tiistai 29. maaliskuuta 2016

Upeita kuvia Riders Inn:n kisoista!

Oma ihan ehdoton lempparikuva tästä satsista! :)

Voi hitsi, miten hienoja kuvia Hanna Heinonen olikaan ottanut meistä viime perjantain kisoista! En taaskaan osannut valita vain muutamaa, joten tilasin kaikki :D Näitä on niin kiva säilyttää muistona ja jakaa tottakai täällä blogissakin. Näistä kuvista näkyy myös hyvin se innostus Deen ilmeessä kun se suorittaa radalla - olen siitä sen tyytyväisyydestä nyt niin sanoin kuvaamattoman onnellinen! <3

Miettikää - kolme vuotta lähes tulkoon enemmän ja vähemmän vatsaongelmia, ja nyt näyttäisi vatsan parantuneen oikeasti! Dee ei ole syönyt kohta puoleen vuoteen enää mitään vatsarehuja (kuten Ekygardia), heinäeräkin on vaihtunut jo pari kertaa tallilla (johon se on aina ennen reagoinut isosti), sillä ei ole enää heinäverkkoa ja näin ollen vapaaheinäruokintaa (pakko oli saada hevosta urheilullisempaan kuntoon) ja mitähän vielä... ja silti se on ja pysyy hyvänä, vaikka olemme käyneet treenaamassa ja kisaamassa. Hevonen pysyy tyytyväisenä ja rentona. Se on jopa alkanut ottamaan kontaktia muihin hevosiin ihan eri tavalla, kuin ennen. Aikaisemmin se on oikeasti ollut vähän jopa vaarallinen muille hevosille, se on ollut ihan vihainen kaikille ja halunnut olla yksin. Nyt sillä on kuukausi kuukaudelta alkanut tällainenkin raivoaminen laantumaan ja pystymme jo ruuhka-aikaan maneesissa ratsastamaan ilman suurta pelkoa, että se saa slaakin siellä seassa. Nyt vaikka olisi enemmänkin porukkaa, pystyn tekemään sen kanssa enemmänkin hommia niin, että se pysyy kokoajan rentona. Se on oikeasti aika ihanaa. Ja kertoo siitä, että sen mielntila on kaikekseltaa hyvin rento ja tyytyväinen. Eikä se ole oikeastaan koskaan ollut näin hyvä ridaa, mitä se nyt on. Kaikki on vaan helppoa ja siellä selässä voisi vaan hymyillä. Tehdään mitä tahansa harjoitteita, hevonen pysyy rentona pyöreänä ja on super kuuliainen ja innokas tekemään. Ja toki onnistuneet ratsastuskerrat vain lisäävät hevosen tyytyvöisyyden tunnetta jatkoon, jolloin siitä on entistä kivempaa lähteä hommiin jne. Olemme siis nyt oikein hyvässä kierteessä ja toivottavasti tämä kierre ei pysähdy ihan hetkeen!

 Odottelua ja ravailua ennen omaa suoritusta

 Tuomariston tervehdys ja Dee selkeästi vinkkaa silmää samalla kuvaajalle :)

Perusradan ensimmäinen este 

Perusradan toinen este. Tässä näkyy muuten tosi hyvin tuo Equestrian Stocholmin estehuopa, että millainen se on - sopii Deelle ihan tosi kivasti!

Perusradan neljäs este, josta matka jatkui 22 metriä okserille, tämä väli meni meillä kummallakin radalla tosi hyvin! Oli siis viimeisimmistä estetreeneistä todella jotain jäänyt takaraivoon :) 

Uusinnan sarjan a-osa 

Uusinnan toiseksi viimeinen este ja tämä on näistä hyppykuvista varmaan oma lempparini. En tiedä onko monikaan huomannut, mutta Dee on saanut ulkomuotoaan solakkammaksi. Nyt se alkaa olemaan aika hyvä, täytyy katsoa, ettei mennä taas liian kuivaksi.

Kaartaminen radan viimeiselle esteelle, Dexteri aivan ilmiliekeissä! :D

Nyt sitten siirretään katseet seuraaviin kisoihin, jotka näyttäisivät olevan jälleen Riders Inn:ssä 9-10. huhtikuuta! Lauantaina olisi ykköstason kisat ja sitten sunnuntaina itse virallisempi kisapäivä, johon todennäköisesti me osallistumme. Vähän kuitenkin arvon vielä luokkia. Marika on sitä mieltä, että nyt lähdetään sitten vaan nostamaan tasoa asteen verran ylös päin. Riders Inn:ssä on kuitenkin sunnuntaina ns. "puolikkaita" luokkia, eli lähtien 95cm, 105cm, 115cm jne... Olin ensin jo ajatellut ilmoittavani meidät 105cm ja 115cm luokkiin, mutta pitäisikö nyt vielä ottaa varman päälle ja ottaa 95cm ja 105cm - sitä vielä jään pohtimaan ja juttelen valmentajan kanssa. Kuitenkin tuntuu, että teen edelleen vähän karkeita virheitä Deen kanssa radalla, niin mitä pienempi estekorkeus, sen parempi. Kaikki toki myös riippuu siitä, miten treenit sujuvat tällä ja ensi viikolla myös. 

Huomenna jatketaan treenien osalta ja saan kuvaajankin paikalle auttamaan ja ottamaan videota harjoittelusta, joten seuravaaksi jälleen kerran treenien loputonta pohdintaa luvassa - toivottavasti ne jutut ei jo ihan kyllästytä lukijoita... :)
17

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Riders Inn:in kirous kumottu!


Niinhän siinä sitten kävi, että tämä meidän hyvä fiilis ulottui jopa Riders Inn:iin asti, joka on ollut siis meille kisapaikkana ihan järjettömän vaikea viime vuonna. Mm. viime vuoden viimeisin startti päätyi hylkyyn perusradan ensimmäiselle esteelle  ja joka ikinen kerta, kun olemme siirtymässä paikan maneesiin tai kentälle, niin Dee ei ole suostunut sinne omin tahdoin menemään vaan se on aina ollut pakko taluttaa sinne - se kertoo varmaan kaiken oleellisen, miten kammottavalta paikka on alkanut tuntumaan itsenikin mielestä, kun kaikki on vaan ollut niin järjettömän vaikeaa ja hevonen aivan lamaantunut.

Mutta ei tänä viikonloppuna! Viimeksi kirjoitinkin, että jos tästä selviämme sujuvasti ja kivasti, niin ongelma on siltä erää varmastikin taputeltu ja näin voin kyllä nyt ihan hyvällä omalla tunnolla julistaakin - Dee sijoittui molemmissa luokissa, 90cm luokassa 56 lähtijän joukossa 11. tilalle ja metrin luokassa olimme lopulta toisia 29 lähtijän luokassa! Se, että olisimme saaneet ne sujuvat ja rennot suoritukset pelkästään olisi tehnyt itseni todella todella tyytyväiseksi, mutta siihen päälle pari ruusuketta juuri tämän hevosen kanssa lämmitti kyllä erityisesti tämän ratsastajan mieltä :)

Mutenkin Dee oli nyt paljon rauhallisempi, kuin pitkään aikaa kisatilanteessa - sillä ei tullut lainkaan sitä jännähikeä, se joi ja söi kisareissulla normaalisti, sekä oli muutenkin esimerkiksi verryttelyssä aika cool! Pääsimme verryttelyssä suhteellisen vähällä säätämisellä tekemään tarvittavat hypyt ilman ylimääräisiä pomppuja, sätkyjä ja loikkia. Sen lisäksi se antoi ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla ratsastaa verryttelytilanteessa edes pätkittäin - monesti se on verkassa niin jännittynyt, että siihen ei saa kunnolla vaikuttaa tai se räjähtää tuhansiin palasiin. Verkat yleensä saavat minulle enemmän jännitystä aikaiseksi, kuin itse suoritus, koska Deen kanssa vaan on todella vaikeaa olla ruuhkaisissa tiloissa muiden ratsukoiden seassa, saatika jos pitäisi hypätä.

90cm verkka menikin siis todella kivasti. Ainoa vaan, että olin sitten kuitenkin myöhässä kisa-areenalta, jonne oli verkkamaneesista pieni matka käveltävänä, vaikka kuinka yritin jotenkin fiksusti asiaa suunnitella ja ennakoida kysymällä mm. stewardilta arviota, kuinka aikaisin maneesille kannattaa lähteä talsimaan. Oli todella mukavaa, että kisajärjestäjät sujuvasti siirsivät meidät pari ratsukkoa myöhemmäksi, koska pari ennen meitä oli jo valmiina radalle, joten ei paniikkia aloituksen suhteen ja saatiin hengähtää rauhassa kiertäen kisa-areenaa toisen ratsukon suorittaessa.

Jos muuten olin tällä kertaa ollut verkassa ja muutenkin valmistautuessa aika paljon rauhallisempi, enkä lainkaan niin hermona, mitä pari viikkoa sitten Ainossa, niin juuri ennen oman lähtömerkin saamista nousi se pala kurkkuun. Yritin kuitenkin kaikki huonot muistot laittaa taka-alalle ja tyhjentää pään, ja alkaa keskittymään tekemiseen. 90cm rata lähtikin tosi kivasti, vaikka ärsyttikin, että olin ihan ykkösestä asti vähän sellaisella "jahtaamisasenteella" liikenteessä, eli en malttanut odottaa, kun takaraivossa muistutti vanhat tunnelmat, kun Dee on ollut aina täällä niin nihkeä ja haluton hyppäämään. Nyt se ei ollut sen tuntuinen lainkaan, vaan todella innoissaan, ja olisin oikeasti voinut relata paremmin ja keskittyä vain tekemään huolellisesti lähestymiset ilman ylimääräistä painetta.
Paljon jäi vielä paikkailtavaa juuri oman tekemisen johdosta, rentoutta ja vakautta pitää löytää aika paljon enemmän, mutta suoritus oli sekä perusradalla, että uusinnassa sujuva ja puhdas, joka oikeutti sijoitukseen vaikka en todellakaan ollut aikaa ratsastamassa uusinnassa, vaikka pienet esteet olisivatkin ehkä vähän houkutellutkin sitä tekemään. Pidin pään kylmänä ja ratsastin loppuun asti samalla temmolla ja tämä oli jo ehdottomasti paljon parempaa tekemistä, kuin Ainossa nähdyt radat!

Alla video 90cm radasta, josta jäi oman puhelimeni muistitilan täyttyessä uusinnan kaksi viimeistä estettä pois...



Metriin lähdettiin siis todella hyvillä mielin, kaikki viimeinenkin jännitys oli kaikonnut myös itseltäni, kun ymmärsin Deen olevan ihan yhtä menossa täällä kuin missä tahansa muuallakin - ihanaa! Metrin verkassa en kuitenkaan saanut ihan niin hyvin rytmistä kiinni ja hypyt eivät olleet niin rentoja, mutta edelleen hevonen teki kaiken mitä pyysin ja tällä kertaa osasin olla hyvissä ajoin kisa-areenan päässäkin odottamassa vuoroa. 

Jopa liian ajoissa, jolloin ylimääräistä odottamista tuli ihan liikaa ja kun vihdoin saatiin lähtömerkki, oli Dee jo aivan hiilenä, että: "Mennään jo!!!"
Metrin radassa osasin ratsastaa jo taas vähän paremmin, mutta tein myös pari isompaa lähestymisvirhettä. Iloitsen kuitenkin tässä radassa erityisesti suhteutettujen linjojen sujuvuudesta, kaikki meni todella todella nappiin ja pystyin rentoutumaan kohti estettä! Sen sijaan ekalle sarjalle tulin käsijarru päällä, ja jouduin maiskuttamalla tsemppaamaan b -osalla, josta sitten puhtaasti yli ja uusinnan toiseksi viimeiselle esteelle lähdin kaarteesta kääntämään liian aikaisin, kun Dee on viime aikoina kääntynyt vasemmalle aina vähän viiveellä ja nyt se ei sitä tehnyt, vaan kääntyi kuten pitikin. Tässä minun olisi sitten pitänyt tehdä joku ratkaisu, joko kiinni tai eteen, mutta en tehnyt mitään ja tultiin puolikkaaseen pystylle, josta Dee suoriutui siitä huolimatta vaivattomasti. Sitten enää viimeinen okseri ja puhtaana maalissa - jälleen!!! Ja vaikka taaskaan en ratsastanut aikaa ja itseasiassa meillä olisi saanut olla läpi radan todellakin parempia laukka (pitelin taas ehkä hitusen), niin oli aika yllätys kuulla heti perään, että menimme tällä suorituksella johtoon! Ihan mahtavaa ja olin niiiin ylpeä Deestä ja toivon todella, että se ylpeyden tunne välittyi sillekin <3 Ja tunnelmat radan jälkeen olivat muutenkin ihan loistavat, koska radalla oli monia ihan todella hyviä pätkiä, joissa tunsin oman itsevarmuuteni kasvaneen todella, ja uskalsin ratsastaa ja samalla rentoutua!

Alla video 100cm radasta



Linkki videoon

Nyt sitten seuraaviin kisoihin valmistautumaan ja treenaamaan! Edelleen laukka saisi olla radalla parempi, tai lähinnä se, että uskallan antaa hevosen laukata enkä yritä kontroloida sitä jatkuvasti. 90cm radalla laukka oli ihan jees, mutta metrissä huomasi jo varmaan siitäkin johtuva hitaus, että verkasta siirtyminen omaan suoritukseen kesti ehkä oman arviovirheeni takia vähän liian pitkään ja rytmin löytäminen tämän johdosta oli hankalempaa, kuin edeltävälle radalle.

Parannettavaa löytyy edelleen, mutta isoja harppauksia ollaan otettu ja Hyvinkään kisareissu meni yli odotusten, joten en voi tällä hetkellä enempää toivoa!
5

torstai 24. maaliskuuta 2016

Ihana ihana Dee!

Tänään oli taas estetreenit ja treenattiin erityisesti normi suhteutettuja välejä - Dee oli ihan mieletön (jälleen!) ja me parannettiin omaa tekemistä taas niin paljon edeltävästä, että jotenkin ihan huimaa tällainen kehitys kerta kerralta! Nyt täytyy nauttia fiiliksestä! Marika oli myös tosi tyytyväinen meihin molmpiin ja totesikin, että mukavaa, kun kerta kerralta asiat paranee näin reilusti.


Dee on ollut muutenkin superhyvä ratsastaa edelleen. Ystäväni Janita, joka on opiskelemassa samassa hevoshierojakoulussa minkä itsekin kävin, hierojaksi - hieroi Deen viime lauantaina. Hieronnan jälkeisenä päivänä juoksutin Deen kevyesti, ja koko hevonen oli hieronnan jälkeisenä päivänä tapansa mukaan aivan unessa ja löysä. Tämä on ihan toivottu tila, sillä silloin tietää, että se on oikeasti rentoutunut ja saanut lihasjumeja auki. Maanantaina testasin tallikaverin koulupenkkiä Deelle, jotta saisin jalat kerrankin vähän paremmin sen ympärille ja pääsen ratsastamaan vähän tehokkaammin, mitä estepenkki sileäntreenissä antaa myöden. Samaan aikaa maneesissa oli estevalmnnuksia menossa ja Dee oli vähän jo intopiukeena, että "nyt hypätään" ja alkuun ei meinannut malttaa, mutta loppua kohden sain siitä irti jo tosi hyviä pätkiä, ja koko hevonen kulki aika kivassa muodossa. Satula oli ehkä hiukan liian leveä Deelle, mutta liikkui sillä kuitenkin mielellään - Dee on todella herkkä satulanvaihdoksista, jos satula ei miellytä sitä, niin se kertoo sen kyllä hyvin selvästi.
Tiistaina ratsastin sileällä ja harjoittelin maapuomin avulla erilaisten etäisyyksien ratsastamista - Dee oli tuona iltana ihan maagisen hyvä ridaa!! Niin kuulolla, niin täysillä tekemässä ja liikkui hyvin!
Keskiviikkona nätin sään ja vapaapäivien alkamisen kunniaksi lähdin Deen kanssa maastoon ja ekaa kertaa tänä keväänä päästiin rallittelemaan muutama pätkä ihan kunnolla sulilla ja suht kuivilla hiekkapoluilla - mentiin muuten hemmetin kovaa... :D Vedet silmistä valuen pidin vain ohjista kiinni ja pysyttelin kevyessä istunnassa, kun Dee paahtoi menemään sydämmensä kyllyydestä! Se niin taritsee tällaisia maastoreissuja ja nyt huomaa, kun koko talvena ei olla päästy tätä harjoittamaan riittävän usein - oli pienoiset patoutumat pojalla, etten sanois...

Dexteri Janitan hierottavana

Tänään aamulla estetreeneihin en saanut apukäsiä paikalle ja näin ollen videomateriaaliakaan ei valitettavasti ole. Mutta materiaalin puutteesta huolimatta haluan taas päivitellä fiiliksiä, koska nämä ovat nyt tärkeitä etappeja itselleni ja hyvä purkaa ajatuksia näppäimistölle. Jahka kevät tästä kunnolla alkaa, niin kuvamaterialitkin taas sen myötä paranevat blogin puolella :)

Meillä oli kaksi 24m suhteutettua väliä ja yksi n. 21-22m tehtävinä. Suhteutetut estevälit ovat niitä, joissa meillä ne ongelmat yleensä näkyvät eniten ja missä varmaan yleensäottaen muutenkin on paljon monilla aina ongelmia. Eihän yksittäisten esteiden ratkominen lopulta ole kovinkaan haastavaa, mutta kun edessä on rata täynnä erilaisia välejä ja linjoja, ja jotka pitää osata ratkoa oman hevosen laukan mukaan, niin hommaan tulee lisää haastetta.
 Itse en saa Deetä kuuntelemaan kunnolla tällaisissa väleissä, koska se osaa viisaana hevosena ennakoida niin hyvin minne olemme seuraavaksi menossa ja tekee omat päätöksensä, ja sitten itse lähden ratsastamaan liikaa kädellä ja olemalla liian hidas ratkomatta mitään kovin järkevästi siellä väleissä. 24 metriä tulimme siis kuudella ja tuo lyhyempi väli viidellä. Nyt on tärkeä vain saada normivälit sujumaan ja jotta löydän ne oikeat säädöt, miten paljon ratsastan hevosta tällaisissa väleissä. Deen kanssa, etenkin nyt kun laukka ja eteneminen on taas kunnossa, joutuu aina ottamaan vähän laukkaa kiinni, ettei välit jää ahtaiksi ja silloin löydämme monesti itsemme sieltä suhteutetun linjan toisen esteen pohjasta ja rytmi katoaa.

Nyt kun tultiin pelkkiä suhteutettuja radan verran peräkkäin, saatiin todella hyviä pätkiä aikaiseksi, ja Dee tekee tasaiseen hienoja hyppyjä sekä itse uskallan rentoutua aina vaan enemmän ja enemmän. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli ennen tehtävän aloittamista sellainen innostunut kutkuttava tunne, että pääsee tekemään rataa, jossa esteet ovat jo ihan esteen kokoisia ja tiesin, että meillä tulee olemaan kivaa! Pari kertaa tuli jälleen se tilanne, että en ihan tiedä mitä olen tekemässä - aivot sanoo toista ja vanhat refleksit tekeekin toista, jolloin lähestymiset vähän epäonnistuivat. Mutta osasin heti seuraavaan toistoon korjata asian ja nollata tilanteen - tämä on kyllä niin tärkeää! Eli oppii ottamaan virheet rennommin ja uskaltaa tehdä niitä ilman, että soimaa itseään niin kovasti niistä! Ja virheen jälkeen osaa pitää vaan pään kylmänä ja jatkaa eteenpäin "katsomatta taakse", mutta yrittämällä seuraavaksi vähän paremmin. Oma tekeminen tuntui ainakin itselleni taas vähän "karkealta" eli ei varmaankaan niin super eleetöntä ja nättiä, mutta kun tästä saadaan rutiini kohdilleen ja toistoa enemmän toistojen perään, yhteistyö hevosen kanssa kohdilleen, niin kyllä se siitä sitten omakin tekeminen rauhottuu.


Kaikki virheet mitä tällä kertaa treenissä kävi oli ihan täysin omaa, Dee oli ihan älyttömän hyvin kuulolla ja teki just niinkuin sille ehdotin tehtävän ja hyppäsi tosiaan ihan super hyvin. Siksi olenkin erityisen tyytyväinen tuohon pieneen sisupussiini, joka vaan jaksaa nyt yllättää kerta toisensa jälkeen ja on niin liekeissä! On se vaan niin uskomattoman ihana ja ihanaa, että alan olla jälleen toiveikas sen suhteen, että tästä tulee vielä jotain hienoa! :)

Huomenna meillä on 1 -tason startit 90cm ja 100cm Riders Inn:ssä Hyvinkäällä, joka on ollut meille se vaikea paikka aina. Toistaiseksi ei ihan kauheasti ihme kyllä nyt jännitä tai huoleta huominen, kun nyt on vaan sujunut niin kivasti viime aikoina, etten koe mitään syytä jännittää sen enempää tätäkään kisapaikkaa. Toivottavasti tietenkin kaikki menee hyvin ja saadaan onnistuneet suoritukset. Ihan näiden starttien perusteella sitten katsotaan, miten ja missä jatketaan kisaamista seuraavaksi.

Small steps forward - pitäkää meille peukkuja huomiselle!
8

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kevät ja Equestrian Stockholm


Tuorein blogini yhteistyökumppani Equestrian Stockholm on jo nettisivuillaan vilautellut tulevan kevään uutuuksia ja brändi jatkaa selkeästi raikkaalla, mutta tyylikkäällä linjallaan panostaen tuotteiden materiaaleihin. Tulossa on mm. uusi satulahuopasarja, ratsastajalle yläosia, takkeja sekä liivejä. Kevään uutuudet saapuvat huhtikuussa, josta lupasin vinkata teille blogin lukijoillekin! :)

Olen jo valmiiksi niin rakastunut tähän kisapaitaan! <3 Muiden uutuuksien esittelyjä odotellessa!

Somessa Equestrian Stockholm on seurattavissa Suomen Facebook -sivuilla, Equestrian Stockholmin Facebook -sivuilla sekä Instagramissa @esstockholm.




Teksti yhteistyössä:

4

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ja taas treenataan - estetreenit 17.03.2016

Nyt tulee kyllä näitä treenijuttuja aika paljon, mutta kun on videota ja matskua, sekä aikamoinen into tästä meidän tekemisestä, niin mikäpä ettei näitä nyt kirjoittele heti ylös.

Torstaina jatkettiin Marikan kanssa estetreenejä, ja meillä on kyllä nyt niin nousujohteista tämä tekeminen, että en malta odottaa, mitä tuleva kausi mahdollisesti tuo tullessaan, koska koko ajan tuntuu vaan paremmalta ja paremmalta! Dee tuntuu vaan niin super super hyvältä, ja tällä treenikerralla alkoi vihdoin tuntua siltä, että itsekin nautin esteille lähestymisestä jo jonkin verran... alkaa se oma pää taas löytää myös hyvän vireen, joka ehkä onkin se kaikista tärkein asia ratsastajalle, ja ylensäkin urheilijalle. Jos et usko itseesi, ei kukaan muukaan sitä puolestasi tee, ei etenkään hevonen.


Edeltävässä treenipostauksessa minulle tuli kommentti, jossa ehdotettiin pysähtyä miettimään, miksi omat ajatukset ovat olleet sitä mitä ovat olleet Deen kanssa näissä hyppyhommissa. Ja tosiaan, kuten vastasinkin tähän kommenttiin - niin tämä blogihan on se minun varsinainen pysähdyspaikka, johon "suollan" tekstiä oman aivojen syöväreistä. Pohdin tehtyä ja tehtävää, suunnittelen, murehdin ja iloitsen vuoron perään kaikkea, mitä tapahtuu hevosten parissa - sitähän tämä blogin kirjoittaminen ihan oikeasti on. Ennen kuin kirjoitan blogiin mitään, olen vatvonut pääni sisällä vaikka kuinka ja paljon treenikuvioita, hevosen hoitoa ja viikkotreenejä - mitä muutoksia pitäisi tehdä, mitkä asiat ovat osoittautuneet hyviksi jne. Mutta kommentti sai minut silti uudestaan miettimään asiaa, jota kyllä olenkin pohtinut aina välillä, että mikä on saanut mieleni Deen kanssa niin epävarmaksi? Jos miettii parin vuoden takaista ja sitä ennen tapahtuvaa, niin vähäisestö rutiinista ja kokemuksesta huolimatta omasin äärettömän itsevarmuuden ja tätä kautta rauhallisuuden tehdä ja suorittaa asioita - epäilijöistä huolimatta. Minua ei haitannut, vaikka sain usein kuulla, että olenko hullu - sinä kokematon viet nuoren hevosen 120cm nuorten luokkiin tosta noin vaan, koska tiesin, että pystyn siihen ja kunnialla. Mutta totta puhuen, ajan saatossa, kun riittävästi sitä lannistavaa ja arvostelevaa tekstiä saa kuulla, niin pakko myöntää - olen jollain tasolla antanut niiden lannistaa omia ajatuksia ja lopettanut pikkuhiljaa uskon itseeni. En edes ole huomannut, että niin vain pikkuhiljaa on käynyt.

"Luulet itsestäsi liikoja."
"Hieno hevonen menee allasi hukkaan, etkö ole ajatellut ammattilaiselle viemistä."
"Menestymisenne on ollut vain "tuuria."

Onhan näitä - ja osa ihan siis tullut myös ammattilaisten suusta - se lopulta vie ison palan uskosta itseensä, jota ei saisi käydä. Usko omaan tekemiseen on kaikista tärkeintä ja jos sitä ei ole, ei ole mitään. 

Tähän päälle uusiutuvat vatsavaivat, jotka aiheuttivat Deen hankalaa ratsastettavuutta ja ongelmia ylipäätään, niin soppa oli valmis - kehitin pääni sisään mörön asiasta. Viime kausi meni oikeasti tsempatessa ja toivoen, että KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ! Ja kyllähän se sitten siitä, vaikka välillä on ollut todella toivoton olo. Dee ei ole mikään helppo kaveri, se on niin herkkä ja kova samaan aikaan - sen kanssa on oppinut oikeasti lukemaan haastavampiakin hevosia todella hyvin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vielä ei ole tullut eteen niin haastavaa hevosta, ettenkö löytäisi ekalla tai viimeistään jo toisella ratsastuskerralla siihen jonkunlaisen yhteyden ja yhteisen sävelen - ja se tuntuu oikeasti nyt hienolta ja olen tästä opista ikuisesti kiitollinen mm. juuri Deelle, joka on viime vuosina ollut eittämättä suurin opettajani! Toki sitten jokaisesta ratsastamasta uudesta hevosesta oppii taas jotain uutta lisää ja koskaan ei kannata olla "liian itsevarma" omasta tekemisestään, tai tulee sokeaksi ja kehitys katkeaa. Mutta se, mitä pitää nyt oikeasti itsekin muistaa, että arvostaa omaa jo saatua/hankittua osaamista ja uskaltaa tehdä virheitä, uskaltaa ottaa riskejä ja uskaltaa tehdä reiluja tavoitteita kehittymisen eteen silti jatkossakin. Pitää olla kylmähermoinen siinä ettei hetkahda virheistä, vastoinkäymisistä ja varsinkaan arvosteluista - tällöin pystyy ratsastamaan rentona ja rentous onkin tärkeimpiä asioita ratsastuksessa ja suorituksen onnistumisessa. Jokaisella meillä on kaiken aikaa opittavaa ja koskaan ei ole valmis, ja sen ymmärtäminen on nöyryyttä - ei se, että hokee itselleen: "Olen paska - pilaan tämän hevosen. Meistä ole mihinkään." 

Nyt, kun tuntuu, että olemme päässeet asioista vähän oikeasti jo ylitse ja oikeasti ratkomaan ongelmia - olemme vihdoin oikealla tiellä, jolloin voi vaan todeta, että tämä epäonnen jakso on varmasti opettanut ja kasvattanut minua ratsastajana ja hevosmiestaidoiltaan taas pikkaisen enemmän. Virheistä oppii, kuuluu monesti sanottavan ja se on oikeasti ihan totta, eikä vain kulunut klisee. Onnistumiset antavat uskoa ja itsevarmuutta, epäonnistumiset opettavat kuitenkin kaikista eniten ja niistä ei saa lannistua ja jättää uudestaan yrittämättä. Se joka luovuttaa, ei voi koskaan voittaa. Ja kaikki voittajat ovat matkan varrella monta kertaa epäonnistuneet, mutta jatkaneet niistä huolimatta eteenpäin! Itse ainakin yritän huonoillakin hetkillä olla sinnikäs ja huonoista fiiliksistä huolimatta jatkaa eteenpäin, koska kyllä se onnistuminen ja onnen tunne sieltä joskus tulee - ennemmin tai myöhemmin!

Torstaina jatkettiin samalla linjalla, eli helppoja yksittäisiä lähestymisiä ja esteitä nostettiin pikkuhiljaa ja lopulta tultiin pientä rataa. Tällä kertaa rakennettiin myös kolmoissarja: pysty - 10m - pysty - 7m - okseri. Dee tuli komloissarjankin monta kertaa peräkkäin todella varmana, eikä minkäänlaista epäröintiä missään kohtaa. Itse saisin vain olla vähän nopeampi siellä väleissä yläkropan kanssa, nyt tuntui, että jäin aina vähän jälkeen c -osalla okserilla. Muutenkin saisin tehdä hevosen nopeammin valmiiksi, jotta saan sen tasapainoon ennen seuraavaa tehtävää. Nämä on näitä ikuisuusjuttuja, mutta jotka tulevat varmasti kehittymään riittävien toistojen jälkeen.

Marika oli tosi tyytyväinen kehitykseen ja itsekään en voinut olla hymyilemättä näiden treenien jälkeen, Dee teki muutamia hienoja hyppyjä ja se sen laukka, sekä hyppy tuntuu kerta kerralta voimakkaammalta - se on upea tunne! Alla olevalta videolta näkyy hyppyjä ja etenkin alussa näkee kolmannessa lähestymisessä, miten tuon hevosen taas kerran nyppien lähelle ja se hyppy on heti huonompi. Mutta onneksi pääsen jo aika nopeasti siitä ajatuksesta eroon ja seuraavalla kerralla korjaten. Myöskään viime kisaharjoituksissa itseänikin häiritsevä käsien ylitekeminen ei näkynyt taas millään tavalla treenissä, oletan sen olevan jotain jännitystä tai omaa alitajuntaista varmistelua kisoissa joka lähestymiselle, en muuta siihen keksi. Oma ratsastus rauhoittuu sen myötä, kun saa taas hevosta paremmin avuille radalla ja itselleen rutiinia.
Myös muutamissa lähestymisissä päästän Deetä jopa vähän liian pitkäksi ja esimerkiksi okserille oli aina välillä vaikea saada hevonen ykkösen jälkeen suoraksi, kun en ollut riittävän nopea jo heti edeltävän hypyn ja kaarteen jälkeen.



 Mutta ai että on ollut viimeaikoina hyppääminen KIVAA!

Seuraavaksi suuntaamme ensi viikon perjantaina hyppäämään Riders Inn:iin Hyvinkäälle 1-tason luokat. Paikka on ollut meille vaikea viime kaudella, joten jatkamme 90cm ja 100cm luokilla. Jos tuolla sujuu, niin sen jälkeen voi jo sanoa, että "the problem solved" ja lähteä miettimään ekaa varsinaista kunnon kisastarttia. 
25

torstai 17. maaliskuuta 2016

Whats up Torsti?

Sain hauskan idean päivitellä välillä Torstistakin tänne blogin puolelle! Meillehän on kotiin nettiyhteys Torstin karsinaan, eli aina kun se sattuu olemaan kavereittensa kanssa ryhmäkarsinassa, niin pystyn seurailemaan sen touhuja. Varsojen ollessa ulkona tarhassa niiden leikkejä ei pääse näkemään, mutta täytyy sanoa, että tämä kamerapalvelu on aika mahtava! Huomaan, että en tunne lainkaan samallalailla ikävää varsastani, kuin mitä aikanaa tunsin Deen ollessa reissunpäällä, kun pystyn näkemään sen ihan milloin vain.

Idea Torstin päivityksistä onkin, että säännöllisesti tulee kuvakaappauksia siitä mitä kameran ruudulta näen. :) Tätähän ei jatku tietenkään sitten, kun varsat pääsevät laitumelle toukokuun alusta, mutta jonkin aikaa kuitenkin.

Tällä hetkellä kamera näyttää Torstista seuraavanlaista kuvaa:


Eli aika pyllypainoitteista kuvaa on tarjolla :D Tyypit ovat ruokabaarilla ja täytyy sanoa, että ainakin näin kameran välityksellä Torsti näyttää vähän *kröhöm* pyöreähköltä... Torsti on siis tuo muhkupyllyisin kaveri, jolla isoimmat sukat. Ruoka on maistunut selkeästi, ja sen mitä muut kaverit vaihtelevat vähän väliä paikkaansa keskenään, niin Torsti on ja pysyy heinien äärellä eikä hievahdakaan :D tyyppi oppi ilmeisesti alkulapsuudestaan poneilta tämän syömisen tärkeän jalon taidon, josta on pidettävä kiinni.

Aika usein näkymä kamerasta on tämä, jos ne sisällä olevat. Välillä niillä on tosin myös painileikitkin menossa, jota on aika paljon viihdyttävämpää seurata. ;)

Jaahas, ja sitten olikin päiväunien aika


Rankkaa tuo varsan elämä ;) Mitään kummempaa sille ei siis kuulu - muutakuin sitä hyvää! :) Sillä on nyt rokotukset suoritettu ja päivät täytyy kavereitten kanssa leikkimisestä, syömisestä ja nukkumisesta. Eli juuri siitä, mistä varsan päivät kuuluvatkin täyttyä. 
9

lauantai 12. maaliskuuta 2016

90cm ja 100cm startit Ainossa


 Vitsit miten sitä voikaan olla onnellinen nyt tässä tilanteessa, kun takana on kaksi pikku luokkaa kunnialla läpi! Fiilis on niin sanoin kuvaamattoman onnellinen, mutta myös huojentunut. Jotenkin tuntuu nyt vielä vahvemmin siltä, että olemme oikeasti päässeet kääntämään sivua taas eteenpäin Deen kanssa yhteisellä taipaleellamme ja kilpailemisen saralla. Olen pitkään miettinyt, millä kuvailisin tätä onnen tunnetta nyt ja täytyy myöntää, että olen tällä hetkellä yhtä onnellinen, kuin aikanaan meidän ihan ensimmäisestä 120cm debyytistäkin. Toisaalta myös jännitin päivän ensimmäistä 90cm luokkaamme enemmän, kuin kaksi vuotta sitten jännitin tuota 120cm luokan debyyttiä :D Mutta onkos se nyt ihme, kun miettii millaisia ongelmia meillä on ollut vielä esimerkiksi kolme kuukautta takaperin, kun tuntui yhteinen tekeminen välillä niiiin vaikealta ja suorastaan vastenmieliseltä. Olen onnellinen, että uskalsin lähteä tekemään muutosta treeniin ja pyytää uutta näkökulmaa omien ajatusteni tukemiseksi.


Ennen, kun lähden enemmän kertomaan suorituksistamme, on pakko vain todeta aivan mykistyneenä, että Ratsastuskeskus Ainon kilpailupuitteet ja kilpailuiden järjestäminen on aivan jotain omaa luokkaansa. Kaikki vaan toimii, fiilis on kisapaikalla ihan mahtava, puitteista nyt ei tarvitse varmaan sanoakaan erikseen. Ihan käsittämättömän hienoa, että meidän kotimainen ratsastusurheilu on saanut tällaisen helmen - kiitos Ainon porukalle todella hyvin järjestetyistä kisoista! Ei mitään valittamista minkään osalta. Seurueemme mieshenkilöitäkin oli ensimmäistä kertaa ikinä vaikea saada kilpailupaikalta lähtemään kotiin, kun viihtyivät niin hyvin ravintolapuolella, hehheh ;D Tarjoilu oli hyvää ja olisi jaksanut katsella pidempäänkin kisoja sen ansiosta! Tällaisia kisoja ja tapahtumia meidän laji todellakin tarvitsee, missä viihtyvät myös muutkin, kuin hevosihmiset.

Radat olivat todella kivoja ja mukavan helppoja, kuten 1-tason kilpailuissa kuuluu ollakin. Silti siellä oli ihan tekemistä ja oli suhteutettua linjaa jne. Sekä se, mistä kisat saavat myös plussaa on, että näin harjoituskisoissakin ollaan jaksettu panostaa kaikkiin järjestettäviin luokkiin erilaiset radat. Monissa paikoissa tällä tasolla saa hypätä täysin saman radan eri korkeuksilla ja se on toisaalta vähän tylsääkin. Ratamestarina toimi kokenut kansallisen ja kansainvälisen tason ratamestari Johanna Mikkola, kenen ratoja on aikaisemminkin ollut aina kiva ratsastaa.

Kuten jo kerroin, jännitin ihan mielettömästi ennen meidän ekaa starttia :D mietin siinä ennen, että miten tämä on mahdollista, että jännitän tätä vaatimatonta 90cm rataharjoitusta enemmän, kuin monia kansallisia vaativampia suorituksiamme ennen!?! Jotenkin sitä alitajuntaisesti loi taas vähän paineita itselle: "kyllähän meidän nyt nämä pitäisi selvittää vaikka silmät kiinni ja takaperin" jne. Mutta eihän se meidän tilanne nyt ole viime aikoina ihan niin ollut, ja sehän siinä sitä jännitystä toikin, että kuinka meidän käy ja onko hevonen yhtä menossa nyt "aidossa" kilpailutilanteessa, mitä se on ollut viimeaikoina treenissä ja kotioloissakin. Verryttelyssä olin ihan liian kiireellä tekemässä kaikkea, mutta Dee toimi mukavasti, se ei tuntunut jännittävän tilannetta lainkaan.

Radalle pääsimme lähtemään numerolla 20, ja toivoin siinä vielä, että Dee olisi yhtä menossa, kuin verryttelyssäkin. Lähtömerkin saatuamme lähdimme matkaan ja yritin tyhjentää pääni kaikista turhanpäiväisistä ajatuksistani. Rata kulki kuin sumussa, ja en saanut tehtyä oikein mitään kovin järkevää - tosin en tehnyt näin ollen mitään tyhmääkään. Dee hoiti homman täysin kotiin ja oli ihan älyttömän innoissaan. Vasta ennen radalla vikalla ollutta kahden laukka-askeleen välistä okseri-pysty -sarjaa heräsin vähän ratsastamaan, ja Dee hyppäsi vielä sarjankin korvat hörössä puhtaana maaliin. Saimme siis tästä luokasta, jossa arvostelu oli A.0.0, virhepisteettömästä suorituksesta vuoden ensimmäisen rusetin matkaamme! Ja fiilis oli tämän jälkeen NIIN käsittämättömän hyvä, että hyvä etten ruvennut itkemään! :) Olin niin liikuttunut jotenkin siitä, miten tuo hevonen on herännyt taas taistelemaan yhdessä kanssani radalla ja nauttimaan kilpailemisesta, niinkuin ennen!

Alla video 90cm radasta, jossa ei tullut mitään ihmeempiä virheitä. Suorilla suhteutetuissa väleissä minun pitäisi ottaa hevonen ajoissa vähän tasapainoon, ettei se ajaudu liikaa kättä vasten kohti seuraavaa estettä, mutta näitä täytyy vaan harjoitella lisää. Olen rataan tyytyväinen :)



100cm luokassa starttasin jo heti alussa ja tällä kertaa verryttelyyn menin aika paljon rennommalla ja huojentuneella fiiliksellä, jonka ansiosta lähdin myös verryttelyssä vähän enemmän vaikuttamaan hevoseen ja tätä kautta tekemään niitä päähän iskostuneita virheitäni, eli nyppimään lähelle estettä. Piti oikein pysähtyä miettimään sitä omaa tekemistä, eli laukaten kaarteessa niin, että hevonen on oikeasti pohkeen edessä, mutta ei juokse(!) ja kohti estettä pidän tuntuman, mutta en vedä enkä pidätä enää vaan kaikki on tehtävä jo siellä ajoissa ennen suoristusta, jonka jälkeen vain odottaa sitä paikkaa johon rentoutuu ja muistaa myötää riittävästi hevoselle tilaa esteen päällä sukeltamatta kuitenkaan liikaa ylävartalolla mukaan. Deen kanssa on jotenkin vaikea löytää se balanssi sen kanssa, että se on pohkeen edessä, mutta ei reagoi siihen juoksemalla alta pois tai painelemalla omin nokkineen esteelle kuuntelematta ratsastajaa. Se on niin omapäinen tässä suhteessa, mikä tekee siitä jokseenkin haastavan ratsastettavan.

Metrin rata lähti ykköseltä todella todella mukavasti, saimme hyvän lähestymisen ja sujuvan hypyn. Siitä aavistukseen kaareva ja pitempi matka kakkosena olevalle okserille, jonne Dee pääsikin vähän juoksemaan ja annoin sen vähän päästä pitkäksi. Kaarteessa takaisin kiinni, mutta unohdin sitten jo hellittää ja ratsastaa pohkeelle, ja lähdin nyppimään kolmoselle - arggh... Dee teki kuitenkin jo tuoreista harjoitteluistamme oppineena oman päätöksen ja ei välittänyt mun aikeista nyppiä lähelle vaan lähti vähän kauempaa innokkaana hyppyyn. Isommalla hypyllä tullessamme sisään tällaiselle 24m linjalle minun olisi pitänyt yrittää saada hevonen nopeasti takajalkojen päälle ylämäkeen ja päästä hellittämään ennen seuraavaa estettä, mutta nyt tulimme jälleen samaan tapaan vähän kättä vasten suhteutetun toiselle esteelle, kuitenkin ihan ok sujuvasti yli ja puhtaasti. Näistä täytyy vaan nyt päästä eroon, isommissa luokissa nämä on ne paikat, jossa saamme puomit, jos en opettele ratsastamaan huolellisemmin ja tarkemmin!
Vitosena olikin sitten aikaisemmasta luokasta tuttu sarja, johon olisin saanut todella ratsastaa huolellisemmin sen paikan sisään - nyt hutiloiden lähdin ratsastamaan vähän eteenpäin ja tultiin isosti sisään sarjalle, ja meinasi jäädä väli aavistuksen ahtaaksi tästä syystä. Noh, mielummin nyt kuitenkin näin päin, kuin se, että olisi vaan pitänyt pitänyt ja vielä kerran pitänyt kiinni ja nyppinyt meidät sisään sarjalle. Tässäkin kuitenkin olisin voinut vaan rauhassa odottaa ja rentoutua vikassa askeleessa, ja paikka olisi ollut a-osalle ihan bueno.
Sitten olikin toinen suhteutettu suora linja samalla 24 metrin välillä, mutta esteet olivatkin tällä kertaa niin päin, että ensimmäisenä oli okseri ja toisena pysty - joka automaattisesti etenkin meidän kohdalla merkkaa sitä, että jos meinaan saada sen kuusi askelta ratsastettua siihen väliin, pitää minun oikeasti saada hevonen okserin jälkeen takaisin. Väli ei ollut tyylikkäästi suoritettu, mutta kerrankin(!) tein ja pidin sen, mitä olin suunnitellut ja ratsastin sen kuusi sinne ja puhtaasti jatkettiin rataa kahdelle viimeiselle esteelle. Viimeisetkin esteet puhtaasti läpi, ja sille vikalle pystylle olisin taas voinut olla maltillisempi ja huolellisempi, mutta en onneksi nyppinyt taaksepäin ja puhtaana maaliin - jälleen!!!

Alla video 100cm radasta, jossa siis vähän liikaa tempomuutoksia, rytmi saisi pysyä läpi radan paremmin samana - mutta nyt kuitenkin uskalsin yrittää ratsastaa edes vähän sinne päin niinkuin pitäisi! Dee oli aivan loistava jälleen, ei epäröinyt koko radan aikana kertaakaan!



Vaikka radoissa olisi paljon korjattavaa ja parannettavaa, en nyt halua alkaa liian kriittiseksi. Uskon, että tämä oli nyt parasta, mitä tähän hetkeen pystymme suorittamaan ja siihen täytyy nyt kaikkien vaikeuksien jälkeen olla todella tyytyväinen! Tästä on mielettömän hyvä jatkaa eteenpäin ja nyt tuntuukin, että me molemmat ihan innostuttiin uudelleen koko touhusta! :) 

Dee on ollut nyt kisojen jälkeisenä päivänä hyvin rento ja hyvän tuulinen, joka on myös hirmuisen tärkeää huomata. Vatsa ei ole lainkaan reagoinut stressaavasti kisoihin ja kaikki näyttää olevan nyt paremmin, kuin hyvin. Tästä täytyy nyt vain nauttia! Ja mikäs sen parempaa, kun sääkin on hellinyt oikein kunnolla ja kevään tuntu on ilmassa - aurinko paistaa, niin taivaalla, kuin mielessäkin, jee!
Loppuun vielä loppuja muutamia kuvia, mitä T otti meistä tänään, kun olimme lähdössä kävelemään maastoon - pitihän ne ruusukkeetkin nyt ikuistaa :)

26

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Happyhappy!!!

Meillä oli tosi onnistunut reissu Ainossa - sekä 90cm että 100cm luokka suhteellisen siisteillä nollilla! Olen niin onnellinen nyt, etten osaa sanoin kuvailla tätä olotilaa! 


Kirjoittelen myöhemmin lisää paremmin videoiden kera :) nyt on pakko mennä pidemmittä puheitta nukkumaan, huomenna on kolme heppaa ratsastettavana sekä muuta touhua!
1

Tänään taas mennään!

Tästä nämä meidän starttailut vaan lähtee käyntiin ja tänään on vuorossa Ainossa harjoituskisastartit. Ennen, kuin palataan ihan tositoimiin, me käydään riittävän pitkään 1-tason kisoja kiertämässä, jotta saadaan nyt tätä menoa vakiinnutettua. Tällä hetkellä tuntuu, että kun tulee ne hyvät pätkät, niin ne menevät just niinkuin pitäisi ja ihan nappiin, mutta sitten kun jostain syystä oma kroppani edelleen palaa samaan vanhaan kädellä ratsastukseen, niin silloin kaikki leviää taas käsiin. On se kummallista, että itse kyllä tietää mitä pitää tehdä nyt lähestymisissä, mutta kroppa saattaakin ihan vanhasta tottumuksesta tehdä vanhat virheliikkeet ja lähteä nyppimään kohti estettä! Se on todella(!) turhauttavaa! Ja huomaan, etten ole siksi riittävän varma lähtiessäni tekemään suoritusta, kun pelkään tekeväni taas jotain tyhmää yhtäkkiä vaistomaisesti... Mutta tähän ei auta nyt kuin tehdä niin monta toistoa toiston perään, että se alkaa olemaan luonnollista.

Eilen otettiin Marikan kanssa jälleen hyppyjä ja meillä oli jälleen ihan super super helppoja juttuja. Tärkeintä on nyt vaan saada se ajatus riittävästi eteen ja ponnistuspaikkoja vähän kauemmaksi esteistä. Marika neuvoikin mm. että kilpailujen verkoissa maalinjana toimivaa puomia voisimme siirtää aina esteestä merkittävästi ulospäin esteestä, jotta se auttaisi paremmin löytämään paikan ja ei ainakaan liian lähelle. Lisäksi asioita, joita käytiin nyt läpi meille vaikeilla suorilla suhteutetuilla, joissa Dee pääsee aina avuiltani pois karkuun ja vähän juoksemaan, että otan se nyt vain rohkeasti kiinni heti edeltävän hypyn jälkeen, jotta pääsen rentoutumaan kohti seuraavaa estettä. Ihan perusjuttuja ja onhan minulle näitä asioita toitotettu hyvin paljon aikaisemminkin, mutta joskus sitä tarvitsee jonkun toisen ihmisen sanomaan samat asiat uudesta näkökulmasta. Se, että hevonen on pohkeen edessä ja etenee, ei tarkoita sitä, että se saa juosta alta pois. Silloinhan se ei itseasiassa enää ole pohkeen edessä, vaan apujen ulottumattomissa. Deen kanssa etenkin tuntuu olevan vaikea löytää se tasapaino tässä asiassa, se tuntuu olevan vähän sellainen "on-off" - tyyppi, eli joko mennään tai ei mennä ollenkaan. Lisäksi nyt, kun se on saanut itsevarmuuttansa takaisin, niin taas on tullut se sama vanha Dee ilmi, joka tietää tehtävien keskellä omasta mielestään asiat aina vähän paremmin, kuin kuski selässä.

Tehtävinä meillä oli yksittäinen okseri diagonaalilla, ristikko-pysty -sarja diagonaalilla n. 7m välillä ja pysty - okseri suhteutettu väli 24 metrillä, johon oli tarkoitus vain saada se sujuva kuusi laukka-askelta. Paljon tein taas virheitä ja jotenkin turhaudun niistä nyt aivan liikaa - Marika onneksi on kauhean kannustava ja toteaa aina vain "ei se mitään, tää on harjoitus, uudestaan!". Sitten, kun sain taas oikeasta tekemisestä ajatuksen, niin homma lähti rullaamaan tosi hienosti. Alla yksi pätkä, jossa näkee mielestäni hyvin sitä Deen hypyn powerin ja hyppykaaren eroa entiseen, kun aloitamme sillä diagonaalilla olevalla okserilla!



Tällaisia toistoja, kun vaan saa enemmän, niin me ollaan niin back in business tällä kaudella! Ja edelleen jaksan iloita siitä, että Dee on ihan kympillä menossa ja aina kauhean onnellinen treenin jälkeen! Se kertoo minulle hirveästi siitä, että treeni on onnistunut hevosen kannalta! Vaikka itse tekisinkin virheitä, se ei ota niistä nyt itseensä yhtään, vaan tekee ja suorittaa nyt yhtä avoimella ja iloisella mielellä uudestaan, virheistä huolimatta!
7

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

1-tason kisat korkattu :)


Ihan extempore ilmottautuminen eilen illalla oman mäen 1-tason kisoihin! En muistanut ollenkaan koko kisoja ja hetken siinä tallille saavuttuani sekä asian käydessä ilmi - murehdin molempien maneesien ollessa varattuja kisajärjestelyihin, että kuinkas Deen liikutuksen nyt tänään suorittaisinkaan, kun maastossakaan ei oikein tällä hetkellä jäiden vuoksi pääse kuin ajoittain ravipätkiä tekemään. Jo edeltävä päivä olikin juuri suoritettu tällaisessa hidastemposessa moodissa maastossa, joten toista samanlaista ei oikein kestäisi heti perään tehdä. Noh, eikun äkkiä päätös ja ilmottautuminen 90cm luokkaan, joka oli alkamassa puolen tunnin kuluttua. Noin pienillä korkeuksilla Dee ei rasita itseään mitenkään liiaksi, vaikka viime päivinä onkin otettu aika paljon hyppyjä. Tulipahan samalla korkattua ensimmäinen startti tälle kaudelle! :)
Nyt olisikin alkuvuodesta tarkoitus käydä pikkukisoja läpi ratsastaen pieniä ratoja alle, että saadaan rytmi ja homma luistamaan niillä, joten tämä 90cm oli ihan hyvä luokka aloittaa.

Verkassa Dee oli ihan super kuuma, se oli niin innoissaan ettei meinannut pysyä nahoissaan. Ja se hyppäsi kyllä hyvin, vaikka ajoittain minusta tuntui, ettei se kyllä nyt ole ihan kontrollissa mun kanssa - mutta siitä liika kontrollista nyt pitäisikin päästä vähän eroon ja itse uskaltaa heittäytyä hevosen mukaan vähän enemmän.
Radalle päästyämme Dee jatkoi yhtä intopiukeana menoa ja oli kyllä ihana huomata, että jos vielä syksyllä se ns. "hiippaili" sisään areenalle epävarmana, niin nyt koko hevonen uhkui sellaista itsevarmaa "millon mä saan alkaa hyppäämään" -asennetta. Olen kyllä tätä fiilistä kaipaillut niin pitkään!

Koko rata meni aika vauhdikkaissa merkeissä aina ykköseltä asti ja välit meinasivat jäädä ahtaiksi. Eka suhteutettu väli ykköseltä kakkoselle oli tarkoitus mennä rennosti kahdeksalla ja nyt se meni aika heittämällä seitsämällä ykköselle tapahtuneen vähän villin hypyn jälkeen. Pystyltä suora 22m metriä sarjalle jäi tosi ahtaaksi ja sen jälkeen toiseksi viimeisellä esteellä - keltaisella pystyllä Dee oli vähä huolimaton jaloistaan ja viimeiselle mentiin aika haipakkaa. Mutta kivaa oli ja se on nyt pääasia!  Ei se miltä meno näyttää ja onko se nyt niin tyylipuhdasta vai ei! Ja se ja sama tuleeko huolimattomuus puomeja, kunhan hevonen on noin menossa itsevarmana eteenpäin esteeltä toiselle. Jäi kyllä super hyvä fiilis nyt tästä ja siitä innostuneena ilmottauduin ensi perjantaille meidät 1 -tason kilpailuun Ainoon hyppäämään pari pikkuluokkaa. :)

Alla video radasta - ei varmaan tarvitsisi erikseen kertoa oliko hevosella tällä kertaa radalla hauskaa vai ei? :D

12

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Solbackas Miracle kehittyy


Miraclen kanssa asiat etenevät. Olemme nyt säiden salliessa käyneet paljon isolla kentällä laukkailemassa vain eteenpäin, jotta tamma saisi itseään enemmän kropastaan auki ja ennen kaikkea sen ääretöntä menohalua laannutettua. Tämä on toiminut todella hyvin ja hevonen on jo rauhoittunut taas askeleen verran, malttaa kuunnella ja odottaa vähän paremmin ratsastajaansa jne. Pieni hanki kentällä on luonut myös vähän vastusta hevoselle ja se on joutunut siellä tekemään vähän enemmän hommia. Hanki on hyvää kuntotreeniä, mutta siinä pitää muistaa se, että se on myös äärimmäisen rasittavaa koko hevosen kropalle ja vaikka ihana aurinkoinen sää houkuttelisikin nauttimaan koko ajan edestä, niin malttia kannattaa olla ja tehdä mielummin vaikka vähän liian vähän kuin liikaa. Etenkin hevosen kanssa, jolla ei sitä kuntoa ja lihasvoimaa ole.

Miracle on myös ihan muutamien viikkojen sisällä tasapainottunut puolieroiltaan huomattavasti. Edelleen oikea kierros on sille vaikeampia, se ei meinaa saada itseään pidettyä tasapainossa siinä samalla tavalla kuin vasemmalle, mutta tämän puolierojen tasapainottumisen huomaan etenkin siinä, että hevonen ei ole enää toispuoleinen ohjastuntumalle, mitä se on pitkään ollut, vaan alkaa tukeutumaan yhtä paljon molemmalle ohjalle. Se on aina vähän enemmän painanut ja purrut kiinni vasemmalta ja toisaalta taas vasemman takajalan alle saaminen on välillä työn takana. Toisaalta taas oikea takajalka on selkeästi se heikompi, mutta sitä pystyy pohkeella sentään kontroloimaan paremmin. Laukassa puolierojen tasottuminen näkyy myös. Hevonen jaksaa kantaa lähes yhtähyvin kumpaankin suuntaan, kun aikaisemmin oikealaukka on ollut selkeästi se missä kiidetään lujempaa hakien tasapainoa. Kuitenkin voiman puute näkyy siinä, että tamma mielellään helpottaa laukassakin tekemistään sillä, että se työntää mielellään takaosaa vähän sisälle, ettei takajalan tarvitsisi polkea aivan rungon alla. Varsinaisia puolieroja huomaa enää laukannostoissa, joissa oikealle ne ovat vaikeampi, vasemmalle nostoihin olen jo todella todella tyytyväinen. Aikaisemmin nostot ovat olleet pahimmillaan sitä, että hevonen tarjoaa ensin juoksemista alta pois pitkänä ravissa pää pilvissä ja sieltä nostanut sen laukan. Siirtymisiä takaisin päin olemme tehneet laukasta paljon, siinä se voiman puute on näkynyt nimittäin kaikista selkeimmin. Hevonen ei kanna rittävästi takaosallaan ja siirtymiset laukasta alaspäin ovat saaneet tamman totaalisesti pois tasapainosta ja kaatumaan eteenpäin. Nyt niihinkin on alkanut tulemaan jotain järkeä, vaikka eivät ne vieläkään mitään helppoja kyllä ole. Pitäisi vaan itse muistaa ratsastaa jälleen enemmän jalalla, sillä tamma on edelleen ajoittain pahasti pohkeen takana ylipäätään ja se näkyy juurikin niissä siirtymisissä muunmuassa.


Miraclen on nyt kukauden sisään Pekka Kannus hoitanut kertaalleen, sekä se on hierottu kaksi kertaan Janitan toimesta. Ne ovat auttaneet paljon, mutta edelleen oikeaan kierrokseen taivuttaminen tuottaa ongelmia ja se näkyy tahdissa selkeinä rikkoina, välillä enemmän välillä vähemmän, päivästä riippuen. En ole ollut siihen kauhean tyytyväinen vieläkään, vaikka asia on jo mennyt paljon paremmaksi mitä se on ollut. Nyt sitten omistajan kanssa päätimme käydä tutkituttamassa  ja hoitamassa klinikalla tarvittavat hoidot, mm. tarkastutetaan vielä kertaaleen jalat, taivutetaan ja mahdollisesti kuvataan ja hoidetaan. Hyvä, jos mitään ei hevosesta löydy, mutta tämä tsekkaus on varmasti hyvä tehdä jo senkin puolesta, että tammaa on nyt treenattu 3kk rankemmin säännöllisesti sen jälkeen, kun se  on ollut pidemmän aikaan äärimmäisen kevyeellä käytöllä. Tutkimuksiin ja hoitoihin tamma menee ensi viikolla, ja siihen asti se liikutetaan päivittäin saman kaavan mukaan.

Estepuolella olemme päässeet jo niinkin huimasti(!) eteenpäin, että pystymme tekemään yksittäisiä puomi- ja kavalettitehtäviä ilman pelkoa siitä, että hevonen lähtee totaalisesti lapasesta alta juoksemaan ja pystyn huoletta rentoutumaan ja antaa tilaa edestä. Viimeisin kavaletti-puomi -ylitykset menivät jo todella mallikkaasti ja molempiin suuntaan. Tamma ei nosta kierroksia ja pystyy malttamaan ja niin rentona, kuin se nyt tällä hetkellä rentona ylipäätään ratsastuksessa kykenee olemaan. Hyvä hyvä! Vielä on pitkä matka siihen, että pääsemme kokonaisen esteradan järkevästi läpi tehtävineen, mutta nyt olemme sentään jo oikealla tiellä!

Rentoutta kaipaan vieläkin paljon lisää. Toivoisin tamman uskaltavan alkaa käyttää kroppaansa läpi selän liikkumisessa. Nythän se on aika jäykkä rungostaan ja ns. jalat vaan heiluu alla. Kun sen saisi rennommaksi ja elastisemmaksi, niin koko liikkuminen helpottuisi huomattavasti. Näitä ajatuksia on hyvä olla tavoitteena mielessä, mutta ymmärtää antaa hevoselle samalla aikaa ja tyytyä vähempään. Hevosen kehittäminen kantamaan ratsastajaansa oikein on pitkä prosessi, etenkin jos se on oppinut liikkumaan vähän väärin tai jostain syystä jännittää ratsastamista kovin, niin se on vaikea opettaa siitä pois. Siinä pitää fyysisten ominaisuuksien lisäksi muistaa ottaa huomioon paljon eläimen henkinen puoli - tekemisen pitää olla kivaa, ja kuten Deenkin kohdalla tullut todettua - helpompaan, välillä pitää antaa vapauksia hevoselle vähän enemmän ja vetää nutturaa itselläänkin löysemmälle.

Alla video keskiviikkoillan sileän hommista Miraclen kanssa. Omassa päässä oli tuoreeltaan Piia Pantsun neuvot ja sanat päivän valmennuksista siitä, että pitää ratsastaa vähemmän kädelle, enemmän jalalla ja ennenkaikkea tunteella. Hän toivoi minun keskittyvän Deen kanssa enemmän siihen, että keskityn jo käynnissä ratsastamaan hevosen hyväksi jalan eteen ja ylämäkeen - käynti tuntuu monesta, myös minusta, välillä niin "turhanpäiväiselle" vai pitäisikö sanoa "mitättömälle" hevosen kehittämisen kannalta, että sen meinaa unohtaa, mutta käyntihän on paras askellaji työstää hevosta lopulta, koska silloin monesti hevoseen pääsee paremmin vaikuttamaan ja siihen pitää todellakin keskittyä enemmän. Näitä neuvoja ja ajatuksia mielessäni pyörittäen tein Miraclen kanssa paljon laukka-käynti -työskentelyä jättäen ravin vähemmälle. Ainoastaan laukan jälkeen, jolloin hevonen meinaa aina vähän vielä herkemmn juosta ravissa alta pois, lähdin asiaan pureutumaan enemmän ja lopetin siihen, kun sain hevosen rentoutumaan uudelleen. Olin tyytyväinen tuona päivänä taas aikaansaannoksiin ja kivaa, että oli taas kameramies ottamassa pientä pätkää itselleenkin nähtäväksi, että miltäs se meno nyt näyttää.



Neljän minuutin video saattaa monen mielestä olla kyllästyttävän pitkä pelkästä sileäntyöskentelystä, mutta koska tämä blogi on ennen kaikkea treeniblogini, koen tämän pätkän itselleni tärkeäksi videoksi jättää muistiin, jotta taas myöhemmin voi tähän vertailla edistymistä. Ja loppuun pakko vielä todeta jälleen, että on tuo tamma vaan niin hieno - olen siitä aina vaan niin fiiliksissä!
12

torstai 3. maaliskuuta 2016

KWPN Stallion Show 2016

Inferno de Landetta (Untouchable x Burggraaf x Lucky Boy xx)

Hollannin reissulla pääsin elämäni toista kertaa KWPN oripäiville. Viime kerralla olimme samaisessa tapahtumassa vuonna 2013, aikaan jolloin Dee oli Hollannissa treenissä 4-5 -vuotis talven. Edellisen kerran tapaan tapahtuma oli tällaiselle jalostuksesta kiinnostuneelle ihan paratiisi! Missä muualla pääsisi katsomaan oreja ihan metrin etäisyydeltä kymmenittäin, myös niitä jo näyttönsä jättäneitä kuumia nimiä ja vanhoja legendoja? Ihan mieletön tapahtuma, suosittelen jokaiselle joka sattuu olemaan kiinnostunut aiheesta! Joskus olisi myös kiva käydä Saksassa jonkun isomman kantakirjan "ori kööringeissä".

Vaikkei olisi varsottamassa tammaa tai muutenkaan ajatellut ikinä itse lähtevänsä kasvatuspuuhiin, niin kyllä tällaisista tapahtumista oppii ihan hirveästi niistä urheiluhevosista. Oppii myös muodostamaan entistä selvemmin ajatusta siitä, minkä tyyppisestä hevosesta itse pitää ja minkälainen suku sen tyyppisellä hevosella yleensä voisi olla. Helpottaa kamalasti, jos lähtee vaikka etsimään itselleen hevosta, että tietää niistä suvuista jotain ja mitä jälkeä ne on jättänyt - pystyy samantein valikoimaan esimerkiksi myyntihevosissa itseään suvulliset miellyttävät yksilöt. Nuorien hevosien kanssa suku myös voi antaa vähän osviittaa siitä, mitä hevosessa voisi tulevaisuudessa odottaa oikean koulutuksen jälkeen. Toki myös itse yksilöllä on merkitystä ja tänäkin vuonna KWPN orishowssa monen jalostusoriin jälkeläisotantaa seuratessa, myös tässä tiukasti seulotussa otannassa oli paljon sellaisia toisistaan erottuvia yksilöitä verrattaen muihiin sisaruksiinsa - niin hyvässä kuin huonossakin.

Iniesta VDT (Apache x Ferro x Calypso I)

Viime kerralla oreja Hollanissa käydessämme katsomassa, päästiin seuraamaan enemmän kouluoreja, niin nuoria kuin jo jalostukseen hyväksyttyjäkin. Tänävuonna tarkoituksella halusin nähdä erityisesti nuoria esteoreja, sekä illan esteorien kilpaluokat. Estepäivän jälkeen seuraavana päivänä käytiin n. 3-4 tunnin ajan katselemassa testissä olevia nuoria kouluorejakin, mutta matkakumppanini T ei oikein jaksanut katsoa tuon pidempään kouluhevosia :D On kuulemma ihan älyttömän tylsää katsottavaa verrattuna estehevosiin... ymmärrän kyllä bointin, vaikka itseäni kyllä kouluhevosetkin aina kiinnostaa. Onneksi näin erityisesti Apcahen (UB40 x Krack C x Inspekteur) ikäluokkaa, pidän oriista itsessään ihan hirveästi, vaikka se ei mitenkään kovin helpolta ratsastettavalta näytäkään. Jälkeläiset olivat järjestään todella hienoja, ja isänsä tulisuudesta huolimatta vaikuttivat kovin järkeviltä ja sellaisilta perus vireiltä, ei liian rajuilta. Itselleni jäi niistä todella hyvä fiilis. Erityisesti Igor (Apache x Vivaldi x Cabochon) jäi mieleen, joka myöhemmin palkittii kouluorien championiksi.

 Apachelaisten lisäksi tämä Bordeauxn (United x Gribaldi) jälkeläinen Invictus (Bordeaux x Sandro Hit x Rubenstein I) jäi todella mieleen liikekapasiteetillaan.

 Testiin valmistautuvia oreja seuraamassa. Tuolla pääsee ihan vierestä katsomaan kaikkia oreja, mikä on todella mahtavaa.

 Ivor K (Apache x Rousseau x Farrington)


Nuorissa estehevosissa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Erityisesti odotin Torneschin orijälkeläistä, jonka testi harmillisesti meni vähän pieleen - johtuiko sitten tämä mistä, se ei epäonnistuneen testinsä vuoksi läpäissyt itseään tiukan seulan läpi. Kuitenkin yksi onnistunut hyppy antoi ainakin itselleni sitä osviittaa, mitä olen toivonut näkevänikin ja missä Torneschissa itsessäänkin kaikista eniten pidän, eli siitä elastisuudesta hypyssä ja hypyn kaaressa. Sen lisäksi ori oli ulkomuodoltaan moderni, kevyt ja sillä oli äärettömän kaunis pää ja yleisilme. Pidin siitä kyllä paljon sen vähän perusteella, mitä se lopulta itsestään näytti.




Ehdottomia suosikkeja löytyi isäoriiden Untouchable (Hors la Loi II x Heartbreaker x Carthago), Toulon (Heartbreaker x Jokinal de Bornival x Lurano), Etoulon VDL (Toulon x Calvados x Le Mexico), Dakar VDL (Cardento x Nimmerdor x Silbersee) ja  Action Breaker (Heartbreaker x Lys de Darmen x Porche de Bornival) takaa. Moni esteoriin jälkeläisotanta jäi siitä huolimatta näkemättä vaikka tunnuttiinkin istuvan aika tiiviisti katsomossa. Erityisesti olisin halunnut nähdä E-Star:in (Big Star x Heartbreaker), Cornet Obolensky:n (Clinton x Heartbreaker) sekä Kannan:in (Voltaire x Nimmerdor) jälkeläisiä, jotka esitettiin edeltävänä päivänä, jolloin emme olleet vielä itse paikalla.
Action Breakerin jälkeläisotantaa oli todella mielenkiintoista nähdä, kun nyt luin tuoreeltaan tulevien Suomen FWB -kantakirjan oripäivien osallistujalistaa, jossa myöskin tämän oriin jälkeläinen tulossa näytille! 

Tämä Dakar VDL:n jälkeläinen (Dakar VDL x Emilion x Contender) oli mielestäni hienoin näkemäni estenuori tänä vuonna KWPN oripäivillä - sen hyppy oli ihan mieletön.

Tässä vielä Torneschin orijälkeläinen, joka esiintyi videossakin.

Yksi suosikeistani ori Untouchable x Burggraaf x Lucky Boy xx

Yksi Toulonin pojista, joita näytettiin toisella kierroksella yhteensä kolme. Tässä Toulon x Nimmerdor x Le Mexico.

Sekä toinen Toulonin jälkeläinen, joka valittiin myös tämän vuoden estechampioniksi: ori In Between (Toulon x Berlin x Numero Uno). Tämä ori hyppäsi mielettömällä kapasiteetilla, mutta ei omasta mielestäni ollut ihan niin rennon ja elastisen oloinen, mitä moni muu ori oli.

Vanha Heartbreaker -ori on siis tänäkin päivänä kova sana. Sen nimi vilisee monien kansainvälisten estehevosten hevosten sukutauluissa. Ori on tänä vuonna 27 -vuotias ja se palkittiin KWPN oripäivillä vuoden KWPN hevoseksi. Oli aika hienoa nähdä ori jälleen livenä (ensimmäisen kerran näin sen livenä vuonna 2010 keväällä Team Nijhofin orishowssa) ja että tuon ikäinen itsekin kansainvälisellä korkeimmalla GP -tasolla kilpaillut ja kunniallisen jalostusuran sen jälkeen tehnyt hevonen on edelleen elämänsä kunnossa ja pirteä kuin mikä! Taisi mennä enemmän niin päin, että kunniakierroksella ori talutti sitä esittänytttä omistajaansa kuin toistepäin, niin kuumana se kävi :D kyllä tuli kylmät väreet pintaan siitä tunnelmasta tuon palkitsemisen aikaan, kun ori loimitettiin ja kukitettiin, ja koko halli osoitti kunnioitusta seisaaltaan taputtaen. Alla videota sen hetken tunnelmista ja itse oriista Heartbreaker (Nimmerdor x Silvano x Uppercut xx)!

On se upea! Olen tainnut täällä blogissakin joskus mainita haaveestani omasta heartbreaker-tammasta ;) Jos joskus osuisi kohdalle ja olisi sellaiseen mahdollisuus.
Muut vuoden 2015 KWPN hevos -titteliin ehdoille olivat seuraavat tutut nimet yhtään ratsuhevosista mitään tietävälle: viime MM kultamitalisti ja vallitseva Euroopan mestaruudessa kultaa voittanut hevonen SFN Zenith N.O.P.; toinen jalostuksellisesti "kuumaperuna" ori Kannan, jolla myös sekä itsellään, että jälkeläisillään tuloksia ja voittoja aivan maailman kovimmasta kärjestä esteratsastuksessa; italialaisen Emanuele Gaudianon ratsastama mm. World Cupia ja Global Champions Touria menestyksekkäästi kilpaillut KWPN ruuna Admara II; KWPN -koulu- sekä jalostusori Glock's Johnson TN N.O.P.; Edward Galin ratsastama GP -tason KWPN -ruuna Glock's Undercover N.O.P. sekä hallitseva olympia-, MM- sekä EM kultamitalisti KWPN -ruuna Valegro.

Muita jalostuksessa vaikuttavia oreja nähtiin myös, tässä juuri tuoreen Keur -arvonimen saanut esteori Zirocco Blue (Mr. Blue x Voltaire x Le Tot de Semilly). Muita arvonimen saaneita oreja olivat esteoreista Van Gogh ja Verdi, sekä kouluoreista Vivaldi, Rousseau ja Johnson.

Keur -arvonimi on toiseksi korkein arvonimi, minkä ori voi saada KWPN -kantakirjassa. Korkein predikaatti on Preferent.

Orien katselujen ohella tuli tietenkin kierrettyä expoa ja käytyä tallialueella, johon yleisöllä oli vapaapääsy katsomaan oreja lähemmin. Expossa oli hevosvarusteita myyvien kojujen lisäksi tottakai isojen oriasemien edustajia, mutta paljon myös myytiin sekä promottiin tallielementtejä, uusimpia laitteita ja välineitä talleihin mm. kävelykoneita, vesijuoksumattoja jne. Katseltavaa siis riitti.

Oli pakko ottaa kuva näistä tekohännistä hevosille... Valinnan varaa oli runsaasti, olisikohan Deekin halunnut? :D 


Oli jälleen niin mahtava reissu että! Jospa pääsisi taas joku vuosi uudestaan - ehkä ensi vuonna? Tähän jää koukkuun :) Nyt kun Torstikin on tuolla, niin ei olisi mikään mahdottomuus lähteä toiseenkin otteeseen. 

Matkat olivat ainakin tänä vuonna edulliset lentoineen, hotelleineen ja auton vuokrineen (mm. auton vuokra neljältä päivältä 52€!). Liput sisään oripäiville eivät olleet tyyriit, mutta syöminen ja juominen sen sijaan tapahtumassa oli. Yritettiinkin tankata hotellin aamupalalla riittävästi, ettei heti nälkä yllätä Brabant hallissa, missä oripäivät käytiin. Ravintolat ovat Hollannissa huomattavasti halvempia, kuin mitä Suomessa olemme tottuneet ja ruoka ylipäätänsäkin on halvempaa siellä kuin meillä.
Jos olet aikeissa lähteä katsomaan KWPN -oripäiviä joskus, niin vinkki, jonka toivoisin jonkun muistuttavan minuakin jälleen ensi kerralla on: varaa käteistä rahaa ja riittävästi. Kortilla et saa maksettua yhtään mitään, et edes niitä sisäänpääsylippuja portilta luukulta. Etkä sillä käteiselläkään itseasiassa saa ruokaa, vaan ostat automaatista käteisellä "poletteja", joilla ostat sitä ruokaa ja juomaa alueelta. Muutenkin, kun on tottunut meillä Suomessa, että kaikkialla on korttimaksupäätteet ja missä tahansa pääasiassa maksetaan kortilla, niin Hollannissa ei ole niin, vaan siellä edelleen käteisellä on maksamisessa suurin rooli - mikä on kyllä nykypäivänä jotenkin tällaiselle suomalaiselle ihmeellistä :D

Loppuun vielä reissusta julkaisemattomia kuvia talvellakin hyvin kauniista Hollannista. Joskus olisi hieno mennä siihen aikaa tuonne, kun tulppaanit valtaavat maiseman.


Vielä loppuun kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Arvonnan voittajan nimi on julkaistuna arvonnan postauksessa - onnea vielä kerran voittajalle ja kiitos Equestrian Stockholmille arvonnan mahdollistamisesta! :)
6

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI