torstai 27. huhtikuuta 2017

Kun kevät ei meinaa saada tuulta siipiensä alle


Kevät ja varsat kuuluvat yhteen ja sen tietää, että kevätaika on alkanut, kun alkaa facebookiin seinälle ilmestymään kerta toisensa perään iloisia varsauutisia. Joka on myös omiaan nostattamaan älyttöntä varsakuumetta itselleenkin... Vaikka tiedostaa, että nyt ei todellakaan ole mahdollista varsat ja varsottamiset. Mutta ainahan sitä saa haaveilla ja fiilistellä :) Ehkäpä taas joku päivä löydän itseni tällaisesta projektista.

Sen sijaan ilmat eivät ole hellineet, ainakaan tällaista kesää ja lämpöä rakastavaa ihmistä. Oikeasti, tämä on ollut ilmoiltaan varmasti huonoin kevät vähään aikaan. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun katselet päivä toisensa perään ulos ja sieltä lentää vaakatasossa kämmenen kokoisia loskarättejä maahan. Se tuntuu etenkin näin hevosihmisenä ja päivittäin ulkona paljon työskentelevänä luissa ja ytimissä. Eipä ole vielä tarvinnut, tai päässyt, talvetakkeja pakkaamaan säilöön ensi talvea varten. Kunnon toppatakki on ollut ihan omiaan lähes joka aamu, kun on lähtenyt matkaan - ei vain muuten tarkene.

Kylmät ilmat ovat aiheuttaneet jälleen myös itselleni pientä stressiä Deen kannalta nyt, kun se on muutenkin ollut vain kävelyllä. Se sen selkä reagoi viime vuoden lopulla hyvin voimakkaasti pakkasiin ja kylmiin ilmoihin. Itseasiassa reagoi vielä alku vuodestakin. Siihen yhdistettynä kevyt liikunta, niin tiesin edessä olevan iso työ saada hevonen vielä joku päivä vetreäksi ja hyväksi. Nyt kuitenkin olen voinut iloisesti yllättyä, sillä selkä on ollut edelleen ihan törkeen hyvä! Eilen otin selästä jo vähän ravia, ja Dee liikkui pienen tauon jäljiltä ilahduttavan hyvin! Nyt jatketaan ravimäärien kasvattamista, ja noin viikon päästä katson vielä kovalla alustalla hevosen juoksuttaen, että onko se täysin puhdas jalastaan, jota on nyt hoidettu. Jos on, niin kuin olettaa saattaa, jatkamme treenejä ja ehkä toukokuun toisena viikonloppuna uskallan startata sillä taas kisoissa ja jatkaa kautta eteenpäin. Seuraavana on siis tavoitteena saada tasaisuutta suorituksiin 110cm tasolla, ja kun se tuntuu varmalta, niin voidaan ottaa 120cm startteja mukaan. Uskomatonta, jos tuon hevosen kanssa pääsemme vielä kaiken tämän jälkeen tekemään tuolla tasolla suorituksia! En uskaltanut enää pitää toivoa yllä viime vuoden loppu puolella, mutta nyt jo tuntuu siltä, ettei sille ole enää mitään estettä. Hevonen on toipunut kaikesta hirveän hyvin ja mielestäni olen onnistunut treenissä ja kunnon kohotuksessa sen kanssa. Sen myötä toiveet alkavat olla jo ihan mukavan korkealla, enkä enää halua olla liian pessimistinen, vaan nauttia tilanteesta avoimesti.


 Niin joo ja 2 -vuotiaalta oripojalta Torstilta pitkästä aikaa terveisiä! Hän on päässyt nyt laitumelle, että kevät on kuitenkin siellä päin maailmaa niinkin pitkällä, vaikkei meillä täällä Suomessa laiduntamista voida miettiä vielä pitkään aikaan! Muutama viikko sitten Torstin jalat myös röntgenkuvattiin ja se sai sieltä täysin puhtaat paperit, mikä on tosi hieno juttu! Näin ollen edelleen kaikki on hyvin sen kanssa. Olen niin iloinen, että se on ollut aina terve alusta asti ja vaikuttaa vahvalta ja fysiikaltaan luonnostaan voimakkaalta varsalta. Sillä on kyllä kaikki mahdolliset hyvät lähtökohdat tulevaa kilparatsun uraa varten. En voi olla kuin älyttömän tyytyväinen siihen.

Torstia lähdemme tervehtimään näillä näkymin seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla, ellei nyt jotain hullun halpoja lentoja osu kohdalle ennen sitä. Viimeistään heinäkuussa ollaankin varmasti jo viisaampia myös siitä, lähteekö Torsti treenaamaan tulevan loppusyksyn oritestien ensimmäisiä osuuksia varten Hollannissa. Sen päättää kuitenkin henkilö, jolla on näistä asioista enemmän näkemystä ja huoliiko hän tuota sinne treeniin ollenkaan. Kriteerit ovat kovat, ja ymmärrettävästikin, onhan hänen kauttaa joka vuosi muutaman vuosikymmenen ajan hyväksytty hollantilaiseen puoliverikantakirjaan useita nuoria oreja. Näistä oreista ehkä tänä päivänä tunnetuin on ori Indoctro (Capitol I - Caletto II). Ihan mahtavaa jos tätä projektia pääsisi jännäämään! Mutta sitten taas jos näyttää siltä, ettei siinä ole järkeä, niin se vaihtoehto ei varmasti ole itse hevoselle se kaikkein huonoin. 2 -vuotiaat oriit joutuvat kuitenkin aika kovaa treeniin, kun niitä lähdetään valmistelemaan koitoksia varten.

Tänä vuonna tulemme elämään monen monta jännittävää hetkeä hevosten parissa ja odotan niitä innolla. Paljon tulee myös muutoksia, ja varmasti kaikki ei niitä mieluisimpia, mutta elämässä on tehtävä joskus vaikeitakin valintoja ja päätöksiä. Näistä olen pohtinutkin täällä blogissa jo aikaisemmin ja varmasti tulen pohtimaan vielä jatkossa paljon lisää.
 Itselleni on pakko olla rehellinen siitä, mitä tältä harrastukselta haluaa, mutta myös ajatella sitä, mitä muuta elämältä toivon sen harrastuksen lisäksi. Mitä ikinä sitten tapahtuukaan, toivon, että voin olla onnellinen ja tyytyväinen silloinkin, niinkuin nyt olen. Kiitän onneani, että minulla on niin ihana kumppani rinnalla ja ihania ystäviä - monen monta murhetta tuntuu aika paljon pienemmiltä heidän ansiostaan <3
1

torstai 20. huhtikuuta 2017

Ypäjä Spring Show 2017


Viime viikonloppuna suunnattiin auton nokka kohti Ypäjää, Ypäjä Spring Show -kisoja. Dee oli jo ihan intona lähdössä reissuun, sen innostus matkustamista kohtaan aina klinikkareissujen jälkeen vähän laantuu, mutta kun olemme käyneet nyt treenaamassa ja kisaamassa, niin nyt se jo menee taas puolijuoksua traileriin :) Niin ne oppii ja tästä näkee kivasti, mikä on niiden mielestä kivaa. Harmi vaan, että herran mieltä joutui taas vähän järkyttää, kun sitten tiistaina lähdettiin Vermoon terveystarkastuksiin...

Ypäjälle olin ilmoittanut meidät yhteen 110cm luokkaan. En nyt halua vielä hypätä kahta luokkaa putkeen, kun minusta on jo aikaisempina vuosina tuntunut siltä, ettei se välttämättä sovi tälle hevoselle. Toki tässäkin täytyy pitää nyt mieli avoimena, meillä on kuitenkin nyt niin paljon parempi tilanne lähtökohtaisesti kisaamiseen, kuin koskaan aijemmin, joten noita luokkavalintoja täytyy jatkossa puntaroida ja ehkä kokeilla uudelleen. Tällä hetkellä kuitenkin on sellainen fiilis, että tekee hevosen päälle hyvää pitää kisapäivät lyhyinä ja mahdollisimman kevyinä - saapuminen kisapaikalle, hyppääminen, takas traikkuun ja kotiin. Nyt haluan vain vahvistaa hevosen itseluottamusta ja rentoutta kisatilanteisiin. Ja niin, että hevonen tietää etukäteen, että kisapäivät ovat helppoja ja normaali treeniä kevyempiä fyysisesti.


Olen tästä Ypäjän reissusta todella todella iloinen! Meille tuli suorituksessa yksi puomi oman kämmin johdosta, mutta muuten kaikekseltaan aina alkukävelyistä ja verkasta lähtien hevonen oli vihdoinkin aivan yhtä hyvä ratsastaa, kuin mitä se on kotona. Se antaa vaikuttaa itseensä, rentoutuu ja keskittyy! Oli verkassa tosi kiva tehdä sen kanssa, kun ei ollut mitään ylimääräistä häiriötä ja jännittymistä, joita normaalisti meinaa aina vähän olla ja mikä vaikeuttaa sitä ratsastettavuutta aina jonkin verran. Haluaisin kyllä itseni vielä vähän paremmin keskittymään ja rentoutumaan kisatilanteissa, mutta olen mä siinäkin asiassa kehittynyt jo parempaan suuntaan. Onnistuin verkassa jo aika hyvin, eli tekemään todella hyvän verryttelyn ennen suoritusta - sopivan pitkä ja jämpti, sain hevosen kuulolla pohkeesta ohjalle ja se oli tasaisesti hyvä molempiin suuntiin. Hypyt olivat todella hyviä, Dee oli varovainen ja skarppi, sekä kuunteli todella hyvin. Siitä mukavin mielin kisa-areenalle valmistautumaan omaan vuoroon. Tässä vaiheessa kävin vielä mielessäni läpi ajatusta, että uskallan heti alusta asti nostaa laukassa sen ratatemmon, enkä jäädä liikaa jarruttelemaan tai pitelemään.

Rata lähtikin todella todella hyvin liikkeelle, aivan toisennäköinen alku kuin pari viimeistä starttia! Ykköselle olisin voinut saada hevosen vähän paremmin suoraksi. Kakkosena olevalle okserille edettiin ihan hyvin, ehkä vähän paremmin olisi voinut päästä perille, mutta ei tuokaan huono ollut. Sen sijaan kakkosen isomman hypyn takia minun olisi pitänyt tehdä vähän selkeämpi pidäte kolmoselle, sillä sinne vähän ajauduttiin - kuitenkin ihan järkevä tämäkin suhteutettu väli. Kolmosen jälkeen en oikeastaan tiedä, mitä sen muutaman sekunnin aikana päässäni oikein tapahtui, sillä hetkeksi mietin, että mihin piti jatkaa...! Minulla käy tällaisia todella todella harvoin, mutta on niitä muutaman kerran käynyt ennenkin. Tällä kertaa tajusin vasta pitkälle kaarteen jälkeen, että mihin suuntaa olisi pitänyt jatkaa ja neloselle olevalle hyvin pienelle ja helpolle okserille tuli vähän mielenkiintoinen kiemura tie. Se ei näy täysin videolla, kun tuo tilanne nähdään ihan sivusta, mutta kuitenkin neloselle lähestyminen epäonnistuu - mutta Dee urheasti lähti kaukaa hyppyyn ja yritti venyä. Tätä taistelutahtoa sillä ei ole pitkään aikaa ollut <3 ja ehkä juuri tämä virhe kaikessa ärsyttävyydessään antoi ainakin minulle taas niin ison luottobuustin tuota hevosta kohtaan! Nelosen jälkeen sain onneksi itseni kerättyä nopeasti kasaan ja jatkettiin hyvin vitoselle olevalle vähän muhkummalle okserille, jonne Dee teki aika hienon ja pyöreän hypyn. Pitkä lähestyminen sarjalle oli vähän ehkä jännittynyt, sillä tuntui, ettei Dee tajunnut kuin viimeisten askelien aikana mihin ollaan menossa. Olisin saanut lähteä kaartamaan sinne askelta aikaisemmin, niin sisään tulo olisi ollut sujuvampi, mutta ei kovin huono näinkään. Perusradan toiseksi viimeiselle ei meinannut löytyä heti paikkaa ja arvottiin selkeästi yhdessä hevosen kanssa, että mistä mistä mistä. Ja viimeiselle pystylle rento hyvä lähestyminen taas ilman ylimääräistä säätöä ja näin olimme maalissa neljä virhepistettä rasitteena.

Alla video Ypäjän 110cm radasta

Linkki


Kyllähän se harmitti hetken paljon, että miten nyt onnistuin sen yhden lähestymisen noin pilaamaan ja, että miten voin unohtaa radan hetkeksi noin, kun minulla oli kuitenkin hirmuisen tarkka suunnitelma päässäni, että miten ratsastan mitkäkin välit ja kaarteet. Mutta tässä sen näkee, miten erilainen kisatilanne on aina verrattuna harjoitustilanteeseen. Vaikka en mielestäni mitenkään erityisesti tällä kertaa jännittänyt suoritustamme ja olin tosi keskittyneenä ennen starttia, niin aina se ylimääräinen kisafiilis siellä vaikuttaa siihen, ettei ihan saa sitä parastaan ulos silloin, kun olisi se "näytön paikka". En edelleenkään ratsasta yhtä hyvin kisoissa, kuin kotona ja se vähän turhauttaa, mutta kuitenkin samaan aikaan muistutan itseäni, että kisarutiini tulee vaan tekemällä. Minulla on niin vähän kisastartteja ollut viimeisen parin vuoden aikana ja niistäkin suurin osa epäonnistuneita, joten se henkisen kantin kasvattaminen sinne, missä se on alunperin ollut on tietenkin työn takana. Ja nyt olen jo siinä vaiheessa kuitenkin, että meillä on jo näin hyvä yhteistyö hevosen kanssa ja luotto alkanut palaamaan puolin ja toisin. Voin myös ihan suoraan sanoa näin nyt vuosien jälkeen, että tämä blogiin rehellisesti avautuminen kaikista ongelmista, huonoista menneistä kisoista ja siitä seurannut mahdollinen palaute, joka ei aina niin rakentavasti jne. on luonut aikaimoisen onnistumisen paineet.

Toisaalta juuri tänne blogiin kirjoittamisen ansiosta olen pystynyt kasvamaan henkisesti niin paljon, että kestää ne ylimääräiset paineet normaali kisoissa olevan suorituspaineen lisäksi. Sitä osaa keskittää keskittymisensä paljon paremmin siihen omaan suorittamiseen ja näkee oman kehityskaarensa selkeämmin, kykenee asettamaan pelottomasti tavoitteita ja lähteä niitä konkreettisesti tavoittelemaan ilman epäonnistumisen tai ulkopuolisten arvostelun pelkoa. Kyllä sitä vaan on opittava ymmärtämään oikeasti, miten herkkiä lajeja kaikki hevoslajit ovatkaan - mitä vaan voi sattua, vaikka kuinka olisi suunniteltu, valmisteltu ja tehty kaikki tiptop. Ja silti mikään ei ole maailmanloppu, jos jaksaa vaan yrittää vielä senkin jälkeen. 


Seuraavaksi siirrytäänkin ulkokauteen, eli ulkokentille kisaamaan. Tähän väliin meillä on muutama viikko breikkiä ja sitten jatketaan toukokuussa. Klinikalla saatiin hyvää palautetta Deen selän kunnosta, se on mennyt niin ison harppauksen eteenpäin, että on syytä olettaa, ettei selkä tule haittamaan jatkossa käyttöä millään tavoin - mikäli siitä osataan pitää huolta jatkossakin ja seurata tilannetta. Nyt oli hyvä käydä tähän väliin tsekkaamassa tilanne, että missä oikeasti mennään ja kuinka paljon lisääntynyt rasitus on vaikuttanut hevoseen. Ja onneksi käytiin, vaikka muuten terveen paperit sieltä tuli, ja selkääkään ei nyt lähdetty hoitamaan enää, niin oikea etujalan vuohisnivelessä oli rasitusperäistä tulehdusta. Tämä on jo kolmas kevät putkeen, kun samainen paikka reagoi ja juuri tämä saa aikaan sen pohdinnan mistä moinen voisi johtua, kun syksyisin tätä ongelmaa ei ole ollut terveystarkastuksissa. Eläinlääkäri antoi varovaisia arvioita, ja yksi niistä saattaa olla se, kun hypätään talvella neljä hokkia jalassa kuitupohjilla, ja jonkin jalan liikemekanismi voi tuottaa rasitusta ja vääntöä enemmän kuin muut, mistä johtuu tällainen yksittäinen rasittuminen. Toinen aihe mitä mietittiin yhdessä, pitäisikö kengityksessä muuttaa jotain.

 Ja nimenomaan onneksi tehtiin laaja tarkastus taas koko hevoseen, en ole huomannut mitään muuta ihmeellistä kuin sen, että se on ollut oikealta lavastaan jäykempi aavistuksen kaarevilla urilla ja senkin ajattelin johtuvan selästä ja ainahan hevosella kuin hevosella tuppaa olemaan pieniä puolieroja. Liikkeen myötä puolierot ovat kadonneet kokonaan. Oli meinaan lähellä, että olisin peruuttanut koko klinikka-ajan, kun hommat on vaan sujuneet nyt, kisoissakin hevonen hyppäsi niin hyvin, mitään ei näy ulospäin ja sain aika paljon kommenttia, että ihan turhaan käyn sitä nyt klinikalla käyttämässä, kun kerran hyvin menee. Toisaalta jos jotain tässä on oppinut, niin kannattaa mennä sillä omalla intuitiolla vaan eteenpäin aina jatkossakin, eikä antaa kenenkään mielipiteen liikaa vaikuttaa omiin päätöksiin ja valintoihin. Aina niitä kannattaa tietyissä määrin kuunnella ja on hyväkin kysyä välillä muiden näkemystä asioihin, sillä sitä on usein itse niin lähellä ja tiivisti sitä omaa hevosta, että jossain määrin ongelmille ja asioille voi vähän sokeutua. Kuitenkin nytkin, kun se fiilis siellä kevyesti oli mielessä, että vaikka periaatteessa en keksi mitään vikaa hevosessa ja se suorittaa kokoajan nousujohteisesti, niin jokin sai ajatuksen päälle, että käyn tilanteen tarkistamassa, niin ei tarvitse jossitella myöhemmin. Ja hyvä näin. 

Viikon päästä aloitetaan ravissa pienissä pätkissä ja kahden viikon päästä pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. Kolmannella viikolla jatketaan startteja, jos hevonen on siihen mennessä suunnitellusti ok.
10

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Valmiina ollaan


Juuri kun vähän harmittelin, ettei oikein ole ollut materiaalia ratsastuksista, niin tänään sitten saatiin vähän kuvia pitkästä aikaa estetreenien ja kisakoitoksen välipäivän ratsastuksista kotona!

Tehtiin Deen kanssa ulkokentällä aika tiivis treeni, jossa halusin sen vain pohkeen eteen rehellisesti ohjalle tasaiselle tuntumalle, selkää ylös ja takajalkoja aktiiviseksi. Samalla vaihdettiin aina suuntaa yksittäisen kavaletin yli. Hevonen tuntui nyt parin päivän tehoestetreenien jälkeen super super hyvältä! Se oli rento, muttei löysä ja jaksoi edelleen keskittyä ja oli aika skarppi. Kun tuntui, että se oli vertynyt hyväksi, lopetin jo siihen. Turhaa höylätä sitä nyt, kun sen pitäisi vielä jaksaa tsempata rankan viikon päätteksi huomenna vielä kisoissa. Sen jälkeen se saakin vähän kevyemmän jakson.

Oikein hyvillä mielin lähdetään huomenna starttaamaan taas. Luokkana on tosiaan 110cm, jonka pitäisi olla nyt tässä vaiheessa meille aika helppoa ja mukavaa jo, myös kisatilanteessa :) Pitäkäähän peukkuja!

2

Hyvää pääsiäistä!


Viimeinen kuukausi on mennyt vähän niin ja näin isomman flunssan kourissa - tuntuu, että tämä on joka keväinen ongelma, en koskaan säästy siltä. Mutta tänä vuonna tilanne on pitkittynyt, ja ihan suoraan siitä syystä, etten riittävän ajoissa ymmärtänyt hiljentää tahtia. On ollut niin kiva tehdä, paljon kivoja hevosia ja ratsastus vaan sujuu ja soljuu, niin ei ole meinannut malttaa. Siitä sitten on joutunut maksamaan.

Deen kanssa treenit sujuvat älyttömän hyvin. Olimme eilen ja toissapäivänä Ainossa Piia Pantsun treeneissä, ja ensimmäisenä päivänä päästii ulkona hyppäämään pitkästä aikaa! Eilen Suomen ihana kevätsää pakotti sisätiloihin. Etenkin keskviikkona ulkokentän treeneissä Dee oli jotenkin lähellä maagisen hyvää ratsastaa! Se oli nyt niin lähellä sitä, että homma alkaisi toimimaan ihan ajatuksen voimalla. Ja jotenkin se oma hyvä flow ratsastamiseen nyt vaan tulee vahvemmaksi sen myötä. Pystyn keskittymään, hevonen keskittyy ja molemmat rentoudutaan ja uppoudutaan vastan tuleviin tehtäviin. Tehtiin paljon jumppaa ja kontrollia mm. kahdella pystyllä, jotka olivat kaarevalla linjalla. Ennen ensimmäistä pystyä piti tehdä voltti oikealle, sitten hyppy, hypyn jälkeen kaarella kahden pystyn välissä voltti vasemmalle ja hyppy, ja vielä tokan pystyn jälkeen voltti oikealle. Ja toki myös sama tehtävä toisin päin. Oli ihan älyttömän hyvä tehtävä meille molemmille! Dee oli super terävänä ja varovainen ja lopulta pystyt nostettiin 130cm korkeudelle, ja oli aika mieletön fiilis, kun homma vaan sujui. Piia oli tyytyväinen ja sanoikin, että sieltä tuli jo pari tosi hienoa hyppyä nyt ja tokaisi, että tuolla hevosella on ponnua, ja kun saadaan sitä vieläkin rennommaksi, niin se tekniikkakin paranee, kun se uskaltaa tehdä sen hypyn rehellisesti selän läpi.

Teimme myös paljon hommia kavaleteilla, joissa piti ratsastaa erilaisia askelmääriä. Sekin sujui aika vaivattomasti, paitsi erään valmiiksi jo ahtaan kolmen askeleen väli ei enää Deeltä onnistunut neljällä askeleella ja siihen Piia sanoikin, että tuo on vain selkeää voiman puutetta vielä.

Lopulta tulimme radan, jossa oli mukana pikkuinen vesimatto ns. "vesiesteenä". Meno tuntui hyvältä,  ainoastaan yhdelle lankulle Dee jäätyi, se näki sen vähän liian myöhään ja itse en ollut jalalla riittävästi tukemassa ja tein vanhan virheeni, eli heitin vähän ohjaa pois ja siihen tuli stoppi. Toisella kertaa jo kuitenkin reippaasti yli ja lopulta, kun tulimme radan vielä toiseen kertaan, oli se jo tosi rento suoritus ja olin tosi tyytyväinen sekä omaan ratsastukseen, että etenkin hevoseen. Piialta tuli kommenttia, että tilanne alkaa olemaan niin älyttömän hyvä, että nyt keskitytään lisää minun istuntaan ja vaikuttamiseen hevosen selässä ja sainkin ohjeeksi seuraavalle päivälle lyhentää jalustimia kunnolla, hyppään kuulemma liian pitkillä jalkkareilla, joka vaikuttaa siihen, miten olen esteen päällä mukana hypyissä.

Seuraavana päivänä sisällä hallissa aloitettiin hommat puomeilla, jotka olivat ns. siksakkina sijoiteltu, jolloin jokaisen puomin päällä tehtiin laukanvaihto uuteen suuntaan. Erittäin vaikea tehtävä Deelle ja jo viimeksi teimme tällaista tehtävää kavaleteilla, ja etenkin vasemmalta oikealle vaihdot eivät meinanneen tulla läpi ollenkaan. Nyt kuitenkin tehtiin monta ihan super rentoa rundia, ja Dee oli niin hyvän tuntuinen ajoittain. Päästiin puomille rennolla laukalla ilman rytmimuutoksia, vaihdon pääsin tekemään vain siirtämällä painoa uuteen suuntaan ja taas matka jatkui vaihdon jälkeenkin rentona seuraavalle puomille, josta samalla tavalla vain hiukan painoa uuteen suuntaan siirtämällä laukka vaihtui tosi rennosti ja helposti. Dee ei olekaan vielä ikinä ollut näin hyvä vaihdoissa. Ne on sille ollut aina todella haastavia, joissa se jännittyy, heittää selän alas ja luiskahtaa alta pois kuin saippua.

Kun aloimme tulemaan verkkaesteenä pystyä, en meinannut millään alkuun saada laukkaa kuntoon. Jäätiin vähän kaarteeseen himmaamaan ja sieltä onkin sitten todella vaikea edetä perille asti. Huomaa, että kun pääsi edeltävänä päivänä edes sen yhden kerran ulos laukkaamaan ja treenaamaan, niin homma tuntui heti jotenkin hankalemmalta sisällä maneesissa, kun seinät tulevat niin nopeasti vastaan. Sitä jää automaattisesti liikaa kädellä himmailemaan. Tässä kohtaa minun oli vain otettava itseäni niskasta kiinni, uskaltaa laittaa se jalka lähelle ja uskaltaa laukata kaarteen läpi. Piia puhuikin paljon siitä, että se ei saa juosta, mutta sen laukan laatu pitää olla terävä kaarteiden läpi. Lopulta hypyt alkivat sujumaan jo todella kivasti, sieltä tuli taas monta hyvää leiskautusta ja Dee oli suhteellisen rennon oloinen!

Lopulta jälleen suoritettiin pieni rata, jossa oli mm. muutama suhteutettu linja, esimerkiksi pystyltä kaarevalla uralla hieman kohtaava yhden askeleen pysty - pysty -sarjalle, viisi askelta vähän eteen okserilta pystylle tiukemman kaarteen jälkeen, sekä vielä kahden askeleen okseri - pysty -sarja. Yksittäisinä esteinä olivat erittäin kapea valkoinen pysty ja sininen okseri, jossa alla tavaraa. Tämä kapea pysty oli radan ensimmäinen este, ja siihen olisin jälleen saanut olla itse oikeasti vahvana varmistelemassa, kun kerran tiedän, että vähänkään erikoinen ja erilainen este, niin tuo kyllä spookaa.  Etenkin, kun rata oli heti alkuunsa 110cm tasolla, niin se laukka pitää olla kunnossa ja ajatus eteen päin. Kuten varmaan moni tässä muistaakin pari viimeistä kisaa, joissa olen lähtenyt käsijarru päällä himmaillen radalle. Niin tein nytkin, taas, mikä tavallaan oli hyvä juttu, koska nyt pääsimme korjaamaan tilanteen. Sieltä tuli se yksi seis ensin sille kapealle pystylle, kun vaan nypin nypin ja nypin. Uudella pitkällä lähestymisellä laukka kuntoon, kunnolla hevonen pohkeen eteen ohjalle, tuki loppuun asti ja hommassa ei ollut mitään ongelmaa. Ja loppu rata sujuikin ihan todella todella hyvin ja ratsastin kerrankin nappiin ensiyrittämällä kaikki suhteutetut linjat. Niistä tulikin paljon kehuja ja myös siitä, että oma estesilmäni on tänä päivänä jo todella todella hyvä ja uskallan ratsastaa loppuun asti, teen vähemmän turhaa siellä selässä, uskallan rentoutua ja antaa hevoselle työrauhan. Piia jos kuka on nähnyt meidän ne pahimmat päivät - oikeastaan tuntuu, että meillä ei ole vielä ennen tätä kevättä koskaan mennyt Piian treenit putkeen, vaan aina ollaan oltu enenevissä määrin ongelmissa ja tekeminen on ollut yhtä taistelua. Vielä kun löytyisi tämä sama rentous siellä kisatilanteessa. Mutta sehän ei tule muuten, kuin vain tekemällä lisää ja lisää ratoja alle. Toistot ja sitä kautta kehittyvä rutiini on se, mitä pitää saada paljon lisää.

Valitettavasti treeneistä ei ole minkäänlaista videomateriaalia tällä kertaa näytille - musta on tullut ihan tylsä bloggari ja siirtynyt liikaa tähän old school tyylii, aikaan kun blogia kirjoiteltiin ilman mitään kuvamateriaali :D Tällä kertaa olimme Deen kanssa kaksistaan reissun päällä molempina päivinä, joten siksi videoiden uupuminen.

Sen sijaan huomenna suuntaamme Ypäjälle kisoihin ja sieltä saadaan taas videomateriaalia, että miltä se meno nyt tällä hetkellä näyttääkään. Kisojen jälkeen ensi viikolla Dee menee klinikalle selkäkontrolliin ja kevät huoltoon tsekkaamaan, että kaikki on nyt niin kuin pitääkin. Mahdollisesti selkä hoidetaan, sillä nyt olemme hypänneet paljon ja isoa. Tämä tuo jälleen viikon kävelytauon ja sitten toisen viikon, jolloin hevonen työskentelee vain maastakäsin ilman painoa selässä. Lyhyt tauko tuskin tekee huonoa tähän väliin ja sen jälkeen voikin taas jatkaa treenejä normaalisti ja suunnitella treenejä ja kisakalenteria eteenpäin. Deen selkä ei siis ole ottanut takapakkia treeneissä, mutta sen ongelma on edelleen tunnettavissa oman takapuolen alla sitä ratsastaessa. On asioita, jotka tekevät suorittamisen vaikeaksi ja koska kuitenkin edelleen me eletään sitä vaihetta, kun hevonen toipuu ja sen lihaksistoa yritetään rakentaa selkään uudelleen vuosien ongelmien jälkeen.

Sellaisia kuulumisia tähän väliin! Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! :)
0

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Elossa ollaan


Minulla on ollut oikeastaan tämän vuoden ajan normaalia enemmän tekemistä hevosten saralla, kuten olen varmaan aikaisemmin asiasta maininnutkin. Olisi vaikka mitä kirjoiteltavaa, mutta koska aikakaan ei kaikkeen aina riitä ja on ollut pakko pitää kiinni riittävistä yöunista (vaikkei sekään ole aina oikein toteutunut suunnitellusti), niin blogi on ollut se, joka kärsii tästä ensimmäisenä. Parhaimmillaan päivät ovat olleet aika tiukkaan aikataulutettuja, alkaen aina klo 05:00 herätyksestä, josta 06:00 töihin ja tallihommien ääreen, jotka jatkuvat aina sinne klo: 13:00 asti. Sen jälkeen olen ratsastanut Deen tai jonkun toisen hevosen kotitallillani ja tämän jälkeen suunnannut auton nokan kohti valmentajani tallia, jossa ruokin myös hevoset, siivoan tallin ja liikutan ne, mitkä minun on määrätty liikuttaa - joko ratsain tai juoksuttaen. Sen jälkeen on voinut olla vielä 1-2 hevosta illalla, ja lopulta vasta klo: 21:00 olen saapunut viimein kotiin. Onkin varmaan aika selviö, että siinä vaiheessa sitä on vain syönyt vielä jotain kevyttä ja pään tyynyyn saatua sammunut saman tein. Väärinkäsitysten välttämiseksi, tämä ei todellakaan ole valitusta, vaan tykkään päivistäni niiden pituudesta ja välillä fyysisestä rankkuudesta huolimatta todella paljon! Ja kyllähän tämä työn määrä alkaa näkyä tuloksinakin - koen, että olen saanut tämän vuoden aikana niin paljon hyvää kokemusta hevosen selässä, että kehitys on sokeammankin nähtävissä! Pyrin kuitenkin pitämään myös välillä päiviä, jolloin hengähdän enemmän - ratsastan vain Deen ja ehkä maksimissaan jonkun toisen hevosen. Palautuminen on oikeasti hirveän tärkeää - sitä helposti vetää itsensä piippuun, kun intona painelee menemään liian pitkään.


Deen treeneistä täytyy tehdä jonkinlaista koostetta viimeiseltä melkein kolmelta viikolta, sillä turhaa enää jälkikäteen hirveästi yksittäisiä treenejä liian yksityiskohtaisesti käydä läpi. Mutta normaalien oman ykkösvalmentajani Marikan estetreenien ohella olemme Deen kanssa käyneet nyt kaksi kertaa Piia Pantsun valmennuksissa Ainossa myös. Pantsun treeneissä Dee on ollut paljon jännittyneempi, kuin kotona - uskon sen johtuvan siitä, kun se on niin herkkä hevonen ja muistaa vuoden takaisi ikäviä kokemuksia, joita juuri näissä treeneissä kävi, kun treenit ovat raskaita ja sen on ollut vaikea niistä tehtävistä suoriutua, ja meidän yhteistyö on ollut aika riekaleina ja luottamus puolin ja toisin kadoksissa. Se yhdistää vanhat muistot edelleen ja jännittyy, kun se viedään samaan tilanteeseen ja se kuulee Pantsun äänen. Kisoissa se ei ole lainkaan samanlainen. Mutta jännityksestä huolimatta molemmilla Ainon reissulla olemme saaneet hyviä fiiliksiä, ja toisella kerralla jo selkeästi nousujohteisempaa eli rennompaan suuntaan menossa sielläkin. Piia on ollut tyytyväinen näkemäänsä ja todennutkin, että ihan eri hevonen kuin vaikka vuosi tai reilu takaperin! Piia ei ole kuitenkaan vielä nähnyt parhaita paloa, mitä Dee on jo suorittanut kotona, sillä kotitreeneissä olemme nyt reilu kuukauden hypänneet niitä 130cm tehtäviä. Ei mitään kovin vaikeaa ja monimutkaista, taikka pitkiä ratoja, mutta paljon suhteutettuja linjoja suorilla ja kaarevilla eri väleillä. Dee on ollut kokoajan parempi ja parempi, tosin vielä vähän huolimaton jaloistaan, ja kolauttelee jonkin verran puomeihin - joka kyllä johtuu isona osana myös itsestäni, koska teen vielä tuon tason tehtävissä liikaa raakoja virheitäkin. Sen into on kuitenkin niin ihanaa tällä hetkellä - ei puhettakaan jarrutteluista, vaikka tuo sen isommillekin oksereille! Se on joka kerta sillä mielellä, että "tästä yli vaan!" :) Ja tottakai kun mitä enemmän tällaisia onnistumisia ja tunteita koen itse selässäkin, sitä enemmän saan itsevarmuutta ja tätä kautta rentoutta omaan ratsastukseenikin. Kuukausi sitten olin tosi hermostunut, kun valmentaja nosti esteet 130+ korkeudelle ja sanoi, annappa tulla samat tehtävät. Nyt, kun lähestyn isompaa tehtävää, koen oloni todella rauhalliseksi ja keskittyneeksi, isommatkin tehtävät näyttävät omaan silmään houkuttelevilta ja tiedän, että me kyetään ratkomaan niitä. Aika hienoa!


Kisoissa huomaan radalla, että en kykene samaa rentoutta säilyttämään. Tänään hyppäsimme Deen kanssa Riders Inn:ssä jälleen kisoissa, ja tällä kertaa luokkana oli 110cm. Esteet näyttivät aika pieniltä, tuskin niistä suurin osakaan oli ihan mitoissaan tai sitten vain oma silmä pettää, mutta tehtävää siellä oli linjaa toisen perään. Tein saman virheen, kuin aikaisemmissa kisoissakin, eli lähdin liikkeelle käsijarru päällä. Vasta kakkosen jälkeen uskalsin laukata ja vähän enemmän rentoutua ja loppu rata menikin todella kivasti, vaikka yksi puomi sieltä matkaan pienestä kolahduksesta tulikin ja korjailtavaa löytyy. Deehen olen kuitenkin niin tyytyväinen! Se oli ensimmäistä kertaa ikinä verkassa hypyissä todella todella cool. Se malttoi odottaa, mutta sain sen hyvin jalan eteen ja pääsin tekemään todella tasaisia lähestymisiä. Myös esteen jälkeen oli jo huomattavan paljon vähemmän juoksemista, mutta edelleen minun pitäisi saada se esteen jälkeen nopeammin takaosalle. Radalla Dee ei ollut heti ihan jalan edessä - koen tuon Riders Inn:in sisäkaudella olevan verkkamaneesin etäisyyden ongelmallisena meille, kun tuntuu, että se vire minkä sait verkassa aina lässähtää siinä tarpomisessa pitkän matkan takaa kilpailuareenalle... tässä näkyy myös oma kokemattomuuteni, en uskalla virittää hevosta uudestaan oikein ennen suoritusta itse kisa-areenalla, vaan vähän odottelen hiljaa omaa vuoroani ja lähtömerkinkin jälkeen lähden vain nätisti laukkailemaan hevosen kanssa ensimmäiselle esteelle. Ollaan vähän unessa siinä vaiheessa... En silti voi olla tyytymätön suoritukseen, vaikka tällä kertaa vähän enemmän onkin korjattavaa. Tässä vaiheessa vuotta ja kaikkien vaikeuksien jälkeen meidän tilanne on vaan nyt niin äärettömän hyvä, jollaista en uskaltanut vielä vuoden alussa edes odottaa!

Alla video tämän päivän 110cm radasta

Linkki 

Nyt on suunnitelmissa hetken aikaa jatkaa näitä 110cm ratoja ja katsotaan sitten, kun alkaa kisatilanteessakin tekeminen näyttää samalta kuin kotonakin, nousua 120cm luokkiin. Seuraavaksi jatkamme kisailua varmaankin viikon päästä Ainossa.
4

torstai 16. maaliskuuta 2017

Dee super!

Kiitos Suvililja Photography postauksen upeista kuvista Riders Inn:in kisoista!

Mieletön kauden avaus - nyt on  ekat "kunnon" kisat korkattu ja Dee jatkoi varmaa menoaan myös Hyvinkäällä Riders Innssä, jossa järjestettiin Season Opening -kisat 2-3 tasolla. Dee oli verkassa aika hyvä ja Deeksi rento (pystyttiin jopa kävelemään pitkin ohjin hyppyjen välissä!) ja hypyt sujuivat hyvin. Kaikekseltaan hevonen oli hyvin hyvin cool kisapaikalla, verryttelyssä ja itse suorituksessa, mikä ei ole lainkaan aina ollut itsestään selvää, etenkään sen verryttelyn osalta tämän hevosen kanssa. Kisapäivän jälkeen en ole voinut olla kuin hirmuisen tyytyväinen Deehen - se tuntuu, kuin toiselta hevoselta nyt, kun vertaa vaikka viime vuoteen!


Jos viimeksi Ainossa parisen viikkoa sitten olin verkasta hyvin paljon myöhässä, tällä kertaa olin taas toisessa ääripäässä ja aivan liian aikaisessa. Tätä tämä kisatauko teettää, verryttelysysteemi on aivan hukassa... Mutta jotenkin juuri Riders Inn:n hallikisoissa on aina ollut vähän vaikea hahmottaa, sitä aikaa mikä kuluu, kun liikutaan verryttelyhallista varsinaiseen kisahalliin. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut minkäänlaisia kiirehtimisen fiiliksiä, joten oltiin sitten kunnolla ajoissa valmiita verkan kanssa... Toisaalta kun kisahalliin pääsimme, sainkin jo aika pian lähtömerkin, että ei sitä siltikään liian ajoissa paikalla oltu...


Rata tuntui kävelyssä siltä, että tässä on mielenkiintoisia estesijoitteluita, ihan riittävästi tekemistä ja yksittäisiä elementtejä, jotka voisivat tuoda ongelmia. Mietin, että onneksi saamme tämän radan nyt suorittaa sillä metrin tasolla, niin ei siitä tule ainakaan paineita.

Itse suoritus lähti käsijarru päällä liikkeelle ja ykköselle tulimme lähelle. En vain jotenkaan uskaltanut laukata riittävästi. Pienestä kolahduksesta huolimatta puomi pysyi paikallaan ja kakkoselle suhteutetulle linjalle sisään tulikin jo hyvä lähestyminen ja hyppy. Linjan olin suunnitellu laukkavani sujuvalla seitsämällä askeleella, mikäli hyppy pystylle olisi ihan normaali. Jos olisi tullut pieni hyppy pystylle, olisin malttanut mieleni ja tullut välin kahdeksalla. Tein kuitenkin hetken mielijohteesta yhden isomma pidätteen kakkosen jälkeen ja koko väli oli vähän rytmin muutosta suuntaan ja toiseen. Lopulta tulimme välin sillä kahdeksalla askeleella.


 Tuntui, että saimme rytmin päästä kiinni paremmin vasta kahden laukka-askeleen sarjan jälkeen, jolloin ratsastin mielestäni hyvin ja sujuvasti seuraavan kaarteen yksittäiselle pystylle mielessä ulkoavut, mutta kuitenkin niin, ettei hevonen kaadu sisäpohjetta vasten tai läpi. Laukan rytmi säilyi ja pääsimme tästä jatkamaan hyvässä rytmissä radan yhdelle vähän haastavammalle yksittäisesti sijoitetulle okserille, joka oli hallin toisessa päässä lyhyen sivun keskellä. Periaatteessa tässähän ei pitäisi olla mitään kääntämisestä sen kummallisempaa, mutta juuri se kääntäminen, hyvän kaarteen suunnitteleminen ja ratsastaminen niin, ettei laukan rytmi katoa tai muutu ja pääset suoristamaan vielä sille okserille niin, että hyppy on suora - niin se tekee siitä ainakin meille haasteellisen. Uskoin vielä radan kävelyssä, että tässä voi olla yksi meidän kompastuskivistä, jossa voi tulla virhe. Kuitenkin radalla pääsin tekemään sujuvan kaarteen, jossa pääsin laukkaamaan vähän jalasta eteen, suoristamaan okserille hyvin ja ideaaliin ponnistuspaikkaan. Tälle esteelle Dee teki hyvän hypyn!


Okserin jälkeen oli pitkä lähetsyminen mustalle pystylle, jossa ylin puomi valkoisena saattaisi olla hevoselle vähän vaikea hahmottaa vaaleaa pohjaa vasten ja sieltä voisi tulla tämän johdosta helposti puomi matkaan. Tälle pystylle päästiin myös ihan ok paikkaan, mutta olisin voinut ratsastaa tien vähän huolellisemmin, nyt jouduin avaamaan liikaa kohti estettä.

Pystyltä oli tiukempi kaarre maneesin toisella laidalla seinässä kiinni olevalle okserille ja sinne pääsimme hyvin perille, ehkä vähän jopa lähelle ja lähdin ihan liikaa hyppyyn mukaan ja olin myös ehkä vähän edellä hevosta tässä hypyssä, jonka vuoksi tuli jälleen pieni kolahdus puomiin.

Okserin jälkeen lähtikin uusintarata suoraan, ja siitä oli sujuva kuuden laukka-askeleen väli uusinnan ensimmäiselle esteelle, pystylle, jossa vesimatto alla. Aloin vähän liikaa varmistelemaan tuon vesimaton takia ja sain nypittyä sinne sen harmittavan yhden ylimääräisen askeleen lisää - vielä on tekemistä näissä suhteutetuissa linjoissa, en vain kertakaikkiaan uskalla ratsastaa niitä riittävän rennosti jalasta eteen, kun takaraivoon mielen syöväreihin on niin iskostunut tällä hevoselle linjoilla ryntääminen... Onneksi sentään uusinnan toiselle suhteutetulle linjalle ratkaisin hyvin eteenpäin, ja ylipäätään vesimattopystyn jälkeen vasta tuntui, että annoin hevoselle tilaa laukata riittävästi. Hyvän rytmin löytäminen laukkaan on loppujen lopuksi äärimmäisen vaikeaa, ja kun kerran on oppinut nyppimisen taaksepäin, niin siitä on äärimmäisen vaikea päästä eroon.


Radan viimeiselle okserille oli pitkä matka ja siinä jo vähän riskillä annoin lisää lupaa laukata ja Deehän laukkasi :) Ja vauhdikkaan halitusti puhtaasti myös toisesta vaiheesta maaliin ja lopulta sijoitus 8! Hieno Dee <3


Vaikka radalla oli pieniä virheitä ja rytmi pitäisi saada alusta asti paremmaksi, ja minun pitäisi oppia nyt vähän jo relaamaan, niin silti olen super tyytyväinen tähän suoritukseen! Kaikekseltaan meno oli tasaista ja suhteellisen varmaa. Dee tuntui hyvältä ja innokkaalta, ei pienintäkään epäröintiä edelleenkään yhtään minnekään tai millekään esteelle. Ja se teki juuri niinkuin kuski pyysi. En voisi olla siis tämän vuoksi tyytyväisempi näin vaikeiden aikojen, pitkän saikun ja kuntouttamisen jälkeen! Tästä on hyvä jatkaa!

Alla video suorituksesta

Linkki

Nyt on luvassa pari viikkoa treenaamista ennen seuraavia koitoksia. Eilen kävimme jo Pantsun treeneissä Järvenpäässä Ainossa (pitkästä aikaa!), ja sieltä kirjoitan oman jutun - olipahan meinaan mielenkiintoisia huomioita taas tässä viime päivinä ylipäätään mm. siitä miten hevonen reagoi, kun se meidän kurkuma loppui kesken juuri tänä kisaviikonloppuna ja en ollut syöttänyt sitä noin viiteen päivään ollenkaan. Tulevalla viikolla lisää oman kotivalmentajan silmien alla treeniä, ja mahdollisesti taas parin viikon päästä Pantsun silmien alle uudelleen vielä omien kotitreenien ohelle. 


Sain kysymystä viime postaukseen, että olenko kaiken hyvin sujuvien treenien ynm. jälkeen edelleen aikomaisillani myydä Deen, niin kyllä olen - tämän vuoden aikana toivon löytäväni Deelle hyvän uuden kodin ja vaikka en siitä vielä ole mitään myynti-ilmoitusta varsinaisesti tehnyt, on sillä ollut jo kiinnostuneita ja kokeilujakin. Koska Deellä on hankalia vuosia takana, haluaisin kuitenkin saada sen kanssa kaikki tämä työ hyvään päätökseen ja tehdä tulosta ainakin siellä 110cm radoilla ellei jopa 120cm radoilla, jos kaikki menee super hyvin. Kotonahan se on jo tehnyt viimeiset viikot lyhyitä tehtäviä niin minun kuin valmentajanikin alla 130cm tasolla. On vain helpompi myydä se, kun itse tietää, mikä on tämän hevosen mahdollisuudet juuri tällä hetkellä ja sitä ei tiedä muuta kuin kokeilemalla. Toki jos joku sopiva ostajaehdokas haluaa sen ostaa jo nyt, niin en pane hanttiin - tärkeintä on, että Dee saa kodin, jossa siitä pidetään - oli käyttötarkoitus sitten mikä tahansa. 

Katsotaan mitä tämä aika tässä tuo tullessaan. Voi olla, että se on vielä minulla pitkällekin kesään, tai voi olla, että meillä ei yhteistä aikaa olekaan paljon jäljellä, jos sopiva koti osuu kohdalle. En halua tätä liikaa miettiä nyt, vaan nauttia siitä, että asiat alkavat vihdoin olla paremmin ja etenkin nauttia siitä, miten kiva tällä hevosella on nyt ratsastaa!<3 Deen myyminen tulee olemaan elämäni raskaimpia päätöksiä ja siksi en halua sitä etukäteen liikaa ajatella. Uskon ja toivon, että asiat kääntyvät parhain päin lopulta kuitenkin ja kaikella on tarkoituksensa :)

12

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Aika lentää

© Aaveen.net

Päivät hujahtavat ja viikot vierivät niin ettei ehdi tajutakaan. Olen ollut ihan super kipeenä nyt viimeisen viikon melkein yhteen soittoon, kuume on sahannut ylös ja alas, ja sen myötä pahimmillaan olo ollut sellainen, että ei vain ole edes fyysisesti kyennyt nousemaan sängystä ylös. Enpä muista milloin viimeksi tällaisen flunssan kourissa olisi pyörinyt... Onneksi nyt alkaa olemaan tilanne voiton puolella.

Harmittaa vaan ihan älyttömästi, että en ole ollut kohta viikkoon hevosen selässäkään tästä syystä johtuen ja meillä olisi huomenna kisat Riders Innssä! Nyt on ensimmäinen selkeesti täysin kuumeeton päivä, joten edelleen kovasti olemme menossa huomenna myös Hyvinkäälle starttaamaan kaikesta huolimatta. Luokkana meillä on onneksi vain se metri, joten kaikekseltaan sen pitäisi olla meille läpihuutojuttu. Kunhan nyt saadaan sitä ratasutiinia ja pikkuhiljaa nostettua tasoa kisoissa.

Kotona Dee on ollut ihan mielettömän hyvä - se on ollut ihan suorastaan liekeissä ja on hypännyt paremmin kuin koskaan! Se hyppäsi viime viikolla allekirjoittaneen kanssa jo 130cm tehtäviä tosta noin vain - ei epäröintiä, stoppailua eikä muutakaan vuoden takaisia isoja ongelmia, jotka ilmenivät jo monesti ihan pienillä pienillä esteillä. Olen siitä niin onnellinen, että hevonen kulkee nyt noin hyvin ja sen selkä ei reagoi pahemmin isojen estetehtävienkään jälkeen mitenkään! Eilen se hyppäsi Marikan kanssa, kun itselläni oli vieläkin kuumetta päällä, ja meno oli edelleen yhtä varmaa. Pieni rata 130cm+ tasolla sai riittää, sillä hevonen teki just niin kuin piti. Marika sanoikin, että vihdoin nyt ollaan siinä tilanteessa, että voimme alkaa hienosäätää hyppyä, suoruutta jne, kun perusajatus alkaa olemaan yks yhteen kuskin kanssa. Me olemme vaihtaneet Deelle myös esteille kuolaimen. Kuolaimena toimii tällä hetkellä nathe gag, eli suoralla taipuvalla kumisuuosalla oleva gag -kuolan, joka on kumiosansa ansiosta kuitenkin hevoselle miellyttävä pehmeä suuhun, mutta tarvittaessa sieltä saa vähän enemmän jarrua, kun halutaan pidätteet menevän paremmin läpi. Dee on tykästynyt tähän kuolaimeen ihan älyttömästi, ja se on todella paljon tyytyväisempi tällä, kuin millään muulla kuolaimella ylipäätään - ajatuksissa on nyt löytää vastaava normi suora kumi sileän työskentelyyn, sillä se ei ole nyt ollut yhtä hyvä enää sprengerin rs -kuolaimilla, vaan herkästi jää vastustelemaan pidätettä vastaan niillä. Edelleen se on esteillä niin paljon menossa, että se pidätteen läpi meneminen ei aina ole ihan itsestään selvyys, mutta nyt pystyn itse paljon rennommin ja pienemmin avuin ratsastaa, kun tiedostan, että se jarru, johon reagoidaan on siellä olemassa.

Seuraavaksi vähän videota viikon takaisista estetreeneistä, joissa ollaan meidän suurimpien ongelmien äärellä, eli niiden suhteutettujen linjojen. Dee on aina ollut ihan älyttömän vaikea ratsastaa niissä väleissä, se ennakoi paljon ja lähtee omin päin esteille ja se ei pysy rentona niissä. Nyt kun olemme saaneet kuitenkin rentoutta pienemmillä esteillä tosi paljon ja hevonen pysyy tehtävien aikana ratsastajan kanssa, valmentaja halusi nostaa vaatimustasoa ja teetätti samoja suhteutettuja linjoja metrin ja kymppi -tason sijasta 120cm ja 130cm tasolla. En muista, olenko ikinä tehnyt tehtäviä suoraan sanottuna 130cm tasolla. Sitä ei lasketa, että yksittäisiä esteitä nostetaan, kun vaikeus tulee siitä, että yksittäisten hyppyjen sijasta niitä tehtäviä alkaa tulemaan liukuhihnalla monenlaisia ja hevonen pitää saada nopeasti valmiiksi edellisen hypyn jälkeen seuraavaan jne. Kun esteet nousevat, ollaan taas ihan uudella alueella. Mutta kuten Marika sanoi, nyt on otettava härkää sarvista kiinni, jotta saadaan oikeasti kehitystä aikaiseksi - pienempiä esteitä ja tehtäviä voimme hinkata hamaan loppuun asti. Täytyy ihan sanoa, että viimeisen kuukauden aikana olemme jokaisella treenikerralla ottaneet jotain uusia juttuja mukaan treeniin, johon keskitytään ja usein olen mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta juuri sopivasti niin, ettei tule sellaista oloa, että: "me ei selviydytä näistä". Kun siirrytään alueelle, jossa en enää ole omimmillani, tulee esimerkiksi omassa ratsastuksessani ja jopa istunnassa vanhoja virheitä esiin, mutta ai että se on hienoa, kun pääsee kehittämään ja haastamaan itseään lisää! Ja ennen kaikkea, että mulla mun hevonen on tällä hetkellä siinä kuosissa, että se tykkää harjoitella tällä tasolla ja se on sille helppoa, eikä sitä haittaa, vaikka kaikki lähestymiset ei kuskin puolesta ole aina niin "perfect"! Jotenkin on nyt sellainen rauha meidän välillä niin, että voimme molemmat hyvillä mielin harjoitella ilman virheiden pelkäämistä. Ja se on ihana tilanne se! Mulla on nyt niin hyvä tunne tästä meidän tekemisestä ja Deestä, että ei koskaan ole ollut.

Alla video treeneistä


Sugar Baby:n eli Sissin kanssa on ollut myös viikko taukoa omista ratsastuksista sairastelujeni vuoksi, mutta viime viikolla kävimme jälleen Pantsun silmien alla treenailemassa. Teimme rataa tunnilla, ja täytyy sanoa, että hiukan haastavia tilanteita meille kehkeytyi, kun eihän tamma ole hypännyt kuin yksittäisi pieni tehtäviä nyt kaksi kertaa puolen vuoden aikana ja muutoin olemme viimeiset pari kuukautta viiletelleet pellolla... Mm. kääntyminen on ihan super vaikeeta, etenkin jos haluaa kääntää pois uralta tai pois maneesin laidalta, niin se kääntyminen ei tapahdukaan ihan niin ja lähestymisiin tulee silloin haasteita. 
Mutta kavaleteilla Sissi toimii jo nyt ihan super paljon paremmin ja oikeat laukatkin alkaa löytymään, ja jos se rikkookin ristille, niin sen pystyy jo muutamassa askeleessa korjaamaan takaisin - verraten parin viikon takaiseen, kun sen kanssa joutui välillä jäämään pidemmäksi aikaa ympyrälle korjaamaan ristilaukkoja. Voimaa se on saanut, ja massaa jonkin verran kerännyt. Vielä se saisi saada sitä paljon lisää, mutta viehän se aikaa. Piia kuitenkin antoi siitä hyvää palautetta, että tammassa alkaa näkymään jo vähän säpinää ja eloa, tosin se väsähtää tottakai edelleen aika nopeasti. Laukka sillä on ylipäätään parantunut voiman myötä. 

Ja jos en mistään muusta saanut kauheasti ruusuja tällä valmennuskerralla, niin siitä sain hyvää palautetta, että kädet minulla on hyvin sileällä ja käytän niitä oikein, kun on saatu rauha ja balanssi aikaan - eli ikuisuusprojekti kädet on ainakin edes hitusen edistyneet! Tiedostan kuitenkin itse, että edelleen vaistomaisesti käytän edelleen liikaa kättä versus jalkoihin ja istuntaan, ja sitä vaan on työstettävä jo ihan ajatustasolla paljon, että siitä pääsee enemmän ja enemmän pois. Enemmän tunnetta, istuntaa ja jalkaa, vähemmän kättä!

Toivottavasti nämä flunssat nyt olisi pikkuhiljaa taltutettu ja pääsisi takaisin sorvin ääreen - hinku on kova! Ja että pääsemme starttaamaan huomenna jälleen kisoissa myös!
6

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Paluu radoille Ainossa


Mieletön olo, ja olen äärettömän tyytyväinen! Vaikka itse valmistautuminen ei mennyt ihan putkeen, olin oman aikataulumogani vuoksi myöhässä verkasta (laittamassa hevosta vasta kuntoon, kun olisi pitänyt jo siirtyä verryttelemään) ja tästä johtuen meinasi olla lähellä omien pasmojen sekaantuminen lopullisesti. Kaikesta kiireestä huolimatta Dee oli yllättävän skarppina eikä ottanut normaalia enempää kierroksia verryttelyssä - oli jopa ihan ratsastettavissa.

Itse suorituksen alkuun yritin nollata oman mieleni kaikesta kiireestä, mutta en ehkä siinä ihan onnistunut. Mutta itse suoritus lähti tosi kivasti liikkeelle, ja koko radan läpi Dee oli ihan fantastisen hyvä! Se oli tosi paljon menossa, ei kytännyt yhtään mitään, vaikka ei ole saikun jälkeen kertaakaan hypännyt kodin ulkopuolella! Sille vielä on viime vuosina voinut olla aina vähän ongelma hypätä yhtäkkiä jossain muualla kuin tutussa ympäristössä - nyt ei mitään. Se oli ihan kuin kotonaan radalla. Ja aavistuksen ehkä vähän liian yli-innokaskin, ja parissa kohdassa jäätiin vähän taistelemaan niistä askelista hevosen kanssa. Kuten esteeltä numero 3, joka oli pysty ja siitä 32 metriä kaarevalla linjalla okserille, joka oli sijoitettu seinän viereen. Tähän minun piti saada se 8 rauhallista askelta, ja takerruin tuohon ajatukseen ehkä liikaa, vaikka oikeasti tuo väli olisi tullut ja tulikin oikein nätisti 7 askeleella - kuitenkin hyppy pystylle oli jo sen verran "etenevä", ja kaarrettakin oikaisin vähän liikaa, niin se yksi askel sinne lisää olisi ollut ihan mahdoton ja Deellä nyt tunnetusti tuo normi laukkakin etenee luonnostaan niin paljon. Näin olleen neloselle hyppy ei ollut ihan yhteisymmärryksessä, ja vähän saman tyyppinen tilanne oli perusradan viimeiselle okserille, esteelle numero 8, jossa Dee jäi kaarteessa kiinni sisäohjaan ja jäin typeränä pitelemään itse takaisin päin ja lähestyminen oli vähän sellaista vetoa puolin sun toisin - tässä nyt ei kuitenkaan tapahtunut mitään muuta ihmeellistä, päästiin hyvin perille, paikka ok ja hyppy ihan hyvä.

Perus radan puhtaan suorituksen jälkeen jatkettiin suoraan uusintaan, jossa kaikki meni oikein kivasti. Pystyin ratsastamaan haluttuihin paikkoihin ja vaikka Deellä tuntui kierrokset jo nousevan este esteeltä, sekin malttoi oikein hyvin ja ennen kaikkea - ei epäröinyt hetkeäkään yhtään mitään! Puhtaalla suorituksella, mutta kuitenkin aika hitaalla uusinnalla, jossa en oikaissut kaarteita yhtään, meillä ei ollut asiaa sijoituksille, mutta ne nyt eivät olekaan tässä vaiheessa se itseisarvo, vaan se miten hyvän startin saimme tähän kauteen tämän hevosen kanssa! Nyt on jotenkin erityisen hyvät fiilikset, ja tuntuu siltä ihan oikeasti, että Deellä alkaa olemaan kaikki hyvin!

Ja videota katsoessani pakko todeta, että sen laukka on parantunut sitten viime vuosien ihan kauheasti. Siinä alkaa olemaan tosi kivasti poweria takaosassa ja liikkuu selän läpi kantaen etuosaansa. Näin se on tuskin liikkunut ikinä! Tämä tilanne tuntuu nyt niin ihmeelliseltä ja ihanalta, ja uskomattomalta.
Koutsilta tulikin palaute, että eikun siirtyminen eteenpäin isompiin luokkiin. Eli tässä vaiheessa voisi jo alkaa miettimään tulevan kauden kilpailukalenteria, jota en ole uskaltanut vielä tähän mennessä tietenkään suunnitella ollenkaan.

Nyt kuitenkin ennen seuraavaa starttia voi hengähtää helpotuksesta ja tyytyväisestä, sillä aikamoisen iso kynnys saatiin ylitettyä, joka on ollut kysymysmerkkinä pitkään. Seuraavaksi lähdetään toisiaan nostamaan tasoa ja katsomaan, pysyykö meno samanlaisena - varmana ja positiivisena. Toivomme niin!

Alla video suorituksesta 90cm radalta pitkän sairasloman jälkeen

10

torstai 23. helmikuuta 2017

Kisapäivän aattoaamu!


Kyllä - en ole uskaltanut rehellisesti sanoen toivoa, että vielä näemme tämän päivän, että me olemme Deen kanssa valmistautumassa kisapäivään ja että kaiken lisäksi innokkaalla ja äärettömän onnistuneella fiiliksellä! Mulla on ihan kylmät väreet hyvällä tavalla päällä nyt, kun mietin tätä kaikkea - on tämä Dee -niminen hevonen ollut kaikekseltaan valtava tunteita laidasta laitaan tuottava projekti. Ja melkein meinaa ihan herkistyä kyyneliin, kun mietin tätä meidän tilannetta nyt... olen niin onnellinen, vaikka vielä ei olla edes päästy kisapaikalle asti :'D

Ja kisathan meillä lähtee tottakai ihan pienestä koitoksesta liikkeelle, eli lähdemme huomenna illalla Ainoon hyppäämään 1-tason iltakisoihin 90cm luokan. Mutta tämä on iso juttu meille. Viimeinen vuosi on paranneltu, hoidettu, otettu takapakkia ihan hurjasti, koettu jo toivotonta tunnetta ja melkein olen jo luovuttanut kaiken suhteen. Kunnes aina jostain on löytynyt sellainen sitkeys ja päättäväisyys jatkaa vielä yrittämistä.

Eilen illalla vietettiin pitkä hetki valmentajani kanssa koneen ääressä, kun kävimme minun ja Deen lähes KAIKKI kilpailuvideot läpi aina 5 -vuotiskaudesta lähtien. Etenkin tilanteet, joissa meni jotain pieleen, kelattiin uudelleen ruudulle ja katsottiin uudelleen, uudelleen ja uudelleen, että mitä siellä tapahtuu ja miten minä vaikutin tilanteeseen, muistanko mitä mietin niinä hetkinä, mitä olin suunnitellut ja miten minun olisi pitänyt tilanne ratsastaa. Älyttömän opettavaista ja hyödyllistä, mutta myös aika raadollista katsoa niitä videoita kaikki epäonnistuneet radat mukaanlukien läpi erittäin kokeneen ihmisen kanssa. Se mikä oli hienoa kuitenkin nähdä, että vaikka tulostaso laski, oli oman istuntani ja vaikuttamiseni taso kaikenaikaan nousujohteista - parannus on ollut vuosien saatossa selkeä.
Olen tällä hetkellä niin onnellinen etenkin siitä, että minulla on valmentaja, jota kiinnostaa katsoa läpi kaikki meidän radat ja analysoida niitä kanssani - tähän asti olen analysoinut videot lähinnä yksikseni ja kirjoitellut niistä tänne blogiin!

Kokonainen kehityskaari tuoreena verkkokalvoilla jatkettiin harjoituksia tänä aamuna valmistuen perjantai-illan kisoihin, ja me tehtiin jo suhteutettuja linjoja 120cm tasolla, yksi okseri lopussa 130cm! Ja tekeminen tuntuu aina vaan helpommalta ja korkeus ei enää tunnu missään! Kaikista tärkeimmät asiat mitä nyt on tuoreeltaan omassa mielessäni on se, että minun pitää tukea edestä hevosta loppuun asti ponnistuspaikkaan - teen paljon ja usein sen virheen etenkin silloin, kun on tulossa paikka vähän lähemmäksi estettä, että luovutan ikään kuin kesken ja heitän ohjaa pois jo askelta ennen ponnistusta. Nyt piti malttaa se mieli ja ratsastaa loppuun asti, jalasta kohti ohjaa. Toinen juttu mikä on nyt viimeisen kahden viikon aikana ollut kehityksen alla on tempo, jolla tehtäviä suoritetaan. Nyt olemme lähteneet nostaa tempoa ylös päin, vaikka otan ja tasapainotan hevosen hyppyjen jälkeen takaisin, minun pitää jatkaa ajatusta kuitenkin eteenpäin, ja laukata kaarteiden läpi eteenpäin - ei nyppiä askeltakaan taaksepäin. Ja jotain olemme taas parantaneet menossamme näiden huomioiden jälkeen. Dee tuntuu hyvältä!

Alla pikku pätkä aamun treeneistä

Linkki


Olen nyt todella paljon mukavuusalueeni ulkopuolella, kun poweria on vaadittu lisää ja se näkyy vähän siinä miten oma olemus muuttuu tuolla selässä, mutta toisaalta suunta tuntuu nyt niin oikealta ja olemme Deen kanssa aika hyvin samalla aaltopituudella. 

Huominen luokka on meille tasoltaan todella helppo, mutta se vaikeus päivään tuleekin siitä, että Dee ei ole hypännyt kodin ulkopuolella kertaakaan saikun jälkeen. Se on niin herkkämielinen hevonen, että tämä voi olla sille vähän liiankin jännää yhtäkkiä hypätä vieraassa paikassa ja joudun nyt jo asennoitumaan siihen, että minun täytyy tukea sitä oikeasti askel askeleelta radan alusta loppuun asti. Mutta jos tämän suoritamme hyvin, olemme jonkinlaisen välietapin vihdoin ylittäneet! :) Pitäkää meille peukkuja siis!
12

tiistai 21. helmikuuta 2017

Sissi ja Pantsun estetreenit


Olimme viime viikolla toista kertaa Sugar Baby:n eli "Sissin" kanssa Ainossa treenaamassa Pantsun silmien alla oman kotivalmentajani eli Sissin omistajan Marikan ja hänen toisen nuoren hevosensa kanssa. Niin siistiä päästä treenaamaan näin paljon ja tavoitteellisesti tällaisella nuorella, kuin Sissi!

Vaikka se on nyt vielä hirmuisen kuivassa kunnossa, kuntoa ja voimaa ei ole oikein nimeksikään, niin tällä hevosella on vaan niin ihana asenne työntekoon. Se ei kysele, se tekee - ja just niin kuin kuski osaa pyytää. Suoraviivaisuudesta huolimatta se on kauhean herkkä tamma, mutta me tulemme kyllä todella hyvin juttuun yhdessä. Jos vertaan sitä Deehen tässä vähän, niin se on aika lailla erityyppinen hevonen. Dee on aina ollut pienikokoisempi ja sen myötä aika paljon enemmän sinut nuoruusvuosienkin ajan kroppansa kanssa. Sissi tuntuu siltä, että se on kuin iso hirven vasa, joka huojuu vähän puolelta toiselle, ja yrittää selvitellä, miten se pitkät koipensa oikein asettelisikaan. :D Se tarvitsee aika paljon tukea ratsastajalta, ja suoraan meneminen tuntuu olevan tällä hetkellä ehkä vaikeimpia asioita sen kanssa. Myös ison kokonsa ja tämän myötä suuren laukkansa takia se ei oikein meinaa jaksaa pyörittää sitä laukkaa kauhean hyvin aina, ja se jää helposti vähän pohkeen taakse. Tasapainottomuus ja voimattomuus näkyvät myös tällä hetkellä paljon siinä, että se vaihtelee laukkoja miten sattuu ja aika usein ristille.

Kuntoa sen kanssa nostetaan kokoajan, ja koska ei ole kotona maneesia, niin liikutus tosiaan tapahtuu pelloilla, jotka ovat olleet pohjiltaan onneksi tähän asti todella todella hyvät! Ratsastuspäivien välissä on kevyempiä juoksutuspäiviä ja melkeinpä kerta viikkoon Sissi on saanut yhden kokovapaan, jolloin se vain tarhailee kaverin kanssa. Viikko viikolta tuntuu paremmalta, vaikka edelleen toivotaan takaisin siihen sitä energiaa, mikä hevosessa oli vielä vuosi sitten. Se tulee sille ajan kanssa, kun kunto kasvaa. Ruokapuolta olemme lisänneet aika paljon, Sissi syö tällä hetkellä Hartogin rehuja täysrehuna Conceptia, ja ohelle lucerne-haketta, turvotettavaa sinimailaspellettipuuroa, rypsiöljyä, vitamiineja sekä Care Promise mashia liikutusten jälkeen. Karsinassa sillä on heinäverkko, joten heinäbaari on auki 24h/7 karsinassa ollessaan. Tällä reseptillä toivotaan, että tamma keräisi massaa ja pystyisi rakentamaan tarvittavaa lihasta ja saisi energiaa riittävästi sekä massan kasvatukseen, että työn tekoon.
Mutta se vie aikaa. Ja Piia sanoikin tällä valmennuskerralla, että Sissi on vielä niin varsan ja keskeneräisen näköinen iso hevonen, että tämä on "valmis" vasta kahden vuoden päästä. Siihen asti sitä pitää treenata huolella ja rauhassa nyt. Kyllähän se on viime kaudella hypännyt 5 -vuotis racingiä hyvin tuloksin kvaalaten HIHS:iin ja sielläkin se oli muistaakseni kokonaiskilpailun 4. viisivuotiaissa, mutta on selkeästi monia ikätovereitaan keskeneräisempi kasvultaan + loppusyksyn ja alkutalven tauko treeneissä, niin se näkyy.

Viime viikon Pantsun treeneissä keskityttiin suoruuteen ja jumppaamaan hevosia. Alkuu Sissi oli aika epätasainen edestä ja minun piti saada sitä polkemaan aktiivisemmin takaa eteen ja muotoa auki edestä. Oikealle tamma tuntui jopa vähän paremmalta suoruuden suhteen, mutta vasempaan kierrokseen se mielellään liikkui vähän takaosa sisällä. Vinous tuntuu myös edestä sillä, että se on vähän raskaampi vasemmalle kädelle kuin oikealle, eli tuntuma ei ole aivan tasainen. Tilanne parani treenin edetessä, mutta edelleen tuntui, että vasen takajalka oli vaikeampi saada polkemaan sisäjalkana rungon alle verrattaen oikeaan takajalkaan.
Energiaa Sissillä oli aluksi todella kivasti. Teimme alkuverryttelyssä kavalettityöskentelyä suoralla, jossa oli sijoiteltu kolme kavalettia vähän pidemmällä kolmen laukka-askeleen välillä ja sitten toinen väli aavistuksen ahtaammalla neljän askeleen välillä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja siinä näkyykin aika hyvin tuo hevosen "huojunta", mitä aikaisemmin mainitsin. Mutta kun sain sen paremmin liikkumaan pohkeesta kohti tuntumaan, leikittelin vastakkaisella pitkällä sivulla avotaivutusten kanssa, alkoi kavalettiosuuskin sujumaan ihan kivasti. Vasempaan suuntaan tehtävä tuntui jo aika helpolta, vaikka tässä suunnasta tultaessa pidempi kolmen askeleen väli tuotti tehtävää ja purtavaa seuraavaan ahtaampaan neljän askeleen väliin, jotta sai hevosen hiukan taaksepäin takajalkojen päälle sen jälkeen, kun on antanut enemmän sujua ensimmäisen välin eteen päin. Piia toivoi myös, että pääsisimme kulkemaan läpi kavalettitehtävän niin, ettei hevoset vaihtelisi laukkoja väleissä. Taidettiin Sissin kanssa onnistua täydellisesti vasemmassa kierroksessa viimeisessä vedossa ja olinkin siihen kierrokseen tosi tyytyväinen!

Kavalettitehtävän jälkeen tunsin, että tamma oli parhaan teränsä jo menettänyt ja kun lähdettiin tulemaan ravilähestymisillä yksittäistä pystyä apupuomin kera tuntui ihan siltä, että meno hyytyy ihan täysin. Sen jälkeen vielä lisättiin hommaan jumppalinja, jossa tultiin apupuomin kera sisään pystylle, josta oli yksi laukka-askel kavaletille, ja kavaletilta kolme laukka-askelta okserille. Vaikka jouduttiin ihan tosissaan hommiin, ja vähän jalka jo painoi, niin tykkäsin tästä tehtävästi tosi paljon ja Sissi tuntui siinä yllättävänkin hyvältä ollakseen jo vähän väsähtänyt. Jumppalinjan jälkeen otettiin yksi kierros vielä jatkaen linjalta diagonaalilla olevalle okserille, ja okserilta vaihtaen suuntaa vasemmalle ja kahden laukka-askeleen sarjalle, joka oli sijoitettu seinän viereen. Sissille riitti täyttä rundia vain se yksi kierros, ja lopulta otimme vielä yhden pystyn ja pari kertaa sarja jumppamielessä oikeastakin kierroksesta, jonka tamma suoritti edelleen todella tasaisen varmasti, joten siihen oli hyvä sen kanssa lopettaa.

Piia oli tyytyväinen näkemäänsä ja niin olen minäkin tuntemaani. Vaikka paljon on kehitettävää, tuntuu kuitenkin, että yhteistyö on jo tässä vaihessa ihan mukavalla mallilla. Omasta tekemisestä yritän keskittyä käsiin vielä enemmän, yritän löytää lisää rentoutta ja esteillä myötäämään riittävästi lähtemättä kuitenkaan hypyssä hevosen edelle. Sissin kanssa tätä on helppo kehittää, kun se on lähtökohtaisesti niin paljon kevyempi ja rennompi edestä, kuin vaikka mitä Dee on. Tykkään kyllä tästä tammasta aina vaan kerta kerralta enemmän! :)

Alla video treeneistä

4

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI