lauantai 23. heinäkuuta 2016

Helpolla ei pääse - treenit jatkuu


Tässä postauksessa esiintyvät kuvat ovat muutaman viikon takaisia ihan ekoja esteiden ylityksiä sitten sairasloman! Kiitos Susannalle näiden fiilisten taltioimisesta muistoksi - oli aika ihanaa ja vauhdikasta, Dee oli niin intopiukeana, kun pääse vihdoin ylittämään edes puomia, joka on vähän maasta irti! :D

Deen kanssa on nyt tällä viikolla suoritettu ensimmäiset kunnon estetreenit Marikan valmennuksessa ja tällä hetkellä ajatukset ovat vähän sekä että. Dee on nyt innokkaampi kuin koskaan, ja se on kyselemättä menossa esteille, ei todellakaan tarvitse miettiä mennäänkö vaiko ei, sillä nyt mennään eikä meinata. Se on todella todella innoissaan! Ja tämä on se kaikista parhain asia - minulle tuo kaikista eniten mielihyvää hevosen kanssa treenatessa se, kun tunnen senkin nauttivan siitä mitä tehdään ja haluavan oikein janoten esteillä!


Mutta sitten tulee näitä asioita, jotka aiheuttavat jälleen töitä, töitä ja töitä... Dee on ollut nyt ihan älyttömän raskas kädelle esteillä. Tulee ihan mieleen sen 5 -vuotiskausi, jolloin se paineli oikeesti menemään välillä ilman mitään jarruja... Ja kun se on taas siinä pisteessä, että se on valmiina painelemaan esteelle kauhealla innolla, niin en pysty/osaa/uskalla rentoutua kädellä, vaan varmistelen vähän kokoajan, ettei se "pääse" lähtemään mihinkään. Noh mitä siitä seuraa, niin on se, että se vaikuttaa laukan laatuun ja siihen rentouteen ylipäätään. Hevonen pääsee valahtamaan esteen jälkeen etupainoiseksi ja se on ihan älyttömän vaikea saada sieltä takaisin takajaloilleen. Tottakai tähän on tultu osittain siksi, että olen ratsastanut sitä nyt kuukauden, ehkä jo vähän ylikin pelkästään pitkäksi eteen. Nyt kun sen pitäisi alkaa taas siirtämään painoa enemmän sinne takaosalle ja kulkea sillä tavalla kantaen selän kautta, jota ollaan kuntoutettu, niin ei sillä olekaan voimaa siihen. Ja kun ei ole voimaa, niin kaikista paras tapa säilyttää jonkinlainen tasapaino on vähän juosta ja nojaa käteen, että ratsastaja kantaisikin kaiken sen painon.

Tällä viikolla Deen kanssa ollaankin siis alettu nostaa taas vaatimustasoa. Ollaan lähdetty tekemään väistöjä, vastalaukkaa, siirtymisiä, nostettu muotoa jo vähän ylemmäksi, muutamia askelia koottu eli oikeastaan tehty siirtymisiä siellä askellajien sisällä myös. Ei ole ollut helppoa, ja nyt sen huomaa, että joudutaan taas lähteä rakentamaan sitä kuntoa vähän takamatkalta. Muutoin kuntoa hevosella kyllä riittää liikkua pitkiäkin matkoja jo ja energiaa tuntuu piisaavan - lihasvoima vaan ei ole ihan samalla tasolla kaiken muun kanssa.


Tein pienen koosteen meidän tiistaisesta estevalmennuksesta. Aluksi tehtiin hommia ympyrällä kavaleteilla ja saatiinkin palautteeksi, että niissä hevonen toimii todella hyvin ja näkee, että olemme tehneet puomeilla nyt paljon töitä. Dee olikin vielä tässä vaiheessa hirmu kevyt ja kiva ratsastaa. Sellainen millaiseksi toivoisin sen esteradallakin.

Siirryimme ympyrältä suoralle diagonaalilla olevalle sarjaesteelle, jossa laitettiin puomit ihan kavalettikorkuisiksi. Tähän normaali kahden askeleen sarjaväliin meidän piti hakea pikkukavaleteilla rentoa vähän koottua kolmea askelta, jotta saadaan sitä nyt heti alkuun vähän enemmän takaosan päälle ja ajatteleen itsekin vähän odottaen. Välillä onnistui, välillä ei niinkään, mutta pääsääntöisesti tätäkin tehtävää oli vielä tosi kiva ja kevyt tehdä. Ainoastaan huomaa, että Deellä ei oikeatsi ole kauhesti voimia nyt kantaa hitaammassa vähänkään kootummassa laukassa, vaan laukka rikkoontuu aavistuksen eikä pyöri ihan niin hyvin. Tämäkään ei tosin parane muutakuin tekemällä nyt taas töitä asioiden eteen. Jokatapauksessa oli kiva huomata, että Dee vastasi kokoomisen hyvin positiivisesti. Vähän se toistojen edetessä tuli kaiken aikaa raskaammaksi ja kun ylitimme ensimmäisen kerran varsinaisen esteen - n.80cm pienen okserin, niin sen jälkeen mopo lähti käsistä ja loppu treenin ajan hevonen oli TOSI raskas kädelle ja niin intona kysymässä kokoajan, mille esteelle hän saa seuraavaksi sinkaista...

Myöskään kovin vetreältä hevonen ei nyt tuntunut vielä hypyissä ja tuntuu muutenkin, että meillä on ihan älytön työmaa edessä ennen kuin voi ajatellakaan oikeaa kisastarttia... eli ei ihan elokuun alkuun lähdetä starttailemaan mitään. Haluan hevosen oikeasti hyväksi ensin kotona. Lähestymiset ovat nyt piirun verran helpompia, koska sieltä on jäänyt se pakittaminen kokonaan pois. Jäljelle on jäänyt älytön imu esteelle - joka on vain positiivista, mutta sen täytyisi siirtyä jollain tavalla yhteistyöhön pilotin kanssa ;)


Linkki videoon

Dee ei todellakaan päästä minua helpolla ja välillä on ollut nyt tämän viikon aikana tosi epätoivoiset fiilikset koko hevosen kanssa, kun on ollut vaikeampia hetkiä juuri sen kantamisen ja rentouden kanssa. Harvoin turhaudun ihan kokonaan, koska tykkään tehdä tätä hommaa kaikista vaikeuksista huolimatta ja ehkä juuri niiden haasteiden takia, ja juuri tämän hevosen kanssa. Mutta sitten kun tulee niin huono olo ratsastuksen kanssa ja tuntuu, että välillä mennään vain takapakkia, vaikka olemme tehneet kaikkemme tämän eteen - olen käyttänyt kaiken resurssit, tehnyt kaikki kuten on ohjeistettu, aikaa, hikeä, rahaa ja työtä. Ja silti tuntuu välillä, että ei tämä tästä miksikään muutu ja kaikki tekemäni on ollut turhaa... Yhtenä päivänä tällä viikolla, kun teimme (tai yritimme tehdä) töitä Deen kanssa kentällä väistöjen suhteen ja siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Kyseinen ratsastus on muutaman viime vuoden aikana valehtelematta yksi kauheimmista, koska mikään ei vaan tuntunut toimivan. Hevonen vain jännittyi ja lähti juoksemaan alta, koska se oli sille vaikeaa - voin myöntää, että ratsastuksen aikana minulla alkoi kyyneleet valumaan, kun tuntui niin turhauttavalta: "en osaa enempää, olen tehnyt ja teen kaikkeni ja silti se ei riitä"... Tällaisilla hetkillä sitä kysyy itseltään, että miksi teen tätä? Onko tämä se mitä haluan? Kunnes antaa aikaa, sisuuntuu taas ja lähtee puhtaalta pöydältä muutaman päivän päästä suorittamaan samaa treeniä uudelleen ja kappas: väistöt lähtivätkin sujumaan yhtäkkiä todella kivasti. Sain niiden toimimiseen tallikaverilta sivusta apua, että miten istun ja käytän apujani ja lähden tilannetta purkamaan ja se auttoi - kiitos siis hänelle, ja onni on ihan mahtavat tallikaverit<3 Ja taas jaksaa! :)


Ja sitten tottakai se, kun saapuu tallille ja tuo ihana sulosilmäinen kaviokas on siellä vastassa hyväntuulisena ja ilahtuneena saapumisestani, hörähtää hiljaa ja puhaltaa sieraimista kasvoille lämmintä ilmaa kuin sanoen, että "pidän sinusta". Ja taas aletaan valmistautumaan uuteen päivän treeniin, harjaillaan, rapsutellaan ja seurustellaan, varustaudutaan ja lähdetään tekemään rennot alkukävelyt kauniisiin kartanomaisemiin ja toivoen, että kyllä me vielä näytetään joku päivä! Ja silloin sitä vain tietää ja tuntee sen, että tämä on just se mitä tykkään tehdä ja juuri mm. tämän hevosen kanssa. Kaikkine iloine ja suruineen - Dee on (kaikkien muiden hevosten ja ponien ohella) opettanut ja opettaa edelleen minua ratsastajana niin paljon ja siitä pitää osata olla kiitollinen!

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Deen ekoja hyppyjä

Kuvat: Erika Hermunen

Nyt ollaan jo hiukan päästy (pikku)hyppyjen makuun ja Dee on ollut, kuten arvata saattaa, ihan älyttömän intopiukeena koko hommasta - mikä on tietty todella kiva juttu! Olen nyt ottanut sen kanssa viikon sisään kaksi hyppykertaa, ja koska estekorkeudet ovat olleet pieniä (max. 80-90cm), niin on vielä vähän vaikea sanoa mitään eroa entiseen. Ei ainakaan hirveesti kyttää mitään, vaan on intona menossa sinne minne vaan tietä osoittaa. :) Ratsastuksellisesti ei tunnu mitenkään helpolta, koska se on nyt niin menoillaan, että jarrun olemassaolosta ei voida taas puhua juurikaan, ja koska sitten toisaalta en halua alkaa vetääkään sitä, koska nyt olisi tärkeää pitää sitä muotoa esteradallakin mahdollisimman pitkänä - helpommin sanottu kuin tehty kuitenkin, kun vauhtia olisi tarjolla vähän liikaakin. Mutta kyllä se siitä sitten rauhoittuu, kun saadaan lisää hyppyjä alle.


Me saatiin Suvililija Photographyn Susanna kuvaamaan ihan niitä ekoja hyppyjä nyt kohta viikko takaperin joita otimme itsenäisesti, mutta niitä kuvia vielä odottelemme. Nämä kuvat sen sijaan ovat viime keskiviikolta Erikan ottamia Helsingin Wiisikoiden järjestämistä iltakisoista, joihin päätin mennä ottamaan 80cm luokkaan vähän tuntumaa, miltä hevonen nyt tuntuukaan. Kyseessä siis kaikenkaikkiaan toinen hyppykertamme sitten sairasloman jälkeen. Kiitos Erikalle hienoista kuvista! :)

Yritin verryttelyssä pitää Deetä rentona, kuin mitä se on nyt ollutkin, kun olemme sileällä työskennelleet, mutta aika epätoivoista se oli, kun tyyppi oli niin innoissaan koko touhusta ettei mitään rajaa.
Radalla hevonen jatkoi samaa menoa, ja itse alun pidättely-yritysten jälkeen totesin, että nyt on varmaan vaan parempi antaa toisen mennä ja purkaa patoutumia, ja yrittää sen sijaan vaan tehdä mahdollisimman pitkiä teitä, ettei meno kiihdy liikaa ja saan aikaa lisää valmisteluille, sekä hevosen pidettyä paremmin tasapainossa läpi radan.


Vauhdikas 0-0 tulos sieltä saatiin ja ihan hyvät fiilikset - että mä tykkään ratsastaa tällä hevosella kaikista vaikeuksista huolimatta! Eniten nautin siitä, että hevonen tuntui niin iloiselta läpi radan, vaikkei se ihan hallussa ollutkaan! Ensi viikolla aloitamme taas valmentautumisen esteillä ja lähdetään nostamaan rimaa taas korkeammalle. Luulen, että varsinaisen totuuden Deen kuntoutumisesta saamme vasta, kun esteet nousevat sinne 110cm ja ylös päin.

Hieno poika :)

Iloisen villi suoritus riitti pitkistä kaarteista huolimatta 7. sijaan ja vihreään ruusettiin - hyvä Dexteri! :) Tästä tämä toivottavasti lähtee rullaamaan, toivotaan ainakin näin!

Alla video radasta


lauantai 9. heinäkuuta 2016

What a layout! ♥


Graphiques GW teki Heidin Nelivedot -blogiin täysin uuden ulkoasun piristämään ja ihastuttamaan - minusta se on täydellinen! Ei voi kuin ihmetellä taitoa loihtia jotain tällaista, sillä useamman vuoden blogikirjoitteluistani huolimatta omat taitoni rajoittuvat vain juurikin siihen kirjoituspuoleen, ja ehkä juuri ja juuri kuvan ja videon muokkaukseen. Tällaista upeutta en saisi ikipäivänä itse aikaiseksi. Joten iso kiitos erittäin lahjakkaalle Idalle - lopputulos on kauniimpi, kuin uskalsin odottaa!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Deen paluu treeniin

Dexteri nauttimassa hieronnasta :)

Lupasin tuossa jo aikaisemmin vähän videota siitä, miten Dee liikkuu nyt. Meidän hieroja Janita tuli viime maanantaina katsomaan miltä hevonen näyttää liikkeessä ja otti samalla pikku pätkät videota vähän kaikista askellajeista ja joka suuntaan, jotta voidaan sitten myöhemmin vähän tutkia ja miettiä vielä, miten jatketaan ja mihin kiinnittää vielä lisää huomiota. 

Dee oli tuona päivänä jo varsin ok, mutta edelleen huomattavissa on oikean takajalan ajoittainen ponnettomuus, etenkin vasemmassa kierroksessa ulkotakajalkana. Se on jo pidemmän aikaa kaatunut aina enemmän ja vähemmän ulos oikealle vasemmassa kierroksessa ja oikeassa kierroksessa sisään, mutta nyt siihen kiinnitän enemmän huomiota, kun on löytynyt ne vaivat, minkä sen aiheuttaa. Eläinlääkärin ja fyssarin kanssa tästä juttelimme vielä viikko sitten torstaina kontrollissa, että en saa enää ns. "tukea" sitä jatkuvasti oikealta, vaan nyt täytyy alkaa huomauttamaan ja oikeasti korjaamaan, että se kantaisi itse itsensä ja tätä kautta vahvistuisi sieltä oikealta takaa. 

Ohjeina oli vastalaukkaharjoitteita ja paljon puomityöskentelyä. Puomeja olemmekin tehneet nyt joka päivä, kun vaan sileäntreeniä olemme tehneet. Se on aika rankkaa hevoselle, joten on tärkeää muistaa pitää pieniä hengähdystaukoja vähän väliä ja pitää toistot muutenkin kohtuullisina. Etenkin nyt, kun hevonen on ollut kuitenkin tässä viime kuukausina vain kävelyllä.

Videolla näkee hyvin vasemmassa kierroksessa, kuinka se valuu kaiken aikaa ulos oikealle sinne oikean etujalan päälle. Sain sen korjattua kyllä tuosta, mutta aina kun en ollut riittävän skarppina, sama tapahtui uudelleen. Tässä on siis vielä paljon tehtävää. 

Maanantaina se sai illasta vielä vähän kävelyä ja siihen perään hieronnan sekä laseria selkään niihin ongelmakohtiin. Tiistaina oli kävelypäivä, ja käveltiin niin paljon, kuin omat jalat vaan jaksoi tarpoa eli reilu tunti päivällä ja saman verran illalla. Sen lisäksi Dee oli koko aamupäivän tarhailemassa, kuten se on nyt viime aikoina ollutkin joka päivä kello kuudesta puoli yhteen asti, sekä illalla kuuden kahdeksan välillä lisätarhailua.

Keskiviikkona Deellä oli aamulla kengitys ja taas jatkettiin operaatiota kavioita pystympää ja samalla yritetään saada kantoja kasvamaan. Tälläkään kengityskerralla kannoilta ei otettu ollenkaan pois. Eteen laitettiin toistamiseen rollerikenkä, sillä se on auttanut todella hyvin siinä, että etukavio pyörähtää sujuvammin liikkeessä ja näin saadaan sitä rullaavaa liikettä vähän avitettua sieltä paremmin tulemaan. Keskiviikko iltapäivällä Dee tarhasi ja töitteni jälkeen laitoin hevosen kuntoon ja lähdettiin tekemään ensimmäinen kunnon laukkamaastotreeni - ja Dee oli ihan älyttömän hyvän tuntuinen!! Tosin nyt huomasi viimeistään sen, miten sillä on kunto tippunut puolella, se jaksoi tosi paljon vähemmän. Jos vielä ennen saikkua alkukeväästä tehtiin pari kertaa laukkaintervallia maastossa niin, että laukattin aina sellainen n. 4km pätkä kolme kertaa läpi ja välissä palauteltiin käynnissä, niin nyt se jaksoi kunnolla alkuverryttelyn jälkeen yhden kunnon 4km vedon ja toisella kerralla mentiin jo aika maltilla, eikä jatkettu edes matkaa loppuun asti laukalla, vaan otettiin jo raville. Tässä siis nimenomaan se, että kun en halua vetää hevosta tällaisella treenillä ikinä piippuun asti, vaan haluan lopettaa siihen, kun se on sen parhaimmat paukut antanut ja alkaa tuntua, että se terävin kärki on otettu pois, alan hölläämään. Seuraavaksi hankintalistalla on kyllä oikeasti se hevosten sykemittari, jotta pystyn seuraamaan kunnolla tätä tapahtumaa ja näin pystyn paremmin tällaista kuntotreeniä hevosella harjoittaa... Loppuun otettiin ekstra pitkät kävelyt, tallissa pesu haalealla vedellä, jalkojen kylmäys ja Janita tuli vielä antamaan laseria selkään. Sitten yöksi BOT:it jalkoihin, ja Back on Trackin verkkoloimi selkään ja iltapuurot nenän eteen - oli muuten harvinaisen tyytyväisen näköinen hevonen tämän päivän jälkeen! :)

Torstaina, eli eilen, otin Deen ohjasajo-ohjien päähän liikkumaan, koska halusin nähdä nyt edeltävän päivän maastotreenin jälkeen, miten se liikkuu. Laitoin jälleen kolme puomia ympyrän kaarelle, vielä vähän reilummilla väleillä, jotta hevonen oikeasti lähtee venyttämään niiden puomien päällä eteenpäin. Korotin myös puomit ulkosyrjältä sokeripaloilla, jotta hevonen ei pääse kaatumaan sinne ulos samalla tavalla, kuin viime maannantaina ratsastaessa. Ohjasajo-ohjien päästä tätä on vielä hankalempi korjata, kun ei pääse jalalla ratsastaa sitä tuossa kaatumistilanteessa.
Mutta asiaan - Dee liikkui eilen parhaiten kuin ikinä! Se oli tosi hyvännäköinen, sieltä tuli jo oikeasti todella laadukasta askelta ravissa, jossa se oikeasti takaata polkee ja nostaa rinrankaansa ylöspäin kantaen itsensä! Aivan loistavaa! Ei voinut olla kuin tyytyväinen nyt tähän kehitykseen ihan parissa päivässä! 

Tänään Deellä on taas kävelypäivä. Teen nyt jonkinaikaa tällaisella kahden päivän treeni ja kolmannen päivän kävely -syklillä tätä hommaa, jotta hevonen varmasti pääsee palautumaan riittävällä levolla. Sitä levon merkitystä ei vain voi korostaa liikaa, ja se nimenomaan on niin tärkeää silloin, kun on treenattu kunnolla ja halutaan kehittää sitä kuntoa ja lihasta. Ja levolla tarkoitan juurikin sitä, että hevonen normi tarhailun lisäksi kävelisi niin paljon kuin mahdollista - eli rauhallista liikettä, ei seisomista!

Alla siis videota, miltä näytti viime maanantaina. Vielä tosiaan tuossa on paljon tehtävää, etenkin nyt kiinnitetään huomiota siihen takaosan työskentelyyn ja siihen, että hevonen vain liikkuisi eteenpäin ja mahdollisimman pitkässä ja matalassa muodossa. Nenää vielä kun saa eteenpäin, niin ollaan jo aika lähellä sitä muotoa ja asentoa, missä haluan hevosen nyt pääsääntöisesti liikkuvan. 


torstai 7. heinäkuuta 2016

Aurinkoinen Finnderby 2016


Täytyy ihan heti kertoa, että en ole ikinä aikaisemmin käynyt Finnderbyssä - se on aina vain jotenkin jäänyt syystä ja toisesta itseltä kokematta. Tänä vuonna lähdettiin matkaan, kun oli sopivasti vapaata ja samalla tavattiin Helsinki International Porsche Horse Show:n porukkaa ja yhteistyöbloggareita.

Oli ihan mahtava päivä! Aurinkoinen keli osaltaan auttoi päivän aikana saamaan ihon pintaana aikamoiset rusketusrajat ja kansainvälinen kisatunnelma ei kauheasti edesauttanut omaa kisakuumetta, joka on ollut valloillaan enenevissä määrin koko kevään ja alkukesän!

Näimme paljon upeita hevosia ja poneja, tunnelma oli todella lämminhenkinen, ihmisiä oli älyttömän paljon, katsomot täynnä, ruokatarjonta oli hyvä ja monipuolinen ja ensimmäistä kertaa olin livenä seuraamassa kenttärarsastustakin - onpahan nyt täytetty monta sivistyksen aukkoa omalla kohdalla: itse Finnderby ja kenttäratsastuskisojen seuraaminen :)

Sylkäisen nyt ulos kamerasta kaikki julkaisukelpoiset kuvat, joista saa vähän käsitystä tunnelmista. Kameramme taitaa kylläkin vetää jo vähän viimeisiään - monta hyvällä hetkellä otettua kuvaa ovat epäselviä jne. Ehkä täytyy alkaa pikkuhiljaa miettimään kamerakaluston päivittämistä...

Väkeä piisasi!

Isojen ponien este PM kisan ratkettua lähdettiin hetkeksi katsomaan koulupuolen tapahtumia 

 Tästä ponista tuli otettua kaikista eniten kuvia - kyseessä siis ratsuponiori Prince of Glory tanskalaisen rarsastajansa Sofie K. Hansenin kanssa. Poni oli ihan mielettömän upea, eikä vain tuon värityksensä takia! Tanskalaisilla oli ylipäätään hienot ponit, ei voi muuta sanoa!

 Isojen ponien PM koulua hetken seuratessa siirryttiin nauttimaan kenttäratsastuksesta

 Nuorten kenttä SM voittaja Eirin Losvik hevosellaan Daffodil's Flamenco

Nuorten SM kenttäkilpailussa toiseksi tulleen Tuija Rosenqvistin (oik.) hevonen Narvik oli upea näky! 

 Kuten myös tämä hevosvaljakko, joka saatteli palkintojenjakoon palkinnot jakaneet henkilöt - palkintojenjaoissa oli juhlantuntua Derby-kentällä!

Sitten ruutuun osuikin samikset xD  

Minä ja Erika hienot Equestrian Stockholmin takit päällä :) 

Päivän kohokohta kilpailuista itselleni oli itse Finnderby -luokan seuraaminen, kuvassa suorittamassa ruotsalainen Anna Hassö .

Myös minun ja Deen valmentaja Marika Rättö starttasi Finnderby -radalle sijoittuen yhdellä pudotuksella neljännelle sijalle! 

42. Finnderbyn voitti ainoalla puhtaalla suorituksella tänä vuonna ensikertalainen, vasta 18 -vuotias nuori John Antell ratsullaan ruuna Denzel. 

 Silminnähden onnellinen Finnderby -voittaja ja ihan syystä - oli hieno rata! :)


Minun all time favourite, Torstin isää ori Torneschia en saanut kameran linssiin,  vaikka sitä kovasti alunperin toivoin, sillä junioriratsukoilla oli suorituksista välipäivä juuri tuolloin lauantaina. Mutta aika hienoa, että kansainvälisiltä isoilta radoilta eläkkeelle siirtynyt ori jatkaa kilpailu-uraansa pienemmissä tehtävissä ja että se on niin hienoluonteinen toimiakseen vielä nuoren junnuratsastajansa alla!

Ja näin loppuun pakko sanoa mietteitä nähdessäni kenttähevosia, että kyllä ne ovat vaan niin upeassa kunnossa - se niiden eteneminen on vaan todella vaivatonta ja samalla voimakkaan näköistä - ihan kylmät väreet tuli kenttäratsukoita seuratessa! Mieletöntä on myös se, että Mannerheim kenttäkilpailun tänä vuonna ensimmäiset kolme sijaa nakanneen Sanna Siltakorven Lucky Accord on jo 17 -vuotias ja kisannut 12 vuotta, kisannut useat EM kisat ja MM kisoissakin ja edelleen se on iskussa ja voittaa SM kultaa leikiten. Ei voi kuin ihailla tuota taitoa pitää hevonen huippukunnossa vuosi toisensa perään!

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017