sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Huh, mikä viikonloppu!


Ulkokauden avaus Ainossa yllätti kaiken senkin jälkeen, että ei siitä nyt niin kauan aikaa ole, kun Dee viime kerran on ollut todella spooky - eli kyttää kaikkea mahdollista. 

Kirjoittelen kisapäivästä tarkemmat analyysit, mutta pakko tulla näin tuoreeltaan kommentoimaan, että vaikka lauantaina hylky kahden kiellon jälkeen 105cm luokassa oli ihan älytön pettymys, sain itseni kerättyä seuraavan päivän 110cm luokkaan, joka oli ratapiirustukseltaan haasteellisempi, siellä oli enemmän tekemistä ja sen lisäksi se oli todella pitkä rata. Dee oli vielä sunnuntainakin ehkä vähän epäileväinen ja tottakai edeltävän päivän kiellot kaihersi sitäkin. Mutta kerrankin voin sanoa, että ratsastin tosi hyvin vaikeat tilanteet, tsemppasin Deetä ja me päästiin yhtä kieltoa lukuunottamatta estevirheittä maaliin. Dee hyppäsi hienoja hyppyjä ja oli äärettömän varovaisen oloinen. Maaliin pääseminen hetkellisen epätoivon purkauksen jälkeen tuntui niin mahtavalta ja tuntui, että sisu kasvaa taas entisestään. Kyllä me vielä tehdään se nappisuoritus - se on vain ajan kysymys!


Nyt tulevalla viikolla me olemme jo keskiviikkona ja torstaina menossa Pantsun treeneihin hyppäämään Ainoon, eli saadaan vielä hinkattua asioita uudestaan samassa paikassa, mikä on ihan loistava juttu. Tulevana lauantaina meinaan hypätä Deellä 1-tason ulkokisoissa kotona 110cm luokan vain rutiinia saavuttaaksemme lisää ja sitten parin viikon päästä mennään takaisin hyppäämään Ainoon Tuusula Derbyyn.

Mutta huh, ei voi sanoa muuta kuin, että onpahan haastava viikonloppu takana! 

torstai 21. huhtikuuta 2016

Deen kanssa valmistautumista seuraaviin kisoihin


Monesti minulta kysytään, miten tulevan viikonlopun kisoihin valmistaudutaan - mikä on järkevää, mihin kannattaa kiinnittää huomiota jne.

Tapoja on monia, niinkuin on ihmisiä ja hevosiakin. Ja luulen, että valmistautuminen menee aina hevosen ehdoilla ja asioita muutenkin pitää miettiä ja pohtia vähän kauaskantoisemmin - esimerkiksi: miten hevonen on viimeisen kahden viikon aikana liikkunut (onko ollut hyvä, jäykkä, laiska, virtaisa vai mitä), mitkä asiat ovat vaikeita/kehittämisen arvoisia, ja miten etenkin oman lajin, tässätapauksessa estetreenit ovat viimeisen parin viikon aikana kulkeneet, mitä luokkia ja kuinka monta meinataan tulevissa kisoissa hypätä ja muuttaa sitten suunnitelmia sen mukaan.

Moni tykkää, että hevonen on kisapäivään mennessä "riittävän liikutettu" eli suurimmat energiat purettuna, ettei se vedä sitten siellä kisapaikalla kauheasti kierroksia eli ole ylienerginen ja siksi treenaa vielä edeltävänä päivänä (jotkut myös kisapäivän aamuna, mikäli luokka sijoittuu vasta iltapäivään) kunnon hikitreenit. Itse olen todennut Deen kanssa, että vaikka se on kaikenkaikkiaan virkeä ja energinen hevonen noin muutenkin, niin sille ei sovi, että se on vaikka kisoja edeltävänä päivänä kunnolla treenattu ja isot energiat purettu, koska kisat vie jo tapahtumana itsessään siltä aina paljon energiaa ja jos se on verkasta radalle siirtyessä "tasapaksu", niin se ei ole kauhean skarppi enää radalla ja pahimmassa tapauksessa ei jaksa tsempata radalla yhtään. Sille on hyvä, että se on oikeasti täysissä sielunvoimissaan kisapaikalla - vaikka se sitten tarkottaisi sitä, että energiaa on sitten oikeasti aika paljon kaikkeen ylimääräiseenkin. Mietin kisoja edeltävän viikon ohjelman sillä tavalla, että hevonen pidetään liikkeessä, ja tehdään vähän töitä kokoajan, intensiivisiä sileäntyöskentelypätkiä, puomeja jne, mutta kaikenaikaa jätetään varastoon paukkuja joka liikutuskerralla. Tavallaan kaikesta liikutuksesta huolimatta hevoselle ladataan akkuja - pidetään sen mieli vaan tyytyväisenä ja iloisena, jotta se on sitten fresh kisoissa.


Tämän viikon ohjelma ennen Ainon viikonloppukisoja on näyttänyt seuraavanlaiselta.

  • Sunnuntai: lyhyt itsenäinen estetreeni (josta tämän tekstin kuvatkin ovat) verkkatyylisesti. Lähestymisiä yksittäiselle esteelle ristikosta alkaen nostaen pystyyn ja lopulta okseriin. Dee oli ihan mielettömän hyvä ja sain itsekin taas hyviä ajatuksia omaan tekemiseeni. Joskus itsenäinen hyppääminen voi antaa todella paljon - aina ei tarvitse hypätä jonkun silmien alla.
  • Maanantai: 4km "alkukävelyt" maastossa ja sen jälkeen maneesiin ottamaan ravit ja laukat. Vähän kokoamista ja taas eteenratsastusta, sekä väistöjä käynnissä ja ravissa tsekaten, että hevonen vastaa kaikkiin apuihin. Dee oli törkeen hyvä, liikkui rennosti ja oli todella tyytyväisen oloinen. Tekeminen oli helppoa. Illasta lisätarhailua kolmisen tuntia.
  • Tiistai: Viikon vapaapäivä, eli eksramäärä tarhausta (aamulla klo: 6-09:30 sekä iltapäivästä 12:30-17:30) ja kävelylenkki iltasesta maastoteillä maastakäsin. Hevosen askel oli todella reipas ja letkeä, hevonen skarpin ja virkeän oloinen ollen samalla kuitenkin tosi rento - eli hyvältä näytti noin alkuviikosta.
  • Keskiviikko: Vähän samantapainen ratsastus, kuin maanantaina - eli askellajit läpi ja paljon siirtymisiä. Tällä kertaa menimme ulkokentällä sään salliessa sen. Dee oli jälleen ihana ratsastaa. Kevyt, tyytyväinen ja avuilla heti alusta asti. Ei ollut mitään alkujäykkyyksiä tai muutakaan. Vaihtoi myös ihan kivasti laukat suunnan vaihdoksissa, eli pysyi rentona ja avuilla karkaamatta vaihdossa mihinkään.
  • Torstai: Marikan estetreenit aamulla, jossa hyppäsimme rataa. Dee oli tosi hyvä ja itsekin ratsastin jopa aika hyvin! Saatiin niin hyvät fiilikset 110cm rataharjoituksesta, jossa paikat osui ja hevonen kovasta innostuksesta huolimatta oli aika kivasti kuulolla ja tein itse oikeita ratkaisuja radalla. Pidettiin korkeudet kaikenkaikkiaan maltillisina ja treeni lyhyenä, kun kerran kaikki vaan sujui - turha silloin hinkata enempää. Tällä tavalla kun ratsastan, ei ole tulevissa kisoissa mitään ihmeellistä! Illalla kävelylenkki maasta. 
  • Perjantai: Lyhyt valmisteleva sileän hölkkä maapuomeilla. Pitkät alku- ja loppukäynnit maastossa. Kaikenkaikkiaan tässä vaiheessa haluan pitää itse työntekojakson lyhyenä ja sitten käyttää mahdollisimman paljon aikaa kävelyyn maastossa eli yhteensä olisimme liikenteessä sen pari 1,5-2h, josta työntekoon 15-20min. Illasta jälleen kävelylenkki taluttaen.
  • Launtai ja sunnuntai: kisapäivä. Hyppäämme ekana päivänä 105cm luokan ja toisena 110cm luokan. 

Yleensä juoksutan/ohjasajan hevosen kertaviikkoon, jolloin saan etenkin ohjasajaessa työstettyä hevosta maasta ja samalla hevonen saa huilipäivän selkänsä kanssa ratsastajan painosta. Tämä viikko onkin siksi poikkeus tähän kuvioon, koska edeltävä viikko meni itselläni sairastaessa ja pois hevosen selästä, joten nyt olen ratsastanut vähän enemmän. Eli tämä on juuri sitä, että viikko-ohjelma elää elämän mukana, mitä milloinkin on tarvetta tehdä ja mikä jättää pois.


Tällä hetkellä on vaan niin hyvä ja hyvin valmistautunut fiilis tulevia kisoja ajatellen. Tuntuu, että olen saanut oman palettini pikkuhiljaa kasaan. Ja nyt, kun katselen näitä sunnuntain ratsastuskuvia, niin ei voi sanoa muutakuin, että Dee on nyt hienossa kunnossa! Sanon tämän silläkin uhalla, että jotain kuitenkin sattuu kun menen tällaista suustani julkisesti päästämään - mutta ihanaa ratsastaa hevosella, joka on terve, sillä on kaikki kunnossa, se on fyysisesti ja henkisesti jo todella hienossa hapessa - treeni kulkee päivästä toiseen, ja hevonen vain paranee! Voiko enää parempaa tilannetta toivoa? No tottakai sen, että kisoissa näkyy tämä sama kunto myös ja se toisi tulosta. Siihen tähdätään tottakai!

Nyt vielä ennen kisoja meinaan vaihtaa kuolaimen. Suuosa sama Sprengerin Dynamic RS 16mm paksuudella, millä olemme nytkin sekä hypänneet, että menneet sileällä, mutta haluan liikkuvista renkaista siirtyä olivi -malliin. Viime sunnuntaina itsenäisesti hypätessäni muistin, että miksi aikanaan en hypännyt ikinä muilla kuin fullcheekillä tai olivilla - ja se on se, että haluan lähestymisissä käteeni vakaamman ja napakamman olon. Nyt rengas pääsee aina pyörähtämään ja tuottaa liikkuvuudellaan vähän huteraa oloa paikoitellen. Etenkin, kun tämä on hevonen joka vaatii aika mustavalkoiset signaalit. Kiinteä rengas myös helpottaa jonkin verran kääntämisissä. Muutoin olen tyytyväinen siihen tuntumaan, minkä tuo kuolain tarjoaa minun ja hevosen välille tällä hetkellä. Se on riittävän pehmeä, jotta hevonen uskaltaa oikeasti tukeutua siihen, tulematta kuitenkaan liian raskaaksi.


Sellainen ohjelma tälle viikolle! Nyt kun on parit suunnitellut kisat jääneet edeltäviltä viikonlopuilta väliin, on oma into aika huipussaan. Haluaisi päästä jo radalla! Ja sehän on hyvä fiilis silloin se :)

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pienin askelin eteenpäin


Eipä ole ihan helppoa ottaa jo muutenkin energisen ja vauhdikkaan tamman kanssa rauhallisia ravipätkiä suorilla urilla melkein parin viikon lepojakson jälkeen. Virtaa on niin hirveästi, että ei oikein tiedä mihin sitä kanavoisi. Siksipä olemmekin suorittaneet nämä suoraan ravailut nyt pääosin viimeaikoina maastossa, ja niin aijomme jatkossakin jatkaa. Siellä pääsee tekemään pidempiä pätkiä ilman, että tarvitsee heti ottaa kiinni, josta tamma kuumenee ihan älyttömästi.

Eilen olimme kuitenkin kentällä, koska sain kuvaajan paikalle, ja liihoteltiin menemään siellä se mitä Miraclen töppösistä lähti. Ja tänään jatkoimme harjoituksia tosiaan maastossa, ja homma oli jälleen vähän tolkullisempaa - tosin muutamia ylikeittämisen paikkojakin oli, jolloin ei tiennyt, että mihin ilmansuuntaan singahdellaan. Nämä kohdat olivat selkeästi niitä paikkoja, missä se on aikaisemmin saanut lähteä laukkaamaan vähän reippaammin ja se muisti ne kyllä. 8km lenkin jälkeen onneksi tamma loppua kohden jo tasaantui ja saatiin kiva rento pätkä ravia, mitä en muista kokeneeni tämän hevosen selässä ihan hetkeen.


 Huomioita, joita olen nyt tässä näiden ratsastuskertojen aikana tehnyt tamman liikkumisesta. Se on vino, työntää takapäätä vasemmalle keventääkseen vasemman etujalan rasitusta. Se edelleen painaa vasempaan ohjaan (syynä todennäköisesti sama, kuin tuon takaosan vasemmalle heittämisessä), mutta on jo muutamassa päivässä tasaantunut tämän kanssa oleellisesti. Raviaskeleet ovat kuitenkin symmetrisen oloisia - ei ota lyhyempää askelta toisella jalalla, eikä myöskään menetä tahtiaan kesken ravipätkän, mitä sillä tapahtui useita kertoja edellisen piikityksestä toipumisjakson aikana. Takaosa askeltaa ja polkee aikaisempaa paljon voimakkaammin rungon alle ja ottaa painoa takaosalle eri tavalla.


Enemmän tuleekin varmasti ilmi vasta sitten, kun voimme jatkaa liikkumista normaalisti kaikissa askellajeissa ja kaarevilla urillakin - eli ensi keskiviikkona. Siihen asti (ja varmasti sen jälkeenkin) jatkamme maastoilua, joka tekee tamman päällekin hyvää - ihan liian vähän maastoilimme ja ulkoilimme viime talvena, vaikka olisi kyllä pitänyt. Todella toiveikas olen tällä hetkellä tämän hevosen suhteen ja toivottavasti paraneminen etenee toivotusti. Niin joo, ja ihanaa myös, että itse alan olemaan vihdoin elävien kirjoissa ja flunssa selätettynä! :)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Täydellinen apulainen ♥


Onni on oma poikaystävä, joka on aikas taitava luonnostaan eläinten kanssa :) Ei olisi eilisistä juoksutuksista tullut yhtään mitään nimittäin omin voimin. Jo muutaman juoksutuskierroksen jälkeen kauhea yskän kohtaus, hengästyminen ja tuntui, ettei ilma kulje keuhkoissa. Siinä vaiheesa T laski kameransa, tuli vierelle ja otti minulta liinan kädestä ja totesi, että hän juoksuttaa hevosen nyt loppuun. Ja tosiaan, hän ei ole koskaan juoksuttanut hevosta... pari minuuttia katselin vierestä, kun tyypit yrittivät ymmärtää toisiaan, huutelin mitä käheällä äänellä sain huudeltua vähän neuvoja ja sitten naps, homma lähti rullaamaan ja Dee tuli juoksutettua molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa hyvin tyylikkäästi. Otin muutaman kuvan todistusaineistoksikin, ja sain luvan julkaista niistä muutaman täällä :D on se hevosmies, vaikka muuta väittääkin.

(Asiasta kukkaruukkuun - Dee alkaa olla nyt ihan super hienossa sporttikunnossa. Lisäsin nyt lisää protskurehua ruokintaan, koska heinämme on tällä hetkellä äärimmäisen valkuaisköyhää.)


Tänään Marika hyppäsi Deen ja ruuna hyppäsi taas ihan mielettömän hyvin ja vaivattomasti isompiakin tehtäviä! Pikkaisen normaalia vahvempi se oli nyt ymmärrettävästi kevyemmän liikutuksen ja kunnon läpiratsastuksen uupumisen jäljiltä, mutta siihen nähden täytyy vaan olla ihan super tyytyväinen! Dee on vaan niin vireessä ja paranee viikko viikolta <3


Ja taas peruuntui ensi viikonlopun kisat - tällä kertaa kisajärjestäjä joutui vähäisen osanottajamäärän vuoksi kilpailut perumaan, joten meidän starttailut siirtyvät viikon päähän Ainoon. Toisaalta ihan hyvä - en ole vieläkään kauhean hyvässä kunnossa, vaikka tänään oli jo selkeästi taas parempi päivä, mutta kyllä tuollainen vajaan kilometrin iltakävely Deen kanssa tässä äsken sai niin karseen olon päälle, että tietää olevansa vielä vähän puolikuntoinen ja parempi ottaa vielä rauhallisesti. Tylsä juttu, mutta minkäs voi - Ypäjälläkään ei ole meille sopivia luokkia lauantaina, joten sinne on turha lähteä. Kauhea hinku on hyppäämään ja kisaamaan, mutta kärsivällisyys palkitaan, sanotaan.

Ihanaa, että kevät on täällä ja aurinkoa riittää myöhään iltaan! Hyvää viikonloppua kaikille :)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kuumeessa kuulumisia


Voi hitsin hitsi, olen ollut nyt jo viisi päivää yhtä soittoon kuumeessa. Minulla oli jo aikaisemmin flunssaa, mutta jostain syystä nyt sitten kuume on noussut ja välillä laskee pois ja taas nousee takaisin. Maanantaina kävin kokeilemassa työntekoa, mutta se ei ollut kovin hyvä idea. Sen jälkeen olen ollut entistä kipeämpi. Eilinen ja tämä päivä ovatkin siis menneet makoillessa kotona.

Viime lauantain Riders Inn:in kisat peruuntuivat siis osaltamme minun sairastuttuani. Imoitin meidät jo ensi lauantaille Ehon 1-tason kisoihin Mäntsälään, mutta saas nähdä miten senkin kanssa käy, kun nyt on jo keskiviikko ja edelleen olo on aika kauhea. Huomenna on Marikan estetreenit, ja koska olen edelleen tässä kunnossa, en ratsasta itse vaan Marika ratsastaa Deen, jotta hevonen pääsee sentään hyppäämään. Muuten voisi olla lauantaina aika mielenkiintoiset oltavat, kun viime sunnuntaina se on ollut maastossa hoitajan kanssa, maanantai meni hoitajan kanssa hölkätessä, eilen tiistaina se sai tarhailupäivän eli harvinaisesti ei liikkunut millään tasolla mitenkään... tänään käyn sen juoksuttamassa, mikäli tässä yhtään paremman olon saisin itselleni kehiteltyä. Voi vaan siis kuvitella, että virtaa piisaa, kun on ollut näin pitkään normaalia kevyempää ja kun tuo nyt ei ole muutenkaan mikään hitauden perikuva tuo hevonen :)

Eholla meillä olisi siis lauantaina luokat metri ja kymppi. Nyt on kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tämä oloni tästä oikeasti pian kohentuisi. Onneksi on vielä pari päivää aikaa.


Sitten vähän kuulumisia Miraclesta, joka on ollut tässä tauolla treenistä. Viimeisimmän videon julkaisin siitä maaliskuun alussa, jossa olin saanut sitä "hitaammaksi", kuten moni sitä minulta toivoi, että yrittäisin sitä saada. Pääkopassani oli kuitenkin alun alkaen ollut ajatus tämän tamman kanssa, että jostain syystä se ei kykene kantamaan itseään ainakaan paremmin, jos sitä yritetään hirveästi hidastamaan ja pitelemään "väkisin". Tamma ei lähtenyt itse odottamaan ja kantamaan takaosallaan, vaan sitä piti oikeasti pidellä ja laittaa hitaammaksi, josta en pidä tapana ratsastaa yhtään. Se liike kärsi siitä etenkin, ja lopulta se vati (hevosen pää) meni sitten nurin, niinkuin vähän ennustelin käyvän, jos siihen ryhdytään. Taas tullaan siihen, että pitäisi vain tehdä niin kuin itse parhaiten asian kokee ja tuntee hevosen selässä, eikä liikaa kuunnella ulkopuolisia kommentoijia. Mutta toisaalta, tämän myötä alkoi tapahtumasarja, joka toivottavasti on vain tamman parhaaksi ja se voisi jonain päivänä suorittaa ja treenata ollen elämänsä kunnossa.

Kun aloitin marras-joulukuun vaihteessa tamman kanssa, se oli ollut todella pitkään kevyellä käytöllä ja viimeisimmät kuukaudet lähes ratsastamatta. Se on aika haastava ratsastettava, ja ihan jonoksi asti sille ei ratsastajia näin ollen ollut. Lopulta minulta kysyttiin, haluaisinko kokeilla sitä ja kyllähän minä aina todella mielelläni kiipeän hevosen kuin hevosen kyytiin. Ensimmäinen ratsastuskerta oli aika mielenkiintoinen... tamma juoksi niin lujaa, mitä jaloistaan pääsi. Käytännössä annoin sen vain ravata omaan tahtiin (lue: lujaa) uraa pitkin ja samoiten laukassa kevyessä istunnassa antaen sen vaan mennä. Ajattelin ja sain sen käsityksen tuolloin, että tämä on vain sitä höyryjen päästelyä, kun on ollut vähän kevyemmällä viime aikoina. Ja kyllähän se siitä sitten rauhoittuikin ja tuntui alkuun, että ensimmäinen kuukausi aina tammikuun alkuun asti oli tuon tamman kanssa pelkkää nousujohteista. Minulla synkkasi tämän hevosen kanssa samantein. Ongelmia oli paljon tuntuman ja pohkeen edessä kulkemisen suhteen, mutta se parani kaiken suhteen kokoajan. Olin todella toiveikas.

Aika nopeasti kuitenkin tuon kuukauden aikana havaitsin ajoittaista tahdittamista ravissa, milloin mihinkin kierrokseen. Se oli aina alkuun vain yksi tai kaksi askelta sinne tänne. Juttelin asiasta silloin omistajan kanssa, kuulin että sillä on ollut aikaisemminkin silloin tällöin havaittavissa vastaavaa ja tultiin lopulta vain siihen tulokseen, että kyseessä on vain tamman voimattomuutta, koska tahdittelevat askeleet ilmenivät aina yleensä ratsastuksen loppussa, kun se alkoi väsymään ja koska hevonen oli kuulemma jo aikaisemmin tutkittu asian tiimoilta, ja terveeksi todettu, sekä tamma on ollut ammattilaistenkin silmän alla, en ottanut asiasta enempää huolta. Eli jatkettiin treenejä. Hyppääminen oli tosin sen kanssa kaiken aikaa aika hasardia... se meni hermostuessaan vaikka mielummin esteen läpi, kun hyppäisi ylöspäin. Totesin, että jätetään hyppyhommat niin pitkäksi aikaa pois, kun saamme sen rentoutumaan maapuomeilla ja sileällä.

Jossain vaiheessa treenien viimepäivinä tahdittaminen lisääntyi sen jälkeen, kun aloin ottamaan hevosta enemmän kiinni ja vaatimaan siltä painon siirtämistä takaosalle. Hevonen hierotutettiin useampaan otteeseen sen vasemman lavan ollessa aivan lukossa. Hieronta helpotti sitä todella, ja se oli aina hieronnan jälkeen seuraavalla kerralla ratsastaessa huomattavasti parempi. Kunnes sen tila meni taas takapakkia ja ratsastettavuus ajoittain katosi lähes kokonaan ja meno oli yhtä sinkoilua. Lopulta päätettiin puhaltaa peli seis ja lähdettiin tutkituttamaan klinikalle hevonen 3kk treenaamisen jälkeen.

Taivutuksiin se ei reagoinut suoralla lainkaan, mutta ympyrällä juoksuttaessa se oli selkeästi epäpuhdas vasempaan kierrokseen vasemmasta etusestaan taivutuksen jälkeen. Samalla sillä todettiin olevan oikea takapolvi täyttynyt ja tämän seurauksesta oikea takaosassa oikean puolen lihaksisto myös lukossa. Todennäköisesti rasittunut varoessaan vasenta etustaan.

Röntgenissä löydettiin syy kaikkeen. Hevonen oli vuoltu ja kengitetty väärin, jolloin edestä katsottuna kavioluu ei ollut suorassa, vaan vinossa kaiken aikaa. Se, miten kauan tätä on jatkunut, ei ole tietoa. Mutta onni onnettomuudessa, että tamma on ollut suht kevyellä, eikä sillä oltu paljoa hypätty - joten mitään tällä hetkellä näkyvää vammaa rasituksen johdosta se ei ollut jalkaan vielä aiheuttanut. Kavionivel oli siis kengityksen johdosta tulehtunut. Kengitystä muutettiin klinikalla ja uuden klinikkakengittäjän kanssa jatketaankin. Kavionivel hoidettiin piikityksellä, samoin oikea takapolvi. Tämän jälkeen hoito-ohjeeksi piikityksen jälkeisenä päivänä karsinalepoa, ja sen jälkeen viikko kävelyä, sen jälkeen viikko ravailua suorilla urilla ja kolmannella viikolla sai pikkuhiljaa palautella normaaliin liikutukseen, ratsastaa viikko normisti ja odottaa paraneeko ja jos ei selkeästi parane liikkeiltään - hoito uusitaan.

Tamma on selkeästi vastannut hoitoon kolmen viikon jälkeen ja takaosa oli jo täysin parantunut, mutta tottakai kengitysmuutostenkin myötä homma ei ihan niin helposti korjaannu siinä etusessa ja priimaa se sen liikkuminen ei odotetusti sitten ollut, ja viime viikolla hoito uusittiin tähän kavioniveleen. Nyt se on taas viikon kävellyt, se on hierottu ja huomenna jatketaan ravilla suoria uria ja kolmannella viikolla ratsastetaan taas normaalisti sekä neljännen viikon alussa on toinen kengitys tämän episodin jälkeen.

Sellaista siis Miraclen kanssa, ja onneksi nyt pääsimme asioita vähän avaamaan ja ratkomaan. Todennäköisesti kaikki aikaisemmatkin hankaluudet ratsastettavuudessa jo ennen minun tulemista kuvioihin on johtunut tästä kengitysvirheestä, sillä tamma itse on luonteeltaan kovin nöyrä ja yritteliäs - kuuma, herkkä ja energinen kyllä, mutta se todella haluaa yrittää aina. Siksi on jotenkin huojentavaa taas todeta, että niitä hevosia kannattaa kuunnella aina, kaikkeen löytyy aina jokin syy. Ikinä hevonen ei ole päivästä toiseen hankala, toki tietenkin Miraclen tapauksessa tilanne oli alkuun hyvin vaikea hahmottaa, kun niitä hyviä päiviä oli niin paljon ja alkuun tamman kehitys oli jotain niin päätähuimaavaa. Lisääntynyt rasitus treenimäärän myötä kuitenkin aiheutti ongelman näkymisen selkeämmin.

Nyt sitten toivomme, että saamme tamman hoidettua täysin kuntoon ja saadaan jatkaa treenaamista kohti kisastartteja. Se, kuinka kauan siihen menee, ei osaa kukaan sanoa ja hevosen mukaan mennään ajan kanssa.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Huomenna kisataan jälleen :)

Kuva keskiviikon estetreeneistä, Dee oli todella hyvä, vaikka välillä oli havaittavissa vähän liikaakin innostusta - tässä vaiheessa se on kuitenkin hyvä :)

Enpä ole pahemmin kerennyt blogin pariin, olen tehnyt paljon töitä ja ratsastanut, joten aivot eivät ole olleet enää illalla siinä vireessä, että tänne mitään järkevää olisi saanut rustattua.

Dee on jatkanut huippuvirettään, se hyppäsi keskiviikkona ihan törkeen hienosti! Itseäni en vieläkään pääse isosti kehumaan, nyt on taas vähän turhautuminen lähellä - haluaisin jo osata sen mitä pitääkin... en vaan osaa, välillä tulee onnistumisia, mutta teen edelleen paljon virheitä, joista yritän päästä nyt kuumeisesti eroon. En kyllä taatusti meinaa luovuttaa, vaikka välillä onkin toivoton olo itsensä kanssa - ehkä edelleen vaadin itseltäni vähän liikoja. Kun näen Deen Marikan ratsastamana, tajuan mitä tuosta hevosesta irtoaisi hyvän ratsastajan alla! Siinä tulee samalla ylpeä olo hevosesta ja samalla, että: "Perhana, mun täytyy kans opetella ratsastamaan!!!" Ja sitten kun en "ihan" (;D) samalla tavalla vedäkään, kuin valovuoden kokeneempi ratsastaja, olen ihan maani myynyt... hetken... kunnes taas sisu nostaa päätään ja alkaa taas armoton aivotyöskentely oikeiden mielikuvien kelaamiseen ja treenivideoiden katson läpi kerta toisensa jälkeen, kunnes pääsee taas seuraavan kerran hyppäämään jollain hevosella, edes pieniä. 

Tänään tein Deen kanssa kisoja edeltävänä päivänä viimeistelytreenit maapuomeilla, ja meni kyllä aika kivasti! Dee oli todella kevyt ja hyvin avuilla - ihanaa ratsastaa sellaista hevosta. Ainoa, mitä täytyy nyt itse muistaa, että malttaa loppuun asti eikä päästä hevosta liian pitkäksi, joskaan ei jää nyppimäänkään ja kuolettamaan laukkaa poiskaan eli tasapaino täytyy löytää tässäkin suhteessa. Sekä se, että hevosen täytyy pysyä suorana - etenkin vasemmassa kierroksessa se ajautuu aina vähän oikealle puomin (tai esteen) päällä.

Huomenna hypätään jälleen Riders Inn:ssä toisen kerran putkeen. Tällä kertaa luokkina ovat 100cm ja 110cm! 

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Tuote-esittelyssä Back on Trackin selkävyö ja episodi murtunut selkä

Pitkästä aikaa juttua tuotetestauksesta yhden lempparimerkkini Back on Trackin valikoimista!


Tämän vyön sain jo marraskuussa testiin aikaisemmin syksyllä murtuneen selkäni johdosta ja olen sitä päivittäin käyttänyt siitä asti. Ja täytyy todeta, että en varmaan enää selviäisi ilman sitä. Teen fyysistä työtä 42 hevosen tallilla, ratsastan ja liikun paljon, ja selkä ei ole vieläkään ollut ihan normaali tänäkään päivänä, mutta kykenen tähän kaikkeen paljon paremmin, kun on BOT:in selkävyö tukemassa ja lämmittämässä. Se lievittää todella kipuja ja pitää verenkierron yllä, jolloin selkä ei mene kovemmassakaan rasituksessa aivan juntturaan - saatika, että kokisin samanlaisia kipuja, mitä pahimmillaan olen kokenut.

Vuoden 2015 kesän ja syksyn taitteessa tipuin Deeltä estetreenissä, kun se kielsi jo monta kertaa aikaisemmin hypätylle vesimatto-okserille jo 10 metriä ennen estettä - se teki siis ukemit ja itse jatkoin selkä edellä tantereeseen siinä vauhdissa. En vain osannut aavistaa, että se enää kyttäisi kyseistä estettä, jonka olimme jo monta kertaa tulleet molemmista suunnista. Deen kyttäilyt ovat kuitenkin olleet ongelma viimeisen reilun vuoden aikana, kuten blogiani seuraanneet tietävät ja Dee myös osaa olla tällaisissa tilanteissa joskus salaman nopea. Useimmiten pysyn vanhasta tottumuksesta mukana vauhdissa - tuolloin en. En ymmärtänyt heti, että nyt sattui vähän vakavammin, vaan nousin pienen ärtymyksen vallassa takaisin selkään ja suoritin treenit loppuun. Treenin jälkeen olen omasta mielestäni ollut ihan ok, mutta muutamat tallilaiset kysyivät tuolloin, kun pesin itsekseni treenin jälkeen varusteita, että onko kaikki kunnossa ja että näytän todella kalpealta. Totesin, että sain pienen täräyksen ja tuntuu, että niskat ovat vähän lukossa nyt ja pää ei käänny.

Pari viikkoa jatkoin töitä ja ratsastamista, vaikka noteerasin kipuja olevan. Jossain vaiheessa en pystynyt kunnolla pitämään talikkoa kädessä, koska käteni puutuivat tunnottomiksi. Ajattelin, että olen vain huonossa kunnossa ja tarvitsen lepoa. Kävin hierojalla avaamassa niskaa ja selkää, joista hieroja totesikin niiden olevan aivan älyttömän tukossa. Pari kertaa hierojalla avasi jumiutuneet lihakset ja siitä se helvetti sitten alkoi.

Tippumisesta oli vajaa kaksi viikkoa, kun heräsin aamulla vihlovaan kipuun alaselässä. Kädet olivat aivan tunnottomiksi puutuneet, en pystynyt liikuttamaan niitä. Iltaan mennessä olin saanut itseni kuitenkin sen verran "vetristeltyä" rauhassa liikkuen, että kävin ratsastamassa Deen. Muistan tuon ratsastuskerran kuin eilisen, sillä silloin kivut alkoivat kohota ihan uusiin sfääreihin - tuntui, että silmissä sumenee, kun yritin keventää ravissa.
Seuraavana aamuna olin niin kipeä, että pelkästään hengittäminen sattui ja en pystynyt enää liikuttamaan oikeaa jalkaani, selkä oli aivan tulessa. Makasin koko päivän sängyssä kyynelten valuessa väkisin silmistä jatkuvan kivun vuoksi - se oli ihan kamalaa. Mikään ei auttanut, ei burana600 ei voltaren geelit kipukohtiin. Jäin siis lopulta sairaslomalle, kun en enää päässyt ylös sängystä.

Kävin terveyskeskuksessa päivystävällä poikaystäväni avustuksella ja sain pari kipupiikkiä alaselkään sekä lääkäri totesi, että olen vain pahemman kerran reväyttänyt lihakseni. Kipulääkkeiden pistäminen helpotti päiväksi, mutta seuraavana päivänä olin jälleen entistä kipeämpi. Mitä enemmän liikuin, sitä kipeämmäksi tulin. Missään asennossa ei pystynyt olemaan - ei seisoessa, ei istuessa eikä maatessa. Lopulta ymmärsin, että tuona tippumiskertana saattoi mennä jotain rikki ja kun yleisestä terveyspalveluista ei ollut hyötyä yhtään, soitin yksityiselle ajan. Pääsin röntgeniin ja magneettikuviin. Magneettikuvat lopulta kertoivat syyn kaikelle viimeisen kuukauden(!) kestäneille kivuille. Alaselässä SI-nivelessä oli hisumurtuma, sekä lannealueen selkänikamissa yksi nikama vaurioitunut. Toipumiseen määrättiin täyslepoa ja vahvemmat särkylääkkeet, että pystyn olemaan sekä suositeltiin jonkinlaisen selkätuen hankkimista. 7 viikossa murtuman pitäisi olla täysin luutunut ja minun pitäisi parantua täysin ennalleen, kunhan maltan levätä, enkä ainakaan tipahtele mistään tuona aikana uudestaan.

Noh, ihan täysin en malttanut olla pois hevosen selästä, mutta kaikekseltaan sain monilta kavereilta apua hevoseni liikuttamiseen - kiitos vielä Janita, Mira ja Sanna!


Back on Track sai kuulla selkäongelmastani ja he lähettivät minulle testattavaksi heidän selkävyönsä kapealla etuosalla, joka on ollut kyllä pelastus elämääni! En olisi tällä hetkellä yhtä toimintakykyinen ilman tätä vyötä, en varmaan pystyisi hyppäämään ja treenaamaan samalla tavalla, kuin nyt vyön kanssa. Etenkin siinä vaiheessa, kun piti aloittaa ratsastus uudelleen sekä kokeilla työntekoa, oli vyö ihan ehdoton. Pari kertaa olen unohtanut aamulla unisena ja kiireisenä laittaa vyön ja koin niiden päivien jälkeen taas kunnon kipuja mm. joulun aikoihin - unohdan vyön aamulla enää hyvin harvoin, koska en uskalla jättää sitä enää pois.

Vyö tukee juuri sopivasti selkääni leveän selkäosan ansiosta ja en saa vahingossa väännettyä itseäni mihinkään hulluun asentoon. Vyö antaa tukea kaikessa raskaiden asioiden nostamisessa, ratsastaessa - etenkin esteillä ja muutenkin arkipäivässä. Vyön kapean etuosan ansiosta vyö ei häritse hevosen selässä istumista ja antaa vähän enemmän vapauksia ylipäätään jokapäiväisessä liikkumisessa. Jonkin verran huomaan olevani "tönkömpi" hevosen selässä, mutta siihenkin tottuu.


Isoin miinus vyössä on se, että pienin koko on S -kokoinen, eli ympärysmitaltaan 65 - 95cm ja se on minulle siis vähän liian pitkä. Saan vetää sen aivan niin tiukalle, kuin tarraosaa vain riittää, jos laitan se vaatteiden alle ihoa vasten, kuten se suositellaan laitettavan Welltex -kankaan takia ja siltikään se ei ole ihan riittävän napakka. Käytän siis vyötä nykyään aina vaatteiden päällä, jotta saan vähän vaatteiden ansiosta "lisää tavaraa" sinne väliin, jolloin vyökin on napakampi ja tukee kunnolla. En ole mielestäni edes mikään siroimmasta päästä oleva ihminen, vaikka pienikokoinen olenkin, joten en tiedä kuinka ihan kaikista hoikimmille tämä vyö riittää kooltaan. Vyötä ehdottomasti pitäisi olla vielä yksi koko pienempi!

Toinen, mikä alkuun herätti epäilyksen vyön kestävyydestä päivittäisessä käytössä oli se, kun sain ensimmäisen vyön jota ehdin käyttää kaksi viikkoa, ja sen selässä olevat muoviset "ruodot" - jotka antavat napakan tuen - porautuivat kankaasta läpi ja näin vyö oli jo kahden viikon jälkeen käyttökelvoton... En osaa yhtään sanoa miksi sen vyön kanssa kävi silloin niin, sillä sain tilalle uuden vastaavan vyön ja tämä on nyt ollut kohta puoli vuotta päivittäisessä käytössä, eikä mitään hajoamista ole havaittavissa missään, vaan vyö on edelleen ihan priima. Myös tarraosa säilyy hyvänä ja tarrautuu lujasti edelleen kiinni, vaikka tällaisten tarrakiinnitysten kohdalla on aina se vaara, että ne eivät enää jossain vaiheessa kunnolla tarraa kiinni kuluessaan.


Vyö saa erityiskiitosta sen hengittävyydestä. Vaikka se on napakasti aamusta iltaan pitkän päivän päällä ja lämmittää todella, se ei hiosta kuitenkaan lainkaan. Sen vuoksi se on hyvin miellyttävä käyttää päivittäin. Lisäksi se on aika ohut, eli vaatteiden alla suhteellisen huomaamaton. Tosin olen saanut nyt kaksi kertaa kysymyksen täällä blogissa kuvien perusteella, että olenko raskaana! :D Että toki se jonkun verran sitten vissiin tuo senttiä lisää vyötäröön, vaikka onkin aika siro ja kevyt mielestäni.

Tälle selkävyölle tulee hintaa n. 65€ ja sitä myydään tänä päivänä mm. hyvin varustelluissa hevostarvikeliikkeissä ja Apteekeissa. Kaikkien Back on Track tuotteissa käytetystä keraamisesta kankaasta kannattaa käydä lukemassa lisätietoa vielä täältä, jos Welltex -kangas ja sen toiminta ei vielä ole tuttu.

Tämän puolen vuoden aikaisen päivittäisen testauksen perusteella on pakko taas kiittää Back on Trackia loistavista tuotteista, joista itse olen saanut todella apua ja joista meidän eläimetkin ovat pitäneet kovasti! Olen tainnutkin ehkä jo joskus aikaisemmin sanoa tämän, mutta BOT:in tuotteet ovat ainakin meidän talouteen tulleet jäädäkseen, ja pystyn sekä haluan vilpittömästi suositella tuotteita ehdottomasti muillekin niiden hankintaa harkitseville!

Kiitos myös Back on Trackille hyvästä yhteistyöstä blogini kanssa viimeisen vuoden ajalta!

Testaus ja postaus tehty yhteistyössä:

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017