lauantai 20. elokuuta 2016

Etsitkö hevosellesi / ponillesi ratsastajaa?


Tällä hetkellä olisi sellainen tilanne, että lähden etsimään pitkäaikaista ja intensiivisempää ratsuprojektia omani, ja muiden satunnaisempien ratsujen rinnalle. Puoliveriset, suomenhevoset ja ponit käy, mutta muuten kiinnostuksen kohteena ovat nuoret hevoset aina satulaan laittovaiheesta alkaen.

Kokemusta löytyy hyvin laidasta laitaan eritasoisista hevosista, etenkin juuri niistä nuorista ja vihreistä vähän kokemuksen omaavista hevosista. Olen painotukseltani esteratsastaja ja kokemukseni pohjautuukin pääsääntöisesti aina nuorten hevosten esteluokkiin 120cm + tasolla asti, mutta keskityn tarkasti myös sileän työskentelyyn ja kykenen helpoissa koululuokissa hevosen esittämään ja näyttämään. Satulaan totutus ja sisäänratsastus onnistuu. Olen pienikokoinen, joten pienemmätkin ponit voivat tulla kyseeseen, mutta pidän sitä 130cm säkäistä alarajana minun kokoni kohdalla järkevänä. Ratsastajana olen herkkä, tarkka, pitkäjänteinen, hyvän tasapainon omaava ja kykenen poikkeuksetta ratsastamaan kaiken tyyppisiä hevosia ja poneja.

Oma KWPN -ruunani Darklord 6 vuotiaana nuorten hevosten 120-130cm luokassa vuonna 2014.

4 -vuotis Laatuponikilpailuun valmistelussa ollut n. 130cm säkäinen welsponiori Hoyard's Tyson, joka voitti Laatuponikisoissa kaiken ollen koulu- että estechampion vm 2015.

Monia sisäänratsastettuja hevosia, tässä 3 -vuotias suomenhevosori Joelime (i.Jaime) kolmannella ratsastuskerrallaan vuonna 2009.

Tämän vuoden estehommia, 9 -vuotias, ikäisekseen vihreä, WPB tamma Rosita Stefanie. Ponin estetreeniä, kisadebyytti ja kilpailutilanteeseen tutustuminen keväällä 2016.

4 -vuotiaan WPB poniori Zorro SA:n oripäiville sekä laatuponikisoihin treeni, estevalmistelu ja näyttö vuosina 2012-2013.

Kouluhevosen tutustuttamista puomeihin ja kavaletteihin, tässä 8 -vuotias KWPN ruuna Don Diegon kanssa toista kertaa näissä hommissa.

Ideana olisi löytää molempia osapuolia hyödyttävä edullinen diili. Hevosen laatua tärkeämpi on luotettava ja rehellinen omistaja, jonka kanssa mukava tehdä yhteistyötä ja suunnitella jokin vaikka vuoden mittainen tähtäin johonkin tiettyyn kisaan/laatuarvosteluun/kantakirjaukseen jne. 

Olen avoin kaikenlaisille ehdotuksille, joten ota rohkeasti yhteyttä, jos yhtään kiinnostuit ja sinulta löytyy hevonen tai poni vailla eteenpäin vievää kuskia. Mielellään eteläisen Uudenmaan alueelta, autolla pääsen liikkumaan kätevästi paikkaan kuin paikkaan, mutta kovin pitkälle pääkaupunkiseudulta ei kannata lähteä säännöllisesti kulkemaan. Läheltäni on myös tallipaikka mahdollista saada järjestettyä.

Kysy lisää sähköpostilla: heidi.patsi@hotmail.com

perjantai 19. elokuuta 2016

Helsinki Horse Show ratsukko-odotuksia

Kuvan © Helsinki International Horse Show

Nyt, kun vielä pari kuukautta aikaa Helsinki International Porsche Horse Show:n, ei ole vielä varmaa keitä ratsukoita siellä tullaan näkemään. Parasta aikaa on myös vielä kesken Rio de Janeiron Olympialaiset 2016, jossa kenttäratsastus ja kouluratsastus ovat selvittäneet mitalistinsa, ja esteratsastuksessakin selvisi toissa päivänä joukkuemitalistit - Ranskan joukkue voitti kultaa, USA oli hopealla ja pronssi meni Saksaan. Tänään selviävät esteratsastuksen henkilökohtaiset mitalit ja onnekseni itselläni on myös vapaapäivä, niin pystyn seuraamaan koko kilpailun loppuun asti!

Torstin isä Tornesch (Lux - Lobero H) tänä kesänä Finnderbyssä PM mittelöissä junnuratsastajansa kanssa päätettyään aikaisemmin edellis vuonna KV -uransa. Kiitos Hanna Heinoselle näistä kuvista ja että lähetit niitä minullekin muistoksi!

Viime vuonna odotin monen vuoden tapaan näkeväni Helsingissä mm. Malin Baryard-Johnssonin upealla Tornesch -oriilla, joka on myös oman kasvattini Toscanon eli Torstin isä. Orivalinta sai itseasiassa viimeisen niitin vuoden 2013 Helsinki International Horse Showssa, kun näin ratsukon livenä tekemässä ihan mieletöntä paluuta silmäoperaation jälkeen kv-huipulle Helsingin World Cup osakilpailussa. Sitä ennen olin kyllä jo löytänyt heidät ja etenkin tuon hevosen suosikikseni seuratessani television ja internetin välityksellä tuloksia ja lähetyksiä.


Tänä vuonna jo pelkästään Rion Olympialaisia seuratessani on uudet suosikit nostaneet päätään. Erityisesti uudelleen vaikutuksen ovat tehneet Meredith Michaels-Beerbaum upealla valkoisella ruunallaan Fibonacci, jonka suku miellyttää myös itseäni kauheasti - sen isä For Feeling on legendaarisen For Pleasuren poika. Fibonaccin emänisä on myös yksi lemppareistani holsteinori Corland (Cor de la Bryere - Landgraf I). Emälinja on hollantilainen.

Fibonaccin hyppy on niin ilmiöminen, voimakas ja notkea. Ja on ihan uskomatonta miten pienikokoinen Meredith pysyy siellä niin hyvin mukana! Veikkaan, ettei ihan helppo työ ole. Kaikista hauskinta onkin se, että Meredith lähti Olympiataistoon vararatsukon paikalta, ja kun katsoo tämän ratsukon menoa, ei voi kuin todeta, että saksalaisilla on mielettömän kovatasoinen kärki tällä hetkellä, jos tämä ratsukko on "vain" varalla!



Olisi ihan mahtavaa nähdä kyseinen ratsukko Helsinki International Porsche Horse Show:ssa lokakuussa livenä! Ja toivotaan tänään ratsukolle onnea olympiataistoon!

15. elokuuta alkaen Helsinki Porsche Horse Show ja Suomen Ratsastajainliitto avasi kampanjan "Hyvässä seurassa", joka mahdollistaa vähintään 10 hengen Suomen Ratsastajainliiton jäsenporukalle 20% ja 30% alennukset normaalihintaisista näytöslipuista (pois lukien alimman hintakategorian liput, kuten lasten liput). Kampanja on voimassa syyskuun loppuun asti, joten jos jo nyt on tiedossa hyvä kymmenen hengen porukka, jonka kanssa lähteä seuraamaan ratsastuksen huippu-urheilua Helsinkiin, niin tämä kannattaa käyttää hyödyksi!

Y h t e i s t y ö s s ä

torstai 18. elokuuta 2016

Ja huonoja uutisia :/

Onneksi sitä löytyy muita hetkiä hevosten kanssa, josta on syytä nauttia 

On todella kurjaa kirjoittaa tännekin aina vaan uudestaan ja uudestaan huonoja uutisia. Olisi ihanaa, jos saisi kirjoittaa vaikka onnistuneista kisareissuista kuulumisia ja mahdollisista muista onnistumisista enemmän, mutta kun elämä ei vain mene aina niin ja hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Olkaa siis onnellisia, jos saatte hevosten kanssa terveitä ja täysiä kisakausia elettyä - meillä niitä ei ole vielä ollut, kuin yksi. 6 -vuotiskausi, josta siitäki olen niin iloinen, koska se antaa juuri tällaisina vuosina ihan hirveästi toivoa, että kun kaikki on kerrankin kohdallaan, on mahdollisuudet mihin vain.

Käytiin Deen kanssa maanantaina Vermossa tutkimassa uudestaan tuo viheliäinen takajalka, joka turvotteli etenkin lomani aikana ja sitä ennen vähän enemmän, mutta kuitenkin niin normaalin rajoissa tämän hevosen ja kyseisen jalan kohdalla, etten heti oikeastaan osannut lähteä panikoitumaan asiasta. Etenkin, kun hevonen tuntui omaan käteen kaiken aikaa paremmalta ja paremmalta - paitsi silloin heinäkuun puolen välin tienoolla, kun yritimme tehdä niitä väistöjä ja itku kurkussa ratsastin, eikä mistään tullut mitään... Tässäpä varmasti syy siihen, miksi silloin oli juuri niin huono päivä.

Jalasta löytyi saman tyyppinen iskun tuottama vamma jänteestä, kuin mitä edellinen oli keväällä. Tämä oli n. kuukauden vanha, eli akuutti kipuvaihe voisi olla hyvinkin syy hetkelliseen notkahdukseen lähes tarkalleen kuukausi takaperin. Ja syy siihen, miksi se oli lomani alkuvaiheilla vielä hankala muiden ratsastaa. Vamma on jälleen "mustelmatyyppinen", eli mistään suuresta ja vakavasta ei ole kyse, mutta kyllähän se nyt pistää harmittamaan, kun taas jouduttiin jäämään 4 viikon kävelykuurille. Kylmäystä jatketaan samaan tyyliin, kuin tähänkin asti, eli joka liikutuksen jälkeen, joka meinaa sitä, että 2 x päivässä.

Tämä uusintalöydös pistää kyllä mietityttämään, että olisiko niitä vammoja ollut siellä aikaisemminkin, kerran jalka on turvotellut lähes koko hevosen elämän ajan enemmän tai vähemmän. Kyseinen turvotus ei meinaan ollut mitään verrattuna mm. 3 vuoden takaiseen Deen ollessa 5 -vuotias, ja kun kärräsin sen Viikkiin tutkimuksiin. Eläinlääkäri oli kuitenkin tuolloin jo kliinisen tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että jalassa ei ole mitään vammaa ja potkimisesta on vain aiheutunut jalkaan elinikäinen nestekiertohäiriö, jonka vuoksi jalka tuleekin aina olemaan enemmän turpeampi ajoittain. Jalkaa ei ultrattu - röntgenkuvat otettiin - varmaan hevosen elämän kymmenennen kerran. Älkää kysykö miksi, eihän röntgenissä näe pehmytkudosvaurioita...
Myöhemminkin sitä on ultrattu, eikä sieltä ole havaittu mitään vammoja. Nyt sitten vuoden sisään heti kaksi.

Dee ei potkimalla potki paikkoja, se ei ole todellakaan tallin kolistelija tai muutenkaan häirikkö. Se on itseasiassa nykyisessä kodissaan hirmu rauhallinen verrattain ikinä aikaisempiin tallipaikkoihin. Mutta kun sen kerran se täräyttää jalkansa päin betoniseinää esimerkiksi usein iltaruokinnan aikoihin komentaakseen, ja nyt uusimpana ideana lataus ruokakupin vieressä sijaitsevaa rautatolppaan, niin siinä se ei voimiaan säästele. Ihme, ettei jalka ole koskaan mennyt pahemmin rikki...

Viime keväänä asensimme jo karsinan takana olevalle betoniseinälle kumimaton. Viereistä tiiliseinää ei suojattu, koska potkut olivat vielä tuolloin aina kohdistuneet sinne takaseinään. Nyt kuitenkin karsinan sisustusoperaatio lähti uudelleen käyntiin ja sivussa oleva tiiliseinä pehmustettiin eilen myös kumimatolla, koska Dee on siirtynyt takaseinältä tälle sivuseinälle - tylsää potkia mattoa, josta ei kuulu mitään ääntä... Tämän ja aikaisemmin viritetyn kumimaton taakse seinää vasten tulee ns. "patjaa", joka pehmentää siinä maton ja seinän välissä. Aikaisemmin jätimme väliin vain ilmaa, mutta matto painautui ajan mittaa seinää vasten kuitenkin, joten toppaukset ovat paikallaan. Rautatolppa saa myös omat pehmusteensa, vielä  homma on kuitenkin kesken, kun tämän kaiken pitäisi yrittää ehtiä tehdä normaalitöiden ohella.

Eli sellaista jälleen meille. Jos tämän karsinan pehmustusoperaation jälkeen se vielä saa itseänsä hajotettua, niin en enää oikeasti tiedä mitä tehdä. Sillä olen tehnyt siinä vaiheessa jo kaikkeni. Onneksi tarhamme aitamateriaali on puuta - eräässä aikaisemmassa tallipaikassa ne olivat rautatolppaa, ja ai että sitä riemua, kun tuo sen keksi minkälaisen äänen niistä putkista sai aikaiseksi...

lauantai 13. elokuuta 2016

Hämmennystä


Otsikko kuvaa olotilaa, mikä on alkanut lomani aikana Deen luota poissa ollessani ja aina vaan kysymysmerkki on kasvanut sitten sen jälkeen, kun olen itse päässyt takaisin ratsaille.

Avataanpa asiaa vähän enemmän. Lomallani Deen hoitajat Sanna ja Susanna pitivät hevosesta hyvää huolta. Dee oli ollut ratsastaessa vähän hankala alkuviikosta, mutta tällaista nyt voidaan odottaa, kun Deellä ei olekaan juuri kukaan muu kuin minä ratsastanut sen jälkeen, kun se on palannut saikulta hommiin. Se olisi halunnut juosta vähän alta jatkuvasti ja oli ollut vähän jännittynyt.
Lomaviikoksi olimme valmentajani Marikan kanssa sopineet, että hän hyppää Deellä nyt ensimmäistä kertaa sitten kevään. Ja tästä ne hämmentyneet fiilikseni sitten lähtivätkin.

Kuten olen ehkä saattanut mainita, Dee on ollut ihan kokoajan nousujohteisesti parempi ja parempi ratsastaa. Olemme edelleen edenneet niin, että ajatuksena on pääpiirteittän saada hevonen todella pitkäksi ja rennoksi eteen alas, jotta selkä saisi mahdollisimman paljon vapautta. Olen koonnut hevosta vasta hyvin vähän ja pieniä pätkiä - ollut tyytyväinen niihin muutamaan hyvään askeleeseen ja antanut taas hevosen levätä. Hypätessä Dee ei ole kertaakaan edes epäröinyt kanssani, etteikö hyppäisi, ja muutenkin koko homma on tuntunut nyt paljon paremmalta, kuin pitkään aikaan! Mm. lomaani edeltävänä lauantaina tein pienet estetreenit, jossa hyppäsin pääosin pieniä, mutta myös yhdellä suhteutetulla neljän askeleen pysty - okseri -linjalla nostimme aina 120cm asti. Dee tuntui ihan törkeen hyvältä!

Still -kuvaa lauantain hypyistä ennen, kuin lähdettiin maalle. Dee oli fantastisen hyvän tuntuinen!

Marikan kanssa Dee oli kuitenkin ollut aika huono - Marikan sanoin, huonompi kuin ennen sairaslomaa. Laukka ei pyörinyt, varsinkin oikea laukka oli tyystin kadonnut, sekä kieltojakin tuli. Jopa ihan 70cm pystylle. Sain videoita näytille tuosta ratsastuskerrasta, ja eihän se hyvältä näyttänyt. Dee näytti vastahakoiselta, eikä edennyt laukassa yhtään mihinkään... kyllä siinä meinasi itku tulla. Arvatkaapa vaan, oliko hetken sellainen olo, että lähden samantein kesken loman takaisin kotiin... Ja mitä kaikkea muuta siinä alkaa mielessä pyörimään: jälleen tutut ajatukset, että mitä olen tehnyt väärin, mistä tuo johtuu, miksi se on ollut täysin päinvastainen nyt minulla ennen tätä viikkoa. Ihan uskomaton olo tuli - "tää ei voi vaan olla totta".

Marika tarkasti Deen oikean takajalan, jossa oli ollut aikaisemmin keväällä jänteessä pieni ruhje ja oli sitä mieltä, että se täytyy käydä tarkastamassa uudelleen. Jalka on turvotellut nyt hellejakson aikana ajoittain paljonkin ja olen miettinyt, onko se ok. Mutta ratsastaessa on vaan tuntunut aina niin hyvältä, että olen hylännyt ajatuksen, että kyseisessä jalassa olisi mitään. Se on kuitenkin ollut yhtä epämääräinen aina hevosen 1 -vuotis iästä asti, joten se alkaa olemaan aika normaalia minulle, että jalka ei ole juuri koskaan saman näköinen, kuin muut jalat. Siinähän on jo muutama vuosi sitten todettu olevan nestekiertohäiriö, ja jalka on ultrattu vuoden välein varmuudelta, mutta vasta ensimmäisen kerran tänä keväänä siitä löytyi potkun aiheuttama "mustelma" jänteestä. Kaikkien treenien jälkeen jalat ovat aina kylmätty jääsuojilla vähintään 20 minuuttia ja alku- ja loppukävelyt tehdään huolellisesti pitkän kaavan mukaan maastossa. Palauttelusta siis ei voi ainakaan olla kiinni. Kaikkeni olen kyllä tuonkin asian suhteen siis tehnyt, mutta pakkohan se on käydä tarkastuttamassa, kun epäilys nousee, ettei se olisikaan sitten kunnossa...


Varasin ajan taas Vermoon Deetä hoitaneelle eläinlääkärille - aika on vasta tulossa ensi viikolla, joten vieläkään en tiedä vastausta onko jalassa mitään vai ei. Palattuani takaisin kuvioihin, olen kylmäyksien jälkeen illalla laittanut yöksi Back on Trackin tallisuojat takajalkoihin ja se selkeästi pitää nesteet paremmin liikkellä, eikä oikea takanen ole lainkaan niin täyttynyt aamuisin. Se ei kuumottele yhtään, ja on treenien ja liikutusten jälkeen kuiva. Ainoastaan sisäsyrjällä jännetuppi on täyttynyt nyt, ja se ei laskeudu edes liikutuksen aikana. On kuitenkin nyt ilmojen vähän viilennyttyä pienentynyt ja jalka näyttää päällisin puolin nyt jo lähes samalta kuin toinen takajalka. 

Olen jatkanut liikuttamista normaalisti jalan epäilyistä huolimatta, sillä Dee on vaan tuntunut niin törkeen hyvältä ridaa, etten vain pysty ymmärtämään tätä hevosta taas yhtään!!! Ja tästä tämä hämmennys sitten on noussutkin. Olen hypännyt hevosella nyt kolme kertaa, aika pieniä pääosin, mutta kuitenkin. Dee on ollut mielettömän tuntuinen ajoittain, se on alkanut olemaan aika kevyt jo kädelle esteiden välissäkin ja hypyt ovat pyöreitä ja rentoja. Lähestymiset sujuvat, eikä minkäänlaista epäröintiä ole ilmassa. Oikean laukan kanssa ei ole ongelmia. Se on heikompi, mutta se pyörii ja nousee normaalisti. Lähestymiset esteille ovat tällähetkellä lähes identtiset kummasta laukasta tahansa. En koe oikeaa laukkaa merkittävästi hankalempana.

Lisäksi olen nyt välillä nostanut muotoa vähän ylemmäksi välillä, mutta vain niin paljon, mitä takajaloista tuleva voima antaa ottaa - olen nyt hirveästi yrittänyt miettiä hevosen takaosan työskentelyä ja korjata kaiken mahdollisen korjattavan ennemmin jalalla ja omalla painollani, ennen kuin kädellä. Takaosan täytyy olla takaa aktiivinen, ja se voima ja vauhti, minkä takaosa tarjoaa, otan osittain vastaan edestä. Kuitenkin niin, etten missään välissä ratsastaisi kädellä yhtään taaksepäin ja muoto säilyisi riittävän avoimena, ja se selkä ylhäällä. Jos hevonen jännittyy, palataan taas pidempään matalempaan muotoon ja haetaan se rentous sieltä taas takaisin ja sitten palataan siihen, missä jännitys alkoi. Se on vaan oikeasti tosiasia, että ilman rentoutta ratsastajalla ei ole hevosesta "itsellään" oikein mitään. Ei voida puhua ratsukosta, joka toimii yhdessä, vaan on kaksi eri osaa: ratsastaja ja hevonen, jotka kumpikin elävät omaa elämäänsä. Dee on liikkunut ihan hyviä pätkiä ja tehnyt todella tyytyväisenä kaikkea mitä olen siltä pyytänyt. Jopa vastalaukkaharjoitus yhtenä päivänä sujui paremmin kuin ikinä, eli Dee pysyi rauhallisena ja rentona.

Alla kuvia toisesta treenipäivästä lomareissun jälkeen, jolloin tehtiin askellajien sisällä paljon siirtymisiä. Sekä testasin yksittäisellä okserilla ja pystyllä, miltä se hevonen nyt tuntuu hypätessä - hyytyykö, haluaako se hypätä. Dee oli tosi hyvän tuntuinen. Ja kyllä se halusi hypätä, yhtä innokkaana, kuin mitä se on nyt saikun jälkeen kanssani ollut! Kuvissa näkyy myös meidän uusi kaunis huopa-huppu -setti Equestrian Stockholmilta, jonka sain blogin kautta, värissä Royal Classic! Nyt, kun olen näitä huopia käyttänyt pidemmän aikaan, niin voin todeta, että tyytyväisempi en voisi olla. Huovat pysyvtä jämäkkinä ja uuden näköisenä ahkerankin käytön jälkeen. Lisäksi materiaali on todella hengittävää ja miellyttävää hevostakin vasten, sekä muotoiltu säkäosa antaa todella paljon tilaa isompisäkäisemmällekin hevoselle. Ihan suosikki huoviksi nämä ESS:n huovat ovat kiilanneet.


Sattumusten kautta tuli juteltua samaisena päivänä myöhemmin kansallisissa ja kansaivälisissä kilpailuissa ratsastavan Hanna Tardiveun kanssa Deestä, kerroin meidän ongelmista ja vaikeuksista. Sovittiin sitten, että tuon Deen seuraavana päivänä näytille Hannalle Ainoon ja katsotaan, mitä Dee tuumaa pitkästä aikaa vieraassa paikassa hyppäämisestä ja hyppääkö se sielläkin yhtä rennosti, kuin se on nyt hypännyt kanssani kotona. Ja se, että mitä ihminen, joka ei ole ikinä nähnyt tätä hevosta, sanoo siitä.

Lähdin tosi avoimella mielellä Ainoon. Päälimmäisenä on tietenkin fiilikset siitä, hevonen on toiminut hyvin ja sitä samaa menoa toivoin jatkuvan sitten Ainossakin. Mutta sitten mietin, että jännitys vieraalla kentällä hyppäämisessä saattaa olla se, mikä tuo vanhoja ongelmia eteen ja samoja tapahtumia ilmi, mitä Marikankin kanssa oli edeltävällä viikolla tullut.

Mutta sen sijaan, että olisin joutunut lähtemään Ainosta treenien jälkeen pettyneenä tai sellaisella mitään sanomattomalla fiiliksellä, niin sain lähteä hymy huulilla - Dee oli ihan super hyvän tuntuinen - edelleen!!! Vaikka emme edelleenkään hypänneet mitään isoa, max. metrin tehtäviä, vaikka kieltämättä nyt tuntui jo siltä, että eikuin nostamaan vaan, että hevonen pääsisi oikeasti hyppäämään. Kuitenkin ajatus oli, että tästä reissusta olisi kiva jäädä Deelle hyvä mieli, että tehtävät ovat olleet helppoja ja se on suorittanut ne erinomaisesti ja siihen oli siksi hyvä lopettaa! Ja Hannan kommentti Deestä ja meistä oli: "Eikun kisoihin vaan!"


Alla video Ainossa otetuista hypyistä




Mutta ei me nyt vielä kisoihin rynnitä. Se, että homma toimii pienillä esteillä nyt näin kivasti on hyvä alku, mutta vasta kun tehtävät sujuvat sille 120cm tasolla kotona rennosti, mietin vasta starttia 110cm tasolla. Ja siihen on tästä vielä hetki matkaa, ja tunnen, ettei Dee ole vieläkään ihan priima takaosastaan ja selästään. Mm. ponnistusvoimaa ja notkeutta uupuu vielä paljon, selkää pitää saada vielä enemmän auki. Takaosassa ja lannealueella SI- ja LS -alueella on edelleen paikkoja, jotka menevät lukkoon, ja niitä on nyt laserilla hoidettu joka viikko. Tälläkin viikolla kaksi kertaa. Fyssari teki mobilisaation selkään viime viikolla, ja nyt tulevalla seuraavalla viikolla hevonen hierotaan läpi kauttaaltaan perushieronnalla. Ja tulevan viikon alussa käydään tosiaan se takajalka uudelleen ultraamassa ja tarkistamassa, vaikka se on kyllä näyttänyt nyt viimeiset kaksi viikkoa todella hyvältä - parempi ottaa nyt kuitenkin varman päälle, eikä jättää mitään arvailujen varaan. Toivottavasti sieltä ei siis löydy nyt mitään takapakkiuutista.


Hyppytreenien osalta olen ajatellut nyt tässä muutaman päivänä aikana kuviota, jossa hyppäisin hetken aikaa pääsääntöisesti itsekseni. Tarvitsen tällä hetkellä tilaa omille ajatuksilleni hypätessäni, että pystyn tuntemaan hevosen kunnolla ja kokoajan miettimään niitä ratkaisujen tekemistä sen fiiliksen kautta, mitä hevonen minulle selkään tarjoaa. En vain kykene siihen, jos vierestä joku sanoo mitä minun tulee tehdä ja vähän niinkuin "ratsastaa" osittain puolestani  tehtäviä läpi. Ja nyt, kun Dee on niin vielä kuitenkin kuntoutusvaiheessa, niin tällainen fiilispohjalla ratsastaminen ja hyppääminen on hyvä ratkaisu. Olen nyt saikun jälkeen tehnytkin mm. hyppyjä yksin, ja se on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja siitä se ajatus on sitten lähtenytkin. Syksymmästä jatketaan normaalisti valmentajan silmien alla treeneissä käymistä, mutta nyt tähän tilanteeseen aijon hetken tehdä hommia itse yksin kunnellen hevosta eli sen mukaan miltä hevonen tuntuu.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Laitumella Hollannissa


Ja sitten seuraavan päivän ladunkuvat. Oli onni, että satuttiin juuri tällaiselle päivälle katsomaan, kun varsat laskettiin takaisin laitumelle, sillä oli aika ihana nähdä koko lauman yhdistyvän taas yhdeksi kokonaiseksi ja kuinka nuoret oripojat leikkivät keskenään hetken ennen, kuin rauhoittuivat yhdessä syömään vihreää suurella laitumella. Torsti näytti ainakin niin onnelliselta, että se sai minullakin valtaamaan onnen tunteen ja varmistumaan siitä, että oli niin hyvä idea lähettää se tänne kasvamaan. Ja kuinka kaunis poika siitäkin tulee kehittymään, sen näkee jo nyt! <3



Hei hei ja hyviä laidunpäiviä jatkoon Torsti, nähdään taas :)

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot