maanantai 27. kesäkuuta 2016

Keskikesän juhlaa


Ihanaa juhannusta näin jälkikäteen tänne bloginkin puolelle - kaikki postauksen kuvat ovat viime päivien ajalta, jotka kylläkin löytyvät myös minun Instagram -tililtäkin! (Instatiliäni "heidipatsi" seuraamalla löytää realiajassa parhaiten arjenjuttuja ja kuulumisia.) Kesä on vaan niin hienoa aikaa - kumpa tätä jatkuisi paljon pidempään, kuin mitä Suomella on tarjota. 
Kesä on myös yleensä sitä aikaa, jolloin tiiviisti suunnitellaan kisoja seuraaviksi viikoiksi, mutta tämä kesä on tehnyt poikkeuksen Deen suhteen. Ja täytyy myöntää, että monia hienoja kisoja vierestä seuranneena - kyllä oma kilpailukuume on kasvanut ihan omiin sfääreihin... Ehkä me päästään vielä tänä vuonna jotain starttailemaan ja ennen kaikkea hyvällä menestyksellä. Siihen tähdätään. Nyt on kuitenkin vuoro edelleen keskittyä Deen treeniin paluuseen huolellisesti.

Pakko vain nyt hehkuttaa, kun on vihdoin hehkuttamisen aihetta - Dee oli tänään ihan törkyhyvä, kun ratsastin sen ekaa kertaa ns. sileällä kaikki askellajit läpi! Olemme nyt pari viikkoa pelkästään maastoilleet, ensiksi käyntiä ja ravia, ja viime viikon loppu puolella juhannuksen läpi pikkuhiljaa laukkaakin mukaan ottaen ja tänään ensimmäisen kerran vähän testailin sitä maneesissa, että miltä tuntuu. Ja sehän tuntui ihan älyttömän hyvältä! En osaa sanoiksi pukea sitä tunnetta, miltä Dee tuntui erityisesti loppuvaiheessa ravatessamme - tuntui että me lennetään ja hevonen tuntui niin rennolta, irtonaiselta ja tyytyväiseltä!

Lääkärin ohjeiden mukaan liikutaan vain eteenpäin ilman kokoamista ja ylimääräisiä siirtymisiä, tai mitään, mikä rasittaisi takaosaa panoa lisäävällä tavalla. Nyt selkä ja SI-nivel tarvitsee vain letkeää liikettä eteenpäin mahdollisimman rennolla hevosella. Olemme tässä mielestäni onnistuneet suht hyvin, Dee on ollut pääosin rento ja tyytyväinen, ollen samalla kevyt kädelle ja energinen jalalle. Tänään kokeilin käynnissä väistöjä, ja Dee oli etenkin vasemmalta oikealle kuin kumipallo - nyt tajuan sen, miten kireä se on ollut! Vasemmalta oikeallekin se oli parempi, kuin "normaalisti", mutta ei ihan niin mieletön kuin toiseen suuntaan. On selvää, ettei hevonen voi vielä olla identtisen taipuisa molempiin suuntiin, kun pääosin viimeiset kaksi kuukautta on edetty maasta kävellen ja nyt muutama viikko vasta muissakin askellajeissa ajatuksella suoraan eteenpäin.

Oikeaan kierrokseen hevonen on nyt todella hyvin auki, ja se taipuu koko vasemmasta kyljestään kunnolla. Vasempaan kierrokseen tunnen eron, se ei ole ihan niin vetreä sieltä hoidetusta oikeasta puolesta selästään, mutta sekin vertyi aika kivasti isoja ympyröitä tekemällä ja antaen hevosen vain liikkua eteenpäin omalla moottorilla. Uskon, että tästä tulee tosi hyvä nyt! Ja olen todella tyytyväinen! Jos se on näin alkuvaiheessa jo näin hyvän tuntuinen, niin voin vain kuvitella miten se vielä lähtee paranemaan treenien edetessä.

Torstaina meillä on kontrolli, jossa eläinlääkäri katsoo Deen vielä liikkeessä läpi ja fysioterapeutti hoitaa koko hevosen ja mobilisoi rangan, ja näin lähtee vielä auttamaan kroppaa korjaamaan oikeaan asentoon ja liikkeeseen. Jos kaikki on tuolloin hyvin, voidaan alkaa tekemään pikkuhiljaa normaalia treeniä, eli alkaa nostaa rasitusta ja ottaa pikkuhiljaa hyppäämistäkin kuvioihin! Jes, nyt alkaa olemaan aika toiveikkaat ja odottavat fiilikset Deen suhteen - kaikki on sujunut tähän mennessä hienosti ja ollaan tehty huolellisesti kaikki mitä tehtävissä on hevosen parantumisen eteen ollut! Tällä viikolla yritän saada tänne blogiin vähän videomateriaaliakin Deen liikkumisesta näytille.

Tyytyväinen hevonen tämän päivän työskentelyn jälkeen <3

torstai 23. kesäkuuta 2016

Deen ruokinta tänään

Pitkään ja paljon toivottu teksti Deen ruokinnasta tulee tässä!

Darklord, eli Dee 5 -vuotiaana nuorten hevosten Racing radalla Laaksolla

Olen joskus aikaisemminkin jotain kirjoitellut hevosen ruokinnasta, mutta ajat ja asiat muuttuvat/päivittyvät jonkin verran, ja uusia ajatuksia ja oppeja ruokinnan suhteen on varmasti ajan saatossa itsekin kokenut! Tämä on teksti, jossa kerron mitä syötän tällä hetkellä hevoselleni ja miksi. Teksti on osittain yhteistyössä hollantilaisen Hartog -rehutuotteen kanssa - jonka kanssa yhteistyö solmittiin vuoden alussa!  
(Edit. Teksti saattaa myös sisältää asiavirheitä, joten armoa siihen suuntaan - pyrin parhaani mukaan korjaamaan sisältöä vielä jälkikäteen! :)

Ihan alkuun haluan sanoa jotain yleistä ajatusta, mitä itse mietin tällä hetkellä hevosten ruokinnasta. Ruokinta on hevosellekin todella yksilöllinen asia, mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi samalla tavalla toiselle. Kuitenkin perusperiaatteet ruoansulatuksessa  ja ruoan imeytymisessä on samat joka hevosella (esimerkiksi hevosen vatsassa vatsahapot jylläävät kaiken aika, joten ruokintakertojen tiheys on tärkeää!) ja olisi mielestäni tärkeää, että ihmiset ottaisivat nämä asiat huomioon suunnitellessaan hevosellensa sopivaa ruokintaa. On tärkeää tuntea oma hevonen riittävän hyvin - tähän päästään teoriatiedon pänttäämisen lisäksi kokeilemalla kriittisesti omalle hevoselleen, mikä tuntuu toimivan ja mikä taas ei. Kaksi samantyyppistä hevosta voivat tehdä samoissa olosuhteissa lähes identtistä työtä - silti toinen voi lihoa ja toinen laihtua samalla ruokamäärällä. Ruokintalaskurit ja -taulukot ovat siis yleensä suuntaa antavia ja äärettömän käteviä, mutta eivät koko totuuksia - hevoset yksilöinä ovat niin erilaisia kuitenkin.

Hevosen hyvinvointi ja tästä johtava kilpailumenestys riippuvat hevosen arjen monista eri tekijöistä, jossa kokonaisuus on avainsanana hoidossa, liikunnassa ja ruokinnassa. En usko, että ruokinta yksinään tekee yhdestäkään hevosesta menestyjää, mutta vääränlainen ruokinta voi kaataa menestyshaaveet alta aikayksikön. Oikeanlainen tai epäsopiva ruokinta vaikuttaa hyvin pitkälle hevosen terveyteen puoleen ja toiseen, joten onkin siksi tärkeää seurata hevosen terveyttä jo pelkästään lannan koostumuksella, yleisen olemuksen tarkkailulla (onko hevonen kiiltäväkarvainen, innokas ja hyväntuulinen, jonka lanta on kiinteää vai onko hevonen vähän nuutuneen näköinen, karva eloton, kavioiden kunto, laihuuteen taipuvainen, vatsa kenties kuralla ja yleisilme hermostunut/väsynyt/kärttyinen?) ja ennen kaikkea onko hevosen talliolot sille suotuisat, jossa sen ei tarvitse stressata esim. ruokinta-aikoina ja, että ruokinta-ajat sekä muut tallin rutiinit ovat säännöllisiä. Hevoset rakastavat rutiineja ja rutiinit rauhoittavat niitä.


Kaiken perusta on hyvälaatuinen heinä, josta ei pihistetä sekä säännölliset sekä mahdolliset tiheät ruokintakerrat - Dee sai heinää 4 x päivässä ja pidän erityisen tärkeänä sen, että se saisi mahdollisuuksien mukaan aina syödä heinänsä rauhassa ja liikutus ja muut toimenpiteet pyritään sijoittamaan ruokintakertojen mukaan.
Heinä on se, mistä hevonen saa suurimman osan kaikesta energiastaan, proteiinin, kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit! Väkirehuruokinnaksikin kutsuttu lisäruokinta heinän ohelle tulee perustua heinän ravintoarvojen täydentämiseen, ja tämä täydentäminen riippuu heinän ravintoarvojen lisäksi itse hevosesta (rotu/ikä/käyttö). Väkirehuja ei tulisi koskaan syötellä pusseista vain siksi, "koska niin on aina tehty ja niin tekevät muutkin" tai että väkirehut koetaan itseisarvona ja heinä sivutuotteena hevosen ruokinnassa - tämä on eritoten ratsupuolella hyvin yleistä - ei tiedetä mitä syötetään ja miksi. Jokaisella lisärehulla on jokin tarkoitus ja mikäli hevosen omistaja ei omaa riittävää tietoa hevosen ruuansulatuksen toiminnasta tai tutkiakseen sopivaa lisäruokintaa hevoselleen sopivilla rehuilla, kannattaa siihen ehdottomasti pyytää joltain kokeneelta ruokintaan perehtyneeltä apua ja vinkkejä. Monet ruokintavirheet eivät myöskään välttämättä näy heti vaan vuosien kuluessa - joten siksi kannattaa ottaa asioista selvää hyvissä ajoin ja opiskella paljon aihetta.

Heinässä erityisen tärkeää olisi tietää edes suurin pirtein, että mitä se sisältää > heinäanalyysi! Mutta analyysikaan ei tee välttämättä autuaaksi, sillä esimerkiksi jo eri lohkoilta kerätyt heinät voivat heittää ravintoarvoiltaan jonkin verran sekä heinän talven yli säilymisen jälkeen arvot laskevat aika oleellisesti (esimerkiksi joulukuun jälkeen ei ainakaan kuivaheinässä enää voida olettaa olevan merkityksellisiä määriä vitamiineja!), mutta ehkä tärkeintä olisi tietää edes suurinpirtein heinän kivennäisarvot, valkuaisen sekä sokerin määrä ja niistä kivennäisistä mm. tärkeimmät: kalsiumin (Ca) ja fosforin (P) suhde, joka on 2:1, riippuen taas hevosen iästä ja käyttötarkoituksesta, esim. siitostammat ja varsat. Tämäkin olisi tärkeää tietää, että miksi - kalsium ja fosfori ovat keskeisiä toisistaan riippuvaisia luukudoksen ainesosia (luuston vahvuus ja kestävyys perustuu tähän) ja siksi niiden riittävä saanti oikeassa suhteessa onkin tärkeää. Luukudoksesta kalsium muodostaa 35% ja fosfori 16% Kivennäisistä lisää kuitenkin vähän enemmän tuonnempana.

Yhtä tärkeää on heinän sisältävän ravintoarvojen kanssa heinän (ja muunkin syötettävän rehun) hygienisyys! Heikko hygieenisellä heinällä tai lisärehulla ei tee mitään, vaikka sen sisältö olisikin kuinka hyvä, jos se ei hygienian puolesta ole syömiskelpoista. Hyvä heinä tuoksuu hyvälle, ja se ei pölyä, ja se ei missään nimessä sisällä hometta, hivaa (valkoisia pilkkuja), tummia tai kuivaheinässä kosteita länttejä, eikä heinä saa tuntua lämpimältä (käyneeltä). Epähygieninen heinä on aina riski terveydelle. Siksi esimerkiksi itse koen hevoselleni sopivaa täysihoitotallia valitessani heinän laadun tarkastamisen yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä ja tämän hetkisellä kotitallillamme, jossa Dee on nyt asunut 1,5 vuotta heinän laatu on parasta, mitä missään muulla tallilla olen aikaisemmin nähnyt ja se mm. näkyy hevosessa! Ja tässä päästäänkin siihen, että hevosen kuntoa ja ulkoista habitusta kannattaa kaiken aikaa seurailla. ja tärkein mittari onkin hevosen oikeasta ruokinnasta ja muusta hoidosta onkin se, miltä se näyttää. Terve hyväkuntoinen hevonen ei ole laiha, eikä lihava, sillä on hyvä lihaskunto ja lihakset ovat muodostuneet oikeisiin paikkoihin, sen karva on kiiltävä ja ilme energinen ja valpas. Hevonen pystyy liikkumaan elastisesti ja irtonaisesti. Tähän ei yksistään oikeanlainen ruokinta riitä, vaan erittäin isossa roolissa näyttelee myös riittävä vaihteleva liikunta sekä levon oikea suhde, sillä esimerkiksi lihas kasvaa levossa, mutta tarvitsee ennen lepoa rasitusta ja oikeat ravintoaineet kehittyäkseen.

Kuivaheinä yleensä on aina vähän sokerisempaa, kuin säilötty säilöheinä ja se johtuu siitä säilöntä- ja kuivatustavasta, sekä erityisesti ajasta, jolloin heinä on kaadettu. (Tosin on tässä aikojen saatossa meidänkin tallilla ollut tilanne päinvastoin, eli esikuivattu säilöheinä on ollut merkittävästi sokerisempaa kuin kuivaheinäerä!) Myöhempään kaadettu heinä yleensä on kerännyt itseensä enemmän sokeria, kuin varhaisemmin kerätty. Sokeria ei kuitenkaan tarvitse liikaa pelätä hevosella, joka on normaalipainoinen, ei kaviokuumeeseen taipuvainen ja liikkuu säännöllisesti ja riittävästi, ja jolla ei ole muitakaan aineenvaihduntaongelmia. Sen sijaan juuri esimerkiksi aineenvaihduntaongelmaiselle (esimerkiksi kaviokuume ja lannehalvaus), levossa tai kevyessä käytössä oleville tai suolistosairaille (ripuli) sokeripitoisuus on kriittinen asia. Tässä kohtaa kuitenkin todettava, että ripulin syykin täytyy ottaa selville, mistä se johtuu - esimerkiksi Deen vatsa ei kestänyt (esikuivattua) säilöheinää, vaikka siinä oli vähemmän sokeria - sen vatsa vetää aivan kuralle pienistäkin määristä säilöheinän happamuuden vuoksi. Kun taas kuivaheinä, jossa oli enemmän sokeria, sai tilanteen rauhoittumaan. Nyt se on syönyt kaksi vuotta pelkkää kuivaheinää ja enää se ei palaa esikuivattuun säilöheinään, sillä kuivaheinän ansiosta vatsan happamuus ei nouse liian kovaksi, ja näin vältytään siltä osin haavaumien syntymisestä.
Normaalina ja tavoiteltuna heinän sokeripitoisuutena pidetään hevosen karkearehussa 50-150g/kg ka.


Mutta usein kulloinkin tarjolla oleva heinä on mitä on, joudutaan sitä ja sen puutteita täydentämään hevosen ja sen käytön mukaan lisärehuilla. Esimerkiksi kaksi viime kesää ovat olleet hyvin sateisia, ja hyvää kuivaheinää saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, koska heinän teko siirtyi niin paljon myöhemmäksi kesää. Onneksi meillä on ollut toistaiseksi pienistä laatueroista huolimatta hyvää kuivaheinää kaikilta osin (hygieenisyys, ei liian kortista, ok ravintoarvot). Sokerit ovat olleet todella asiallisella tasolla, valkuista aina liian vähän kyllä, mutta se on aina helposti täydennettävissä. Analyysin sulava raakavalkuaisluku (SRV) kertoo, kuinka monta grammaa kuiva-aine kilosta on valkuaista, jonka hevonen pystyy käyttämään hyödykseen. Deen syömän heinän sulava raakavalkuaisluku on 44 g/kg ka, joten valkuaisen täydennystä tarvitaan.

Valkuaisesta yleisesti sen verran, että valkuaisaineet eli proteiinit, ovat ylipäätään kaikille elintoiminnoille välttämättömiä. Proteiinit muodostuvat yhdestä tai useammasta aminohappojen muodostamasta ketjusta. Aminohappoja on 20 erilaista, joista kymmentä elimistö ei pysty muodostamaan itse - näitä kutsutaan välttämättömiksi aminohapoiksi, joita olisi saatava ravinnosta.
Valkuaisen tarvetta säätelee hevosen yksilölliset tarpeet, esim. juuri ne tiineet tammat ja varsat tarvitsevat paljon valkuaista, koska kasvattavat voimakkaasti uutta kudosta (varsan kasvu/sikiön kasvu tamman vatsassa). Aikuisella hevosella valkuaisen tarve on selkeästi varsoja ja tiineitä tammoja pienempi, mutta kovemmassa rasituksessa olevan hevonen tarvitsee jo kudosten ylläpitoon taas enemmän valkuaista ja etenkin, jos on tarve lihaskunnon kasvattamiseen - tarvitaan usein valkuaislisää, jos heinä ei tätä jo kata.

Liian vähäinen valkuainen rajoittaa esim. varsojen kasvua, mutta haittaa myös merkittävästi urheiluhevosen suorituskykyä. Liian vähäisen valkuaisen saanti voi aiheuttaa laihtumista, tiineyden keskeytymistä tai vähentää tamman maidontuotantoa. Valkuaisen puute näkyy mm. lihasköyhyytenä, ruokahalun heikkenemisenä, huonona karvanlaatuna ja hidastuneena kavion kasvuna. Toki lihaksen kehittämiseen ja muodostumiseen proteiini ei yksistään auta, vaan tarvitaan oikea määrä rasitusta ja lepoa hyvässä suhteessa toisiinsa. Pelkällä ruokinnalla ei saa lihasta rakennettua.
Liika valkuainen taas aiheuttaa lisääntyvää virtsaamista ja vedentarvetta, sillä ylimääräinen valkuainen hajoaa elimistössä ja muodostaa virtsan mukana poistuvaa ureaa. Lisäksi liika valkuainen voi häiritä hevosen elimistön happo-emästasapainoa.

Ja sitten päästää siihen, että ei ole ihan sama, minkälaista valkuaistäydennystä hevoselle syöttää heinän ohelle. Olennaista on oikea aminohappokoostumus, pelkkä valkuaisen määrän nostaminen ei siis riitä, vaan valkuaisen tulee koostua oikealla lailla. Lysiini on aminohapoista yleensä se, josta on vajetta ja jonka vaje rajoittaa kehossa tapahtuvaa valkuaisen muodostumista/"rakentumista" käyttöön. Soija on kaikista valkuaisrehuista parhain juuri tämän aminohappokoostumuksen vuoksi, mutta soijaa en halua syöttää sen prosessoidun tuotantotavan ja epäekologisuuden vuoksi, lisäksi sitä kokeillessani Deelle muutamia vuosia sitten sain aika pian todeta, että sen vatsa ei ylipäätään kestä sitä kauhean hyvin, joten soija ei ole meille vaihtoehto valkuaisen täydentäjänä.

Valkuaisvajetta olen sen sijaan jo vuosien ajan täyttänyt vatsaystävällisellä ja ravintorikkaalla vaihtoehdolla: lucernella eli toisinsanoen alfalfalla eli sinimailaskasvilla, hake- ja pellettimuodossa. Sinimailanen sisältää runsaasti valkuaista, kalsiumia, fosforia, magnesiumia - sen hivenainepitoisuudet ovat hyvät. Sinimailanen ravintorikkautensa lisäksi emäksisenä rehuna toimii mahahaavan ennaltaehkäisyssä ja tukihoitona neutraloidessaan lisää vatsan happamuutta. Se on myös heinän rinnalle ok energialisä.
Sinimailasta Dee saa sekä hakemuodossa, että turvotettavana pellettinä, johon pääsen kätevästi lisäämään mahdolliset kivennäiset, vitamiinit ja muut tarvittavat. Se miksi en täydennä kaikkea valkuaisen saantia juuri turvotettavalla pelletillä, vaan mielummin pääsääntöisesti juuri hakkeella johtuu siitä, että hake on jo syljenerityksen kannalta parempi muoto hevoselle ja lisäksi hake on helpompi jaoitella eri ruokintakerroille tallihenkilökunnan annettavaksi.

Deen lucerne hake -sangot, joista annostellaan joka ruokintakerralla tallin henkilökunnan toimesta.

Ja jotta homma ei olisi liian helppoa (hehheh), on myös eri merkkien lucerne hakkeilla paljon eroavaisuuksia. Olen nyt neljän vuoden ajan testannut lähes kaikkia Suomen markkinoilla olevia sinimailashakkeita eri tuotemerkeiltä löytääkseni parhaimman koostumuksen, joka erityisesti maistuu myös Deelle hyvin, ja joka olisi tasalaatuista säkistä toiseen hygieeniasta nyt puhumattakaan.

Hollannin reissulla tuli 3-4 vuotta sitten törmättyä Hartog -rehumerkkiin, jonka tuotesarjaa kyseisellä arvostetulla treenitallilla hevosille syötettiin. Hartog on Keski-Euroopassa suosittu rehumerkki vuodesta 1950 ja sitä on syötetty vuosikymmenet monet kansainväliset huiput (mm. Pessoa, Lansink, Sloothaak), sekä mm. belgialainen Zangersheiden siittola. Sitä ostetaan paljon myös Euroopan ulkopuolelle Lähi-Itään, Thaimaaseen ja Japaniin asti.


Deen tullessa takaisin Suomeen, ostin sille mukaan Hollannista niin monta Hartogin Lucerne-Mix -säkkiä, kuin vaan autoon mahtui ja jatkoin sillä syöttämistä Suomessakin hetken aikaa, mitä sitä riitti, koska se tuntui toimivan sille hyvin (mm. vatsa tuntui pysyvän ihmeen hyvänä, silloin kun näitä ongelmia oli vähän enemmänkin...). Tällöin Dee oli vasta jättänyt taakseen viljapitoisen väkirehuruokinnan. Kunnes rehun loputtua oli pakko lähteä etsimään ja kokeilemaan muita vastaavia Suomessa myytäviä tuotteita, niiden ollessa kuitenkin todella paljon huonompaa hinta-laatu suhteiltaan. Kunnes viimein viime vuoden loppupuolella tuli mahdollisuus ottaa käyttöön jälleen Hartogin tuotteita! Ja nyt sen eron vasta ymmärtää...

Lucerne-Mix sisältää juuri näitä välttämättömiä aminohappoja, kuten lysiiniä, imeytyäkseen täysin hevosen kehossa. On ihan sama, kuinka paljon valkuaista syöttää, jos se ei sisällä imeytymiseen ja kehossa tapahtuvaan proteiinin rakentumiseen tarvittavia ainesosia. Siinä on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja hivenaineita hyvissä suhteissa (kuten esimerkiksi kuparia, jota tarvitaan raudan imeytymiseen sekä seleeniä vaikuttamaan lihasten toimintaan yhdessä E-vitamiinin kanssa ja joita ei riittävästi saa suomalaisesta heinästä, ja joista herkästi voi olla puutoksia tämän vuoksi), sekä siinä on markkinoiden muista vastaavista tuotteista merkittävästi vähemmän sokereita.
Lucerne-Mix sisältää pääosin sinimailasta, mutta myös jonkin verran vihreänä niitettyä kauraa (eli kauran kasviosaa, ei jyvää) sekä eqyptin apilaa. Tämä seos on kehitelty ideaalisen valkuaisen, kuidun ja riittävän energian lähteeksi.
Lisäksi se on merkittävästi pölyttömämpää, kuin yksikään aikaisemmin syöttämäni hake ja se on silmiin pistävän tasalaatuisen näköistä joka säkin perään. Vähäisemmästä sokerimäärästä huolimatta, Dee syö tätäkin haketta oikein hyvällä ruokahalulla - muruakaan se ei kuppiin jätä.

Dee viime kesänä

Hakkeen lisäksi sinimailasta Dee saa Lucerne Pelletin muodossa, eli turvotettavana puurona. Lucerne Pelletti on siis käytännössä vastaava, kuin meidän suomalaisten tuntema "greenline", eli loistava valkuaisen ja kuitujen täydentäjänä, johon on helppo lisätä mukaan mahdolliset lisäravinteet ennen syöttöä. Lucerne Pelletti sisältää hakkeesta poiketen käytännössä pelkästään kuivattua sinimailasta, joka on hiottu ja puristettu pellettimuotoon. Seassa on sekoitettuna max 3% melassileikettä lisätäkseen pelletin maittavuutta. Valkuaispitoisuudeltaan tämä on toistaiseksi markkinoilta löytämistäni tuotteista vahvin valkuaispelletti, eli sen syöttömäärät saavat näin ollen olla vähän pienempiä muihin tutustumiini vastaaviin verraattuna täyttämään saman valkuaistarpeen.

Näiden kahden valkuaisrehun olen laskenut täydentävän valkuaisen määrän meidän heinän kanssa niin, että haketta Dee saa täydessä treenissä ollessaan n. 5-6 litraa päivässä jaettuna kolmeen ruokintakertaan, ja pellettiä veteen turvotettuna 3-5dl päivässä. Tärkein mittari minulle tässä on ollut se, miltä hevonen alkaa ruokinnan edetessä näyttämään ja aika pitkälle myös kokeilu periaatteella on edetty ja nämä määrät hyväksi todettu. Heinäerien muuttuessa ja heinäanalyysien mahdollisesti puuttuessa ja treenimäärien vaihtuessa, joutuu määriä tarkkailemaan aina uudelleen. Tavoitteena on pitää hevonen sporttisessa hoikassa kunnossa, jolla on riittävä lihasmassa kehossa, ja että se pystyy ylläpitämään jo saavutetun lihaksensa sekä tiettyinä kunnon nostatuskausina kasvattamaan lihasta. (Huom. kun puhutaan lihasmassasta, puhutaan nimenomaan niistä lihaksista, ei rasvasta, joka kertyy helposti hevosen niskaan, lapoihin ja lautasen päälle - tässä täytyy itsekin olla tarkkana, ettei sokaistu hevosen pyöreästä ulkomuodosta luullen hevosta lihaksikkaaksi, jota se ei oikeasti ole!)

Vasemmalla käyttämämme kivennäislisä, sekä oikealla Hartog Lucerne Pellet -säkki.

Vaikka Hartogin Lucerne-Mix sisältää muutamia vitamiineja, kivennäisiä ja hivenaineita, ovat syöttömäärämme niin pieniä niiden täydelliseen täyttämiseen, joten tarvitsemme siihen ohelle kivennäislisän. Formula 4 Feet -kivennäinen tuli tutuksi jo vuosia sitten, kun meillä oli ongelmia kavion laadun kanssa - osittain varmasti johtuen siitä, että vatsaongelmien kautta myös suoliston epätasapainosta johtuen ravintoaineet eivät päässet kunnolla imeytymään.
Formula 4 Feet sisältää kattavasti kivennäisiä, hivenaineita ja aminohappoja, ja se on ensisijaisesti tehty juuri kavion terveyttä silmällä pitäen, mutta samalla se on osoittautunut muutenkin hyväksi koostumukseksi Deen ruokintaan kivennäisvajeen täydentämiseen. Plussana tässä on se, että nyt kun seleenin tarve täyttyy jo huomattavasti Lucerne-Mixiä syöttämällä, niin tämä tuote ei sisällä lainkaan lisättyä seleeniä. Vaikka seleenin tarve on hevoselle elintärkeä, on myös tärkeää tiedostaa, että yliannoksina monien muiden ravintoaineiden tapaan myös seleeni voi olla jopa myrkyllistä. 
Tuote sisältää myös riittävästi lisättyä d-vitamiinia aikuisen hevosen d-vitamiinin tarpeeseen myös talvella. Se on alfalfa pohjainen pellettikivennäinen, joka on GMO vapaa. 

Olen ollut tähän kivennäiseen vuosien kokeilun jälkeen enemmän kuin tyytyväinen. Deen kaviot ovat vahvistuneet, se ei mm. tarvitse enää pohjallisia, kuten se tarvitsi vielä silloin, kun aloin tätä ensimmäisen kerran syöttämään. Kavio kasvaa tasaisesti ja voimakkaasti. Kivennäinen on myös vatsalle ollut kaikista ystävällisin - välissä kokeilin vähän halvempia vaihtoehtoja, koska tämän Formula 4 Feetin kertahinta aina vähän kirpaisee, mutta vatsa reagoikin tähän muutoksen älyttömän voimakkaasti. Kengät alkoivat jälleen tippumaan herkemmin, karvanvaihto oli hidasta ja vatsa ei ollut hyvä. Palasin tähän takaisin vuoden muiden kivennäisten kokeilujen jälkeen. Kengittäjä on kiittänyt jälleen ja luulenpa, että meidän kokeilut kivennäisien suhteen oli tässä, kun tämä myös sopii hyvin suomalaisen heinän ja muun ruokintamme yhteyteen kivennäisvajeen täydentämiseen todella hyvin ravintoarvoiltaan.


Kuiva-annos Hartogin Lucerne pellettiä, joka ensin turvotetaan veden kanssa. Turvotettuun puuroon lisätään Formula 4 Feet kivennäinen, nyt n.0,5-1dl rypsiöljyä ja tarvittaessa Vetcaren luonnollista E-vitamiinia.

Yllä olevassa kuvassa näkyykin Deen puuron sisältö. Täydessä treenissä ollessaan se saa kivennäisen lisäksi öljylisää rypsiöljystä, jonka rasvahappokoostumus sanotaan olevan hevoselle kaikista paras öljyistä. Kasviöljy on ruokinnassa mukana vatsaystävällisenä lisäenergiana ja sen määrä riippuu muun jo kerrotun ruokinnan lisäksi myös rasituksen määrästä - kisakaudella enemmän, kuin treenikaudella, ja treenikaudella enemmän, kuin kevyemmällä/lomalla/levossa. Öljy on se, jota nostan ja lasken pikkuhiljaa aina hevosen vireystilaa seuraten. 

Öljyn syöttö lisää e-vitamiinin ja seleenin tarvetta. Vaikka E-vitamiinia löytyy jo kivennäisestämme, ja alfalfasta (sekä kesän tuoreesta lehteävästä vihreästä), on E-vitamiinin tarve kasvava myös aina mitä kovempaa rasitus on. E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota hevonen ei pysty itse tuottamaan, mutta jota se myös aika heikosti varastoi - näin ollen yliannostuksen vaara ei ole kovin suuri. Se on luonnollinen antioksidantti, jonka puutos aiheuttaa lihas- ja hermostollisia ongelmia, sekä heikentää kehon puolustuskykyä. E-vitamiinilisä on suositeltavaa etenkin sisäruokintakaudella, mutta se on myös perusteltua kesäkaudella mikäli hevonen ei syö tuoretta laidunruohoa perusrehunaan. E-vitamiini on yksi yleisimmistä vitamiineista, joista etenkin kovempaa treenaavilla hevosilla on puutosta ja sen täydennyksestä on hyvä pitää huolta. Dee saa Vetcaren luonnollista e-vitamiinia 1 pumpun painalluksen, joka tuotteen annostuksen mukaan on riittävä levossa tai kevyessä käytössä olevalle eläimelle. Otan kuitenkin huomioon tässä sen, että e-vitamiinia hevonen saa myös kivennäisen ja sinimailasen mukana jonkin verran, joten tarve ei ole täydentämiseen samanlainen.

Kaikki vitamiinit ja kivennäiset öljyineen lisään vasta Lucerne pellettiin turvotuksen jälkeen, sillä vedessä liotus saa monet ravintoaineet liukenemaan pois, jos ne laitetaan veden lisäyksen yhteydessä ja annetaan olla turvotuksen ajan kupissa mukana.

Kaiken tämän lisäksi Deellä on tarjolla karsinassa himalajan suolakivi. Riittävästä suolan saannista on tärkeää huolehtia joka hevosella, sillä sen puute vaikuttaa merkittävästi mm. suorituskykyyn. Hevosen elimistöstä poistuu pelkästään virtsan ja lannan mukana suoloja 20-25 grammaa päivittäin, ja raskaassa työssä hevonen voi menettää suolaa kehostaan jopa yli 100g tunnin aikana! Treenaavalle hevoselle siis tarjolla oleva suolakivi ei yksistään riitä, vaan täydennyksestä on huolehdittava elektrolyyttien tai lisäsuolan (meri- tai vuorisuolan) muodossa. Nyt kun Dee on ollut vain kävelyllä, sille on riittänyt hyvin aina tarjolla oleva suolakivi, mutta treenien lisääntyessä yritän taas katsella elektrolyyttivalikoimista sopivimman koostumuksen täydentämään. Elektrolyyttejä meillä on ollut jos minkä merkkistä kokeilussa ja en ole vielä tähän päivään mennessä osannut muodostaa niistä erityistä suosikkia. Monissa elektrolyyteissä on aika iso osa lisättyä sokeria, jota en haluaisi ostaa silloin, kun haluan täydentää rasituksen johdosta natriumia, sekä kalium- ja magnesiumioneja... katsellaan, mihin tässä nyt päädytään vielä.

Dee huhtikuussa 2016

Tänä keväänä olen enemmän kuin tyytyväinen Deen ulkoiseen ja sisäiseen kuntoon. Olemme vihdoin päässeet vatsankin kanssa tänä keväänä siihen balanssiin, jolloin ei tarvita enää mitään vatsaa suojaavia lisärehuja tai lääkkeitä, edes valmennuksissa tai kisoissa, tai niiden jälkeen! Vatsa on ollut ailahteleva aina 4 -vuotis keväästä asti viime vuoden loppuun. Uskon, että tasalaatuisilla rehuilla on osittain vaikutuksensa tähän, jolloin suoliston bakteerikanta pysyy tasapainossa ja sinnikäs hoitaminen aina uudelleen ja uudelleen on alkanut tuottamaan tulosta. Täytyy myös mainita, että talvella antamani pari kuuria elävää hivaa (jota muuten on lisättynä moniin Hartogin rehuihin myös), auttoi suoliston rauhoittumiseen todella. Deen vatsa ei ole viime syksyn lopun jälkeen enää reagoinut ja lanta on pysynyt kiinteänä ja hyvänä sitten viime alkutalvesta lähtien. Johtuuko se sitten näistä rehumuutoksista vai mistä, en tiedä - nyt olen kuitenkin tyytyväinen ja lompakko kiittää, kun ei tarvitse syytää rahaa vatsalääkkeisiin ja vatsaa suojaaviin lisäravinteisiin, ja plus iso osa rehuistamme ovat nyt järkevämmässä hintalaatusuhteessa, kuin aikaisemmin! 

Myös hevosen ulkomuotoa on saatu kevyempään kuntoon sitten viime vuoden, eli se on sporttisempi ja lihasta on kerääntynyt enemmän oikeisiin paikkoihin. Eniten tämä sen kunto ihmetyttää nyt, kun olemme olleet reilun kuukauden vain kävelyllä ja hevonen näyttää, kuin sitä olisi treenattu enemmänkin ja lihaksisto on siitä huolimatta hyvännäköisessä kunnossa. Nyt vain toivotaan, että saadaan Dee kuntoutettua täydellisesti, ja päästään taas aloittamaan treenaaminen, ja kehittämään ratsastajan lisäksi hevosta ja sen kuntotasoa aina vain parempaan suuntaan! (Ps. viime sunnuntaista lähtien Deellä on alettu pikkuhiljaa ravaamaan, ja hevonen on tuntunut edelleen niin pehmeältä ja kevyeltä, ja se on ollut yllättävän cool - ei pomppuja ja riehumisia! Pian otetaan mukaan pätkiä laukkaakin ja jatketaan tällä yksinkertaisella linjalla ratsastaen vain eteenpäin mahdollisimman pitkässä ja pyöreässä muodossa aina seuraavaan kontrolliin asti, joka on tämän kuun lopussa. Tällä hetkellä näyttää ja tuntuu hyvältä!)

Toivottavasti tästä tekstistä löytyi selkoa vähän lisää hevosen ruokintaan, ja joku ehkä sai jotain vinkkejä, jos on itsellään vähän saman tyyppinen hevonen, kuin minun Dee. En sano, että tämä on se absoluuttinen totuus oikeanlaisesta ruokinnasta, sillä kuten jo alussa totesinkin - se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimikaan toisella, mutta kyllä hevosen ruuansulatuksessa perusperiaatteet ovat aina samat ja niitä on tullut paljon opiskeltua tässä vuosien aikana, jotta voisin tarjota Deelle optimaalisimman ruokinnan. Vielä varmasti on paljon opittavaa ja paranneltavaa tässäkin ruokinnassa, mutta nyt ainakin näyttää taas aikasemmasta muutaman asteen verran paremmalta. Tärkeää onkin osata katsoa kriittisesti ja rehellisesti, miltä se oma hevonen näyttää ja tuntuu tällä hetkellä!

Kiitos vielä todella mielekkäästä yhteistyöstä Hartogin kanssa, hevonen ja minä kiitämme todella laadukkaista perusrehuista! Hartogista, rehuvalikoimista ja saatavuudesta löydät lisätietoa Hartogin hollantilaisten kotisivujen lisäksi suomalaiselta Hartog Suomi Facebook -sivulta.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Ihana Champagne!


Saanen esitellä varmasti yhden ehkä maailman kauneimmista softshell -takeista upealla champagne -värillä, joka tulee ja jonka sain yhteistyökumppaniltani Equestrian Stocholmilta! Jos olen kaikkiin aikaisempiinkin ES -tuotteisiin täysin rakastunut, niin tämä takki on se "the rakkaus" - materiaalit, kauniit yksityiskohdat istuvuus ja laatu kohtaavat tässä takissa täydellisessä tasapainossa. Takki on juuri sopiva kevät-, kesä- ja syyskeleihin - se on kevyt, mutta lämmin viileämmissä illoissa ja se pitää vettä ja tuulta.


Tähän väliin pakko kertoa, että samalla saimme Deestä vähän uusia kuvia takin kera ja täytyy vain todeta näitä kuvia katsellessa, että se on aika kiitettävän hienossa kunnossa reilun kuukauden kävelyjaksonkin jälkeen! Se ei ole kauheasti lihaksia tiputtanut, joten kävelymaratoneista on ollut selkeästi myös sillä saralla hyötyä. Nyt olemmekin päässeet viimein tällä viikolla aloittamaan käyntityöskentelyä selästä ja onkin ollut aika ihanaa olla taas pitkästä aikaa tämän hevosen selässä. Pitkästä tauosta huolimatta hevonen tuntuu ihanan kevyeltä ja yllättävänkin taipuisalta, joten olen todella todella toiveikas! Ensi sunnuntaina otamme ensimmäiset ravipätkät - saas nähdä pysyykö poika nahoissaan, kun pikkuisen tuntuu lomailu keränneen patoutumia...


Tämä on jo vähän liiankin upea pelkäksi tallitakiksi, luulen? :) Itselläni se vihkiytyi ainakin siihen parempaan käyttöön, kisoihin ja edustuksiin - toistaiseksi en raaski käyttää kyllä perus tallipäivinä, vaikka aivan mielettömän miellyttävän tuntuinen takki olisikin päällä vaikka päivittäiseen käyttöön. Takista löytyy tämän champagne -värin lisäksi harmaa väri, joka on myös aika upea.

Koot mietitytti minua aluksi paljon, koska kaikki aikaisemmat vaatteeni samalta brändiltä ovat xs -kokoa, mutta näin nyt jälkeen päin ajateltuna onneksi sain tästä takista s -koon, sillä tänne mahtuu hyvin alle vähän paksumpikin pitkähihainen tarvittaessa ja normaalia yhden isompi koko ei ainakaan tässä takissa tunnu yhtään liian isolta, vaan juuri sopivalta.


Jotenkin todella mahtavaa, että nykyään ratsastusvaatteissakin on väreissä, materiaaleissa ja malleissa paljon valinnanvaraa - ratsastusmuoti on tänä päivänä kaunista ja persoonallista! Ja omasta mielestäni juuri Equestrian Stocholm on onnistunut luomaan uusia raikkaita vaatteita ratsastajalle ja tekstiilit hevoselle - ylpeänä kuljen mukana tiimissä ja toivottavasti tätä kautta löytyy lukijoillekin uusia inspiksiä pukeutumiseen tallille, kilpailuihin ja ratsastukseen!

Yhteistyössä:

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Deen kontrolli & musta hurmurivarsa

Vaikka ilmat ovat vähän viilenneet sitten viime kerran ja on saanut välillä pukea ulos jopa kevyttoppista päälle, että tämä vilukissa tarkenee, niin siitä huolimatta on nautittu kesästä täysin siemauksin! Kaikista ihaninta onkin, kun on niin valoisaa pitkään ja tuntuu sen vuoksi, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja - joka kylläkin sitten myöhemmin kostautuu univeloilla, kun ei ymmärrä mennä ajoissa nukkumaan... Kesässä kuitenkin ehkä parasta ovat ne uunituoreet uudet maitovarsat, tulevaisuuden lupaukset ja toivot, joihin sisältyy aina paljon unelmia. Jos viimeksi juhlistettiin vähän oman Torstin 1 -vuotis syntymäpäiviä, niin tänään julkaisen muutaman kuvan 4 viikon ikäisestä mustasta oriista, joka pitkän etsinnän jälkeen löytyi ystävälleni, joka on etsinyt itselleen laadukasta kouluvarsaa. Tämä Dante Weltino x Rotspon -yhdistelmä ei kyllä jätä kylmäksi ei suvun kuin ulkoisenkaan olemuksen vuoksi - se on kertakaikkisen upea ilmestys!


Tämä pikkuinen hurmuri saa luvan olla kuvituksena, kun kerron lyhyesti Deen kontrollikäynnistä. Deestä emme ole vähään aikaa ehtineet ottaa mitään uusia kuvia, kun kameramiehen ja minun aikataulut eivät vain kohtaa aina, puhumattakaan säästä.

Torstaina suunnattiin Vermoon tosiaan Deen kontrollikäynnille. Eläinlääkärin kanssa hevosen tutki fysioterapeutti Selma Piha. Dee taivutettiin uudelleen, ja nyt ei ollut enää havaittavissa mitään reaktiota oikean etujalan vuohisnivelessä, eli se on vastannut hyvin hoitoon. Oikean takasen jänteen ruhje ultrattiin ja se oli myös parantunut oikein hyvin. Vielä kuitenkin on jäljellä pieni "muisto" ruhjeesta, joten kylmäystä jatketaan ja jalan tilannetta pitää tarkkailla jatkossa rasituksen lisääntyessä.
Ulkona taivutusten yhteydessä eläinlääkäri ja fysioterapeutti halusivat nähdä Deen juoksutettuna molempiin suuntiin ja täytyy sanoa, että Deen selän liike on nyt todella paljon vapautuneempi ja se vaikuttaa koko sen liikkeeseen ylipäätään ihan älyttömästi. Selän lihakset tosin olivat edelleen kireähköt, mutta edistystä tämän suhteen on silti havaittavissa. Selkää saatiin ojentamaan nyt jo jonkin verran, kun 4 viikkoa sitten se ei ojentunut ollenkaan. Kuitenkin lannealueen ja ristiselän liikkeeseen ei voitu vieläkään olla täysin tyytyväisiä.  Oikean takajalan liike ei jatku lanneselän alueen joustona. Päätimme siis jatkaa vielä tutkimuksia ja ultrata SI-nivel varmuudne vuoksi, löytyisikö sieltä jotain selitystä tälle.

Ultrassa pystyttiin toteamaan, että SI-alue ja ligamentit ovat ok, mutta oikealla viimeisen lannenikaman proc. transversuksen ja sakrumin (ristiluun) välisessä nivelessä vielä yksi uusi uudisluu -löytö, niiden kolmen muun 4 viikon takaisen fasettinivelten välisten löytöjen lisäksi. Ja tämäkin siis oikealla puolella. Tokikaan kaikkea ei pysty ultraamalla näkemään, joten ikuiseksi mysteeriksi jää, onko siellä lisää vaurioita jossain sellaisessa paikassa, johon ei pystytä ylettymään tutkimaan.



Yllä hyvä kuva kertomaan alueesta hevosen takaa, jota tutkittiin. Sinisellä väritetty osa ylhäällä suoliluun "ympäröimänä" on ristiluu (sacrum). Ihan tarkkaa nivelväliä en vaan osaa hahmottaa itsekään, SI-alueella on paljon erilaisia niveliä, mutta jokatapauksessa oikealla puolella.  Kuva: The Irish Field

Hoitona tähän oli SI-alueen lääkitys oikealle puolelle ko. nivelväliin, sekä SI-nivelen yläosan molemmin puolin. Ennen lääkitystä fysioterapeutti teki LS/SI alueen manipulaation, jonka seurauksesta alueen liikkuvuus parantuu. Samalla myös pehmytkudoskäsittely. 

Jatkohoitona tästä eteenpäin oli perjantaina ja lauantaina lupa ainoastaan tarhailla, ja siitä sitten tästä sunnuntaista eteenpäin viikko kävelytystä, jonka voi suorittuu jo osittain selästäkin. Tänään kuitenkin vielä kävelytettiin hevonen maasta, jotta pääsee liikkeelle vielä ilman painoa selässä. Huomenna ajattelin toteuttaa ensimmäisen selästä käsin kävelyn päivällä, ja illalla meidän hoitaja käy vielä tekemässä lenkin maasta. Viikon jälkeen voidaan aloittaa varovaisesti rasituksen lisäämistä, eli ravaamista ja laukkatyöskentelyä. Koota ei saa lainkaan, vaan tarkoitus on edetä eteenpäin aika pitkänä ja pyöreänä. Rasitusta lisätään siis kolmen viikon ajan uuteen kontrolliin asti, jossa tarkastetaan vielä, onko hoito tehonnut sekä fyssari tekee vielä uuden hoidon ja sen jälkeen voidaankin aloittaa tekemään paluuta treeniin. 

Tässä vaiheessa uskaltaa ajatella ja toivoa, että pääsisimme vielä kauden loppupuolella jotain starttailemaan, kuitenkin aikaisintaan elokuussa. Haluan kuitenkin edetä rauhassa, jotta ei tule mitään takapakkeja. Olisi hienoa, jos saisimme nyt nämä ongelmat hallintaan kerrasta ja voisimme valmistautua seuraavan talven yli onnistuneesti kohti kautta 2017, jolloin on realistista odottaa paluuta sille tasolle, jolla olimme toissa vuonna eli sinne 123-130cm tasolle. Kaikki pidetään kuitenkin avoinna, ja edetään ja tehdään sillä tahdilla, miltä hevonen tuntuu. Tästä kaikesta on kuitenkin jäänyt sille muistiin jälki, ja ehkä se juuri henkinen puoli on hevosenkin kohdalla se haastavin osa-alue korjata ja parantaa. Uskon kuitenkin, että emme menneet "liian pitkälle", eli osasin viheltää onneksi pelin poikki ennen kuin hevonen heittää lopullisesti hanskat tiskiin ja menettää innon ja mielenkiinnon hyppäämiseen. Se kuitenkin rakastaa hypätä ja kun kaikki on edes yhtään sinne päin hyvin, niin tuo hevonen tekee kaikkensa esteradalla. Siksi se onkin niin ihana hevonen, se tekee kaiken sydämellään fyysisistä puutteista välittämättä.
Tuntuu edelleen todella huojentuneelta ja hyvältä, että olemme päässeet ongelmaan käsiksi, päässeet hoitamaan niitä ja enne kaikkea, että hevonen on vastannut hyvin hoitoihin ja tämähän tottakai herättää toiveita paremmasta. Pidetään kaikki peukut pystyssä, että nyt olisi kaikki tarpeellinen tehty ja voidaan suunnata katseet eteenpäin!

Loppuun vielä lisää kuvia tästä Dante Weltino -orivarsasta, johon olen totaalisesti ihastunut! Tää on vaan niin hieno! Hienoa, että jälleen yksi rohkea nainen uskalsi toteuttaa unelmansa omasta tulevaisuuden kilpahevosesta. <3

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Syntymäpäiväsankari Torsti ♥


Vuosi sitten eleltiin todella jännittäviä aikoja, sillä ensimmäinen (puolikas) omakasvatti oli syntymässä! Kauan haaveiltu Tornesch -varsa yhdestä oman elämäni tärkeimmästä tammasta, Deen emästä Iitasta. Torsti jäi Iitan 7 varsasta viimeiseksi, sillä myöhemmin viime vuoden lopulla tamma päätettiin päästää ikiuneen 20 vuoden iässä.

Ja koska Torsti lähetettiin kasvamaan Hollantiin varsalaitumille tämän vuoden alusta, ei minulla luonnollisestikaan ole sen tuoreempia kuvia siitä, kuin mitä alkuvuoden Hollannin varsatallin liveweb-kamerasta pystyin taltioimaan ja itse helmikuussa siellä paikan päällä vierailleena muutama kuva pojasta tuli otettua. Suunnitelmissa on, että piakkoin lähtisin sitä sinne katsomaan, että miten sillä menee orilaitumella - kuulumisien mukaan kuulemma oikein hyvin kyllä! :)

Uusien tuoreiden kuvien puutteessa, julkaisen viime vuoden puolelta ennen julkaisemattomia kesäkuvia syntymäpäiväsankarista syntymäpäivästä asti aina kuukauden ikäiseen veijariin. 

Bon appétit!


Tänään tuo komea orivarsa Toscano - alias Torsti viettää syntymäpäiviään ja täyttää yhden vuoden! Paljon onnea rakas Torsti <3

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017