torstai 16. maaliskuuta 2017

Dee super!

Kiitos Suvililja Photography postauksen upeista kuvista Riders Inn:in kisoista!

Mieletön kauden avaus - nyt on  ekat "kunnon" kisat korkattu ja Dee jatkoi varmaa menoaan myös Hyvinkäällä Riders Innssä, jossa järjestettiin Season Opening -kisat 2-3 tasolla. Dee oli verkassa aika hyvä ja Deeksi rento (pystyttiin jopa kävelemään pitkin ohjin hyppyjen välissä!) ja hypyt sujuivat hyvin. Kaikekseltaan hevonen oli hyvin hyvin cool kisapaikalla, verryttelyssä ja itse suorituksessa, mikä ei ole lainkaan aina ollut itsestään selvää, etenkään sen verryttelyn osalta tämän hevosen kanssa. Kisapäivän jälkeen en ole voinut olla kuin hirmuisen tyytyväinen Deehen - se tuntuu, kuin toiselta hevoselta nyt, kun vertaa vaikka viime vuoteen!


Jos viimeksi Ainossa parisen viikkoa sitten olin verkasta hyvin paljon myöhässä, tällä kertaa olin taas toisessa ääripäässä ja aivan liian aikaisessa. Tätä tämä kisatauko teettää, verryttelysysteemi on aivan hukassa... Mutta jotenkin juuri Riders Inn:n hallikisoissa on aina ollut vähän vaikea hahmottaa, sitä aikaa mikä kuluu, kun liikutaan verryttelyhallista varsinaiseen kisahalliin. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut minkäänlaisia kiirehtimisen fiiliksiä, joten oltiin sitten kunnolla ajoissa valmiita verkan kanssa... Toisaalta kun kisahalliin pääsimme, sainkin jo aika pian lähtömerkin, että ei sitä siltikään liian ajoissa paikalla oltu...


Rata tuntui kävelyssä siltä, että tässä on mielenkiintoisia estesijoitteluita, ihan riittävästi tekemistä ja yksittäisiä elementtejä, jotka voisivat tuoda ongelmia. Mietin, että onneksi saamme tämän radan nyt suorittaa sillä metrin tasolla, niin ei siitä tule ainakaan paineita.

Itse suoritus lähti käsijarru päällä liikkeelle ja ykköselle tulimme lähelle. En vain jotenkaan uskaltanut laukata riittävästi. Pienestä kolahduksesta huolimatta puomi pysyi paikallaan ja kakkoselle suhteutetulle linjalle sisään tulikin jo hyvä lähestyminen ja hyppy. Linjan olin suunnitellu laukkavani sujuvalla seitsämällä askeleella, mikäli hyppy pystylle olisi ihan normaali. Jos olisi tullut pieni hyppy pystylle, olisin malttanut mieleni ja tullut välin kahdeksalla. Tein kuitenkin hetken mielijohteesta yhden isomma pidätteen kakkosen jälkeen ja koko väli oli vähän rytmin muutosta suuntaan ja toiseen. Lopulta tulimme välin sillä kahdeksalla askeleella.


 Tuntui, että saimme rytmin päästä kiinni paremmin vasta kahden laukka-askeleen sarjan jälkeen, jolloin ratsastin mielestäni hyvin ja sujuvasti seuraavan kaarteen yksittäiselle pystylle mielessä ulkoavut, mutta kuitenkin niin, ettei hevonen kaadu sisäpohjetta vasten tai läpi. Laukan rytmi säilyi ja pääsimme tästä jatkamaan hyvässä rytmissä radan yhdelle vähän haastavammalle yksittäisesti sijoitetulle okserille, joka oli hallin toisessa päässä lyhyen sivun keskellä. Periaatteessa tässähän ei pitäisi olla mitään kääntämisestä sen kummallisempaa, mutta juuri se kääntäminen, hyvän kaarteen suunnitteleminen ja ratsastaminen niin, ettei laukan rytmi katoa tai muutu ja pääset suoristamaan vielä sille okserille niin, että hyppy on suora - niin se tekee siitä ainakin meille haasteellisen. Uskoin vielä radan kävelyssä, että tässä voi olla yksi meidän kompastuskivistä, jossa voi tulla virhe. Kuitenkin radalla pääsin tekemään sujuvan kaarteen, jossa pääsin laukkaamaan vähän jalasta eteen, suoristamaan okserille hyvin ja ideaaliin ponnistuspaikkaan. Tälle esteelle Dee teki hyvän hypyn!


Okserin jälkeen oli pitkä lähetsyminen mustalle pystylle, jossa ylin puomi valkoisena saattaisi olla hevoselle vähän vaikea hahmottaa vaaleaa pohjaa vasten ja sieltä voisi tulla tämän johdosta helposti puomi matkaan. Tälle pystylle päästiin myös ihan ok paikkaan, mutta olisin voinut ratsastaa tien vähän huolellisemmin, nyt jouduin avaamaan liikaa kohti estettä.

Pystyltä oli tiukempi kaarre maneesin toisella laidalla seinässä kiinni olevalle okserille ja sinne pääsimme hyvin perille, ehkä vähän jopa lähelle ja lähdin ihan liikaa hyppyyn mukaan ja olin myös ehkä vähän edellä hevosta tässä hypyssä, jonka vuoksi tuli jälleen pieni kolahdus puomiin.

Okserin jälkeen lähtikin uusintarata suoraan, ja siitä oli sujuva kuuden laukka-askeleen väli uusinnan ensimmäiselle esteelle, pystylle, jossa vesimatto alla. Aloin vähän liikaa varmistelemaan tuon vesimaton takia ja sain nypittyä sinne sen harmittavan yhden ylimääräisen askeleen lisää - vielä on tekemistä näissä suhteutetuissa linjoissa, en vain kertakaikkiaan uskalla ratsastaa niitä riittävän rennosti jalasta eteen, kun takaraivoon mielen syöväreihin on niin iskostunut tällä hevoselle linjoilla ryntääminen... Onneksi sentään uusinnan toiselle suhteutetulle linjalle ratkaisin hyvin eteenpäin, ja ylipäätään vesimattopystyn jälkeen vasta tuntui, että annoin hevoselle tilaa laukata riittävästi. Hyvän rytmin löytäminen laukkaan on loppujen lopuksi äärimmäisen vaikeaa, ja kun kerran on oppinut nyppimisen taaksepäin, niin siitä on äärimmäisen vaikea päästä eroon.


Radan viimeiselle okserille oli pitkä matka ja siinä jo vähän riskillä annoin lisää lupaa laukata ja Deehän laukkasi :) Ja vauhdikkaan halitusti puhtaasti myös toisesta vaiheesta maaliin ja lopulta sijoitus 8! Hieno Dee <3


Vaikka radalla oli pieniä virheitä ja rytmi pitäisi saada alusta asti paremmaksi, ja minun pitäisi oppia nyt vähän jo relaamaan, niin silti olen super tyytyväinen tähän suoritukseen! Kaikekseltaan meno oli tasaista ja suhteellisen varmaa. Dee tuntui hyvältä ja innokkaalta, ei pienintäkään epäröintiä edelleenkään yhtään minnekään tai millekään esteelle. Ja se teki juuri niinkuin kuski pyysi. En voisi olla siis tämän vuoksi tyytyväisempi näin vaikeiden aikojen, pitkän saikun ja kuntouttamisen jälkeen! Tästä on hyvä jatkaa!

Alla video suorituksesta

Linkki

Nyt on luvassa pari viikkoa treenaamista ennen seuraavia koitoksia. Eilen kävimme jo Pantsun treeneissä Järvenpäässä Ainossa (pitkästä aikaa!), ja sieltä kirjoitan oman jutun - olipahan meinaan mielenkiintoisia huomioita taas tässä viime päivinä ylipäätään mm. siitä miten hevonen reagoi, kun se meidän kurkuma loppui kesken juuri tänä kisaviikonloppuna ja en ollut syöttänyt sitä noin viiteen päivään ollenkaan. Tulevalla viikolla lisää oman kotivalmentajan silmien alla treeniä, ja mahdollisesti taas parin viikon päästä Pantsun silmien alle uudelleen vielä omien kotitreenien ohelle. 


Sain kysymystä viime postaukseen, että olenko kaiken hyvin sujuvien treenien ynm. jälkeen edelleen aikomaisillani myydä Deen, niin kyllä olen - tämän vuoden aikana toivon löytäväni Deelle hyvän uuden kodin ja vaikka en siitä vielä ole mitään myynti-ilmoitusta varsinaisesti tehnyt, on sillä ollut jo kiinnostuneita ja kokeilujakin. Koska Deellä on hankalia vuosia takana, haluaisin kuitenkin saada sen kanssa kaikki tämä työ hyvään päätökseen ja tehdä tulosta ainakin siellä 110cm radoilla ellei jopa 120cm radoilla, jos kaikki menee super hyvin. Kotonahan se on jo tehnyt viimeiset viikot lyhyitä tehtäviä niin minun kuin valmentajanikin alla 130cm tasolla. On vain helpompi myydä se, kun itse tietää, mikä on tämän hevosen mahdollisuudet juuri tällä hetkellä ja sitä ei tiedä muuta kuin kokeilemalla. Toki jos joku sopiva ostajaehdokas haluaa sen ostaa jo nyt, niin en pane hanttiin - tärkeintä on, että Dee saa kodin, jossa siitä pidetään - oli käyttötarkoitus sitten mikä tahansa. 

Katsotaan mitä tämä aika tässä tuo tullessaan. Voi olla, että se on vielä minulla pitkällekin kesään, tai voi olla, että meillä ei yhteistä aikaa olekaan paljon jäljellä, jos sopiva koti osuu kohdalle. En halua tätä liikaa miettiä nyt, vaan nauttia siitä, että asiat alkavat vihdoin olla paremmin ja etenkin nauttia siitä, miten kiva tällä hevosella on nyt ratsastaa!<3 Deen myyminen tulee olemaan elämäni raskaimpia päätöksiä ja siksi en halua sitä etukäteen liikaa ajatella. Uskon ja toivon, että asiat kääntyvät parhain päin lopulta kuitenkin ja kaikella on tarkoituksensa :)

12

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Aika lentää

© Aaveen.net

Päivät hujahtavat ja viikot vierivät niin ettei ehdi tajutakaan. Olen ollut ihan super kipeenä nyt viimeisen viikon melkein yhteen soittoon, kuume on sahannut ylös ja alas, ja sen myötä pahimmillaan olo ollut sellainen, että ei vain ole edes fyysisesti kyennyt nousemaan sängystä ylös. Enpä muista milloin viimeksi tällaisen flunssan kourissa olisi pyörinyt... Onneksi nyt alkaa olemaan tilanne voiton puolella.

Harmittaa vaan ihan älyttömästi, että en ole ollut kohta viikkoon hevosen selässäkään tästä syystä johtuen ja meillä olisi huomenna kisat Riders Innssä! Nyt on ensimmäinen selkeesti täysin kuumeeton päivä, joten edelleen kovasti olemme menossa huomenna myös Hyvinkäälle starttaamaan kaikesta huolimatta. Luokkana meillä on onneksi vain se metri, joten kaikekseltaan sen pitäisi olla meille läpihuutojuttu. Kunhan nyt saadaan sitä ratasutiinia ja pikkuhiljaa nostettua tasoa kisoissa.

Kotona Dee on ollut ihan mielettömän hyvä - se on ollut ihan suorastaan liekeissä ja on hypännyt paremmin kuin koskaan! Se hyppäsi viime viikolla allekirjoittaneen kanssa jo 130cm tehtäviä tosta noin vain - ei epäröintiä, stoppailua eikä muutakaan vuoden takaisia isoja ongelmia, jotka ilmenivät jo monesti ihan pienillä pienillä esteillä. Olen siitä niin onnellinen, että hevonen kulkee nyt noin hyvin ja sen selkä ei reagoi pahemmin isojen estetehtävienkään jälkeen mitenkään! Eilen se hyppäsi Marikan kanssa, kun itselläni oli vieläkin kuumetta päällä, ja meno oli edelleen yhtä varmaa. Pieni rata 130cm+ tasolla sai riittää, sillä hevonen teki just niin kuin piti. Marika sanoikin, että vihdoin nyt ollaan siinä tilanteessa, että voimme alkaa hienosäätää hyppyä, suoruutta jne, kun perusajatus alkaa olemaan yks yhteen kuskin kanssa. Me olemme vaihtaneet Deelle myös esteille kuolaimen. Kuolaimena toimii tällä hetkellä nathe gag, eli suoralla taipuvalla kumisuuosalla oleva gag -kuolan, joka on kumiosansa ansiosta kuitenkin hevoselle miellyttävä pehmeä suuhun, mutta tarvittaessa sieltä saa vähän enemmän jarrua, kun halutaan pidätteet menevän paremmin läpi. Dee on tykästynyt tähän kuolaimeen ihan älyttömästi, ja se on todella paljon tyytyväisempi tällä, kuin millään muulla kuolaimella ylipäätään - ajatuksissa on nyt löytää vastaava normi suora kumi sileän työskentelyyn, sillä se ei ole nyt ollut yhtä hyvä enää sprengerin rs -kuolaimilla, vaan herkästi jää vastustelemaan pidätettä vastaan niillä. Edelleen se on esteillä niin paljon menossa, että se pidätteen läpi meneminen ei aina ole ihan itsestään selvyys, mutta nyt pystyn itse paljon rennommin ja pienemmin avuin ratsastaa, kun tiedostan, että se jarru, johon reagoidaan on siellä olemassa.

Seuraavaksi vähän videota viikon takaisista estetreeneistä, joissa ollaan meidän suurimpien ongelmien äärellä, eli niiden suhteutettujen linjojen. Dee on aina ollut ihan älyttömän vaikea ratsastaa niissä väleissä, se ennakoi paljon ja lähtee omin päin esteille ja se ei pysy rentona niissä. Nyt kun olemme saaneet kuitenkin rentoutta pienemmillä esteillä tosi paljon ja hevonen pysyy tehtävien aikana ratsastajan kanssa, valmentaja halusi nostaa vaatimustasoa ja teetätti samoja suhteutettuja linjoja metrin ja kymppi -tason sijasta 120cm ja 130cm tasolla. En muista, olenko ikinä tehnyt tehtäviä suoraan sanottuna 130cm tasolla. Sitä ei lasketa, että yksittäisiä esteitä nostetaan, kun vaikeus tulee siitä, että yksittäisten hyppyjen sijasta niitä tehtäviä alkaa tulemaan liukuhihnalla monenlaisia ja hevonen pitää saada nopeasti valmiiksi edellisen hypyn jälkeen seuraavaan jne. Kun esteet nousevat, ollaan taas ihan uudella alueella. Mutta kuten Marika sanoi, nyt on otettava härkää sarvista kiinni, jotta saadaan oikeasti kehitystä aikaiseksi - pienempiä esteitä ja tehtäviä voimme hinkata hamaan loppuun asti. Täytyy ihan sanoa, että viimeisen kuukauden aikana olemme jokaisella treenikerralla ottaneet jotain uusia juttuja mukaan treeniin, johon keskitytään ja usein olen mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta juuri sopivasti niin, ettei tule sellaista oloa, että: "me ei selviydytä näistä". Kun siirrytään alueelle, jossa en enää ole omimmillani, tulee esimerkiksi omassa ratsastuksessani ja jopa istunnassa vanhoja virheitä esiin, mutta ai että se on hienoa, kun pääsee kehittämään ja haastamaan itseään lisää! Ja ennen kaikkea, että mulla mun hevonen on tällä hetkellä siinä kuosissa, että se tykkää harjoitella tällä tasolla ja se on sille helppoa, eikä sitä haittaa, vaikka kaikki lähestymiset ei kuskin puolesta ole aina niin "perfect"! Jotenkin on nyt sellainen rauha meidän välillä niin, että voimme molemmat hyvillä mielin harjoitella ilman virheiden pelkäämistä. Ja se on ihana tilanne se! Mulla on nyt niin hyvä tunne tästä meidän tekemisestä ja Deestä, että ei koskaan ole ollut.

Alla video treeneistä


Sugar Baby:n eli Sissin kanssa on ollut myös viikko taukoa omista ratsastuksista sairastelujeni vuoksi, mutta viime viikolla kävimme jälleen Pantsun silmien alla treenailemassa. Teimme rataa tunnilla, ja täytyy sanoa, että hiukan haastavia tilanteita meille kehkeytyi, kun eihän tamma ole hypännyt kuin yksittäisi pieni tehtäviä nyt kaksi kertaa puolen vuoden aikana ja muutoin olemme viimeiset pari kuukautta viiletelleet pellolla... Mm. kääntyminen on ihan super vaikeeta, etenkin jos haluaa kääntää pois uralta tai pois maneesin laidalta, niin se kääntyminen ei tapahdukaan ihan niin ja lähestymisiin tulee silloin haasteita. 
Mutta kavaleteilla Sissi toimii jo nyt ihan super paljon paremmin ja oikeat laukatkin alkaa löytymään, ja jos se rikkookin ristille, niin sen pystyy jo muutamassa askeleessa korjaamaan takaisin - verraten parin viikon takaiseen, kun sen kanssa joutui välillä jäämään pidemmäksi aikaa ympyrälle korjaamaan ristilaukkoja. Voimaa se on saanut, ja massaa jonkin verran kerännyt. Vielä se saisi saada sitä paljon lisää, mutta viehän se aikaa. Piia kuitenkin antoi siitä hyvää palautetta, että tammassa alkaa näkymään jo vähän säpinää ja eloa, tosin se väsähtää tottakai edelleen aika nopeasti. Laukka sillä on ylipäätään parantunut voiman myötä. 

Ja jos en mistään muusta saanut kauheasti ruusuja tällä valmennuskerralla, niin siitä sain hyvää palautetta, että kädet minulla on hyvin sileällä ja käytän niitä oikein, kun on saatu rauha ja balanssi aikaan - eli ikuisuusprojekti kädet on ainakin edes hitusen edistyneet! Tiedostan kuitenkin itse, että edelleen vaistomaisesti käytän edelleen liikaa kättä versus jalkoihin ja istuntaan, ja sitä vaan on työstettävä jo ihan ajatustasolla paljon, että siitä pääsee enemmän ja enemmän pois. Enemmän tunnetta, istuntaa ja jalkaa, vähemmän kättä!

Toivottavasti nämä flunssat nyt olisi pikkuhiljaa taltutettu ja pääsisi takaisin sorvin ääreen - hinku on kova! Ja että pääsemme starttaamaan huomenna jälleen kisoissa myös!
6

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI