27. helmikuuta 2016

Arvonta: voita Equestrian Stockholmin kaunis huppari!

Arvonta suoritettu! Equestrian Stockholmin tumman sininen Casual Luxury hupparin voitti Julia Hoffren (julialovecina@hotmail.com), onneksi olkoon! :) Sinuun ollaan yhteydessä sähköpostitse!


Nyt on minun vuoroni arpoa teidän blogin lukijoiden kesken Equestrian Stockholmin kauniimpaakin kauniimpi huppari jollekin onnekkaalle!  :)

Omista kuvistani poiketen arvotaan yksi  navyn värinen Casual Luxury huppari, joka on valehtelematta varmasti pehmein ja mukavin paita päällä vähään aikaan! Paidan sisus on pehmeää teddyvuorta, päältä 100% puuvillaa sekä hupun sisällä vielä kaunista satiinia. Itselleni xs -koko istuu täydellisesti, ja käytän suurinpirtein vaatemerkistä riippuen samaa kokoa muissakin vaatteissa, joten koko pitää paikkaansa hyvin.  Selässä on tyylikäs Equestrian Stockholm -logo brodeerattuna. Enpä paljon täydellisempää hupparia tiedä - tämä on aivan upea <3


Ohjeet arvontaan ovat seuraavat:

  • Olet blogini lukija - kerro luetko rekisteröityneenä lukijana (minkä kautta: blogger/bloglovin) vai anonyymina, sekä ikäsi
  • Kerro mitkä ominaisuudet ovat sinulle tärkeimpiä ratsastusvaatteissa
  • Sähköpostiosoitteesi, johon voimme ottaa yhteyttä, mikäli arpaonni osuu

Osallistumisaikaa on ensi keskiviikkoon eli 2.3.2016 klo: 12:00 asti!
Paljon onnea kaikille arvontaan! :)


Equestrian Stockholmin tuotteita on esillä tulevana Helsinki Horse Fairissa Messukeskuksessa viikon päästä viikonloppuna Just Dressagen ständillä ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa!

Btw: Miracle oli tänään aika hyvä tehdessämme kentällä treenit :) <3 hommat etenee!

Teksti ja arvonta yhteistyössä:



torstai 25. helmikuuta 2016

Jäätävä motivaatio

Vaikka meinaa vähän olla viime aikoina, tai oikeastaan koko viime syksystä lähtien oma terveys aina vähän sitä ja tätä, millon on kipeä mistäkin suunnasta ja ei pysty ratsastamaan, niin koko ajan kevättä kohti on motivaatio nousussa. Ja viime aikoina pienistä sairasteluista huolimatta olen kivunnut selkään melkein siitä huolimatta, että on kipeä, koska nyt ei vaan enää malta jäädä pois. Suurin motivaation puuskan sain viime viikolla Deen ja estehommien kanssa, kun Marika Rättö kävi Deen selässä - tää olikin meille tähän väliin aivan lottovoitto, koska vaikka homma onkin parantunut kokoajan, niin sanomattakin selvää on ollut, että ei hevosen ja minun yhteistyö ole ollut sitten 6 -vuotiskauden jälkeen samalla tasolla. Tekninen tekeminen on parantunut, mutta se fiilis ei ole enää ollut sama vapautunut ja hyvä. Ja sitä on jäänyt kaipaamaan.

Keväällä 2014 110cm radalla. Muistan tunteen, kun Dee oli niin menoissaan - sitä tunnetta on jäänyt kaipaamaan! Tunne, että hevonen rakastaa sitä mitä se tekee!

Nyt tämän parin viime viikon aikana olen tajunnut, miten paljon meillä on ollut väärät fiilikset tehtävien kautta tähän hommaan. On nyt sellainen tunne, että olemme pitkään olleet sellaisten tunteiden vallassa, että me kumpikaan "ei haluta sinne esteille". Deellä ei ole koskaan ollut mikään paras tekniikka esteiden kanssa, se saisi olla elastisempi hypyissään ja sen jalkatekniikassa on parantamisen varaa. Sitä hyppyä pystyy parantamaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta pitäisi muistaa hevosen omat ominaisuudet, joita ei saa väkisin erilaisiksi - saatika täydelliseksi ja tätä tärkeämpää olisi tehdä säännöllisesti enemmän esteiden kanssa tehtäviä, jotka antavat hevoselle lisää itsevarmuutta, koska Deellä se on ainakin sydän, millä se hyppää - ei sen luontaiset fyysiset ominaisuudet. Jos sen sydän rikotaan liian usein tehtävillä, joissa se joutuu ponnistelemaan tai jarruttelemaan jatkuvasti, se ei tule pääsemään edes metrin radasta läpi - päänsä takia! Oikeasti - me viime syksynä oman tallimäen 1 -tason kisoissa kiellettiin 80cm luokassakin yhdelle esteelle... silloin pitää alkaa miettimään, missä tässä systeemissä on vika, jotain täytyy muuttaa: omassa ratsastuksessa, treenissä ja tehtävissä.

Mukavuusalueen ulkopuolelle pitää mennä ajoittain, pitää vähän rikkoa rajoja treenissä, mutta nyt minun mielestä olemme liian pitkään edenneet estepuolella ajatellen "taaksepäin" ja "kiinni" tehtävien puolesta, jolloin se hevosen oma imu esteelle on kadonnut ja siitä on tullut epävarma, koska se joutuu liian usein tekemään treenissä esimerkiksi esteitä lähelle haettujen ponnistuspaikkojen takia ison ponnistuksen ja työn esteen selvittämiseen. Niinkuin Pantsukin sanoi viime syksynä, että meidän pitää ajatella nyt niin paljon enemmän jalasta eteenpäin, koska tulemme jokaiselle esteelle takaperin, josta johtuen hevonen tulee myös epävarmaksi. Välillä pitää antaa hevoselle se tunne, että tekeminen on myös helppoa ja kivaa, ja muuttaa tehtävien luonnetta - välillä siis myös eteenpäin, unohtamatta sitä kontrollia. Välillä annetaan sille hevoselle rauha hypätä esteitä normaalietäisyyksistä ilman paineita hypyn tekniikan parantamisesta. Olen tullut siihen tulokseen nyt parin viikon aikana, että olemme ottaneet Deetä kokoajan enemmän ja enemmän "liikaa" kontrolliin, mikä on tavallaan ihan ymmärrettävää, kun tietää ajat historiasta, jolloin sitä kontrollia ei välillä ollut juuri lainkaan.

 Nyt kuitenkin pitäisi ottaa jo ajatus siitä, että antaa hevoselle vähän "vapautta" liikkua ja hypätä. Jos vertailen kisavideoita radoista parin vuoden takaisesta viime vuotiseen, niin parin vuoden takaisissa videoissa kokemattomammasta tilanteestamme huolimatta suoritamme tehtäviä kisaradoilla paljon paljon vapautuneemmin. En yritä kontroloida liikaa hevosta (ehkä kokemattomuuttanikin?), uskalletaan tehdä virheitäkin ja jatkaa niiden jälkeen eteenpäin sitomatta ja kontroloimatta liikaa. Nyt, kun hevosen ratsastettavuus on parantunut niinkin paljon, että se tulee kyllä takaisin vaikka antaa välillä laukata enemmän eteenpäin, niin pitää uskaltaa antaa tilaa. Ei niin pienesti ja kontrollissa sisään esteille, ei joka kerta tehtäviä, jotka vaativat paljon kokoamista ja pientä laukkaa - välillä pitää hakea sitä energiaa, koska hevonen ei voi koota, jos sillä ei ole enää energiaa. Ja siitähän se tulee myös se hyppyenergia.

Marika hyppäsi Deellä tänään uudestaan vähän isompana helppoja lähestymisiä ja tehtäviä ja itse kipusin vielä siihen perään selkään, ja sain neuvoja hevosen ratsastamiseen. Täytyy kyllä myöntää, että kun ihmisillä on eri asioita ja tapoja oppia parhaiten, niin itse kykenen oppimaan oman tekemisen jälkeen kaikista parhaiten katsomalla vierestä, miten joku toinen tekee sen saman asian. Sian ihan hirveästi ajatuksia, kun katsoin Marikan ja Deen menoa - se oli niiiin helpon näköistä, ja tuntui, että vaikka esteitä olisi nostettu niin paljon, kuin tolpissa on reikiä, niin mikään ei olisi korkeutena liikaa! Se oli niin ihanaa katsottavaa, että meinasi ihan tippa tulla linssiin, kun olin niin iloinen Deen puolesta, kun se oli niin iloinen hyppäämisestä pitkästä aikaa! :)

 Tänään keskityttiin lähinnä vain yksittäisiin lähestymisiin ja siihen, että annan hevoselle tilaa hypyissä ja löydän sen hyvän tunteen ylipäätään tekemiseen. Deellä on tosiaan syttynyt pilke silmäkulmaan esteiden kanssa nyt uudestaan, sen ilme on herännyt ihan uuteen innostukseen ja se HALUAA mennä sinne esteille. Se tunne välittyy nyt selkäänkin. Ja tämä kaikki sen johdosta, että nyt olemme lähteneet lähestymään hevosta erilaisella ajatuksella: annetaan sille vähän vapauksia, vähän enemmän tilaa ja mahdollisuutta edetä. Homma tuntui jotenkin keveältä ja helpolta, vaikka tosiaan teimme vain toistoja kolmelle esteelle ja yksittäisillä lähestymisillä. Seuraavaksi videota siis tämän päiväisestä omasta ratsastuksestani - on vaikea muuttaa omaa ratsastusta, mutta jotta pystyin antamaan hyppyyn riittävästi tilaa, niin lähdin ratsastamaan vähän normaalia pidemmällä ohjalla esimerkiksi. Keltaiselle pystylle tuli todella hyviä hyppyjä, Dee tuntui siinä kerta toisensa jälkeen hyvältä. Okserille se olisi saanut aina olla vähän rennompi, mutta se oli kuitenkin paljon menossa, mikä on nyt vaan niin toivottua ja positiivista. Kun saatiin hyvä rundi, jossa kaikki kolme lähestymistä onnistui halutulla tavalla - lopetettiin siihen. Dee jaksoi rankan rupeaman hyvin, mutta nyt illasta sain hoitajalta viestiä, että Dee oli laahustellut perässä kävelylenkillä vähän väsyneenä päivästä, kuitenkin hyvän tuulisena :)

Ensi viikolla onkin vuorossa pitkästä aikaa Pantsun valmennukset Ratsastuskeskus Ainossa, ja jos siellä menee hyvin, niin alan pikkuhiljaa vilkuilemaan enemmän kisakalenteria ja kauden ensimmäistä mahdollista starttia. Olen nyt niin innoissani että! Ja vielä hienompaa, että on paljon ratsastettavina erilaisia hevosia ja poneja, olen kaikesta tästä nyt niin iloinen ja onnellinen. Tämän kauden on pakko olla parempi, kuin edeltävän kaikin puolin ja eniten tottakai nyt odotan innolla startteja Deen kanssa!


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Lumipallona luokses pompin...

...totesi Dexteri tuossa lauantai-iltana, kun maneesiin pitkästä aikaa pääsi irti... :)


Täällä siis taas. Viikon paussi lähes ajattelematta koko blogia teki todella hyvää... oikeasti tämä pikku breikki olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Tästä tämä taas lähtee - vielä olisi julkaisematta vaikka ja mitä, mm. KWPN orishow -teksti... mutta niin on myös paljon tehtävää, minulla on meinaan ihan ennätys paljon ratsastettavia hevosia tällä hetkellä. Ja oikeastaan aikaa kotona tulee käytettyä normaalia vähemmän, ja silloin ensimmäisenä se aika otetaan bloggailusta ja koneella surffailusta pois - mikä toisaalta on vähän tylsää, koska koneen ääressä istuskelu teekupin kera on yksi lemppari rentoutumishetkiä.

Kiitos jokaiselle kommentoineelle edeltävään postaukseen. Painotan vielä, että reaktioni ei ollut pelkästään yhden postauksen takia, vaan tällainen ikävä ilmapiiri on seurannut jo aika pitkään blogini parissa aika ajoin. Toivoisin, että jatkossa mietittäisiin vielä vähän pidempään mitä näppiksiltä kirjoitellaan. Minusta, blogistani tai tavoistani tehdä ja toimia hevosten kanssa ei tarvitse pitää eikä ne ole yksi ainut totuus myöskään, mutta kunnioitetaan jokainen toistemme tyylejä ja tapoja kuitenkin - eikös niin. Näin tämä homma jatkuisi kivana jatkossa, minun olisi mukava kirjoitella muidenkin nähtäville hevoselämästäni ja lukijoilla on enemmän toivottavasti hyvää luettavaa jatkossa kera runsaan materiaalin :)

Eilen vietettiin synttäreitäni hyvin rauhallisissa merkeissä, tai Dee kohdalla "rauhallisissa". ;) Se on ollut nyt ihan super hyvä ratsastaa ja olemme saaneet vähän lisäapua esteiden saralle - esteratsastaja Marika Rättö hyppäsi Deellä torstaina ja hän ratsasti Deetä ihan älyttömän hyvin sekä lupasi auttaa meitä pääsemään takaisin vireeseen, mikä meillä on ollut hukassa jo vuoden ajan. Olen tästä nyt aika innoissani! Jokin loksahti esteiden kanssa paikoilleen ja Dee oli tuona hyppykertana aivan liekeissä, siinä näkyi nyt se sama into, mitä sillä on ollut aina 6 -vuotis kaudelle asti! Toinen iso juttu Deen arkeen on se, että ruunan 24h/7 heinäbaari suljettiin, eli otin verkon pois ja se saa nyt muiden hevosten tapaan 4 x päivässä heinänsä, jotta sitä päästään vähän säännöstelemään ja saadaan sitä sen heinävatsaa pienennettyä. Tätä on nyt jatkunut kohta 2 viikkoa, ja hyvältä näyttää. Hevosen vatsa on pysynyt hyvänä ja mieli yhtä tyytyväisenä, ainoastaan vähän se välillä iltaisin mököttää, kun ei ole enää omaa verkkoa mitä nyhtää aina kun vain haluaa. Mutta sellainen iso "pöhötys" lähti jo viikossa pois ja nyt alkaa näyttää tosi hyvältä! Uskon, että tämä oli nyt ihan hyvä idea lähteä testaamaan tähän väliin, kun hevosen vatsan kanssa olemme päässeet vihdoin voiton puolelle!
Lisää kaikista treeni kuulumisista, suunnitelmista ja muista Deen treeneistä myöhemmin paremmin. 

Nyt tässä kuitenkin herra hevosen järjestämät synttäribileet mulle :D on se sellainen velikulta <3 Ja hyvä, että tänne blogin puolelle joku korvaa Torstin touhut nyt, kun sitä ei ole enää täällä samalla tavalla viihdyttämässä!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävällisyys - hyvää ystävänpäivää


Näin ystävänpäivänä on hyvä kirjoitella vähän ystävyydestä ja ystävällisyydestä. En varmasti kirjoittaisi tästä aiheesta, ellen kokisi vähän kurjaa mieltä pitkästä aikaa tämän blogin kirjoittelun parissa viime treenitekstin jäljiltä. Viimeisen kahden vuoden aikana on useammin kuin muutaman kerran käynyt mielessä, että lopetan bloggaamisen, ihan vain sen takia, että suoraan sanottuna minulle kirjoitetaan usein niin ikävään sävyyn kommentteja sekä kirjoitellaan paskaa keskustelufoorumeilla - en haluaisi tehdä elämässäni mitään sellaista tai kuluttaa aikaani mihinkään sellaiseen, josta saan tällaisia olotiloja. Ainakaan tietoisesti.

Välillä itse kunkin olisi hyvä pysähtyä miettimään, että miten käyttäytyy ja puhuttelee toisia ihmisiä - kasvotusten, selän takana tai näin internetissä. Ja sen jälkeen miettiä erityisesti sitä, miltä se itsestäsi tuntuisi, jos sinua puhuteltaisiin yhtä halveksuvaan / ivalliseen / vähättelevään / epäkunnioittavaan sävyyn. Miten reaogoisit tähän? Miltä tuntuisi jatkaa alunperin mukavaa harrastustasi, josta oletkin saanut yllätykseksesi ulkopuoliset ihmiset piikittelemään sinua useammin kuin kerran - tai siis ehkä pikemminkin useammin, kuin kymmeniä kertoja?

Tiedostan, että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole tippaakaan empatiakykyä eikä kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan. He ovat juuri niitä ihmisiä, jotka itse häviävät aina jollain elämän osa-alueella, katkeroituvat siitä, mutta he eivät aijo tehdä omalle asialle mitään - sen sijaan kyllä pitävät huolen siitä, ettei kukaan toinen yrittänytkään onnistuisi. Vähän niinkuin tämä kuuluisa lausahdus jääkiekon MM -kisojen aikaan: "Ihan sama vaikkei Suomi voittaisikaan, kunhan Ruotsi häviää!" Anteeksi kielenkäyttöni, mutta tuollainen ajattelutapa on niin perseestä ja vihaan suomalaisissa juuri tätä ajattelutapaa, joka monilla tuntuu olevan! Ollaan valmiiksi jo niin kateellisia ja katkeria joka asiasta. Hevospiireissä tällainen todella lapsellinen ajattelutapa on vielä äärimmäisen yleistä ja se oikein korostuu internetin ihmeellisessä maailmassa.

Kaikista ei tarvitse pitää, kaikkien kanssa ei tarvitse olla paras ystävä, kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä asioista - mutta kunnioitus kuuluu jokaiselle, jokaisen kukan täytyy antaa kukkia ja jokaisen kanssa voi tulla toimeen. Jos et kunnioita toisia, miten voit kuvitella saavasi kunnioitusta ja asiallista kohtelua takaisin päin? Tähän pätee myös sanonta: "Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän".

Minulta pyydetään usein kirjoituksia muista hevosista ja poneista, joita ratsastan. Mutta arvatkaa kiinnostaako minua enää kirjoitella mistään muusta, kuin korkeintaan omistani, jos niistäkään? Ei kiinnosta. Minusta tuntuu erityisen pahalta aina tällaisissa tilanteissa, ei niinkään itseni kannalta, vaan hevosten omistajien ja taustajoukkojen kannalta. Teet niin tai näin, aina jokin on väärin päin. Vaikka kuinka kertoisit valmiiksi tiedostavasi virheesi, hevosen puutteet, mahdolliset ongelmat jne, niin silti joku kokee asiakseen napata näistä vioista jutunaiheen ikävämieliseen kommentointiin - ilman, että kunnioittaa minua tai hevosen taustajoukkojen mahdollista osaamista ja harkinta- ja päätöskykyä treenattavien hevosten kanssa.

Tiedän, että useinkaan kommentoinnissa ei oikeasti ole edes kyse siitä, mitä virheitä tai heikkouksia meistä - minusta - löytyy. Koska jokainen osaava ja viisas henkilö tietää sen, että täydellistä ei ole olemassakaan. Kyse on siitä, että halutaan yrittää tietoisesti pahoittaa toisen mieli. Hinnalla millä hyvänsä.

Hienoa onnistuit siinä. Ainakin väliaikaisesti pilaamaan hetken hyvästä vapaapäivästäni. Pilaamaan kiinnostuksen blogini kirjoittamiseen jatkossa. Ja saamaan toiselle jälleen kurjan olon.

Olen aika kypsä kaikenlaiseen lisäselvittelyyn ja selittelyyn blogini puolella tekemisistäni. Harmittaa, ettei se riitä, että tekee parhaansa ja vielä vähän enemmän kaikessa mitä lähden tekemään. Ei riitä, että yritän selvittää ja perustella tapojani juurta jaksaen. Pitäisi olla paras ja täydellinen, sekä virheetön hevosineen päivineen joka asiassa mitä tekee - ja sekin ärsyttäisi lopulta jotakuta. Mietin oikeasti blogini lopettamista. Ainakin eilinen teksti kadotti viimeisenkin mielenkiinnon jostain syystä, vaikkei kommentointi vielä äitynytkään niin ikäväksi, mitä se on joskus ollut. En yhtään ihmettele, miksi moni aikanaan niin hyvä blogi on kuihtunut pois... Ihmisten häikäilemättömyys ja ilkeys pilaa monen hyvän jutun tässä elämässä.

Onneksi minulla on paljon hyviä ystäviä, jotka jaksavat auttaa ja tukea. Onneksi minulla on kivoja hevosia, oma ja muiden, ratsastettavana. Ennen kaikkea ratsastettavien omistajiksi on sattunut reiluja, kunnioittavia ja ystävällisiä ihmisiä - heidän kanssaan on mukava tehdä hevosten ympärillä yhdessä. Onneksi minulla on avopuolisoni, joka on samalla paras ystäväni ja sielunkumppanini - meillä on aina kivaa yhdessä, ja elämme yhteisymmärryksessä toista kunnioittaen. Eipä kai muulla ole silloin enää väliä.

Siksi mietin, miksi haluaisin tähän muuten niin hienoon ja täydelliseen elämäntilanteeseen pilaamaan mitään ylimääräistä? Mitään ylimääräistä, mikä ajan mittaan ennemmin ja myöhemmin aina uudestaan ja uudestaan aiheuttaa vain ikävää tunnetta ja jolloin seuraavista kirjoitteluista tulee taas hetkeksi aikaa jopa pakkopullaa.

Joku kirjoitti joskus, että on varma blogisuosion hiipumisesta ja kuolemisesta. Niin varmasti ainakin meillä Suomessa tulee käymään tässä ilmapiirissä, jos tähän ei tule muutosta.

Yksi on kuitenkin varma. En ikinä lopeta sitä mitä rakastan paljon ja mihin koen intohimoa, vaikka kuka arvostelisi ja puhuisi miten tahansa ikävästi ja yrittäisi latistaa - ja se on hevoset ja ratsastus. Jatkan tätä niin kauan, kuin elän. Hevonen on yksi parhaista ystävistäni.  Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa eläimiltä...

Hyvää ystävänpäivää kaikesta huolimatta myös minun puolestani blogini lukijoille. 
Teitä on monta ihanaa tyyppiä, jotka ovat oikeastaan olleet viimeaikoina melkein se ainut syy rohkaistua kirjoittamisen jatkamiseen   Katsotaan nyt riittääkö se voima enää tästä eteenpäin kuitenkaan ja miten hevosista ja omista treeneistä kirjoittelujeni käy jatkossa. 7 vuotta tätä onkin jaksettu innokkaana tehdä - se on pitkä aika. Ja monta ihanaa uutta ystävää ja tuttavaa olen tässä ajassa blogini kautta saanut, olen siitä onnellinen ja kiitollinen. Kiitos!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Ihana Miracle


Meillä on ollut omien selkäsaikkuilujeni jälkeen Miraclen kanssa paljon vaikeuksia saada yhteistä säveltä aikaiseksi uudestaan. Tamma on ollut äärettämän kuuma, välillä ajoittain todella tyytymätön ja hermostunut. Se on ollut super vahva kädelle ja erityisen toispuoleinen painamaan juurin vasemmalle ohjalle, ollen oikealta lähes tyhjä ajoittain. Sen liike on ollut lyhyttä, kiireistä ja töksähtävää - se ei ole halunnut liikkua selän läpi lainkaan.

Olen yrittänyt erilaisia keinoja saada hevosta rentoutumaan, joista pääpiirteittäin olemme jatkaneet sillä metodilla, millä ennen viikon taukoakin - eli yrittää saada tamma vaan todella löysäksi ja hitaaksi, sekä pidentämään niskaa ja kaulaa eteenpäin matalammaksi. Ruokia on muutettu ja tiputettu jne. Välillä on ollut ihan ok pätkiäkin, mutta homma ei vain ole tuntunut kovin hyvältä. Pekka Kannuksen kranion jälkeen tamma oli hyvän tuntuinen seuraavan kerran ratsastaa, mutta jo toisella ratsastuskerralla kaikki levisi käsiin sen jälkeen, kun meitä päin ratsasti toinen ratsukko aika pahasta maneesissa. Tästä tamma sitten pelästyi pahanpäiväisesti ja jännittyi uudelleen, eikä oikein enää ole meinannut luottaa minuunkaan siellä selässä, jos maneesissa oli samaan aikaan muita ratsukoita.

Nyt sitten lähdetiin miettimään, kun tamma on ollut ennen treeniemme aloitusta aika pitkään vain kevyellä tai jopa joutilaana. Se on treenin myötä alkanut kasvattamaan parempaa ylälinjaa ja etenkin sen ennen todella kuivunut selkä on alkanut saamaan täytettä. Lähdimme tutkimaan satulaa, joka jostain syystä jopa ehkä kippasi nyt vähän nokalleen, ei paljon, vaan kyse on jo sellaisesta niin minimaalisesta, että suurin osa hevosista ei varmasti reagoisi tähän mitenkään. Mutta kun on kyseessä herkät hevoset, niin tällainen hevonen reagoi aivan kaikkeen ja isosti.

Tänään lähdimme kokeilemaan muutamia vaihtoehtoja, joista mattesin karvaton palaromaani onnistui tasapainottamaan satulan parempaan asentoon ja hevonen alkoikin sen jälkeen liikkumaan ihan toisella tavalla. Tätä ennen se oli jo ottanut jonkin verran herneen nenään mm. erään geelin kokeilemisesta, joka sitä ahdisti selkeästi ihan kauheasti. Muutos oli todella selkeä, kun geelin vaihtoi tähän palaromaaniin - ihan kuin eri hevosen selkään olisi istahtanut. Oli hyvä kokeilla yhdellä ratsastuskerralla nämä kaikki vaihtoehdot, sillä eron näki ja tunsi näin todella selkeästi.

Mitään ihmeellistä muuta emme ole saaneet aikaiseksi tamman kanssa viimeisten viikkojen aikana, koska kaikki aika on mennyt rentouden hakemiseen, rauhoittumiseen ja keskittymiseen. Jos tämä satulan fiksaus toimii hetken jatkossakin (kunnes selkä muuttuu taas), niin aloitetaan työstämään kunnolla siirtymisien kanssa, jotka ovat täysin vaiheessa edelleen. Siirtymisien kautta saadaan sitä voimaa hevoselle lisää kantaa itsensä paremmin, nythän sen voimattomuus näkyy kiireenä ja tätä kautta tahtirikkoina. Se on myös todella jäykkä vielä kyljistään, etenkin vasen kylki on aika tukossa, joka näkyy oikeassa kierroksessa tahtirikkoina ajoittain taivuttaessa sitä oikealle.

Paljon on tehtävää, mutta tänään tuli taas pitkästä aikaa sen selässä sellainen olo, että wau mikä helmi tämä tamma onkaan!

Alla pieni videopätkä tämän päivän satulan muokkausten jälkeen.


torstai 11. helmikuuta 2016

Torstia tervehtimässä :)


Kävimme Torstia moikkaamassa reissun viimeisenä päivänä KWPN oripäivillä vietettyjen päivien jälkeen - oreista kirjoittelen myöhemmin myös lyhyen jutun ja tunnelmia ylös.
Kivan miniloman kohokohta oli taas hienosta KWPN orishowsta huolimatta nähdä pikku-Torsti. Torsti lähti Hollantiin reilu pari viikkoa sitten Suomesta tuolloin -30 asteen pakkasesta siirtyen Hollannin +10 asteen lämpötiloihin ja on nyt kotiutunut oikein hyvin. Se oli siirretty muutaman päivän yksinolon jälkeen laumaan, jossa oli sen lisäksi kaksi puoliverivarsaa sekä yksi friisivarsa ja tinkervarsa - kaikki tottakai samaa ikäluokkaa, eli 2015 syntyneitä.

Tyypillä oli kauneusunet kesken, kun saavuimme. Mutta nousi aika pian, kun tajusi, että häntä on tultu moikkaamaan - mukava nähdä, että se ottaa siellä noin rennosti.


Varsat elävät jättikokoisissa ryhmäkarsinoissa, joissa on molemmin puolin käytävälle aukot, josta ne saa pään ulos. Tarjolla kaikenaikaa vapaa hyvälaatuinen esikuivattu säilöheinä. Aamupäivisin varsat pääsevät ulos tarhailemaan ja leikkimään näin talvikaudella. Toukokuun alussa alkaa laidunkausi, jolloin varsat siirretään isompiin laumoihin niityille. Tilaa on ainakin todella paljon! Mutta niin on hevosiakin tällä tilalla - tilan omistaja Christian kertoi, että hänellä on hoidettavanaan reilu 190 päätä! Siinä onkin aika paljon hommaa, mutta tilat ja systeemit ovat toimivat, joka tottakai helpottaa työsarkaa tällaisella isolla farmilla.


Torsti on madotettu Hollantiin saapumisen jälkeen ja se on saanut ensimmäiset rokotukset, tehostukset tulevat vielä myöhemmin. Christian kehui, että varsamme on äärettömän helppo käsitellä ja se antaa tehdä kaikki toimenpiteet mutisematta - "Very kind boy!" hän totesi :)

Olen tosi iloinen päätöksestäni lähettää varsa kasvamaan Hollantiin. Juuri luin erään suomalaisen kasvattajan murheellista fb -päivitystä, jossa harmitteli miten kaikki paikat ovat jo toista viikkoa niin jäässä, ettei varsoja oikein voi pitää tarhoissakaan, kun liukastumisen ja loukkaantumisen riski on kova. Olen myös kuullut nyt paljon tapaturmista, joita kengättömille hevosille näillä liukkailla keleillä on tapahtunut, joten ei harmita yhtään, ettei Torsti ole liukastelemassa täällä Suomessa nyt. Kurjaa tietysti, että kelit ovat täällä tällaiset... ei ole helppoa ainakaan hevostouhut, kun talvet ovat mitä ovat. Tällä hetkellä kiitän siitäkin mahdollisuudesta, että ollaan Deen kanssa maneesitallilla - vähiin olisi jääneet treenit tänäkin talvena, jos maneesiin ei olisi mahdollisuutta.



Hollannissa oli hyvin keväinen sää, joten olen ehkä vähän kateellinen Torstille ja sen uuden elämän olosuhteille... :D  Niin joo ja se mikä on mukavaa, niin varsatallissa on kameravalvontajärjestelmä, josta mekin pääsemme täällä kodin päässä  netin välityksellä seuraamaan varsojen touhuja! Seuraavan kerran toivottavasti pääsen kuitenkin livenä moikkaamaan varsaa ensi kesänä, kun se on jo laitumella. Hyviä kasvukuukausia siis Torstille siihen asti, kunnes tapaamme jälleen :)

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Vastauksia lukijakysymyksiin!

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan - näihin kysymyksiin olin ajatellut vastaavani jo aikaisemmin viikolla, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, ei nettiyhteydet ole ollut myöten viime päivinä, joten nämä vastailut nyt sitten siirtyivät. Kiitos kaikille kysymyksiä jättäneille, niitä tulikin tällä kertaa ihan kiitettävä määrä! :)


Mikä on tai on ollut elämäsi tärkein hevonen?

- Tähän ei ole kuin yksi ehdoton vastaus, ja se on oma Dee. Se on opettanu tähän menessä minulle niin paljon, vienyt minua sellaisien kokemuksien äärelle, joista vain aikaisemmin pystyin vain unelmoimaan. Koen olevani Deen myötä aika paljon taitavampi erilaisten hevosten kanssa, kun se ei ole ollut mikään helpoin tapaus missään määrin. Ja tottakai sille jää aina minulle erityinen paikka sydämeen, koska se on unelmieni täyttymys omasta hevosesta eli ensimmäinen oma hevonen, ensimmäinen hevonen jonka olen kouluttanut pikku varsasta asti, ensimmäinen hevonen jolla olen päässyt kunnolla kilpailemaan jne. Ei tule toista samanlaista ikinä, kuin Dee <3 :)

Uskotko Torstin yltävän korkeammalle tasolle esteissä, kuin Dee?

- Uskon ja toivon. Torstilla on ainakin hermot kohdillaan, kun taas Deellä niitä aina ei meinaa olla :D Suvun puolesta Torstin pitäisi hypätä ja olla parempi myös - Deehän on kouluisästä, joka tosin jättänyt myös hyppääviä jälkeläisiä. Mutta varsat ovat aina jossain määrin arvoituksia ja kaiken näkee vasta sitten, kun pääsee selkään. Deen ja Torstin emän Iitan kaikki jälkeläiset hyppäävät kyllä mukiin menevästi isäoriista riippumatta, joten olettaa voi, ettei tästä yhdistelmästä voi tulla ihan täysin lahjaton...

Mitä odotat tulevaisuudelta?

-Hyvää ja tasapainoista elämää kaikilla osa-alueilla. Hevosten kanssa haluan oppia kokoajan paremmaksi. Muuten tulevaisuudelta toivon eniten, että voisin olla aina onnellinen - se on tärkeintä, tekee sitten mitä tahansa.


Millainen on sun mielestä täydellinen hevonen?

-Vaikea kysymys. Riippuu hirveästi mitä hevoselta haluaa. Itselleni hevosen tulee suorittaa, polveutua suvultaan hyvistä linjoista ja olla sopiva luonteeltaan juuri minulle. En usko, että on olemassa täydellistä hevosta, on vain olemassa täydellisyyden tavoittelua jokaisen hevosen yksilölliset ominaisuudet huomioon ottaen :)

Mitä Torstin kanssa tehdään Hollannissa sen lisäksi, että se viettää paljon aikaa kavereiden kanssa ulkona?

- Eipä paljon muuta. Sen kaviot huolletaan säännöllisesti, se madotetaan, raspataan ja rokotetaan, sekä tottakai tarvittaessa tehdään muita hoitoa vaativia toimenpiteitä jos on tarvis. Se ei ole koulutuksessa siellä, vaan elelee leppoisaa elämää. Torsti osaa tällä hetkellä sen mitä tuon ikäisen varsan tulee osata, kaiken muun ehtii sen kanssa aloittaa myöhemminkin.

Onko sinulla jotain talleiluun liittyviä rutiineja, jotka teet aina samalla tavalla?

-On paljonkin. Ensimmäisenä laitan ruuat turpoamaan, ennen kuin aloitan liikuttamiset. Haluan harjata hevosen aina mahdollisimman huolellisesti ennen ja jälkeen liikutuksen. Kävelytän hevosen mielelläni ennen ja jälkeen treenin 15-20 minuuttia, aina. Alkuverryttelyt suoritan ainakin Deen kanssa aina samalla kaavalla. Kovien treenien jälkeen kylmään jalat ja huuhtelen vesarissa hevoselta hiet pois. Kamat pyrin puhdistamaan aina treenin jälkeen. Käyn iltaisin vielä ennen tallin sulkua antamassa hevoselle puuron ja täyttämässä heinäverkon, mahdollisesti hakemassa heppoja sisään tarhasta, jos ne on tarhattu vielä illasta... On näitä varmasti paljon enemmänkin, mutta nyt näin yhtäkkiä tuli vain nämä mieleen.

Varhaisin muistosi hevostelusta?

-Varmaankin se, kun isi vei minut pikkutyttönä ratsastamaan työkaverinsa ex-ravuri lämppärillä - se oli minun lempiheppa hyvin pitkään sen jälkeen ja olisin halunnut sen omaksi... onneksi vanhemmat eivät koskaan suostuneet minulle omaa hankkimaan :D

Kauanko Torsti on Hollannissa?

-Ainakin 1,5 vuotta näin alustavasti. Eli tarkoitus olisi, että se tulisi Suomeen kolmivuotiskeväällä, jolloin saan laittaa sen satulaan.


Mitkä on sun tavoitteet Deen ja Torstin kanssa?

-Vaikea sanoa, mitkä ovat tavoitteet juuri näiden hevosten kanssa - tuntuu hankalalta aina asettaa jo pelkästään tulevan kauden tavoitteita, Dee kun on hyvin ailahtelevainen vireytensä puolesta. Mutta olisi hienoa nousta Deen kanssa joskus 130-140cm luokkiin Suomessa, sillä löytyy kapasiteettia siihen fysiikan puolesta, mutta kestääkö pää on sitten toinen juttu.
Jos Torsti tulisi olemaan niin hyvä kuin toivon, niin sen kanssa olisi hienoa päästä kisaamaan ainakin niitä isoimpia luokkia Suomessa :)

Urheiletko muuten, kuin ratsastat? Jos urheilet, joku postaus siihen liittyen olis kiva :)

-Omistan salikortin, en ole kylläkään salille asti päässyt pitkiin aikoihin... Lenkkeily on ihan mun juttu ja sitä teen aina kun vaan intoa ja jaksamista liikenee. Työn puolesta tällä hetkellä on riittävästi kuntoilua, joten olen huomannut kaiken oheisliikunnan ajattelemisenkin jääneen kokonaan pois, tällä hetkellä en jotenkaan koe, että pystyisin, kerkeisin tai fyysisesti jaksaisin liikkua enää enempää. Lepo on todella tärkeää, sen olen huomannut ja pistän sen tällä hetkellä etusijalle kaiken pakollisen rutiinin ja suorittamisen jälkeen. Ajatuksissa on kyllä ollut, että uiminen voisi olla tasapainottava liikuntamuoto kaiken repimisen ohelle, mutta olen aika huono uimaan ja jännitän vettä, enkä pidä uimahalleista, niin kynnys on jonkinmoinen lähteä tätäkään ajatusta toteuttamaan :D

Mikä on suosikki ratsastustarvikemerkki?

-Riippuen varusteesta, mutta hevosella rakasta meidän Butet satulaa ihan mielettömästä - se on täydellinen istua. Omissa vaatetuksissa ykköseksi on noussut Accademia Italiana, jonka mallistosta minulla on kahdet housut - ja näin puolen vuoden kokemuksen jälkeen tällä hetkellä voin ehdototmasti sanoa, että parhaimmat housut mitä minulla on ikinä ollut. Niin ja Antares -kypäräni on ihan lempparini, tosi hyvin istuu omaan päähän a on kivan näköinenkin!

Lempi kouluratsastusliike Deen kanssa?

-Hahhah, nyt on paha kysymys :D Jos totta puhutaan, niin joka ikinen liike Deen kanssa on välillä vähän niin ja näin. Se on nyt vasta viimeaikoina oppinut tekemään yksittäisen vaihdon kunnolla, ja sekään ei onnistu aina. Mutta noh, jos tämä lasketaan "liikkeeksi", niin erilaiset siirtymiset askellajien välillä alkavat olemaan sellaisella mallilla, että niitä on oikeasti todella siistiä tehdä. Ei me mitään varsinaisia "temppuja" kyllä osata. Ikuisuusprojektina on saada hevonen vetreämmäksi treenattua ja saamaan lisää voimaa itsensä kantamiseen ratsastaessa.


Lempi este?

-Sarjat ovat ihan lemppareita, etenkin pysty-okseri -sarjat tai kolmoissarjat. Tykkään, kun pääsee sarjalle hyvin sisään, niin voi rentoutua ja antaa hevosen suorittaa rauhassa. Näinhän pitäisi aina tehdä yksittäisillekin esteille, mutta useimmiten esimerkiksi suhteutetuilla linjoilla touhuan toistaiseksi liikaa ylimääräistä.

Ratsastatko koskaan ilman satulaa?

-Hyvin harvoin varsinaisesti ratsastan, mutta kävelylenkkejä saatan maastakävelyn sijaan suorittaa ilman satulaa maastossa. Se on mukavaa touhua.

Haluaisitko pystyä ratsastamaan joskus jollain hevosella ilman varusteita (suitsia, satulaa)?

-Ilman suitsia olisi hienoa kyllä, jos löytyisi niin hyvä yhteistyö hevosen kanssa. Satula sen sijaan on tarkoitettu nimenomaan helpottamaan hevosen oloa jakamalla painetta selälle tasaisesti, joten en koe, että sillä olisi varsinaista merkitystä itse hevosen hallinnan kanssa - paitsi tietenkin oma tasapaino on helpompi säilyttää.

Asetatko itsellesi paljon tavoitteita ratsastuksen saralla? Mikä on suurin tavoitteesi minkä haluaisit saavuttaa? Mikä on suurin haaveesi Deen kanssa?

-On minulla aina tavoitteita paljonkin. On tavoitteita ensi kaudelle, seuraaville vuosille tai koko elämän ajalle ratsastuksen saralla. Isoin tavoitteeni on oppia entistä paremmin ratsastamaan erilaisia hevosia ja saamaan niistä irti niiden parastaan. Kilpailemisen saralla olisi hienoa päästä joskus kilpailemaan esteillä senioreiden SM -mitaleista... ja ehkä joskus joku kv -starttikin olisi hienoa. :) Haaveita pitää aina olla, eikä ne mielestäni mahdottomia ole, kunhan jaksaa tehdä paljon töitä ja on vähän tuuriakin matkassa!
Suurin haaveeni Deen suhteen on, että pystyisin pitämään sen elämänsä loppuun asti itselläni.

Teetkö hevosten kanssa maastakäsin työskentelyäja jos niin kuinka usein/minkälaista? Onko Deen kanssa ollut käsittelyn suhteen mitään ongelmia/haasteita? Ps. blogisi on paras!

-Kyllä teen päivittäin pelkästään arkihoitotoimenpiteissä ja taluttaessa. Sen lisäksi tykkään ohjasajaa hevosia, siinä pystyy ikäänkuin "ratsastamaan hevosia maasta". Deen kanssa tehdään kävelylenkkeä useita kertoja viikossa, jossa tulee automaattisesti tehtyä niitä perus maastakäsin työskentelyä huomaamattakin.
Deen kanssa ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia ongelmia käsittelyn suhteen. Se kunnioittaa ihmistä ja ihmisen tilaa, ottaa ihmisen sijainnin huomioon pelästyessäänkin, on kevyt pääsääntöisesti taluttaa (paitsi välillä, etenkin kesäisin, on vähän ongelmia saada sitä olemaan himoitsematta vihreää... :D). Deen kanssa kävelylenkkejä on tehty säännöllisesti sen yksivuotis iästä asti, joten varmaan siinä on syy, miksi se toimii maasta aika kivasti ja seuraa ihmistä paikkaan, kuin paikkaan. Ongelmat alkavat vasta selässä istuessa, jos on alkaakseen...
Ja kiitos, kiva, että pidät blogistani! :)


Ootko koskaan pulkkaratsastanut Deen kanssa?

-En ole, ja luulen, ettei tulla ikinä sitä kokeilemaankaan ihan turvallisuuden takia :D

Minkä ikäisenä ja missä olet aloittanut ratsastuksen?

-9 -vuotiaana aloitin säännöllisen ratsastuksen kerta viikkoon Enjalan Tallilla Keravalla.

Pahin hevosmokasi/tippuminen?

-Ei taida olla mitään pahinta... ehkä se parin vuoden takainen puuta päin laukkaaminen... mitään ei onneksi silloin  käynyt, muutakuin hetkeksi allekirjoittanut näki tähtiä osuessa pääedellä mäntyyn... Niin ja sitten varmaan pahin loukkaantuminen tapahtui viime kesän lopulla ihan "pehmeässä" laskeutumsessa Deen selästä estetreenissä, kun se teki vesimaton kohdalla laukassa u-käännöksen ympäri - siitä on lähtöisin siis nämä selän murtumiset ja vauriot. Vähällä olen kuitenki säästynyt ottaen huomioon, että suurimmaksi osaksi on tullut noustua vähän tai lainkaan ratsastettujen, tai ongelmaisten hevosten selkään. Täytyy koputtaa puuta!

Hevonen, jolta olet oppinut eniten?

-Dee ehdottomasti. Mutta kaikilta hevosilta olen oppinut kyllä paljon jokaiselta.

Mitä meiltä gramaanien käytöstä?

-Tietyissä tapauksissa hetkellinen hyvä apuväline, mm. Deen kanssa ollaan löydetty jarrut, myötääminen ja odottaminen muutaman kerran gramaanikuurin jälkeen. Pitkäkestoisesti en tykkää gramaanilla ratsastaa, koska se mm. antaa pidemmän päälle niin virheellisen tuntemuksen tuntumasta hevosen suuhun.

Ilahduttavan paljon puhutaan jo ratsastajan oheisliikunnan tärkeydestä, ja joku muu tuolla aijemiin jo toivoikin postausta mahdollisesta muusta urheilusta mitä harrastat ratsastuksen ohella.

Miten on ravinnon ja unen laita, kiinnitätkö niihin tietoisesti huomiota? Miksi/miksi et?

-Vastailinkin jo tuohon oheisliikuntaan liittyvään. Eli tällä hetkellä tosiaan en enää jaksa ratsastusten ja töiden jälkeen liikkua juurikaan enempää. Varmasti jokin tasapainottava, ja venyttävä/vetristävä liikunta olisi minulle paikallaan nyt tähän väliin, se uiminen kerta viikkoon esimerkiksi voisi olla hyvä lisä! Yritän tsempata sen toteuttamisen kanssa...

Ravintoon yritän kiinnittää huomiota, mutta välillä tuntuu, että ruoka on vaan niin kallista, että tiukoilla hetkillä on halvempaa turvautua siihen nuudeli, pasta jne. -linjalle. Salaattiainekset ovat kalliita, mutta rakastan kyllä salaattia, vihanneksi ja hedelmiä kauheasti. En kuitenkaan syö niitä päivittäin... Kummasti sitä panostaa aina hevosen ruokintaan, mutta omasta ei niin väliä - ei näin. Aloitin tuossa kyllä vitamiini-kivennäisvalmisteen syömisen ja se on ollut hyvä lisä korvaamaan ravintoaineita, mitä ei tulisi muuten saatua!

Liikuntaa ja ruokaa tärkeämänä pidän kuitenkin lepoa ja unta. Ilman hyvää unta ja levännyttä oloa ei pysty liikkumaan eikä ajattelemaan selkeästi. Itselläni on ollut aikanaan paljon uniongelmia, ja niiden takia mm. keskittymiskykyni on ollut välillä todella heikkoa, myös muisti ei toiminut enää kunnolla. Onkin siis varmaan sanomattakin selvää, että väsyneenä ei pysty huolehtimaan itsestään kunnolla.  Väsyneellä kropalla tulee hajoitettua itsensä myös fyysisesti. Uni on siis tärkein asia itselleni, ja siitä pidän huolta. Nukun vaikka päiväunet, jos tiedän etten kerkeä yöllä nukkumaan yhtä jakoisesti riittävästi. Itselleni riittävä yhtäjaksoinen unen tarve on se n. 8h. Muutaman yön voi nukkua vähemmilläkin unilla, mutta en enää anna sen jäädä tavaksi. Muistakaa siis nukkua riittävästi ja pitää säännöllisesti unirytmistä kiinni!


Dee tarhasi puolipäivää(kö)? Onko Deellä ulkona myös verkko, josta syö heinänsä? Vai saako teillä hevoset lainkaan heiniä ulos?

-Meillä on lyhyet tarhausvuorot. Yksi vuoro kestää vuorosta riippuen 3-5h. Hevosia ei siis ruokita ulos. Dee tarhaa yleensä aamulla klo: 06-09:30 ja sitten illalla vielä tarhaan sitä itse n. klo: 18-22 välisenä aikana. Tämä rytmi on sopinut Deelle todella hyvin.

Opetitko Deelle  miten lastaamisen / kulkemisen trailerissa? Muistan nähneeni videon, jossa Dee menee "lähettämällä" koppiin. Kuinka opetit sen?

-Kulkemisen hevonen oppii oikeastaan rutiinien kautta. Varsana/nuorempana Dee oli aika vaikea lastaustilanteissa, mutta sen kanssa ei ole koskaan luovutettu tai jätetty asiaa kesken, vaan se on ennemmin tai myöhemmin saatu aina kyytiin. Nykyään se ei enää juurikaan kyseenalaista asiaa, vaan kulkee trailerissa tosi luottavaisesti, joka on tulosta siitä, että se on saanut kulkemisesta niin paljon rutiinia ja hyviä kokemuksia.
Tuolla videolla en itseasiassa lähettänyt Deetä koppiin, vaan siinä lastasin se yksin kulkemalla hevosen kanssa yhdessä traileriin sisään, pyytäen sitä jäämään seisomaan sisälle ja kierrän sivuoven kautta ulos laittamaan takaa puomin ja sillan kiinni. Homma onnistuu silloin, kun hevonen on luottavainen ja rento. Lopulta traileriin meno ei ole sen ihmeellisempää, kuin vaikka pakkopilttuuseen tai tallin ovesta sisään taluttaminen. :)

Tässä vielä kyseinen lastausvideo reilu vuoden takaa



Hierotko vielä hevosia usein?

-Muutamia säännöllisiä asiakkaita on hierottavana kaiken aikaa. Viikottain tulee hierottua jos ei muiden hevosia, niin ainakin oman :)

Kuinka usein hierot Deen?

-Kerta viikkoon on aina tarkoitus käydä se läpi. Välillä tulee aikataulullisista syistä taukoa, ja sen kyllä sitten huomaa myös... Dee on säännöllisen lihashuollon jäljiltä todella paljon paremmin auki kropastaan ja pystyy suorittamaan paremmin, vaikkei hieronnalla hyvää liikuntaa korvatakaan.


Voitko tehdä joskus postauksen hevosen hieronnasta?

-Joo kyllä voin tehdä sellaisen omien kokemuksia pohjalta :) Täytyy pistää taas korvan taakse näitä toiveita, joita olen kylläkin äärimmäisen huono näköjään toteuttamaan... Tarvitsen aina inspiraation tekstien toteuttamiseen.

Kuvaile keskiverto arkipäiväsi :) heräämisestä nukkumaan menoon.

-Ihan normaali arkipäivä kulkee yleensä niin, että herätys on viideltä, syön aamupalaa puolituntia koneen ääressä silmät ristissä, ja yritän saada itseni kunnolla hereille. Kuudeksi menen töihin, jossa siis teen tätä nykyä tallihommia. Karsiniden siivousta, hevosten ruokkimista ja tarhausta aina yhteen asti. Jossain välissä yritän ehtiä syödä jonkun ravitsevan välipalan (leipää, hedelmiä, pilttiä ja juoda vettä riittävästi). Sen jälkeen ratsastan Deen ja Miraclen heti perään. Näihin minulla menee aikaa 3-4 tuntia, riippuen päivän treeneistä tai onko minulla jotain muita hevosia ratsastettavana, tai mahdollisia hierontoja jne... Neljän ja viiden välissä aikaisintaan pääsen lähtemään kotiin, käyn koiran kanssa lenkillä - avopuolisoni on käyttänyt sen myöhemmin aamulla sen jälkeen, kun olen itse lähtenyt töihin. Syön ja otan pienet torkut, jos ehdin - tai kirjoittelen blogia ja vietän aikaa perheen kanssa. Klo 20 pyrin lähtemään tallille hakemaan Deen ja mahdolliset muut hepat sisään tarhasta, käyn antamassa sille greenline -mössön lisukkeineen, täytän heinäverkon, joka on tässä vaiheessa yleensä melkein tyhjä. Mahdollisesti siivoan vielä karsinan, jos jaksan. Kympiltä viimeistään menen nukkumaan - tai ainakin pitäisi mennä... nytkin kello näyttää jo ilta yhtätoista, hups...
Mutta tosiaan, päivät vaihtelee tosi paljon sen mukaan, miten on hevosia liikutettavana jne, joskus on enemmän kiirettä, joskus vähemmän. Kerta viikkoon olen päättänyt nyt pitää sellaisen "kokovapaan" kaikesta tekemisestä ja pakollisesta suorittamisesta ja yritän malttaa vähän levätä, ja ottaa rauhallisemmin sekä ladata akkuja. En ole siinä kylläkään vielä kauhean hyvin onnistunut...

Voitko kertoa myös miten tasapainotat arjen, työn, puolison, koiran ja hevosharrastuksen välillä.

-Nyt, kun teen hevosalalla taas töitä, on homma helpottunut huomattavasti, kun työ ja harrastus on siinä samassa. Avopuoliso on todella vahvasti mukana hevostouhuissa, ja jos ei muuten yhteistä aikaa saada mahdutettua, niin hän tulee aika usein mukaan talleille esim. Veeti -koira kulkee siinä mukana,  ja saan sen hoidossa paljon apua äidiltä tarvittaessa, esim. jos on pitkiä työpäiviä tai muuta sellaista. Mutta aika hyvin T:n ja minun aikataulut lomittuvat niin, että Veeti pääsee säännöllisesti lenkille jne. Iltaisin Veetin kanssa vietetään laatuaikaa, ja se on nyt saanut vanhetessa vähän "iän suomia etuuksia", kuten esim iltaisin nukkumaan menessä se saa tulla nukkumaan meidän jalkopäähän. :) Kyllä tämä aika hyvin lutviutuu, en koe, että mistään jäisin paitsi enkä kaipaa mitään ihmeellistä muuta. Minulle arki on oikeastaan sitä hevosharrastusta ja talleilua pääosin, ja olen onnellinen tällä hetkellä tästä kaikesta :)


Millainen on Deen ruokinta tällä hetkellä?

-Tästä olen luvannut tehdä oman postauksenkin, mutta lyhyesti: slow feeding heinäverkosta kuivaheinäsyöttö kaiken aikaa. Alfalfa (lucerne) -haketta, joka ruokintakerralla iso kourallinen. Puoli litraa (kuivamitta) greenlinea, joka turvotetaan. Turvotuksen jälkeen siihen lisätään kivennäis-vitamiinivalmiste (Formula 4 Feet), E -vitamiini (Vetcaren luonnollinen e-vit), rypsiölyjä loraus ja porkkanoita. Sen lisäksi se saa kuureittain (esimerkiksi heinäerän vaihtuessa) suoliston toimintaa tasapainottavaa BH:n Yeast Boosteria, joka siis sisältää mm. hiivoja.

Minkäkokoisia luokkia suunnittelet hyppääväsi kilpailukaudella?

-Samoja, kuin edellisellä eli metristä 120cm asti. Korkeudesta viis, olisi mukavaa saada tasaisia hyviä ja varmoja suorituksia.


Mikä on hevos- ja kilpailuhistoriasi ratsastuksen aloituksen jälkeen? Oletko kilpaillut ratsastuskoulussa tai onko sinulla ollut vuokrahevosia tms. ennen omaa hevosta? Oliko niin, että Dee on ensimmäinen oma hevosesi?

-Tästä voisi tehdä melkein oman postauksen joskus, ratsatushistoria on pitkä ja monivaiheinen kyllä :) Mutta lyhykäisyydessään aloitin ratsastuskoulussa, Kalliorinteellä Keravalla ratsastin n. 10 vuotta, jossa pääsin myös kilpailemaan ratsastuskoulun hevosilla. Sen jälkeen olen lähinnä ratsastanut ja liikuttanut kaverien hevosia, kunnes päätin ostaa oman - ja näin tehtiin heräteostos syntymättömästä varsasta, eli Deestä, kun olin 19 -vuotias :) Että juu, Dee on ensimmäinen oma hevoseni. Vuokrahevosia minulla ei ole ollut, liikutettavia ja ratsastettavia on riittänyt todella kivasti aina.

Missä olet töissä? :) Tai siis mitä teet työksesi?
-Tällä hetkellä olen hevosalla töissä, eli suoraan sanottuna lappaan paskaa päivät pitkät :D Ohessa ratsastan ja hieron hevosia. Aikaisemmin olen ollut aina 18 -vuotiaasta asti kaupanalalla, välissä tehden kylläkin vuoden myös samoja hevoshommia omalla toiminimellä, johon innostuin nyt uudelleen.


Kiitos vielä kysymyksiä jättäneille! :)

lauantai 6. helmikuuta 2016

Terveisiä Hollannista!

Täällä tosin olemme jo lähtökuopissamme palaamaan takaisin kotiin Suomeen Schipholin lentokentällä Amsterdamissa. Ajatuksena oli päivitellä kuulumisia pitkin matkaa, mutta nettiyhteydet ovat olleet hotelleissamme niin luokattoman huonot, että luovutin asian suhteen jo alkujaan, kun jo pelkästään puhelimen kanssa facebookin avaaminen kesti puoli tuntia... Joten paremmat matkakuulumiset sitten myöhemmin kotona, kun on paremmat mahdollisuudet ylipäätään kirjoittaa! :) Täällä lentokentällä on jo vähän paremmat yhteydet, joten enpä malta olla kirjoittelematta tuoreita lyhyitä kuulumisia kuitenkin tässä odotellessamme, että lento lähtee.


Hollannin oripäivät olivat taas huikea kokemus, paljon nähtiin oreja, niin nuoria uusia testissä olevia, kuin vanhoja legendojakin - mm. ikuinen kestosuosikkini 27 -vuotias Heartbreaker (Nimmedor - Silvano - Uppercut xx), joka palkittiin tänä vuonna vuoden KWPN hevosena äärettömän hyvien jälkeläisnäyttöjensä perusteella. Upea ja pirteä(!) vanha herrasmies nautti esiintymisestä suuren yleisön edessä, ja näytti enemmänkin siltä, että se talutti ennemminkin sitä esittänyttä omistajaansa kuin omistaja oriaan... :D

Oripäiviltä jäi taas uusia ajatuksia oreista, jalostuksesta ja erilaisista sukuyhdistelmistä. Myöhemmin on tulossa videota omista suosikeistani sitten varsinaiseen matkatekstiin!

Tänään sitten viimeisenä päivänä itse matkan tarkoitus, eli ihanan pikku Torstin tapaaminen uudessa kodissaan! Tyyppi voi oikein hyvin ja sillä on uusia kavereita - tallipitäjä sanoi, että se oli äärettömän helppo liittää mukaan sille osoitettuun laumaan, kun se on noin sosiaalinen ja ystävällinen varsa. Ja kiitteli, että on myös hirmu kiva käsitellä ja "kaikki käy - tyyppi" :) Sitähän se on ja mukava kuulla, että sama meininki jatkuu, vaikka maisemat ovat vaihtuneet.
Sillä on kyllä hyvät oltavat kasvaa täällä - näin talvisaikaankin lämpötila heittelee 10 asteen molemmin puolin, ikäistänsä varsaseuraa ja paljon tilaa. Seurvaana kerran yritän päästä moikkaamaan sitä kesällä, jos vaan se suinkin onnistuu! Silloin oripäoika onkin jo laitumella, jonne ne siirretään toukokuun alussa.


Sellaista siis tänne - hyvä matka ollut ja päässyt pitkästä aikaa vähän rentoutumaankin, tuli tarpeeseen! Kiitos kaikille kysymyksiä viime viikonloppuna jättäneille - niihinkin pääsen vastailemaan vasta kotona, eli toivottavasti jo huomenna. Saas nähdä vaan kuinka hyvin energiaa löytyy vielä illasta siihen, sillä lento saapuu Suomeen keskiyöllä, menen jo aamusta kuudeksi töihin, ja töiden jälkeen ratsastan pari hevosta, joten lyhyillä unilla mennään pitkä fyysisesti rankka päivä. Mutta eiköhän näillä ladatuilla akuilla nyt jaksa taas :)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot